Mun mies on niin suuri pettymyksen aihe mulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pienenä uskoin, että minusta voidaan pitää, mutta sittemmin äiti riisti sen uskon. Tietysti kun koin ettei minusta pidetä ja äiti pahensi asiaa vahvistamalla kyseistä ajattelua niin en ole osannut luottaa ihmisten hyvyyteen enää. Ja kun siihen ei luota niin vaikea ihmisten on minusta pitää. Miksi vanhempien pitää pahentaa lapsen pelkoja olla ei-pidetty? Asettua ikään kuin niiden muiden silmiksi ja kertoa, että sinussa onkin vikaa? Eikä asettua lapsensa puolelle ja kertoa, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet? Miksi pitää tuhota oman lapsen minäkuva ja itseluottamus?

Ap

Miksi sinä teet niin "epäviihdyttäville" lapsillesi? Miksi tiuskit heille? Miksi istut päivän palstalla ja hylkäät lapsesi? Miksi et tee kotona mitään? Miksi olet huono äiti?

En minä hauku heitä heille. Jos haukunkin niin pyydän anteeksi.

Ap

Et varmaan ehdi kovin paljoa haukkua, kun et ole koskaan läsnä.

Miten esim kivikissapäivä, jolloin muiden hauskuus lopetettiin sun lähtöuhkauksella. Ja pieni tyttö itki.

Pyysitkö anteeksi (paljon suurempi loukkaaminen kuin omat esimerkkisi)

Ja olen minä läsnä, en palstaile missään kirjastossa, f y i. Laitoin mä tänään kylpyammeen pihalle nuoremmalle. Ja katoin aamiaisen ulos viltille.

Ap

Läsnä? Kuuntelet, katselet. Olet kiinnostunut.

Koko päivän koneesta ja minä minä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pienenä uskoin, että minusta voidaan pitää, mutta sittemmin äiti riisti sen uskon. Tietysti kun koin ettei minusta pidetä ja äiti pahensi asiaa vahvistamalla kyseistä ajattelua niin en ole osannut luottaa ihmisten hyvyyteen enää. Ja kun siihen ei luota niin vaikea ihmisten on minusta pitää. Miksi vanhempien pitää pahentaa lapsen pelkoja olla ei-pidetty? Asettua ikään kuin niiden muiden silmiksi ja kertoa, että sinussa onkin vikaa? Eikä asettua lapsensa puolelle ja kertoa, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet? Miksi pitää tuhota oman lapsen minäkuva ja itseluottamus?

Ap

Miksi sinä teet niin "epäviihdyttäville" lapsillesi? Miksi tiuskit heille? Miksi istut päivän palstalla ja hylkäät lapsesi? Miksi et tee kotona mitään? Miksi olet huono äiti?

En minä hauku heitä heille. Jos haukunkin niin pyydän anteeksi.

Ap

Et varmaan ehdi kovin paljoa haukkua, kun et ole koskaan läsnä.

Miten esim kivikissapäivä, jolloin muiden hauskuus lopetettiin sun lähtöuhkauksella. Ja pieni tyttö itki.

Pyysitkö anteeksi (paljon suurempi loukkaaminen kuin omat esimerkkisi)

Miten niin paljon suurempi???? Eihän tasan ollut. Ainoastaan pettymyksen tuottaminen ehkä. Mikä siinä oli lasta loukkaavaa?

Ap

Sun mielestä ei ole lasta loukkaavaa uhkailla, että lähtee, jos lapset ei toimi niin kuin sinä sanot? Eikö toi ole vielä pahempaa kuin sun äitisi käytös?

Ehkä uhkaavaa, mutta tilanteen lauettua jääkö lapselle loukattu olo? Luulisi lapsen ilmaisevan sitä sitten jotenkin. Mä ainakin kiukuttelin lapsena jos mua loukkasi jokin. Lapset ei ainakaan kiukutelleet. Ehkä tilanne häiritsi heitä jotenkin muuten kuin loukkauksena, mikä on sinänsä tietenkin tarpeeksi paha, mutta... mua ei puolustanut äidin vihalta minua kohtaan kukaan, meillä oli kuitenkin mies koko ajan kotona. Miten lasten olisi pitänyt kyseistä loukkausta oireilla?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pienenä uskoin, että minusta voidaan pitää, mutta sittemmin äiti riisti sen uskon. Tietysti kun koin ettei minusta pidetä ja äiti pahensi asiaa vahvistamalla kyseistä ajattelua niin en ole osannut luottaa ihmisten hyvyyteen enää. Ja kun siihen ei luota niin vaikea ihmisten on minusta pitää. Miksi vanhempien pitää pahentaa lapsen pelkoja olla ei-pidetty? Asettua ikään kuin niiden muiden silmiksi ja kertoa, että sinussa onkin vikaa? Eikä asettua lapsensa puolelle ja kertoa, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet? Miksi pitää tuhota oman lapsen minäkuva ja itseluottamus?

Ap

Miksi sinä teet niin "epäviihdyttäville" lapsillesi? Miksi tiuskit heille? Miksi istut päivän palstalla ja hylkäät lapsesi? Miksi et tee kotona mitään? Miksi olet huono äiti?

En minä hauku heitä heille. Jos haukunkin niin pyydän anteeksi.

Ap

Et varmaan ehdi kovin paljoa haukkua, kun et ole koskaan läsnä.

Miten esim kivikissapäivä, jolloin muiden hauskuus lopetettiin sun lähtöuhkauksella. Ja pieni tyttö itki.

Pyysitkö anteeksi (paljon suurempi loukkaaminen kuin omat esimerkkisi)

Miten niin paljon suurempi???? Eihän tasan ollut. Ainoastaan pettymyksen tuottaminen ehkä. Mikä siinä oli lasta loukkaavaa?

Ap

Et tajua? 6-v itkee ja pyytää äiti älä lähde...

Sellaisen helvetin jälkeen. Sitä hän ei koskaan unohda

Minkä "helvetin" jälkeen? Sanoin miehelle, että mitäs kiviä nämä oikein meinaavat olla ja että en halua niitä sisään. Miten tämä on helvetti?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pienenä uskoin, että minusta voidaan pitää, mutta sittemmin äiti riisti sen uskon. Tietysti kun koin ettei minusta pidetä ja äiti pahensi asiaa vahvistamalla kyseistä ajattelua niin en ole osannut luottaa ihmisten hyvyyteen enää. Ja kun siihen ei luota niin vaikea ihmisten on minusta pitää. Miksi vanhempien pitää pahentaa lapsen pelkoja olla ei-pidetty? Asettua ikään kuin niiden muiden silmiksi ja kertoa, että sinussa onkin vikaa? Eikä asettua lapsensa puolelle ja kertoa, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet? Miksi pitää tuhota oman lapsen minäkuva ja itseluottamus?

Ap

Miksi sinä teet niin "epäviihdyttäville" lapsillesi? Miksi tiuskit heille? Miksi istut päivän palstalla ja hylkäät lapsesi? Miksi et tee kotona mitään? Miksi olet huono äiti?

En minä hauku heitä heille. Jos haukunkin niin pyydän anteeksi.

Ap

Et varmaan ehdi kovin paljoa haukkua, kun et ole koskaan läsnä.

Miten esim kivikissapäivä, jolloin muiden hauskuus lopetettiin sun lähtöuhkauksella. Ja pieni tyttö itki.

Pyysitkö anteeksi (paljon suurempi loukkaaminen kuin omat esimerkkisi)

Ja olen minä läsnä, en palstaile missään kirjastossa, f y i. Laitoin mä tänään kylpyammeen pihalle nuoremmalle. Ja katoin aamiaisen ulos viltille.

Ap

Läsnä? Kuuntelet, katselet. Olet kiinnostunut.

Koko päivän koneesta ja minä minä

No nuorempi käy koko ajan kertomassa jotain. Vanhempi muutaman kerran päivässä. Seuraatko itse koko ajan mitä lapsesi tekevät? Mitä teet samalla?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pienenä uskoin, että minusta voidaan pitää, mutta sittemmin äiti riisti sen uskon. Tietysti kun koin ettei minusta pidetä ja äiti pahensi asiaa vahvistamalla kyseistä ajattelua niin en ole osannut luottaa ihmisten hyvyyteen enää. Ja kun siihen ei luota niin vaikea ihmisten on minusta pitää. Miksi vanhempien pitää pahentaa lapsen pelkoja olla ei-pidetty? Asettua ikään kuin niiden muiden silmiksi ja kertoa, että sinussa onkin vikaa? Eikä asettua lapsensa puolelle ja kertoa, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet? Miksi pitää tuhota oman lapsen minäkuva ja itseluottamus?

Ap

Miksi sinä teet niin "epäviihdyttäville" lapsillesi? Miksi tiuskit heille? Miksi istut päivän palstalla ja hylkäät lapsesi? Miksi et tee kotona mitään? Miksi olet huono äiti?

En minä hauku heitä heille. Jos haukunkin niin pyydän anteeksi.

Ap

Et varmaan ehdi kovin paljoa haukkua, kun et ole koskaan läsnä.

Miten esim kivikissapäivä, jolloin muiden hauskuus lopetettiin sun lähtöuhkauksella. Ja pieni tyttö itki.

Pyysitkö anteeksi (paljon suurempi loukkaaminen kuin omat esimerkkisi)

Miten niin paljon suurempi???? Eihän tasan ollut. Ainoastaan pettymyksen tuottaminen ehkä. Mikä siinä oli lasta loukkaavaa?

Ap

Et tajua? 6-v itkee ja pyytää äiti älä lähde...

Sellaisen helvetin jälkeen. Sitä hän ei koskaan unohda

Minkä "helvetin" jälkeen? Sanoin miehelle, että mitäs kiviä nämä oikein meinaavat olla ja että en halua niitä sisään. Miten tämä on helvetti?

Ap

Koko päivän kodit täällä raivoa. Ilmapiiri oli loistava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pienenä uskoin, että minusta voidaan pitää, mutta sittemmin äiti riisti sen uskon. Tietysti kun koin ettei minusta pidetä ja äiti pahensi asiaa vahvistamalla kyseistä ajattelua niin en ole osannut luottaa ihmisten hyvyyteen enää. Ja kun siihen ei luota niin vaikea ihmisten on minusta pitää. Miksi vanhempien pitää pahentaa lapsen pelkoja olla ei-pidetty? Asettua ikään kuin niiden muiden silmiksi ja kertoa, että sinussa onkin vikaa? Eikä asettua lapsensa puolelle ja kertoa, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet? Miksi pitää tuhota oman lapsen minäkuva ja itseluottamus?

Ap

Miksi sinä teet niin "epäviihdyttäville" lapsillesi? Miksi tiuskit heille? Miksi istut päivän palstalla ja hylkäät lapsesi? Miksi et tee kotona mitään? Miksi olet huono äiti?

En minä hauku heitä heille. Jos haukunkin niin pyydän anteeksi.

Ap

Et varmaan ehdi kovin paljoa haukkua, kun et ole koskaan läsnä.

Miten esim kivikissapäivä, jolloin muiden hauskuus lopetettiin sun lähtöuhkauksella. Ja pieni tyttö itki.

Pyysitkö anteeksi (paljon suurempi loukkaaminen kuin omat esimerkkisi)

Miten niin paljon suurempi???? Eihän tasan ollut. Ainoastaan pettymyksen tuottaminen ehkä. Mikä siinä oli lasta loukkaavaa?

Ap

Et tajua? 6-v itkee ja pyytää äiti älä lähde...

Sellaisen helvetin jälkeen. Sitä hän ei koskaan unohda

Minkä "helvetin" jälkeen? Sanoin miehelle, että mitäs kiviä nämä oikein meinaavat olla ja että en halua niitä sisään. Miten tämä on helvetti?

Ap

Koko päivän kodit täällä raivoa. Ilmapiiri oli loistava.

Siis...luuletko sä, että laite jotenkin ääntelee huoneeseen kun mä palstailen?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pienenä uskoin, että minusta voidaan pitää, mutta sittemmin äiti riisti sen uskon. Tietysti kun koin ettei minusta pidetä ja äiti pahensi asiaa vahvistamalla kyseistä ajattelua niin en ole osannut luottaa ihmisten hyvyyteen enää. Ja kun siihen ei luota niin vaikea ihmisten on minusta pitää. Miksi vanhempien pitää pahentaa lapsen pelkoja olla ei-pidetty? Asettua ikään kuin niiden muiden silmiksi ja kertoa, että sinussa onkin vikaa? Eikä asettua lapsensa puolelle ja kertoa, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet? Miksi pitää tuhota oman lapsen minäkuva ja itseluottamus?

Ap

Miksi sinä teet niin "epäviihdyttäville" lapsillesi? Miksi tiuskit heille? Miksi istut päivän palstalla ja hylkäät lapsesi? Miksi et tee kotona mitään? Miksi olet huono äiti?

En minä hauku heitä heille. Jos haukunkin niin pyydän anteeksi.

Ap

Et varmaan ehdi kovin paljoa haukkua, kun et ole koskaan läsnä.

Miten esim kivikissapäivä, jolloin muiden hauskuus lopetettiin sun lähtöuhkauksella. Ja pieni tyttö itki.

Pyysitkö anteeksi (paljon suurempi loukkaaminen kuin omat esimerkkisi)

Miten niin paljon suurempi???? Eihän tasan ollut. Ainoastaan pettymyksen tuottaminen ehkä. Mikä siinä oli lasta loukkaavaa?

Ap

Sun mielestä ei ole lasta loukkaavaa uhkailla, että lähtee, jos lapset ei toimi niin kuin sinä sanot? Eikö toi ole vielä pahempaa kuin sun äitisi käytös?

Ehkä uhkaavaa, mutta tilanteen lauettua jääkö lapselle loukattu olo? Luulisi lapsen ilmaisevan sitä sitten jotenkin. Mä ainakin kiukuttelin lapsena jos mua loukkasi jokin. Lapset ei ainakaan kiukutelleet. Ehkä tilanne häiritsi heitä jotenkin muuten kuin loukkauksena, mikä on sinänsä tietenkin tarpeeksi paha, mutta... mua ei puolustanut äidin vihalta minua kohtaan kukaan, meillä oli kuitenkin mies koko ajan kotona. Miten lasten olisi pitänyt kyseistä loukkausta oireilla?

Ap

Sun äiti oli niin turvallinen että uskalsit kiukutella (usein). Sun lapset pelkää sun raivoa. Ei uskalla reagoida. Muistapa lapsesi eka tekstiviesti. Miksi olet aina niin vihainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pienenä uskoin, että minusta voidaan pitää, mutta sittemmin äiti riisti sen uskon. Tietysti kun koin ettei minusta pidetä ja äiti pahensi asiaa vahvistamalla kyseistä ajattelua niin en ole osannut luottaa ihmisten hyvyyteen enää. Ja kun siihen ei luota niin vaikea ihmisten on minusta pitää. Miksi vanhempien pitää pahentaa lapsen pelkoja olla ei-pidetty? Asettua ikään kuin niiden muiden silmiksi ja kertoa, että sinussa onkin vikaa? Eikä asettua lapsensa puolelle ja kertoa, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet? Miksi pitää tuhota oman lapsen minäkuva ja itseluottamus?

Ap

Miksi sinä teet niin "epäviihdyttäville" lapsillesi? Miksi tiuskit heille? Miksi istut päivän palstalla ja hylkäät lapsesi? Miksi et tee kotona mitään? Miksi olet huono äiti?

En minä hauku heitä heille. Jos haukunkin niin pyydän anteeksi.

Ap

Et varmaan ehdi kovin paljoa haukkua, kun et ole koskaan läsnä.

Miten esim kivikissapäivä, jolloin muiden hauskuus lopetettiin sun lähtöuhkauksella. Ja pieni tyttö itki.

Pyysitkö anteeksi (paljon suurempi loukkaaminen kuin omat esimerkkisi)

Miten niin paljon suurempi???? Eihän tasan ollut. Ainoastaan pettymyksen tuottaminen ehkä. Mikä siinä oli lasta loukkaavaa?

Ap

Et tajua? 6-v itkee ja pyytää äiti älä lähde...

Sellaisen helvetin jälkeen. Sitä hän ei koskaan unohda

Minkä "helvetin" jälkeen? Sanoin miehelle, että mitäs kiviä nämä oikein meinaavat olla ja että en halua niitä sisään. Miten tämä on helvetti?

Ap

Koko päivän kodit täällä raivoa. Ilmapiiri oli loistava.

Siis...luuletko sä, että laite jotenkin ääntelee huoneeseen kun mä palstailen?

Ap

Ilmapiiri...

Ja myös pitkin päivää haastoit sielläkin riitaa

Mikä siinä kivikissa-asiassa muka oli loukkaus? Jos mulla ja äidillä on edellisenä päivänä tilanne, jossa äiti loukkaa minua eikä pyydä anteeksi JA äiti seuraavana päivänä suuttuu kun mun tunne edelleen vaatii asian selvittämistä ennen kuin lepyn, niin se on loukkaus, että äiti raivostuu mulle mun omista tunteista. Miten toi kivikissaasia vertautuu tähän? Siis ehkä jotenkin, mutta kun mua ei ois vittuakaan haitannut, jos mun äiti olis lähtenyt vaikka manalaan sen jälkeen, kun mä oisin halunnut tuoda jotain kiviä sisälle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pienenä uskoin, että minusta voidaan pitää, mutta sittemmin äiti riisti sen uskon. Tietysti kun koin ettei minusta pidetä ja äiti pahensi asiaa vahvistamalla kyseistä ajattelua niin en ole osannut luottaa ihmisten hyvyyteen enää. Ja kun siihen ei luota niin vaikea ihmisten on minusta pitää. Miksi vanhempien pitää pahentaa lapsen pelkoja olla ei-pidetty? Asettua ikään kuin niiden muiden silmiksi ja kertoa, että sinussa onkin vikaa? Eikä asettua lapsensa puolelle ja kertoa, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet? Miksi pitää tuhota oman lapsen minäkuva ja itseluottamus?

Ap

Miksi sinä teet niin "epäviihdyttäville" lapsillesi? Miksi tiuskit heille? Miksi istut päivän palstalla ja hylkäät lapsesi? Miksi et tee kotona mitään? Miksi olet huono äiti?

En minä hauku heitä heille. Jos haukunkin niin pyydän anteeksi.

Ap

Et varmaan ehdi kovin paljoa haukkua, kun et ole koskaan läsnä.

Miten esim kivikissapäivä, jolloin muiden hauskuus lopetettiin sun lähtöuhkauksella. Ja pieni tyttö itki.

Pyysitkö anteeksi (paljon suurempi loukkaaminen kuin omat esimerkkisi)

Miten niin paljon suurempi???? Eihän tasan ollut. Ainoastaan pettymyksen tuottaminen ehkä. Mikä siinä oli lasta loukkaavaa?

Ap

Sun mielestä ei ole lasta loukkaavaa uhkailla, että lähtee, jos lapset ei toimi niin kuin sinä sanot? Eikö toi ole vielä pahempaa kuin sun äitisi käytös?

Ehkä uhkaavaa, mutta tilanteen lauettua jääkö lapselle loukattu olo? Luulisi lapsen ilmaisevan sitä sitten jotenkin. Mä ainakin kiukuttelin lapsena jos mua loukkasi jokin. Lapset ei ainakaan kiukutelleet. Ehkä tilanne häiritsi heitä jotenkin muuten kuin loukkauksena, mikä on sinänsä tietenkin tarpeeksi paha, mutta... mua ei puolustanut äidin vihalta minua kohtaan kukaan, meillä oli kuitenkin mies koko ajan kotona. Miten lasten olisi pitänyt kyseistä loukkausta oireilla?

Ap

Lapset varmasti koki, että on turvallista kiukutella äidille, joka on juuri uhannut jättää heidät kivien takia? Että se äiti on lämmin ja rakastava ja sille uskaltaa näyttää tunteensa?

Lasten ei olisi pitänyt oireilla tuota tilannetta mitenkään. Ei kaikista pahaa mieltä aiheuttavista ja pelottavista tilanteista tule saman tien näkyvää oireilua.

Sä syytät kaikesta omasta perseilystäsi äitiäsi. Mitä jos hän syyttää omaa äitiään? Ja sun isoäiti omaansa? Miten kauan pitää mennä, ennen kuin joku äiti lopettaa sen perseilyn ja rupeaa käyttäytymään lapsiaan kohtaan hyvin? Milloin tulee se äiti, joka ei katkerana tilitä, miten HÄNTÄ on loukattu ja miten HÄN on pettynyt? Voisitko se olla sinä? Vai siirrätkö saman paskan taas tuleville sukupolville... Niin että sun tyttäret on huonoja äitejä ja syyttää sua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pienenä uskoin, että minusta voidaan pitää, mutta sittemmin äiti riisti sen uskon. Tietysti kun koin ettei minusta pidetä ja äiti pahensi asiaa vahvistamalla kyseistä ajattelua niin en ole osannut luottaa ihmisten hyvyyteen enää. Ja kun siihen ei luota niin vaikea ihmisten on minusta pitää. Miksi vanhempien pitää pahentaa lapsen pelkoja olla ei-pidetty? Asettua ikään kuin niiden muiden silmiksi ja kertoa, että sinussa onkin vikaa? Eikä asettua lapsensa puolelle ja kertoa, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet? Miksi pitää tuhota oman lapsen minäkuva ja itseluottamus?

Ap

Miksi sinä teet niin "epäviihdyttäville" lapsillesi? Miksi tiuskit heille? Miksi istut päivän palstalla ja hylkäät lapsesi? Miksi et tee kotona mitään? Miksi olet huono äiti?

En minä hauku heitä heille. Jos haukunkin niin pyydän anteeksi.

Ap

Et varmaan ehdi kovin paljoa haukkua, kun et ole koskaan läsnä.

Miten esim kivikissapäivä, jolloin muiden hauskuus lopetettiin sun lähtöuhkauksella. Ja pieni tyttö itki.

Pyysitkö anteeksi (paljon suurempi loukkaaminen kuin omat esimerkkisi)

Miten niin paljon suurempi???? Eihän tasan ollut. Ainoastaan pettymyksen tuottaminen ehkä. Mikä siinä oli lasta loukkaavaa?

Ap

Et tajua? 6-v itkee ja pyytää äiti älä lähde...

Sellaisen helvetin jälkeen. Sitä hän ei koskaan unohda

Minkä "helvetin" jälkeen? Sanoin miehelle, että mitäs kiviä nämä oikein meinaavat olla ja että en halua niitä sisään. Miten tämä on helvetti?

Ap

Koko päivän kodit täällä raivoa. Ilmapiiri oli loistava.

Siis...luuletko sä, että laite jotenkin ääntelee huoneeseen kun mä palstailen?

Ap

Ilmapiiri...

Ja myös pitkin päivää haastoit sielläkin riitaa

Miten niin haastoin, kun halusin, että mies ymmärtää, että mäkin asun täällä?! Että MUN kanssa pohditaan, käykö ne kivet sisätiloihin, vai ei, ei lasten kanssa. MUN. Koska mä olen täällä aikuinen, kuten hänkin, ei lapsemme. Vai jos ei haluta, että mä olen aikuinen myös, niin sitten nuo asiat toki kysellään vain lapsilta, ei minulta mitään!

Ap

Et siis tosiaan tajua. Et edes itseäsi pienenä. Saati omia lapsiasi joiden lapsuuden tuhoat nyt.

Tosiaan. Lähde ja jätä perheesi rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pienenä uskoin, että minusta voidaan pitää, mutta sittemmin äiti riisti sen uskon. Tietysti kun koin ettei minusta pidetä ja äiti pahensi asiaa vahvistamalla kyseistä ajattelua niin en ole osannut luottaa ihmisten hyvyyteen enää. Ja kun siihen ei luota niin vaikea ihmisten on minusta pitää. Miksi vanhempien pitää pahentaa lapsen pelkoja olla ei-pidetty? Asettua ikään kuin niiden muiden silmiksi ja kertoa, että sinussa onkin vikaa? Eikä asettua lapsensa puolelle ja kertoa, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet? Miksi pitää tuhota oman lapsen minäkuva ja itseluottamus?

Ap

Miksi sinä teet niin "epäviihdyttäville" lapsillesi? Miksi tiuskit heille? Miksi istut päivän palstalla ja hylkäät lapsesi? Miksi et tee kotona mitään? Miksi olet huono äiti?

En minä hauku heitä heille. Jos haukunkin niin pyydän anteeksi.

Ap

Et varmaan ehdi kovin paljoa haukkua, kun et ole koskaan läsnä.

Miten esim kivikissapäivä, jolloin muiden hauskuus lopetettiin sun lähtöuhkauksella. Ja pieni tyttö itki.

Pyysitkö anteeksi (paljon suurempi loukkaaminen kuin omat esimerkkisi)

Miten niin paljon suurempi???? Eihän tasan ollut. Ainoastaan pettymyksen tuottaminen ehkä. Mikä siinä oli lasta loukkaavaa?

Ap

Sun mielestä ei ole lasta loukkaavaa uhkailla, että lähtee, jos lapset ei toimi niin kuin sinä sanot? Eikö toi ole vielä pahempaa kuin sun äitisi käytös?

Ehkä uhkaavaa, mutta tilanteen lauettua jääkö lapselle loukattu olo? Luulisi lapsen ilmaisevan sitä sitten jotenkin. Mä ainakin kiukuttelin lapsena jos mua loukkasi jokin. Lapset ei ainakaan kiukutelleet. Ehkä tilanne häiritsi heitä jotenkin muuten kuin loukkauksena, mikä on sinänsä tietenkin tarpeeksi paha, mutta... mua ei puolustanut äidin vihalta minua kohtaan kukaan, meillä oli kuitenkin mies koko ajan kotona. Miten lasten olisi pitänyt kyseistä loukkausta oireilla?

Ap

Lapset varmasti koki, että on turvallista kiukutella äidille, joka on juuri uhannut jättää heidät kivien takia? Että se äiti on lämmin ja rakastava ja sille uskaltaa näyttää tunteensa?

Lasten ei olisi pitänyt oireilla tuota tilannetta mitenkään. Ei kaikista pahaa mieltä aiheuttavista ja pelottavista tilanteista tule saman tien näkyvää oireilua.

Sä syytät kaikesta omasta perseilystäsi äitiäsi. Mitä jos hän syyttää omaa äitiään? Ja sun isoäiti omaansa? Miten kauan pitää mennä, ennen kuin joku äiti lopettaa sen perseilyn ja rupeaa käyttäytymään lapsiaan kohtaan hyvin? Milloin tulee se äiti, joka ei katkerana tilitä, miten HÄNTÄ on loukattu ja miten HÄN on pettynyt? Voisitko se olla sinä? Vai siirrätkö saman paskan taas tuleville sukupolville... Niin että sun tyttäret on huonoja äitejä ja syyttää sua.

No ei kellekään kannatakaan näyttää tunteitaan. Se saattaa loukata sinua sitten niistä. Kuten mun äitini teki. Se on minun oppini. Ymmärrän, että tämä on ikävää lapsille, mutta mitä mä voin tehdä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten toi kivikissaasia vertautuu tähän? Siis ehkä jotenkin, mutta kun mua ei ois vittuakaan haitannut, jos mun äiti olis lähtenyt vaikka manalaan sen jälkeen, kun mä oisin halunnut tuoda jotain kiviä sisälle.

Ap

Miksi muuten oletat, että sun lapset tuntee ha kokee tilanteet kuten sinä? He on omia persooniaan. Ei se, että sä olisit toivonut sun äidin häipyvän tarkoita sitä, että he toivoisi samaa. Suurin osa lapsista rakastaa vanhempiaan, vaikka he olisi miten paskoja. Pelko menettää vanhempi on tuollaisessa uhkailutilanteessa lapsille todellinen ja se jättää usein jäljen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pienenä uskoin, että minusta voidaan pitää, mutta sittemmin äiti riisti sen uskon. Tietysti kun koin ettei minusta pidetä ja äiti pahensi asiaa vahvistamalla kyseistä ajattelua niin en ole osannut luottaa ihmisten hyvyyteen enää. Ja kun siihen ei luota niin vaikea ihmisten on minusta pitää. Miksi vanhempien pitää pahentaa lapsen pelkoja olla ei-pidetty? Asettua ikään kuin niiden muiden silmiksi ja kertoa, että sinussa onkin vikaa? Eikä asettua lapsensa puolelle ja kertoa, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet? Miksi pitää tuhota oman lapsen minäkuva ja itseluottamus?

Ap

Miksi sinä teet niin "epäviihdyttäville" lapsillesi? Miksi tiuskit heille? Miksi istut päivän palstalla ja hylkäät lapsesi? Miksi et tee kotona mitään? Miksi olet huono äiti?

En minä hauku heitä heille. Jos haukunkin niin pyydän anteeksi.

Ap

Et varmaan ehdi kovin paljoa haukkua, kun et ole koskaan läsnä.

Miten esim kivikissapäivä, jolloin muiden hauskuus lopetettiin sun lähtöuhkauksella. Ja pieni tyttö itki.

Pyysitkö anteeksi (paljon suurempi loukkaaminen kuin omat esimerkkisi)

Miten niin paljon suurempi???? Eihän tasan ollut. Ainoastaan pettymyksen tuottaminen ehkä. Mikä siinä oli lasta loukkaavaa?

Ap

Et tajua? 6-v itkee ja pyytää äiti älä lähde...

Sellaisen helvetin jälkeen. Sitä hän ei koskaan unohda

Minkä "helvetin" jälkeen? Sanoin miehelle, että mitäs kiviä nämä oikein meinaavat olla ja että en halua niitä sisään. Miten tämä on helvetti?

Ap

Koko päivän kodit täällä raivoa. Ilmapiiri oli loistava.

Siis...luuletko sä, että laite jotenkin ääntelee huoneeseen kun mä palstailen?

Ap

Ilmapiiri...

Ja myös pitkin päivää haastoit sielläkin riitaa

Miten niin haastoin, kun halusin, että mies ymmärtää, että mäkin asun täällä?! Että MUN kanssa pohditaan, käykö ne kivet sisätiloihin, vai ei, ei lasten kanssa. MUN. Koska mä olen täällä aikuinen, kuten hänkin, ei lapsemme. Vai jos ei haluta, että mä olen aikuinen myös, niin sitten nuo asiat toki kysellään vain lapsilta, ei minulta mitään!

Ap

Sä et osallistu kotona mihinkään. Et ollut siellä ulkona.

Oikeesti sua harmitti että muilla oli kivaa.

Ei sua siivo haittaa. Kun et koskaan siivoa. Et ole osallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pienenä uskoin, että minusta voidaan pitää, mutta sittemmin äiti riisti sen uskon. Tietysti kun koin ettei minusta pidetä ja äiti pahensi asiaa vahvistamalla kyseistä ajattelua niin en ole osannut luottaa ihmisten hyvyyteen enää. Ja kun siihen ei luota niin vaikea ihmisten on minusta pitää. Miksi vanhempien pitää pahentaa lapsen pelkoja olla ei-pidetty? Asettua ikään kuin niiden muiden silmiksi ja kertoa, että sinussa onkin vikaa? Eikä asettua lapsensa puolelle ja kertoa, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet? Miksi pitää tuhota oman lapsen minäkuva ja itseluottamus?

Ap

Miksi sinä teet niin "epäviihdyttäville" lapsillesi? Miksi tiuskit heille? Miksi istut päivän palstalla ja hylkäät lapsesi? Miksi et tee kotona mitään? Miksi olet huono äiti?

En minä hauku heitä heille. Jos haukunkin niin pyydän anteeksi.

Ap

Et varmaan ehdi kovin paljoa haukkua, kun et ole koskaan läsnä.

Miten esim kivikissapäivä, jolloin muiden hauskuus lopetettiin sun lähtöuhkauksella. Ja pieni tyttö itki.

Pyysitkö anteeksi (paljon suurempi loukkaaminen kuin omat esimerkkisi)

Miten niin paljon suurempi???? Eihän tasan ollut. Ainoastaan pettymyksen tuottaminen ehkä. Mikä siinä oli lasta loukkaavaa?

Ap

Sun mielestä ei ole lasta loukkaavaa uhkailla, että lähtee, jos lapset ei toimi niin kuin sinä sanot? Eikö toi ole vielä pahempaa kuin sun äitisi käytös?

Ehkä uhkaavaa, mutta tilanteen lauettua jääkö lapselle loukattu olo? Luulisi lapsen ilmaisevan sitä sitten jotenkin. Mä ainakin kiukuttelin lapsena jos mua loukkasi jokin. Lapset ei ainakaan kiukutelleet. Ehkä tilanne häiritsi heitä jotenkin muuten kuin loukkauksena, mikä on sinänsä tietenkin tarpeeksi paha, mutta... mua ei puolustanut äidin vihalta minua kohtaan kukaan, meillä oli kuitenkin mies koko ajan kotona. Miten lasten olisi pitänyt kyseistä loukkausta oireilla?

Ap

Lapset varmasti koki, että on turvallista kiukutella äidille, joka on juuri uhannut jättää heidät kivien takia? Että se äiti on lämmin ja rakastava ja sille uskaltaa näyttää tunteensa?

Lasten ei olisi pitänyt oireilla tuota tilannetta mitenkään. Ei kaikista pahaa mieltä aiheuttavista ja pelottavista tilanteista tule saman tien näkyvää oireilua.

Sä syytät kaikesta omasta perseilystäsi äitiäsi. Mitä jos hän syyttää omaa äitiään? Ja sun isoäiti omaansa? Miten kauan pitää mennä, ennen kuin joku äiti lopettaa sen perseilyn ja rupeaa käyttäytymään lapsiaan kohtaan hyvin? Milloin tulee se äiti, joka ei katkerana tilitä, miten HÄNTÄ on loukattu ja miten HÄN on pettynyt? Voisitko se olla sinä? Vai siirrätkö saman paskan taas tuleville sukupolville... Niin että sun tyttäret on huonoja äitejä ja syyttää sua.

No ei kellekään kannatakaan näyttää tunteitaan. Se saattaa loukata sinua sitten niistä. Kuten mun äitini teki. Se on minun oppini. Ymmärrän, että tämä on ikävää lapsille, mutta mitä mä voin tehdä?

Ap

Oot kyllä uskomattoman tyhmä ihminen. Ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus pienenä uskoin, että minusta voidaan pitää, mutta sittemmin äiti riisti sen uskon. Tietysti kun koin ettei minusta pidetä ja äiti pahensi asiaa vahvistamalla kyseistä ajattelua niin en ole osannut luottaa ihmisten hyvyyteen enää. Ja kun siihen ei luota niin vaikea ihmisten on minusta pitää. Miksi vanhempien pitää pahentaa lapsen pelkoja olla ei-pidetty? Asettua ikään kuin niiden muiden silmiksi ja kertoa, että sinussa onkin vikaa? Eikä asettua lapsensa puolelle ja kertoa, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet? Miksi pitää tuhota oman lapsen minäkuva ja itseluottamus?

Ap

Miksi sinä teet niin "epäviihdyttäville" lapsillesi? Miksi tiuskit heille? Miksi istut päivän palstalla ja hylkäät lapsesi? Miksi et tee kotona mitään? Miksi olet huono äiti?

En minä hauku heitä heille. Jos haukunkin niin pyydän anteeksi.

Ap

Et varmaan ehdi kovin paljoa haukkua, kun et ole koskaan läsnä.

Miten esim kivikissapäivä, jolloin muiden hauskuus lopetettiin sun lähtöuhkauksella. Ja pieni tyttö itki.

Pyysitkö anteeksi (paljon suurempi loukkaaminen kuin omat esimerkkisi)

Miten niin paljon suurempi???? Eihän tasan ollut. Ainoastaan pettymyksen tuottaminen ehkä. Mikä siinä oli lasta loukkaavaa?

Ap

Sun mielestä ei ole lasta loukkaavaa uhkailla, että lähtee, jos lapset ei toimi niin kuin sinä sanot? Eikö toi ole vielä pahempaa kuin sun äitisi käytös?

Ehkä uhkaavaa, mutta tilanteen lauettua jääkö lapselle loukattu olo? Luulisi lapsen ilmaisevan sitä sitten jotenkin. Mä ainakin kiukuttelin lapsena jos mua loukkasi jokin. Lapset ei ainakaan kiukutelleet. Ehkä tilanne häiritsi heitä jotenkin muuten kuin loukkauksena, mikä on sinänsä tietenkin tarpeeksi paha, mutta... mua ei puolustanut äidin vihalta minua kohtaan kukaan, meillä oli kuitenkin mies koko ajan kotona. Miten lasten olisi pitänyt kyseistä loukkausta oireilla?

Ap

Lapset varmasti koki, että on turvallista kiukutella äidille, joka on juuri uhannut jättää heidät kivien takia? Että se äiti on lämmin ja rakastava ja sille uskaltaa näyttää tunteensa?

Lasten ei olisi pitänyt oireilla tuota tilannetta mitenkään. Ei kaikista pahaa mieltä aiheuttavista ja pelottavista tilanteista tule saman tien näkyvää oireilua.

Sä syytät kaikesta omasta perseilystäsi äitiäsi. Mitä jos hän syyttää omaa äitiään? Ja sun isoäiti omaansa? Miten kauan pitää mennä, ennen kuin joku äiti lopettaa sen perseilyn ja rupeaa käyttäytymään lapsiaan kohtaan hyvin? Milloin tulee se äiti, joka ei katkerana tilitä, miten HÄNTÄ on loukattu ja miten HÄN on pettynyt? Voisitko se olla sinä? Vai siirrätkö saman paskan taas tuleville sukupolville... Niin että sun tyttäret on huonoja äitejä ja syyttää sua.

No ei kellekään kannatakaan näyttää tunteitaan. Se saattaa loukata sinua sitten niistä. Kuten mun äitini teki. Se on minun oppini. Ymmärrän, että tämä on ikävää lapsille, mutta mitä mä voin tehdä?

Ap

Ja kun äitisi loukkaa sinua sitten sinun omista tunteistasi, niiden näyttämisestä, niin mihin sä voit mennä? Et mihinkään, koska sun kuuluu asua sen hirviöpaskavittupääidioottiäidin kanssa! Ja vielä kaksistaan. Parempi kun oppivat, että näytä tunteesi ja sinua satutetaan. Eli älä näytä niitä.

No ei oikeasti. Toki olisi hienoa, jos he oppisivat näyttämään tunteensa EIKÄ heitä loukata siitä. Mutta suoraan sanoen, mä en voi olla heille sen opettaja. Toivo on miehessä.

Ap

Sä oot kyllä kammottava ihminen.

Eikä yhtään häpeää? Katsotko koskaan peiliin. Häpeätkö tekojasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten toi kivikissaasia vertautuu tähän? Siis ehkä jotenkin, mutta kun mua ei ois vittuakaan haitannut, jos mun äiti olis lähtenyt vaikka manalaan sen jälkeen, kun mä oisin halunnut tuoda jotain kiviä sisälle.

Ap

Miksi muuten oletat, että sun lapset tuntee ha kokee tilanteet kuten sinä? He on omia persooniaan. Ei se, että sä olisit toivonut sun äidin häipyvän tarkoita sitä, että he toivoisi samaa. Suurin osa lapsista rakastaa vanhempiaan, vaikka he olisi miten paskoja. Pelko menettää vanhempi on tuollaisessa uhkailutilanteessa lapsille todellinen ja se jättää usein jäljen.

En oletakaan, tiedän että lapsilleni oli väliä, lähdenkö, mutta en osaa samaistua heidän tunteisiinsa siinä, sillä mulle olisi ollut vain vahingoniloa aiheuttavaa, jos me oltaisiin joskus isän kanssa saatu äiti niin pois tolaltaan, että se ois häipynyt meidän silmistämme.

Sinäkin näet äidit sellaisena kuin omasi on ollut, etkä osaa kuvitella, millainen minun äitini oli mulle.

En ymmärrä, miksi lasteni "kannattaa" rakastaa minua. Mitä nopemmin ymmärtävät, että käsite äiti on silkkaa paskaa sen parempi. Tai jos rakastavat minua, niin rakastavat sellaisena kuin mä olen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sä oot kyllä kammottava ihminen.

Eikä yhtään häpeää? Katsotko koskaan peiliin. Häpeätkö tekojasi

Mä olen vain kammottava äiti, en kammottava ihminen. Miltä tuntuu kuunnella kammottavaa äitiä? Mä sentäs elin sellaisen kanssa. Mieti sitä.

Ap