Mun mies on niin suuri pettymyksen aihe mulle

Hän arvosteli minua, persoonaani, ei tekemisiäni. Minussa ei ollut mitään hyvää, hänelle. Kaikki oli vain arvostelemisen arvoista, minussa. Kaikki.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itsellä kriisi meneillään ja sitten keksin vielä tämänkin siihen päälle, että oon pettynyt mieheeni, varmaan omaan valintaanikin, tosin kun mieheni oli oikeasti ainoa mahdollinen valinta aikanaan, niin vaikeaa syyttää itseään huonosta valinnasta. Mutta mies ei vain toimi kanssani vissiin ja en tiedä mitä tehdä. Kun on lapsiakin. Muutenhan se olisi helppoa alkaa elää no, masentuneena, mutta kuitenkin, yksinäistä elämää olematta ottamatta ketään muita ja heidän toiveitaan huomioon. Kun mies on elämässäni ja lapset, niin miten elän elämääni kuten haluan? En mitenkään. Ennemmin elin kuten äitini haluaa. Siksi olisi tahtoa nyt löytää elämä, jollaista minä haluan elää. Mies ja lapseni eivät sovi siihen. Karmea tilanne. Haluan vapautta, itsellisyyttä jne.

Elämä on iso kompromissi. Joustaa joutuu moneen suuntaan. Pyri kaikki rajoitteet huomioiden elämään niin mukavaa elämää kuin mahdollista. Se on parasta mikä sinulle on tarjolla. Ja tämä koskee jokaista ihmistä.

Tavallaan kyllä, se on totta. Ainoa mikä äidissäni häiritsee on se, että tein mä minkä valinnan tahansa, niin se aina haukutaan. Ja minut sen valinnan muka tekijänä. Vaikka ehkä tein sen siksi, kun ne muutkin valinnat haukuttiin. Minä en ehkä olisi valinnut muita valintoja, jos äiti ei olisi haukkunut niitä aina. Olisin jo ehkä elänyt sellaista elämää, jota itse halusin. Mutta en sitten kynnyt, koska vilpittömästi luulin arvostelijani tietävän jotain. Mutta ei se tiennyt, se taisikin arvostella ja haukkua aivan muista syistä, kuin auttaakseen minua.

Ap

Ihan tavallinen 70-luvun äiti. Rajoitti toistuvia raivareita, ohjasi tulemaan muiden kanssa toimeen. Käski siivota huoneen.

Ei pidä paikkaansa. Hän arvosteli valintojani. Tajuatko? Hieman eri asia, kuin käytöstavat ja huoneen siivoaminen tai tunteiden hillintä.

Ap

Esimerkiksi?

Kovin on rankkaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olen toipunut menneestä voin alkaa pikkuhiljaa kokea että olen vastuussa siitä eteenpäin tekemistäni valinnoistani. Kun ne ovet olleet vapaita omia valintojani, eikä automaattiohjauksella koska olin äitini vallan alla. Narsismiin kuuluu se, että on toisen jatke. Ei silloin ole itse päättänyt kaikesta siitä, mistä ihmisen itse kuuluisi saada päättää.

Ap

Kai muillakin on sama oikeus? Alkaa ottaa vastuuta omista tekemisistään vasta Siitä alkaen?

Jos on kasvanut narsistin kanssa, tai ollut sitten jo "valintoja" tehdessään narsistipuolison vallassa, niin kyllä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olen toipunut menneestä voin alkaa pikkuhiljaa kokea että olen vastuussa siitä eteenpäin tekemistäni valinnoistani. Kun ne ovet olleet vapaita omia valintojani, eikä automaattiohjauksella koska olin äitini vallan alla. Narsismiin kuuluu se, että on toisen jatke. Ei silloin ole itse päättänyt kaikesta siitä, mistä ihmisen itse kuuluisi saada päättää.

Ap

Kai muillakin on sama oikeus? Alkaa ottaa vastuuta omista tekemisistään vasta Siitä alkaen?

Jos on kasvanut narsistin kanssa, tai ollut sitten jo "valintoja" tehdessään narsistipuolison vallassa, niin kyllä.

Ap

Jokainen voi itse tehdä sen diagnoosin. Ihan kuten sinäkin. Minunkin äitini käski siivota. Eikä saanut raivota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itsellä kriisi meneillään ja sitten keksin vielä tämänkin siihen päälle, että oon pettynyt mieheeni, varmaan omaan valintaanikin, tosin kun mieheni oli oikeasti ainoa mahdollinen valinta aikanaan, niin vaikeaa syyttää itseään huonosta valinnasta. Mutta mies ei vain toimi kanssani vissiin ja en tiedä mitä tehdä. Kun on lapsiakin. Muutenhan se olisi helppoa alkaa elää no, masentuneena, mutta kuitenkin, yksinäistä elämää olematta ottamatta ketään muita ja heidän toiveitaan huomioon. Kun mies on elämässäni ja lapset, niin miten elän elämääni kuten haluan? En mitenkään. Ennemmin elin kuten äitini haluaa. Siksi olisi tahtoa nyt löytää elämä, jollaista minä haluan elää. Mies ja lapseni eivät sovi siihen. Karmea tilanne. Haluan vapautta, itsellisyyttä jne.

Elämä on iso kompromissi. Joustaa joutuu moneen suuntaan. Pyri kaikki rajoitteet huomioiden elämään niin mukavaa elämää kuin mahdollista. Se on parasta mikä sinulle on tarjolla. Ja tämä koskee jokaista ihmistä.

Tavallaan kyllä, se on totta. Ainoa mikä äidissäni häiritsee on se, että tein mä minkä valinnan tahansa, niin se aina haukutaan. Ja minut sen valinnan muka tekijänä. Vaikka ehkä tein sen siksi, kun ne muutkin valinnat haukuttiin. Minä en ehkä olisi valinnut muita valintoja, jos äiti ei olisi haukkunut niitä aina. Olisin jo ehkä elänyt sellaista elämää, jota itse halusin. Mutta en sitten kynnyt, koska vilpittömästi luulin arvostelijani tietävän jotain. Mutta ei se tiennyt, se taisikin arvostella ja haukkua aivan muista syistä, kuin auttaakseen minua.

Ap

Ihan tavallinen 70-luvun äiti. Rajoitti toistuvia raivareita, ohjasi tulemaan muiden kanssa toimeen. Käski siivota huoneen.

Ei pidä paikkaansa. Hän arvosteli valintojani. Tajuatko? Hieman eri asia, kuin käytöstavat ja huoneen siivoaminen tai tunteiden hillintä.

Ap

Esimerkiksi?

Kovin on rankkaa!

No ihan kaikkea. Ennen kaikkea minua persoonana. En ollut hänelle minkään arvoinen omana persoonanani. Minua ei edes ollut hänelle. Hän näki vain oman mielikuvansa minusta ja kun en vastannut sitä, niin hänelle olin silloin paha ja kamala kakara.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olen toipunut menneestä voin alkaa pikkuhiljaa kokea että olen vastuussa siitä eteenpäin tekemistäni valinnoistani. Kun ne ovet olleet vapaita omia valintojani, eikä automaattiohjauksella koska olin äitini vallan alla. Narsismiin kuuluu se, että on toisen jatke. Ei silloin ole itse päättänyt kaikesta siitä, mistä ihmisen itse kuuluisi saada päättää.

Ap

Kai muillakin on sama oikeus? Alkaa ottaa vastuuta omista tekemisistään vasta Siitä alkaen?

Jos on kasvanut narsistin kanssa, tai ollut sitten jo "valintoja" tehdessään narsistipuolison vallassa, niin kyllä.

Ap

Jokainen voi itse tehdä sen diagnoosin. Ihan kuten sinäkin. Minunkin äitini käski siivota. Eikä saanut raivota

Olisitko sinä jalunnut raivota? Miksi? Kai sullakin on oikeus omiin tunteisiisi, toki niitä pitää oppia käsittelemään rakentavalla tavalla, mutta mitä se tuollainen tukahduttaminen on? Lastahan pitäisi kuunnella. Miksi sinua ei kuunneltu?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itsellä kriisi meneillään ja sitten keksin vielä tämänkin siihen päälle, että oon pettynyt mieheeni, varmaan omaan valintaanikin, tosin kun mieheni oli oikeasti ainoa mahdollinen valinta aikanaan, niin vaikeaa syyttää itseään huonosta valinnasta. Mutta mies ei vain toimi kanssani vissiin ja en tiedä mitä tehdä. Kun on lapsiakin. Muutenhan se olisi helppoa alkaa elää no, masentuneena, mutta kuitenkin, yksinäistä elämää olematta ottamatta ketään muita ja heidän toiveitaan huomioon. Kun mies on elämässäni ja lapset, niin miten elän elämääni kuten haluan? En mitenkään. Ennemmin elin kuten äitini haluaa. Siksi olisi tahtoa nyt löytää elämä, jollaista minä haluan elää. Mies ja lapseni eivät sovi siihen. Karmea tilanne. Haluan vapautta, itsellisyyttä jne.

Elämä on iso kompromissi. Joustaa joutuu moneen suuntaan. Pyri kaikki rajoitteet huomioiden elämään niin mukavaa elämää kuin mahdollista. Se on parasta mikä sinulle on tarjolla. Ja tämä koskee jokaista ihmistä.

Tavallaan kyllä, se on totta. Ainoa mikä äidissäni häiritsee on se, että tein mä minkä valinnan tahansa, niin se aina haukutaan. Ja minut sen valinnan muka tekijänä. Vaikka ehkä tein sen siksi, kun ne muutkin valinnat haukuttiin. Minä en ehkä olisi valinnut muita valintoja, jos äiti ei olisi haukkunut niitä aina. Olisin jo ehkä elänyt sellaista elämää, jota itse halusin. Mutta en sitten kynnyt, koska vilpittömästi luulin arvostelijani tietävän jotain. Mutta ei se tiennyt, se taisikin arvostella ja haukkua aivan muista syistä, kuin auttaakseen minua.

Ap

Ihan tavallinen 70-luvun äiti. Rajoitti toistuvia raivareita, ohjasi tulemaan muiden kanssa toimeen. Käski siivota huoneen.

Ei pidä paikkaansa. Hän arvosteli valintojani. Tajuatko? Hieman eri asia, kuin käytöstavat ja huoneen siivoaminen tai tunteiden hillintä.

Ap

Esimerkiksi?

Kovin on rankkaa!

No ihan kaikkea. Ennen kaikkea minua persoonana. En ollut hänelle minkään arvoinen omana persoonanani. Minua ei edes ollut hänelle. Hän näki vain oman mielikuvansa minusta ja kun en vastannut sitä, niin hänelle olin silloin paha ja kamala kakara.

Ap

Aivan kuten sinun lapsesi sinulle. Ovat vielä niin epäviihdyttäviä ja kitisevät. Eivät tottele. Eikä kelpaa sinun antama ruoka. Niinpä vihaat heitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olen toipunut menneestä voin alkaa pikkuhiljaa kokea että olen vastuussa siitä eteenpäin tekemistäni valinnoistani. Kun ne ovet olleet vapaita omia valintojani, eikä automaattiohjauksella koska olin äitini vallan alla. Narsismiin kuuluu se, että on toisen jatke. Ei silloin ole itse päättänyt kaikesta siitä, mistä ihmisen itse kuuluisi saada päättää.

Ap

Kai muillakin on sama oikeus? Alkaa ottaa vastuuta omista tekemisistään vasta Siitä alkaen?

Jos on kasvanut narsistin kanssa, tai ollut sitten jo "valintoja" tehdessään narsistipuolison vallassa, niin kyllä.

Ap

Jokainen voi itse tehdä sen diagnoosin. Ihan kuten sinäkin. Minunkin äitini käski siivota. Eikä saanut raivota

Olisitko sinä jalunnut raivota? Miksi? Kai sullakin on oikeus omiin tunteisiisi, toki niitä pitää oppia käsittelemään rakentavalla tavalla, mutta mitä se tuollainen tukahduttaminen on? Lastahan pitäisi kuunnella. Miksi sinua ei kuunneltu?

Ap

Kuinka itse kuuntelet lastesi raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itsellä kriisi meneillään ja sitten keksin vielä tämänkin siihen päälle, että oon pettynyt mieheeni, varmaan omaan valintaanikin, tosin kun mieheni oli oikeasti ainoa mahdollinen valinta aikanaan, niin vaikeaa syyttää itseään huonosta valinnasta. Mutta mies ei vain toimi kanssani vissiin ja en tiedä mitä tehdä. Kun on lapsiakin. Muutenhan se olisi helppoa alkaa elää no, masentuneena, mutta kuitenkin, yksinäistä elämää olematta ottamatta ketään muita ja heidän toiveitaan huomioon. Kun mies on elämässäni ja lapset, niin miten elän elämääni kuten haluan? En mitenkään. Ennemmin elin kuten äitini haluaa. Siksi olisi tahtoa nyt löytää elämä, jollaista minä haluan elää. Mies ja lapseni eivät sovi siihen. Karmea tilanne. Haluan vapautta, itsellisyyttä jne.

Elämä on iso kompromissi. Joustaa joutuu moneen suuntaan. Pyri kaikki rajoitteet huomioiden elämään niin mukavaa elämää kuin mahdollista. Se on parasta mikä sinulle on tarjolla. Ja tämä koskee jokaista ihmistä.

Tavallaan kyllä, se on totta. Ainoa mikä äidissäni häiritsee on se, että tein mä minkä valinnan tahansa, niin se aina haukutaan. Ja minut sen valinnan muka tekijänä. Vaikka ehkä tein sen siksi, kun ne muutkin valinnat haukuttiin. Minä en ehkä olisi valinnut muita valintoja, jos äiti ei olisi haukkunut niitä aina. Olisin jo ehkä elänyt sellaista elämää, jota itse halusin. Mutta en sitten kynnyt, koska vilpittömästi luulin arvostelijani tietävän jotain. Mutta ei se tiennyt, se taisikin arvostella ja haukkua aivan muista syistä, kuin auttaakseen minua.

Ap

Ihan tavallinen 70-luvun äiti. Rajoitti toistuvia raivareita, ohjasi tulemaan muiden kanssa toimeen. Käski siivota huoneen.

Ei pidä paikkaansa. Hän arvosteli valintojani. Tajuatko? Hieman eri asia, kuin käytöstavat ja huoneen siivoaminen tai tunteiden hillintä.

Ap

Esimerkiksi?

Kovin on rankkaa!

No ihan kaikkea. Ennen kaikkea minua persoonana. En ollut hänelle minkään arvoinen omana persoonanani. Minua ei edes ollut hänelle. Hän näki vain oman mielikuvansa minusta ja kun en vastannut sitä, niin hänelle olin silloin paha ja kamala kakara.

Ap

Aivan kuten sinun lapsesi sinulle. Ovat vielä niin epäviihdyttäviä ja kitisevät. Eivät tottele. Eikä kelpaa sinun antama ruoka. Niinpä vihaat heitä

Ehkä, mutta minustakin se on väärin, eikä ole lasteni vika. Minun äitini näki vian minussa, eikä halunnut muuttua yhtään eikä hakea apua siihen, että on minua kohtaan ilkeä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olen toipunut menneestä voin alkaa pikkuhiljaa kokea että olen vastuussa siitä eteenpäin tekemistäni valinnoistani. Kun ne ovet olleet vapaita omia valintojani, eikä automaattiohjauksella koska olin äitini vallan alla. Narsismiin kuuluu se, että on toisen jatke. Ei silloin ole itse päättänyt kaikesta siitä, mistä ihmisen itse kuuluisi saada päättää.

Ap

Kai muillakin on sama oikeus? Alkaa ottaa vastuuta omista tekemisistään vasta Siitä alkaen?

Jos on kasvanut narsistin kanssa, tai ollut sitten jo "valintoja" tehdessään narsistipuolison vallassa, niin kyllä.

Ap

Jokainen voi itse tehdä sen diagnoosin. Ihan kuten sinäkin. Minunkin äitini käski siivota. Eikä saanut raivota

Olisitko sinä jalunnut raivota? Miksi? Kai sullakin on oikeus omiin tunteisiisi, toki niitä pitää oppia käsittelemään rakentavalla tavalla, mutta mitä se tuollainen tukahduttaminen on? Lastahan pitäisi kuunnella. Miksi sinua ei kuunneltu?

Ap

Kuinka itse kuuntelet lastesi raivoa?

Liian heikosti osaan auttaa ja ennenkaikkea pelkään vaatia mitään mikä sitä nostattaa omista kokemuksistani johtuen, mutta en koita ainakaan tukahduttaa sitä. Ohjaan tilanteen miehelle. Tietysti lasten tulee ymmärtää käytöstapoja mutta liian usein lapsen raivon alkusyy on aikuinen, eikä suonkaan lapsen halu olla hankala ja tätä koitan muistaa.

Ap

En siis ymmärrä rakkaudesta toisen arvostelemista. Miten se voi olla rakkaudellista, kun siis toinen vain tekee erilailla kuin itse tekisit, kysymyksessä ei ole mikään vaarallinen tai haitaksi oleva valinta? Eikö se ole aika paha oikeutuksen tunnelukko? Katsoo itsellään olevan oikeus puuttua toisen elämässä sellaisiin osa-alueisiin, joiden pitäisi kuulua vain sille toiselle. Omaa lastakaan ei saa tukahduttaa ja rajoittaa niin, ettei lapsi enää osaa ajatella itse. Arvosteleminen on niin hirveä henkisen väkivallan ase ja olen kärsinyt siitä aivan hirveästi. En ole saanut tehdä itse virheitäni, koska äiti opetti, ettei kukaan minua auta eikä tue, jos erehdyn. Hän itseasiassa opetti hänen itsensä olevan maailmassa se joka minusta eniten välittää ja että muut suhteutuisivat minuun pahemmin. Ei siinä jäänyt kauheasti varaa uskoa, että keihinkään voi luottaa...

Hän varmaan sanoi niin, koska olisi muuten menettänyt minut, kun olisin uskaltanut avautua muille. Mutta hän sanoi muidenkin arvostelevan minua ja jos sanoin, etten havaitse sellaista, niin hän kuittasi sen sanomalla minulle, etteivät muut vain paljasta sitä minulle. Oikeasti he arvostelevat minua pahemmin kuin hän. Jne.

Ap

Tai siis jos olisin hakenut tukea ja apua muilta ja olisinkin saanut sitä. Se olisi ollut hänelle ihan kamala hetki. Olisin hylännyt hänet, koska en pidä ihmisistä, jotka arvostelevat minun valintojani silloin kun niissä ei ole mitään vikaa tai asia ei kuulu heille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En siis ymmärrä rakkaudesta toisen arvostelemista. Miten se voi olla rakkaudellista, kun siis toinen vain tekee erilailla kuin itse tekisit, kysymyksessä ei ole mikään vaarallinen tai haitaksi oleva valinta? Eikö se ole aika paha oikeutuksen tunnelukko? Katsoo itsellään olevan oikeus puuttua toisen elämässä sellaisiin osa-alueisiin, joiden pitäisi kuulua vain sille toiselle. Omaa lastakaan ei saa tukahduttaa ja rajoittaa niin, ettei lapsi enää osaa ajatella itse. Arvosteleminen on niin hirveä henkisen väkivallan ase ja olen kärsinyt siitä aivan hirveästi. En ole saanut tehdä itse virheitäni, koska äiti opetti, ettei kukaan minua auta eikä tue, jos erehdyn. Hän itseasiassa opetti hänen itsensä olevan maailmassa se joka minusta eniten välittää ja että muut suhteutuisivat minuun pahemmin. Ei siinä jäänyt kauheasti varaa uskoa, että keihinkään voi luottaa...

Hän varmaan sanoi niin, koska olisi muuten menettänyt minut, kun olisin uskaltanut avautua muille. Mutta hän sanoi muidenkin arvostelevan minua ja jos sanoin, etten havaitse sellaista, niin hän kuittasi sen sanomalla minulle, etteivät muut vain paljasta sitä minulle. Oikeasti he arvostelevat minua pahemmin kuin hän. Jne.

Ap

Eli ihan tavallinen äiti. Sanonut rakastavansa sinua. Tukenut ja ohjannut. Auttaa edelleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En siis ymmärrä rakkaudesta toisen arvostelemista. Miten se voi olla rakkaudellista, kun siis toinen vain tekee erilailla kuin itse tekisit, kysymyksessä ei ole mikään vaarallinen tai haitaksi oleva valinta? Eikö se ole aika paha oikeutuksen tunnelukko? Katsoo itsellään olevan oikeus puuttua toisen elämässä sellaisiin osa-alueisiin, joiden pitäisi kuulua vain sille toiselle. Omaa lastakaan ei saa tukahduttaa ja rajoittaa niin, ettei lapsi enää osaa ajatella itse. Arvosteleminen on niin hirveä henkisen väkivallan ase ja olen kärsinyt siitä aivan hirveästi. En ole saanut tehdä itse virheitäni, koska äiti opetti, ettei kukaan minua auta eikä tue, jos erehdyn. Hän itseasiassa opetti hänen itsensä olevan maailmassa se joka minusta eniten välittää ja että muut suhteutuisivat minuun pahemmin. Ei siinä jäänyt kauheasti varaa uskoa, että keihinkään voi luottaa...

Hän varmaan sanoi niin, koska olisi muuten menettänyt minut, kun olisin uskaltanut avautua muille. Mutta hän sanoi muidenkin arvostelevan minua ja jos sanoin, etten havaitse sellaista, niin hän kuittasi sen sanomalla minulle, etteivät muut vain paljasta sitä minulle. Oikeasti he arvostelevat minua pahemmin kuin hän. Jne.

Ap

Eli ihan tavallinen äiti. Sanonut rakastavansa sinua. Tukenut ja ohjannut. Auttaa edelleen

Mutta ymmärrätkö sinä, että se arvostelu on satuttanut minua? Miten sä VOIT kutsua sitä tueksi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En siis ymmärrä rakkaudesta toisen arvostelemista. Miten se voi olla rakkaudellista, kun siis toinen vain tekee erilailla kuin itse tekisit, kysymyksessä ei ole mikään vaarallinen tai haitaksi oleva valinta? Eikö se ole aika paha oikeutuksen tunnelukko? Katsoo itsellään olevan oikeus puuttua toisen elämässä sellaisiin osa-alueisiin, joiden pitäisi kuulua vain sille toiselle. Omaa lastakaan ei saa tukahduttaa ja rajoittaa niin, ettei lapsi enää osaa ajatella itse. Arvosteleminen on niin hirveä henkisen väkivallan ase ja olen kärsinyt siitä aivan hirveästi. En ole saanut tehdä itse virheitäni, koska äiti opetti, ettei kukaan minua auta eikä tue, jos erehdyn. Hän itseasiassa opetti hänen itsensä olevan maailmassa se joka minusta eniten välittää ja että muut suhteutuisivat minuun pahemmin. Ei siinä jäänyt kauheasti varaa uskoa, että keihinkään voi luottaa...

Hän varmaan sanoi niin, koska olisi muuten menettänyt minut, kun olisin uskaltanut avautua muille. Mutta hän sanoi muidenkin arvostelevan minua ja jos sanoin, etten havaitse sellaista, niin hän kuittasi sen sanomalla minulle, etteivät muut vain paljasta sitä minulle. Oikeasti he arvostelevat minua pahemmin kuin hän. Jne.

Ap

Eli ihan tavallinen äiti. Sanonut rakastavansa sinua. Tukenut ja ohjannut. Auttaa edelleen

Mutta ymmärrätkö sinä, että se arvostelu on satuttanut minua? Miten sä VOIT kutsua sitä tueksi?

Ap

Suhteutan kaikkeen muuhun mitä täällä suollat. Isään, isän vaimoon, mieheen, lapsiin. Myös äitiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En siis ymmärrä rakkaudesta toisen arvostelemista. Miten se voi olla rakkaudellista, kun siis toinen vain tekee erilailla kuin itse tekisit, kysymyksessä ei ole mikään vaarallinen tai haitaksi oleva valinta? Eikö se ole aika paha oikeutuksen tunnelukko? Katsoo itsellään olevan oikeus puuttua toisen elämässä sellaisiin osa-alueisiin, joiden pitäisi kuulua vain sille toiselle. Omaa lastakaan ei saa tukahduttaa ja rajoittaa niin, ettei lapsi enää osaa ajatella itse. Arvosteleminen on niin hirveä henkisen väkivallan ase ja olen kärsinyt siitä aivan hirveästi. En ole saanut tehdä itse virheitäni, koska äiti opetti, ettei kukaan minua auta eikä tue, jos erehdyn. Hän itseasiassa opetti hänen itsensä olevan maailmassa se joka minusta eniten välittää ja että muut suhteutuisivat minuun pahemmin. Ei siinä jäänyt kauheasti varaa uskoa, että keihinkään voi luottaa...

Hän varmaan sanoi niin, koska olisi muuten menettänyt minut, kun olisin uskaltanut avautua muille. Mutta hän sanoi muidenkin arvostelevan minua ja jos sanoin, etten havaitse sellaista, niin hän kuittasi sen sanomalla minulle, etteivät muut vain paljasta sitä minulle. Oikeasti he arvostelevat minua pahemmin kuin hän. Jne.

Ap

Eli ihan tavallinen äiti. Sanonut rakastavansa sinua. Tukenut ja ohjannut. Auttaa edelleen

Ei sulla ole oikeutta satuttaa ketään "avullasi". Jos joku sanoo, että häivy, painu vittuun, niin koitko todella auttaneesi? Miksi et jätä sitä ihmistä rauhaan? Sulla on aika paha oikeutuksen tunnelukko, jos jäät siihen edelleen kertomaan, miten asiat kuuluisi sinun mielestäsi hoitaa. Eli et halua tulla toisen kanssa toimeen. Haluat riidellä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En siis ymmärrä rakkaudesta toisen arvostelemista. Miten se voi olla rakkaudellista, kun siis toinen vain tekee erilailla kuin itse tekisit, kysymyksessä ei ole mikään vaarallinen tai haitaksi oleva valinta? Eikö se ole aika paha oikeutuksen tunnelukko? Katsoo itsellään olevan oikeus puuttua toisen elämässä sellaisiin osa-alueisiin, joiden pitäisi kuulua vain sille toiselle. Omaa lastakaan ei saa tukahduttaa ja rajoittaa niin, ettei lapsi enää osaa ajatella itse. Arvosteleminen on niin hirveä henkisen väkivallan ase ja olen kärsinyt siitä aivan hirveästi. En ole saanut tehdä itse virheitäni, koska äiti opetti, ettei kukaan minua auta eikä tue, jos erehdyn. Hän itseasiassa opetti hänen itsensä olevan maailmassa se joka minusta eniten välittää ja että muut suhteutuisivat minuun pahemmin. Ei siinä jäänyt kauheasti varaa uskoa, että keihinkään voi luottaa...

Hän varmaan sanoi niin, koska olisi muuten menettänyt minut, kun olisin uskaltanut avautua muille. Mutta hän sanoi muidenkin arvostelevan minua ja jos sanoin, etten havaitse sellaista, niin hän kuittasi sen sanomalla minulle, etteivät muut vain paljasta sitä minulle. Oikeasti he arvostelevat minua pahemmin kuin hän. Jne.

Ap

Eli ihan tavallinen äiti. Sanonut rakastavansa sinua. Tukenut ja ohjannut. Auttaa edelleen

Mutta ymmärrätkö sinä, että se arvostelu on satuttanut minua? Miten sä VOIT kutsua sitä tueksi?

Ap

Suhteutan kaikkeen muuhun mitä täällä suollat. Isään, isän vaimoon, mieheen, lapsiin. Myös äitiin.

Nyt en ymmärrä tätä kommenttiasi. Mitä tarkoitat?

Ap

Vie lapset ulos ja anna heille ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vie lapset ulos ja anna heille ruokaa.

Miten se muka on toisen auttamista tai tai hänestä välittämistä, jos ei laisinkaan välitä kuunnella mitä se toinen itse ajattelee tai haluaisi? Voisitko valaista.

Ap

Tai äitini tapauksessa kun ei kykene eikä osaa EI HALUA kuunnella sitä, mitä toinen haluaa. Ja sitten on olevinaan muka joku mahtava äiti ja kasvattaja. Tietenkään lasten kanssa oleminen ei tarkoita vain heidän ajatustensa toteuttamista, mutta paska kasvattaja viis veisaa omasta lapsestaan ja tekee lapsesta vain itsensä jatkeen.

Ap