Missä ammatissa mahdollisimman vähän stressiä?

Lähihoitajan ammatti. Lupsakkaa ja stressitöntä hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:ll erittäin hyvä aloitus! Itse meinasin tehdä tänne pari päivää sitten juuri samanlaisen aloituksen!

Olen akateeminen ja olen ollut asiantuntijatöissä pitkään mutta pää ei meinaa kestää sitä enkä haluaisi enää "rääkätä" itseäni jatkuvasti. Todennäköisesti minulla on jonkin verran myös ADHD/ADD -taipumusta ja tämähän toki vaikeuttaa merkittävästi juuri asiantuntijatyön kaltaista tekemistä. Olen tämän vuoksi ajatellut hakeutua kyllä ihan tutkimuksiinkin.

Joku kehui tällä palstalla aiemmin että rekkakuskin työ olisi melko helppoa ja on myös ihan kohtuullisesti palkattua. Siihen toki pitää suorittaa jotain kursseja.

Rekkakuskeilla on aina kiire, liian tiukat aikataulut, ahtaat paikat missä ihmiset hyppii eteen ja taakse.

Mietin tuota rekkakuskin työtä ammatiksi. romanttinen kuva rauhallisesta köröttelystä hytissä kuunellen radiota taikka jutellen liftarille romuttui kun kuulin kuskeilta paljon juttuja.

kiire on ja saa pelätä hirviä sekä itsemurhakuskeja. ulkomailla pitää nukkua ase kainalossa ryöstäjien takia. kun katsoo rekkakuskeja eivät ole mitään atleetteja. istumatyön tulosta. ammattitauteja kuten lattia-asentajilla p*sk*t polvet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen suorittavan tason työ, jossa voi työajan loputtua sanoa, että lähden nyt kotiin ja ei ole vastuuta musuta kuin siitä, että työajalla tekee työnantajan määrittelemiä töitä. Esim. varastotyö voisi olla tällainen. Tai työ kirjastossa. Tai joku arkistonhoitaja. Tai yksinkertainen sihteerin työ.

Asiakaspalvelussa hankalat asiakkaat voivat aiheuttaa stressiä. Terveydenhuollossa on resurssit niin tiukalla ja niin paljon ilmapiiriongelmia, että se tuskin on stressitöntä. Siivoojillakin saattaa olla liian tiukalle vedetyt päiväkohtaiset tavoitteet, mikä voi herkimmille aiheuttaa stressiä.

Kirjastoissa tai arkistoissa voi olla myös vaativia asiantuntijatöitä. Mutta toki sellainen ihan peruskirjastonhoitajatyö on varmaan melko helppoa.

Siis kirjastovirkailijan työ.

Mutta siihenkin kuuluu paljon muutakin kuin rutiinitoiminnot, kirjastovirkailijallakin on usein myös mm. muita kuin kirjalainaustoimintaan liittyviä asiakaspalvelutehtäviä. Riippuu kirjastosta. Esimerkiksi ATK-neuvonta, lipunmyynti ja -varaus ym. 

Mulla sama ongelma kuin ap:lla ja pääsin kokeilemaan kirjastotyötä. Siellä oli useampi entinen puutarha-alalta ja käännöstyöstä vaihtanut, joten se niistä sitten. Työ osoittautui hurjasti sosiaalisuutta ja paineensietokykyä vaativaksi, ei ollenkaan vastaa enää vanhoja mielikuvia siitä millaisia on kirjastot ja kirjaston "tädit". Nykyaikaisessa kirjastossa asiakas tekee itse ne helpot hommat ja virkailija sitten selvittelee ongelmia koko ajan, antaa neuvontaa, järjestää tapahtumia, etsii aineistoa ja lähettelee sitä sinne tänne, korjaa kirjoja, kantaa huonekaluja, komentaa häiriköitä, päivittää somea, taistelee tietokoneiden kanssa, vata puhelimeen jne kaikkea yhtä aikaa. Lisäksi paikassa oli tapana kyykyttää viimeksitullutta. Ei sovi introvertille vaan vastaa enemmänkin nykyisin jotain päiväkodin ohjaajaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko kirjanpitäjän työstä millaisia kokemuksia?

Kova kiire ja jatkuvat deadlinet. Puhelin soi koko ajan, ja asiakkaita konsultoidaan puhelimessa, kasvotusten ja sähköpostilla. Lisäksi täytyy osata vastata sekunnissa mitä mielikuvituksellisimpiin verotukseen yms. liittyviin kysymyksiin. Jotkut asiakkaat toimittavat aineistot miten sattuu, ja aikaa ei ole setviä mitään ylimääräistä. Tilinpäätösaikana tehdään kellon ympäri työpäiviä. Olen tehnyt kirjanpitäjän hommia kohta viisi vuotta, mutta kauaa en enää jaksa, on pakko miettiä alanvaihtoa.

Vierailija kirjoitti:

Stressinsietokykyä vaaditaan vain surkeissa töissä missä pitää nopeasti suhaista huonoa laatua sekopäisten ihmisten keskellä. Tärkeintä saada ihan miten vain hommat hoidettua ennenkuin uutta hommaa pukkaa massoittain liukuhihnalta. Fiksuissa töissä panostetaan laatuun, tehdään huolella, rauhassa, keskitytään, minimoidaan ylimääräinen häly sekä muut turhat häiriötekijät, ei päästetä idiootteja ympärille hyörimään. Fiksut stressittömät työt, esim:

1. Astronautti

2. Tutkija / matemaatikko / tilastotieteilijä vaikkapa VTT:llä

3. Evoluutiobiologi Galapagossaarilla

--

Sosiaaliset työt ovat usein stressaavia. Esim formulakuskin työssä auton ajaminen sopii introvertille jos nauttii ajamisesta. Mutta formulakuskin työn sosiaalinen puoli eli kaiken maailman haastattelut sitten saattaa käydä hermoille ja rasittaa. Jos ryhdyt formulakuskiksi niin pyydä sun tallipäällikköä minimoimaan sun altistuminen haastatteluille.

Tutkijan työ oli stressitöntä ehkä joskus 80-luvulla, ja silloinkin vain jos et ollut ihan terävintä kärkeä. Nykyisin tutkijana ei pärjää jos on epäsosiaalinen, itse asiassa suupaltilla narsistilla on hyvä ennuste. Ai niin, ja jos haluat menestyä todella, sun pitää olla mies, akat pelataan ulos.

Sunnuntait oli erittäin leppoisia eräässä pikkuruisessa ravintolassa. Miksikö? Koska sai olla koko päivän yksin vuorossa (klo 10-18)!!

Noin muuten ravintola-ala on yleensä täyttä paskaa, juurikin kiireen, kiusaamisen, huonon palkan ja laittomuuksien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varastotöitä, suorittavia tehdastöitä, puutarha-alan töitä. Esim taimitarhalla ei tarvitse stressata, sen kun tekee vaan työnsä. Kaupungilla myös kunnossapitotyöt kesällä puistohommat ja talvella lumityöt, hiihtoladut. Samoin esim juustopakkaamossa, mehutehtaassa, mitä nyt omalta paikkakunnaltasi löytyy.

Vähän pitää tietty osaamist aolla mutta ei nyt valtavasti.

Mulla on kyllä taimitarhalta aivan eri kokemus! Vanhat, vuosikausia talossa olleet naiset eivät jostain syystä hyväksyneet joukkoonsa nuoria uusia. Jatkuvaa sättimistä ja nälvimistä ja työnjohdolle kantelua aivan naurettavista ja perättömistäkin asioista. Tehtiin kuitenkin työmme tunnollisesti. Lisäksi joissakin työryhmissä oli venäläisiä kausityöntekijöitä, 40-50 -vuotiaita naisia nämäkin. Ihan hulluja tehopakkauksia, joiden tahtiin ei millään pystynyt uutena ja kokemattomana. Marmattivat jatkuvasti hitaudesta. Työilmapiirin takia yksi kausi riitti, nyt parikymmentä vuotta myöhemmin ja paksunahkaisempana tilanne voisi olla toinen. Ehkä muutenkin nykyään työilmapiiriin panostetaan eri tavalla, ehkä. 🤔

Puutarha-alan työt voivat olla stressittömiä työnkuvasta riippuen, mutta kannattaa olla valmis tekemään TÖITÄ, tahti on melkoinen, oli missä tahansa. Lorvijoille ei alalla ole sijaa.

Samalainen taimitarha-kokemus lähivuosilta... 3vuotta jaksoin, sitten uudet tuulet voivät mennessään

Vierailija kirjoitti:

Usein olen miettinyt että kukkakauppiaat on varmaan tosi tyytyväisiä. Onko näin? Onko täällä floristeja, jotka voisi kertoa millaista on pitää kukkakauppaa ja elääkö niillä tuloilla?

Ihmiset ostaa kukkia marketista, mikä vie tuloja kukkakauppiailta. Juhlapäivinä ei olla perheen kanssa vaan töissä kellon ympäri. 

Siivoojana olen itse pärjännyt hyvin ja minulla on myös stressinsietokyky ihan täys nolla. Kohteeni onkin tosi helppoja ja sellaisia, ettei kukaan edes huomaa jos yksi nurkkaa jääkin joku kerta pyyhkimättä. Sen voi pyyhkiä sit seuraavalla kerralla. Lisäksi saan siivota lähinnä paikkoja, missä on miehiä, eikä miehet koskaan ole siisteydestä niin tarkkoja kuin naiset. Kunhan on vessapaperia, saippuaa, käsipyyhkeitä, eikä mitään hirveitä kuralammikoita missään, eikä roskikset ole täynnä niin kukaan ei ymmärrä valittaa mitään. Tosin voin kuvitella että jossain naisvaltaisessa toimistossa olisi kamala stressi kun ne huomaa yhdenkin pölyhiukkasen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen suorittavan tason työ, jossa voi työajan loputtua sanoa, että lähden nyt kotiin ja ei ole vastuuta musuta kuin siitä, että työajalla tekee työnantajan määrittelemiä töitä. Esim. varastotyö voisi olla tällainen. Tai työ kirjastossa. Tai joku arkistonhoitaja. Tai yksinkertainen sihteerin työ.

Asiakaspalvelussa hankalat asiakkaat voivat aiheuttaa stressiä. Terveydenhuollossa on resurssit niin tiukalla ja niin paljon ilmapiiriongelmia, että se tuskin on stressitöntä. Siivoojillakin saattaa olla liian tiukalle vedetyt päiväkohtaiset tavoitteet, mikä voi herkimmille aiheuttaa stressiä.

Kirjastoissa tai arkistoissa voi olla myös vaativia asiantuntijatöitä. Mutta toki sellainen ihan peruskirjastonhoitajatyö on varmaan melko helppoa.

Siis kirjastovirkailijan työ.

Mutta siihenkin kuuluu paljon muutakin kuin rutiinitoiminnot, kirjastovirkailijallakin on usein myös mm. muita kuin kirjalainaustoimintaan liittyviä asiakaspalvelutehtäviä. Riippuu kirjastosta. Esimerkiksi ATK-neuvonta, lipunmyynti ja -varaus ym. 

Mulla sama ongelma kuin ap:lla ja pääsin kokeilemaan kirjastotyötä. Siellä oli useampi entinen puutarha-alalta ja käännöstyöstä vaihtanut, joten se niistä sitten. Työ osoittautui hurjasti sosiaalisuutta ja paineensietokykyä vaativaksi, ei ollenkaan vastaa enää vanhoja mielikuvia siitä millaisia on kirjastot ja kirjaston "tädit". Nykyaikaisessa kirjastossa asiakas tekee itse ne helpot hommat ja virkailija sitten selvittelee ongelmia koko ajan, antaa neuvontaa, järjestää tapahtumia, etsii aineistoa ja lähettelee sitä sinne tänne, korjaa kirjoja, kantaa huonekaluja, komentaa häiriköitä, päivittää somea, taistelee tietokoneiden kanssa, vata puhelimeen jne kaikkea yhtä aikaa. Lisäksi paikassa oli tapana kyykyttää viimeksitullutta. Ei sovi introvertille vaan vastaa enemmänkin nykyisin jotain päiväkodin ohjaajaa.

Kirjastotyökin on jo ehditty pilata noin? Voi jee!

En ymmärrä miksi nykyään on enää edes käytössä eri ammattinimikkeitä, esim kirjastovirkailija, automekaanikko, lentäjä, kätilö, jne. Kaikkien ammattien nimitys pitäisi olla "yleismies". Siis henkilö joka joutuu hyörimään ympäriinsä tehden aivan täysin kaikkea mitä nyky-yhteiskuntaan liittyy, tietämättä mistään liiemmin mitään. Tärkein kriteeri työhön sopivuudelle on se että sietää tuota kyykyttämistä, siis sosiaalista peliä, eikä vain siedä sitä vaan nauttii siitä.

Onpas tosi outoa että Suomi ei enää ole ns "huippuosaamisen" maa! Idiootit! Jos tahdotte että Suomessa on ihmisiä jotka on tosi hyviä omassa työssään niin antakaa ihmisten tehdä omia töitään! Älkää pakottako kaikkia työntekijöitä tekemään kaikkea! Älkää pakottako kaikkia työntekijöitä ottamaan osaa työpaikan sisäiseen draamailuun ja valtataisteluun! Haistakaa kukkanen! Minä häivyn Singaporeen tai Irlantiin. Niihin on kaikki muutkin häipyneet jotka tahtoo keskittyä omaan työhönsä eikä taistella kaikkien kanssa saamatta aikaan yhtään mitään. V***u!

Itse olin nuorempana töissä elektroniikkatehtaalla. Se ei juurikaan stressannut. Erilaisia laitteita kasaili sen 8 tuntia ja sitten lähti kotiin. Työt loppui tasan siihen kun työpaikan ovesta lähti.

Seurakunnan kansliassa saattaa olla suht stressittömiä työpaikkoja.

Mä oon lastenhoitaja päiväkodissa ja se on aika stressitöntä.

Puhelinmyynti on aika leppoisaa jos tyytyy takuupalkkaan.

Alkon myyjä. Tosin ei taida kasvaa puussa koska hyvinpalkattu työ ja halukkaita on.

Siis vapaita paikkoja ei taida kasvaa puussa tarkoitin

Jo useammin mainittu varastotyö on ollut omista hommistani stressittömintä. Palkkaus oli kyllä aika heikko (tämä 90-luvulla).

Minkähänlaista olisi työ meijerissä?

Vierailija kirjoitti:

Stressinsietokykyä vaaditaan vain surkeissa töissä missä pitää nopeasti suhaista huonoa laatua sekopäisten ihmisten keskellä. Tärkeintä saada ihan miten vain hommat hoidettua ennenkuin uutta hommaa pukkaa massoittain liukuhihnalta. Fiksuissa töissä panostetaan laatuun, tehdään huolella, rauhassa, keskitytään, minimoidaan ylimääräinen häly sekä muut turhat häiriötekijät, ei päästetä idiootteja ympärille hyörimään. Fiksut stressittömät työt, esim:

1. Astronautti

2. Tutkija / matemaatikko / tilastotieteilijä vaikkapa VTT:llä

3. Evoluutiobiologi Galapagossaarilla

--

Sosiaaliset työt ovat usein stressaavia. Esim formulakuskin työssä auton ajaminen sopii introvertille jos nauttii ajamisesta. Mutta formulakuskin työn sosiaalinen puoli eli kaiken maailman haastattelut sitten saattaa käydä hermoille ja rasittaa. Jos ryhdyt formulakuskiksi niin pyydä sun tallipäällikköä minimoimaan sun altistuminen haastatteluille.

Huomaa ettet ainakaan itse ole tutkija. VTT:llä muuten tehdään nykyään pääasiassa maksullisia tilaustutkimuksia yritysasiakkaille. Eli työ on ihan kuin missä tahansa konsulttifirmassa, erittäin tiukasti aikataulutettua jne. Ainoa ero on että mitään bonuksia tms. ei ole odotettavissa, vaan kaikki ylimääräinen menee valtion kirstuun.

Kun opettelee työnsä tosi hyvin ei ole stressiä. Tarpeeksi kapea-alainen toimenkuva auttaa asiaa. Silloin kun osaa työnsä

ja sitä ei ole liikaa jotta ehtii sen tehdä osaamallaan tavalla ei ole stressiä. Ja jos

vielä palkka ok niin ei taloushuolia ja

kaiken kruunaa jos voi tehdä lyhennettyä työviikkoa/päivää ja pitää lomaa pari kertaa vuodessa lyhyesti ja kesällä pitkään niin ei stressaa. Lupaan.