Esikoinen syntyt sektiolla,mies ei ymmärrä..

Tietysti sinulla on oikeus lepoon ja ettet ota vieraita vastaan, mutta eikö lapsen isän voisi vauvaa näyttää ja ottaa vieraita vastaan toisessa huoneessa. Sairaalat ovat hyvin joustavia näissä asioissa.

Meillä vauvan syntymä olisi tosi iso juttu molemmille suvuille ja vieraita oli jo samana päivänä, syntyihän lapsi sukupolvien ketjuun, eikä pelkästään minulle äitinä.

Tosin, meillä on hyvät ja lämpimät suhteet sukuun ja vaalimme perinteitä, vaikkakin minun väsymykseni kustannuksella.

Oletteko te, joita ahdistaa ja stressaa ajatus siitä, että lähisukulaiset käyvät piipahtamassa sairaalassa vauvaa katsomassa, tunne-elämältänne aivan terveitä? Kyse on kuitenkin normaalisti sellaisista vierailuista, että isovanhemmat käyvät päivän tai parin päästä onnittelemassa ja katsomassa lasta, maksimissaan puolen tunnin - tunnin visiittejä. Miksi koette tuollaisen tilanteen stressaavana ja uhkaavana? Ettekö usko noiden ihmisten hyväntahtoisuuteen teitä kohtaan? Onko teillä huonot välit vanhempiinne/appivanhempiinne? Vai ovatko välit hyvät, mutta itsetuntonne niin huono, että kuvittelette olevanne kritisoitavana äitiytenne ensi metreillä? Luuletteko, että vieraat eivät ymmärrä sitä, että olette kipeitä ja väsyneitä? Ahdistaako teitä kuvitelma, että teidän vuorovaikutustanne uuden lapsen kanssa tarkkaillaan ja arvioidaan? Luuletteko heidän arvostelevan huolittelematonta ulkomuotoanne ja vartalonne palautumista? Mistä ihmeestä on kyse?

Itsekin olin kipeä ja väsynyt sektion jälkeen. Mutta kyllä minä muutaman sanan jaksoin myös vanhempieni ja appivanhempieni kanssa vaihtaa, jaksoinhan miehellenikin välillä jutella ja lehtiä lueskella. Vaikka en oma itseni täysin ollutkaan, vaan poissaoleva ja sekavakin. Itsetuntoni on terve, joten minua ei ahdistanut, vaikka muutkin kuin mieheni pääsivät näkemään minut niin "avuttomassa" tilassa. Nuo ihmiset toivoivat minulle ja vauvalle pelkkää hyvää. Minusta tuntui itse asiassa kivalta nähdä tuoreiden isovanhempien onni aivan uutukaisen lapsenlapsensa äärellä, kun olin itsekin vielä kovin ihmeissäni tapahtuneesta. Jaettu ihmetys ja onni tuntuu vieläkin suuremmalta.

Ja mitä tulee siihen "perheen omaan erityiseen aikaan", niin kyllä sitä ehti sairaalassa viettää monta päivää tuota yhtä vierailutuntia lukuunottamatta. Ja kotona samaten.

Sinne huoneeseenhan voi tulla vaikka kuinka paljon ihmisiä... Muiden äitien vieraita! Ei siellä missään omassa poterossa vauvan kanssa maata. Tämä hyvä ottaa huomioon siltä varalta että ajattelit olla ihan omissa oloissasi. Perhehuone ei välttämättä ole vapaana juuri silloin kun osastolle menet!

Sinä teet päätöksen. Nyt jos koskaan sinun tulee olla itsekäs. Sectio on iso leikkaus, eikä todellakaan mikään riskitön operaatio. Tuskin anoppi ikiajoiksi suuttuu, jos ei heti pääse vauvaa katsomaan? Ja jos suuttuu, se on hänen häpeänsä. Tee miehelle selväksi että päätös on sinun, ja hänen on sitä kunnioitettava, aika karseeta jos joudut tuossa tilanteessa taistelemaan 2 vastaan 1. Ja mä en todellakaan olis päästäny vauvaa edes isänsä kanssa vierailulle sairaala-aikana.

Itsellä kaksi sectiota takana. En ollut kummankaan jälkeen kipeä, lääkkeet tehosivat, mutta varsinkin toisen kierroksen jälkeen totaalisen uupunut ja itkuinen. Menetin paljon verta, hb alimmillaan 78. En todellakaan olisi jaksanut yhtään vierasta miehen lisäksi kummallakaan kerralla. Imetyksessä oli paljon ongelmia kummallakin kerralla, olispa kiva kun sinne törmäis anoppi neuvoinensa kun yrittää kolmatta tuntia ruokkia pikkuistansa...

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te, joita ahdistaa ja stressaa ajatus siitä, että lähisukulaiset käyvät piipahtamassa sairaalassa vauvaa katsomassa, tunne-elämältänne aivan terveitä? Kyse on kuitenkin normaalisti sellaisista vierailuista, että isovanhemmat käyvät päivän tai parin päästä onnittelemassa ja katsomassa lasta, maksimissaan puolen tunnin - tunnin visiittejä. Miksi koette tuollaisen tilanteen stressaavana ja uhkaavana? Ettekö usko noiden ihmisten hyväntahtoisuuteen teitä kohtaan? Onko teillä huonot välit vanhempiinne/appivanhempiinne? Vai ovatko välit hyvät, mutta itsetuntonne niin huono, että kuvittelette olevanne kritisoitavana äitiytenne ensi metreillä? Luuletteko, että vieraat eivät ymmärrä sitä, että olette kipeitä ja väsyneitä? Ahdistaako teitä kuvitelma, että teidän vuorovaikutustanne uuden lapsen kanssa tarkkaillaan ja arvioidaan? Luuletteko heidän arvostelevan huolittelematonta ulkomuotoanne ja vartalonne palautumista? Mistä ihmeestä on kyse?

Itsekin olin kipeä ja väsynyt sektion jälkeen. Mutta kyllä minä muutaman sanan jaksoin myös vanhempieni ja appivanhempieni kanssa vaihtaa, jaksoinhan miehellenikin välillä jutella ja lehtiä lueskella. Vaikka en oma itseni täysin ollutkaan, vaan poissaoleva ja sekavakin. Itsetuntoni on terve, joten minua ei ahdistanut, vaikka muutkin kuin mieheni pääsivät näkemään minut niin "avuttomassa" tilassa. Nuo ihmiset toivoivat minulle ja vauvalle pelkkää hyvää. Minusta tuntui itse asiassa kivalta nähdä tuoreiden isovanhempien onni aivan uutukaisen lapsenlapsensa äärellä, kun olin itsekin vielä kovin ihmeissäni tapahtuneesta. Jaettu ihmetys ja onni tuntuu vieläkin suuremmalta.

Ja mitä tulee siihen "perheen omaan erityiseen aikaan", niin kyllä sitä ehti sairaalassa viettää monta päivää tuota yhtä vierailutuntia lukuunottamatta. Ja kotona samaten.

Mun anoppi ei ainakaan välittänyt pätkääkään siitä kuinka kipeä olin kotouduttuani vauvan kanssa. Kovasti vaan piti pahana lapsen kokoa ja toisteli eri äänenvoimakkuuksilla ja ivallisuuden asteilla "kyllä on pieni" . Jos olisin ollut yhtään paremmassa kunnossa olisin heittäny ämmän niskaperseotteella pihalle. Kyllä niihin muihin sukulaisiin ehtii tutustua myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on myös miehen.

Mitä siellä pitää muka tehdä? Senkus nukut vaikka koko toimituksen läpi. Noloa itsekeskeisyyttä taas, mä ja mun lapsi.

Mikä ihme tekee suomalaista tavisnaisesta niin itsekeskeisen ja halun sulkea suvun pois vauvan ympäriltä.

Vanhoissa suvuissa ja paremmissa piireissä jo parin tunnin päästä koko suku on vauvan ympärillä ja jokainen haluaa pitää vauvaa sylissään ja salamavalot välkkyvät.

Ja kuninkaalliset äidit esittelevät vauvansa jo seuraavana päivänä kansalaisille julkisesti ja lähtevät sairaalasta kotiin.

Mutta mitä tekee suomalainen äiti, hän haluaa käpertyä omaan yksinäisyyteensä ja sulkea suvun pois ja näin en tiedä missään muussa maassa tapahtuvan, kuin Suomessa.

Muutama juttu tulee mieleen kahden elektiivisen sektion kokenerna. Toisen ajankohta päätettiin edellisenä päivänä, toiseen sain leikkausajan viikkoja ennen.

Saako jossain perhehuoneen, jos on tehty sektio? Ainakin Helsingissä ne on tarkoitettu vain normisynnytyksen läpikäyneille ilman mitään komplikaatioita, sillä perhehuoneissa ei pahemmin käy sairaalan henkilökuntaa. Sektioäideillä ei ole sinne mitään asiaa. Vai onko tämä muuttunut?

Sektioon on aina joku syy, ja se syy on vauvan tai äidin terveydessä. Jos vauva joutuu tehohoitoon tai erityistarkkailuun, anoppi ei pääse vauvaa katsomaan. Äidillä taas saattaa olla useitakin syitä, miksi sektio rehdään ja toipuminen voi viivästyä, esim. raskausmyrkytys.

En tmmärrä miksi sektiota vähätellään, sillä se on suuri leikkaus ja sen tulee suunnitellun sektion tekevä lääkärikin kertomaan etukäteen. Miksi ihmeessä sektioäidin tulee vaihtaa vereen sotkeutuneet lakanansa itse? Tuskin muun leikkauksen kokeneen tarvitsee olla samoissa likaisissa lakanoissa, jos ei itse niitä pysty vaihtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on myös miehen.

Mitä siellä pitää muka tehdä? Senkus nukut vaikka koko toimituksen läpi. Noloa itsekeskeisyyttä taas, mä ja mun lapsi.

Mikä ihme tekee suomalaista tavisnaisesta niin itsekeskeisen ja halun sulkea suvun pois vauvan ympäriltä.

Vanhoissa suvuissa ja paremmissa piireissä jo parin tunnin päästä koko suku on vauvan ympärillä ja jokainen haluaa pitää vauvaa sylissään ja salamavalot välkkyvät.

Ja kuninkaalliset äidit esittelevät vauvansa jo seuraavana päivänä kansalaisille julkisesti ja lähtevät sairaalasta kotiin.

Mutta mitä tekee suomalainen äiti, hän haluaa käpertyä omaan yksinäisyyteensä ja sulkea suvun pois ja näin en tiedä missään muussa maassa tapahtuvan, kuin Suomessa.

Vaikka en itse kannata sitä että sulkee muun suvun pois ja itse näytän vauvan heti suvulle jotta saan sitten parantua rauhassa ymmärrän kyllä senkin ettei näin tahdo tehdä. Luonnossa ihminen ei näyttäisi vauvaa heti kellekään koska vauva on todella haavoittuvainen ja ennen pedot oli koko ajan odottamassa hetkeä kun voi napata makoisan vastasyntyneen päivälliseksi.

Kuninkaallisten ja muiden vastaavien on pakko näytellä lapsi heti koska ovat valokeilassa ja lapsi on tuleva perijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on myös miehen.

Mitä siellä pitää muka tehdä? Senkus nukut vaikka koko toimituksen läpi. Noloa itsekeskeisyyttä taas, mä ja mun lapsi.

Mikä ihme tekee suomalaista tavisnaisesta niin itsekeskeisen ja halun sulkea suvun pois vauvan ympäriltä.

Vanhoissa suvuissa ja paremmissa piireissä jo parin tunnin päästä koko suku on vauvan ympärillä ja jokainen haluaa pitää vauvaa sylissään ja salamavalot välkkyvät.

Ja kuninkaalliset äidit esittelevät vauvansa jo seuraavana päivänä kansalaisille julkisesti ja lähtevät sairaalasta kotiin.

Mutta mitä tekee suomalainen äiti, hän haluaa käpertyä omaan yksinäisyyteensä ja sulkea suvun pois ja näin en tiedä missään muussa maassa tapahtuvan, kuin Suomessa.

Miten paljon sinun luona kävi vieraita heti sektion jälkeen? Ihastelivatko he vauvaa vai arvostelivatko sinun ulkonäköä?

Vauvan isä on varmaan paikalla ja voi huolehtia äitinsä vierailun. Musta olisi ihan kiva jos kotiväki (molempien perheet siis) olisi tullut vauvaa moikkaamaan. Sektio siis itsellänikin.

Vierailija kirjoitti:

Muutama juttu tulee mieleen kahden elektiivisen sektion kokenerna. Toisen ajankohta päätettiin edellisenä päivänä, toiseen sain leikkausajan viikkoja ennen.

Saako jossain perhehuoneen, jos on tehty sektio? Ainakin Helsingissä ne on tarkoitettu vain normisynnytyksen läpikäyneille ilman mitään komplikaatioita, sillä perhehuoneissa ei pahemmin käy sairaalan henkilökuntaa. Sektioäideillä ei ole sinne mitään asiaa. Vai onko tämä muuttunut?

Sektioon on aina joku syy, ja se syy on vauvan tai äidin terveydessä. Jos vauva joutuu tehohoitoon tai erityistarkkailuun, anoppi ei pääse vauvaa katsomaan. Äidillä taas saattaa olla useitakin syitä, miksi sektio rehdään ja toipuminen voi viivästyä, esim. raskausmyrkytys.

En tmmärrä miksi sektiota vähätellään, sillä se on suuri leikkaus ja sen tulee suunnitellun sektion tekevä lääkärikin kertomaan etukäteen. Miksi ihmeessä sektioäidin tulee vaihtaa vereen sotkeutuneet lakanansa itse? Tuskin muun leikkauksen kokeneen tarvitsee olla samoissa likaisissa lakanoissa, jos ei itse niitä pysty vaihtamaan.

Kätilöopistolla sai perhehuoneen. Ei ekaksi yöksi, koska ei ollut vapaana ja sektio oli kiireellinen ei suunniteltu. Seuraavana päivänä huone muutettiin perhehuoneeksi ja mies sai kämppiksen pedin. Oli pahat komplikaatiotkin. Vertakin menetin 2,5 litraa. Mies hoiti yksin vauvan.

Vierailija kirjoitti:

Muutama juttu tulee mieleen kahden elektiivisen sektion kokenerna. Toisen ajankohta päätettiin edellisenä päivänä, toiseen sain leikkausajan viikkoja ennen.

Saako jossain perhehuoneen, jos on tehty sektio? Ainakin Helsingissä ne on tarkoitettu vain normisynnytyksen läpikäyneille ilman mitään komplikaatioita, sillä perhehuoneissa ei pahemmin käy sairaalan henkilökuntaa. Sektioäideillä ei ole sinne mitään asiaa. Vai onko tämä muuttunut?

Sektioon on aina joku syy, ja se syy on vauvan tai äidin terveydessä. Jos vauva joutuu tehohoitoon tai erityistarkkailuun, anoppi ei pääse vauvaa katsomaan. Äidillä taas saattaa olla useitakin syitä, miksi sektio rehdään ja toipuminen voi viivästyä, esim. raskausmyrkytys.

En tmmärrä miksi sektiota vähätellään, sillä se on suuri leikkaus ja sen tulee suunnitellun sektion tekevä lääkärikin kertomaan etukäteen. Miksi ihmeessä sektioäidin tulee vaihtaa vereen sotkeutuneet lakanansa itse? Tuskin muun leikkauksen kokeneen tarvitsee olla samoissa likaisissa lakanoissa, jos ei itse niitä pysty vaihtamaan.

Itse asiassa sektio on virallisesti keskikokoinen gynekologinen leikkaus. Ja syy miksi sektion läpikäyneet laitetaan heti tekemään asiat itse on se, että haavat paranee paremmin ja kun kotiutui joutuu joka tapauksessa itse tekemään asioita. Ei kotonakin välttämättä ole mies passaamassa.

Ja ihan näin muuten vaan setäni joutui kaaduttuaan leikkaukseen jossa laitettiin tekonivel lantioon ja samana päivänä vielä laittoivat tämän kävelemään kivusta itkien ja huutaen. Ja tämä operaatio siis on valtava. Eli kun saat keskikokoisen haavan mahaasi ei kannata turhasta valittaa vaan teet kuten käsketään. Sinun parhaaksi se on

Vierailija kirjoitti:

No teette tietysti niin kuin haluat. Ei kai miehen sana ole laki?

On se miehenkin lapsi. Jos ap haluaa vetäytyä omaan kuoreensa, voi isä tavata äitiään vauvan kansssa osaston päiväsalissa.

Kaikilla synnäreillä missä itse olen ollut, ei pääse kuin puoliso ja alaikäiset lapset vierailemaan. Muut, äityli mukaan lukien, saavat toljottaa vastasyntynyttä osaston oven läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet hysteerinen ja täysin vauhko akka. Hormonit on tainnut sekoittaa pään. Mieti, että onkohan hyvä että olet hankkinut lapsia ollenkaan.

Miten nopsaan sinä olet halunnut vieraita ja ollut seurustelukunnossa ison vatsan alueen leikkauksen jälkeen?

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta seuraavana päivänä leikkauksesta.

Meillä oli ainakin perhehuone, synnytys oli hätäsektio. Onneksi oli mies ekan yön apuna, olin ihan sekaisin ja oksentelin + olin ab-tipassa ja katetroitu.

Sori, en jaksa ymmärtää näitä av-mammoja, jotka käytää JOKAISTA tapaa lyödä anoppia ja synnytys on hyvä siihen. Ei synnyttäminen nyt sentään niin iso asia ole, ettei sen jälkeen voi anoppi saada nähdä edes vauvaa. Voi jeesus, sankarimamma synnyttää ja ympärillä pyörii koko maailma.

Sitä paitsi ota sairaalaan, ei tunge sitten heti kotiin. Sairaalaan on helppo päästää porukkaa, suurin osa kaveripiiristä esimerkiksi toivoi, että halukkaat tulisi sinne, niin ei tarvi heti keitellä kahvia kotona.

Vierailija kirjoitti:

Sä taidat ap luulla liikoja vauvan syntymästä ja siihen liittyvästä. Todennäköisesti naurat itsekin itsellesi myöhemmin kun tajuat miten väärässä olit odotuksiesi suhteen. 

Jos ja kun kaikki menee hyvin, olet jo seuraavana päivänä valmis tapaamaan muita ja tassuttelet yhteistilaan hakeaksesi seuraa jne. Älä stressaa asioista joita ei ole vielä tapahtunut eikä varmaan tule tapahtumaankaan. Se sektiohaava on yllättävän "huomaamaton". Kun otat särkylääkkeet määräysten mukaan ja noudatat muita ohjeita, et välttämättä tunne kipua ollenkaan.

Kivuton sektiohaava ei tosiaankaan ole vahvojen kipulääkkeidenkään turvin seuraavana päivänä leikkauksesta - mutta vieraita on silloin valmis toki tapaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ainakin perhehuone, synnytys oli hätäsektio. Onneksi oli mies ekan yön apuna, olin ihan sekaisin ja oksentelin + olin ab-tipassa ja katetroitu.

Tämmöisessä tilanteessa yleensä laitetaan yksin huoneeseen jos mahdollista. Moi en häiritsee muita äitejä plus samalla saa todella sairaana oleva omaa rauhaa ja helpompi hoitaa kun ei ole muita tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Hehe, suunniteltu sektio. Ettei vaan pimppi löystyisi. Nykynaisten pinnallisuus ei tunne rajoja. :D

Niin, se pillun venyminen onkin ainut syy miksi sektioita tehdään... Saatana olet typerä!