Millaisen kaamean "yliluonnollisen" kokemuksen olet kokenut?

Vierailija kirjoitti:

Eräs henkilö teki aikoinaan elämästäni helvettiä. Vuosia myöhemmin kuulin yhteiseltä tuttavaltani, että tämä henkilö oli saanut potkut työpaikastaan juopottelun takia. Samana iltana istuin keittiössäni ja muistelin tätä henkilöä ja kaikkea sitä tuskaa, mitä hän oli minulle tuottanut. Ajattelin, että nyt minulla on tilaisuus maksella kalavelkoja; kerron eteenpäin yhteisille tuttavillemme, että hänen on saanut potkut juopottelun takia. Olin ahdistunut. Yhtäkkiä lensi avonaisesta astiakaapista  juomalasi tiskipöydälle ja särkyi. En ollut kosketusetäisyydellä astiakaapista, ja lasi oli tukevasti kaapin hyllyllä, ei keikkunut reunalla. Sanoin ääneen: "Hyvä on, unohdan XX:n enkä  kerro kenellekään hänen asioistaan" ja siivosin lasinsirut pois. Olen ajatellut, että ehkä aiheutin poltergeist-ilmiön. Ilmiö ei koskaan toistunut.

Minulla kanssa ollut elämän varrella tavaroiden itsekseen lentelyä :D Yleensä silloin, kun on ollut voimakasta stressiä.

Eksyin "Rajat Kiinni"- facebookryhmän seinälle. Hetken luulin siirtyneeni rinnkkaisulottuvuuteen, jossa kirjoitustaito ja aivotoiminta eivät ole riippuvaisia toisistaan. Hrr.

Olimme kerran yhden kaverin kanssa vintillä viettämässä aikaa. Yht'äkkiä semmonen suurikokoinen ovi, joka pitää avata avaimella ja on painava, aukeaa itsestään. Hetken se ovi oli auki, mutta ketään ei tullut sisään emmekä ketään nähneet. En ole vieläkään saanut selville, että mitä oikein tapahtui.

Kiitos näistä tarinoista! Eniten kuumotti se "sielumies". Olisi mielenkiintoista tietää löytyisikö kokemukselle jokin looginen selitys, oliko mies kokenut saman ja jos kyseessä on yliluonnollinen ilmiö, onko tämä ystävämies ns. hyvien vai pahojen leirissä :D

Sielumiehen ystävä voisi tavata miehen uudelleen ja tunnustella tilannetta :D Tosin se saattaisi jäädä viimeiseksi kerraksi, jos mies imisi ystävänsä sielun kokonaan kuiviin tai silmien "katselukosta" ei pääsi enää irti...hrrr.

Vierailija kirjoitti:

Tää ei taida olla yliluonnollista vaan omaa kuvitelmaa mut silti ;). Mulla oli kausi jolloin höyrähdin joogaan ja meditointiin ja mietin henkimaailman asioita päivittäin. Sit kerran menin ulkomailla ollessani yhteen puotiin ja siellä kerta kaikkiaan kummallinen mies tuli puhumaan mulle jotain. Miehen ikää oli mahdoton määritellä, sillä oli ihan vitivalkoiset hiukset ja valkoinen t-paita jossa ei ollut mitään logoja tms. Silmät oli kirkkaan siniset. Säikähdin tätä näkyä niin että mutisin jotain ja pakenin paikalta :D. Silloin ajattelin että jos enkeli tulisi lihaksi se olisi tuon näköinen. Hiukset ei siis olleet harmaat vaan ihan valkoisenvaaleat. Ei mulla ole tapana paeta jos joku puhuu mulle joten jotenkin ihmeellinen tuo kohtaaminen oli ja ihmettelin omaa käytöstäni.

Tapahtuiko tämä kenties Helsingin Kalliossa/Sörnäisissä? Eikös siellä asustele sellainen mies, jonka hiukset muuttui yhdessä yössä tai jonkun sairauden vuoksi valkoiseksi. En muista tarkkaa tarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ei taida olla yliluonnollista vaan omaa kuvitelmaa mut silti ;). Mulla oli kausi jolloin höyrähdin joogaan ja meditointiin ja mietin henkimaailman asioita päivittäin. Sit kerran menin ulkomailla ollessani yhteen puotiin ja siellä kerta kaikkiaan kummallinen mies tuli puhumaan mulle jotain. Miehen ikää oli mahdoton määritellä, sillä oli ihan vitivalkoiset hiukset ja valkoinen t-paita jossa ei ollut mitään logoja tms. Silmät oli kirkkaan siniset. Säikähdin tätä näkyä niin että mutisin jotain ja pakenin paikalta :D. Silloin ajattelin että jos enkeli tulisi lihaksi se olisi tuon näköinen. Hiukset ei siis olleet harmaat vaan ihan valkoisenvaaleat. Ei mulla ole tapana paeta jos joku puhuu mulle joten jotenkin ihmeellinen tuo kohtaaminen oli ja ihmettelin omaa käytöstäni.

Tapahtuiko tämä kenties Helsingin Kalliossa/Sörnäisissä? Eikös siellä asustele sellainen mies, jonka hiukset muuttui yhdessä yössä tai jonkun sairauden vuoksi valkoiseksi. En muista tarkkaa tarinaa.

Ei se Kallio ulkomaa ole, vaikka siellä osa onkin ihan eri maailmassa.

Tämä tapahtui kun olin kahdeksannennella luokalla, ei niinkään itselleni mutta parhaalle kaverilleni. Kaverilleni oltiin epäilty lievää skitsofreniaa. Hän sanoi näkevänsä ihmishahmoja ja kuulevansa ääniä, vaikka kukaan ei ollut paikalla. Hän oli kuulemma mennessään aamulenkille viiden aikaan kuullut ääniä, aivan kuin suuri väkijoukko olisi seurannut häntä (Vähän niin kuin semmoinen ääni mitä kuulee, kun kävelee isoon ravintolaan joka on täynnä ihmisiä), mutta kun hän kääntyi katsomaan olan yli taakseen kukaan ei ollut siellä. Noh, ei se vielä mitään.

Asiat kääntyi vielä enemmän kaameammaksi.

Istuttiin koulussa käytävän penkillä kahden luokkakaverin kanssa ja juteltiin ihan normaaleja, kun yhtäkkiä tämä jäykistyy ja jää tuijottamaan viereisen lasioven läpi toiselle käytävälle. Me nyt siinä vaan ihmetellään että mikäs nyt on, kun hän vaan tokaisee hiljaa, "Ettekö te näe sitä?". Me kaikki käännytään katsahtamaan sinne suuntaan, mutta mitään ei näy. Yksi meidän luokkakavereista vastaa vähän hämmentyneinä meidän puolesta että "Ei me nähdä mitään, tuo käytävä on ihan tyhjä."  No, siinä sitten vähän aikaa hiljaisuudessa istutaan kunnes kaveri väittää, että näki pitkän, tummissa vaatteissa olevan aikuisen miehen, seisovan lasioven toisella puolen vain katselemassa tyynesti meitä. Oli kyllä aika karmivaa, vaikken itse nähnyt tätä, mutta kaverin ilmeestä huomasi miten vakavana hän oli.

Ja ei, se ei lopu siihenkään.

Yhtenä perjantaina menin sitten hänen luokseen yökylään. Päivä meni ihan jees, katseltiin videoita Youtubesta ja kirjoiteltiin yhteistä ficciä. Sitten lopulta mentiin nukkumaan. Aamulla sitten kaveri kertoo ettei saanut unta melkein ollenkaan viime yönä. Oli kuulemma nähnyt sen saman mieshahmon kurkkivan sängynlaidan jalkapäädystä, ja molempien sänkyjen keskeltä raosta (molemmat nukuttiin yhden hengen sängyillä jotka oli työnnetty yhteen vierekkäin). Oli tosi hyytävää kuulla siitä. Onneksi kaveri ei ole nähnyt enää harhoja nyt kahteen, kolmeen vuoteen... D:

.....En sanoisi tätä yliluonnolliseksi kokemukseksi, mutta no jaa. Laitan sen silti tänne. :D

Olin kotona yksin päivällä ja katsoin tv:tä yhtäkkiä nousin ylös istumaan, aloin itkeä ja kuin puhua jollekin minulle tärkeästä asiasta. Muutaman päivän päästä tästä kuulin, että sisarukseni oli kuollut samalla hetkellä ulkomailla. Surin häntä paljon ja kävelin ajatuksissani ympäri kaupunkia. Eräänä päivänä koin voimakkaan tunteen, että hän lähti "luotani".

Luin myöhemmin jostain, että kuolleet ovat tietyn ajan vielä maan päällä, varsinkin jos kuolevat yllättäen ja nuorena. Kokemukset eivät olleet pelottavia, mutta se pahan olon muistan aina kun aloin itkeä lohduttomasti.

Näen myös joskus todentuntuisia unia, joissa hän on aina kotonani ja mukana on "saattajia". Ei puhu mutta hymyilee ja nyökkäilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ei taida olla yliluonnollista vaan omaa kuvitelmaa mut silti ;). Mulla oli kausi jolloin höyrähdin joogaan ja meditointiin ja mietin henkimaailman asioita päivittäin. Sit kerran menin ulkomailla ollessani yhteen puotiin ja siellä kerta kaikkiaan kummallinen mies tuli puhumaan mulle jotain. Miehen ikää oli mahdoton määritellä, sillä oli ihan vitivalkoiset hiukset ja valkoinen t-paita jossa ei ollut mitään logoja tms. Silmät oli kirkkaan siniset. Säikähdin tätä näkyä niin että mutisin jotain ja pakenin paikalta :D. Silloin ajattelin että jos enkeli tulisi lihaksi se olisi tuon näköinen. Hiukset ei siis olleet harmaat vaan ihan valkoisenvaaleat. Ei mulla ole tapana paeta jos joku puhuu mulle joten jotenkin ihmeellinen tuo kohtaaminen oli ja ihmettelin omaa käytöstäni.

Tapahtuiko tämä kenties Helsingin Kalliossa/Sörnäisissä? Eikös siellä asustele sellainen mies, jonka hiukset muuttui yhdessä yössä tai jonkun sairauden vuoksi valkoiseksi. En muista tarkkaa tarinaa.

Vallila-Kallio-Hakaniemen alueella liikkui 90-luvulla mies, jonka iho oli kauttaaltaan harmaa. Johtui ihosairaudesta (harvinainen maksan toimintahäiriö) tai syöpälääkityksestä. Ehkä sekoitit siihen tapaukseen? Anssi Kelakin laulaa hänestä.

Anyway, tapaus oli ulkomailta, joten ei liity tähän.

Tää on aika arkista eikä varmaan yhtään yliluonnollista, mutta mietityttää kun jatkuu aina vaan. Olen asunut jo pian 10 vuotta samassa asunnossa, kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Lähes viikoittain käy niin, että kun avaan kotioven ja astun rappuun, valot syttyvät. Ja kuitenkaan rapussa ei ole ketään muuta kuin minä. Ei se sinänsä kovin pelottavaa ole jos ei sitä ala liikaa miettimään, mutta outoa kyllä. Tätä on jatkunut jo useita vuosia.

Muutama yliluonnollinen krapula on ollut, toipuminen kesti kolmatta päivää. No oli se ainakin kaameaa, jollei yliluonnollista.

Kun olin ala-asteella viidennellä luokalla, äitini tykkäsi kuunnella Gregorianin musiikkia ja mietti, että voisi ostaa itselleen CD-levyn, muistatteko miehet, jotka lauloivat kuin kirkkokuorossa? Tulin yhtenä päivänä koulusta kotiini kaverin kanssa ja huomasimme CD-soittimen vieressä Gregorianin CD:n, joten naureskellen kuuntelimme muutaman kappaleen levyltä, joka toimikin ihan moitteetta. Tämän jälkeen jätimme levyn samalle paikalle ja menimme huoneeseeni. Vanhempani tulivat kotiin vajaan tunnin päästä, jolloin tulimme huoneesta ulos ja sanoin heti äidille että ostit sitten sen kauan haikailemasi CD:n. Äiti katsoi vähän aikaa ihmeissään, jolloin osoitin CD-soittimen viereen paikkaan, josta levyä ei enää löytynyt. Tuijotimme kaverin kanssa toisiamme järkyttyneitä ja kerroimme, että levy oli siinä ja toimikin vielä, mutta vanhemmat lähinnä vilkuilivat toisiaan huvittuneina. Lähdimme takaisin huoneeseeni ja pohdimme asiaa vielä jonkin aikaa ennen kuin rupesimme tekemään muuta. Kaverini muistaa myös tämän tapahtuman, kun hän kävi vierailulla miehensä kanssa ja kerroin siitä hänelle ja omalle miehelleni.

Olen nyt 35. viikolla raskaana. Menin raskauden alkupuolella aina miestä aiemmin nukkumaan, koska koin itseni väsyneeksi. Olisikohan ollut 12 raskausviikko kun olin pötköttänyt noin 20 minuuttia ja minusta alkoi tuntua oudolle, joten avasin silmäni. Sängyn vieressä seisoi noin kaksivuotiaan pojan hahmo, kirkas ja läpikuultava, mutta kuitenkin niin selkeä, että ehdin nähdä, että hahmolla oli päällä farkkuhaalarit ja kainalossa oli joku isompi lelu tai huopa. Hahmo ei ollut millään tavalla pelottava, mutta säikähtäneenä huusin niin kovaa, että varmasti kului naapuriin ja mies tuli ovelle kysymään, että onko kaikki kunnossa. Tuon tapahtuman jälkeen aloin uskoa, että tuleva lapsemme on poika, miksi se paljastuikin ultrassa. En ikinä ole ajatellut mitään uudelleensyntymisteorioita tai ole muutenkaan uskovainen, mutta tuntuu siltä kuin lapsi olisi tullut tarkistamaan tulevan kotinsa.

Tämä kuuluu kategoriaan unihalvaukset/kipulääkehallusinaatiot, mutta oli todella pelottava kokemus:

Minulle tehtiin sairaalassa isohko leikkaus. Kivut olivat kovat ja sain illalla kipulääkepiikin. Nukahdin. Äkkiä avasin silmäni. Oli yö ja aivan hiljaista. Tunsin, miten huuleni vetäytyivät pois hampaitten edestä. En nähnyt kasvojani, mutta tiesin, että minulla oli pitkät raateluhampaat. Kohosin hitaasti ylös sängyltä ja jäin leijumaan vaakatasossa sängyn yläpuolelle. Käsieni kynnet olivat muuttuneet pitkiksi ja paksuiksi pedonkynsiksi. Kalisuttelin kynsiäni sängyn metallipäätyä vasten. Uninäky päättyi siihen.

Virtahepo kirjoitti:

Tuli mieleen vielä jotain, liittyen aikaisemmassa viestissäni mainitsemiini enneuniin: minulla on nimittäin joskus hereillä ollessanikin todella voimakkaita ennakkoaavistuksia.

Kerran esimerkiksi olin avautumassa äidilleni erääseen ihmissuhteeseen liittyvistä ongelmista. Yhtäkkiä sain todella vahvan tunteen siitä, että äiti aikoo kysyä seuraavaksi, millainen on suhteeni tähän henkilöön, ts. seurustelemmeko, vai olemmeko vain ystäviä. Yllätys yllätys, äiti kysyikin heti seuraavaksi, mikä on suhteemme laatu.

Toinenkin erityisen hyvin mieleen jäänyt tapaus liittyy äitiini. Olimme autossa, radio oli auki ja sieltä kuului musiikkia, jota kumpikaan ei tunnistanut. Yhtäkkiä mieleeni tuli aivan spontaanisti erään säveltäjän nimi, ja muutamaa sekuntia myöhemmin äitini aprikoi ääneen, mahtaisiko kyseessä olla kyseisen säveltäjän musiikki. Erikoisen tästä tekee se, ettei musiikissa mielestäni ollut juurikaan tämän säveltäjän maneereja, on siis hassua että molemmat ajattelimme samaa henkilöä melkein samalla hetkellä. 

Molemmat tapaukset sekä monet muut selittänee kuitenkin se, että olen yleensäkin aika hyvä ennakoimaan tulevia tapahtumia, eritoten jos niihin liittyy keskeisesti inhimillisiä muuttujia, kuten toisten ihmisten motivaatioita ja tunteita. Ne vain ovat jotenkin "ilmassa", josta osaan aina välillä poimia ne. Tämä on tosin sikäli kummallinen piirre, etten ole oikeastaan melkein lainkaan sosiaalinen ihminen, vaan enemmänkin yksinäinen susi – ihmetyttää siis, mistä olen tällaisen "kyvyn" hankkinut, koska kontaktini muihin ihmisiin on suhteellisen vähäistä. 

Minäkin olen introvertti, mutta omaan samalla tavalla ns kuudennen aistin ja osaan ennakoida. Mieheni sanoo että olen noita kun otan todella usein puheeksi asian jota hän juuri mietti. Tai ehkä meillä vain on samalainen ajatuksenjuoksu.

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika arkista eikä varmaan yhtään yliluonnollista, mutta mietityttää kun jatkuu aina vaan. Olen asunut jo pian 10 vuotta samassa asunnossa, kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Lähes viikoittain käy niin, että kun avaan kotioven ja astun rappuun, valot syttyvät. Ja kuitenkaan rapussa ei ole ketään muuta kuin minä. Ei se sinänsä kovin pelottavaa ole jos ei sitä ala liikaa miettimään, mutta outoa kyllä. Tätä on jatkunut jo useita vuosia.

Joo ne valot toimii liiketunnistimella, pimeän aikaan niiden pitäisi syttyä aina kun joku liikkuu käytävässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin 2000-luvun alussa Helsingissä vanhan kerrostalon yksiössä, jonka yhdessä nurkassa oli tietokonepöytäni (siihen aikaan siis laitteet olivat niitä suurikokoisia masiinoja). Minulla oli siinä tietokoneeseen liitetty skanneri, ja kerran keskellä yötä heräsin siihen, että skanneri on päällä ja suristen skannailee tyhjää itsekseen. Tietokone ei ollut päällä eikä skanneri muutenkaan normaalisti toiminut yksin, vaan se piti avata photoshopin kautta koneelta käsin. Olin ihan varma, ettei se ollut jäänyt aiemmalla käyttökerralla päälle tms, toki jokin tekninen häikkä saattoi iskeä, mutta lähinnä ihmettelin mikä impulssi sen oli saanut päälle keskellä yötä. En ole mikään IT-guru, joten ehkä tämä ei ollut mitään, mutta oudolta se silti silloin tuntui.

Tuli mieleen, että voisiko esim. hetkellinen sähkökatkos aiheuttaa tuon.

Meillä lähtee dvd-laite aina itsekseen päälle sähkökatkoksen takia, kätevä kun siitä aina näkee jos yöllä on ollut katkoksia :D

Elektroniikan oikkuja ei aina tajua. Itselläni oli joskus cd-levy jumissa soittimessa pitkän aikaa, ehkä vuoden. En löytänyt mitään tapaa avata soitinta rikkomatta koko radiota, joten annoin asian olla. Kerran sitten asunnosta kuului kumma surahdus, jota en heti paikallistanut. Sitten huomasin, että cd-soittimen jumitus oli ohi ja "kelkka" levyineen tullut vihdoin esille :).

Vierailija kirjoitti:

Tää ei taida olla yliluonnollista vaan omaa kuvitelmaa mut silti ;). Mulla oli kausi jolloin höyrähdin joogaan ja meditointiin ja mietin henkimaailman asioita päivittäin. Sit kerran menin ulkomailla ollessani yhteen puotiin ja siellä kerta kaikkiaan kummallinen mies tuli puhumaan mulle jotain. Miehen ikää oli mahdoton määritellä, sillä oli ihan vitivalkoiset hiukset ja valkoinen t-paita jossa ei ollut mitään logoja tms. Silmät oli kirkkaan siniset. Säikähdin tätä näkyä niin että mutisin jotain ja pakenin paikalta :D. Silloin ajattelin että jos enkeli tulisi lihaksi se olisi tuon näköinen. Hiukset ei siis olleet harmaat vaan ihan valkoisenvaaleat. Ei mulla ole tapana paeta jos joku puhuu mulle joten jotenkin ihmeellinen tuo kohtaaminen oli ja ihmettelin omaa käytöstäni.

Enkeli vai albino?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ei taida olla yliluonnollista vaan omaa kuvitelmaa mut silti ;). Mulla oli kausi jolloin höyrähdin joogaan ja meditointiin ja mietin henkimaailman asioita päivittäin. Sit kerran menin ulkomailla ollessani yhteen puotiin ja siellä kerta kaikkiaan kummallinen mies tuli puhumaan mulle jotain. Miehen ikää oli mahdoton määritellä, sillä oli ihan vitivalkoiset hiukset ja valkoinen t-paita jossa ei ollut mitään logoja tms. Silmät oli kirkkaan siniset. Säikähdin tätä näkyä niin että mutisin jotain ja pakenin paikalta :D. Silloin ajattelin että jos enkeli tulisi lihaksi se olisi tuon näköinen. Hiukset ei siis olleet harmaat vaan ihan valkoisenvaaleat. Ei mulla ole tapana paeta jos joku puhuu mulle joten jotenkin ihmeellinen tuo kohtaaminen oli ja ihmettelin omaa käytöstäni.

Enkeli vai albino?

Albinoilla on kai vaaleat, ei huomiotaherättävän kirkkaansiniset silmät? Olen tuon tekstin kirjoittaja ja ensimmäinen ajatus kaupassa - joka oli luontaistuote - oli se että mies on tuote-esittelijä ja että mitä tahansa hän myykin haluan sitä koska olemus vaikutti selvästi että ei ole nuori mies mutta kasvoissa ei ollut ryppyjä tai juonteita. Tuo iättömyys säikäytti ensin ja seuraavaksi säikäytti asenne joka ei ollut iskemään tullut setämies eikä eksynyt turisti eikä apua kaipaava kanssaostaja, mitään voinko auttaa -keskustelunavaustakaan hän ei tehnyt ja pienessä puodissa oli myyjäkin kassalla. Mitään tuote-esittelijän kimpsuja ei kaupassa ollut ja paita oli vitivalkoinen ja tahraton ja mätsäsi huomiotaherättävästi niihin hiuksiin. Mies katsoi lempeästi hymyillen ja sanoi jotain ympäripyöreää jota en muista enää ja meitsi panikoi, mutisi jotain ja painui kassan kautta ulos 😃.

Onko kellään kokemusta siitä että joku näkee teidät demonin hahmossa? Olen ihan tavallinen nelikymppinen perheenäiti, kaksi ihmistä elämäni varrella on sanonut näitä demoniasioita. Ex-mieheni, hyvin rationaalinen ihminen, suorastaan kiljui kauhusta kun olin nukkunut hänen vieressään- hän oli nähnyt kasvojeni paikalla jonkun vanhan, pahantahtoisen miehen kasvot. Tämä ei ole mikään läppä jolla hän olisi halunnut loukata tms. Myös nuorempana eräs naispuolinen henkilö sanoi minun olevan demoni, en tiedä miksi. Olen kiltti, yritän olla hyvä ihminen, mutta virheitä olen elämässäni tehnyt, myös muita ihmisiä kohtaan, kuten me kaikki. Jollain tavalla nämä asiat vaivaavat, en tiedä mistä on kysymys.

Kyse on varmaan elämäni ensimmäisestä unihalvauksesta. Heräsin kesällä aamuyöllä, oli jo valoisaa siihen että ulkoseinää jyskytetään ihan kunnolla. Olin yksin vauvan kanssa kotona ja vauva nukkui seinän takana toisessa huoneessa. Vauva ei herännyt ääniin vaikka ne oli uskomattoman kovia. Nousin sängylle istumaan mutten uskaltanut nousta. En keksinyt muuta kuin mennä peiton alle piiloon :D en muista nukahdinko vielä mutta äänet loppui jossain vaiheessa.

Sellaiset äänet ei tule mitenkään koputtamalla vaan tuntui että koko seinä paukkaa monelta puolen taloa. Asutaan vielä umpimaalla jossa naapureitakaan ei ole lähimainkaan.

Miehen isän kuoleman jälkeen keittiön tuulettimen päältä lensi sokerikippo yli metrin matkan päähän lattialle. Oltiin keittiössä mutta kukaan ei ollut lähelläkään sitä. Sama tapahtui myös äitini kuoleman jälkeen. Sokerikko on ollut siinä jo 20 vuotta ja vain nuo 2 kertaa se on lentänyt siitä alas.