Missä ammatissa mahdollisimman vähän stressiä?

Olin aikaisemmin ICT-konsultti ja siirryin siitä asiakkaan omaan kehitystiimiin. Minusta molemmat hommat ovat stressittömiä, leppoisia, hauskoja ja niistä maksetaan koulutukseeni nähden kohtuullisesti. Edellyttäen että osaa hommansa, ei kukaan työnantaja vaadi mahdottomia joten pätevältä työntekijältä riittää puolitosissaan tehty työpanos. Ja vastineeksi saa vielä pikku etuja, kuten luvan kerätä lähes rajattomasti plussaldoa ja pitää ne sekä lomansa silloin kun itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Stressinsietokin on melko yksilöllistä. Toista ei stressaa se mikä taas toista voi stressata kovastikin.

Huomasin tämä omassa nykyisessä työssäni, kun samankaltaista työtä tehnyt työkaverini oli koko ajan stressissä ja ahdistunut ja valitti kaikesta. Jonkun ajan päästä vaihtoikin työpaikkaa.

Itse ihmettelin koko ajan tätä valitusta. Itse en kokenut lainkaan noin. Työmäärä on toki iso ja pitää tietää laajasti asioista ja vetää montaa projektia eri aikatauluilla. Mutta työ sopii minulle. Pakko mainita, että itse tulin tehtävään testien ja pitkän määräaikaisuuden kautta ja tämä toveri tuttujensa kautta. Ehkä ne testit sitten jotain kertoo.

Nyt kun olen lähellä viittäkymmentä, niin olen huomannut että kokemus, osaaminen ja elämänkokemuskin tuovat varmuutta ja laittavat asiat mittasuhteisiin. Kyllä minäkin nuorempana stressasin enemmän, epävarmuuttani. Nykyään ihmettelen miten sellaisia asioita edes panikoin.

Olet täysin oikeassa siinä, että stressinsietokyky on yksilöllinen. Iän myötä toivottavasti paranee paitsi stressinsieto myös laajenee perspektiivi: me ihmiset olemme erilaisia ja kestämme eri asioita eri määrissä. Toiset taipuvat vaan eivät taivu vaikka mikä olisi, toiset taas saattavat paljon pienemmästä kuormituksesta sairastua psyykkisesti.

Jos ihminen itse tiedostaa, että tämä on hänen heikko kohtansa ja ymmärtää rakentaa itselleen senmukaisen elämän, se on suurta viisautta ja ihailtavaa.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta kaupan kassatyö voi olla jossain isommissa paikoissa melko leppoisaa.

 Vähän arvelen, että stressin kokemiseen myös vaikuttaa se, kuinka hyvin tuntee työn. En muista, että isossa marketissa olisi ollut tosi hankalia asiakastilanteita, mutta siihen vaikuttaa sekin, miten osaa ennakoida sen, mihin ne liittyvät. Esimerkiksi jos asiakas on pettynyt, hän voi olla vihainen, mutta aspana voi tietää, kuinka toimia, eikä tilanteisiin liity älytöntä stressiä. Samoin jossain isossa paikassa ei virhetilanteita joudu setvimään yksin.

Vaimoni työskenteli erään kohtalaisen ison ketjun hyllyttäjänä ja kassana 16v sitten.

Sittemmin yrittäjyyttä, äitiyslomaa, kausittaista varastotyötä....

Nyt kokeili pikkukaupassa työskentelyä, ja oli tosi stressaantunut valtavasta multitaskaamisesta, stressaavista asiakkaista myrkyllisistä työkavereista(ei kaikki), eikä kokenut hommaa omakseen.

Minä itse taas koin ison kaupan kassalla istumisen stressaavana, kun sitä joskus erehdyin kokeilemaan. Pelkkä paikallaan istuminen koko vuoron taukoja lukuunottamatta on ihan kamalaa. Kun sitten taas pikkukaupassa, jossa tehdään ohessa muitakin hommia on paljon kivempaa, aika vain tuntuu menevän paljon nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa oleen aika vaikea nykyään löytää tuollaista. 

Huomattu :(

Olen kielitaitoinen ja IT-taidot ovat hyvät. Olen sosiaalinen ja tulen juttuun hyvin työkavereiden kanssa. Sisältä kuitenkin koko ajan hajoamispisteessä.

Työttömyysjaksoilla voin paremmin ja pärjään ilman säännöllistä lääkitystä.

Uskon, että jossain vaiheessa elämää sairauseläke on todellisuutta. Mieluiten kuitenkin tekisin tuottavaa työtä.

Ap

IT alalla on mahdollista tehdä paljon etätöitä kotoa käsin. Kommunikointi sähköpostilla tai chatilla. 

IT-alan tukityöt etänä. Kiire on aika useinkin, mutta saa olla kotona koko päivän, mikä kompensoi tilannetta. Olen myös herkkä ja kuormitun herkästi. Tämä sopii niin hyvin, kun ei tarvitse nähdä ketään (ei niitä vaikeita tai helppojakaan tyyppejä).

riippu miten työ määritellään.

Esimerkiksi miljardööri joka tekee hyväntekeväisyyttä voi tuntua työltä mutta siitä ei saa palkkaa.

kun taas tehdään jotain rahan saamiseksi kuten pörssisijoittamista ja siinä ei ole taloudellista vaaraa eli jos sijoitukset menee kankkulan kaivoon ei kaada omaa taloutta. sekin on tavallaan työtä.

kuvittelisin ettei noi kovin stressaavia hommia ole.

jossain tukimuksessa oli että kapelimestarin työ on vähiten stressaavaa.

Musiikki, liikunta, kova palkka mm. tekee työstä viihtyisää. tähän kun lisätään yksi toinen tutkimus jonka muistan, siitä on vuosia aikaa, maailman onnellisin kaupunki oli vancouver. eli jos haluaa stressitöntä elämää pitäisi olla vancouverilainen tahtipuikon heiluttaja.

Vierailija kirjoitti:

jossain tukimuksessa oli että kapelimestarin työ on vähiten stressaavaa.

Musiikki, liikunta, kova palkka mm. tekee työstä viihtyisää. tähän kun lisätään yksi toinen tutkimus jonka muistan, siitä on vuosia aikaa, maailman onnellisin kaupunki oli vancouver. eli jos haluaa stressitöntä elämää pitäisi olla vancouverilainen tahtipuikon heiluttaja.

Enpä usko että kapellimestarin työ on stressitöntä välttämättä. Esa-Pekka Salonen ainakin kertoi että ekat vuodet olivat hänellä erittäin stressaavia, kun piti opetella ulkoa koko ajan mieletön määrä isoja teoksia.

Omista työpaikoistani vähiten stressaavia on olleet kesätyöt joskus kun olin pääasiassa iltaisin ja öisin vartijana pääkonttoreissa ja vastaavissa kohteissa. Lisäksi hyvä puoli oli noissa se että aina 3 viikon välein pitkä vapaa, jolloin pystyi helposti lähtemään jollekin matkalle.

Toki palkka ei päätähuimaava mutta ei ollut stressaavaa ainakaan.

Ja hyvin paloi kalorit kun käveli monta kilometriä joka vuorossa.

Yhdessä paikassa oli vartijana tyyppi joka oli oli lisäksi toimistotöissä ja toi sinne vartiointipaikalle aina niitä työpapereita siitä toisesta paikasta ja teki niitä töitä vartiointivuoron aikana.

Kotoutumisasiantuntija

Postinjakaja

Minulla on stressitön työ. Aika paljon alaisia, nopeasti muuttuvia tilanteita, nopeita päätöksiä ja tiukkoja aikatuluja. Osaan työni ja pidän työstäni ja työkavereistani ja yhteistyökumppaneista. Työ on minulle sopivaa. Olin joskus virkavapaalla ja silloin tein eräänlaista tutkimusta yliopistolla. Meinasin kuolla siihen tasaiseen harmauteen ja jos olisin jäänyt pidemmäksi aikaa, olisi varmasti stressikäyrä noussut. Toisin sanoen stressitön työ on aika suhteellista. On varmasti hyvä löytää sellainen työ, joka sopii omalla persoonalle.

Mä haluaisin ainakin sellaisen ammain jossa joka kaarteessa päääsisin uhmaamaan kuolemaa kuten formulakuski eikä sitä etttä seliittää jotain ja jokainen aina tulkitsee sen oman kuplansa mukaisesti.

Onko kirjanpitäjän työstä millaisia kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin ainakin sellaisen ammain jossa joka kaarteessa päääsisin uhmaamaan kuolemaa kuten formulakuski eikä sitä etttä seliittää jotain ja jokainen aina tulkitsee sen oman kuplansa mukaisesti.

Tuosssa kun alkaa kuolema olemaan ihanasti hiuskarvan varassa niin puskee sellainen ihana lämmittävä suihku adrenaliinivyöry kehoon joka lämmittää mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ap:ll erittäin hyvä aloitus! Itse meinasin tehdä tänne pari päivää sitten juuri samanlaisen aloituksen!

Olen akateeminen ja olen ollut asiantuntijatöissä pitkään mutta pää ei meinaa kestää sitä enkä haluaisi enää "rääkätä" itseäni jatkuvasti. Todennäköisesti minulla on jonkin verran myös ADHD/ADD -taipumusta ja tämähän toki vaikeuttaa merkittävästi juuri asiantuntijatyön kaltaista tekemistä. Olen tämän vuoksi ajatellut hakeutua kyllä ihan tutkimuksiinkin.

Joku kehui tällä palstalla aiemmin että rekkakuskin työ olisi melko helppoa ja on myös ihan kohtuullisesti palkattua. Siihen toki pitää suorittaa jotain kursseja.

Rekkakuskeilla on aina kiire, liian tiukat aikataulut, ahtaat paikat missä ihmiset hyppii eteen ja taakse.

Vierailija kirjoitti:

Varastotöitä, suorittavia tehdastöitä, puutarha-alan töitä. Esim taimitarhalla ei tarvitse stressata, sen kun tekee vaan työnsä. Kaupungilla myös kunnossapitotyöt kesällä puistohommat ja talvella lumityöt, hiihtoladut. Samoin esim juustopakkaamossa, mehutehtaassa, mitä nyt omalta paikkakunnaltasi löytyy.

Vähän pitää tietty osaamist aolla mutta ei nyt valtavasti.

Ei kyllä ole stressitöntä työtä se nimimerkillä 10v alalla jo ollut. Sinänsä työ on todella ihanaa kyllä, muuten en alalla olisi näinkään kauan ollut, mutta stressiä kyllä aiheutetaan sillä, kun tilaaja kyylää selän takana koko ajan, on tiukat aikataulut eri työtehtäville, joustoa ei tunneta duunari kohtaan (mutta duunarin tulee joustaa) ja täytyy tuloksen olla jatkuvasti 110%,vaikka palkka vain 80%. Taimitarhatyö/kasvihuonetyö on sitten puhtaasti kuin puhelinmyynti, tulos-tai-ulos. Jos et tee x määrää työtehtävässä vaadittua asiaa, se on surutta lähtö. Plus kertonee palkkatasosta, että suurinosa työvoimasta tarhoilla on Aasiasta tai Ukrainasta.

Stressinsietokykyä vaaditaan vain surkeissa töissä missä pitää nopeasti suhaista huonoa laatua sekopäisten ihmisten keskellä. Tärkeintä saada ihan miten vain hommat hoidettua ennenkuin uutta hommaa pukkaa massoittain liukuhihnalta. Fiksuissa töissä panostetaan laatuun, tehdään huolella, rauhassa, keskitytään, minimoidaan ylimääräinen häly sekä muut turhat häiriötekijät, ei päästetä idiootteja ympärille hyörimään. Fiksut stressittömät työt, esim:

1. Astronautti

2. Tutkija / matemaatikko / tilastotieteilijä vaikkapa VTT:llä

3. Evoluutiobiologi Galapagossaarilla

--

Sosiaaliset työt ovat usein stressaavia. Esim formulakuskin työssä auton ajaminen sopii introvertille jos nauttii ajamisesta. Mutta formulakuskin työn sosiaalinen puoli eli kaiken maailman haastattelut sitten saattaa käydä hermoille ja rasittaa. Jos ryhdyt formulakuskiksi niin pyydä sun tallipäällikköä minimoimaan sun altistuminen haastatteluille.

Metronkuljettaja? Ei muuta liikennettä tai eksymisen vaaraa. Ei tarvitse tavata asiakkaita. No, näin itse arvelen, mutta usein ei tiedä, mitä "kulissien takana" tapahtuu. Onnea alan etsintään!

Usein olen miettinyt että kukkakauppiaat on varmaan tosi tyytyväisiä. Onko näin? Onko täällä floristeja, jotka voisi kertoa millaista on pitää kukkakauppaa ja elääkö niillä tuloilla?

Vierailija kirjoitti:

Usein olen miettinyt että kukkakauppiaat on varmaan tosi tyytyväisiä. Onko näin? Onko täällä floristeja, jotka voisi kertoa millaista on pitää kukkakauppaa ja elääkö niillä tuloilla?

en usko että kukka kauppa on kovin hyvä bisnes. tuotteet pilaantuu toisin kuin korukaupan tuotteet. lisäksi pienituloiset eivät varmaan koko ajan osta kukkia. laman alla kukkakaupat kaatuu aika varmasti.  viinan myynti ja hauturin työ tuo tasaisempaa tuloa mutta laman alla on varmasti stressiä kun on niin paljon töitä.