Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on liian kiltti ja huomaavainen, enkä halua enää häntä
27.07.2016 |
Tilanne on se, että mieheni on liian kiltti. Hän haluaa aina, että minulla on kaikki hyvin, siivoaa ja kokkaa, tekee suunnitelmat niin että voimme viettää aikaa yhdessä. Hän ei koskaan riitele kanssani, koska välttelee konflikteja. Hän palvoo minua suorastaan. Hän ei lähde ikinä ulos ilman minua, vaan välttelee poikieniltoja.
Nyt tämä tilanne on mennyt siihen, että minulla ei ole seksuaalisia haluja häntä kohtaan. Ollaan oltu yhdessä 2v. Mieheni on kaikin puolin ihana, mutta mikä helvetti siinä on, että tämmöinen kiltteys alkaa kyllästyttämään? Itse olen aika tulinen persoona ja tempperamenttinen persoona, enkä kaipaa mitään toista yhtä pässiä kanssani suhteeseen, mutta kyllä liiallinen kiltteys vie suhteesta kipinän ja mielenkiinnon. En halua, että toinen elää vain vuokseni.
Puhuimme eilen, ja mieheni on siitä lähtien ollut todella kylmä. En tiedä mitä tässä tekisin. Miehessäni onmuuten kaikki kohdallaan. :( Asiallisia kommentteja kiitos!
Kommentit (241)
Oispa munkin miesystävä enemmän kiltti mulle, ja kaveri. Ei sillonkaan ole haluja, kun toinen tiuskii ja ilkeilee vähän väliä. Mutta ymmärrän ongelmasi. Omansa kullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oispa munkin miesystävä enemmän kiltti mulle, ja kaveri. Ei sillonkaan ole haluja, kun toinen tiuskii ja ilkeilee vähän väliä. Mutta ymmärrän ongelmasi. Omansa kullakin.
Eikö apotti sano mitään tästä? Kiva kuulla, että kirkkokin alkaa nykyaikaistua!
Toista ei voi muuttaa, omaa asennoitumistaan voi. Tai sitten voi mennä parisuhdeterapiaan, josta ainakin omalla kohdallani on ollut valtavasti apua. Olimme jo eron partaalla ja tämä kesä on ollut kuin ensirakastumisen huumaa.
Syö pizzaa ja kebabia , kuulostat nälkäiseltä 😃
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa ero noista miehistänne, niin me muut, jotka olemme löytäneet vain kusipäitä, saamme mahdollisuuden hyvän miehen kanssa. Minulle kelpaa erittäin hyvin hyvä mies.
Sellaisia naisia jotka oikeasti tekevät ja ajattelevat kuten sanot on korkeintaan yksi sadastatuhannesta. Olet siis joko harvinainen poikkeus tai valehtelija. Tai naista esittävä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan keskusteltu tästä usein ja yritän aina kannustaa sitä ilmaisemaan myös oman tahtonsa, mutta useamman vuoden jälkeen tää on oikeasti johtanut siihen, että multa on himot miestä kohtaan kadonneet kokonaan, enkä oikein enää tiedä miten edetä. Mies ei jotenkin itse näe tai ymmärrä ongelmaansa. Se on kai aina vaan tottunut elämään noin, joten vanhoja tapoja on vaikea kyseenalaistaa eikä se ole siksi hakeutunut esim. terapiaankaan.
Eli siis mies ei tiedä, että hänellä on elämässään joku ongelma, jonka takia pitäisi mennä terapiaan. Sellainen kuitenkin selvästi on, koska sinä et pidä häntä haluttava. Ihan loogista.
Ja sunko mielestä ihmisellä ei voi olla esim. henkisiä ongelmia, jos se ei itse huomaa niitä?
Ap on hyvä esimerkki juuri sellaisesta ihmisestä. Hän huomaa ongelmia vain miehessään, eikä lainkaan itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa miehistä ei onneksi ole tohvelisankareita eikä jännämiehiä vaan normaaleja miehiä.
Aivan, eli liian tavallisia miehiä, joten niistäkin täytyy ottaa ero ja ryhtyä yksinhuoltajaksi.
Eron syy on siis aina miehen, olipa tämä sitten millainen tahansa. Liian kiltti, liian tavallinen, liian jännä tai liian väkivaltainen, liian työnarkomaani, ...
Selitys kyllä löytyy aina. Mitäpä jos vastaisuudessa abortoisitte kaikki miespuoliset alkiot, eihän heistä kuitenkaan mihinkään ole siitä syystä, että ovat miehiä. sataa naista kohti pitäisi syntyä korkeintaan 5 miestä, nykyinen biologinen 104 miestä sataa naista kohti on 20 kertaisesti tarvittava määrä, ja tilanteen korjamainen vaatisi naisilta tässä suhteessa aktiivisempaa otetta. Toki voi myös hoitaa homman valikoimalla sukupuolen keinohedelmöityksessä, niin ei tarvitse tuhlata lääkärien aikaa abortteihin. Se onnistuu nykytekniikalla aivan helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap, elämäsi on tylsää ja olet ajautunut ajattelemaan, että syynä on tylsä mies. On miehellä oma tahto, kun hän kerran luokkaantui. Hän tahtoo olla hyvä sinulle ja haluaa menestyä siinä. Etsikää jännitystä yhdessä. Ottakaa joka vuosi joku yhteinen haaste kuten Lapin vaellus tai purjehtimisen opettelu, joka laittaa molemmat koville. Tai ota itsellesi tavoite, jossa tarvitset miehen tukea, kuten uskalias askel omalla työurallasi. Silloin miehen yhteistyökyky muuttuu kullan arvoiseksi. Vauvakin on sopiva haaste, mutta vasta, kun uskosi suhteeseen on palannut. Kiltti mies on muuten oivallinen toteuttamaan seksuaalisia kokeiluja (marjametsässä jne.), koska hän haluaa miellyttää. Omaa aikaa pitää myös järjestää, ettette ole aina kiinni toisissanne, mutta samalla kannattaa sopia, että vähintään halailette joka päivä vaikka, ettei se ole tie etäytymiseen.
Voi vittu teitä ailahtelevia ämmiä, ei vittu osata päättää mitä oikeesti haluaa parisuhteeltansa. "mies on muuten ihana, mutta liian kiltti". ja sitten te vielä "puolustelette" kaiken tulisella temperamenttisuudella. Säälittävää paskaa sanoisinko. Mee terapiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
svägä kirjoitti:
Voi vittu teitä ailahtelevia ämmiä, ei vittu osata päättää mitä oikeesti haluaa parisuhteeltansa. "mies on muuten ihana, mutta liian kiltti". ja sitten te vielä "puolustelette" kaiken tulisella temperamenttisuudella. Säälittävää paskaa sanoisinko. Mee terapiaan!
Ei mun tarvi mennä terapiaan. Ei todellakaan tarvi. Yleensä ihmiset "tyytyvät" parisuhteisiinsa. Ei uskalleta vaatia mitään. Ainoa mitä vaadin kumppaniltani jatkossa, että suhteemme toimisi, on se, että hän elää MYÖS omaa elämäänsä. Eikä aina ajattele kaikessa minua ensisijaisesti. Se on pidemmän päälle todella tukahduttavaa.
Minusta monet tekevät virheen siinä, että ei uskalleta puhua omalle kumppanille asioista. Mikään ei ole parisuhteessa niin tärkeää kuin kommunikointi.
Jonkun mielestä minun suhteessani ei ole mitään ongelmaa, kun mies tekee kaiken ja on valmis mihin tahansa. Minä en semmoista halua. Haluan tasa-arvoisen kumppanuuden, ja haluan, että me molemmat voimme olla yhdessä ja erikseen ilman huonoa omaatuntoa.
- ap
Vierailija kirjoitti:
svägä kirjoitti:
Voi vittu teitä ailahtelevia ämmiä, ei vittu osata päättää mitä oikeesti haluaa parisuhteeltansa. "mies on muuten ihana, mutta liian kiltti". ja sitten te vielä "puolustelette" kaiken tulisella temperamenttisuudella. Säälittävää paskaa sanoisinko. Mee terapiaan!
Ei mun tarvi mennä terapiaan. Ei todellakaan tarvi. Yleensä ihmiset "tyytyvät" parisuhteisiinsa. Ei uskalleta vaatia mitään. Ainoa mitä vaadin kumppaniltani jatkossa, että suhteemme toimisi, on se, että hän elää MYÖS omaa elämäänsä. Eikä aina ajattele kaikessa minua ensisijaisesti. Se on pidemmän päälle todella tukahduttavaa.
Minusta monet tekevät virheen siinä, että ei uskalleta puhua omalle kumppanille asioista. Mikään ei ole parisuhteessa niin tärkeää kuin kommunikointi.
Jonkun mielestä minun suhteessani ei ole mitään ongelmaa, kun mies tekee kaiken ja on valmis mihin tahansa. Minä en semmoista halua. Haluan tasa-arvoisen kumppanuuden, ja haluan, että me molemmat voimme olla yhdessä ja erikseen ilman huonoa omaatuntoa.
- ap
Olen itse tällainen luultavasti liian kiltti ja vähän läheisriippuvuuten taipuvainen mies ja en omista kavereita enkä paljonkaan menoja tai omaa elämää joten kysyisin että mikä sun mielestä on vähittäisvaatimus sille "elämälle" eli riittääkö että mies esim harrastaa liikuntaa yksinään sen 6 kertaa viikossa? Entä jos sen lisäksi ei ole muuta "elämää"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
svägä kirjoitti:
Voi vittu teitä ailahtelevia ämmiä, ei vittu osata päättää mitä oikeesti haluaa parisuhteeltansa. "mies on muuten ihana, mutta liian kiltti". ja sitten te vielä "puolustelette" kaiken tulisella temperamenttisuudella. Säälittävää paskaa sanoisinko. Mee terapiaan!
Ei mun tarvi mennä terapiaan. Ei todellakaan tarvi. Yleensä ihmiset "tyytyvät" parisuhteisiinsa. Ei uskalleta vaatia mitään. Ainoa mitä vaadin kumppaniltani jatkossa, että suhteemme toimisi, on se, että hän elää MYÖS omaa elämäänsä. Eikä aina ajattele kaikessa minua ensisijaisesti. Se on pidemmän päälle todella tukahduttavaa.
Minusta monet tekevät virheen siinä, että ei uskalleta puhua omalle kumppanille asioista. Mikään ei ole parisuhteessa niin tärkeää kuin kommunikointi.
Jonkun mielestä minun suhteessani ei ole mitään ongelmaa, kun mies tekee kaiken ja on valmis mihin tahansa. Minä en semmoista halua. Haluan tasa-arvoisen kumppanuuden, ja haluan, että me molemmat voimme olla yhdessä ja erikseen ilman huonoa omaatuntoa.
- ap
Olen itse tällainen luultavasti liian kiltti ja vähän läheisriippuvuuten taipuvainen mies ja en omista kavereita enkä paljonkaan menoja tai omaa elämää joten kysyisin että mikä sun mielestä on vähittäisvaatimus sille "elämälle" eli riittääkö että mies esim harrastaa liikuntaa yksinään sen 6 kertaa viikossa? Entä jos sen lisäksi ei ole muuta "elämää"?
Kyllä se on hankalaa jos miehellä ei ole omia kavereita. Silloin usein läheisriippuvuudesta kärsivä juuri rakentaa elämänsä toisen varaan. Ei sellaista kukaan jaksa kannatella.
Eihän tuolle mitään määrää voi sanoa. Hanki elämä, mene terapiaan ja hoida se riippuvuutesi. Riippuvuus suhteessa on kuin mikä muu tahansa riippuvuus, ei sellaisessa vaan jaksa olla lopulta.
Minun miehelläni on lisäksi melko heikot käytöstavat. Ei mm auta kauppakassien kanssa. Tämäkin varmaan lähtöisin siitä että äitensä on hoitanut kaiken.
Vierailija kirjoitti:
svägä kirjoitti:
Voi vittu teitä ailahtelevia ämmiä, ei vittu osata päättää mitä oikeesti haluaa parisuhteeltansa. "mies on muuten ihana, mutta liian kiltti". ja sitten te vielä "puolustelette" kaiken tulisella temperamenttisuudella. Säälittävää paskaa sanoisinko. Mee terapiaan!
Ei mun tarvi mennä terapiaan. Ei todellakaan tarvi. Yleensä ihmiset "tyytyvät" parisuhteisiinsa. Ei uskalleta vaatia mitään. Ainoa mitä vaadin kumppaniltani jatkossa, että suhteemme toimisi, on se, että hän elää MYÖS omaa elämäänsä. Eikä aina ajattele kaikessa minua ensisijaisesti. Se on pidemmän päälle todella tukahduttavaa.
Minusta monet tekevät virheen siinä, että ei uskalleta puhua omalle kumppanille asioista. Mikään ei ole parisuhteessa niin tärkeää kuin kommunikointi.
Jonkun mielestä minun suhteessani ei ole mitään ongelmaa, kun mies tekee kaiken ja on valmis mihin tahansa. Minä en semmoista halua. Haluan tasa-arvoisen kumppanuuden, ja haluan, että me molemmat voimme olla yhdessä ja erikseen ilman huonoa omaatuntoa.
- ap
No juuri se riippuminen tukehduttaa. Kaksi erillistä yksilöä, ei yksi rajaton massa. Kaksi elämää, joista osaa jaetaan yhdessä. Vaikka tämä ketju puhui kiltteydestä, puhutaan oikeasti siitä kun nuori mies on sairastunut läheisriippuvuuteen. Ei sitä keskustelulla hoideta. Terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis musta jollain kommentoijalla oli pointtia, Ap ahdistuu vain koska sillä on jotenkin huono omatunto siitä että mies uhraa kaiken ja hän ei yhtä paljon. Se on se ongelma... Miehellä ei välttämättä ole mitään ongelmaa tai patoutunutta vihaa tai muuta. Mieti edes tätä vaihtoehtoa ap...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen melko samanlaisessa tilanteessa. Tottakai on ihanaa, että mies on kiltti ja huomaavainen, mutta liika on kaikessa oikeasti liikaa. Meillä se kiltteys ja tossumaisuus on johtanut siihen, että mä päätän ihan kaikesta. Mitä tehdään ruuaksi? Mitä tehdään lomalla? Minne mennää illalla? Lähdetäänkö noihin juhliin? Mitä elokuvaa katsotaan? Pitäisikö tänään pitää siivouspäivä? Mille alueelle muutetaan? Mies: "ihan sama, mitä sä haluaisit?" Se että joutuu päättämään kaikesta ja olemaan vastuussa kaikesta on todella uuvuttavaa. Suhde on enemmänkin kuin äiti-lapsi suhde, ei tasa-arvoinen parisuhde. Mies ei edes tee seksialoitteita, koska se ei halua vahingossakaan ehdottaa seksiä silloin kun musta ei tunnu siltä, ettei se loukkaisi mua.
Mjoo, toisaalta yksi asia mitä naiset usein eivät voi käsittää, on että näillä asioilla ei oikeasti ole mitään väliä useille miehille. Itselleni sillä on väliä että naiseni pylly on timmi, että minä saan nauttia siitä tarpeeksi usein, että nainen ottaa minut arjessakin huomioon ja käyttäytyy kunnioittavasti, ei siis lyttää eikä vittuile, koskaan.
Haluaa mielyttää minua vähintään yhtä paljon kuin minä häntä.
Se että mitä syödään, missä asutaan, sisustus, vaatteeni, lomakohde, millään tuommoisella ei ole mitään merkitystä kunhan minulla on naiseni.
Mutta, sen verran olen kyllä ymmärtänyt että hänen vuoksi sitten päätän mitä syödään ja mihin mennään aina välillä, esitän piittaavani jostain asiasta, vaikka oikeasti välitän vain hänestä.
Vähän kärjistettyä tietenkin, mutta jotenkuten näin se menee.
Lainatakseni koomikkoa: "If a man could fuck a woman in a cardboard box, he wouldn't buy a house."
M38
Miten sä ikinä selviäisit elämästä, jos sun puoliso haluaisi erota tai vaikka kuolisi tai vaikka loukkaantuisi niin, ettei pystyisi enää harrastamaan seksiä?
No jos eroaisi tai kuolisi, niin lähtisin tavoittelemaan jotain toista naista, surutyön jälkeen.
M38
Joo tää tulikin mieleen jo ensimmäisestä kirjoituksestasi. Todennäköisesti eroaa sinä päivänä, kun ymmärtää, että emmäätiiäihansamamulle-vastauksiesi takana ei olekaan kiltteys ja halu olla mieliksi, vaan pelkkä välinpitämättömyys yhteisistä asioista, yhteisestä elämästä. Voihan olla, että säkin eroat, ellei pylly pysy timminä. Mutta todennäköisemmin sulle onkin ihan sama, kuka siinä niistä verhoista länkyttää, kunhan nainen vaan on ja timmi pylly saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
No siis musta jollain kommentoijalla oli pointtia, Ap ahdistuu vain koska sillä on jotenkin huono omatunto siitä että mies uhraa kaiken ja hän ei yhtä paljon. Se on se ongelma... Miehellä ei välttämättä ole mitään ongelmaa tai patoutunutta vihaa tai muuta. Mieti edes tätä vaihtoehtoa ap...
Mies uhraa kaiken. Voi jösses. Tämä nyt oli paras lause evör. Miksi parisuhteessa kenenkään pitäisi uhrata kaikkensa?
Jos se haluu "uhrata kaiken". Jotkut on sellasia luonnostaan. Eikä ap:n tarvi siitä ahdistua tai olettaa että toisen tunteet on kokonaan omalla vastuulla...
Ja jos se on läheisriippuvainen niin silloin myös ap on osallinen tilanteeseen. Hän on se vastariippuva. Lukekaapa aiheesta
Mä ainakin tiedän nimittäin että mussa on vikaa kun en kiinnostu kilteistä ihmisistä. On ihan törkeää laittaa se kaikki sen kiltin syyksi.
Hieno ketju ja on antanut minulle ymmärrystä eroni syistä. Kiitos kirjoittajille
Ei ap