Lue keskustelun säännöt.
Mun mies on niin suuri pettymyksen aihe mulle
29.07.2016 |
Se vaan on. Valitsin sen huolellisesti, mutta ei se ollutkaan hyvä valinta, koska itse aloin muuttua. Ja on mies ilmankin muuttumistani pettymyksen aihe minulle. Ei hän elä perhe-elämääkään laisinkaan minun kuvittelemallani tavalla. En kestä. Mulla on väärä mies, aarght. Siis minulle väärä. Mun on vaikea kuitenkaan erota, koska ei siellä ole näköpiirissä elämää, yksinäisenä. Masennusta vain. Mies ei tee asioita siten kuin mä haluaisin. Olen sille sanonut sata kertaa, että tee näin, mutta mies ei tee. Nyt alan olla liian pettynyt kestämään enää syyttäen itseäni liioista vaatimuksista. Näin olen siis tehnyt ja ajatellut, että mä vaadin liikoja tai väärin. Mutta ei se olisi liikaa vaadittu, että elämäni olisi sellaista kuin itse haluan. Se olisi kivaa.
Kommentit (333)
No itsellä kriisi meneillään ja sitten keksin vielä tämänkin siihen päälle, että oon pettynyt mieheeni, varmaan omaan valintaanikin, tosin kun mieheni oli oikeasti ainoa mahdollinen valinta aikanaan, niin vaikeaa syyttää itseään huonosta valinnasta. Mutta mies ei vain toimi kanssani vissiin ja en tiedä mitä tehdä. Kun on lapsiakin. Muutenhan se olisi helppoa alkaa elää no, masentuneena, mutta kuitenkin, yksinäistä elämää olematta ottamatta ketään muita ja heidän toiveitaan huomioon. Kun mies on elämässäni ja lapset, niin miten elän elämääni kuten haluan? En mitenkään. Ennemmin elin kuten äitini haluaa. Siksi olisi tahtoa nyt löytää elämä, jollaista minä haluan elää. Mies ja lapseni eivät sovi siihen. Karmea tilanne. Haluan vapautta, itsellisyyttä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä minä minä. Oman rautapanssarinsa sisällä on tunkkaista ja yksinäistä.
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä. Oman rautapanssarinsa sisällä on tunkkaista ja yksinäistä.
Voi olla, mutta enpä ole sitä itse itselleni luonut. Jos mulla sellainen on se on lapsuuskotini vika.
Ap
Voi hyvä luoja. Älä jaksa koko ajan valittaa. Valivalivali.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä luoja. Älä jaksa koko ajan valittaa. Valivalivali.
Mitä? Minusta tuntuu tältä. Teen mä välillä muutakin kuin valitan, nytkin olen muissakin ketjuissa kannustamassa ihmisiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäminäminäminä.
Sopeudu, ääliö. Sinä et ole maailman keskipiste.
Vaihtoehtoja on tasan kaksi. Joko elät entiseen tapaan tai alat kulkea muutoksen tietä. Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta mitä jos puhuisit omista toiveista ja tarpeista miehellesi. Kukaan ei ole ajatustenlukija. Suosittelen pariterapiaa, jos ei puhuminen toimi. Lapsuuden asioita kannattaa lähteä käsittelemään erikseen. Hyvää jatkoa sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminäminä.
Sopeudu, ääliö. Sinä et ole maailman keskipiste.
Sopeudu, ääliö. Ai siihen, ettei elämäni ole omaani, vai? Sopeudu itse sellaiseen jos edes osaat aavistaakaan, mitä se on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se vaan on. Valitsin sen huolellisesti, mutta ei se ollutkaan hyvä valinta, koska itse aloin muuttua. Ja on mies ilmankin muuttumistani pettymyksen aihe minulle. Ei hän elä perhe-elämääkään laisinkaan minun kuvittelemallani tavalla. En kestä. Mulla on väärä mies, aarght. Siis minulle väärä. Mun on vaikea kuitenkaan erota, koska ei siellä ole näköpiirissä elämää, yksinäisenä. Masennusta vain. Mies ei tee asioita siten kuin mä haluaisin. Olen sille sanonut sata kertaa, että tee näin, mutta mies ei tee. Nyt alan olla liian pettynyt kestämään enää syyttäen itseäni liioista vaatimuksista. Näin olen siis tehnyt ja ajatellut, että mä vaadin liikoja tai väärin. Mutta ei se olisi liikaa vaadittu, että elämäni olisi sellaista kuin itse haluan. Se olisi kivaa.
Olet äärettömän itsekäs ihminen jä selvästi täysi kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtoja on tasan kaksi. Joko elät entiseen tapaan tai alat kulkea muutoksen tietä. Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta mitä jos puhuisit omista toiveista ja tarpeista miehellesi. Kukaan ei ole ajatustenlukija. Suosittelen pariterapiaa, jos ei puhuminen toimi. Lapsuuden asioita kannattaa lähteä käsittelemään erikseen. Hyvää jatkoa sinulle!
No olen toivonut, että älä kanna vinttiin mun tavaroita, mutta sinne ne saatana sekasotkun keskelle vain katoaa. Pieni ja siksi huono esimerkki, mutta kuitenkin.
Ymmärrän pointtisi, valinta ei ole varmasti helppo :/ Olisiko sinulla mahdollista saada ensi alkuun vaikka ihan lyhyt irtiotto perheestäsi? Lomamatka yksin / ystävän kanssa? Saisit hetken hengähdystauon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vaan on. Valitsin sen huolellisesti, mutta ei se ollutkaan hyvä valinta, koska itse aloin muuttua. Ja on mies ilmankin muuttumistani pettymyksen aihe minulle. Ei hän elä perhe-elämääkään laisinkaan minun kuvittelemallani tavalla. En kestä. Mulla on väärä mies, aarght. Siis minulle väärä. Mun on vaikea kuitenkaan erota, koska ei siellä ole näköpiirissä elämää, yksinäisenä. Masennusta vain. Mies ei tee asioita siten kuin mä haluaisin. Olen sille sanonut sata kertaa, että tee näin, mutta mies ei tee. Nyt alan olla liian pettynyt kestämään enää syyttäen itseäni liioista vaatimuksista. Näin olen siis tehnyt ja ajatellut, että mä vaadin liikoja tai väärin. Mutta ei se olisi liikaa vaadittu, että elämäni olisi sellaista kuin itse haluan. Se olisi kivaa.
Olet äärettömän itsekäs ihminen jä selvästi täysi kusipää.
Katsot vain peiliin kun katsot minua, siksi sinusta tuntuu tuolle. Hyvää päivänjatkoa, vaikka sama se sulle varmaan on, mitä mä toivottelen. Mutta kummiskin.
Ap
Miksi et jätä lapsia ja miestä?
Sen jälkeen alat elää omaa elämää niin kuin haluat, hyvin helppoa.
Mutsikin teki aikoinaan niin.
T.M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi, valinta ei ole varmasti helppo :/ Olisiko sinulla mahdollista saada ensi alkuun vaikka ihan lyhyt irtiotto perheestäsi? Lomamatka yksin / ystävän kanssa? Saisit hetken hengähdystauon.
Jatko ei ole helppo, joo ei. Lyhyt irtiotto ois ehkä tarpeellinen, mutta minne mä menisin, mitä mä tekisin. Ei ole mitään mitä osaan edes haluta, olen niin turta tyhjä tai molempia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et jätä lapsia ja miestä?
Sen jälkeen alat elää omaa elämää niin kuin haluat, hyvin helppoa.
Mutsikin teki aikoinaan niin.
T.M
Noooh, ehkä siksi, että kun äitini pettyi ehkä vähän vastaavasti isääni ja jätti tämän (ja otti minut mukaansa), niin isä, jota pidin kivempana vanhempana eli aikalailla vain itsestään välittäen ja se on haavoittanut minua.
Ap
Eli pohjimmiltaan olet pettynyt itseesi, koska olet pettynyt omaan valintaasi. Eroprosessi on alkanut, mutta tunnistan ajattelutapasi ja ennustan, että eron tekemisessä menee todella pitkään, vuosia vielä. Se satuttaa kumppaniasi, ja sinuakin.
Sinulta puuttuu nyt rohkeus. Siksi koet masentuvasi. Puuttuu myös realismi. Vapaata elämää voi elää lastenkin kanssa. Sinua kahlitsee nyt side puolisoosi. Et ole velassa hänelle etkä itsellesi. Ala suunnitella elämänmuutostasi.
On tavallista, että parisuhde kuolee, kun lapset on tehty. Siinä ei aina pariterapiat auta, ainakaan jos seksuaalinen halu naiselta puuttuu. Siitä et puhu mitään. Mutta jos et enää halua miestäsi, merkit on selvät.
Taas sama aloitus. Itse valitsit miehesi joten olet itse vastuussa omista tunteistasi, ei mies. Ei kenelläkään ole velvollisuutta täyttää sinun odotuksiasi. Älä ole marttyyri.
Sinun toivomasi asiat eivät ole välttämättä miehen toivomia asioita, ei hänelle tärkeitä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että mies olisi sinulle väärä.
Itseäni helpotti, kun unohdin typerät vaatimukset arkisista asioista. Että astiat ovat tietyissä paikoissa, siivous pitää tehdä tietyllä tavalla jne. Tällaisilla asioilla ei ole mitään merkitystä.
Lähde vaan rohkeasti kohti omannäköistäsi elämää.
Vintillekin tulee tilaa.
Ilman esimerkkiä mahdoton kommentoida mitenkään. Tallenna siis, ap.