Lue keskustelun säännöt.
Mun mies on niin suuri pettymyksen aihe mulle
29.07.2016 |
Se vaan on. Valitsin sen huolellisesti, mutta ei se ollutkaan hyvä valinta, koska itse aloin muuttua. Ja on mies ilmankin muuttumistani pettymyksen aihe minulle. Ei hän elä perhe-elämääkään laisinkaan minun kuvittelemallani tavalla. En kestä. Mulla on väärä mies, aarght. Siis minulle väärä. Mun on vaikea kuitenkaan erota, koska ei siellä ole näköpiirissä elämää, yksinäisenä. Masennusta vain. Mies ei tee asioita siten kuin mä haluaisin. Olen sille sanonut sata kertaa, että tee näin, mutta mies ei tee. Nyt alan olla liian pettynyt kestämään enää syyttäen itseäni liioista vaatimuksista. Näin olen siis tehnyt ja ajatellut, että mä vaadin liikoja tai väärin. Mutta ei se olisi liikaa vaadittu, että elämäni olisi sellaista kuin itse haluan. Se olisi kivaa.
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toi kivikissaasia vertautuu tähän? Siis ehkä jotenkin, mutta kun mua ei ois vittuakaan haitannut, jos mun äiti olis lähtenyt vaikka manalaan sen jälkeen, kun mä oisin halunnut tuoda jotain kiviä sisälle.
ApMiksi muuten oletat, että sun lapset tuntee ha kokee tilanteet kuten sinä? He on omia persooniaan. Ei se, että sä olisit toivonut sun äidin häipyvän tarkoita sitä, että he toivoisi samaa. Suurin osa lapsista rakastaa vanhempiaan, vaikka he olisi miten paskoja. Pelko menettää vanhempi on tuollaisessa uhkailutilanteessa lapsille todellinen ja se jättää usein jäljen.
En oletakaan, tiedän että lapsilleni oli väliä, lähdenkö, mutta en osaa samaistua heidän tunteisiinsa siinä, sillä mulle olisi ollut vain vahingoniloa aiheuttavaa, jos me oltaisiin joskus isän kanssa saatu äiti niin pois tolaltaan, että se ois häipynyt meidän silmistämme.
Sinäkin näet äidit sellaisena kuin omasi on ollut, etkä osaa kuvitella, millainen minun äitini oli mulle.
En ymmärrä, miksi lasteni "kannattaa" rakastaa minua. Mitä nopemmin ymmärtävät, että käsite äiti on silkkaa paskaa sen parempi. Tai jos rakastavat minua, niin rakastavat sellaisena kuin mä olen.
Ap
Sitä kutsutaan empatiaksi. Sinulla ei sitä ole.
Toinen asia on tuo että olisit ollut iloinen äidin lähdöstä. Tuskinpa 6v. Olet ihan pihalla.
Kolmas asia. Äitisi oli 100 kertaa parempi kuin sinä. Ja silti lapsi pelkää tulevansa jätetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toi kivikissaasia vertautuu tähän? Siis ehkä jotenkin, mutta kun mua ei ois vittuakaan haitannut, jos mun äiti olis lähtenyt vaikka manalaan sen jälkeen, kun mä oisin halunnut tuoda jotain kiviä sisälle.
ApMiksi muuten oletat, että sun lapset tuntee ha kokee tilanteet kuten sinä? He on omia persooniaan. Ei se, että sä olisit toivonut sun äidin häipyvän tarkoita sitä, että he toivoisi samaa. Suurin osa lapsista rakastaa vanhempiaan, vaikka he olisi miten paskoja. Pelko menettää vanhempi on tuollaisessa uhkailutilanteessa lapsille todellinen ja se jättää usein jäljen.
En oletakaan, tiedän että lapsilleni oli väliä, lähdenkö, mutta en osaa samaistua heidän tunteisiinsa siinä, sillä mulle olisi ollut vain vahingoniloa aiheuttavaa, jos me oltaisiin joskus isän kanssa saatu äiti niin pois tolaltaan, että se ois häipynyt meidän silmistämme.
Sinäkin näet äidit sellaisena kuin omasi on ollut, etkä osaa kuvitella, millainen minun äitini oli mulle.
En ymmärrä, miksi lasteni "kannattaa" rakastaa minua. Mitä nopemmin ymmärtävät, että käsite äiti on silkkaa paskaa sen parempi. Tai jos rakastavat minua, niin rakastavat sellaisena kuin mä olen.
Ap
Itse asiassa minä olen normaali ihminen, joka ymmärtää, että äitejä on erilaisia. On hyviä äitejä, lämpimiä äitejä, on huonoja, väheksyviä. On äitejä, joiden ei ikinä olisi pitänyt saada lapsia.
Mä tiedostan oman äitini huonot puolet ja huonot käyttäytymismallit ja pyrin välttämään niitä. Mun äitini teki niska limassa työtä ja oli oikea marttyyrin perikuva, kukaan ei arvostanut, vaikka kaikkensa antoi jne. Nyyh nyyh. Kerjäsi arvostusta teoilla. Ei kannustanut eikä kehunut, koska se olisi ollut häneltä pois. Ei osannut antaa läheisyyttä, ei ikinä ole sanonut, että rakastaa.
No mä vältän omien lasteni kanssa moista. Kehun heitä, olen ylpeä. Pidän lähellä, halaan, suukotan. Vielä 13v poikakin tulee kainaloon. Kerron heille, että rakastan. Kerron, että he kelpaa mulle sellaisina kuin on. Että ei tarvi saada kymppiä ja olla paras. Riittää, että tekee oman parhaansa.
Yritän tässä sanoa sulle, että ne huonot mallit voi hylätä. Voi toimia toisin kuin oma äiti. Voi olla hyvä, vaikka oma äiti on ollut huono.
Vierailija kirjoitti:
Onko se teistä sitten oikein, että äiti loukkaa lasta, kun lapsi näyttää äidille tunteensa?!
Ap
Ilmeisesti niin siinä on minulle käynyt äitini kanssa. Sen jälkeen kannan hänelle ikuista kaunaa, sillä hän ei usko loukanneensa minua. Ja se, ettei usko, satuttaa edelleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko se teistä sitten oikein, että äiti loukkaa lasta, kun lapsi näyttää äidille tunteensa?!
Ap
Uskoisin että sinua on mahdoton olla loukkaamatta. Sen verran lennokkaita juttuja kehittelet. Ja lapsena raivosit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toi kivikissaasia vertautuu tähän? Siis ehkä jotenkin, mutta kun mua ei ois vittuakaan haitannut, jos mun äiti olis lähtenyt vaikka manalaan sen jälkeen, kun mä oisin halunnut tuoda jotain kiviä sisälle.
ApMiksi muuten oletat, että sun lapset tuntee ha kokee tilanteet kuten sinä? He on omia persooniaan. Ei se, että sä olisit toivonut sun äidin häipyvän tarkoita sitä, että he toivoisi samaa. Suurin osa lapsista rakastaa vanhempiaan, vaikka he olisi miten paskoja. Pelko menettää vanhempi on tuollaisessa uhkailutilanteessa lapsille todellinen ja se jättää usein jäljen.
En oletakaan, tiedän että lapsilleni oli väliä, lähdenkö, mutta en osaa samaistua heidän tunteisiinsa siinä, sillä mulle olisi ollut vain vahingoniloa aiheuttavaa, jos me oltaisiin joskus isän kanssa saatu äiti niin pois tolaltaan, että se ois häipynyt meidän silmistämme.
Sinäkin näet äidit sellaisena kuin omasi on ollut, etkä osaa kuvitella, millainen minun äitini oli mulle.
En ymmärrä, miksi lasteni "kannattaa" rakastaa minua. Mitä nopemmin ymmärtävät, että käsite äiti on silkkaa paskaa sen parempi. Tai jos rakastavat minua, niin rakastavat sellaisena kuin mä olen.
ApSitä kutsutaan empatiaksi. Sinulla ei sitä ole.
Toinen asia on tuo että olisit ollut iloinen äidin lähdöstä. Tuskinpa 6v. Olet ihan pihalla.
Kolmas asia. Äitisi oli 100 kertaa parempi kuin sinä. Ja silti lapsi pelkää tulevansa jätetyksi.
Sulla ei ole empatiaa. Olisin mä ollut iloinen. Äiti oli jo siinä vaiheessa loukannut mun tunteitani kun olin ne hänelle näyttänyt, kuka sellaista äitiä arvostaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se teistä sitten oikein, että äiti loukkaa lasta, kun lapsi näyttää äidille tunteensa?!
ApUskoisin että sinua on mahdoton olla loukkaamatta. Sen verran lennokkaita juttuja kehittelet. Ja lapsena raivosit
Joo, no sen voi korjata. Käsi ylös, kuka tietää miten? Äitinikin varmaan tietää, mutta ei katsonut tarpeelliseksi korjata.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toi kivikissaasia vertautuu tähän? Siis ehkä jotenkin, mutta kun mua ei ois vittuakaan haitannut, jos mun äiti olis lähtenyt vaikka manalaan sen jälkeen, kun mä oisin halunnut tuoda jotain kiviä sisälle.
ApMiksi muuten oletat, että sun lapset tuntee ha kokee tilanteet kuten sinä? He on omia persooniaan. Ei se, että sä olisit toivonut sun äidin häipyvän tarkoita sitä, että he toivoisi samaa. Suurin osa lapsista rakastaa vanhempiaan, vaikka he olisi miten paskoja. Pelko menettää vanhempi on tuollaisessa uhkailutilanteessa lapsille todellinen ja se jättää usein jäljen.
En oletakaan, tiedän että lapsilleni oli väliä, lähdenkö, mutta en osaa samaistua heidän tunteisiinsa siinä, sillä mulle olisi ollut vain vahingoniloa aiheuttavaa, jos me oltaisiin joskus isän kanssa saatu äiti niin pois tolaltaan, että se ois häipynyt meidän silmistämme.
Sinäkin näet äidit sellaisena kuin omasi on ollut, etkä osaa kuvitella, millainen minun äitini oli mulle.
En ymmärrä, miksi lasteni "kannattaa" rakastaa minua. Mitä nopemmin ymmärtävät, että käsite äiti on silkkaa paskaa sen parempi. Tai jos rakastavat minua, niin rakastavat sellaisena kuin mä olen.
ApSitä kutsutaan empatiaksi. Sinulla ei sitä ole.
Toinen asia on tuo että olisit ollut iloinen äidin lähdöstä. Tuskinpa 6v. Olet ihan pihalla.
Kolmas asia. Äitisi oli 100 kertaa parempi kuin sinä. Ja silti lapsi pelkää tulevansa jätetyksi.Sulla ei ole empatiaa. Olisin mä ollut iloinen. Äiti oli jo siinä vaiheessa loukannut mun tunteitani kun olin ne hänelle näyttänyt, kuka sellaista äitiä arvostaa?
Ap
Nämä on sinun oman pään kehitelmiä. Ei 6v ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko myös narsisti empatiakyvytön. Vai onko se vain psykopaatin piirre?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toi kivikissaasia vertautuu tähän? Siis ehkä jotenkin, mutta kun mua ei ois vittuakaan haitannut, jos mun äiti olis lähtenyt vaikka manalaan sen jälkeen, kun mä oisin halunnut tuoda jotain kiviä sisälle.
ApMiksi muuten oletat, että sun lapset tuntee ha kokee tilanteet kuten sinä? He on omia persooniaan. Ei se, että sä olisit toivonut sun äidin häipyvän tarkoita sitä, että he toivoisi samaa. Suurin osa lapsista rakastaa vanhempiaan, vaikka he olisi miten paskoja. Pelko menettää vanhempi on tuollaisessa uhkailutilanteessa lapsille todellinen ja se jättää usein jäljen.
En oletakaan, tiedän että lapsilleni oli väliä, lähdenkö, mutta en osaa samaistua heidän tunteisiinsa siinä, sillä mulle olisi ollut vain vahingoniloa aiheuttavaa, jos me oltaisiin joskus isän kanssa saatu äiti niin pois tolaltaan, että se ois häipynyt meidän silmistämme.
Sinäkin näet äidit sellaisena kuin omasi on ollut, etkä osaa kuvitella, millainen minun äitini oli mulle.
En ymmärrä, miksi lasteni "kannattaa" rakastaa minua. Mitä nopemmin ymmärtävät, että käsite äiti on silkkaa paskaa sen parempi. Tai jos rakastavat minua, niin rakastavat sellaisena kuin mä olen.
ApSitä kutsutaan empatiaksi. Sinulla ei sitä ole.
Toinen asia on tuo että olisit ollut iloinen äidin lähdöstä. Tuskinpa 6v. Olet ihan pihalla.
Kolmas asia. Äitisi oli 100 kertaa parempi kuin sinä. Ja silti lapsi pelkää tulevansa jätetyksi.Sulla ei ole empatiaa. Olisin mä ollut iloinen. Äiti oli jo siinä vaiheessa loukannut mun tunteitani kun olin ne hänelle näyttänyt, kuka sellaista äitiä arvostaa?
ApNämä on sinun oman pään kehitelmiä. Ei 6v ajatuksia.
Ei ole mitään kehitelmiä, höh. Tunnen itseni siinä, sä et, ja mä meistä kahdesta tiedän, mitä ajattelin 6-vuotiaana ja mitä tunsin, ja mitä en.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se teistä sitten oikein, että äiti loukkaa lasta, kun lapsi näyttää äidille tunteensa?!
ApUskoisin että sinua on mahdoton olla loukkaamatta. Sen verran lennokkaita juttuja kehittelet. Ja lapsena raivosit
Joo, no sen voi korjata. Käsi ylös, kuka tietää miten? Äitinikin varmaan tietää, mutta ei katsonut tarpeelliseksi korjata.
Ap
Aika toivottomalta tuntuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toi kivikissaasia vertautuu tähän? Siis ehkä jotenkin, mutta kun mua ei ois vittuakaan haitannut, jos mun äiti olis lähtenyt vaikka manalaan sen jälkeen, kun mä oisin halunnut tuoda jotain kiviä sisälle.
ApMiksi muuten oletat, että sun lapset tuntee ha kokee tilanteet kuten sinä? He on omia persooniaan. Ei se, että sä olisit toivonut sun äidin häipyvän tarkoita sitä, että he toivoisi samaa. Suurin osa lapsista rakastaa vanhempiaan, vaikka he olisi miten paskoja. Pelko menettää vanhempi on tuollaisessa uhkailutilanteessa lapsille todellinen ja se jättää usein jäljen.
En oletakaan, tiedän että lapsilleni oli väliä, lähdenkö, mutta en osaa samaistua heidän tunteisiinsa siinä, sillä mulle olisi ollut vain vahingoniloa aiheuttavaa, jos me oltaisiin joskus isän kanssa saatu äiti niin pois tolaltaan, että se ois häipynyt meidän silmistämme.
Sinäkin näet äidit sellaisena kuin omasi on ollut, etkä osaa kuvitella, millainen minun äitini oli mulle.
En ymmärrä, miksi lasteni "kannattaa" rakastaa minua. Mitä nopemmin ymmärtävät, että käsite äiti on silkkaa paskaa sen parempi. Tai jos rakastavat minua, niin rakastavat sellaisena kuin mä olen.
ApSitä kutsutaan empatiaksi. Sinulla ei sitä ole.
Toinen asia on tuo että olisit ollut iloinen äidin lähdöstä. Tuskinpa 6v. Olet ihan pihalla.
Kolmas asia. Äitisi oli 100 kertaa parempi kuin sinä. Ja silti lapsi pelkää tulevansa jätetyksi.Sulla ei ole empatiaa. Olisin mä ollut iloinen. Äiti oli jo siinä vaiheessa loukannut mun tunteitani kun olin ne hänelle näyttänyt, kuka sellaista äitiä arvostaa?
ApNämä on sinun oman pään kehitelmiä. Ei 6v ajatuksia.
Ei ole mitään kehitelmiä, höh. Tunnen itseni siinä, sä et, ja mä meistä kahdesta tiedän, mitä ajattelin 6-vuotiaana ja mitä tunsin, ja mitä en.
Ap
Sinä tiedät mitä kuvittelet ajatelleesi silloin. Toden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Lue vähän kehityspsykologiaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis kyllähän mä olisin tiennyt äidin tulevan takaisin. Ja isä oli minusta paljon kivempi vanhempi, ei mua ois haitannut tosiaan jos äiti ois poistunut riitelemästä.
Ap
Kaunis lauantai-ilta ja kun aukaisee koneen ennen saunaan menoa niin näkee kuinka jotkut jaksavat jauhaa koko viikonlopun tällaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se teistä sitten oikein, että äiti loukkaa lasta, kun lapsi näyttää äidille tunteensa?!
ApUskoisin että sinua on mahdoton olla loukkaamatta. Sen verran lennokkaita juttuja kehittelet. Ja lapsena raivosit
Joo, no sen voi korjata. Käsi ylös, kuka tietää miten? Äitinikin varmaan tietää, mutta ei katsonut tarpeelliseksi korjata.
ApAika toivottomalta tuntuu
No niin, kun ei voinut pyytää aikanaan anteeksi, niin olisin saanut rauhan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se teistä sitten oikein, että äiti loukkaa lasta, kun lapsi näyttää äidille tunteensa?!
ApUskoisin että sinua on mahdoton olla loukkaamatta. Sen verran lennokkaita juttuja kehittelet. Ja lapsena raivosit
Joo, no sen voi korjata. Käsi ylös, kuka tietää miten? Äitinikin varmaan tietää, mutta ei katsonut tarpeelliseksi korjata.
ApAika toivottomalta tuntuu
No niin, kun ei voinut pyytää aikanaan anteeksi, niin olisin saanut rauhan.
Ap
Jos.
Luultavasti se on viimeinen sanasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se teistä sitten oikein, että äiti loukkaa lasta, kun lapsi näyttää äidille tunteensa?!
ApUskoisin että sinua on mahdoton olla loukkaamatta. Sen verran lennokkaita juttuja kehittelet. Ja lapsena raivosit
Joo, no sen voi korjata. Käsi ylös, kuka tietää miten? Äitinikin varmaan tietää, mutta ei katsonut tarpeelliseksi korjata.
ApAika toivottomalta tuntuu
No niin, kun ei voinut pyytää aikanaan anteeksi, niin olisin saanut rauhan.
ApJos.
Luultavasti se on viimeinen sanasi
Siis mitä? Olisin saanut. Koska tuollaisesta kohtelusta kun vanhempi ei ota edes opikseen lähtee lumipalloefekti kehittymään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se teistä sitten oikein, että äiti loukkaa lasta, kun lapsi näyttää äidille tunteensa?!
ApUskoisin että sinua on mahdoton olla loukkaamatta. Sen verran lennokkaita juttuja kehittelet. Ja lapsena raivosit
Joo, no sen voi korjata. Käsi ylös, kuka tietää miten? Äitinikin varmaan tietää, mutta ei katsonut tarpeelliseksi korjata.
ApAika toivottomalta tuntuu
No niin, kun ei voinut pyytää aikanaan anteeksi, niin olisin saanut rauhan.
ApJos.
Luultavasti se on viimeinen sanasiSiis mitä? Olisin saanut. Koska tuollaisesta kohtelusta kun vanhempi ei ota edes opikseen lähtee lumipalloefekti kehittymään.
Ap
Sinä paranet vasta kun otat itse vastuun toiminnastasi ja lakkaat jossittelun.
Sitä ei tule tapahtumaan joten kuolet jos viimeisenä sananasi
Vierailija kirjoitti:
Olet äärettömän itsekäs ihminen jä selvästi täysi kusipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se teistä sitten oikein, että äiti loukkaa lasta, kun lapsi näyttää äidille tunteensa?!
ApUskoisin että sinua on mahdoton olla loukkaamatta. Sen verran lennokkaita juttuja kehittelet. Ja lapsena raivosit
Joo, no sen voi korjata. Käsi ylös, kuka tietää miten? Äitinikin varmaan tietää, mutta ei katsonut tarpeelliseksi korjata.
ApAika toivottomalta tuntuu
No niin, kun ei voinut pyytää aikanaan anteeksi, niin olisin saanut rauhan.
ApJos.
Luultavasti se on viimeinen sanasiSiis mitä? Olisin saanut. Koska tuollaisesta kohtelusta kun vanhempi ei ota edes opikseen lähtee lumipalloefekti kehittymään.
ApSinä paranet vasta kun otat itse vastuun toiminnastasi ja lakkaat jossittelun.
Sitä ei tule tapahtumaan joten kuolet jos viimeisenä sananasi
Niin, NYT, kun mua on kohdeltu huonosti, eikä välitetty mun tunteistani. Jos ois pyytänyt anteeksi niin olisin oppinut silloin ottamaan vastuun tunteistani, kutn kuuluukin.
Ap
Onko se teistä sitten oikein, että äiti loukkaa lasta, kun lapsi näyttää äidille tunteensa?!
Ap