Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on liian kiltti ja huomaavainen, enkä halua enää häntä
27.07.2016 |
Tilanne on se, että mieheni on liian kiltti. Hän haluaa aina, että minulla on kaikki hyvin, siivoaa ja kokkaa, tekee suunnitelmat niin että voimme viettää aikaa yhdessä. Hän ei koskaan riitele kanssani, koska välttelee konflikteja. Hän palvoo minua suorastaan. Hän ei lähde ikinä ulos ilman minua, vaan välttelee poikieniltoja.
Nyt tämä tilanne on mennyt siihen, että minulla ei ole seksuaalisia haluja häntä kohtaan. Ollaan oltu yhdessä 2v. Mieheni on kaikin puolin ihana, mutta mikä helvetti siinä on, että tämmöinen kiltteys alkaa kyllästyttämään? Itse olen aika tulinen persoona ja tempperamenttinen persoona, enkä kaipaa mitään toista yhtä pässiä kanssani suhteeseen, mutta kyllä liiallinen kiltteys vie suhteesta kipinän ja mielenkiinnon. En halua, että toinen elää vain vuokseni.
Puhuimme eilen, ja mieheni on siitä lähtien ollut todella kylmä. En tiedä mitä tässä tekisin. Miehessäni onmuuten kaikki kohdallaan. :( Asiallisia kommentteja kiitos!
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Raakatotuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin löytäneeni sielunkumppanin
Sitten kävikin ilmi, että olin löytänyt imitaattorin
Koin pettymystä ja ihmetystä, kuka tuo mies oikeasti edes on
Ei apMitäs hän imitoi, jännittävää miestä joka paljastuikin tylsimykseksi, vaiko miellyttävää miestä joka paljastuikin paholaiseksi, vaiko jotain ihan muuta?
Mies imitoikin minua.
Lauseita, vitsejä, tarinoita
Elämätön koitti paikata historiaansa minun kokemuksillani
Tarinaton koitti hauskuuttaa tarinoillani
Minua puistatti
Aivan samoin oli meillä. Luulin löytäneeni sielunkumppanin, mutta löysinkin ihmisen joka oli teeskennellyt olevansa samanlainen kuin minä. Suhteen aikana kertoi muille minun tarinoitani, omaksui minun mielipiteitäni ja opetteli minun elintapojani kunnes hänen vanhasta elämästään ei ollut jäljellä enää mitään.
Yhteiset ystävämme eivät voineet ymmärtää miksi jätin niin hienon miehen ja tuomitsivat minut. Menetin erossa puolet ystävistäni, miehelle jäivät sekä omat että minun kaverini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiku pitää olla jännämies ! Mutku se hakkaa, pettää, ryyppää, rällää, raiskaa ja tuhlaa! En haluu miestä ollenkaan, voi itkupotku! Saahan sitä sitten ihmetellä kun Suomessa alhaisin syntyvyys ikinä.
Copy&paste "24-palstalta:
Lähes nainen kuin nainen on lopulta kuin koira. Koira haluaa toisaalta vapautta ja arvostusta, mutta samalla vahvemman, älykkäämmän ja kykenevämmän johtajan joka päättää mitä tehdään jotta koira voi vain olla koira.
Kuten herra Pavlov opetti, samat teoriat pätevät naisiin. Jos mies on aina kiva, nainen tylsistyy. Jos mies on välillä kiva ja välillä paha, naisen kivikautiset vaistot sanovat että tarjolla on jotain uutta ja parempaa (lähde: Psychology Today).
Kun nainen kuvaa mikä _sytyttää_, kuvaa se AINA miehen dominanssia. Mies "ottaa naisen" sängyssä (mies ottaa omaisuutensa), "olen hänen" (mies omistaa naisensa), "mieheni on perheen pää" (mies on heimonsa johtaja).
Nyky-yhteiskunnassa on huutava pula machomiehistä, yli jää suuri määrä alistamista kaipaavia naisia ja tasa-arvoa tai jopa alistumista haluavia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Täsä on tää perusongelma ettei mikään koskaan riitä.Aina on liikaa tai liian vähän. Ehkä sun pitäis päästää se sun täydellinen mies vapaaksi ja antaa sellaiselle joka osaa arvostaa häntä omana itsenään:) Ottajia varmaan olisi.
Siltähän se voi kuulostaa, jos ei ole ikinä tavannut liian kilttiä ja alistuvaa miestä tai naista. Siltä ettei kukaan kelpaa. Minulle on kelvannut normaali, kiltti ja huomioonottava mies ennen vaikeaa suhdetta liian kiltin miehen kanssa, sekä sen jälkeen. Eksäni muista naisista eroan siinä suhteessa, että muut ovat jaksaneet häntä parista viikosta pariin kuukauteen, minä katselin vuosia.
Tiedän että myös minussa on monenlaisia vikoja, enkä ole missään nimessä täydellinen kumppani. Tätä suhdetta pohdin kuitenkin jopa terapeutin sohvalla ja tiedän etten aiheuttanut omalla käytökselläni miehen alistuvaa asennetta, enkä olisi omalla käytökselläni sitä muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin varma, että tällä palstalla suurin osa on MT- potilaita. Menkää töihin!
Hah. Mietin ihan samaa. Miksi joku jaksaa vängätä täällä vieraiden ihmisten kanssa. En pysty ymmärtämään.
Niinpä, ja jotkut jopa jaksaa seurata vierestä ja päivitellä kun toiset vänkää vieraiden ihmisten kanssa. En pysty ymmärtämään.
Haha! Samaa ajattelin itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieman OT:na, mutta aihetta liipaten: Miehesi kuulostaa läheisriippuvaiselta, joka taipuu vaikka tuhannelle mutkalle miellyttäkseen toista. Yleensä tuo on naisten vika, personaallisuuden kipeä kohta.
Mihin tämä perustuu?
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on se, että mieheni on liian kiltti. Hän haluaa aina, että minulla on kaikki hyvin, siivoaa ja kokkaa, tekee suunnitelmat niin että voimme viettää aikaa yhdessä. Hän ei koskaan riitele kanssani, koska välttelee konflikteja. Hän palvoo minua suorastaan. Hän ei lähde ikinä ulos ilman minua, vaan välttelee poikieniltoja.
Nyt tämä tilanne on mennyt siihen, että minulla ei ole seksuaalisia haluja häntä kohtaan. Ollaan oltu yhdessä 2v. Mieheni on kaikin puolin ihana, mutta mikä helvetti siinä on, että tämmöinen kiltteys alkaa kyllästyttämään? Itse olen aika tulinen persoona ja tempperamenttinen persoona, enkä kaipaa mitään toista yhtä pässiä kanssani suhteeseen, mutta kyllä liiallinen kiltteys vie suhteesta kipinän ja mielenkiinnon. En halua, että toinen elää vain vuokseni.
Puhuimme eilen, ja mieheni on siitä lähtien ollut todella kylmä. En tiedä mitä tässä tekisin. Miehessäni onmuuten kaikki kohdallaan. :( Asiallisia kommentteja kiitos!
Taidat siis itse olla melkoinen 'pässi'...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokohan Sanomilla on tarpeeksi matskua seuraavaan Iltasanomien hömppäartikkeliin?
"Miksi naiset jättävät kiltin miehen"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman OT:na, mutta aihetta liipaten: Miehesi kuulostaa läheisriippuvaiselta, joka taipuu vaikka tuhannelle mutkalle miellyttäkseen toista. Yleensä tuo on naisten vika, personaallisuuden kipeä kohta.
Mihin tämä perustuu?
Se että mielletään naisten ongelmaksi enemmän? Uskoisin, että erilaiseen tyttölasten ja poikalasten kasvatukseen. Kulttuuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ota tauski mieheksesi :) eiköhän sen jälkeen parisuhde ole hieman " jännempi " ;)))
Biologinen eläin nimeltään naaras etsii alfaurosta siittäjäksi. Koska ihminen on niin halvatun "kehittynyt" eläin, niin useimmat ihmisnaaraat eivät tunnista tämän päivän alfauroksia. Sen sijaan he löytävät niitä jännämiehiä, kusettajia ja hyväksikäyttäjiä - tulkitsevat nämä ikään kuin alfauroksiksi.
Juliet Jonesin sydän: Miksi Naiset Aina Rakastuvat Renttuihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on se, että mieheni on liian kiltti. Hän haluaa aina, että minulla on kaikki hyvin, siivoaa ja kokkaa, tekee suunnitelmat niin että voimme viettää aikaa yhdessä. Hän ei koskaan riitele kanssani, koska välttelee konflikteja. Hän palvoo minua suorastaan. Hän ei lähde ikinä ulos ilman minua, vaan välttelee poikieniltoja.
Nyt tämä tilanne on mennyt siihen, että minulla ei ole seksuaalisia haluja häntä kohtaan. Ollaan oltu yhdessä 2v. Mieheni on kaikin puolin ihana, mutta mikä helvetti siinä on, että tämmöinen kiltteys alkaa kyllästyttämään? Itse olen aika tulinen persoona ja tempperamenttinen persoona, enkä kaipaa mitään toista yhtä pässiä kanssani suhteeseen, mutta kyllä liiallinen kiltteys vie suhteesta kipinän ja mielenkiinnon. En halua, että toinen elää vain vuokseni.
Puhuimme eilen, ja mieheni on siitä lähtien ollut todella kylmä. En tiedä mitä tässä tekisin. Miehessäni onmuuten kaikki kohdallaan. :( Asiallisia kommentteja kiitos!
Eipä tuossa mitään. Eroatte ja haette paremmat. Mies nyt ei kauaa viivy markkinoilla, mutta miten sun laita on?
Senkö takia pidät kiinni, kun et enää muille kelpaa?
Se, että ei halua olla takertuvan kynnysmaton kanssa on hieman eri asia kuin se, että haluaa jännämiehen. Minulla on maailman ihanin, kiltein, huomaavaisin ja huomioonottavin mies joka palvoo maata jalkojeni alla, mutta jolla on myös oma tahto ja elämä, joka osaa sanoa vastaan ja riidelläkin tarpeen tullen, joka osaa sängyssä olla joko maailman huomaavaisin rakastaja tai tarpeen tullen julma sadisti. Ja voi hitto miten paljon himoankin miestäni. Kyllästyisin konflikteja välttelevään kilttiin joojoomieheen ennen kuin ehtisi kissaa sanoa, kyllä oma tahto pitää olla ja osata olla itsenäinen ja elää omaakin elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raakatotuus kirjoitti:
Mikset kysy siltä mieheltäsi että miksi olet sellainen. Älä aseta kysymyksiäsi niin, että hän voi vastata niihin "joo olet oikeassa". Pistä mies selittämään miksi hän toimii kuten toimii.
Jos hän ylipäätään kykenee vastaamaan "olet oikeassa" tarkoittaa se että olet jo antanut hänen kuulla oman näkemyksensä, mihin hänen on vain helppo suostua koska niinhän hän aina tekee. Mitä jos teidän ongelmanne onkin, että sinä esität omat mielipiteesi niin vahvasti, ettei miehellä ole siihen oikeastaan mitään vastaan sanomista varsinkin jos hän haluaa välttää konfliktia?
Kärjistetysti, sinä ensin kuvailet ongelman, sitten annat siihen oman ratkaisuehdotuksesi, mihin miehesi vastaa OK, kun sinä taas odotit vastaehdotusta. Ja kun hän niin tekee, sinä ärsyynnyt. Jos haluat mieheltäsi mielipiteitä, älä anna sellaisia kysymyksiä mihin voi vastata ottamatta kantaa mihinkään suuntaan. Esitä lyhyitä, avoimia kysymyksiä, äläkä anna hänelle mitään valmiita vaihtoehtoja mistä valita.
Sä et ole ikinä päässyt kuulemaan meidän keskusteluja, joten miksi sä oletat tietäväsi mitä mä sanon ja mitä mä en sano? Mä kerron miehelle miltä musta tuntuu ja se vastaa siihen, että ymmärtää mua. Mä en ole missään vaiheessa väittänyt esittäväni kysymyksiä ja asioita niin, että mies vastaa niihin "olet oikeassa". Sulla on nyt pikkasen kaikkitietävä ja ylimielinen asenne, jos luulet pystyväsi kertomaan muutaman mun viestin perusteella miten mun ja puolisoni keskustelut on toimineet viimeisen viiden vuoden aikana.
No hittoako täällä kyselet neuvoja jos et niitä halua edes kuunnella. Kun et kaikkea kuitenkaan kerro niin pakko se on jotain arvata ja sen perusteella jotain ehdottaa, ja jos menee pieleen niin menee. Siksi kirjoitin sen noin auki että voit itse tehdä siitä johtopäätöksesi että onko arvaus osunut oikeaan vai ei ja päteekö se teidän tapaukseenne vai ei.
Eihän tuo ollut edes mikään henkilökohtainen hyökkäys sinua kohtaan, mutta niin vaan kiivastuit siitä niin kuin olisin oikeasti haukkunut sinua joksikin sekopääksi. Mutta toisaalta jos tuo on sinun tyypillinen reaktiosi siihen kun joku sanoo jotain mitä sinä et halua kuulla, niin en yhtään ihmettele ettei se miehesi halua sanoa sinulle mitään mielipiteitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että aina kun on vaihtoehtoina hyvä kiltti mies ja jännämies niin jostain syystä tunnen aina fyysistä vetovoimaa enemmän sitä jännämiestä kohtaan. Itseäni ärsyttää tämä suunnattomasti mutta minkä tunteilleen mahtaa, helppo sanoa että no vaihda miesmakua mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Jännämiehillä on lihaksia ja ne lihakset ei ole koristuksia vaan niillä lyödään taju kankaalle jos ongelmia sattuu tielle.
Jännämies on käytännöllisen turvallinen ja hoitaa juoksevat asiat nopeasti, jotta voidaan panna.
Et arvosta häntä tarpeeksi. Hän on sinulle itsestäänselvyys. Kuvailemiasi miehiä on todella vähän olemassa. Olet onnekas. Jos (ja kun) menetät hänet arvostuksen puutteen ja (ilmeisesti usein) kilahtelevan käytöksesi takia, tulet todennäköisesti huomaamaan miten paljon menetit. Jos joskus päädyt parisuhteeseen, jossa alfamies kyllästyykin sinuun ja vaihtaa toiseen naiseen ilman tunnon tuskia lennossa, valehtelee, ei arvosta sinua, kohtelee huonosti, ei kuuntele, ei rakasta yms. tulet ymmärtämään miten upeaa on kun olisi vierellä luotettava ihminen. Siis ihminen, joka hallitsee tunteensa ja käytöksensä kuin aikuinen ihminen, osaa olla empaattinen ja osaa ottaa sinut huomioon. Puhun kokemuksesta. Olin samanlainen kuin sinä vuosia (10v) sitten. Kiukutteleva bitch. Menin itseeni, muutin käytöstäni ja päätin alkaa arvostaa miestäni ja tekemään vastavuoroisesti hyvää hänelle. Näin miten hyvä ihminen hän on. Hän on kultakimpale ja olen edelleen kiitollinen, että hän antoi minulle uuden mahdollisuuden. Olin nuori ja tyhmä ja sokea mitä minulla oli. Onneksi tulin järkiini.
Darwinisti kirjoitti:
Biologinen eläin nimeltään naaras etsii alfaurosta siittäjäksi. Koska ihminen on niin halvatun "kehittynyt" eläin, niin useimmat ihmisnaaraat eivät tunnista tämän päivän alfauroksia. Sen sijaan he löytävät niitä jännämiehiä, kusettajia ja hyväksikäyttäjiä - tulkitsevat nämä ikään kuin alfauroksiksi.
Juliet Jonesin sydän: Miksi Naiset Aina Rakastuvat Renttuihin
Tämä. Ihmisen vaistot elävät kivikaudella. Silloin käyttäytyäkseen kuin renttu tai jännämies, miehen tuli olla heimon johtaja. Nykypäivänä on mahdollista olla luuseri mutta käyttäytyä kuin kingi, ja naisen alkeelliset vaistot eivät kykene havaitsemaan eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten, ap, suhteenne alkoi? Mihin miehessä ihastuit? Kumpi teki aloitteen?
Mikä oli elämäntilanteesi tuolloin - olitko ollut pitkään sinkkuna, mahdollisesti etsinyt 'sitä oikeaa'? Vai oliko sinulla takana raastava ero, pettymyksiin päättynyt aiempi suhde, josta ei draamaakaan ehkä puuttunut?
Miksi halusit aloittaa parisuhteen? Ja juurikin tämän nykyisen miehesi kanssa?
Kysyn uudestaan: mihin hänessä ihastuit?
Samaten painotan uudelleen kysymystä: kumpi teistä oli aloitteellinen, ensinnäkin 'tutustumisessa', toisekseen vakituisen seurustelun/yhteenmuuton etc suhteen?Oliko teillä alkujaan yhteiset tavoitteet suhteessanne; molemmat halusivat vakiintua? Halusitko itse sitä - edelleenkin - nimenomaan tämän miehen kanssa?
Oliko hän ennen kaikkea 'sopiva rooliin', mahdolliseksi puolisoksi ja lastesi isäksi?Vai onko suhteenne jatkunut lähinnä 'omalla painollaan', ilman sen kummempia suunnitelmia tai yhdessä sovittuja päämääriä? Oletteko ylipäätään keskustelleet yhteisestä tulevaisuudesta?
Aika moinen määrä kysymyksiä, eikö?
Kuitenkin, jos niitä mietit, ja rehellisesti itsellesi vastaat (ovat siis retorisia; et ole vastaus- etkä tilivelvollinen muille!), löytänet montakin syytä siihen miksi tunnet tällä hetkellä kuten - no, tunnet.
Käy mielessäsi läpi tätä suhdettanne, anna sille vielä sen verran aikaa että olet selvittänyt ITSELLESI mistä siinä oli kyse.
Sen jälkeen käy sama läpi miehesi kanssa.
Kahden vuoden yhdessäolon jälkeen se on vähintä mitä voit tehdä - kuten kerroit,
eihän miehessä varsinaisesti ole vikaa? - mutta vähintään yhtä paljon se auttaa sinua itseäsi.EHKÄ löydätte sen alkuperäisen syyn miksi toisenne valitsitte, jopa löydätte tien tai sen alun takaisin toistenne luo....tai - ehkä ette.
Joka tapauksessa voit ehkä oppia jotain; itsestäsi, haluistasi, toiveistasi - myös niistä ääneenlausumattomista.
Ja ennen kaikkea: ehkä huomaat miten tämä kulunut kahden vuoden aikana on sinua itseäsi opettanut.
Että kaikilla suhteilla on merkityksensä.Eikä kahden ihmisen väliseen rakkaussuhteeseen käytetty aika ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa tai tuhlattuja vuosia, vaan täyttä elämää josta kannattaa olla kiitollinen.
Että sai sen kokea.
Ihastuin miehessäni ulkonäköön, sekä kilttiin ja rehelliseen olemukseen. Tapasimme tuttujen kautta.
(Olin pari vuotta ollut sinkkuna, ja ensimmäinen suhde kaatui siihen, kun emme olleet vain sopivia toisillemme. Teimme toisemme hulluksi, vaikka oli meillä hyviäkin hetkiä. :D erosimme ihan ystävinä. Enkä kanna mitään kaunaa enää exälleni. Olimme yhdessä neljä vuotta.)
Aluksi nykyisen miehen kanssa kärsin vähän sitoutumiskammosta, olinhan ollut yksin pidemmän aikaa, ja yhtäkkiä olinkin tilivelvollinen. Mieheni on aika omistushaluinen niin se tuli aluksi minulle vähän shokkina. Muutimme aika pian yhteen. Muutin siis Helsinkiin mieheni perässä toiselta paikkakunnalta. Meitä yhdistää elämässä samanlainen huumorintaju, ja olemme molemmat hyvin mukavuuden haluisia. Tykkäämme matkustella, ostaa hyvää ruokaa, sisustaa ja rempata. Seksi on ennen tätä kriisiä sujunut aina, ja Lapsista ollaan puhuttu myös.
Aluksi en nähnyt missään mitään vikaa, mutta nyt kun vaaleanpunaiset lasit ovat riisuttu. Näen paljon vikoja. Myös itsessäni. Mieheni on unohtanut täysin itsensä minun muutettuani tänne..
Puhuimme tänään ja mieheni oli valmis siihen, että alamme yhdessä korjaamaan tilannetta. Haluan, että mies ei pelkästään uhraa minun vuokseni kaikkea. Pelkään, että teen onnettomaksi hänet samalla kun hän vain ajattelee minua. Hän on todella empaattinen luonne, ja kaikille kiltti ja mukava. Mutta luulen, että hän vain rakastaa minua liikaa. (Hänen ystävänsä eivät ole koskaan nähneet häntä tällaisena.) Minäkin rakastan häntä, mutta haluan, että hän alkaa taas elämään itsensä vuoksi tätä elämää.
-Ap
Kiitos kun kerroit - vaikka sanoin ettei sinun tarvitse.
En tiedä onko tämä asianne käsittely täällä auttanut sinua millään lailla -
mutta näin ulkopuolisena arvioiden tämä tekstiksi on aikuista ja kypsää pohdintaa (jos nyt ylipäätään aikuiselle naiselle voi näin sanoa...mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan).
Tästä huokuu keskinäinen kunnioitus ja välittäminen, se aito rakkaus jossa ajatellaan toisen parasta.
Mihin ratkaisuun ikinä päädyttekään, uskon ettei se tule rikkomaan teitä kumpaakaan vaan vahvistamaan molempia - ja tämän keskustelun jälkeen olette toisillenne entistä läheisempiä.
Oikeasti.
Rehellisyys millä käsittelet näin vaikeaa asiaa saa uskomaan että pystyt myös tunnistamaan aidon onnen kun se kohdallasi on tai kun sen saavutat.
Harvinaista että näin sanon, mutta tarkoitan sitä aidosti.
Kaikkea hyvää.
Olet sen ansainnut.
(Jos kuulostaa liian imelältä tai emotionaaliselta: joskus on vain pakko.
*virnistääanteeksipyytävästi*, *olethyvätyyppihymiö* ja *highfivetarra*)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että aina kun on vaihtoehtoina hyvä kiltti mies ja jännämies niin jostain syystä tunnen aina fyysistä vetovoimaa enemmän sitä jännämiestä kohtaan. Itseäni ärsyttää tämä suunnattomasti mutta minkä tunteilleen mahtaa, helppo sanoa että no vaihda miesmakua mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Jännämiehillä on lihaksia ja ne lihakset ei ole koristuksia vaan niillä lyödään taju kankaalle jos ongelmia sattuu tielle.
Jännämies on käytännöllisen turvallinen ja hoitaa juoksevat asiat nopeasti, jotta voidaan panna.
Hahahah, mun kiltillä miehellä on lihakset. :D
Mun kaverin jännämies on seuraavanlainen; Hän on rakennusalan hommissa, vetää viikonloppuisin piriä, uhkaa jättää mun kaverin joka toinen viikko, hyvittää lahjoilla tekonsa, on oikeesti tosi ruma ihmisenä niin ulkoisesti kun sisäisesti, on rahavaikeuksissa, pettää ja käy huorissa. Tommosta mä en oikeesti halua. Ja tää mun ystävä on ihan innoissaa miehestään, ja on niin vitun sinisilmänen. Ei siinä mitään, jos tämä jännämies olis komea, mutta ei! Hän ei sitä ole, ja ylipainoakin on. Anna mun kaikki kestää...
- AP
Ah, nää keskustelut on aina niin ihania lukea kun osa puhuu kuusta ja osa maasta.
Semmonen persoonaton, hajuton ja mauton joo joo-mies on ihan eri asia kun kiltti ja kunnollinen. Kiltillä ja kunnollisella miehellä voi olla luonnetta ja mielipiteitä vaikka kiltti onkin. Joo joo-mies ei oo ikinä mitään mieltä mistään vaan pelkästään myötäilee toisen mielipiteitä ja ajatuksia. Itsekkin joskus heivasin tämmösen hajuttoman ja mauttoman kaverin, koska vaikka olen itsekkin kiltti ja rauhallinen niin mulla on mielipiteitä asioista, tykkään älyllisestä keskustelusta ja mulla on hieman erilainen tapa elää kun muilla, niin en vaan pystynyt kuvittelemaan kyseistä kaveria kanssani tasa-arvoiseen suhteeseen.
Ja ei, en silti ottanut "jännämiestä". Nykyinen kumppanini on ns. kiltti ja kunnollinen, ja silti mies isolla M:llä. Ei niiden tarvitse olla toisensa poissulkevia ominaisuuksia. Kun on tarpeeks henkistä kanttia niin voi olla myös kiltti ja kunnollinen ilman että se johtaa itsetunnon romuttumiseen. Kyllä mä näkisin asian niin että kaikista heikoimmalla itsetunnolla on varustettu just ne "jännämiehet", sitä omaa egoo on pönkitettävä koko ajan alistamalla ja kiusaamalla muita jollain tapaa.
En tiä, ehkä mulla on käynyt tuuri ku oon ton omani löytänyt, kun näitä juttuja lukee ni alkaa tuntuun et noita mun miehen kaltasia miehiä on tosi harvassa.