Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on liian kiltti ja huomaavainen, enkä halua enää häntä
27.07.2016 |
Tilanne on se, että mieheni on liian kiltti. Hän haluaa aina, että minulla on kaikki hyvin, siivoaa ja kokkaa, tekee suunnitelmat niin että voimme viettää aikaa yhdessä. Hän ei koskaan riitele kanssani, koska välttelee konflikteja. Hän palvoo minua suorastaan. Hän ei lähde ikinä ulos ilman minua, vaan välttelee poikieniltoja.
Nyt tämä tilanne on mennyt siihen, että minulla ei ole seksuaalisia haluja häntä kohtaan. Ollaan oltu yhdessä 2v. Mieheni on kaikin puolin ihana, mutta mikä helvetti siinä on, että tämmöinen kiltteys alkaa kyllästyttämään? Itse olen aika tulinen persoona ja tempperamenttinen persoona, enkä kaipaa mitään toista yhtä pässiä kanssani suhteeseen, mutta kyllä liiallinen kiltteys vie suhteesta kipinän ja mielenkiinnon. En halua, että toinen elää vain vuokseni.
Puhuimme eilen, ja mieheni on siitä lähtien ollut todella kylmä. En tiedä mitä tässä tekisin. Miehessäni onmuuten kaikki kohdallaan. :( Asiallisia kommentteja kiitos!
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa ero noista miehistänne, niin me muut, jotka olemme löytäneet vain kusipäitä, saamme mahdollisuuden hyvän miehen kanssa. Minulle kelpaa erittäin hyvin hyvä mies.
Hohhoijjakkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten, ap, suhteenne alkoi? Mihin miehessä ihastuit? Kumpi teki aloitteen?
Mikä oli elämäntilanteesi tuolloin - olitko ollut pitkään sinkkuna, mahdollisesti etsinyt 'sitä oikeaa'? Vai oliko sinulla takana raastava ero, pettymyksiin päättynyt aiempi suhde, josta ei draamaakaan ehkä puuttunut?
Miksi halusit aloittaa parisuhteen? Ja juurikin tämän nykyisen miehesi kanssa?
Kysyn uudestaan: mihin hänessä ihastuit?
Samaten painotan uudelleen kysymystä: kumpi teistä oli aloitteellinen, ensinnäkin 'tutustumisessa', toisekseen vakituisen seurustelun/yhteenmuuton etc suhteen?
Oliko teillä alkujaan yhteiset tavoitteet suhteessanne; molemmat halusivat vakiintua? Halusitko itse sitä - edelleenkin - nimenomaan tämän miehen kanssa?
Oliko hän ennen kaikkea 'sopiva rooliin', mahdolliseksi puolisoksi ja lastesi isäksi?
Vai onko suhteenne jatkunut lähinnä 'omalla painollaan', ilman sen kummempia suunnitelmia tai yhdessä sovittuja päämääriä? Oletteko ylipäätään keskustelleet yhteisestä tulevaisuudesta?
Aika moinen määrä kysymyksiä, eikö?
Kuitenkin, jos niitä mietit, ja rehellisesti itsellesi vastaat (ovat siis retorisia; et ole vastaus- etkä tilivelvollinen muille!), löytänet montakin syytä siihen miksi tunnet tällä hetkellä kuten - no, tunnet.
Käy mielessäsi läpi tätä suhdettanne, anna sille vielä sen verran aikaa että olet selvittänyt ITSELLESI mistä siinä oli kyse.
Sen jälkeen käy sama läpi miehesi kanssa.
Kahden vuoden yhdessäolon jälkeen se on vähintä mitä voit tehdä - kuten kerroit,
eihän miehessä varsinaisesti ole vikaa? - mutta vähintään yhtä paljon se auttaa sinua itseäsi.
EHKÄ löydätte sen alkuperäisen syyn miksi toisenne valitsitte, jopa löydätte tien tai sen alun takaisin toistenne luo....tai - ehkä ette.
Joka tapauksessa voit ehkä oppia jotain; itsestäsi, haluistasi, toiveistasi - myös niistä ääneenlausumattomista.
Ja ennen kaikkea: ehkä huomaat miten tämä kulunut kahden vuoden aikana on sinua itseäsi opettanut.
Että kaikilla suhteilla on merkityksensä.
Eikä kahden ihmisen väliseen rakkaussuhteeseen käytetty aika ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa tai tuhlattuja vuosia, vaan täyttä elämää josta kannattaa olla kiitollinen.
Että sai sen kokea.
Vierailija kirjoitti:
Miten, ap, suhteenne alkoi? Mihin miehessä ihastuit? Kumpi teki aloitteen?
Mikä oli elämäntilanteesi tuolloin - olitko ollut pitkään sinkkuna, mahdollisesti etsinyt 'sitä oikeaa'? Vai oliko sinulla takana raastava ero, pettymyksiin päättynyt aiempi suhde, josta ei draamaakaan ehkä puuttunut?
Miksi halusit aloittaa parisuhteen? Ja juurikin tämän nykyisen miehesi kanssa?
Kysyn uudestaan: mihin hänessä ihastuit?
Samaten painotan uudelleen kysymystä: kumpi teistä oli aloitteellinen, ensinnäkin 'tutustumisessa', toisekseen vakituisen seurustelun/yhteenmuuton etc suhteen?Oliko teillä alkujaan yhteiset tavoitteet suhteessanne; molemmat halusivat vakiintua? Halusitko itse sitä - edelleenkin - nimenomaan tämän miehen kanssa?
Oliko hän ennen kaikkea 'sopiva rooliin', mahdolliseksi puolisoksi ja lastesi isäksi?Vai onko suhteenne jatkunut lähinnä 'omalla painollaan', ilman sen kummempia suunnitelmia tai yhdessä sovittuja päämääriä? Oletteko ylipäätään keskustelleet yhteisestä tulevaisuudesta?
Aika moinen määrä kysymyksiä, eikö?
Kuitenkin, jos niitä mietit, ja rehellisesti itsellesi vastaat (ovat siis retorisia; et ole vastaus- etkä tilivelvollinen muille!), löytänet montakin syytä siihen miksi tunnet tällä hetkellä kuten - no, tunnet.
Käy mielessäsi läpi tätä suhdettanne, anna sille vielä sen verran aikaa että olet selvittänyt ITSELLESI mistä siinä oli kyse.
Sen jälkeen käy sama läpi miehesi kanssa.
Kahden vuoden yhdessäolon jälkeen se on vähintä mitä voit tehdä - kuten kerroit,
eihän miehessä varsinaisesti ole vikaa? - mutta vähintään yhtä paljon se auttaa sinua itseäsi.EHKÄ löydätte sen alkuperäisen syyn miksi toisenne valitsitte, jopa löydätte tien tai sen alun takaisin toistenne luo....tai - ehkä ette.
Joka tapauksessa voit ehkä oppia jotain; itsestäsi, haluistasi, toiveistasi - myös niistä ääneenlausumattomista.
Ja ennen kaikkea: ehkä huomaat miten tämä kulunut kahden vuoden aikana on sinua itseäsi opettanut.
Että kaikilla suhteilla on merkityksensä.Eikä kahden ihmisen väliseen rakkaussuhteeseen käytetty aika ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa tai tuhlattuja vuosia, vaan täyttä elämää josta kannattaa olla kiitollinen.
Että sai sen kokea.
Luulin löytäneeni sielunkumppanin
Sitten kävikin ilmi, että olin löytänyt imitaattorin
Koin pettymystä ja ihmetystä, kuka tuo mies oikeasti edes on
Ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen melko samanlaisessa tilanteessa. Tottakai on ihanaa, että mies on kiltti ja huomaavainen, mutta liika on kaikessa oikeasti liikaa. Meillä se kiltteys ja tossumaisuus on johtanut siihen, että mä päätän ihan kaikesta. Mitä tehdään ruuaksi? Mitä tehdään lomalla? Minne mennää illalla? Lähdetäänkö noihin juhliin? Mitä elokuvaa katsotaan? Pitäisikö tänään pitää siivouspäivä? Mille alueelle muutetaan? Mies: "ihan sama, mitä sä haluaisit?" Se että joutuu päättämään kaikesta ja olemaan vastuussa kaikesta on todella uuvuttavaa. Suhde on enemmänkin kuin äiti-lapsi suhde, ei tasa-arvoinen parisuhde. Mies ei edes tee seksialoitteita, koska se ei halua vahingossakaan ehdottaa seksiä silloin kun musta ei tunnu siltä, ettei se loukkaisi mua.
Mjoo, toisaalta yksi asia mitä naiset usein eivät voi käsittää, on että näillä asioilla ei oikeasti ole mitään väliä useille miehille. Itselleni sillä on väliä että naiseni pylly on timmi, että minä saan nauttia siitä tarpeeksi usein, että nainen ottaa minut arjessakin huomioon ja käyttäytyy kunnioittavasti, ei siis lyttää eikä vittuile, koskaan.
Haluaa mielyttää minua vähintään yhtä paljon kuin minä häntä.
Se että mitä syödään, missä asutaan, sisustus, vaatteeni, lomakohde, millään tuommoisella ei ole mitään merkitystä kunhan minulla on naiseni.
Mutta, sen verran olen kyllä ymmärtänyt että hänen vuoksi sitten päätän mitä syödään ja mihin mennään aina välillä, esitän piittaavani jostain asiasta, vaikka oikeasti välitän vain hänestä.
Vähän kärjistettyä tietenkin, mutta jotenkuten näin se menee.
Lainatakseni koomikkoa: "If a man could fuck a woman in a cardboard box, he wouldn't buy a house."
M38
Miten sä ikinä selviäisit elämästä, jos sun puoliso haluaisi erota tai vaikka kuolisi tai vaikka loukkaantuisi niin, ettei pystyisi enää harrastamaan seksiä?
No jos eroaisi tai kuolisi, niin lähtisin tavoittelemaan jotain toista naista, surutyön jälkeen.
Loukkaantuminen on tietty paha tilanne. Kaunein ja ylivoimaisesti vahvin rakkaustarina minkä olen ikinä kuullut/lukenut, käsitteli juuri tämmöistä tilannetta. Ja oli vielä oikeasta elämästä.
Miten itse navigoisin semmoisen tilanteen lävitse, en pysty sanomaan. Toivottavasti kunnialla ja rakkaudella.
Seksiä on tietty muunlaistakin, kuin vaan perinteistä yhdyntää.
M38
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa ero noista miehistänne, niin me muut, jotka olemme löytäneet vain kusipäitä, saamme mahdollisuuden hyvän miehen kanssa. Minulle kelpaa erittäin hyvin hyvä mies.
Tunnistaisitko sellaisen edes törmätessäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiseni on liian kiltti ja huolehtivainen. Ei koskaan väitä vastaan, tekee kaikki kotityöt, seksiä on aina kun haluan. Varoo loukkaamasta minua. Kysyy aina mitä minä haluan tehdä ja suostuu siihen.
Elämä tällaisessa parisuhteessa on raskas...tai siis kaikkien miesten unelma.
Vierailija kirjoitti:
Luulin löytäneeni sielunkumppanin
Sitten kävikin ilmi, että olin löytänyt imitaattorin
Koin pettymystä ja ihmetystä, kuka tuo mies oikeasti edes on
Ei ap
Mitäs hän imitoi, jännittävää miestä joka paljastuikin tylsimykseksi, vaiko miellyttävää miestä joka paljastuikin paholaiseksi, vaiko jotain ihan muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan keskusteltu tästä usein ja yritän aina kannustaa sitä ilmaisemaan myös oman tahtonsa, mutta useamman vuoden jälkeen tää on oikeasti johtanut siihen, että multa on himot miestä kohtaan kadonneet kokonaan, enkä oikein enää tiedä miten edetä. Mies ei jotenkin itse näe tai ymmärrä ongelmaansa. Se on kai aina vaan tottunut elämään noin, joten vanhoja tapoja on vaikea kyseenalaistaa eikä se ole siksi hakeutunut esim. terapiaankaan.
Eli siis mies ei tiedä, että hänellä on elämässään joku ongelma, jonka takia pitäisi mennä terapiaan. Sellainen kuitenkin selvästi on, koska sinä et pidä häntä haluttava. Ihan loogista.
No onpa nyt valikoivaa lukemista, olisit edes lainannut koko viestin. Pointti nyt oli lähinnä se, että mä ole tehnyt jo vaikka mitä tän parisuhteen pelastamiseksi, mutta en pysty itse enää asioita korjaamaan, jos mies ei siihen osallistu myös. Ja mies on myös sitä mieltä, että meidän parisuhteessa on ongelmia (koska meillä ei esim. ole ollut seksiä useaan kuukauteen), ja kun olen ehdottanut esimerkiksi terapiaa huonon äitisuhteen käsittelemiseksi, niin se ei ole siihen halunnut ryhtyä. Sulla on toki kaikki oikeus yrittää vääntää tää kaikki mun syyksi, jos kerta haluat käyttää energiasi siihen.
Eikös tuo nyt ole vain hyvä ettei mene terapiaan; on ainakin jotain omia mielipiteitä ja tekee niin kuin itse haluaa. Luulisi jo himojen heräävän!
No voi olla menemättäkin terapiaan, jos yrittäisi sitten jollain toisella tavalla pyrkiä ratkomaan ongelmia. Siksi mä laitoinkin tonne ekaan viestiin terapian eteen sanan esim. Jos me keskutellaan asiasta, niin mies on vaan, että joo ymmärrän sua. Sitten seuraavana päivänä meno jatkuu taas entisellään. Jos tää ei keskenään keskustelemalla ratkea, niin mitä muita vaihtoehtoja jää kuin ulkopuolisen avun hakeminen tai eroaminen? Mä oon yrittänyt itse pitkään ratkoa ongelmia, mutta en mä pysty niitä yksin ratkomaan. Nyt oon siinä pisteessä, etten enää tiedä miten edetä ja alan jo pohtimaan eroa. Ja ihan selvennyksenä: mun mielestä meidä suhteen suurin ongelma ei ole toi seksittömyys, sen on ainoastaan seurausta siitä oikeasta ongelmasta. Inhottavinta on se, että mä olen vastuussa kaikesta ja dynamiikaltaan meidän suhde muistuttaa enemmän äiti-lapsi suhdetta kuin tasa-arvoista parisuhdetta.
Raakatotuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin löytäneeni sielunkumppanin
Sitten kävikin ilmi, että olin löytänyt imitaattorin
Koin pettymystä ja ihmetystä, kuka tuo mies oikeasti edes on
Ei apMitäs hän imitoi, jännittävää miestä joka paljastuikin tylsimykseksi, vaiko miellyttävää miestä joka paljastuikin paholaiseksi, vaiko jotain ihan muuta?
Mies imitoikin minua.
Lauseita, vitsejä, tarinoita
Elämätön koitti paikata historiaansa minun kokemuksillani
Tarinaton koitti hauskuuttaa tarinoillani
Minua puistatti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija<strong> kirjoitti:
Älkää käyttäkö termiä "liian kiltti" tai "liian huomaavainen". Ne ovat termejä, joilla yritetään pehmentää niitä oikeita ongelmia. Sitä, että mies on läheisriippuvainen, tahdoton, liian nuoleskeleva jne.
Vaikeaa se näyttää sinullekin olevan, samassa virkkeessä jo rikot omaa sääntöäsi. Tämä on tietysti ok, koska olet nainen....
Ja sinulle on näemmä vaikeaa lukea tekstiäni loppuun. Ongelma "liian kiltissä" ei ole liian-sanan käyttö, vaan se, että siinä muodossa ongelma saa positiivisen sävyn. Nuoleskeleva tuskin on terminä kenellekään positiivinen (jonka takia itse asiassa olisin voinut tuon liian tuosta jättää pois, mutta tekevälle sattuu). Tulepas sitten puhumaan säännön rikkomisesta, kun ymmärrät, mikä sääntö edes kyseessä.
Ei kiltteys ole mulle ainakaan mitenkään erityisen positiivinen termi. Mä olen aina yhdistänyt kiltteyden juuri liialliseen alistumiseen ja nöyristelyyn. Positiivisia sanoja, jotka on lähellä kiltteyttä on esim. kohtelias ja huomaavainen. Kiltti lapsi on sellainen, jota ei kuulu tai näy ja joka tekee kaiken mitä pyydetään. Kiltti koira on sellainen, joka ei ärähdä takaisin vaikka sitä pahoinpideltäisiin.
Oho. Itselleni se on pelkästään positiivinen termi. Ei-kilttiä naista voi tietenkin panna, mutta rakkaus on mahdollista ainoastaan kiltin naisen kanssa. Minulle sillä termillä ei ole mitään tekemistä nöyristelyn kanssa. Lähellä olevat termit voisi olla hyvyys, anteliaisuus, suurisydämisyys. Kiltteys kun suljetaan pois, niin jäljelle jää itsekkyys, moukkamaisuus, narsismi, ja sen tyyppiset.
Suomi ei ole äidinkieleni, ehkä olen ymmärtänyt sanan merkitykesn aivan väärin.
Olen miettinyt joskus, mitä kiltti merkitsee. En tiedä, onko se sama kuin nice. Suomenkielinen olen. Nicehan ei ole samaa kuin hyvä, hyväsydäminen jne. Nice on joku, joka käyttäytyy tietyllä tavalla, mutta ei välttämättä ole hyvä jne. Tunnen erään ihmisen, jota voi kutsua sanalla nice. Ihmiset pitävät hänestä. Sama ihminen kuitenkin valehtelee, varastaa, näpistää kaupoista, lainaa rahaa, tavaraa, maksattaa menojaan toisilla (esim. ulkona syödyn aterian tai juomat), ei koskaan maksa takaisin, joskus saattaa korvata jollain toisella tavalla. Tehnyt paljon muutakin. Henkilö on itseasiassa julkisuuden henkilö, menestynytkin. En ole koskaan nähnyt kenenkään paljastavan hänestä näitä asioita, joten kaikesta tekemisestään huolimatta, hän on nice muiden mielestä ilmeisesti. No, ei minun mielestäni, mutta muiden. Sori, meni ot:ksi.
Olisin mieltänyt kiltin englanniksi "kind" sanaksi lähinnä. Ystävällinen kertoisi enemmän käytöksestä, kiltti takana olevasta motiivista... ystävälliselle ja huomioonottavalle käytökselle. Tai ruotsiksi snäll.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos me keskutellaan asiasta, niin mies on vaan, että joo ymmärrän sua. Sitten seuraavana päivänä meno jatkuu taas entisellään. Jos tää ei keskenään keskustelemalla ratkea, niin mitä muita vaihtoehtoja jää kuin ulkopuolisen avun hakeminen tai eroaminen? Mä oon yrittänyt itse pitkään ratkoa ongelmia, mutta en mä pysty niitä yksin ratkomaan. Nyt oon siinä pisteessä, etten enää tiedä miten edetä ja alan jo pohtimaan eroa. Ja ihan selvennyksenä: mun mielestä meidä suhteen suurin ongelma ei ole toi seksittömyys, sen on ainoastaan seurausta siitä oikeasta ongelmasta. Inhottavinta on se, että mä olen vastuussa kaikesta ja dynamiikaltaan meidän suhde muistuttaa enemmän äiti-lapsi suhdetta kuin tasa-arvoista parisuhdetta.
Mikset kysy siltä mieheltäsi että miksi olet sellainen. Älä aseta kysymyksiäsi niin, että hän voi vastata niihin "joo olet oikeassa". Pistä mies selittämään miksi hän toimii kuten toimii.
Jos hän ylipäätään kykenee vastaamaan "olet oikeassa" tarkoittaa se että olet jo antanut hänen kuulla oman näkemyksensä, mihin hänen on vain helppo suostua koska niinhän hän aina tekee. Mitä jos teidän ongelmanne onkin, että sinä esität omat mielipiteesi niin vahvasti, ettei miehellä ole siihen oikeastaan mitään vastaan sanomista varsinkin jos hän haluaa välttää konfliktia?
Kärjistetysti, sinä ensin kuvailet ongelman, sitten annat siihen oman ratkaisuehdotuksesi, mihin miehesi vastaa OK, kun sinä taas odotit vastaehdotusta. Ja kun hän niin tekee, sinä ärsyynnyt. Jos haluat mieheltäsi mielipiteitä, älä anna sellaisia kysymyksiä mihin voi vastata ottamatta kantaa mihinkään suuntaan. Esitä lyhyitä, avoimia kysymyksiä, äläkä anna hänelle mitään valmiita vaihtoehtoja mistä valita.
Raakatotuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos me keskutellaan asiasta, niin mies on vaan, että joo ymmärrän sua. Sitten seuraavana päivänä meno jatkuu taas entisellään. Jos tää ei keskenään keskustelemalla ratkea, niin mitä muita vaihtoehtoja jää kuin ulkopuolisen avun hakeminen tai eroaminen? Mä oon yrittänyt itse pitkään ratkoa ongelmia, mutta en mä pysty niitä yksin ratkomaan. Nyt oon siinä pisteessä, etten enää tiedä miten edetä ja alan jo pohtimaan eroa. Ja ihan selvennyksenä: mun mielestä meidä suhteen suurin ongelma ei ole toi seksittömyys, sen on ainoastaan seurausta siitä oikeasta ongelmasta. Inhottavinta on se, että mä olen vastuussa kaikesta ja dynamiikaltaan meidän suhde muistuttaa enemmän äiti-lapsi suhdetta kuin tasa-arvoista parisuhdetta.
Mikset kysy siltä mieheltäsi että miksi olet sellainen. Älä aseta kysymyksiäsi niin, että hän voi vastata niihin "joo olet oikeassa". Pistä mies selittämään miksi hän toimii kuten toimii.
Jos hän ylipäätään kykenee vastaamaan "olet oikeassa" tarkoittaa se että olet jo antanut hänen kuulla oman näkemyksensä, mihin hänen on vain helppo suostua koska niinhän hän aina tekee. Mitä jos teidän ongelmanne onkin, että sinä esität omat mielipiteesi niin vahvasti, ettei miehellä ole siihen oikeastaan mitään vastaan sanomista varsinkin jos hän haluaa välttää konfliktia?
Kärjistetysti, sinä ensin kuvailet ongelman, sitten annat siihen oman ratkaisuehdotuksesi, mihin miehesi vastaa OK, kun sinä taas odotit vastaehdotusta. Ja kun hän niin tekee, sinä ärsyynnyt. Jos haluat mieheltäsi mielipiteitä, älä anna sellaisia kysymyksiä mihin voi vastata ottamatta kantaa mihinkään suuntaan. Esitä lyhyitä, avoimia kysymyksiä, äläkä anna hänelle mitään valmiita vaihtoehtoja mistä valita.
Sä et ole ikinä päässyt kuulemaan meidän keskusteluja, joten miksi sä oletat tietäväsi mitä mä sanon ja mitä mä en sano? Mä kerron miehelle miltä musta tuntuu ja se vastaa siihen, että ymmärtää mua. Mä en ole missään vaiheessa väittänyt esittäväni kysymyksiä ja asioita niin, että mies vastaa niihin "olet oikeassa". Sulla on nyt pikkasen kaikkitietävä ja ylimielinen asenne, jos luulet pystyväsi kertomaan muutaman mun viestin perusteella miten mun ja puolisoni keskustelut on toimineet viimeisen viiden vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten, ap, suhteenne alkoi? Mihin miehessä ihastuit? Kumpi teki aloitteen?
Mikä oli elämäntilanteesi tuolloin - olitko ollut pitkään sinkkuna, mahdollisesti etsinyt 'sitä oikeaa'? Vai oliko sinulla takana raastava ero, pettymyksiin päättynyt aiempi suhde, josta ei draamaakaan ehkä puuttunut?
Miksi halusit aloittaa parisuhteen? Ja juurikin tämän nykyisen miehesi kanssa?
Kysyn uudestaan: mihin hänessä ihastuit?
Samaten painotan uudelleen kysymystä: kumpi teistä oli aloitteellinen, ensinnäkin 'tutustumisessa', toisekseen vakituisen seurustelun/yhteenmuuton etc suhteen?Oliko teillä alkujaan yhteiset tavoitteet suhteessanne; molemmat halusivat vakiintua? Halusitko itse sitä - edelleenkin - nimenomaan tämän miehen kanssa?
Oliko hän ennen kaikkea 'sopiva rooliin', mahdolliseksi puolisoksi ja lastesi isäksi?Vai onko suhteenne jatkunut lähinnä 'omalla painollaan', ilman sen kummempia suunnitelmia tai yhdessä sovittuja päämääriä? Oletteko ylipäätään keskustelleet yhteisestä tulevaisuudesta?
Aika moinen määrä kysymyksiä, eikö?
Kuitenkin, jos niitä mietit, ja rehellisesti itsellesi vastaat (ovat siis retorisia; et ole vastaus- etkä tilivelvollinen muille!), löytänet montakin syytä siihen miksi tunnet tällä hetkellä kuten - no, tunnet.
Käy mielessäsi läpi tätä suhdettanne, anna sille vielä sen verran aikaa että olet selvittänyt ITSELLESI mistä siinä oli kyse.
Sen jälkeen käy sama läpi miehesi kanssa.
Kahden vuoden yhdessäolon jälkeen se on vähintä mitä voit tehdä - kuten kerroit,
eihän miehessä varsinaisesti ole vikaa? - mutta vähintään yhtä paljon se auttaa sinua itseäsi.EHKÄ löydätte sen alkuperäisen syyn miksi toisenne valitsitte, jopa löydätte tien tai sen alun takaisin toistenne luo....tai - ehkä ette.
Joka tapauksessa voit ehkä oppia jotain; itsestäsi, haluistasi, toiveistasi - myös niistä ääneenlausumattomista.
Ja ennen kaikkea: ehkä huomaat miten tämä kulunut kahden vuoden aikana on sinua itseäsi opettanut.
Että kaikilla suhteilla on merkityksensä.Eikä kahden ihmisen väliseen rakkaussuhteeseen käytetty aika ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa tai tuhlattuja vuosia, vaan täyttä elämää josta kannattaa olla kiitollinen.
Että sai sen kokea.
Ihastuin miehessäni ulkonäköön, sekä kilttiin ja rehelliseen olemukseen. Tapasimme tuttujen kautta.
(Olin pari vuotta ollut sinkkuna, ja ensimmäinen suhde kaatui siihen, kun emme olleet vain sopivia toisillemme. Teimme toisemme hulluksi, vaikka oli meillä hyviäkin hetkiä. :D erosimme ihan ystävinä. Enkä kanna mitään kaunaa enää exälleni. Olimme yhdessä neljä vuotta.)
Aluksi nykyisen miehen kanssa kärsin vähän sitoutumiskammosta, olinhan ollut yksin pidemmän aikaa, ja yhtäkkiä olinkin tilivelvollinen. Mieheni on aika omistushaluinen niin se tuli aluksi minulle vähän shokkina. Muutimme aika pian yhteen. Muutin siis Helsinkiin mieheni perässä toiselta paikkakunnalta. Meitä yhdistää elämässä samanlainen huumorintaju, ja olemme molemmat hyvin mukavuuden haluisia. Tykkäämme matkustella, ostaa hyvää ruokaa, sisustaa ja rempata. Seksi on ennen tätä kriisiä sujunut aina, ja Lapsista ollaan puhuttu myös.
Aluksi en nähnyt missään mitään vikaa, mutta nyt kun vaaleanpunaiset lasit ovat riisuttu. Näen paljon vikoja. Myös itsessäni. Mieheni on unohtanut täysin itsensä minun muutettuani tänne..
Puhuimme tänään ja mieheni oli valmis siihen, että alamme yhdessä korjaamaan tilannetta. Haluan, että mies ei pelkästään uhraa minun vuokseni kaikkea. Pelkään, että teen onnettomaksi hänet samalla kun hän vain ajattelee minua. Hän on todella empaattinen luonne, ja kaikille kiltti ja mukava. Mutta luulen, että hän vain rakastaa minua liikaa. (Hänen ystävänsä eivät ole koskaan nähneet häntä tällaisena.) Minäkin rakastan häntä, mutta haluan, että hän alkaa taas elämään itsensä vuoksi tätä elämää.
-Ap
Olen niin varma, että tällä palstalla suurin osa on MT- potilaita. Menkää töihin!
Vierailija kirjoitti:
Olen niin varma, että tällä palstalla suurin osa on MT- potilaita. Menkää töihin!
Hah. Mietin ihan samaa. Miksi joku jaksaa vängätä täällä vieraiden ihmisten kanssa. En pysty ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin varma, että tällä palstalla suurin osa on MT- potilaita. Menkää töihin!
Hah. Mietin ihan samaa. Miksi joku jaksaa vängätä täällä vieraiden ihmisten kanssa. En pysty ymmärtämään.
Niinpä, ja jotkut jopa jaksaa seurata vierestä ja päivitellä kun toiset vänkää vieraiden ihmisten kanssa. En pysty ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Monet älykkäät, eli nämä kiltit ja huomaavaiset, miehet lentelevät ajatuksineen aivan eri sfääreissä puolisoidensa yläpuolella. Kun omassa päässä ratkotaan globaaleja ongelmia harrastuspohjalta, niin vastaukset vaimon "millaiset verhot laitetaan, mitä ruokaa tehdään" jne tason kysymikseen on helposti se "aivan sama" jonka nainen tulkitsee välinpitämättömyydeksi ja luonteen heikkoudeksi.
Jättäkää ne fiksut miehet niille fiksuille naisille! Jos keskustelua ei synny, niin kyse ei ole aina luonteen heikkoudesta ja mielipiteiden vähyydestä. Se voi olla myös sitä, että keskusteltava tai väiteltävä aihe on toisen mielestä niin vähäpätöinen ettei siitä kannata päätään vaivata. Tehköön toinen miten haluaa.
Minun ja liian kiltin miehen suhteessa minä olin selvästi älykkäämpi, ratkoin päässäni "globaaleja ongelmia", siinä missä miestä kiinnosti pari tietokonepeliä, oma työnsä ja löhöäminen. Ongelma ei kuitenkaan ollut ero älykkyydessä vaan se ettei miehellä tuntunut olevan omaa tahtoa, mielipiteitä tai persoonaa.
62
Täsä on tää perusongelma ettei mikään koskaan riitä.Aina on liikaa tai liian vähän. Ehkä sun pitäis päästää se sun täydellinen mies vapaaksi ja antaa sellaiselle joka osaa arvostaa häntä omana itsenään:) Ottajia varmaan olisi.
Oho. Itselleni se on pelkästään positiivinen termi. Ei-kilttiä naista voi tietenkin panna, mutta rakkaus on mahdollista ainoastaan kiltin naisen kanssa. Minulle sillä termillä ei ole mitään tekemistä nöyristelyn kanssa. Lähellä olevat termit voisi olla hyvyys, anteliaisuus, suurisydämisyys. Kiltteys kun suljetaan pois, niin jäljelle jää itsekkyys, moukkamaisuus, narsismi, ja sen tyyppiset.
Suomi ei ole äidinkieleni, ehkä olen ymmärtänyt sanan merkitykesn aivan väärin.