Lue keskustelun säännöt.
Mun mies on niin suuri pettymyksen aihe mulle
29.07.2016 |
Se vaan on. Valitsin sen huolellisesti, mutta ei se ollutkaan hyvä valinta, koska itse aloin muuttua. Ja on mies ilmankin muuttumistani pettymyksen aihe minulle. Ei hän elä perhe-elämääkään laisinkaan minun kuvittelemallani tavalla. En kestä. Mulla on väärä mies, aarght. Siis minulle väärä. Mun on vaikea kuitenkaan erota, koska ei siellä ole näköpiirissä elämää, yksinäisenä. Masennusta vain. Mies ei tee asioita siten kuin mä haluaisin. Olen sille sanonut sata kertaa, että tee näin, mutta mies ei tee. Nyt alan olla liian pettynyt kestämään enää syyttäen itseäni liioista vaatimuksista. Näin olen siis tehnyt ja ajatellut, että mä vaadin liikoja tai väärin. Mutta ei se olisi liikaa vaadittu, että elämäni olisi sellaista kuin itse haluan. Se olisi kivaa.
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi kun sellainen paska jatkeen kasvattajavanhempi vielä satuttaa omaa lastaan, ei ainoastaan riistä tältä itsemääräämisoikeutta, vaan häpäisee ja tuhoaa lapsen psyykettä. Kun lapsen haluihin ei vastata se synnyttää lapsessa häpeää.
ApKuten sinä teet koko ajan. Ja vielä paljon pahemmin
Äitisi. Ai niin hän toi sinulle nukensängyn nimipäivälahjaksi. Lainasi vuosia sitten unohdetut heppalehdet serkulle
Nukensänkytilanteessakin oikein loistaa se ettei äiti yhtään kuunnellut minua eikä välittänyt minun tunteistani. Oli loukannut minua edellisenä iltana ja siinäkö olisi pitänyt viettää kivasti vain nimipäivää satutettuna?
Sama hevoslehtien lainaamisessa kysymättä minulta.
Ap
Nukensängystä on aikaa 38 vuotta. Loukkaus oli? Juu ei muista.
Heppalehdet oli ollut vuosia käyttämättä. Ja äiti ne lainasi, kun teini ei enää tarvinnut.
Paha lapsuus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti siis luuli antavansa rakkautta kun tuhosi minua arvostelemisellaan... Yhä edelleen kuvittelee niin. Muistakaa te jos arvostelette lapsianne ja lapsi kapinoi, niin saatatte juuri par'aikaa ollakin katkaisemassa hänen itsetuntonsa katuojaan. Ei se arvostelu motään rakkautta ole. Se on vihaa ja se on henkistä väkivaltaa heikompaanne kohtaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi kun sellainen paska jatkeen kasvattajavanhempi vielä satuttaa omaa lastaan, ei ainoastaan riistä tältä itsemääräämisoikeutta, vaan häpäisee ja tuhoaa lapsen psyykettä. Kun lapsen haluihin ei vastata se synnyttää lapsessa häpeää.
ApKuten sinä teet koko ajan. Ja vielä paljon pahemmin
Äitisi. Ai niin hän toi sinulle nukensängyn nimipäivälahjaksi. Lainasi vuosia sitten unohdetut heppalehdet serkulle
Nukensänkytilanteessakin oikein loistaa se ettei äiti yhtään kuunnellut minua eikä välittänyt minun tunteistani. Oli loukannut minua edellisenä iltana ja siinäkö olisi pitänyt viettää kivasti vain nimipäivää satutettuna?
Sama hevoslehtien lainaamisessa kysymättä minulta.
ApNukensängystä on aikaa 38 vuotta. Loukkaus oli? Juu ei muista.
Heppalehdet oli ollut vuosia käyttämättä. Ja äiti ne lainasi, kun teini ei enää tarvinnut.
Paha lapsuus..
No se on loukkaus, että suututaan, kun en halunnut leikkiä iloista, koska HÄN oli loukannut minua. Mitn sä kuvittelet minun haluavan tulla toimeen tuollaisen kusipään kanssa? Tajuatko mitä se tekee lapselle, kun 4-vuotiaasta kuitenkin on pakko tulla toimeen ja vielä sietää kasvattajanaan noin epärakastavaa ja itseä vihaavaa kasvattajaa? Sullahan suuret luulot on itsestäsi, jos kuvittelet että säkin voit tehdä lapsillesi samoin ja että se olisi okei. Se EI ole okei. Se on henkistä väkivaltaa. Olisi antanut mun sitten mököttää, eikä haukkunut ja arvostellut siitäkin. Olisi katsonut perkele peiliin.
Sama lehdissä. Suuttui minulle, kun sanoin, että missä ne lehdet on? Oikeampi reaktio olisi ollut pyytää minulta anteksi.
JOS HALUAA OLLA VÄLEISSÄ JA ETTÄ MÄ ARVOSTAN HÄNTÄ. Mutta mulla ei ollut vaihtoehtoja. Oli pakko kunnioittaa ja arvostaa tuollaista mulkkua, koska siitäkin sitten haukuttiin, uppiniskaiseksi, kun en halunnut arvostaa enkä kunnioittaa. Se oli muka minun vikani. Vaikka syy oli hänessä, sen olen sittemmin tajunnut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pohjimmiltaan olet pettynyt itseesi, koska olet pettynyt omaan valintaasi. Eroprosessi on alkanut, mutta tunnistan ajattelutapasi ja ennustan, että eron tekemisessä menee todella pitkään, vuosia vielä. Se satuttaa kumppaniasi, ja sinuakin.
Sinulta puuttuu nyt rohkeus. Siksi koet masentuvasi. Puuttuu myös realismi. Vapaata elämää voi elää lastenkin kanssa. Sinua kahlitsee nyt side puolisoosi. Et ole velassa hänelle etkä itsellesi. Ala suunnitella elämänmuutostasi.
On tavallista, että parisuhde kuolee, kun lapset on tehty. Siinä ei aina pariterapiat auta, ainakaan jos seksuaalinen halu naiselta puuttuu. Siitä et puhu mitään. Mutta jos et enää halua miestäsi, merkit on selvät.
En ole pettynyt omaan valintaani. Se oli ainoa ja toisaalta paras mahdollinen sillä hetkellä kun sen tein. Se, mihin ehkä olen pettynyt on se, että minusta riippumattomat olosuhteet silloin olivat elämässäni sellaiset, (niin kamalat tai kaukana haluistani), etten voinut mitenkään tehdä parempaa valintaa. Olin olosuhteiden uhri.
Huomaan, että vika löytyy aina jostakin toisesta tai muusta. On aika ottaa vastuu omasta onnesta ja lopettaa olosuhteiden ja muiden syyttely.
Syy on ollit toisissa ja olosuhteissa, niin silloin sen voinee todeta. Miksi pitäisi syyttää itseään muiden (lue vanhempieni) vioista. Syytä sä vaan ja ryve pahassa olossasi elämäsi.
Ap
No tekeekö muiden syyttely sinut sitten onnelliseksi?
Vierailija kirjoitti:
Äitihän sanoi, että ihmiset arvostelevat minua hiljaa mielessään. Miten ihmisiin voi luottaa?
Ap
Suosittelen psykologia edelleen. Aikuinen ihminen ei perusta tuntemuksiaan sen mukaan, mitä äiti sanoo. Aikuinen, tasapainoinen ja mieleltään terve ihiminen pystyy ajattelemaan ihan omilla aivoillaan.
Hae apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pohjimmiltaan olet pettynyt itseesi, koska olet pettynyt omaan valintaasi. Eroprosessi on alkanut, mutta tunnistan ajattelutapasi ja ennustan, että eron tekemisessä menee todella pitkään, vuosia vielä. Se satuttaa kumppaniasi, ja sinuakin.
Sinulta puuttuu nyt rohkeus. Siksi koet masentuvasi. Puuttuu myös realismi. Vapaata elämää voi elää lastenkin kanssa. Sinua kahlitsee nyt side puolisoosi. Et ole velassa hänelle etkä itsellesi. Ala suunnitella elämänmuutostasi.
On tavallista, että parisuhde kuolee, kun lapset on tehty. Siinä ei aina pariterapiat auta, ainakaan jos seksuaalinen halu naiselta puuttuu. Siitä et puhu mitään. Mutta jos et enää halua miestäsi, merkit on selvät.
En ole pettynyt omaan valintaani. Se oli ainoa ja toisaalta paras mahdollinen sillä hetkellä kun sen tein. Se, mihin ehkä olen pettynyt on se, että minusta riippumattomat olosuhteet silloin olivat elämässäni sellaiset, (niin kamalat tai kaukana haluistani), etten voinut mitenkään tehdä parempaa valintaa. Olin olosuhteiden uhri.
Huomaan, että vika löytyy aina jostakin toisesta tai muusta. On aika ottaa vastuu omasta onnesta ja lopettaa olosuhteiden ja muiden syyttely.
Syy on ollit toisissa ja olosuhteissa, niin silloin sen voinee todeta. Miksi pitäisi syyttää itseään muiden (lue vanhempieni) vioista. Syytä sä vaan ja ryve pahassa olossasi elämäsi.
ApNo tekeekö muiden syyttely sinut sitten onnelliseksi?
No vihdoinkin se on mahdollista. Kuten sanoin niin tuohon nukensängynsaamisen aikaan en saanut edes mököttää jos mua oli minun mielestäni loukattu. Siis oikeasti äiti raivostui jos mökötin. Ehkä mä nyt sitten haen ne tiet, jotka silloin tukittiin.
Ap
Ja säälin näitä ihmisiä jotka eivät osaa lukea. Olen selittänyt mistä mä siinä nukensänkyasiassakin pahoitin mieleni ja se ei mene perille vaan tartutaan siihen yksinkertaisimpaan kohtaan vaikka asian pihvi on vielä tulossa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pohjimmiltaan olet pettynyt itseesi, koska olet pettynyt omaan valintaasi. Eroprosessi on alkanut, mutta tunnistan ajattelutapasi ja ennustan, että eron tekemisessä menee todella pitkään, vuosia vielä. Se satuttaa kumppaniasi, ja sinuakin.
Sinulta puuttuu nyt rohkeus. Siksi koet masentuvasi. Puuttuu myös realismi. Vapaata elämää voi elää lastenkin kanssa. Sinua kahlitsee nyt side puolisoosi. Et ole velassa hänelle etkä itsellesi. Ala suunnitella elämänmuutostasi.
On tavallista, että parisuhde kuolee, kun lapset on tehty. Siinä ei aina pariterapiat auta, ainakaan jos seksuaalinen halu naiselta puuttuu. Siitä et puhu mitään. Mutta jos et enää halua miestäsi, merkit on selvät.
En ole pettynyt omaan valintaani. Se oli ainoa ja toisaalta paras mahdollinen sillä hetkellä kun sen tein. Se, mihin ehkä olen pettynyt on se, että minusta riippumattomat olosuhteet silloin olivat elämässäni sellaiset, (niin kamalat tai kaukana haluistani), etten voinut mitenkään tehdä parempaa valintaa. Olin olosuhteiden uhri.
Huomaan, että vika löytyy aina jostakin toisesta tai muusta. On aika ottaa vastuu omasta onnesta ja lopettaa olosuhteiden ja muiden syyttely.
Syy on ollit toisissa ja olosuhteissa, niin silloin sen voinee todeta. Miksi pitäisi syyttää itseään muiden (lue vanhempieni) vioista. Syytä sä vaan ja ryve pahassa olossasi elämäsi.
ApNo tekeekö muiden syyttely sinut sitten onnelliseksi?
No vihdoinkin se on mahdollista. Kuten sanoin niin tuohon nukensängynsaamisen aikaan en saanut edes mököttää jos mua oli minun mielestäni loukattu. Siis oikeasti äiti raivostui jos mökötin. Ehkä mä nyt sitten haen ne tiet, jotka silloin tukittiin.
Ap
Miten ne toistuvat raivarit lapsena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teistä oikein raivostua toisen aidoista tunteista? Tai jos niin tapahtuukin niin olla pyytättä anteeksi? Tai jos ette halua/osaa pyytää anteeksi niin syyttää sitä toista että hän haluaa riidellä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kukahan on seuraavaksi hampaissa? Veikkauksia
Veikkaan lapsia
Pitävät isän kanssa liian hauskaa. Tai ovat vaan rasittavia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pohjimmiltaan olet pettynyt itseesi, koska olet pettynyt omaan valintaasi. Eroprosessi on alkanut, mutta tunnistan ajattelutapasi ja ennustan, että eron tekemisessä menee todella pitkään, vuosia vielä. Se satuttaa kumppaniasi, ja sinuakin.
Sinulta puuttuu nyt rohkeus. Siksi koet masentuvasi. Puuttuu myös realismi. Vapaata elämää voi elää lastenkin kanssa. Sinua kahlitsee nyt side puolisoosi. Et ole velassa hänelle etkä itsellesi. Ala suunnitella elämänmuutostasi.
On tavallista, että parisuhde kuolee, kun lapset on tehty. Siinä ei aina pariterapiat auta, ainakaan jos seksuaalinen halu naiselta puuttuu. Siitä et puhu mitään. Mutta jos et enää halua miestäsi, merkit on selvät.
En ole pettynyt omaan valintaani. Se oli ainoa ja toisaalta paras mahdollinen sillä hetkellä kun sen tein. Se, mihin ehkä olen pettynyt on se, että minusta riippumattomat olosuhteet silloin olivat elämässäni sellaiset, (niin kamalat tai kaukana haluistani), etten voinut mitenkään tehdä parempaa valintaa. Olin olosuhteiden uhri.
Huomaan, että vika löytyy aina jostakin toisesta tai muusta. On aika ottaa vastuu omasta onnesta ja lopettaa olosuhteiden ja muiden syyttely.
Syy on ollit toisissa ja olosuhteissa, niin silloin sen voinee todeta. Miksi pitäisi syyttää itseään muiden (lue vanhempieni) vioista. Syytä sä vaan ja ryve pahassa olossasi elämäsi.
ApNo tekeekö muiden syyttely sinut sitten onnelliseksi?
No vihdoinkin se on mahdollista. Kuten sanoin niin tuohon nukensängynsaamisen aikaan en saanut edes mököttää jos mua oli minun mielestäni loukattu. Siis oikeasti äiti raivostui jos mökötin. Ehkä mä nyt sitten haen ne tiet, jotka silloin tukittiin.
ApMiten ne toistuvat raivarit lapsena?
Niin? En ymmärrä kysymystä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja säälin näitä ihmisiä jotka eivät osaa lukea. Olen selittänyt mistä mä siinä nukensänkyasiassakin pahoitin mieleni ja se ei mene perille vaan tartutaan siihen yksinkertaisimpaan kohtaan vaikka asian pihvi on vielä tulossa.
Ap
Monilla on ollut oikeasti vaikea lapsuus.
Sinun ainoa esimerkki on että sait nukensängyn nimipäivälahjaksi. No onhan se kornia. Ja heppalehdetkin lainattiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja säälin näitä ihmisiä jotka eivät osaa lukea. Olen selittänyt mistä mä siinä nukensänkyasiassakin pahoitin mieleni ja se ei mene perille vaan tartutaan siihen yksinkertaisimpaan kohtaan vaikka asian pihvi on vielä tulossa.
Ap
Jos jokaista näin pientä asiaa vatvoisi... 38 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja säälin näitä ihmisiä jotka eivät osaa lukea. Olen selittänyt mistä mä siinä nukensänkyasiassakin pahoitin mieleni ja se ei mene perille vaan tartutaan siihen yksinkertaisimpaan kohtaan vaikka asian pihvi on vielä tulossa.
ApMonilla on ollut oikeasti vaikea lapsuus.
Sinun ainoa esimerkki on että sait nukensängyn nimipäivälahjaksi. No onhan se kornia. Ja heppalehdetkin lainattiin!
Et edelleenkään pysty ymmärtämään lukemaasi. Mikä äo:si taso oikein on? En oikein jaksaisi nyt keskustella näin syvistä asioista noin heikkolukutaitoisen kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja säälin näitä ihmisiä jotka eivät osaa lukea. Olen selittänyt mistä mä siinä nukensänkyasiassakin pahoitin mieleni ja se ei mene perille vaan tartutaan siihen yksinkertaisimpaan kohtaan vaikka asian pihvi on vielä tulossa.
ApJos jokaista näin pientä asiaa vatvoisi... 38 vuotta
En vatvo kyseistä asiaa, tehän sen joka helvetin ketjussa nostatte esille. Miksi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja säälin näitä ihmisiä jotka eivät osaa lukea. Olen selittänyt mistä mä siinä nukensänkyasiassakin pahoitin mieleni ja se ei mene perille vaan tartutaan siihen yksinkertaisimpaan kohtaan vaikka asian pihvi on vielä tulossa.
ApMonilla on ollut oikeasti vaikea lapsuus.
Sinun ainoa esimerkki on että sait nukensängyn nimipäivälahjaksi. No onhan se kornia. Ja heppalehdetkin lainattiin!Et edelleenkään pysty ymmärtämään lukemaasi. Mikä äo:si taso oikein on? En oikein jaksaisi nyt keskustella näin syvistä asioista noin heikkolukutaitoisen kanssa.
Ap
Voi sua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja säälin näitä ihmisiä jotka eivät osaa lukea. Olen selittänyt mistä mä siinä nukensänkyasiassakin pahoitin mieleni ja se ei mene perille vaan tartutaan siihen yksinkertaisimpaan kohtaan vaikka asian pihvi on vielä tulossa.
ApJos jokaista näin pientä asiaa vatvoisi... 38 vuotta
En vatvo kyseistä asiaa, tehän sen joka helvetin ketjussa nostatte esille. Miksi?
Ap
Et ole muita esimerkkejä kirjasta lapsuudesta kertonut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja säälin näitä ihmisiä jotka eivät osaa lukea. Olen selittänyt mistä mä siinä nukensänkyasiassakin pahoitin mieleni ja se ei mene perille vaan tartutaan siihen yksinkertaisimpaan kohtaan vaikka asian pihvi on vielä tulossa.
ApMonilla on ollut oikeasti vaikea lapsuus.
Sinun ainoa esimerkki on että sait nukensängyn nimipäivälahjaksi. No onhan se kornia. Ja heppalehdetkin lainattiin!Et edelleenkään pysty ymmärtämään lukemaasi. Mikä äo:si taso oikein on? En oikein jaksaisi nyt keskustella näin syvistä asioista noin heikkolukutaitoisen kanssa.
ApVoi sua
Mmmmmm
Ap
Äitihän sanoi, että ihmiset arvostelevat minua hiljaa mielessään. Miten ihmisiin voi luottaa?
Ap