Lue keskustelun säännöt.
HS: Avioerossa aloitteen tekee yleensä nainen
31.07.2016 |
Eli erot tapahtuvat puolisoiden ollessa 50-60 -vuotiaita, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja nainen panikoi, että yhteiselo ei olekaan kuin naistenlehdestä.
Tutkimusprofessori Kontulan mukaan naisilla on miehiä enemmän odotuksia parisuhteelta, mikä saa heidät pettymään useammin suhteessa.
Eikö avioliitto enää merkitse ihmisille mitään? Ja voiko näille naistenlehtien levittämille kiiltokuville tehdä jotain?
http://www.hs.fi/m/sunnuntai/a1469762321472?jako=07e860e812eff67a9377f6…
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaminen on aina pelottavampaa miehille, eikä se johdu mistään omien sotkujen siivoamisesta. Erossa kun mies yleensä menettää enemmän kuin nainen.
Miten ja miksi? Jos vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet muutenkin vastuun lapsistaan tasapuolisesti ja jos heillä on avioehto, niin mitä ja miksi mies menettää enemmän kuin nainen?
Vastaan sivusta, että minun näkemykseni mukaan teollistuneessa yhteiskunnassa miehen rooli ja arvo on määritelty perheen ja parisuhteen kautta. Sinkkumiehille ei ole ollut suurta tarvetta ja siten arvostustakaan, koska raakaa miestyövoimaa ei enää tarvita koneistumisen ja digitalisaation takia. Moni länsimaa on myös ollut vahvassa rauhan tilassa, joten miehet eivät ole voineet tai päässeet hankkimaan statusta sotaretkillä. Poikkeuksena ammattisotilaan uran valinneet, mutta eiväthän kaikki voi olla työkseen sotilaita. Lisäksi sukupuolten välinen jakauma vinoutuu kun miehiä ei enää 'luonnollisesti' kuole enemmän kuin naisia. Nyt kun kehittyneimmät hyvintointiyhteiskunnat takaavat toimeentulon naisille sosiaaliturvan kautta, ovat myös parisuhteen itselleen taistelleet miehet joutuneet syrjäytymisvaaraan kun naiset ottavat koko ajan enemmän eroja mm. taloudellisen riippumattomuutensa vuoksi ja mies voi tippua takaisin sinkkustatukselle.
Miehet eivät samalla tavalla muodosta ystäväverkostoja kuin naiset vaan ystävyyden pohjana toimii jokin yhteen liittävä harrastus- tai mielenkiinnon kohde. Jos tuo em. kohde muuttuu tai poistuu jostain syystä niin koko tukiverkosto voi haihtua taivaan tuuliin. Joillakin työkaverit näyttelevät isoa osaa, mutta vaarana silloin on tukiverkon tuhoutuminen jos joutuu irtisanotuksi.
Milloin viimeksi näit jonkun sinkkumiehille osoitetun mainoksen tai julkisesti lausutun arvostuksen osoituksen? Milloin itse viimeksi kehuit jotain lähipiirissäsi olevaa sinkkumiestä? Aivan. Tavissinkkumies on alinta kastia, oikeastaan yksinhuoltajaakin alempi. Yksinhuoltajaa muistetaan kiitellä kuinka hän on arjen sankari ja kasvattaa lapsia. Entäs sitten sinkkumies joka käy töissä, on ilman parisuhdetta, maksaa kuitenkin verot ja osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen ja yhteiskuntarauhan ylläpitoon? Niinpä niin.
Eipä meitä vanhapiikasinkkunaisiakaan muisteta sen enempää. Ne mainoksien sinkkunaiset ovat sellaisia villiä sinkkuelämää viettäviä, mikä ei todellakaan vastaa todellisuutta kaikkien osalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen logiikkaa siinä, että koska naiset elävät pidempään, niin he pelkäävät joutua (muka) miehensä omaishoitajiksi. Siis jos minä elän miestäni pidempään, niin miten minä muka joudun omaishoitajaksi tässä yhtälössä? Esim. jos mies kuolisi sydänkohtaukseen ja minä eläisin sen jälkeen vielä useita vuosia. Ei kuolleita hoideta. Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisin kuolinsyys ja eikö silloin usein lähtö tapahdu nopeasti?
Ite kiduin paskassa suhteessa vuosia, parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut kun erottiin. Mutta niinhän se taitaa mennä, että suhde on yleensä ollut jo aikoja sitten ohi se kuka ne paperit pistää vetämään on vain muodollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaminen on aina pelottavampaa miehille, eikä se johdu mistään omien sotkujen siivoamisesta. Erossa kun mies yleensä menettää enemmän kuin nainen.
Miten ja miksi? Jos vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet muutenkin vastuun lapsistaan tasapuolisesti ja jos heillä on avioehto, niin mitä ja miksi mies menettää enemmän kuin nainen?
Vastaan sivusta, että minun näkemykseni mukaan teollistuneessa yhteiskunnassa miehen rooli ja arvo on määritelty perheen ja parisuhteen kautta. Sinkkumiehille ei ole ollut suurta tarvetta ja siten arvostustakaan, koska raakaa miestyövoimaa ei enää tarvita koneistumisen ja digitalisaation takia. Moni länsimaa on myös ollut vahvassa rauhan tilassa, joten miehet eivät ole voineet tai päässeet hankkimaan statusta sotaretkillä. Poikkeuksena ammattisotilaan uran valinneet, mutta eiväthän kaikki voi olla työkseen sotilaita. Lisäksi sukupuolten välinen jakauma vinoutuu kun miehiä ei enää 'luonnollisesti' kuole enemmän kuin naisia. Nyt kun kehittyneimmät hyvintointiyhteiskunnat takaavat toimeentulon naisille sosiaaliturvan kautta, ovat myös parisuhteen itselleen taistelleet miehet joutuneet syrjäytymisvaaraan kun naiset ottavat koko ajan enemmän eroja mm. taloudellisen riippumattomuutensa vuoksi ja mies voi tippua takaisin sinkkustatukselle.
Miehet eivät samalla tavalla muodosta ystäväverkostoja kuin naiset vaan ystävyyden pohjana toimii jokin yhteen liittävä harrastus- tai mielenkiinnon kohde. Jos tuo em. kohde muuttuu tai poistuu jostain syystä niin koko tukiverkosto voi haihtua taivaan tuuliin. Joillakin työkaverit näyttelevät isoa osaa, mutta vaarana silloin on tukiverkon tuhoutuminen jos joutuu irtisanotuksi.
Milloin viimeksi näit jonkun sinkkumiehille osoitetun mainoksen tai julkisesti lausutun arvostuksen osoituksen? Milloin itse viimeksi kehuit jotain lähipiirissäsi olevaa sinkkumiestä? Aivan. Tavissinkkumies on alinta kastia, oikeastaan yksinhuoltajaakin alempi. Yksinhuoltajaa muistetaan kiitellä kuinka hän on arjen sankari ja kasvattaa lapsia. Entäs sitten sinkkumies joka käy töissä, on ilman parisuhdetta, maksaa kuitenkin verot ja osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen ja yhteiskuntarauhan ylläpitoon? Niinpä niin.
Eli kerro nyt, miksi mies on erottuaan syrjäytymisvaarassa, mutta nainen ei? Jos miehet eivät keskenään luo ystävyyssuhteita, niin ei kai se nyt naisten syy ole.
Ja missä ihmeessä on sinkkunaisille osoitettuja mainoksia tai julkisesti lausuttuja arvostuksen osoituksia? Jos yksinhuoltajaa kiitellään, sehän koskee ihan molempia sukupuolia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen logiikkaa siinä, että koska naiset elävät pidempään, niin he pelkäävät joutua (muka) miehensä omaishoitajiksi. Siis jos minä elän miestäni pidempään, niin miten minä muka joudun omaishoitajaksi tässä yhtälössä? Esim. jos mies kuolisi sydänkohtaukseen ja minä eläisin sen jälkeen vielä useita vuosia. Ei kuolleita hoideta. Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisin kuolinsyys ja eikö silloin usein lähtö tapahdu nopeasti?
Kuolemaa ennen yleensä sairastellaan. Jos miehesi kuolema tapahtuu ensin, hän todennäköisesti sairastuu ennen sinua. Sinä olet terve silloin kun hän on sairas. Oliko riittävästi rautalankaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet näkevät realiteetit tämänkin otsikon takana. Naisille ominaiseen tapaan totuus on muunneltu omaan elämäänsä pettyneen naisen sankariratkaisuksi.
Jokainen nainen ja mies tietää että naisille ero on yleensä kannattavampi. Asunnot, autot, kesämökit, ym. on hankittu miehen suuremmilla tuloilla mutta erossa omaisuus puolitetaan. Naiselle eropäivä on tilipäivä. Miehelle tappiollinen sijoitus.
Tästä jutussa sujuvasti vaiettiin koska se oli naisen kirjoittama.
Lienee turha kommentoida mistä jutun voisi vetää alas.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen logiikkaa siinä, että koska naiset elävät pidempään, niin he pelkäävät joutua (muka) miehensä omaishoitajiksi. Siis jos minä elän miestäni pidempään, niin miten minä muka joudun omaishoitajaksi tässä yhtälössä? Esim. jos mies kuolisi sydänkohtaukseen ja minä eläisin sen jälkeen vielä useita vuosia. Ei kuolleita hoideta. Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisin kuolinsyys ja eikö silloin usein lähtö tapahdu nopeasti?
Eihän sinun logiikallasi lapsetkaan joutuisi koskaan vanhempiensa omaishoitajiksi, koska lapsethan elävät vuosikausia vanhempiensa kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva lapsi joutuu omaishoitajaksi. Moni kuolee ihan vain vanhuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Harva lapsi joutuu omaishoitajaksi. Moni kuolee ihan vain vanhuuteen.
Niin ja se vanhuus tulee noin vain yhdessä yössä ja korjaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen logiikkaa siinä, että koska naiset elävät pidempään, niin he pelkäävät joutua (muka) miehensä omaishoitajiksi. Siis jos minä elän miestäni pidempään, niin miten minä muka joudun omaishoitajaksi tässä yhtälössä? Esim. jos mies kuolisi sydänkohtaukseen ja minä eläisin sen jälkeen vielä useita vuosia. Ei kuolleita hoideta. Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisin kuolinsyys ja eikö silloin usein lähtö tapahdu nopeasti?
Eihän sinun logiikallasi lapsetkaan joutuisi koskaan vanhempiensa omaishoitajiksi, koska lapsethan elävät vuosikausia vanhempiensa kuoleman jälkeen.
Ja tuolla logiikalla joka toinen meistä olisi vanhempiensa omaishoitaja, jos pidempään eläminen automaattisesti tekisi omaishoitajaksi. Kas kun en tiedä ketään tuollaisessa tilanteessa olevaa.
Mihinkäs me vanhainkotejakaan tarvitaan? Ei kai kukaan nyt vanhana sellaisia tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva lapsi joutuu omaishoitajaksi. Moni kuolee ihan vain vanhuuteen.
Niin ja se vanhuus tulee noin vain yhdessä yössä ja korjaa pois.
No ei tule, mutta vain se, että joku on vanha, ei tee hänestä suunnilleen invalidia, jota pitäisi koko ajan hoitaa jonkun toisen ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen logiikkaa siinä, että koska naiset elävät pidempään, niin he pelkäävät joutua (muka) miehensä omaishoitajiksi. Siis jos minä elän miestäni pidempään, niin miten minä muka joudun omaishoitajaksi tässä yhtälössä? Esim. jos mies kuolisi sydänkohtaukseen ja minä eläisin sen jälkeen vielä useita vuosia. Ei kuolleita hoideta. Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisin kuolinsyys ja eikö silloin usein lähtö tapahdu nopeasti?
Eihän sinun logiikallasi lapsetkaan joutuisi koskaan vanhempiensa omaishoitajiksi, koska lapsethan elävät vuosikausia vanhempiensa kuoleman jälkeen.
Ja tuolla logiikalla joka toinen meistä olisi vanhempiensa omaishoitaja, jos pidempään eläminen automaattisesti tekisi omaishoitajaksi. Kas kun en tiedä ketään tuollaisessa tilanteessa olevaa.
Kuka nyt mistään automaatiosta on puhunut? Todennäköisyyksiähän nämä ovat. Ethän voi myöskään tietää, vaikka sinä lähtisit ennen miestäsi, mutta sellainen oletus tässä nyt voidaan tehdä.
Moni ei ole vanhempiensa omaishoitaja, koska on olemassa vanhainkodit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.
Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?
Jutussa käsiteltiin 50-60-vuotiaiden eroja. Tuon ikäiset kuuluvat vielä konservatiivisemmin ajattelevaan sukupolveen. Aikanaan on menty yhteen ja perustettu perhe, koska niin kuuluu tehdä. Moni keski-ikäinen mies on kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan aika heikko, eikä välineitä parisuhteen tunnepuolen hoitamiseen ole. Myös alkoholismia on aivan valtavasti vanhempien miesten joukossa. Nuoremmat, noin kolmekymppiset miehet ovat jo ihan erilaisia. Kun ajattelen mitä tahansa tuntemaani pariskuntaa missä tahansa ikäluokassa, nousee esille yksi yhdistävä tekijä: molemminpuolinen arvostus ja toisen huomioiminen.
Joo, nykyään suhteet kestääkin mainiosti.
Eivät kestäkään, mutta jutussa käsiteltiin nimenomaan 50-60-vuotiaiden eroja, jotka tapahtuvat yleensä eri syistä kuin erot vaikka 40-vuotiaana. En ymmärrä, miksi "yhdessä vaikka väkisin" on ihanne, kun ulkopuolinenkin näkee, miten onnettomia monet liitot ovat. Onnettomia liittoja oli myös menneisyydessä, enkä mitenkään voi ihailla esimerkiksi isovanhempieni elämänmittaista liittoa, jossa isoäiti katseli vuosikymmeniä isoisän ryyppäämistä, hakkaamista ja pettämistä.
Miksei ne naiset sitten vieläkään sitten osaa valita? Vai onko kuten tuolla kirjoitettiin, että eri vaiheisiin eri mies?
Mistäs valitset? En ymmärrä tätäkään argumenttia, että huono parisuhde on naisen vika, koska hän valitsi väärin. Jos ajatellaan, että on kyse kuitenkin aika laajasta ilmiöstä, niin aika pienet mahdollisuuden naisella on valita oikein.
Jos nainen on tyytymätön, eikä mies ei ole muuttunut, niin ketä muuta nainen voi syyttää kuin itseään? Miehiä on vaikka kuinka paljon, ja jos sieltä ottaa puhumattoman itserakkaan sovinistin, niin voi katsoa peiliin.
Voi erota. Miksi se nyt tuntuu olevan niin kauhea asia palstamiehille? Pelottaako, että joutuu pian itse siivoamaan sotkunsa?
Eroaminen on aina pelottavampaa miehille, eikä se johdu mistään omien sotkujen siivoamisesta. Erossa kun mies yleensä menettää enemmän kuin nainen.
Miten ja miksi? Jos vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet muutenkin vastuun lapsistaan tasapuolisesti ja jos heillä on avioehto, niin mitä ja miksi mies menettää enemmän kuin nainen?
Koska miehiä syrjitään sukupuolensa vuoksi. Jos molemmat vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet vastuun lapsista tasapuolisesti, niin kyllä äidistä tulee lähivanhempi eron tullessa voimaan, vaikka isä haluaisikin että lapset on hänellä. Tasatilanteessa äiti voittaa. Äidin pitää olla selvästi huono vanhempi jotta isä saa lapset itselleen.
Onko näitä tapauksia paljonkin, että oikeasti kaikki ovat menneet tasan, mutta äiti ottaa lapset niin, ettei isä pääse heitä juuri edes tapaamaan? Vai mitä tässä tarkoitetaan sillä, että isä ei saa lapsia?
Vain toinen voi olla lähivanhempi ja toinen on etävanhempi. Erossa vanhemmat joka tapauksessa asetetaan eriarvoiseen asemaan, vaikka yhdessä ollessa oltaisiinkin oltu tasavertaisia. Isä joutuu useimmiten etävanhemman rooliin, jossa hän saa nähdä lapsia joka toinen vkl. Hänen lailliset oikeutensa ovat huomattavasti heikommat kuin äidin.
Vierailija kirjoitti:
Mihinkäs me vanhainkotejakaan tarvitaan? Ei kai kukaan nyt vanhana sellaisia tarvitse.
Niin? Miten se liittyy siihen, että naiset muka pelkäävät joutua omaishoitajiksi? Eivät ne vaimot siellä vanhainkodeissa miehiään joudu hoitamaan, niin kuin nyt on väitetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva lapsi joutuu omaishoitajaksi. Moni kuolee ihan vain vanhuuteen.
Niin ja se vanhuus tulee noin vain yhdessä yössä ja korjaa pois.
No ei tule, mutta vain se, että joku on vanha, ei tee hänestä suunnilleen invalidia, jota pitäisi koko ajan hoitaa jonkun toisen ihmisen.
Mutta jokinhan sen kuoleman aiheuttaa. Ei ihminen kuole mihinkään mystiseen vanhuuteen vain yhtäkkiä, vaan se tilahan heikkenee ennen kuolemaa.
Jotkut naiset luovuttaa liian helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihinkäs me vanhainkotejakaan tarvitaan? Ei kai kukaan nyt vanhana sellaisia tarvitse.
Niin? Miten se liittyy siihen, että naiset muka pelkäävät joutua omaishoitajiksi? Eivät ne vaimot siellä vanhainkodeissa miehiään joudu hoitamaan, niin kuin nyt on väitetty.
Se liittyy siihen, että ihminen tarvitsee apua arkeensa (hoitajaa) ennen kuolemaansa. Puolison omaishoitaminen on siinä mielessä luontevempaa, että puolisot yleensä asuvat saman katon alla, samalla paikkakunnalla. Lapset asuvat omissa kodeissaan oman perheensä kanssa, heillä on päivätyöt ja usein eri paikkakunnalla. Tällöin on mielestäni ihan loogista, että lapset eivät omaishoitajiksi ryhdy, varsinkaan, jos vanhus ei itse halua kotipaikkakunnaltaan muuttaa pois. Puolison kohdalla eivät samat jutut päde. Vanhusta ei viedä niin helposti vanhainkotiin, jos hänellä on siellä omassa kodissaan henkilö, joka hänestä voi huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaminen on aina pelottavampaa miehille, eikä se johdu mistään omien sotkujen siivoamisesta. Erossa kun mies yleensä menettää enemmän kuin nainen.
Miten ja miksi? Jos vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet muutenkin vastuun lapsistaan tasapuolisesti ja jos heillä on avioehto, niin mitä ja miksi mies menettää enemmän kuin nainen?
Vastaan sivusta, että minun näkemykseni mukaan teollistuneessa yhteiskunnassa miehen rooli ja arvo on määritelty perheen ja parisuhteen kautta. Sinkkumiehille ei ole ollut suurta tarvetta ja siten arvostustakaan, koska raakaa miestyövoimaa ei enää tarvita koneistumisen ja digitalisaation takia. Moni länsimaa on myös ollut vahvassa rauhan tilassa, joten miehet eivät ole voineet tai päässeet hankkimaan statusta sotaretkillä. Poikkeuksena ammattisotilaan uran valinneet, mutta eiväthän kaikki voi olla työkseen sotilaita. Lisäksi sukupuolten välinen jakauma vinoutuu kun miehiä ei enää 'luonnollisesti' kuole enemmän kuin naisia. Nyt kun kehittyneimmät hyvintointiyhteiskunnat takaavat toimeentulon naisille sosiaaliturvan kautta, ovat myös parisuhteen itselleen taistelleet miehet joutuneet syrjäytymisvaaraan kun naiset ottavat koko ajan enemmän eroja mm. taloudellisen riippumattomuutensa vuoksi ja mies voi tippua takaisin sinkkustatukselle.
Miehet eivät samalla tavalla muodosta ystäväverkostoja kuin naiset vaan ystävyyden pohjana toimii jokin yhteen liittävä harrastus- tai mielenkiinnon kohde. Jos tuo em. kohde muuttuu tai poistuu jostain syystä niin koko tukiverkosto voi haihtua taivaan tuuliin. Joillakin työkaverit näyttelevät isoa osaa, mutta vaarana silloin on tukiverkon tuhoutuminen jos joutuu irtisanotuksi.
Milloin viimeksi näit jonkun sinkkumiehille osoitetun mainoksen tai julkisesti lausutun arvostuksen osoituksen? Milloin itse viimeksi kehuit jotain lähipiirissäsi olevaa sinkkumiestä? Aivan. Tavissinkkumies on alinta kastia, oikeastaan yksinhuoltajaakin alempi. Yksinhuoltajaa muistetaan kiitellä kuinka hän on arjen sankari ja kasvattaa lapsia. Entäs sitten sinkkumies joka käy töissä, on ilman parisuhdetta, maksaa kuitenkin verot ja osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen ja yhteiskuntarauhan ylläpitoon? Niinpä niin.Eli kerro nyt, miksi mies on erottuaan syrjäytymisvaarassa, mutta nainen ei? Jos miehet eivät keskenään luo ystävyyssuhteita, niin ei kai se nyt naisten syy ole.
Ja missä ihmeessä on sinkkunaisille osoitettuja mainoksia tai julkisesti lausuttuja arvostuksen osoituksia? Jos yksinhuoltajaa kiitellään, sehän koskee ihan molempia sukupuolia.
Perinteisessä erossa mies joutuu eroon lapsistaan, joka ei yleensä kohota mielialaa. Jää paljon tyhjää aikaa märehtiä eroa. Lisäksi yritin tuoda esille, että miesten ystävyyssuhteet toimivat eri pohjalta kuin naisten eivätkä sovellu kauhean hyvin henkilökohtaisesta kriisistä selviämiseen. Lisäksi mies joutuu monesti elatusmaksujen vuoksi taloudellisesti ahtaalle ja miettii hanskojen lyömistä tiskiin ja/tai päiviensä päättämistä. Naisella syrjäytymistä ja taloudellista riskiä pienentävät hänelle jäävät lapset. Tosin nykyään moni hyvin tienaava ja työelämässä kiinni oleva mies valitsee vapaaehtoisesti viikko-viikko systeemin, koska silloin ei yleensä tarvitse maksaa elareita eikä ole itsestään selvää kenelle asunto jää.
Jos nyt katsotaan kuitenkin tätä varsinaista aihepiiriä eli aikuisten lasten vanhempien eroja, niin mies useimmiten odottaa naiselta sitä arjen kumppanuutta. Mies on monesti vaan keskittynyt siitä lapsiperhearjesta selviämiseen työssäkäynnin ohella eikä ole varautunut eroon. Nainen on saattanut jo vuosia tehdä eroa ja siihen liittyviä suunnitelmia eikä siten ns. tipu tyhjän päälle. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että naiset liioittelevat sitä tekemiensä (koti)töiden määrää. On valtava urakka miehenä rakentaa elämä uusiksi ihan nollasta, johtuen juuri siitä määrittelystä ettei mies ole oikein mitään ilman parisuhdetta. Esimerkiksi sinkkunaisen on keskimäärin (AV-raadin vastustelusta huolimatta) paljon helpompi saada parisuhde jos niin haluaa.
Miehen ja naisen suhde seksiin on myös keskimäärin erilainen. Mies arvostaa vakaata ja säännöllistä seksiä kun taas nainen hakee seksistä elämyksiä ja ilotulitusta. Tämä pätee myös siihen parisuhteeseen kun lapset lähtevät kotoa. Mies on aivan nääntynyt ja toivoo että hengähdetään rauhassa ja eletään perusarkea kumppanin kanssa kun lapset ovat lähteneet kotoa. Nainen taas on saattanut odottaa käsiä hieroen lasten lähtöä ja suunnittelee parisuhteen ilotulitusta eli matkoja, kulttuuririentoja, aktiivista kyläilyä, harrastamista jne.
Vastaan sivusta, että minun näkemykseni mukaan teollistuneessa yhteiskunnassa miehen rooli ja arvo on määritelty perheen ja parisuhteen kautta. Sinkkumiehille ei ole ollut suurta tarvetta ja siten arvostustakaan, koska raakaa miestyövoimaa ei enää tarvita koneistumisen ja digitalisaation takia. Moni länsimaa on myös ollut vahvassa rauhan tilassa, joten miehet eivät ole voineet tai päässeet hankkimaan statusta sotaretkillä. Poikkeuksena ammattisotilaan uran valinneet, mutta eiväthän kaikki voi olla työkseen sotilaita. Lisäksi sukupuolten välinen jakauma vinoutuu kun miehiä ei enää 'luonnollisesti' kuole enemmän kuin naisia. Nyt kun kehittyneimmät hyvintointiyhteiskunnat takaavat toimeentulon naisille sosiaaliturvan kautta, ovat myös parisuhteen itselleen taistelleet miehet joutuneet syrjäytymisvaaraan kun naiset ottavat koko ajan enemmän eroja mm. taloudellisen riippumattomuutensa vuoksi ja mies voi tippua takaisin sinkkustatukselle.
Miehet eivät samalla tavalla muodosta ystäväverkostoja kuin naiset vaan ystävyyden pohjana toimii jokin yhteen liittävä harrastus- tai mielenkiinnon kohde. Jos tuo em. kohde muuttuu tai poistuu jostain syystä niin koko tukiverkosto voi haihtua taivaan tuuliin. Joillakin työkaverit näyttelevät isoa osaa, mutta vaarana silloin on tukiverkon tuhoutuminen jos joutuu irtisanotuksi.
Milloin viimeksi näit jonkun sinkkumiehille osoitetun mainoksen tai julkisesti lausutun arvostuksen osoituksen? Milloin itse viimeksi kehuit jotain lähipiirissäsi olevaa sinkkumiestä? Aivan. Tavissinkkumies on alinta kastia, oikeastaan yksinhuoltajaakin alempi. Yksinhuoltajaa muistetaan kiitellä kuinka hän on arjen sankari ja kasvattaa lapsia. Entäs sitten sinkkumies joka käy töissä, on ilman parisuhdetta, maksaa kuitenkin verot ja osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen ja yhteiskuntarauhan ylläpitoon? Niinpä niin.