HS: Avioerossa aloitteen tekee yleensä nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...

Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.

Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?

Jutussa käsiteltiin 50-60-vuotiaiden eroja. Tuon ikäiset kuuluvat vielä konservatiivisemmin ajattelevaan sukupolveen. Aikanaan on menty yhteen ja perustettu perhe, koska niin kuuluu tehdä. Moni keski-ikäinen mies on kuitenkin sosiaalisilta taidoiltaan aika heikko, eikä välineitä parisuhteen tunnepuolen hoitamiseen ole. Myös alkoholismia on aivan valtavasti vanhempien miesten joukossa. Nuoremmat, noin kolmekymppiset miehet ovat jo ihan erilaisia. Kun ajattelen mitä tahansa tuntemaani pariskuntaa missä tahansa ikäluokassa, nousee esille yksi yhdistävä tekijä: molemminpuolinen arvostus ja toisen huomioiminen.

Joo, nykyään suhteet kestääkin mainiosti.

Eivät kestäkään, mutta jutussa käsiteltiin nimenomaan 50-60-vuotiaiden eroja, jotka tapahtuvat yleensä eri syistä kuin erot vaikka 40-vuotiaana. En ymmärrä, miksi "yhdessä vaikka väkisin" on ihanne, kun ulkopuolinenkin näkee, miten onnettomia monet liitot ovat. Onnettomia liittoja oli myös menneisyydessä, enkä mitenkään voi ihailla esimerkiksi isovanhempieni elämänmittaista liittoa, jossa isoäiti katseli vuosikymmeniä isoisän ryyppäämistä, hakkaamista ja pettämistä.

Miksei ne naiset sitten vieläkään sitten osaa valita? Vai onko kuten tuolla kirjoitettiin, että eri vaiheisiin eri mies?

Mistäs valitset? En ymmärrä tätäkään argumenttia, että huono parisuhde on naisen vika, koska hän valitsi väärin. Jos ajatellaan, että on kyse kuitenkin aika laajasta ilmiöstä, niin aika pienet mahdollisuuden naisella on valita oikein.

Jos nainen on tyytymätön, eikä mies ei ole muuttunut, niin ketä muuta nainen voi syyttää kuin itseään? Miehiä on vaikka kuinka paljon, ja jos sieltä ottaa puhumattoman itserakkaan sovinistin, niin voi katsoa peiliin.

Voi erota. Miksi se nyt tuntuu olevan niin kauhea asia palstamiehille? Pelottaako, että joutuu pian itse siivoamaan sotkunsa?

Eroaminen on aina pelottavampaa miehille, eikä se johdu mistään omien sotkujen siivoamisesta. Erossa kun mies yleensä menettää enemmän kuin nainen.

Miten ja miksi? Jos vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet muutenkin vastuun lapsistaan tasapuolisesti ja jos heillä on avioehto, niin mitä ja miksi mies menettää enemmän kuin nainen?

Koska miehiä syrjitään sukupuolensa vuoksi. Jos molemmat vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet vastuun lapsista tasapuolisesti, niin kyllä äidistä tulee lähivanhempi eron tullessa voimaan, vaikka isä haluaisikin että lapset on hänellä. Tasatilanteessa äiti voittaa. Äidin pitää olla selvästi huono vanhempi jotta isä saa lapset itselleen.

Onko näitä tapauksia paljonkin, että oikeasti kaikki ovat menneet tasan, mutta äiti ottaa lapset niin, ettei isä pääse heitä juuri edes tapaamaan? Vai mitä tässä tarkoitetaan sillä, että isä ei saa lapsia?

Vain toinen voi olla lähivanhempi ja toinen on etävanhempi. Erossa vanhemmat joka tapauksessa asetetaan eriarvoiseen asemaan, vaikka yhdessä ollessa oltaisiinkin oltu tasavertaisia. Isä joutuu useimmiten etävanhemman rooliin, jossa hän saa nähdä lapsia joka toinen vkl. Hänen lailliset oikeutensa ovat huomattavasti heikommat kuin äidin.

Se, oletko lähivanhempi vai etävanhempi ei itsessään vie lapsia mihinkään. Ja tuo tapaaminen vain joka toinen viikonloppu ei ole mikään automaatio.

Halusin tietää, miten laajasta ongelmasta nyt puhutaan, vai mutuillaanko tässä nyt vain. Eli onko sinulla nyt antaa jotain tietoa, miten usein tällaista tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen parisuhteen edes pitäisi kestää ikuisesti?

Ei ole mitään järkeä edes panostaa parisuhteeseen tuollaisella lähtökohdalla. Sitten kannattaa pysyä sinkkuna loppuelämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai yhdessä kannata jatkaa, jos yhteiselo ei yrityksistä huolimatta suju. On vain hyvä, että huono parisuhde lopetetaan. 

Kerro nyt sitten minkälainen pitää miehen olla että se kelpaa naiselle siitä 18 vuotiaasta sinne kuolemaan asti (eli sinne 80 vuotiaaksi)? Että sen kanssa voi tuon elämän kanssa tehdä myös lapsia?

Omalta kohdaltani voisin sanoa, että aika pitkälle pääsee jo sillä, että kantaa vastuunsa, on luotettava ja puhuu. Aika monet parisuhteet kaatuvat nimenomaan näiden asioiden takia. Kaikki alkoholismit, pettämiset ja erilleen kasvamiset juontavat juurensa näihin.

Nainen jättää vaikka mies tekisi kaikki kotityöt, olisi ainoa joka kävisi töissä, ei ikinä pettäisi eikä valehtelisi.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ja naistenlehdet....

...ja miehet ja miestenlehdet.

Naiset etsivät onnellisuutta ja elämän sisältöä konMarista, joogasta, feng shuista ja milloin mistäkin, mies etsii sitä samaa jääräpäisesti vitusta. Mutta mikä nyt kellekin riittää elämän sisällöksi.

Miksi näitä aikuisten avioeroja muuten vieläkin kauhistellaan. Jos mukulat on päässeet jo omilleen ja kaksi aikuista huomaa, ettei enää natsaa, niin miksi hvtissä ne eivät eroaisi? Hyvässä lykyssä elämää on jäljellä vielä 40-50 vuotta. Miehet nyt jurnuttaisivat paskassa suhteessa, kun vain koti on huollettu, jääkaappi on täynnä ja pillua saa edes silloin tällöin. Naiset ovat hieman vaativampia. Jos ei huvita enää olla yleiskoneena ja projektinvetäjänä ja panopuuna, niin eikun lusikat jakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroaminen on aina pelottavampaa miehille, eikä se johdu mistään omien sotkujen siivoamisesta. Erossa kun mies yleensä menettää enemmän kuin nainen.

Miten ja miksi? Jos vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet muutenkin vastuun lapsistaan tasapuolisesti ja jos heillä on avioehto, niin mitä ja miksi mies menettää enemmän kuin nainen?

Vastaan sivusta, että minun näkemykseni mukaan teollistuneessa yhteiskunnassa miehen rooli ja arvo on määritelty perheen ja parisuhteen kautta. Sinkkumiehille ei ole ollut suurta tarvetta ja siten arvostustakaan, koska raakaa miestyövoimaa ei enää tarvita koneistumisen ja digitalisaation takia. Moni länsimaa on myös ollut vahvassa rauhan tilassa, joten miehet eivät ole voineet tai päässeet hankkimaan statusta sotaretkillä. Poikkeuksena ammattisotilaan uran valinneet, mutta eiväthän kaikki voi olla työkseen sotilaita. Lisäksi sukupuolten välinen jakauma vinoutuu kun miehiä ei enää 'luonnollisesti' kuole enemmän kuin naisia. Nyt kun kehittyneimmät hyvintointiyhteiskunnat takaavat toimeentulon naisille sosiaaliturvan kautta, ovat myös parisuhteen itselleen taistelleet miehet joutuneet syrjäytymisvaaraan kun naiset ottavat koko ajan enemmän eroja mm. taloudellisen riippumattomuutensa vuoksi ja mies voi tippua takaisin sinkkustatukselle.
Miehet eivät samalla tavalla muodosta ystäväverkostoja kuin naiset vaan ystävyyden pohjana toimii jokin yhteen liittävä harrastus- tai mielenkiinnon kohde. Jos tuo em. kohde muuttuu tai poistuu jostain syystä niin koko tukiverkosto voi haihtua taivaan tuuliin. Joillakin työkaverit näyttelevät isoa osaa, mutta vaarana silloin on tukiverkon tuhoutuminen jos joutuu irtisanotuksi.
Milloin viimeksi näit jonkun sinkkumiehille osoitetun mainoksen tai julkisesti lausutun arvostuksen osoituksen? Milloin itse viimeksi kehuit jotain lähipiirissäsi olevaa sinkkumiestä? Aivan. Tavissinkkumies on alinta kastia, oikeastaan yksinhuoltajaakin alempi. Yksinhuoltajaa muistetaan kiitellä kuinka hän on arjen sankari ja kasvattaa lapsia. Entäs sitten sinkkumies joka käy töissä, on ilman parisuhdetta, maksaa kuitenkin verot ja osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen ja yhteiskuntarauhan ylläpitoon? Niinpä niin.

Eli kerro nyt, miksi mies on erottuaan syrjäytymisvaarassa, mutta nainen ei? Jos miehet eivät keskenään luo ystävyyssuhteita, niin ei kai se nyt naisten syy ole.
Ja missä ihmeessä on sinkkunaisille osoitettuja mainoksia tai julkisesti lausuttuja arvostuksen osoituksia? Jos yksinhuoltajaa kiitellään, sehän koskee ihan molempia sukupuolia.

Perinteisessä erossa mies joutuu eroon lapsistaan, joka ei yleensä kohota mielialaa. Jää paljon tyhjää aikaa märehtiä eroa. Lisäksi yritin tuoda esille, että miesten ystävyyssuhteet toimivat eri pohjalta kuin naisten eivätkä sovellu kauhean hyvin henkilökohtaisesta kriisistä selviämiseen. Lisäksi mies joutuu monesti elatusmaksujen vuoksi taloudellisesti ahtaalle ja miettii hanskojen lyömistä tiskiin ja/tai päiviensä päättämistä. Naisella syrjäytymistä ja taloudellista riskiä pienentävät hänelle jäävät lapset. Tosin nykyään moni hyvin tienaava ja työelämässä kiinni oleva mies valitsee vapaaehtoisesti viikko-viikko systeemin, koska silloin ei yleensä tarvitse maksaa elareita eikä ole itsestään selvää kenelle asunto jää.

Jos nyt katsotaan kuitenkin tätä varsinaista aihepiiriä eli aikuisten lasten vanhempien eroja, niin mies useimmiten odottaa naiselta sitä arjen kumppanuutta. Mies on monesti vaan keskittynyt siitä lapsiperhearjesta selviämiseen työssäkäynnin ohella eikä ole varautunut eroon. Nainen on saattanut jo vuosia tehdä eroa ja siihen liittyviä suunnitelmia eikä siten ns. tipu tyhjän päälle. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että naiset liioittelevat sitä tekemiensä (koti)töiden määrää. On valtava urakka miehenä rakentaa elämä uusiksi ihan nollasta, johtuen juuri siitä määrittelystä ettei mies ole oikein mitään ilman parisuhdetta. Esimerkiksi sinkkunaisen on keskimäärin (AV-raadin vastustelusta huolimatta) paljon helpompi saada parisuhde jos niin haluaa.

Miehen ja naisen suhde seksiin on myös keskimäärin erilainen. Mies arvostaa vakaata ja säännöllistä seksiä kun taas nainen hakee seksistä elämyksiä ja ilotulitusta. Tämä pätee myös siihen parisuhteeseen kun lapset lähtevät kotoa. Mies on aivan nääntynyt ja toivoo että hengähdetään rauhassa ja eletään perusarkea kumppanin kanssa kun lapset ovat lähteneet kotoa. Nainen taas on saattanut odottaa käsiä hieroen lasten lähtöä ja suunnittelee parisuhteen ilotulitusta eli matkoja, kulttuuririentoja, aktiivista kyläilyä, harrastamista jne.

Miksi eron jälkeen se lapsista eroon joutuminen onkin yhtäkkiä kova paikka, kun ennen eroa ne lapset eivät liikuta pätkääkään? (Joo, kova yleistys, mutta niinhän sinäkin teet.)

Se, että miesten ihmissuhteet toimivat eri tavalla, ei voi mitenkään olla naisten vastuulla.

Miten niin naisilla taloudellista riskiä pienentävät lapset? Meinaatko, että elarit sun muut ovat vain lisä naisen omaan elämään ja lapset eivät tarvitse mitään?

Jos mies ei ole varautunut eroon, voi katsoa vain peiliin. Ei ero kenellekään kiva juttu ole, mutta ei kai se nyt täysin puun takaakaan useimmille tule tai jos tulee, niin turha valittaa, jos ei ole koko aikana nähnyt omaa napaansa pidemmälle.

Miten niin mies ei ole mitään ilman parisuhdetta? Miksi nainen on? Jos parisuhde miehelle merkitsee jotain, kannattaisi varmaan tehdä asialle jotain, ennen kuin se nainen on pakannut laukkunsa.

Se, miten helposti parisuhteita saadaan ei todista yhtään mitään. Ja kenen kanssa naiset niitä parisuhteita solmivat? Keskenäänkö?

Seksi ei liity asiaan mitenkään. Eikä erilaiset kiinnostuksen kohteet. Vai pitikö tuon kappaleen todistaa jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet eivät voi tulla vastaan ja olla enemmän sellaisia kuin naiset toivovat? 

Eikai toisen pidä olla sellainen kuin toinen toivoo. Eihän naisenkaan pidä olla sellainen kuin mies toivoo vaan ihan oma itsensä.

Ihmistä pitäisi rakastaa omana itsenään. Eikä yrittää muovata toisesta jotain omaa tuotettaan

Aika pieni todennäköisyys löytää juuri sellainen henkilö, ettei omasta käytöksestä tarvitse hioa yhtään särmää tai skarpata minkään asian suhteen. Ihan normaalia huomaavaisuutta ja joustavuutta. Mahdottomiin toki ei tule mennä. 

Kyllä se ihminen pitäisi ihan omana itsenään kelvata. Ei kukaan kestä sitä että ei omassa kodissaan voi olla oma itsensä. Jossei oman perheen kanssa ja omassa kodissa voi olla juuri sellainen kuin normaalisti olisi niin silloin on asiat erittäin huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Eli erot tapahtuvat puolisoiden ollessa 50-60 -vuotiaita, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja nainen panikoi, että yhteiselo ei olekaan kuin naistenlehdestä.

Tutkimusprofessori Kontulan mukaan naisilla on miehiä enemmän odotuksia parisuhteelta, mikä saa heidät pettymään useammin suhteessa.

Eikö avioliitto enää merkitse ihmisille mitään? Ja voiko näille naistenlehtien levittämille kiiltokuville tehdä jotain?

http://www.hs.fi/m/sunnuntai/a1469762321472?jako=07e860e812eff67a9377f6…

Todellinen syy on, että mies on hoitanut tehtävänsä ja nyt sen sietää mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse menen kaikkiin parisuhteisiin sillä oletuksella, että se päättyy eroon. Naisen tyytyväisenä oleminen on mahdottomuus ja mies ajautuu ikuiseen kierteeseen yrittäessään tyydyttää kaikkia oikkuja.Kun kohtaa faktat, stressi helpottaa eikä ero huoleta.Samall tulee toki omaisuus suojattua ja elämä rakennettua muunkin kuin yhden märän onkalon ympärille.Jostain syystä tämäkin kiukuttaa naisia.No, ei ole oma ongelmani.

Tässähän piileekin se suuri väärinkäsitys. Kun sinä kuvittelet, että tämä kiukuttaa naisia sen takia, etteivät he pääse omaisuuteesi käsiksi, et tule koskaan tajuamaan, että sinun pinnallisuutesi on ainoa asia, joka heitä kiukuttaa.

Voi nautaparka, et yrittäisi sepittää rationalisointeja itsellesi epämiellyttävistä asioista. Se ei ole uskottavaa ja saa sinut näyttämään vieläkin yksinkertaisenmalta.

Sinä haukut tuntematonta kanssakeskustelijaa nautaparaksi ja luulet, että kaikki kohtaamasi "kiukuttaminen" johtuu omaisuudestasi. :D

Nykyään vanhainkotiin päästäkseen pitää olla todella huonokuntoinen ja jonot ovat pitkiä. Ettekö yhtään seuraa uutisia vai miten joku vielä on niin naiivi että luulee että laitospaikan saa tuosta vain?

Kotihoito on nykysuuntaus. Vaikka omaiset kuinka valittaistuvat, huonokuntoisia vanhuksia asuu kotona. Käytännössä melkein kaikki vanhukset tarvitsevat hoitamista viimeisinä vuosina. Omaisilla on suuri huoli muistisairaista vanhuksista ja parempikuntoiselle puolisolle lankeaa raskas taakka. Viranomaisten kanssa asiointi ja kaikki byrokratia avun saamiseksi on vielä oma lukunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itse uskon että 80% eroista olisi vältettävissä sillä että miehet oppisivat kohtaamaan naisten tunteita ja osallistumaan niihin. 

Näinhän se menee. Miesten tunteet, kuka niistä välittää??

Sä kuvasit juuri sen tilanteen, mikä tapahtuu huonossa liitossakin, johon juuri kommentillani viittasin.Naisella huono olla liitossa, esim. tuntee vastuun painavan liikaa ja hän kertoo tästä miehelleen lauantaina saunanlauteilla. "tuntuu että kannan yksin vastuun ja tuntuu että joudun huolehtimaan kaikista ja kaikesta, ja joudun laiminlyömään täysin sen mitä itse tarvitsisin, voitaisiinko miettiä jotain ettei tuntuisi tältä..."Mies vastaa kiukkupäissään: "Entäs minä sitten?! Teen pitkää päivää töissä, rakennan terassia kesälomalla jne...."Aivan väärä, hyökkäävä ja hajottava tapa ja johtuu siitä että moni mies ei osaa käsitellä toisen tunteita, pitäisi yrittää sopeutua sen toisen olotilaan ja tunteeseen. Empatiaa. Ratkaista ongelma eikä hyökätä.SITTEN vasta keskitytään sen miehen tarpeisiin kun ensimmäinen asia on käsitelty. Mun mielestä tuollainen tilanne on enemmän kuin tavallinen lähes jokaisessa liitossa, kertokaa tekin että oletteko samaa mieltä vai olenko mielestänne ihan hakoteillä...

ehkä miesnäkökulmani sokaisee minut, mutta naisen viesti kuulostaa hyökkäykseltä johon ei voi vastata muuten kuin sanomalla omat ongelmansa puolustukseksi ... Naiset voisivat oppia sanomaan mitä haluavat eikä, että nyt on asiat huonosti.  Näin ongelmanratkaisuhaluisena miehenä tuommoiset avaukset ajavat minut umpikujaan ja taistelija sisällä nousee vastarintaan.

Ja sitten kun nainen sanoo mitä haluaa ("osallistu lastenhoitoon", "imuroi joskus", "vie roskat") niin hän on nalkuttava akka ja syy sille, että pitää ottaa se toinenkin kalja.

Tähän voisin vielä täydentää, että minä haluaisin vastaavassa tilanteessa etsiä niitä ratkaisuja yhdesdä, en komennella siippaa kuin pikkulasta viemään roskat yms. Mieheni valittaa siitä, että otan esille parisuhteen ongelmia esittämättä ratkaiduehdotuksia. Enhän minä voi niitä ratkaisuja toiselle sanella tyyliin tästä eteenpäin meillä harrastetaan seksiä 4krt/vko.

Öö, olisiko se "komentelu" nimenomaan yksi ratkaisuyritys? Jos naisen mielestä ongelma on se, että mies ei oma-aloitteisesti osallistu kotitöihin, niin mitä muita vaihtoehtoja siinä on kuin pyytää miestä viemään roskat, jos ei hän itse niitä tajua viedä. Jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi (=ei muka tajua, että kotitöitä pitää tehdä), häntä kyllä saa minusta komennellakin kuin pikkulasta. Jos minä olisin niin taukki, etten esimerkiksi tajua tehdä lapsille ruokaa, niin kyllä minulle saisi tulla sanomaan, että tee ruokaa. Miten ihmeessä minä voisin siitä loukkaantua?

Koskakohan ihmiset huomaavat kuinka tappelevat kuitenkin epäolennaisista? Eipä sitä taideta tapella siitä kumman vuoro tiskata tai viedä roskat vaan siitä koenko saavani arvostusta kotonani. HUomioiko puoliso minua. Ja kun ton hoksaa voi miettiä huomioinko minä mitenkään positiivisesti sitä kumppania vai onko viestini vain moitetta. Koska jos noin on ei se toinen jaksa yhtään yrittää ja muuttaa tyyliään: toinen motkottaa ja toinen pysyy passiivisena kun paskaa sataa niskaan joka tapauksessa. Näinhän se ero saadaan kytemään molempien päähän. Ja jos ei omaa käytöstään, herkkyyttä huomata toinen parisuhteessa, osaa muuttaa  toistetaan sama virsi seuraavassa suhteessa.

Minusta suuri osa näistä ongelmista liittyy siihen, että se, mikä toiselle on itsestäänselvyys, ei olekaan toiselle ja miten aikuisuus ja vastuu ymmärretään. Naisille on itsestäänselvää, että kukaan ei tule sitä asuntoa siivoamaan ja lapsen myötä jätetään ylimääräiset aikaavievät hömpötykset. Miehelle tämä taas pitäisi erikseen kertoa ja silloinkin siihen liittyy joitakin kynnyskysymyksiä. Minusta äärimmäisen turhauttavaa, että aikuinen ihminen ei osaa tällaisia asioita ajatella omilla aivoillaan. En usko, että sitä paskaa sataa niskaan, jos nämä asiat hoituvat.

Huomaatko, että sinnulla on tiukat käsitykset miten perhe-elämän kuuluu mennä. Mies ei saa harrastaa? Kerroitko tuon ennen lasten hankkimista? Ja noissa siisteysstandardeissakin monesti ne toisen omat ovat ne ainoat oikea, kumppanin ihan väärät. Elin naisena pitkään suhteessa miehen kanssa joka määritti kaikkien tällaisten asioiden standardit, minun tapani oli väärä. Ja tiedätkö, aloin passiiviseksi koska joka kerta tein väärin, en jaksanut, haukut sai joka tapauksessa. Nyt eron jälkeen oma huushollini on yllätys, hyvin siisti vaikka siivoankin ja täytän tiskikoneen väärin. Parisuhde on kompromisseja, ei sitä, että toinen huutaa säännöt ja haukkuu.

Missä sanoin, että mies ei saa harrastaa? Tarkoitin, että jos perheeseen tulee lapsia, on kai ihan itsestään selvää, että aikaa harrastuksillekin on vähemmän. Miksi tämä pitäisi erikseen miehelle kertoa, kun nainen tietää tämän ja häntä se koskee kertomattakin?

Kirjoitit "hömpötyksistä". Eiköhän tämä sanavalinta kertonut ihan riittävästi asenteestasi miehelle tärkeitä juttuja kohtaan. Ei ihme, jos yhteisymmärrystä ei aina meinaa teillä löytyä.

Eikös hän kirjoittanut, että nainen tajuaa itsekin, että jättää omat hömpötyksensä lasten ollessa pieniä? 

Niin, ihan yhtä lailla puhuin naistenkin hömpötyksestä. Miksi ne miesten hömpötykset olisivat tärkeämpiä?

Taas ihmettelen mielessäni, että miksi jengi hankkii lapsia, kun se niin perseestä tuntuu olevan. Miehet muuttuu idiooteiksi, hömpötykset on jätettävä, rahatilanne vaikeutuu, riitoja, stressiä, aikapulaa, seksielämä laimenee, romantiikka häviää, akka nalkuttaa... Miksi?

Kyllä oikeasti erittäin harvat katuvat lapsiaan. Minullakin ne ovat parasta mitä olen elämässäni aikaan saanut. Mutta liitto päätyi eroon lasten aikuistuttua. Tuo ei missään nimessä ole lasten syy, se on omani ja ex miehen, ei vaan jaksettu sulattaa toisiamme ja toistemme erilaisuutta vaikka pitkään yritimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse menen kaikkiin parisuhteisiin sillä oletuksella, että se päättyy eroon. Naisen tyytyväisenä oleminen on mahdottomuus ja mies ajautuu ikuiseen kierteeseen yrittäessään tyydyttää kaikkia oikkuja.Kun kohtaa faktat, stressi helpottaa eikä ero huoleta.Samall tulee toki omaisuus suojattua ja elämä rakennettua muunkin kuin yhden märän onkalon ympärille.Jostain syystä tämäkin kiukuttaa naisia.No, ei ole oma ongelmani.

Tässähän piileekin se suuri väärinkäsitys. Kun sinä kuvittelet, että tämä kiukuttaa naisia sen takia, etteivät he pääse omaisuuteesi käsiksi, et tule koskaan tajuamaan, että sinun pinnallisuutesi on ainoa asia, joka heitä kiukuttaa.

Voi nautaparka, et yrittäisi sepittää rationalisointeja itsellesi epämiellyttävistä asioista. Se ei ole uskottavaa ja saa sinut näyttämään vieläkin yksinkertaisenmalta.

Sinä haukut tuntematonta kanssakeskustelijaa nautaparaksi ja luulet, että kaikki kohtaamasi "kiukuttaminen" johtuu omaisuudestasi. :D

Typeryys ei ansaitse kohteliaisuutta. Tapasi hyppiä johtopäätöksiin asettaa sinut samaan kastiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai yhdessä kannata jatkaa, jos yhteiselo ei yrityksistä huolimatta suju. On vain hyvä, että huono parisuhde lopetetaan. 

Kerro nyt sitten minkälainen pitää miehen olla että se kelpaa naiselle siitä 18 vuotiaasta sinne kuolemaan asti (eli sinne 80 vuotiaaksi)? Että sen kanssa voi tuon elämän kanssa tehdä myös lapsia?

Omalta kohdaltani voisin sanoa, että aika pitkälle pääsee jo sillä, että kantaa vastuunsa, on luotettava ja puhuu. Aika monet parisuhteet kaatuvat nimenomaan näiden asioiden takia. Kaikki alkoholismit, pettämiset ja erilleen kasvamiset juontavat juurensa näihin.

Nainen jättää vaikka mies tekisi kaikki kotityöt, olisi ainoa joka kävisi töissä, ei ikinä pettäisi eikä valehtelisi.

Niin. Tuosta jäikin pois se puhuminen. Jos vain möllöttää hiljaa sohvalla eikä koskaan kuuntele tai keskustele, ei parisuhde voi toimia.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse menen kaikkiin parisuhteisiin sillä oletuksella, että se päättyy eroon. Naisen tyytyväisenä oleminen on mahdottomuus ja mies ajautuu ikuiseen kierteeseen yrittäessään tyydyttää kaikkia oikkuja.Kun kohtaa faktat, stressi helpottaa eikä ero huoleta.Samall tulee toki omaisuus suojattua ja elämä rakennettua muunkin kuin yhden märän onkalon ympärille.Jostain syystä tämäkin kiukuttaa naisia.No, ei ole oma ongelmani.

Tässähän piileekin se suuri väärinkäsitys. Kun sinä kuvittelet, että tämä kiukuttaa naisia sen takia, etteivät he pääse omaisuuteesi käsiksi, et tule koskaan tajuamaan, että sinun pinnallisuutesi on ainoa asia, joka heitä kiukuttaa.

Voi nautaparka, et yrittäisi sepittää rationalisointeja itsellesi epämiellyttävistä asioista. Se ei ole uskottavaa ja saa sinut näyttämään vieläkin yksinkertaisenmalta.

Sinä haukut tuntematonta kanssakeskustelijaa nautaparaksi ja luulet, että kaikki kohtaamasi "kiukuttaminen" johtuu omaisuudestasi. :D

Typeryys ei ansaitse kohteliaisuutta. Tapasi hyppiä johtopäätöksiin asettaa sinut samaan kastiin.

Nämä viestisi juuri todistivatkin sen, mitä aiemmin sanoin. Et tule koskaan tajuamaan, että sinun pinnallisuutesi on ainoa asia, joka muita kiukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroaminen on aina pelottavampaa miehille, eikä se johdu mistään omien sotkujen siivoamisesta. Erossa kun mies yleensä menettää enemmän kuin nainen.

Miten ja miksi? Jos vanhemmat ovat käyttäneet vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi ja kantaneet muutenkin vastuun lapsistaan tasapuolisesti ja jos heillä on avioehto, niin mitä ja miksi mies menettää enemmän kuin nainen?

Vastaan sivusta, että minun näkemykseni mukaan teollistuneessa yhteiskunnassa miehen rooli ja arvo on määritelty perheen ja parisuhteen kautta. Sinkkumiehille ei ole ollut suurta tarvetta ja siten arvostustakaan, koska raakaa miestyövoimaa ei enää tarvita koneistumisen ja digitalisaation takia. Moni länsimaa on myös ollut vahvassa rauhan tilassa, joten miehet eivät ole voineet tai päässeet hankkimaan statusta sotaretkillä. Poikkeuksena ammattisotilaan uran valinneet, mutta eiväthän kaikki voi olla työkseen sotilaita. Lisäksi sukupuolten välinen jakauma vinoutuu kun miehiä ei enää 'luonnollisesti' kuole enemmän kuin naisia. Nyt kun kehittyneimmät hyvintointiyhteiskunnat takaavat toimeentulon naisille sosiaaliturvan kautta, ovat myös parisuhteen itselleen taistelleet miehet joutuneet syrjäytymisvaaraan kun naiset ottavat koko ajan enemmän eroja mm. taloudellisen riippumattomuutensa vuoksi ja mies voi tippua takaisin sinkkustatukselle.Miehet eivät samalla tavalla muodosta ystäväverkostoja kuin naiset vaan ystävyyden pohjana toimii jokin yhteen liittävä harrastus- tai mielenkiinnon kohde. Jos tuo em. kohde muuttuu tai poistuu jostain syystä niin koko tukiverkosto voi haihtua taivaan tuuliin. Joillakin työkaverit näyttelevät isoa osaa, mutta vaarana silloin on tukiverkon tuhoutuminen jos joutuu irtisanotuksi.Milloin viimeksi näit jonkun sinkkumiehille osoitetun mainoksen tai julkisesti lausutun arvostuksen osoituksen? Milloin itse viimeksi kehuit jotain lähipiirissäsi olevaa sinkkumiestä? Aivan. Tavissinkkumies on alinta kastia, oikeastaan yksinhuoltajaakin alempi. Yksinhuoltajaa muistetaan kiitellä kuinka hän on arjen sankari ja kasvattaa lapsia. Entäs sitten sinkkumies joka käy töissä, on ilman parisuhdetta, maksaa kuitenkin verot ja osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen ja yhteiskuntarauhan ylläpitoon? Niinpä niin.

Eli kerro nyt, miksi mies on erottuaan syrjäytymisvaarassa, mutta nainen ei? Jos miehet eivät keskenään luo ystävyyssuhteita, niin ei kai se nyt naisten syy ole.Ja missä ihmeessä on sinkkunaisille osoitettuja mainoksia tai julkisesti lausuttuja arvostuksen osoituksia? Jos yksinhuoltajaa kiitellään, sehän koskee ihan molempia sukupuolia.

Perinteisessä erossa mies joutuu eroon lapsistaan, joka ei yleensä kohota mielialaa. Jää paljon tyhjää aikaa märehtiä eroa. Lisäksi yritin tuoda esille, että miesten ystävyyssuhteet toimivat eri pohjalta kuin naisten eivätkä sovellu kauhean hyvin henkilökohtaisesta kriisistä selviämiseen. Lisäksi mies joutuu monesti elatusmaksujen vuoksi taloudellisesti ahtaalle ja miettii hanskojen lyömistä tiskiin ja/tai päiviensä päättämistä. Naisella syrjäytymistä ja taloudellista riskiä pienentävät hänelle jäävät lapset. Tosin nykyään moni hyvin tienaava ja työelämässä kiinni oleva mies valitsee vapaaehtoisesti viikko-viikko systeemin, koska silloin ei yleensä tarvitse maksaa elareita eikä ole itsestään selvää kenelle asunto jää.

Jos nyt katsotaan kuitenkin tätä varsinaista aihepiiriä eli aikuisten lasten vanhempien eroja, niin mies useimmiten odottaa naiselta sitä arjen kumppanuutta. Mies on monesti vaan keskittynyt siitä lapsiperhearjesta selviämiseen työssäkäynnin ohella eikä ole varautunut eroon. Nainen on saattanut jo vuosia tehdä eroa ja siihen liittyviä suunnitelmia eikä siten ns. tipu tyhjän päälle. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että naiset liioittelevat sitä tekemiensä (koti)töiden määrää. On valtava urakka miehenä rakentaa elämä uusiksi ihan nollasta, johtuen juuri siitä määrittelystä ettei mies ole oikein mitään ilman parisuhdetta. Esimerkiksi sinkkunaisen on keskimäärin (AV-raadin vastustelusta huolimatta) paljon helpompi saada parisuhde jos niin haluaa.

Miehen ja naisen suhde seksiin on myös keskimäärin erilainen. Mies arvostaa vakaata ja säännöllistä seksiä kun taas nainen hakee seksistä elämyksiä ja ilotulitusta. Tämä pätee myös siihen parisuhteeseen kun lapset lähtevät kotoa. Mies on aivan nääntynyt ja toivoo että hengähdetään rauhassa ja eletään perusarkea kumppanin kanssa kun lapset ovat lähteneet kotoa. Nainen taas on saattanut odottaa käsiä hieroen lasten lähtöä ja suunnittelee parisuhteen ilotulitusta eli matkoja, kulttuuririentoja, aktiivista kyläilyä, harrastamista jne.

Miksi eron jälkeen se lapsista eroon joutuminen onkin yhtäkkiä kova paikka, kun ennen eroa ne lapset eivät liikuta pätkääkään? (Joo, kova yleistys, mutta niinhän sinäkin teet.)

Se, että miesten ihmissuhteet toimivat eri tavalla, ei voi mitenkään olla naisten vastuulla.

Miten niin naisilla taloudellista riskiä pienentävät lapset? Meinaatko, että elarit sun muut ovat vain lisä naisen omaan elämään ja lapset eivät tarvitse mitään?

Jos mies ei ole varautunut eroon, voi katsoa vain peiliin. Ei ero kenellekään kiva juttu ole, mutta ei kai se nyt täysin puun takaakaan useimmille tule tai jos tulee, niin turha valittaa, jos ei ole koko aikana nähnyt omaa napaansa pidemmälle.

Miten niin mies ei ole mitään ilman parisuhdetta? Miksi nainen on? Jos parisuhde miehelle merkitsee jotain, kannattaisi varmaan tehdä asialle jotain, ennen kuin se nainen on pakannut laukkunsa.

Se, miten helposti parisuhteita saadaan ei todista yhtään mitään. Ja kenen kanssa naiset niitä parisuhteita solmivat? Keskenäänkö?

Seksi ei liity asiaan mitenkään. Eikä erilaiset kiinnostuksen kohteet. Vai pitikö tuon kappaleen todistaa jotain?

Kun olet noin ärhäkkäällä tuulella, niin kerropa nyt vastineeksi oma näkemyksesi asiasta pelkkien vastakysymysten sijaan?

Minä olen yrittänyt kertoa asiaan vaikuttavia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia asioita, mutta ei tunnu kelpaavan. Emme valitettavasti elä sukupuolineutraalissa maailmassa vaikka feministinä ilmeisesti sitä toivotkin. Jos yrität nyt saada minut myöntämään, että _pelkkä_ sukupuoli ei vaikuta syrjäytymisuhkaan, niin ei se ole mikään ongelma. Ihminen ei kuitenkaan ole pelkkä yksilö vaan elää yhteiskunnassa, jossa on tietyt normit joiden mukaan yhteiskunta pyörii. Vaati suuria ponnistua irtautua näistä normeista ja odotuksista.

Niin ja miten mies pystyy varautumaan eroon jos hänen mielestään kaikki on hyvin ja vaimo sitten yksi kaunispäivä lyö eropaperit kouraan? Vai pitäisikö kaikkien lähteä siitä kyynisestä oletuksesta, että koko ajan pitää olla varuillaan eron varalta? Monesti naiset täällä kertovat, että yritin minä sille Pentille monta kertaa sanoa olevani onneton...jos mieheltä kysytään niin näkemys voi olla ihan erilainen - No kyllä se Anja muutaman kerran sanoi että kun tuo roskapussi ei itsestään kävele roskiskatokseen, mutta ei meillä mitään oikeita ongelmia ole.

Sinkkunaisten ja -miesten arvostukseen vaikuttavat edelleen yhteiskunnassa vallitsevat odotukset sukupuolirooleille. Naiset voivat saada arvostusta työskentelemällä hoiva-alalla, opettajina, lasten parissa jne. Miehillä tällaisia aloja on tasan kaksi: poliisi tai palomies. Milloin viimeksi kehuttiin vientisektorilla teollisuuden parissa työskenteleviä (sinkku)miehiä tai entäpä IT-alalla työskenteleviä?

Vierailija kirjoitti:

Miehet näkevät realiteetit tämänkin otsikon takana. Naisille ominaiseen tapaan totuus on muunneltu omaan elämäänsä pettyneen naisen sankariratkaisuksi.

Jokainen nainen ja mies tietää että naisille ero on yleensä kannattavampi. Asunnot, autot, kesämökit, ym.  on hankittu miehen suuremmilla tuloilla mutta erossa omaisuus puolitetaan. Naiselle eropäivä on tilipäivä. Miehelle tappiollinen sijoitus.

Tästä jutussa sujuvasti vaiettiin koska se oli naisen kirjoittama.

Lienee turha kommentoida mistä jutun voisi vetää alas.

Mitä v*tun väliä sillä miehen isommalla palkalla on, jos kaikki omaisuus on maksettu puoliksi? Palkkaeron pitää olla iso, jos mies on maksanut enemmän. Ja vinkvink, avioehdolla voi suojata oman omaisuuden, jos sitä on ehtinyt hankkia ennen avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen parisuhteen edes pitäisi kestää ikuisesti?

Ei ole mitään järkeä edes panostaa parisuhteeseen tuollaisella lähtökohdalla. Sitten kannattaa pysyä sinkkuna loppuelämä

Miksi? Miksi pysyä sinkkuna? Tai miksi panostaa (pitkään) suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ovat jo aikuisia niin onko se pakko jatkaa yhdessä...

Miksi ylipäänsä mennä sellaisen ihmisen kanssa yhteen jonka kanssa ei halua elää ilman lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse menen kaikkiin parisuhteisiin sillä oletuksella, että se päättyy eroon. Naisen tyytyväisenä oleminen on mahdottomuus ja mies ajautuu ikuiseen kierteeseen yrittäessään tyydyttää kaikkia oikkuja.Kun kohtaa faktat, stressi helpottaa eikä ero huoleta.Samall tulee toki omaisuus suojattua ja elämä rakennettua muunkin kuin yhden märän onkalon ympärille.Jostain syystä tämäkin kiukuttaa naisia.No, ei ole oma ongelmani.

Tässähän piileekin se suuri väärinkäsitys. Kun sinä kuvittelet, että tämä kiukuttaa naisia sen takia, etteivät he pääse omaisuuteesi käsiksi, et tule koskaan tajuamaan, että sinun pinnallisuutesi on ainoa asia, joka heitä kiukuttaa.

Voi nautaparka, et yrittäisi sepittää rationalisointeja itsellesi epämiellyttävistä asioista. Se ei ole uskottavaa ja saa sinut näyttämään vieläkin yksinkertaisenmalta.

Sinä haukut tuntematonta kanssakeskustelijaa nautaparaksi ja luulet, että kaikki kohtaamasi "kiukuttaminen" johtuu omaisuudestasi. :D

Typeryys ei ansaitse kohteliaisuutta. Tapasi hyppiä johtopäätöksiin asettaa sinut samaan kastiin.

Nämä viestisi juuri todistivatkin sen, mitä aiemmin sanoin. Et tule koskaan tajuamaan, että sinun pinnallisuutesi on ainoa asia, joka muita kiukuttaa.

Menisit nyt nauta laiduntamaan rauhassa. Et kelpaa, hyväksy se.

Kelpaa mihin? Kuulostat eräältä mieheltä, jolle taannoin annoin pakit. Alkaako nimesi S:llä?

naiset on nykyisin itsekkäämpiä kiitos median...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset ovat jo aikuisia niin onko se pakko jatkaa yhdessä...

Miksi ylipäänsä mennä sellaisen ihmisen kanssa yhteen jonka kanssa ei halua elää ilman lapsia?

No vaikka siksi, että se silloin tuntuu hyvältä idealta? Ihmiset ja tilanteet kun saattavat muuttua. Voitko käsittää?