Lue keskustelun säännöt.
HS: Avioerossa aloitteen tekee yleensä nainen
31.07.2016 |
Eli erot tapahtuvat puolisoiden ollessa 50-60 -vuotiaita, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja nainen panikoi, että yhteiselo ei olekaan kuin naistenlehdestä.
Tutkimusprofessori Kontulan mukaan naisilla on miehiä enemmän odotuksia parisuhteelta, mikä saa heidät pettymään useammin suhteessa.
Eikö avioliitto enää merkitse ihmisille mitään? Ja voiko näille naistenlehtien levittämille kiiltokuville tehdä jotain?
http://www.hs.fi/m/sunnuntai/a1469762321472?jako=07e860e812eff67a9377f6…
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itse uskon että 80% eroista olisi vältettävissä sillä että miehet oppisivat kohtaamaan naisten tunteita ja osallistumaan niihin.
Näinhän se menee. Miesten tunteet, kuka niistä välittää??
Sä kuvasit juuri sen tilanteen, mikä tapahtuu huonossa liitossakin, johon juuri kommentillani viittasin.
Naisella huono olla liitossa, esim. tuntee vastuun painavan liikaa ja hän kertoo tästä miehelleen lauantaina saunanlauteilla. "tuntuu että kannan yksin vastuun ja tuntuu että joudun huolehtimaan kaikista ja kaikesta, ja joudun laiminlyömään täysin sen mitä itse tarvitsisin, voitaisiinko miettiä jotain ettei tuntuisi tältä..."
Mies vastaa kiukkupäissään: "Entäs minä sitten?! Teen pitkää päivää töissä, rakennan terassia kesälomalla jne...."
Aivan väärä, hyökkäävä ja hajottava tapa ja johtuu siitä että moni mies ei osaa käsitellä toisen tunteita, pitäisi yrittää sopeutua sen toisen olotilaan ja tunteeseen. Empatiaa. Ratkaista ongelma eikä hyökätä.
SITTEN vasta keskitytään sen miehen tarpeisiin kun ensimmäinen asia on käsitelty.
Mun mielestä tuollainen tilanne on enemmän kuin tavallinen lähes jokaisessa liitossa, kertokaa tekin että oletteko samaa mieltä vai olenko mielestänne ihan hakoteillä...
ehkä miesnäkökulmani sokaisee minut, mutta naisen viesti kuulostaa hyökkäykseltä johon ei voi vastata muuten kuin sanomalla omat ongelmansa puolustukseksi ... Naiset voisivat oppia sanomaan mitä haluavat eikä, että nyt on asiat huonosti. Näin ongelmanratkaisuhaluisena miehenä tuommoiset avaukset ajavat minut umpikujaan ja taistelija sisällä nousee vastarintaan.
No juurihan nainen tuossa sanoo mitä haluaa eli keskustelua. Ja pitäisikö salata että asiat on huonosti jos ne sitä on? Haluat ratkaista ongelman, mutta et halua kuulla mikä ongelma on? Minusta kuulostaa, että haluat ratkaista vain ongelmia, jotka ovat sinusta helppoja. Mutta vaikka sulla on vasara ei kaikki ongelmat nauloiksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytännössähän noissa tilanteissa kumpikin on jo luovuttanut aikoja sitten eli se kumpi sen aloitteen tekee on vain semantiikkaa. Mies vain itseasiassa odottaa milloin se nainen ottaa eron.
Tämä on varmasti ihan totta.
Mutta jotenkin kuitenkin niin ironista, että usein naiset sanovat eron johtuneen siitä ettei mies tee mitään parisuhteessa tai kotona, niin v*ttu että pitää naisten sitten erokin vielä hoitaa!
Tavallaan todistaa juurikin sen.323
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.
Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?
Jutussa käsiteltiin 50-60-vuotiaiden eroja. Tuon ikäiset kuuluvat vielä konservatiivisemmin ajattelevaan sukupolveen. Aikanaan on menty yhteen ja perustettu perhe, koska niin kuuluu tehdä. Moni keski-ikäinen mies on kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan aika heikko, eikä välineitä parisuhteen tunnepuolen hoitamiseen ole. Myös alkoholismia on aivan valtavasti vanhempien miesten joukossa. Nuoremmat, noin kolmekymppiset miehet ovat jo ihan erilaisia. Kun ajattelen mitä tahansa tuntemaani pariskuntaa missä tahansa ikäluokassa, nousee esille yksi yhdistävä tekijä: molemminpuolinen arvostus ja toisen huomioiminen.
Joo, nykyään suhteet kestääkin mainiosti.
Eivät kestäkään, mutta jutussa käsiteltiin nimenomaan 50-60-vuotiaiden eroja, jotka tapahtuvat yleensä eri syistä kuin erot vaikka 40-vuotiaana. En ymmärrä, miksi "yhdessä vaikka väkisin" on ihanne, kun ulkopuolinenkin näkee, miten onnettomia monet liitot ovat. Onnettomia liittoja oli myös menneisyydessä, enkä mitenkään voi ihailla esimerkiksi isovanhempieni elämänmittaista liittoa, jossa isoäiti katseli vuosikymmeniä isoisän ryyppäämistä, hakkaamista ja pettämistä.
Miksei ne naiset sitten vieläkään sitten osaa valita? Vai onko kuten tuolla kirjoitettiin, että eri vaiheisiin eri mies?
Mistäs valitset? En ymmärrä tätäkään argumenttia, että huono parisuhde on naisen vika, koska hän valitsi väärin. Jos ajatellaan, että on kyse kuitenkin aika laajasta ilmiöstä, niin aika pienet mahdollisuuden naisella on valita oikein.
Jos nainen on tyytymätön, eikä mies ei ole muuttunut, niin ketä muuta nainen voi syyttää kuin itseään? Miehiä on vaikka kuinka paljon, ja jos sieltä ottaa puhumattoman itserakkaan sovinistin, niin voi katsoa peiliin.
Voi erota. Miksi se nyt tuntuu olevan niin kauhea asia palstamiehille? Pelottaako, että joutuu pian itse siivoamaan sotkunsa?
Eroaminen on aina pelottavampaa miehille, eikä se johdu mistään omien sotkujen siivoamisesta. Erossa kun mies yleensä menettää enemmän kuin nainen.
Miten ja miksi? Jos vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet muutenkin vastuun lapsistaan tasapuolisesti ja jos heillä on avioehto, niin mitä ja miksi mies menettää enemmän kuin nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nyt vaan on niin poijjaat, että oli eron taustalla mitkä syyt tahansa, niin syy on melkein aina miehessä.
Muistakaa, että viemätön roskapussi on eron siemen.
Olkaa miehiä, mutta ei luolamiehiä. Hankkikaa perheellenne omaisuutta, mutta olkaa samalla arjessa. Pitäkää itsenne timmeinä, mutta älkää kuluttako aikaanne liiaksi salilla . Olkaa rehellisiä, mutta älkää liian rehellisiä vaimonne kiloista. Tehkää vaimollenne yllätyksiä, mutta sellaisia, joista vaimonne pitää.
Tehkää muistiinpanoja vaimonne mieliteoista, mutta älkää olko laskelmoivia. Ylistäkää vaimonne ahkeruutta, siisteyttä, makua, taitoa, sivistystä, koulutusta, nuorekkuutta, kokeneisuutta ja vaimonne äitiä.
Antakaa vaimollenne rahaa, lahjoja, kalliita lahjoja, mietittyjä lahjoja, käytännöllisiä lahjoja, oikean kokoisia ja värisiä lahjoja. Viekää hänet syömään juuri oikeaan aikaan, viettäkää koti-iltaa, tai molempia. Pitäkää itsessänne jotain arvoituksellista, jota vaimo voi mielessään eritellä. Olkaa salaperäisiä, muttei epärehellisiä Varaa matkoja kaukomaille, tai kotimaahan miten nyt sattuu vaimolle sopimaan, muttei tossukkamaisesti.
Siivoa ahkerasti, muttei syyllisyyde tuntoisesti. Pussaa aamuisin ja iltaisin ja muulloinkin, muttei rutiininomaisesti. Viettele hänet välillä charmikkaasti ilman taka-ajatuksia.
Tässä alkajaiseksi. Muuta? Lapsethan ovat lentäneet jo pesästä.Jos luulet olevasi jotenkin näppärä, niin voin kertoa, että tuon saman voi kirjoittaa myös toisesta näkökulmasta. Paitsi että oikeasti teet nuo kaikki ja turhaudut, kun toinen ei siltikään arvosta sitä, mitä teet. Miehen näkökulmasta homma menee niin, että et tee noita ja vain naureskelet, jos sinulta toivotaan noita asioita.
Vaikutat aika happamalta. Sitä ei taida parhainkaan mies voida parantaa. Luettelohan ei ollut kenenkään miehen ylistyslaulu, vaan toteutettavaksi arjessa. Mikähän listassa mättää?
Usein vaimoväki kaipaa juurikin kehumisia milloin mistäkin. Siis huomaamista. Vai onko niissäkin lopulta jotain vikaa? Merkillisiä olette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itse uskon että 80% eroista olisi vältettävissä sillä että miehet oppisivat kohtaamaan naisten tunteita ja osallistumaan niihin.
Näinhän se menee. Miesten tunteet, kuka niistä välittää??
Sä kuvasit juuri sen tilanteen, mikä tapahtuu huonossa liitossakin, johon juuri kommentillani viittasin.
Naisella huono olla liitossa, esim. tuntee vastuun painavan liikaa ja hän kertoo tästä miehelleen lauantaina saunanlauteilla. "tuntuu että kannan yksin vastuun ja tuntuu että joudun huolehtimaan kaikista ja kaikesta, ja joudun laiminlyömään täysin sen mitä itse tarvitsisin, voitaisiinko miettiä jotain ettei tuntuisi tältä..."
Mies vastaa kiukkupäissään: "Entäs minä sitten?! Teen pitkää päivää töissä, rakennan terassia kesälomalla jne...."
Aivan väärä, hyökkäävä ja hajottava tapa ja johtuu siitä että moni mies ei osaa käsitellä toisen tunteita, pitäisi yrittää sopeutua sen toisen olotilaan ja tunteeseen. Empatiaa. Ratkaista ongelma eikä hyökätä.
SITTEN vasta keskitytään sen miehen tarpeisiin kun ensimmäinen asia on käsitelty.
Mun mielestä tuollainen tilanne on enemmän kuin tavallinen lähes jokaisessa liitossa, kertokaa tekin että oletteko samaa mieltä vai olenko mielestänne ihan hakoteillä...
ehkä miesnäkökulmani sokaisee minut, mutta naisen viesti kuulostaa hyökkäykseltä johon ei voi vastata muuten kuin sanomalla omat ongelmansa puolustukseksi ... Naiset voisivat oppia sanomaan mitä haluavat eikä, että nyt on asiat huonosti. Näin ongelmanratkaisuhaluisena miehenä tuommoiset avaukset ajavat minut umpikujaan ja taistelija sisällä nousee vastarintaan.
No juurihan nainen tuossa sanoo mitä haluaa eli keskustelua. Ja pitäisikö salata että asiat on huonosti jos ne sitä on? Haluat ratkaista ongelman, mutta et halua kuulla mikä ongelma on? Minusta kuulostaa, että haluat ratkaista vain ongelmia, jotka ovat sinusta helppoja. Mutta vaikka sulla on vasara ei kaikki ongelmat nauloiksi muutu.
Mulla taas tuli mieleen että vaikuttaako heikko itsetunto siihen että otetaan kaikki hyökkäyksenä itseään kohtaan?
En itse näe tuossa syytöstä, ainoastaan väsyneen ihmisen toteamuksen.
Vai pitääkö miehille sokeroida jopa todellinen tilanne, eikö voi sanoa rehellisesti mutta suoraan?
Enkä pidä noista "ulkoistuksista", "taistelija sisälläni". Samaahan käytetään tekosyynä pettämisessä, "biologia määrää miehen kylvämään siementään..."
Ei, se olet ihan vain sinä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä itse uskon että 80% eroista olisi vältettävissä sillä että miehet oppisivat kohtaamaan naisten tunteita ja osallistumaan niihin.
Näinhän se menee. Miesten tunteet, kuka niistä välittää??
Sä kuvasit juuri sen tilanteen, mikä tapahtuu huonossa liitossakin, johon juuri kommentillani viittasin.
Naisella huono olla liitossa, esim. tuntee vastuun painavan liikaa ja hän kertoo tästä miehelleen lauantaina saunanlauteilla. "tuntuu että kannan yksin vastuun ja tuntuu että joudun huolehtimaan kaikista ja kaikesta, ja joudun laiminlyömään täysin sen mitä itse tarvitsisin, voitaisiinko miettiä jotain ettei tuntuisi tältä..."
Mies vastaa kiukkupäissään: "Entäs minä sitten?! Teen pitkää päivää töissä, rakennan terassia kesälomalla jne...."
Aivan väärä, hyökkäävä ja hajottava tapa ja johtuu siitä että moni mies ei osaa käsitellä toisen tunteita, pitäisi yrittää sopeutua sen toisen olotilaan ja tunteeseen. Empatiaa. Ratkaista ongelma eikä hyökätä.
SITTEN vasta keskitytään sen miehen tarpeisiin kun ensimmäinen asia on käsitelty.
Mun mielestä tuollainen tilanne on enemmän kuin tavallinen lähes jokaisessa liitossa, kertokaa tekin että oletteko samaa mieltä vai olenko mielestänne ihan hakoteillä...
ehkä miesnäkökulmani sokaisee minut, mutta naisen viesti kuulostaa hyökkäykseltä johon ei voi vastata muuten kuin sanomalla omat ongelmansa puolustukseksi ... Naiset voisivat oppia sanomaan mitä haluavat eikä, että nyt on asiat huonosti. Näin ongelmanratkaisuhaluisena miehenä tuommoiset avaukset ajavat minut umpikujaan ja taistelija sisällä nousee vastarintaan.
No juurihan nainen tuossa sanoo mitä haluaa eli keskustelua. Ja pitäisikö salata että asiat on huonosti jos ne sitä on? Haluat ratkaista ongelman, mutta et halua kuulla mikä ongelma on? Minusta kuulostaa, että haluat ratkaista vain ongelmia, jotka ovat sinusta helppoja. Mutta vaikka sulla on vasara ei kaikki ongelmat nauloiksi muutu.
Vastarinta sanana on aika paha, kun parisuhteen pitäisi olla nimen omaan yhteinen rintama. Eli se on hyvä, että taistelutahto nousee, mutta ei vastaan vaan rakennukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet eivät voi tulla vastaan ja olla enemmän sellaisia kuin naiset toivovat?
Eikai toisen pidä olla sellainen kuin toinen toivoo. Eihän naisenkaan pidä olla sellainen kuin mies toivoo vaan ihan oma itsensä.
Ihmistä pitäisi rakastaa omana itsenään. Eikä yrittää muovata toisesta jotain omaa tuotettaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.
Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?
Jutussa käsiteltiin 50-60-vuotiaiden eroja. Tuon ikäiset kuuluvat vielä konservatiivisemmin ajattelevaan sukupolveen. Aikanaan on menty yhteen ja perustettu perhe, koska niin kuuluu tehdä. Moni keski-ikäinen mies on kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan aika heikko, eikä välineitä parisuhteen tunnepuolen hoitamiseen ole. Myös alkoholismia on aivan valtavasti vanhempien miesten joukossa. Nuoremmat, noin kolmekymppiset miehet ovat jo ihan erilaisia. Kun ajattelen mitä tahansa tuntemaani pariskuntaa missä tahansa ikäluokassa, nousee esille yksi yhdistävä tekijä: molemminpuolinen arvostus ja toisen huomioiminen.
Joo, nykyään suhteet kestääkin mainiosti.
Eivät kestäkään, mutta jutussa käsiteltiin nimenomaan 50-60-vuotiaiden eroja, jotka tapahtuvat yleensä eri syistä kuin erot vaikka 40-vuotiaana. En ymmärrä, miksi "yhdessä vaikka väkisin" on ihanne, kun ulkopuolinenkin näkee, miten onnettomia monet liitot ovat. Onnettomia liittoja oli myös menneisyydessä, enkä mitenkään voi ihailla esimerkiksi isovanhempieni elämänmittaista liittoa, jossa isoäiti katseli vuosikymmeniä isoisän ryyppäämistä, hakkaamista ja pettämistä.
Miksei ne naiset sitten vieläkään sitten osaa valita? Vai onko kuten tuolla kirjoitettiin, että eri vaiheisiin eri mies?
Mistäs valitset? En ymmärrä tätäkään argumenttia, että huono parisuhde on naisen vika, koska hän valitsi väärin. Jos ajatellaan, että on kyse kuitenkin aika laajasta ilmiöstä, niin aika pienet mahdollisuuden naisella on valita oikein.
Jos nainen on tyytymätön, eikä mies ei ole muuttunut, niin ketä muuta nainen voi syyttää kuin itseään? Miehiä on vaikka kuinka paljon, ja jos sieltä ottaa puhumattoman itserakkaan sovinistin, niin voi katsoa peiliin.
Voi erota. Miksi se nyt tuntuu olevan niin kauhea asia palstamiehille? Pelottaako, että joutuu pian itse siivoamaan sotkunsa?
Päin vastoin. Minä siivoan myös vaimoni sotkut, enkä kaipaa mitään ylistyslaulua siitä kuten eräät.
Ota huomioon ettei sitä monoliittia ole niinkuin usein väitetään.
Kummallinen juttu tuo puhe miesmonoliitista, eikö?
Tiedän montakin tapausta jossa suhde on ollut kuollut jo vuosia, nainen nyt vain tekee aloitteen useammin siihen lopulliseen eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet eivät voi tulla vastaan ja olla enemmän sellaisia kuin naiset toivovat?
Eikai toisen pidä olla sellainen kuin toinen toivoo. Eihän naisenkaan pidä olla sellainen kuin mies toivoo vaan ihan oma itsensä.
Ihmistä pitäisi rakastaa omana itsenään. Eikä yrittää muovata toisesta jotain omaa tuotettaan
Aika pieni todennäköisyys löytää juuri sellainen henkilö, ettei omasta käytöksestä tarvitse hioa yhtään särmää tai skarpata minkään asian suhteen. Ihan normaalia huomaavaisuutta ja joustavuutta. Mahdottomiin toki ei tule mennä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai yhdessä kannata jatkaa, jos yhteiselo ei yrityksistä huolimatta suju. On vain hyvä, että huono parisuhde lopetetaan.
Kerro nyt sitten minkälainen pitää miehen olla että se kelpaa naiselle siitä 18 vuotiaasta sinne kuolemaan asti (eli sinne 80 vuotiaaksi)? Että sen kanssa voi tuon elämän kanssa tehdä myös lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sen parisuhteen edes pitäisi kestää ikuisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nyt vaan on niin poijjaat, että oli eron taustalla mitkä syyt tahansa, niin syy on melkein aina miehessä.
Muistakaa, että viemätön roskapussi on eron siemen.
Olkaa miehiä, mutta ei luolamiehiä. Hankkikaa perheellenne omaisuutta, mutta olkaa samalla arjessa. Pitäkää itsenne timmeinä, mutta älkää kuluttako aikaanne liiaksi salilla . Olkaa rehellisiä, mutta älkää liian rehellisiä vaimonne kiloista. Tehkää vaimollenne yllätyksiä, mutta sellaisia, joista vaimonne pitää.
Tehkää muistiinpanoja vaimonne mieliteoista, mutta älkää olko laskelmoivia. Ylistäkää vaimonne ahkeruutta, siisteyttä, makua, taitoa, sivistystä, koulutusta, nuorekkuutta, kokeneisuutta ja vaimonne äitiä.
Antakaa vaimollenne rahaa, lahjoja, kalliita lahjoja, mietittyjä lahjoja, käytännöllisiä lahjoja, oikean kokoisia ja värisiä lahjoja. Viekää hänet syömään juuri oikeaan aikaan, viettäkää koti-iltaa, tai molempia. Pitäkää itsessänne jotain arvoituksellista, jota vaimo voi mielessään eritellä. Olkaa salaperäisiä, muttei epärehellisiä Varaa matkoja kaukomaille, tai kotimaahan miten nyt sattuu vaimolle sopimaan, muttei tossukkamaisesti.
Siivoa ahkerasti, muttei syyllisyyde tuntoisesti. Pussaa aamuisin ja iltaisin ja muulloinkin, muttei rutiininomaisesti. Viettele hänet välillä charmikkaasti ilman taka-ajatuksia.
Tässä alkajaiseksi. Muuta? Lapsethan ovat lentäneet jo pesästä.Jos luulet olevasi jotenkin näppärä, niin voin kertoa, että tuon saman voi kirjoittaa myös toisesta näkökulmasta. Paitsi että oikeasti teet nuo kaikki ja turhaudut, kun toinen ei siltikään arvosta sitä, mitä teet. Miehen näkökulmasta homma menee niin, että et tee noita ja vain naureskelet, jos sinulta toivotaan noita asioita.
Vaikutat aika happamalta. Sitä ei taida parhainkaan mies voida parantaa. Luettelohan ei ollut kenenkään miehen ylistyslaulu, vaan toteutettavaksi arjessa. Mikähän listassa mättää?
Usein vaimoväki kaipaa juurikin kehumisia milloin mistäkin. Siis huomaamista. Vai onko niissäkin lopulta jotain vikaa? Merkillisiä olette.
Minä käsitin, että tuon kirjoituksen oli tarkoitus tuoda esiin sitä, miten kohtuuttomia naisen vaatimukset ovat. "Viemätön roskapussi on eron siemen." Ei se roskapussi, vaan ajatusmaailma sen viemättömyyden takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nyt vaan on niin poijjaat, että oli eron taustalla mitkä syyt tahansa, niin syy on melkein aina miehessä.
Muistakaa, että viemätön roskapussi on eron siemen.
Olkaa miehiä, mutta ei luolamiehiä. Hankkikaa perheellenne omaisuutta, mutta olkaa samalla arjessa. Pitäkää itsenne timmeinä, mutta älkää kuluttako aikaanne liiaksi salilla . Olkaa rehellisiä, mutta älkää liian rehellisiä vaimonne kiloista. Tehkää vaimollenne yllätyksiä, mutta sellaisia, joista vaimonne pitää.
Tehkää muistiinpanoja vaimonne mieliteoista, mutta älkää olko laskelmoivia. Ylistäkää vaimonne ahkeruutta, siisteyttä, makua, taitoa, sivistystä, koulutusta, nuorekkuutta, kokeneisuutta ja vaimonne äitiä.
Antakaa vaimollenne rahaa, lahjoja, kalliita lahjoja, mietittyjä lahjoja, käytännöllisiä lahjoja, oikean kokoisia ja värisiä lahjoja. Viekää hänet syömään juuri oikeaan aikaan, viettäkää koti-iltaa, tai molempia. Pitäkää itsessänne jotain arvoituksellista, jota vaimo voi mielessään eritellä. Olkaa salaperäisiä, muttei epärehellisiä Varaa matkoja kaukomaille, tai kotimaahan miten nyt sattuu vaimolle sopimaan, muttei tossukkamaisesti.
Siivoa ahkerasti, muttei syyllisyyde tuntoisesti. Pussaa aamuisin ja iltaisin ja muulloinkin, muttei rutiininomaisesti. Viettele hänet välillä charmikkaasti ilman taka-ajatuksia.
Tässä alkajaiseksi. Muuta? Lapsethan ovat lentäneet jo pesästä.Jos luulet olevasi jotenkin näppärä, niin voin kertoa, että tuon saman voi kirjoittaa myös toisesta näkökulmasta. Paitsi että oikeasti teet nuo kaikki ja turhaudut, kun toinen ei siltikään arvosta sitä, mitä teet. Miehen näkökulmasta homma menee niin, että et tee noita ja vain naureskelet, jos sinulta toivotaan noita asioita.
Missähän tulin lukeneeksi em. vaatimuksia? Olikohan se jokin palsta? En nyt jaksa oikein muistaa.
Tuo on kyllä jotenkin vajavainen. Voithan lisätä siihen jotain?
Muuten eikö tuon listan toteuttaja kelpaisi?
Itse sujutan arkea pitkälti tämän kaavan mukaan, joskin uupuneena. Enpä tiedä kuinka kauan elonpäiviä riittää työlääksi kun käy.
No sehän pointtini juuri olikin, että nainen täyttää nuo vaatimukset pyytämättä ja mies naureskelee, jos hänelle mainitaan samoista asioista. Ja nainen turhautuu, kun nämä miehestä äärettömän uuvuttavat asiat ovat naisen tekeminä itsestäänselvyyksiä eikä niitä arvosteta pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai yhdessä kannata jatkaa, jos yhteiselo ei yrityksistä huolimatta suju. On vain hyvä, että huono parisuhde lopetetaan.
Kerro nyt sitten minkälainen pitää miehen olla että se kelpaa naiselle siitä 18 vuotiaasta sinne kuolemaan asti (eli sinne 80 vuotiaaksi)? Että sen kanssa voi tuon elämän kanssa tehdä myös lapsia?
Omalta kohdaltani voisin sanoa, että aika pitkälle pääsee jo sillä, että kantaa vastuunsa, on luotettava ja puhuu. Aika monet parisuhteet kaatuvat nimenomaan näiden asioiden takia. Kaikki alkoholismit, pettämiset ja erilleen kasvamiset juontavat juurensa näihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.
Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?
Jutussa käsiteltiin 50-60-vuotiaiden eroja. Tuon ikäiset kuuluvat vielä konservatiivisemmin ajattelevaan sukupolveen. Aikanaan on menty yhteen ja perustettu perhe, koska niin kuuluu tehdä. Moni keski-ikäinen mies on kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan aika heikko, eikä välineitä parisuhteen tunnepuolen hoitamiseen ole. Myös alkoholismia on aivan valtavasti vanhempien miesten joukossa. Nuoremmat, noin kolmekymppiset miehet ovat jo ihan erilaisia. Kun ajattelen mitä tahansa tuntemaani pariskuntaa missä tahansa ikäluokassa, nousee esille yksi yhdistävä tekijä: molemminpuolinen arvostus ja toisen huomioiminen.
Joo, nykyään suhteet kestääkin mainiosti.
Eivät kestäkään, mutta jutussa käsiteltiin nimenomaan 50-60-vuotiaiden eroja, jotka tapahtuvat yleensä eri syistä kuin erot vaikka 40-vuotiaana. En ymmärrä, miksi "yhdessä vaikka väkisin" on ihanne, kun ulkopuolinenkin näkee, miten onnettomia monet liitot ovat. Onnettomia liittoja oli myös menneisyydessä, enkä mitenkään voi ihailla esimerkiksi isovanhempieni elämänmittaista liittoa, jossa isoäiti katseli vuosikymmeniä isoisän ryyppäämistä, hakkaamista ja pettämistä.
Miksei ne naiset sitten vieläkään sitten osaa valita? Vai onko kuten tuolla kirjoitettiin, että eri vaiheisiin eri mies?
Mistäs valitset? En ymmärrä tätäkään argumenttia, että huono parisuhde on naisen vika, koska hän valitsi väärin. Jos ajatellaan, että on kyse kuitenkin aika laajasta ilmiöstä, niin aika pienet mahdollisuuden naisella on valita oikein.
Jos nainen on tyytymätön, eikä mies ei ole muuttunut, niin ketä muuta nainen voi syyttää kuin itseään? Miehiä on vaikka kuinka paljon, ja jos sieltä ottaa puhumattoman itserakkaan sovinistin, niin voi katsoa peiliin.
Voi erota. Miksi se nyt tuntuu olevan niin kauhea asia palstamiehille? Pelottaako, että joutuu pian itse siivoamaan sotkunsa?
Eroaminen on aina pelottavampaa miehille, eikä se johdu mistään omien sotkujen siivoamisesta. Erossa kun mies yleensä menettää enemmän kuin nainen.
Miten ja miksi? Jos vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet muutenkin vastuun lapsistaan tasapuolisesti ja jos heillä on avioehto, niin mitä ja miksi mies menettää enemmän kuin nainen?
Koska miehiä syrjitään sukupuolensa vuoksi. Jos molemmat vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet vastuun lapsista tasapuolisesti, niin kyllä äidistä tulee lähivanhempi eron tullessa voimaan, vaikka isä haluaisikin että lapset on hänellä. Tasatilanteessa äiti voittaa. Äidin pitää olla selvästi huono vanhempi jotta isä saa lapset itselleen.
Jos lapset ovat jo aikuisia niin onko se pakko jatkaa yhdessä...
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset ovat jo aikuisia niin onko se pakko jatkaa yhdessä...
usein lastenkin kannalta ero on parempi jo ennen kuin ovat aikuisia. avioliitto on siitä ikävä, että luvataan kuolemaan asti olla yhdessä.... parempi olisi, että liitto purkautuis jos molemmat ei jatka sitä vuosittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?
Jutussa käsiteltiin 50-60-vuotiaiden eroja. Tuon ikäiset kuuluvat vielä konservatiivisemmin ajattelevaan sukupolveen. Aikanaan on menty yhteen ja perustettu perhe, koska niin kuuluu tehdä. Moni keski-ikäinen mies on kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan aika heikko, eikä välineitä parisuhteen tunnepuolen hoitamiseen ole. Myös alkoholismia on aivan valtavasti vanhempien miesten joukossa. Nuoremmat, noin kolmekymppiset miehet ovat jo ihan erilaisia. Kun ajattelen mitä tahansa tuntemaani pariskuntaa missä tahansa ikäluokassa, nousee esille yksi yhdistävä tekijä: molemminpuolinen arvostus ja toisen huomioiminen.Joo, nykyään suhteet kestääkin mainiosti.
Eivät kestäkään, mutta jutussa käsiteltiin nimenomaan 50-60-vuotiaiden eroja, jotka tapahtuvat yleensä eri syistä kuin erot vaikka 40-vuotiaana. En ymmärrä, miksi "yhdessä vaikka väkisin" on ihanne, kun ulkopuolinenkin näkee, miten onnettomia monet liitot ovat. Onnettomia liittoja oli myös menneisyydessä, enkä mitenkään voi ihailla esimerkiksi isovanhempieni elämänmittaista liittoa, jossa isoäiti katseli vuosikymmeniä isoisän ryyppäämistä, hakkaamista ja pettämistä.Miksei ne naiset sitten vieläkään sitten osaa valita? Vai onko kuten tuolla kirjoitettiin, että eri vaiheisiin eri mies?
Mistäs valitset? En ymmärrä tätäkään argumenttia, että huono parisuhde on naisen vika, koska hän valitsi väärin. Jos ajatellaan, että on kyse kuitenkin aika laajasta ilmiöstä, niin aika pienet mahdollisuuden naisella on valita oikein.
Jos nainen on tyytymätön, eikä mies ei ole muuttunut, niin ketä muuta nainen voi syyttää kuin itseään? Miehiä on vaikka kuinka paljon, ja jos sieltä ottaa puhumattoman itserakkaan sovinistin, niin voi katsoa peiliin.Voi erota. Miksi se nyt tuntuu olevan niin kauhea asia palstamiehille? Pelottaako, että joutuu pian itse siivoamaan sotkunsa?
Eroaminen on aina pelottavampaa miehille, eikä se johdu mistään omien sotkujen siivoamisesta. Erossa kun mies yleensä menettää enemmän kuin nainen.
Miten ja miksi? Jos vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet muutenkin vastuun lapsistaan tasapuolisesti ja jos heillä on avioehto, niin mitä ja miksi mies menettää enemmän kuin nainen?
Koska miehiä syrjitään sukupuolensa vuoksi. Jos molemmat vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet vastuun lapsista tasapuolisesti, niin kyllä äidistä tulee lähivanhempi eron tullessa voimaan, vaikka isä haluaisikin että lapset on hänellä. Tasatilanteessa äiti voittaa. Äidin pitää olla selvästi huono vanhempi jotta isä saa lapset itselleen.
Onko näitä tapauksia paljonkin, että oikeasti kaikki ovat menneet tasan, mutta äiti ottaa lapset niin, ettei isä pääse heitä juuri edes tapaamaan? Vai mitä tässä tarkoitetaan sillä, että isä ei saa lapsia?
No eiköhän tuo viimeinen lause vastaa itse itsessään siihen, miksi eroa hakee useammin nainen kuin mies. Miehellä on asiat naista paremmin avioliitossa ja homma toimii vain silloin, kun molemmilla on hyvä olla. Täällä on moni nainen kertonut, miten on enemmän rahaa ja vapaa-aikaa kuin naimisissa ollessa ja lisäksi mieliala on parempi, kun ei joudu ärsyyntymään miehen edesottamuksista.