Lue keskustelun säännöt.
Mun mies on niin suuri pettymyksen aihe mulle
29.07.2016 |
Se vaan on. Valitsin sen huolellisesti, mutta ei se ollutkaan hyvä valinta, koska itse aloin muuttua. Ja on mies ilmankin muuttumistani pettymyksen aihe minulle. Ei hän elä perhe-elämääkään laisinkaan minun kuvittelemallani tavalla. En kestä. Mulla on väärä mies, aarght. Siis minulle väärä. Mun on vaikea kuitenkaan erota, koska ei siellä ole näköpiirissä elämää, yksinäisenä. Masennusta vain. Mies ei tee asioita siten kuin mä haluaisin. Olen sille sanonut sata kertaa, että tee näin, mutta mies ei tee. Nyt alan olla liian pettynyt kestämään enää syyttäen itseäni liioista vaatimuksista. Näin olen siis tehnyt ja ajatellut, että mä vaadin liikoja tai väärin. Mutta ei se olisi liikaa vaadittu, että elämäni olisi sellaista kuin itse haluan. Se olisi kivaa.
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.
ApEihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.
Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?
ApMiten sun äiti tähän liittyy? En nyt tajua. Unohda hetkeksi äiti ja keskity tähän sun "ongelmaan". Otit vääränlaisen miehen. Sinä valitsit väärin. Sinä teit virhearvion. Sun syy. Ei sun äidin.
Olisin voinut valita alunperinkin aivan toisin, jos minulla olisi ollut rakastava äiti. Kuten sanoin en edes rakastanut miestäni. Ei mulle ollut mahdollista löytää ketään, joka hyväksyisi minut, jota minä rakastaisin. Näin se nyt vaan oli. Ja se johtui äitini huonoudesta äitinä. Jos minulla olisi ollut hyväksyvä äiti olisin kasvanut kypsemmäksi jne. Tietenkään en voi enää tilannetta muuttaa, mutta siksi olenkin niin pettynyt ihan kaikkeen elämässäni. Narsistisen ihmisen varjossa kasvaminen on sellainen taakka, jos ei kukaan huomaa ja auta. Vasta viime aikoina olen alkanut saada siihen apua. Ja sitten huomaan valinneeni miehenikin väärin. Tai siis tiesin sen koko ajan, mutta mulla ei kertakaikkiaan ollut vaihtoehtoja, ainakaan parempia. Mieskin tiesi sen.
ApMä olen kasvanut alkoholistiperheessä, jossa en saanut olla huoleton lapsi, vaan hoidin pikkusisaria ja kotia, olin pieni äiti. Aloin teini-iässä seurustella, päätin, että tässä on mun tuleva mies, tehdään lapset, mennään naimisiin, ollaan onnellisia. Halusin ihanan onnellisen perheen. No kävikö hyvin? No ei. Ei noista lähtökohdista. Äitinä olen ollut hyvä ja rakastava, sen olen halunnut tehdä toisin kuin oma äitini. Puolisona en ollut hyvä, eikä mies ollut mulle, ei sovitti yhteen. Mutta huomattiin tämä virhe ja erottiin. Ihan vain otettiin vastuu teoistamme ja päätettiin, että eipä jäädä tähän huonoon liittoon, jossa ei olla onnellisia.
Nykyään meillä on toimivat välit, hoidetaan lapset 50/50, lapsilla kaikki hyvin. Ei riidelty erotessa eikä riidellä nykyään.
Mulla on uusi mulle sopiva puoliso, samoin exällä. Kaikki on onnellisia.
Ketä syytän virheitäni? En ketään. Tuli mokattua tuossa nuorempana, kun olin rikkinäinen. Nyt jo ehjempänä osaa ajatella järkevämmi. :)
Ei se ole minun virheeni, kun äitini häiriköi minua niin, että valitsen parasta, mihin kykenen ja se ei ole se, mitä minä haluan, vaan päähäni jäänyt levy äidin vallan alla olemisesta.
ApNo tässä sun ja mun ero. Mä olen päästänyt irti siitä menneestä. Todennut, että se oli ja meni. Sen menneen takia tein virheitä (huom! minä tein!), mutta olen ihan täysivaltainen ihminen ja voin tehdä elämääni muutoksia. Ja olen tehnyt. Nyt olen onnellinen ja tasapainoinen ja rakastunut. En olisi, jos olisin jäänyt katkerana muita syyttelemään.
Ei mulla ole mitään "päästää irti menneestä", vaan toipua menneestä. Siinä on sun ja mun ero.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia päättyy tuloksettomana, kun äidin haukkumisesta pitäisi siirtyä oman toiminnan tarkasteluun ja muuttumiseen. Omaan vastuuseen. Äitiä haukkumalla ei muutosta tapahdu. Se vika on päässä ja sieltä se pitää korjata. Eli muuttaa ajattelua ja etenkin käytöstä. Ihan itse
Narsisti saastuttaa ympäristön. Kuten äitihullu
Kun olen toipunut menneestä voin alkaa pikkuhiljaa kokea että olen vastuussa siitä eteenpäin tekemistäni valinnoistani. Kun ne ovet olleet vapaita omia valintojani, eikä automaattiohjauksella koska olin äitini vallan alla. Narsismiin kuuluu se, että on toisen jatke. Ei silloin ole itse päättänyt kaikesta siitä, mistä ihmisen itse kuuluisi saada päättää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Terapia päättyy tuloksettomana, kun äidin haukkumisesta pitäisi siirtyä oman toiminnan tarkasteluun ja muuttumiseen. Omaan vastuuseen. Äitiä haukkumalla ei muutosta tapahdu. Se vika on päässä ja sieltä se pitää korjata. Eli muuttaa ajattelua ja etenkin käytöstä. Ihan itse
Kyllä minä voin muuttaa ajattelua ja käytöstä. Se on tarkoituskin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on mulle pettymys, kun huomioi enemmän lapsia kuin minua. Laittaa kaikki ruuat, siivoaa, hoitaa lapset. Mutta ei osaa olla sellainen kuin minä haluan
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kun olen toipunut menneestä voin alkaa pikkuhiljaa kokea että olen vastuussa siitä eteenpäin tekemistäni valinnoistani. Kun ne ovet olleet vapaita omia valintojani, eikä automaattiohjauksella koska olin äitini vallan alla. Narsismiin kuuluu se, että on toisen jatke. Ei silloin ole itse päättänyt kaikesta siitä, mistä ihmisen itse kuuluisi saada päättää.
Ap
Sinä et koskaan toivu omasta narsismistasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
188 en ole minä.
Ap
Onko siinä jotain sellaista mitä et olisi tähän ketjuun aiemmin kirjoittanut? Se on kyllä vähemmän sekopäinen kuin monet muut viestisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan mulle ois parasta kun en ois enää ollu elossa ollenkaan kahdenkympin jälkeen niin en olis thnyt näitä vääriä valintojakaan, koska en oikeasti keksi mitään, mitä olisin voinut tehdä paremmin niillä tiedoilla ja opeilla, joita mulla oli. Kun ei tällaista virheellistä elämää vain jaksa :'( En kyllä yhtään ihmettele, miksi joku päätyy tappamaan itsensä. Olisi niin ihanaa päästä joko aineettomaksi hengeksi maailmankaikkeuteen tai mustaan olemattomuuteen kaiken loppuun maan alle. Tavallaan. Niin helppoa verrattuna kärsimiseen täällä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No itsellä kriisi meneillään ja sitten keksin vielä tämänkin siihen päälle, että oon pettynyt mieheeni, varmaan omaan valintaanikin, tosin kun mieheni oli oikeasti ainoa mahdollinen valinta aikanaan, niin vaikeaa syyttää itseään huonosta valinnasta. Mutta mies ei vain toimi kanssani vissiin ja en tiedä mitä tehdä. Kun on lapsiakin. Muutenhan se olisi helppoa alkaa elää no, masentuneena, mutta kuitenkin, yksinäistä elämää olematta ottamatta ketään muita ja heidän toiveitaan huomioon. Kun mies on elämässäni ja lapset, niin miten elän elämääni kuten haluan? En mitenkään. Ennemmin elin kuten äitini haluaa. Siksi olisi tahtoa nyt löytää elämä, jollaista minä haluan elää. Mies ja lapseni eivät sovi siihen. Karmea tilanne. Haluan vapautta, itsellisyyttä jne.
Elämä on iso kompromissi. Joustaa joutuu moneen suuntaan. Pyri kaikki rajoitteet huomioiden elämään niin mukavaa elämää kuin mahdollista. Se on parasta mikä sinulle on tarjolla. Ja tämä koskee jokaista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olen toipunut menneestä voin alkaa pikkuhiljaa kokea että olen vastuussa siitä eteenpäin tekemistäni valinnoistani. Kun ne ovet olleet vapaita omia valintojani, eikä automaattiohjauksella koska olin äitini vallan alla. Narsismiin kuuluu se, että on toisen jatke. Ei silloin ole itse päättänyt kaikesta siitä, mistä ihmisen itse kuuluisi saada päättää.
ApSinä et koskaan toivu omasta narsismistasi
Kyllä toivun ja siis itse uskon näitä vain narsistisiksi käytösmalleiksi, ei narsistisuudeksi :) Mulla on vahva tahto.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itsellä kriisi meneillään ja sitten keksin vielä tämänkin siihen päälle, että oon pettynyt mieheeni, varmaan omaan valintaanikin, tosin kun mieheni oli oikeasti ainoa mahdollinen valinta aikanaan, niin vaikeaa syyttää itseään huonosta valinnasta. Mutta mies ei vain toimi kanssani vissiin ja en tiedä mitä tehdä. Kun on lapsiakin. Muutenhan se olisi helppoa alkaa elää no, masentuneena, mutta kuitenkin, yksinäistä elämää olematta ottamatta ketään muita ja heidän toiveitaan huomioon. Kun mies on elämässäni ja lapset, niin miten elän elämääni kuten haluan? En mitenkään. Ennemmin elin kuten äitini haluaa. Siksi olisi tahtoa nyt löytää elämä, jollaista minä haluan elää. Mies ja lapseni eivät sovi siihen. Karmea tilanne. Haluan vapautta, itsellisyyttä jne.
Elämä on iso kompromissi. Joustaa joutuu moneen suuntaan. Pyri kaikki rajoitteet huomioiden elämään niin mukavaa elämää kuin mahdollista. Se on parasta mikä sinulle on tarjolla. Ja tämä koskee jokaista ihmistä.
Tavallaan kyllä, se on totta. Ainoa mikä äidissäni häiritsee on se, että tein mä minkä valinnan tahansa, niin se aina haukutaan. Ja minut sen valinnan muka tekijänä. Vaikka ehkä tein sen siksi, kun ne muutkin valinnat haukuttiin. Minä en ehkä olisi valinnut muita valintoja, jos äiti ei olisi haukkunut niitä aina. Olisin jo ehkä elänyt sellaista elämää, jota itse halusin. Mutta en sitten kynnyt, koska vilpittömästi luulin arvostelijani tietävän jotain. Mutta ei se tiennyt, se taisikin arvostella ja haukkua aivan muista syistä, kuin auttaakseen minua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sit vielä tullaan sanomaan, että hän niin kuin rakkaudesta arvosteli minua. Siis oikeasti hän tuhosi minua sillä arvostelullaan. Se taisi olla todellinen tavoite, koska narsisti ei kestä toisen hyvinmenoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itsellä kriisi meneillään ja sitten keksin vielä tämänkin siihen päälle, että oon pettynyt mieheeni, varmaan omaan valintaanikin, tosin kun mieheni oli oikeasti ainoa mahdollinen valinta aikanaan, niin vaikeaa syyttää itseään huonosta valinnasta. Mutta mies ei vain toimi kanssani vissiin ja en tiedä mitä tehdä. Kun on lapsiakin. Muutenhan se olisi helppoa alkaa elää no, masentuneena, mutta kuitenkin, yksinäistä elämää olematta ottamatta ketään muita ja heidän toiveitaan huomioon. Kun mies on elämässäni ja lapset, niin miten elän elämääni kuten haluan? En mitenkään. Ennemmin elin kuten äitini haluaa. Siksi olisi tahtoa nyt löytää elämä, jollaista minä haluan elää. Mies ja lapseni eivät sovi siihen. Karmea tilanne. Haluan vapautta, itsellisyyttä jne.
Elämä on iso kompromissi. Joustaa joutuu moneen suuntaan. Pyri kaikki rajoitteet huomioiden elämään niin mukavaa elämää kuin mahdollista. Se on parasta mikä sinulle on tarjolla. Ja tämä koskee jokaista ihmistä.
Tavallaan kyllä, se on totta. Ainoa mikä äidissäni häiritsee on se, että tein mä minkä valinnan tahansa, niin se aina haukutaan. Ja minut sen valinnan muka tekijänä. Vaikka ehkä tein sen siksi, kun ne muutkin valinnat haukuttiin. Minä en ehkä olisi valinnut muita valintoja, jos äiti ei olisi haukkunut niitä aina. Olisin jo ehkä elänyt sellaista elämää, jota itse halusin. Mutta en sitten kynnyt, koska vilpittömästi luulin arvostelijani tietävän jotain. Mutta ei se tiennyt, se taisikin arvostella ja haukkua aivan muista syistä, kuin auttaakseen minua.
Ap
Ihan tavallinen 70-luvun äiti. Rajoitti toistuvia raivareita, ohjasi tulemaan muiden kanssa toimeen. Käski siivota huoneen.
Kukahan on seuraavaksi hampaissa? Veikkauksia
Siis en voi tajuta, kun sanotaan, että toisen valintojen arvosteleminen on rakkautta. Se on henkistä väkivaltaa ja sitä minuun on kohdistettu koko elämäni ajan. En vain itse huomannut, että koska hän arvosteli kaikkia valintojani, myös keskenään päinvastaisia, niin vika ei enää voi olla minussa, vaan aina uskoin sitten että en voi tehdä niin, enkä niin, enkä niin, enkä niin, enkä....
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itsellä kriisi meneillään ja sitten keksin vielä tämänkin siihen päälle, että oon pettynyt mieheeni, varmaan omaan valintaanikin, tosin kun mieheni oli oikeasti ainoa mahdollinen valinta aikanaan, niin vaikeaa syyttää itseään huonosta valinnasta. Mutta mies ei vain toimi kanssani vissiin ja en tiedä mitä tehdä. Kun on lapsiakin. Muutenhan se olisi helppoa alkaa elää no, masentuneena, mutta kuitenkin, yksinäistä elämää olematta ottamatta ketään muita ja heidän toiveitaan huomioon. Kun mies on elämässäni ja lapset, niin miten elän elämääni kuten haluan? En mitenkään. Ennemmin elin kuten äitini haluaa. Siksi olisi tahtoa nyt löytää elämä, jollaista minä haluan elää. Mies ja lapseni eivät sovi siihen. Karmea tilanne. Haluan vapautta, itsellisyyttä jne.
Elämä on iso kompromissi. Joustaa joutuu moneen suuntaan. Pyri kaikki rajoitteet huomioiden elämään niin mukavaa elämää kuin mahdollista. Se on parasta mikä sinulle on tarjolla. Ja tämä koskee jokaista ihmistä.
Tavallaan kyllä, se on totta. Ainoa mikä äidissäni häiritsee on se, että tein mä minkä valinnan tahansa, niin se aina haukutaan. Ja minut sen valinnan muka tekijänä. Vaikka ehkä tein sen siksi, kun ne muutkin valinnat haukuttiin. Minä en ehkä olisi valinnut muita valintoja, jos äiti ei olisi haukkunut niitä aina. Olisin jo ehkä elänyt sellaista elämää, jota itse halusin. Mutta en sitten kynnyt, koska vilpittömästi luulin arvostelijani tietävän jotain. Mutta ei se tiennyt, se taisikin arvostella ja haukkua aivan muista syistä, kuin auttaakseen minua.
ApIhan tavallinen 70-luvun äiti. Rajoitti toistuvia raivareita, ohjasi tulemaan muiden kanssa toimeen. Käski siivota huoneen.
Ei pidä paikkaansa. Hän arvosteli valintojani. Tajuatko? Hieman eri asia, kuin käytöstavat ja huoneen siivoaminen tai tunteiden hillintä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kun olen toipunut menneestä voin alkaa pikkuhiljaa kokea että olen vastuussa siitä eteenpäin tekemistäni valinnoistani. Kun ne ovet olleet vapaita omia valintojani, eikä automaattiohjauksella koska olin äitini vallan alla. Narsismiin kuuluu se, että on toisen jatke. Ei silloin ole itse päättänyt kaikesta siitä, mistä ihmisen itse kuuluisi saada päättää.
Ap
Kai muillakin on sama oikeus? Alkaa ottaa vastuuta omista tekemisistään vasta Siitä alkaen?
Aika usein todettu asia. Äitihullu on palstan kauhein hahmo.