Mun mies on niin suuri pettymyksen aihe mulle

Tulee mieleen elokuva Dumbo. Missä muut norsuäidit pilkkaa Dumboa koska sen korvat ovat niin isot. Minun elokuvassani oma äitini häpesi minua ja meni sinne niiden muiden norsuäitien pilkkakuoroon mukaan, ja koitti haukkua minusta hyväksyntänsä arvoisen, että siis voisi itsekin hyväksyä minut. Katsoi minua niiden ilkeiden norsuäitien silmin. Dumbon äiti sen sijaan rakasti onneksi lastaan, ja vihasi niitä kiusaajia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Miten sun äiti tähän liittyy? En nyt tajua. Unohda hetkeksi äiti ja keskity tähän sun "ongelmaan". Otit vääränlaisen miehen. Sinä valitsit väärin. Sinä teit virhearvion. Sun syy. Ei sun äidin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Miten sun äiti tähän liittyy? En nyt tajua. Unohda hetkeksi äiti ja keskity tähän sun "ongelmaan". Otit vääränlaisen miehen. Sinä valitsit väärin. Sinä teit virhearvion. Sun syy. Ei sun äidin.

Olisin voinut valita alunperinkin aivan toisin, jos minulla olisi ollut rakastava äiti. Kuten sanoin en edes rakastanut miestäni. Ei mulle ollut mahdollista löytää ketään, joka hyväksyisi minut, jota minä rakastaisin. Näin se nyt vaan oli. Ja se johtui äitini huonoudesta äitinä. Jos minulla olisi ollut hyväksyvä äiti olisin kasvanut kypsemmäksi jne. Tietenkään en voi enää tilannetta muuttaa, mutta siksi olenkin niin pettynyt ihan kaikkeen elämässäni. Narsistisen ihmisen varjossa kasvaminen on sellainen taakka, jos ei kukaan huomaa ja auta. Vasta viime aikoina olen alkanut saada siihen apua. Ja sitten huomaan valinneeni miehenikin väärin. Tai siis tiesin sen koko ajan, mutta mulla ei kertakaikkiaan ollut vaihtoehtoja, ainakaan parempia. Mieskin tiesi sen.

Ap

Eli käytännössä; jos tilanteeni ei olisi lähtenyt paranemaan en olisi edes tällä hetkellä pettynyt mieheeni. Koska hän olisi parasta mitä voin saada.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Miten sun äiti tähän liittyy? En nyt tajua. Unohda hetkeksi äiti ja keskity tähän sun "ongelmaan". Otit vääränlaisen miehen. Sinä valitsit väärin. Sinä teit virhearvion. Sun syy. Ei sun äidin.

Olisin voinut valita alunperinkin aivan toisin, jos minulla olisi ollut rakastava äiti. Kuten sanoin en edes rakastanut miestäni. Ei mulle ollut mahdollista löytää ketään, joka hyväksyisi minut, jota minä rakastaisin. Näin se nyt vaan oli. Ja se johtui äitini huonoudesta äitinä. Jos minulla olisi ollut hyväksyvä äiti olisin kasvanut kypsemmäksi jne. Tietenkään en voi enää tilannetta muuttaa, mutta siksi olenkin niin pettynyt ihan kaikkeen elämässäni. Narsistisen ihmisen varjossa kasvaminen on sellainen taakka, jos ei kukaan huomaa ja auta. Vasta viime aikoina olen alkanut saada siihen apua. Ja sitten huomaan valinneeni miehenikin väärin. Tai siis tiesin sen koko ajan, mutta mulla ei kertakaikkiaan ollut vaihtoehtoja, ainakaan parempia. Mieskin tiesi sen.

Ap

Mä olen kasvanut alkoholistiperheessä, jossa en saanut olla huoleton lapsi, vaan hoidin pikkusisaria ja kotia, olin pieni äiti. Aloin teini-iässä seurustella, päätin, että tässä on mun tuleva mies, tehdään lapset, mennään naimisiin, ollaan onnellisia. Halusin ihanan onnellisen perheen. No kävikö hyvin? No ei. Ei noista lähtökohdista. Äitinä olen ollut hyvä ja rakastava, sen olen halunnut tehdä toisin kuin oma äitini. Puolisona en ollut hyvä, eikä mies ollut mulle, ei sovitti yhteen. Mutta huomattiin tämä virhe ja erottiin. Ihan vain otettiin vastuu teoistamme ja päätettiin, että eipä jäädä tähän huonoon liittoon, jossa ei olla onnellisia.

Nykyään meillä on toimivat välit, hoidetaan lapset 50/50, lapsilla kaikki hyvin. Ei riidelty erotessa eikä riidellä nykyään.

Mulla on uusi mulle sopiva puoliso, samoin exällä. Kaikki on onnellisia.

Ketä syytän virheitäni? En ketään. Tuli mokattua tuossa nuorempana, kun olin rikkinäinen. Nyt jo ehjempänä osaa ajatella järkevämmi. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerro nyt ihan oikeasti, millaisissa asioissa olet pettynyt mieheesi. Rahat? Ajankäyttö? Kodinhoito? Lastenhoito? Itsestään huolehtiminen? Seksi? Jotain muuta, mitä?

Hankala kommentoida muuten.

Lasten asioissakin olen pettynyt. Mies on liian lepsu ja sallii hölmön herkuttelun kunnon ruuan sijaan. Ei halua laittaa lapsia ajoissa nukkumaan. Meillä oli sellainen hoivasuhde minuun päin ennen lapsia (sairasta tajuan sen nyt, mutta olin niin heikossa hapessa, että tarttin sen kyllä, mutta en tajunnut, että se on huono alusta perheelle, kun en edes tajunnut, että se on liikaa hoivasuhde ja liian vähän (nolla?) parsuhde. Pidin sitä ihan normaalina suhteutumisena miehen ja naisen väleissä.) ja nyt en enää saa huomiota, tietenkään, koska se kuuluukin lapsille mutta olen silti tunteiden tasolla pettynyt. Jne.

Ap

Nyt en saa enää huomiota, kun lapset menee miehellä edelle.

Siitä tässä on kyse.

Mies hoitaa yksin kodin ja lapset. Eihän äitihullu pysty itse vintiltä niitä kuvia hakemaan. Se on melkein siivoamista.

Isä on paha, kun ei luopunut perinnöstä. Äiti käski siivota. Isän vaimo. No hän saa liikaa isän huomiota.

Näiden asioiden ympärillä nämä ketjut pyörii.

Lisäksi vihaa lapsiaan. Ne on niin rasittavia ja epäviihdyttäviä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Millä oikeudella itse kohtelet lapaiasi ja miestäsi huonosti? Sanot vihaavasi. Et huolehdi. Olet paljon huonompi äiti kuin omasi oli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Miten sun äiti tähän liittyy? En nyt tajua. Unohda hetkeksi äiti ja keskity tähän sun "ongelmaan". Otit vääränlaisen miehen. Sinä valitsit väärin. Sinä teit virhearvion. Sun syy. Ei sun äidin.

Olisin voinut valita alunperinkin aivan toisin, jos minulla olisi ollut rakastava äiti. Kuten sanoin en edes rakastanut miestäni. Ei mulle ollut mahdollista löytää ketään, joka hyväksyisi minut, jota minä rakastaisin. Näin se nyt vaan oli. Ja se johtui äitini huonoudesta äitinä. Jos minulla olisi ollut hyväksyvä äiti olisin kasvanut kypsemmäksi jne. Tietenkään en voi enää tilannetta muuttaa, mutta siksi olenkin niin pettynyt ihan kaikkeen elämässäni. Narsistisen ihmisen varjossa kasvaminen on sellainen taakka, jos ei kukaan huomaa ja auta. Vasta viime aikoina olen alkanut saada siihen apua. Ja sitten huomaan valinneeni miehenikin väärin. Tai siis tiesin sen koko ajan, mutta mulla ei kertakaikkiaan ollut vaihtoehtoja, ainakaan parempia. Mieskin tiesi sen.

Ap

Mä olen kasvanut alkoholistiperheessä, jossa en saanut olla huoleton lapsi, vaan hoidin pikkusisaria ja kotia, olin pieni äiti. Aloin teini-iässä seurustella, päätin, että tässä on mun tuleva mies, tehdään lapset, mennään naimisiin, ollaan onnellisia. Halusin ihanan onnellisen perheen. No kävikö hyvin? No ei. Ei noista lähtökohdista. Äitinä olen ollut hyvä ja rakastava, sen olen halunnut tehdä toisin kuin oma äitini. Puolisona en ollut hyvä, eikä mies ollut mulle, ei sovitti yhteen. Mutta huomattiin tämä virhe ja erottiin. Ihan vain otettiin vastuu teoistamme ja päätettiin, että eipä jäädä tähän huonoon liittoon, jossa ei olla onnellisia.

Nykyään meillä on toimivat välit, hoidetaan lapset 50/50, lapsilla kaikki hyvin. Ei riidelty erotessa eikä riidellä nykyään.

Mulla on uusi mulle sopiva puoliso, samoin exällä. Kaikki on onnellisia.

Ketä syytän virheitäni? En ketään. Tuli mokattua tuossa nuorempana, kun olin rikkinäinen. Nyt jo ehjempänä osaa ajatella järkevämmi. :)

Ei se ole minun virheeni, kun äitini häiriköi minua niin, että valitsen parasta, mihin kykenen ja se ei ole se, mitä minä haluan, vaan päähäni jäänyt levy äidin vallan alla olemisesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Millä oikeudella itse kohtelet lapaiasi ja miestäsi huonosti? Sanot vihaavasi. Et huolehdi. Olet paljon huonompi äiti kuin omasi oli

Minä prosessoin asioitani koko ajan. Äitini ei, vaan hänestä hänessä ei ole mitään vikaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Millä oikeudella itse kohtelet lapaiasi ja miestäsi huonosti? Sanot vihaavasi. Et huolehdi. Olet paljon huonompi äiti kuin omasi oli

Miten niin huonompi jos en huolehdi? Onko sinusta siis Dumbon parempi kasvaa niiden kiusaajien kanssa, kun sai ruokaa ja hatun, jotka pilkkaavat häntä, kuin äitinsä ja isänsä kanssa, kun isä välittää ja rakastaa Dumboa ja äitinsä koittaa toipua kiusaajan kynsistä?

Ap

Tai siis kiusaajien leiriin menneen äidin kanssa? Äidin, joka katsoo Dumboa kiusaajien silmin ja sanoo Dumbolle, että miksi et ole sellainen kuin he haluavat?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Miten sun äiti tähän liittyy? En nyt tajua. Unohda hetkeksi äiti ja keskity tähän sun "ongelmaan". Otit vääränlaisen miehen. Sinä valitsit väärin. Sinä teit virhearvion. Sun syy. Ei sun äidin.

Olisin voinut valita alunperinkin aivan toisin, jos minulla olisi ollut rakastava äiti. Kuten sanoin en edes rakastanut miestäni. Ei mulle ollut mahdollista löytää ketään, joka hyväksyisi minut, jota minä rakastaisin. Näin se nyt vaan oli. Ja se johtui äitini huonoudesta äitinä. Jos minulla olisi ollut hyväksyvä äiti olisin kasvanut kypsemmäksi jne. Tietenkään en voi enää tilannetta muuttaa, mutta siksi olenkin niin pettynyt ihan kaikkeen elämässäni. Narsistisen ihmisen varjossa kasvaminen on sellainen taakka, jos ei kukaan huomaa ja auta. Vasta viime aikoina olen alkanut saada siihen apua. Ja sitten huomaan valinneeni miehenikin väärin. Tai siis tiesin sen koko ajan, mutta mulla ei kertakaikkiaan ollut vaihtoehtoja, ainakaan parempia. Mieskin tiesi sen.

Ap

Mä olen kasvanut alkoholistiperheessä, jossa en saanut olla huoleton lapsi, vaan hoidin pikkusisaria ja kotia, olin pieni äiti. Aloin teini-iässä seurustella, päätin, että tässä on mun tuleva mies, tehdään lapset, mennään naimisiin, ollaan onnellisia. Halusin ihanan onnellisen perheen. No kävikö hyvin? No ei. Ei noista lähtökohdista. Äitinä olen ollut hyvä ja rakastava, sen olen halunnut tehdä toisin kuin oma äitini. Puolisona en ollut hyvä, eikä mies ollut mulle, ei sovitti yhteen. Mutta huomattiin tämä virhe ja erottiin. Ihan vain otettiin vastuu teoistamme ja päätettiin, että eipä jäädä tähän huonoon liittoon, jossa ei olla onnellisia.

Nykyään meillä on toimivat välit, hoidetaan lapset 50/50, lapsilla kaikki hyvin. Ei riidelty erotessa eikä riidellä nykyään.

Mulla on uusi mulle sopiva puoliso, samoin exällä. Kaikki on onnellisia.

Ketä syytän virheitäni? En ketään. Tuli mokattua tuossa nuorempana, kun olin rikkinäinen. Nyt jo ehjempänä osaa ajatella järkevämmi. :)

Ei se ole minun virheeni, kun äitini häiriköi minua niin, että valitsen parasta, mihin kykenen ja se ei ole se, mitä minä haluan, vaan päähäni jäänyt levy äidin vallan alla olemisesta.

Ap

Tottakai se on sinun virheesi. Olet sairas. Syytät aina muita. 44-v akka paasaa minä minä. Ei tee mitään kenenkään vuoksi koskaan.

Ja äidin narsitisuus on ihan omaa kuvitelmaa. Omien paskojen ominaisuuksien siirtoa äitiin.

Yhtään esimerkkiä äidin narsistisuudesta ei ole. Äitihullun narsistisuus on täällä levällään koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Millä oikeudella itse kohtelet lapaiasi ja miestäsi huonosti? Sanot vihaavasi. Et huolehdi. Olet paljon huonompi äiti kuin omasi oli

Miten niin huonompi jos en huolehdi? Onko sinusta siis Dumbon parempi kasvaa niiden kiusaajien kanssa, kun sai ruokaa ja hatun, jotka pilkkaavat häntä, kuin äitinsä ja isänsä kanssa, kun isä välittää ja rakastaa Dumboa ja äitinsä koittaa toipua kiusaajan kynsistä?

Ap

Dumbon äiti on kertonut vihaavansa lapsiaan. Hermostuu, jos joutuu tekemään mitään lasten kanssa. Saastuttaa kodin ilmapiirin. Ellei kaikki mene kuten hän tahtoo ja jos muilla on kivaa, saa jokainen sen tuntea nahoissaan. Vrt. Kivikissat ja itkevä lapsi, kun äiti uhkasi lähteä ellei kivet lähde. Tai taannoinen kesälomamatka, joka hoidettiin niin ettei kellään ole kivaa. Tai lapsen ekä tekstiviesti tai tai...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Miten sun äiti tähän liittyy? En nyt tajua. Unohda hetkeksi äiti ja keskity tähän sun "ongelmaan". Otit vääränlaisen miehen. Sinä valitsit väärin. Sinä teit virhearvion. Sun syy. Ei sun äidin.

Olisin voinut valita alunperinkin aivan toisin, jos minulla olisi ollut rakastava äiti. Kuten sanoin en edes rakastanut miestäni. Ei mulle ollut mahdollista löytää ketään, joka hyväksyisi minut, jota minä rakastaisin. Näin se nyt vaan oli. Ja se johtui äitini huonoudesta äitinä. Jos minulla olisi ollut hyväksyvä äiti olisin kasvanut kypsemmäksi jne. Tietenkään en voi enää tilannetta muuttaa, mutta siksi olenkin niin pettynyt ihan kaikkeen elämässäni. Narsistisen ihmisen varjossa kasvaminen on sellainen taakka, jos ei kukaan huomaa ja auta. Vasta viime aikoina olen alkanut saada siihen apua. Ja sitten huomaan valinneeni miehenikin väärin. Tai siis tiesin sen koko ajan, mutta mulla ei kertakaikkiaan ollut vaihtoehtoja, ainakaan parempia. Mieskin tiesi sen.

Ap

Mä olen kasvanut alkoholistiperheessä, jossa en saanut olla huoleton lapsi, vaan hoidin pikkusisaria ja kotia, olin pieni äiti. Aloin teini-iässä seurustella, päätin, että tässä on mun tuleva mies, tehdään lapset, mennään naimisiin, ollaan onnellisia. Halusin ihanan onnellisen perheen. No kävikö hyvin? No ei. Ei noista lähtökohdista. Äitinä olen ollut hyvä ja rakastava, sen olen halunnut tehdä toisin kuin oma äitini. Puolisona en ollut hyvä, eikä mies ollut mulle, ei sovitti yhteen. Mutta huomattiin tämä virhe ja erottiin. Ihan vain otettiin vastuu teoistamme ja päätettiin, että eipä jäädä tähän huonoon liittoon, jossa ei olla onnellisia.

Nykyään meillä on toimivat välit, hoidetaan lapset 50/50, lapsilla kaikki hyvin. Ei riidelty erotessa eikä riidellä nykyään.

Mulla on uusi mulle sopiva puoliso, samoin exällä. Kaikki on onnellisia.

Ketä syytän virheitäni? En ketään. Tuli mokattua tuossa nuorempana, kun olin rikkinäinen. Nyt jo ehjempänä osaa ajatella järkevämmi. :)

Ei se ole minun virheeni, kun äitini häiriköi minua niin, että valitsen parasta, mihin kykenen ja se ei ole se, mitä minä haluan, vaan päähäni jäänyt levy äidin vallan alla olemisesta.

Ap

Tottakai se on sinun virheesi. Olet sairas. Syytät aina muita. 44-v akka paasaa minä minä. Ei tee mitään kenenkään vuoksi koskaan.

Ja äidin narsitisuus on ihan omaa kuvitelmaa. Omien paskojen ominaisuuksien siirtoa äitiin.

Yhtään esimerkkiä äidin narsistisuudesta ei ole. Äitihullun narsistisuus on täällä levällään koko ajan.

Miten mä olisin voinut valita toisin? Sitten olisin ollut pettynyt siihen valintaan. Miten se on minun vikani? Minä en olisi halunnut elää yksin, koska en ollut onnellinen niin mutta en voinut valita sitä, tai olin yksin mutta en onnellinen, koska äitini oli tehnyt minusta surullisen. Miten se voi olla minun vikani? Olisin halunnut myös rakastua ja löytää sen oikean, mutta en sitäkään saanut, niin mitn se on minun vikani, kun rakastaa en pystynyt koska äitini oli haavoittanut minua. Mikä tässä on minun vikaani?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Millä oikeudella itse kohtelet lapaiasi ja miestäsi huonosti? Sanot vihaavasi. Et huolehdi. Olet paljon huonompi äiti kuin omasi oli

Miten niin huonompi jos en huolehdi? Onko sinusta siis Dumbon parempi kasvaa niiden kiusaajien kanssa, kun sai ruokaa ja hatun, jotka pilkkaavat häntä, kuin äitinsä ja isänsä kanssa, kun isä välittää ja rakastaa Dumboa ja äitinsä koittaa toipua kiusaajan kynsistä?

Ap

Dumbon äiti on kertonut vihaavansa lapsiaan. Hermostuu, jos joutuu tekemään mitään lasten kanssa. Saastuttaa kodin ilmapiirin. Ellei kaikki mene kuten hän tahtoo ja jos muilla on kivaa, saa jokainen sen tuntea nahoissaan. Vrt. Kivikissat ja itkevä lapsi, kun äiti uhkasi lähteä ellei kivet lähde. Tai taannoinen kesälomamatka, joka hoidettiin niin ettei kellään ole kivaa. Tai lapsen ekä tekstiviesti tai tai...

Dumbon äiti on kertonut vihaavansa lapsiaan

Ei pidä paikkaansa, jokainen äiti vihaa lapsiaan joskus ja olen tuulettanut sitä täällä.

Hermostuu, jos joutuu tekemään mitään lasten kanssa

Ei pidä sekään täysin paikkaansa, ja ei kaikki äidit leiki lastensa kanssa, ja minä koitan mennä siihen päin, että nauttisin siitä.

Saastuttaa kodin ilmapiirin

no jokainen perheenjäsen jättää siihen saasteita aikaajoin, tuskin olet itsekään täydellinen.

Ja lapsilla oli ihan kiva matka.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Miten sun äiti tähän liittyy? En nyt tajua. Unohda hetkeksi äiti ja keskity tähän sun "ongelmaan". Otit vääränlaisen miehen. Sinä valitsit väärin. Sinä teit virhearvion. Sun syy. Ei sun äidin.

Olisin voinut valita alunperinkin aivan toisin, jos minulla olisi ollut rakastava äiti. Kuten sanoin en edes rakastanut miestäni. Ei mulle ollut mahdollista löytää ketään, joka hyväksyisi minut, jota minä rakastaisin. Näin se nyt vaan oli. Ja se johtui äitini huonoudesta äitinä. Jos minulla olisi ollut hyväksyvä äiti olisin kasvanut kypsemmäksi jne. Tietenkään en voi enää tilannetta muuttaa, mutta siksi olenkin niin pettynyt ihan kaikkeen elämässäni. Narsistisen ihmisen varjossa kasvaminen on sellainen taakka, jos ei kukaan huomaa ja auta. Vasta viime aikoina olen alkanut saada siihen apua. Ja sitten huomaan valinneeni miehenikin väärin. Tai siis tiesin sen koko ajan, mutta mulla ei kertakaikkiaan ollut vaihtoehtoja, ainakaan parempia. Mieskin tiesi sen.

Ap

Mä olen kasvanut alkoholistiperheessä, jossa en saanut olla huoleton lapsi, vaan hoidin pikkusisaria ja kotia, olin pieni äiti. Aloin teini-iässä seurustella, päätin, että tässä on mun tuleva mies, tehdään lapset, mennään naimisiin, ollaan onnellisia. Halusin ihanan onnellisen perheen. No kävikö hyvin? No ei. Ei noista lähtökohdista. Äitinä olen ollut hyvä ja rakastava, sen olen halunnut tehdä toisin kuin oma äitini. Puolisona en ollut hyvä, eikä mies ollut mulle, ei sovitti yhteen. Mutta huomattiin tämä virhe ja erottiin. Ihan vain otettiin vastuu teoistamme ja päätettiin, että eipä jäädä tähän huonoon liittoon, jossa ei olla onnellisia.

Nykyään meillä on toimivat välit, hoidetaan lapset 50/50, lapsilla kaikki hyvin. Ei riidelty erotessa eikä riidellä nykyään.

Mulla on uusi mulle sopiva puoliso, samoin exällä. Kaikki on onnellisia.

Ketä syytän virheitäni? En ketään. Tuli mokattua tuossa nuorempana, kun olin rikkinäinen. Nyt jo ehjempänä osaa ajatella järkevämmi. :)

Ei se ole minun virheeni, kun äitini häiriköi minua niin, että valitsen parasta, mihin kykenen ja se ei ole se, mitä minä haluan, vaan päähäni jäänyt levy äidin vallan alla olemisesta.

Ap

Tottakai se on sinun virheesi. Olet sairas. Syytät aina muita. 44-v akka paasaa minä minä. Ei tee mitään kenenkään vuoksi koskaan.

Ja äidin narsitisuus on ihan omaa kuvitelmaa. Omien paskojen ominaisuuksien siirtoa äitiin.

Yhtään esimerkkiä äidin narsistisuudesta ei ole. Äitihullun narsistisuus on täällä levällään koko ajan.

Miten mä olisin voinut valita toisin? Sitten olisin ollut pettynyt siihen valintaan. Miten se on minun vikani? Minä en olisi halunnut elää yksin, koska en ollut onnellinen niin mutta en voinut valita sitä, tai olin yksin mutta en onnellinen, koska äitini oli tehnyt minusta surullisen. Miten se voi olla minun vikani? Olisin halunnut myös rakastua ja löytää sen oikean, mutta en sitäkään saanut, niin mitn se on minun vikani, kun rakastaa en pystynyt koska äitini oli haavoittanut minua. Mikä tässä on minun vikaani?

Ap

Sinä olet 44-v. Aikuinen ihminen, joka luulee että kaikki ihmiset ovat olemassa sinua varten. Et ota vastuuta. Et tunne empatiaa. Et rakasta ketään. Et halua kenellekään mitään.

Sinulle heti kaikki! Se on vastenmielistä. Täysin oma valinta. Suurin pahuus mitä tiedän. Jopa omat lapset on uhka.

Yhtään esimerkkiä äidin väärin kohtelusta ei ole tullut. Ainoa konna näissä ketjuissa olet sinä.

Sinä olet palstan kauhein tyyppi. Narsistinen sekopää. Paha ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Millä oikeudella itse kohtelet lapaiasi ja miestäsi huonosti? Sanot vihaavasi. Et huolehdi. Olet paljon huonompi äiti kuin omasi oli

Miten niin huonompi jos en huolehdi? Onko sinusta siis Dumbon parempi kasvaa niiden kiusaajien kanssa, kun sai ruokaa ja hatun, jotka pilkkaavat häntä, kuin äitinsä ja isänsä kanssa, kun isä välittää ja rakastaa Dumboa ja äitinsä koittaa toipua kiusaajan kynsistä?

Ap

Dumbon äiti on kertonut vihaavansa lapsiaan. Hermostuu, jos joutuu tekemään mitään lasten kanssa. Saastuttaa kodin ilmapiirin. Ellei kaikki mene kuten hän tahtoo ja jos muilla on kivaa, saa jokainen sen tuntea nahoissaan. Vrt. Kivikissat ja itkevä lapsi, kun äiti uhkasi lähteä ellei kivet lähde. Tai taannoinen kesälomamatka, joka hoidettiin niin ettei kellään ole kivaa. Tai lapsen ekä tekstiviesti tai tai...

Dumbon äiti on kertonut vihaavansa lapsiaan

Ei pidä paikkaansa, jokainen äiti vihaa lapsiaan joskus ja olen tuulettanut sitä täällä.

Hermostuu, jos joutuu tekemään mitään lasten kanssa

Ei pidä sekään täysin paikkaansa, ja ei kaikki äidit leiki lastensa kanssa, ja minä koitan mennä siihen päin, että nauttisin siitä.

Saastuttaa kodin ilmapiirin

no jokainen perheenjäsen jättää siihen saasteita aikaajoin, tuskin olet itsekään täydellinen.

Ja lapsilla oli ihan kiva matka.

Ap

Sinun äitiys on kaukana normaalista. Sinä et rakasta. Et huolehdi. Et pärjää. Sanot vihaavasi. Hermostut. Et tee muuta kuin saastutat koko perheesi. Lapsilla oli varmaan mukavaa kun palatailit täynnä raivoa koko matkan. Siinä sitä ilmapiiriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Miten sun äiti tähän liittyy? En nyt tajua. Unohda hetkeksi äiti ja keskity tähän sun "ongelmaan". Otit vääränlaisen miehen. Sinä valitsit väärin. Sinä teit virhearvion. Sun syy. Ei sun äidin.

Olisin voinut valita alunperinkin aivan toisin, jos minulla olisi ollut rakastava äiti. Kuten sanoin en edes rakastanut miestäni. Ei mulle ollut mahdollista löytää ketään, joka hyväksyisi minut, jota minä rakastaisin. Näin se nyt vaan oli. Ja se johtui äitini huonoudesta äitinä. Jos minulla olisi ollut hyväksyvä äiti olisin kasvanut kypsemmäksi jne. Tietenkään en voi enää tilannetta muuttaa, mutta siksi olenkin niin pettynyt ihan kaikkeen elämässäni. Narsistisen ihmisen varjossa kasvaminen on sellainen taakka, jos ei kukaan huomaa ja auta. Vasta viime aikoina olen alkanut saada siihen apua. Ja sitten huomaan valinneeni miehenikin väärin. Tai siis tiesin sen koko ajan, mutta mulla ei kertakaikkiaan ollut vaihtoehtoja, ainakaan parempia. Mieskin tiesi sen.

Ap

Mä olen kasvanut alkoholistiperheessä, jossa en saanut olla huoleton lapsi, vaan hoidin pikkusisaria ja kotia, olin pieni äiti. Aloin teini-iässä seurustella, päätin, että tässä on mun tuleva mies, tehdään lapset, mennään naimisiin, ollaan onnellisia. Halusin ihanan onnellisen perheen. No kävikö hyvin? No ei. Ei noista lähtökohdista. Äitinä olen ollut hyvä ja rakastava, sen olen halunnut tehdä toisin kuin oma äitini. Puolisona en ollut hyvä, eikä mies ollut mulle, ei sovitti yhteen. Mutta huomattiin tämä virhe ja erottiin. Ihan vain otettiin vastuu teoistamme ja päätettiin, että eipä jäädä tähän huonoon liittoon, jossa ei olla onnellisia.

Nykyään meillä on toimivat välit, hoidetaan lapset 50/50, lapsilla kaikki hyvin. Ei riidelty erotessa eikä riidellä nykyään.

Mulla on uusi mulle sopiva puoliso, samoin exällä. Kaikki on onnellisia.

Ketä syytän virheitäni? En ketään. Tuli mokattua tuossa nuorempana, kun olin rikkinäinen. Nyt jo ehjempänä osaa ajatella järkevämmi. :)

Ei se ole minun virheeni, kun äitini häiriköi minua niin, että valitsen parasta, mihin kykenen ja se ei ole se, mitä minä haluan, vaan päähäni jäänyt levy äidin vallan alla olemisesta.

Ap

Tottakai se on sinun virheesi. Olet sairas. Syytät aina muita. 44-v akka paasaa minä minä. Ei tee mitään kenenkään vuoksi koskaan.

Ja äidin narsitisuus on ihan omaa kuvitelmaa. Omien paskojen ominaisuuksien siirtoa äitiin.

Yhtään esimerkkiä äidin narsistisuudesta ei ole. Äitihullun narsistisuus on täällä levällään koko ajan.

Miten mä olisin voinut valita toisin? Sitten olisin ollut pettynyt siihen valintaan. Miten se on minun vikani? Minä en olisi halunnut elää yksin, koska en ollut onnellinen niin mutta en voinut valita sitä, tai olin yksin mutta en onnellinen, koska äitini oli tehnyt minusta surullisen. Miten se voi olla minun vikani? Olisin halunnut myös rakastua ja löytää sen oikean, mutta en sitäkään saanut, niin mitn se on minun vikani, kun rakastaa en pystynyt koska äitini oli haavoittanut minua. Mikä tässä on minun vikaani?

Ap

Sinä olet 44-v. Aikuinen ihminen, joka luulee että kaikki ihmiset ovat olemassa sinua varten. Et ota vastuuta. Et tunne empatiaa. Et rakasta ketään. Et halua kenellekään mitään.

Sinulle heti kaikki! Se on vastenmielistä. Täysin oma valinta. Suurin pahuus mitä tiedän. Jopa omat lapset on uhka.

Yhtään esimerkkiä äidin väärin kohtelusta ei ole tullut. Ainoa konna näissä ketjuissa olet sinä.

Sinä olet palstan kauhein tyyppi. Narsistinen sekopää. Paha ihminen

Sulle en enää jaksa vastata olet niin alatyylinen. Mutta se ei tarkoita sitä, että näkisin asiani kuten sinä. Näen itseni täysin eri tavalla, sinulla on vapaus nähdä noin, mutta se kertoo vähintään yhtä paljon sinusta itsestäsi, kuin kenestä puhut. Että ehkä sun kannattais käyttää aikasi sen miettimiseen, miksi suustasi tulee tuollaista saastaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Millä oikeudella itse kohtelet lapaiasi ja miestäsi huonosti? Sanot vihaavasi. Et huolehdi. Olet paljon huonompi äiti kuin omasi oli

Miten niin huonompi jos en huolehdi? Onko sinusta siis Dumbon parempi kasvaa niiden kiusaajien kanssa, kun sai ruokaa ja hatun, jotka pilkkaavat häntä, kuin äitinsä ja isänsä kanssa, kun isä välittää ja rakastaa Dumboa ja äitinsä koittaa toipua kiusaajan kynsistä?

Ap

Dumbon äiti on kertonut vihaavansa lapsiaan. Hermostuu, jos joutuu tekemään mitään lasten kanssa. Saastuttaa kodin ilmapiirin. Ellei kaikki mene kuten hän tahtoo ja jos muilla on kivaa, saa jokainen sen tuntea nahoissaan. Vrt. Kivikissat ja itkevä lapsi, kun äiti uhkasi lähteä ellei kivet lähde. Tai taannoinen kesälomamatka, joka hoidettiin niin ettei kellään ole kivaa. Tai lapsen ekä tekstiviesti tai tai...

Dumbon äiti on kertonut vihaavansa lapsiaan

Ei pidä paikkaansa, jokainen äiti vihaa lapsiaan joskus ja olen tuulettanut sitä täällä.

Hermostuu, jos joutuu tekemään mitään lasten kanssa

Ei pidä sekään täysin paikkaansa, ja ei kaikki äidit leiki lastensa kanssa, ja minä koitan mennä siihen päin, että nauttisin siitä.

Saastuttaa kodin ilmapiirin

no jokainen perheenjäsen jättää siihen saasteita aikaajoin, tuskin olet itsekään täydellinen.

Ja lapsilla oli ihan kiva matka.

Ap

Sinun äitiys on kaukana normaalista. Sinä et rakasta. Et huolehdi. Et pärjää. Sanot vihaavasi. Hermostut. Et tee muuta kuin saastutat koko perheesi. Lapsilla oli varmaan mukavaa kun palatailit täynnä raivoa koko matkan. Siinä sitä ilmapiiriä.

"Lapsilla oli varmaan mukavaa kun palatailit täynnä raivoa koko matkan."

Niin? Mistä lähtien kosketusnäytölle kirjoittamisesta on alkanut kuulua raivoa? =D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että miksei sano, etten ole sellainen mies, jollaista toivot? Mulla on mennyt aika hukkaan, no, ei, sitä ei voi sanoa. En olisi löytänyt ketään muutakaan, koska olin vielä enemmän haavoittunut ennen häntä. Mutta silti. Ettei voi sanoa, että en ole sellainen kuin toivot?? Mä sitten odotan, että kaippa se nyt ymmärsi, mitä mä pyydän... Jaha, et ymmärtänyt edes sanoa, että muuttuminen on sulle evvk.

Ap

Eihän ihmiset "muutu"! Ihminen on millainen on. Et voi odottaa, että jonkun ihmisen persoona muuttuu vain kun sinä haluat. Ei se niin mene. Sinä olet tehnyt virhearvion: mies ei ole sellainen kuin sinä toivot. Mutta se on sun vika, ei hänen. Hän on ollut millainen on ja sinä olet ottanut hänet puolisoksi. Joko elät asian kanssa tai eroat.

Miksi mun äiti sitten luuli noin? Hän sai minut ja ilmeisesti olin pettymys. Millä oikeudella hän koki niin?

Ap

Miten sun äiti tähän liittyy? En nyt tajua. Unohda hetkeksi äiti ja keskity tähän sun "ongelmaan". Otit vääränlaisen miehen. Sinä valitsit väärin. Sinä teit virhearvion. Sun syy. Ei sun äidin.

Olisin voinut valita alunperinkin aivan toisin, jos minulla olisi ollut rakastava äiti. Kuten sanoin en edes rakastanut miestäni. Ei mulle ollut mahdollista löytää ketään, joka hyväksyisi minut, jota minä rakastaisin. Näin se nyt vaan oli. Ja se johtui äitini huonoudesta äitinä. Jos minulla olisi ollut hyväksyvä äiti olisin kasvanut kypsemmäksi jne. Tietenkään en voi enää tilannetta muuttaa, mutta siksi olenkin niin pettynyt ihan kaikkeen elämässäni. Narsistisen ihmisen varjossa kasvaminen on sellainen taakka, jos ei kukaan huomaa ja auta. Vasta viime aikoina olen alkanut saada siihen apua. Ja sitten huomaan valinneeni miehenikin väärin. Tai siis tiesin sen koko ajan, mutta mulla ei kertakaikkiaan ollut vaihtoehtoja, ainakaan parempia. Mieskin tiesi sen.

Ap

Mä olen kasvanut alkoholistiperheessä, jossa en saanut olla huoleton lapsi, vaan hoidin pikkusisaria ja kotia, olin pieni äiti. Aloin teini-iässä seurustella, päätin, että tässä on mun tuleva mies, tehdään lapset, mennään naimisiin, ollaan onnellisia. Halusin ihanan onnellisen perheen. No kävikö hyvin? No ei. Ei noista lähtökohdista. Äitinä olen ollut hyvä ja rakastava, sen olen halunnut tehdä toisin kuin oma äitini. Puolisona en ollut hyvä, eikä mies ollut mulle, ei sovitti yhteen. Mutta huomattiin tämä virhe ja erottiin. Ihan vain otettiin vastuu teoistamme ja päätettiin, että eipä jäädä tähän huonoon liittoon, jossa ei olla onnellisia.

Nykyään meillä on toimivat välit, hoidetaan lapset 50/50, lapsilla kaikki hyvin. Ei riidelty erotessa eikä riidellä nykyään.

Mulla on uusi mulle sopiva puoliso, samoin exällä. Kaikki on onnellisia.

Ketä syytän virheitäni? En ketään. Tuli mokattua tuossa nuorempana, kun olin rikkinäinen. Nyt jo ehjempänä osaa ajatella järkevämmi. :)

Ei se ole minun virheeni, kun äitini häiriköi minua niin, että valitsen parasta, mihin kykenen ja se ei ole se, mitä minä haluan, vaan päähäni jäänyt levy äidin vallan alla olemisesta.

Ap

No tässä sun ja mun ero. Mä olen päästänyt irti siitä menneestä. Todennut, että se oli ja meni. Sen menneen takia tein virheitä (huom! minä tein!), mutta olen ihan täysivaltainen ihminen ja voin tehdä elämääni muutoksia. Ja olen tehnyt. Nyt olen onnellinen ja tasapainoinen ja rakastunut. En olisi, jos olisin jäänyt katkerana muita syyttelemään.