Missä ammatissa mahdollisimman vähän stressiä?

Vierailija kirjoitti:

Varastotöitä, suorittavia tehdastöitä, puutarha-alan töitä. Esim taimitarhalla ei tarvitse stressata, sen kun tekee vaan työnsä. Kaupungilla myös kunnossapitotyöt kesällä puistohommat ja talvella lumityöt, hiihtoladut. Samoin esim juustopakkaamossa, mehutehtaassa, mitä nyt omalta paikkakunnaltasi löytyy.

Vähän pitää tietty osaamist aolla mutta ei nyt valtavasti.

Ei bälttämättä monin psikoin ole noitakaan valita asti tarjota.

Eri asia, jos on valmis muuttamaan työn perässä

Riippuu myös työpaikasta, onko jokin homma stressaavaa. Vaikea esimies tai vaikeat työtoverit voivat tehdä leppoisastakin hommasra helvetin.

Yhdessä vaimoni työpaikassa yksi esimiehistä nokki erityisesti naisia. Yksi 4kk pätkä riitti ko. puljua.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varastotöitä, suorittavia tehdastöitä, puutarha-alan töitä. Esim taimitarhalla ei tarvitse stressata, sen kun tekee vaan työnsä. Kaupungilla myös kunnossapitotyöt kesällä puistohommat ja talvella lumityöt, hiihtoladut. Samoin esim juustopakkaamossa, mehutehtaassa, mitä nyt omalta paikkakunnaltasi löytyy.

Vähän pitää tietty osaamist aolla mutta ei nyt valtavasti.

Ei bälttämättä monin psikoin ole noitakaan valita asti tarjota.

Eri asia, jos on valmis muuttamaan työn perässä

Riippuu myös työpaikasta, onko jokin homma stressaavaa. Vaikea esimies tai vaikeat työtoverit voivat tehdä leppoisastakin hommasra helvetin.

Yhdessä vaimoni työpaikassa yksi esimiehistä nokki erityisesti naisia. Yksi 4kk pätkä riitti ko. puljua.

Juuri näin. Esimerkiksi varastolla on todella paljon matalasti koulutettuja tyyppejä, joiden jutut ja tavat ovat vastenmielisiä. Osa on lisäksi hieman aggressiivisia ja päällekäyvän oloisia, eikä se ole kivaa. Kokemusta on. Suosittelen mieluummin jotakin arkistoalaa, tosin joka paikassa voi olla hankalia tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta suuhygienistin työ sen sijaan voisi kuvitella olevan stressitöntä. Kun suljet työpaikan oven, niin työt eivät seuraa kotiin. Työtä saa tehdä yksin, eivätkä potilaat voi narista mistään, kun joutuvat pitämään suuta auki.

😂 Sori mutta väsyneenä tämä nauratti kovasti. Jatkuvasti vaihtuvat potilaskontaktit ovat yksi alan tärkeimmistä stressitekijöistä. Koskaan ei voi pitää himmailutuntia, koska aina tulee uusi asiakas 45 minuutin välein.

Potilaat eivät voi narista mistään? Viereisessä terveyskeskuksessa tulee kuulemma päivittäin palautetta jälkikivusta, suusta tulevasta verestä, liian kovista otteista, tuloksesta, liian isoista laskuista jne. Ja työnantaja myös valvoo, että päivittäinen laskutus on riittävän suurta.

T. Hammaslääkäri, joka näin ekana työpäivänä loman jälkeen avasi tämän ketjun

Allekirjoitan! Hammashoidossa on lähes sekuntiaikataulut, suuhygienisti vielä joutuu tekemään kaiken yksin potilasvaihdoista lähtien. Fyysisesti rankkaa työtä, hyggarit esim poistaa toisella kädellä ultraäänilaitteella hammaskiveä ja toisella kädellä pitelee tehoimua. Ja sitten vielä tuo henkinen stressi vaihtuvien asiakaskontaktien myötä. En missään nimessä sanoisi stressittömäksi työksi.

Stressinsietokin on melko yksilöllistä. Toista ei stressaa se mikä taas toista voi stressata kovastikin.

Huomasin tämä omassa nykyisessä työssäni, kun samankaltaista työtä tehnyt työkaverini oli koko ajan stressissä ja ahdistunut ja valitti kaikesta. Jonkun ajan päästä vaihtoikin työpaikkaa.

Itse ihmettelin koko ajan tätä valitusta. Itse en kokenut lainkaan noin. Työmäärä on toki iso ja pitää tietää laajasti asioista ja vetää montaa projektia eri aikatauluilla. Mutta työ sopii minulle. Pakko mainita, että itse tulin tehtävään testien ja pitkän määräaikaisuuden kautta ja tämä toveri tuttujensa kautta. Ehkä ne testit sitten jotain kertoo.

Nyt kun olen lähellä viittäkymmentä, niin olen huomannut että kokemus, osaaminen ja elämänkokemuskin tuovat varmuutta ja laittavat asiat mittasuhteisiin. Kyllä minäkin nuorempana stressasin enemmän, epävarmuuttani. Nykyään ihmettelen miten sellaisia asioita edes panikoin.

Mulla on ap vähän sama ongelma. Olen lähtenyt rakentamaan työelämääni ihan uudelleen. Omalle jaksamiselleni on tosi tärkeä omatahtisuus - että voin säädellä suurimmaksi osaksi aikaa oman jaksamisen mukaan sitä mitä teen. Ja mitä enemmän pystyn tekemään kotoa käsin, sitä parempi. Koska on helppo esim. käydä pienellä kävelyllä tai pitää muuta taukoa, jos se jaksaminen loppuu. 

Opetan itse kansalaisopistossa ja teen muita vastaavia pienempiä keikkaduuneja. En ole siis kokoaikaisesti töissä, mutta tulen kohtuullisesti toimeen enkä ole työn vuoksi liian stressaantunut. Olen harkinnut myös esim hyllyttäjän työtä siinä vaiheessa, kun muita töitä ei ole tarpeeksi. Olen joutunut vuosia sitten myöntämään itselleni, että en pysty siihen 8-16 duuniin missään ja millään ehdoilla enää. 

Tsemppiä! Kyllä meille molemmille paikka tästä maailmasta löytyy :)

Vierailija kirjoitti:

Joku kehui tällä palstalla aiemmin että rekkakuskin työ olisi melko helppoa ja on myös ihan kohtuullisesti palkattua. Siihen toki pitää suorittaa jotain kursseja.

Mua pelottais kyllä nukkua jossain ulkomailla parkissa, missä yöllä voi yrittää varkaat käydä lastin kimppuun.

Jos osaa työnsä hyvin ja käsittää että työ on vain ja ainoastaan työtä, ja sitä voi vaihtaa, niin ei ole stressiä.

Lähihoitaja tai sairaanhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa oleen aika vaikea nykyään löytää tuollaista. 

Huomattu :(

Olen kielitaitoinen ja IT-taidot ovat hyvät. Olen sosiaalinen ja tulen juttuun hyvin työkavereiden kanssa. Sisältä kuitenkin koko ajan hajoamispisteessä.

Työttömyysjaksoilla voin paremmin ja pärjään ilman säännöllistä lääkitystä.

Uskon, että jossain vaiheessa elämää sairauseläke on todellisuutta. Mieluiten kuitenkin tekisin tuottavaa työtä.

Ap

IT alalla on mahdollista tehdä paljon etätöitä kotoa käsin. Kommunikointi sähköpostilla tai chatilla. 

Ei vähennä stressiä kun bitti on poikittain ja homma pitäisi saada rokkaamaan heti. Ei ole mitään käryä kuinka sen sydeemin saisi toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa oleen aika vaikea nykyään löytää tuollaista. 

Huomattu :(

Olen kielitaitoinen ja IT-taidot ovat hyvät. Olen sosiaalinen ja tulen juttuun hyvin työkavereiden kanssa. Sisältä kuitenkin koko ajan hajoamispisteessä.

Työttömyysjaksoilla voin paremmin ja pärjään ilman säännöllistä lääkitystä.

Uskon, että jossain vaiheessa elämää sairauseläke on todellisuutta. Mieluiten kuitenkin tekisin tuottavaa työtä.

Ap

IT alalla on mahdollista tehdä paljon etätöitä kotoa käsin. Kommunikointi sähköpostilla tai chatilla. 

Ei vähennä stressiä kun bitti on poikittain ja homma pitäisi saada rokkaamaan heti. Ei ole mitään käryä kuinka sen sydeemin saisi toimimaan.

Heh heh, täällähän sitä pääsee helpolla, tervetuloa gitin, jiran, onenoten ja muitten maailmaan seikkailemaan. Kiire on, paitsi silloin, kun on hemmetin kiire.

t. nörttisetä

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varastotöitä, suorittavia tehdastöitä, puutarha-alan töitä. Esim taimitarhalla ei tarvitse stressata, sen kun tekee vaan työnsä. Kaupungilla myös kunnossapitotyöt kesällä puistohommat ja talvella lumityöt, hiihtoladut. Samoin esim juustopakkaamossa, mehutehtaassa, mitä nyt omalta paikkakunnaltasi löytyy.

Vähän pitää tietty osaamist aolla mutta ei nyt valtavasti.

Ei bälttämättä monin psikoin ole noitakaan valita asti tarjota.

Eri asia, jos on valmis muuttamaan työn perässä

Riippuu myös työpaikasta, onko jokin homma stressaavaa. Vaikea esimies tai vaikeat työtoverit voivat tehdä leppoisastakin hommasra helvetin.

Yhdessä vaimoni työpaikassa yksi esimiehistä nokki erityisesti naisia. Yksi 4kk pätkä riitti ko. puljua.

Juuri näin. Esimerkiksi varastolla on todella paljon matalasti koulutettuja tyyppejä, joiden jutut ja tavat ovat vastenmielisiä. Osa on lisäksi hieman aggressiivisia ja päällekäyvän oloisia, eikä se ole kivaa. Kokemusta on. Suosittelen mieluummin jotakin arkistoalaa, tosin joka paikassa voi olla hankalia tyyppejä.

Juu, vaimoni on pitänyt 2 vuotta taukoa varastohommista juuri noista syistä.

Eivät vain resuinen työhistoria ja viittä kymppiä lähentelevä ikä ole kovia valtteja työmarkkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen suorittavan tason työ, jossa voi työajan loputtua sanoa, että lähden nyt kotiin ja ei ole vastuuta musuta kuin siitä, että työajalla tekee työnantajan määrittelemiä töitä. Esim. varastotyö voisi olla tällainen. Tai työ kirjastossa. Tai joku arkistonhoitaja. Tai yksinkertainen sihteerin työ.

Asiakaspalvelussa hankalat asiakkaat voivat aiheuttaa stressiä. Terveydenhuollossa on resurssit niin tiukalla ja niin paljon ilmapiiriongelmia, että se tuskin on stressitöntä. Siivoojillakin saattaa olla liian tiukalle vedetyt päiväkohtaiset tavoitteet, mikä voi herkimmille aiheuttaa stressiä.

Kirjastoissa tai arkistoissa voi olla myös vaativia asiantuntijatöitä. Mutta toki sellainen ihan peruskirjastonhoitajatyö on varmaan melko helppoa.

Siis kirjastovirkailijan työ.

Mutta siihenkin kuuluu paljon muutakin kuin rutiinitoiminnot, kirjastovirkailijallakin on usein myös mm. muita kuin kirjalainaustoimintaan liittyviä asiakaspalvelutehtäviä. Riippuu kirjastosta. Esimerkiksi ATK-neuvonta, lipunmyynti ja -varaus ym. 

Kunnan ympäristötoimessa, liikuntapaikanhoitajana, uinninvalvojana. Näin esimerkiksi.

Kirjastonhoitaja, museotyöntekijä. Helppoja sisätöitä. Ei vastuu ihmisistä muuten kuin ohimenevissä asiakaspalvelutilanteissa, joita niitäkin voi vältellä. OK palkka työmäärään nähden.

Vierailija kirjoitti:

Tubettaja.

Voisihan se olla suht leppoisaa tehdä kiuskutteluvideoita omassa rauhassaan, mutta tullakseen sillä rahalla toimeen pitäisi sitten todennäköisesti antaa itsestään aika paljon ja kestää somessa vellovaa v1hapuh etta. Kukaan kun ei koskaan voi olla pelkästään rakastettu. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun olen lähellä viittäkymmentä, niin olen huomannut että kokemus, osaaminen ja elämänkokemuskin tuovat varmuutta ja laittavat asiat mittasuhteisiin. Kyllä minäkin nuorempana stressasin enemmän, epävarmuuttani. Nykyään ihmettelen miten sellaisia asioita edes panikoin.

Minulla taas päinvastoin. Nuorena jaksoi huonompaakin menoa. Nyt (sinun ikäisenä) vaadin todellakin, että työ on mukavaa ja ettei kukaan ei simputa tms. En hyväksy enää mitään typeryyksiä (en työtehtävissä, enkä työkavereissa). On sellainen olo, että johan tässä onkin jo kärsitty tarpeeksi monta vuotta. Loppuelämän pitää mennä mukavissa merkeissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen suorittavan tason työ, jossa voi työajan loputtua sanoa, että lähden nyt kotiin ja ei ole vastuuta musuta kuin siitä, että työajalla tekee työnantajan määrittelemiä töitä. Esim. varastotyö voisi olla tällainen. Tai työ kirjastossa. Tai joku arkistonhoitaja. Tai yksinkertainen sihteerin työ.

Kirjastotyö ei lukeudu noihin mainitsemiisi kriteereihin, olettaen siis, että kyse on alan koulutuksen saaneesta henkilöstä. Esimerkiksi jossain lastenosastolla työskennellessä työhön voi sisältyä kirjavinkkausta kouluissa tai satutuntien pitämistä, kaiken muun kokoelmatyön ja asiakaspalvelun ohessa, joten se ei kovin leväperäiselle henkilölle sovi. Ainoa työ, jonka voisin kuvitella olevan kirjastossa melko stressitöntä, on luetteloijan työ, mutta se vaatii koulutuksen.

Itse meinasin tulla ehdottamaan myyjän työtä, mutta esim. jossain Stockmannilla sekään ei välttämättä ole mieltä ylentävää jatkuvien yt-neuvottelujen takia. Lisäksi monessa kaupassa on kyttäyskulttuuri, joka lisää työntekijän ahdinkoa.

Mutta suuhygienistin työ sen sijaan voisi kuvitella olevan stressitöntä. Kun suljet työpaikan oven, niin työt eivät seuraa kotiin. Työtä saa tehdä yksin, eivätkä potilaat voi narista mistään, kun joutuvat pitämään suuta auki. Toki tämä vaatii alalle kouluttautumisen.

Tuo suuhygienistin potilaiden narinattomuus aiheutti täällä päivän naurut! Hyvä pointti kuitenkin. 😂

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten olin jokusen kuukauden tehtaalla linjastossa pakkaamassa tavaraa laatikoihin. Hidastempoista ja työt loppuu kun työaika loppuu, eikä paljon kotona tarvinnut murehtia. Oli kyllä aika stressitöntä siis. Kolmessa vuorossa hommaa ja jos vain jaksoi niitä yövuoroja, viikonloppuja jne, niin palkkakin oli hyvä. Tietysti jos olisi napsinut vain ne 7-15 vuorot viikolla, ei palkka kummoinen olisi ollut

Leipätehtaan pakkaajana saat ainakin juosta henkihieverissä ja silti leipää tulee ovista ja ikkunoista.

Mä oon respana yhden pikkutoimiston aulassa, eikä leppoisampaa työtä vois kuvitella. Työajan lähinnä surffaan netissä. Palkka tosin vain vähän päälle 2000 €, mutta eipä tuon eteen tarvitse hikoillakaan.

Floristi