Mieheni on liian kiltti ja huomaavainen, enkä halua enää häntä
Tilanne on se, että mieheni on liian kiltti. Hän haluaa aina, että minulla on kaikki hyvin, siivoaa ja kokkaa, tekee suunnitelmat niin että voimme viettää aikaa yhdessä. Hän ei koskaan riitele kanssani, koska välttelee konflikteja. Hän palvoo minua suorastaan. Hän ei lähde ikinä ulos ilman minua, vaan välttelee poikieniltoja.
Nyt tämä tilanne on mennyt siihen, että minulla ei ole seksuaalisia haluja häntä kohtaan. Ollaan oltu yhdessä 2v. Mieheni on kaikin puolin ihana, mutta mikä helvetti siinä on, että tämmöinen kiltteys alkaa kyllästyttämään? Itse olen aika tulinen persoona ja tempperamenttinen persoona, enkä kaipaa mitään toista yhtä pässiä kanssani suhteeseen, mutta kyllä liiallinen kiltteys vie suhteesta kipinän ja mielenkiinnon. En halua, että toinen elää vain vuokseni.
Puhuimme eilen, ja mieheni on siitä lähtien ollut todella kylmä. En tiedä mitä tässä tekisin. Miehessäni onmuuten kaikki kohdallaan. :( Asiallisia kommentteja kiitos!
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen melko samanlaisessa tilanteessa. Tottakai on ihanaa, että mies on kiltti ja huomaavainen, mutta liika on kaikessa oikeasti liikaa. Meillä se kiltteys ja tossumaisuus on johtanut siihen, että mä päätän ihan kaikesta. Mitä tehdään ruuaksi? Mitä tehdään lomalla? Minne mennää illalla? Lähdetäänkö noihin juhliin? Mitä elokuvaa katsotaan? Pitäisikö tänään pitää siivouspäivä? Mille alueelle muutetaan? Mies: "ihan sama, mitä sä haluaisit?" Se että joutuu päättämään kaikesta ja olemaan vastuussa kaikesta on todella uuvuttavaa. Suhde on enemmänkin kuin äiti-lapsi suhde, ei tasa-arvoinen parisuhde. Mies ei edes tee seksialoitteita, koska se ei halua vahingossakaan ehdottaa seksiä silloin kun musta ei tunnu siltä, ettei se loukkaisi mua.
Mjoo, toisaalta yksi asia mitä naiset usein eivät voi käsittää, on että näillä asioilla ei oikeasti ole mitään väliä useille miehille. Itselleni sillä on väliä että naiseni pylly on timmi, että minä saan nauttia siitä tarpeeksi usein, että nainen ottaa minut arjessakin huomioon ja käyttäytyy kunnioittavasti, ei siis lyttää eikä vittuile, koskaan.
Haluaa mielyttää minua vähintään yhtä paljon kuin minä häntä.
Se että mitä syödään, missä asutaan, sisustus, vaatteeni, lomakohde, millään tuommoisella ei ole mitään merkitystä kunhan minulla on naiseni.
Mutta, sen verran olen kyllä ymmärtänyt että hänen vuoksi sitten päätän mitä syödään ja mihin mennään aina välillä, esitän piittaavani jostain asiasta, vaikka oikeasti välitän vain hänestä.
Vähän kärjistettyä tietenkin, mutta jotenkuten näin se menee.
Lainatakseni koomikkoa: "If a man could fuck a woman in a cardboard box, he wouldn't buy a house."
M38
Miten sä ikinä selviäisit elämästä, jos sun puoliso haluaisi erota tai vaikka kuolisi tai vaikka loukkaantuisi niin, ettei pystyisi enää harrastamaan seksiä?
No jos eroaisi tai kuolisi, niin lähtisin tavoittelemaan jotain toista naista, surutyön jälkeen.
M38
Joo tää tulikin mieleen jo ensimmäisestä kirjoituksestasi. Todennäköisesti eroaa sinä päivänä, kun ymmärtää, että emmäätiiäihansamamulle-vastauksiesi takana ei olekaan kiltteys ja halu olla mieliksi, vaan pelkkä välinpitämättömyys yhteisistä asioista, yhteisestä elämästä. Voihan olla, että säkin eroat, ellei pylly pysy timminä. Mutta todennäköisemmin sulle onkin ihan sama, kuka siinä niistä verhoista länkyttää, kunhan nainen vaan on ja timmi pylly saatavilla.
Nyt osuit pointtiin. Tällaisten miesten pitäisi aina huutaa välillä jostain vähäpätöisestä, muuten nainen hoksaa totuuden.
Olen itse nainen, jota ei verhot tms. kiinnosta niin tippaakaan, annan mielelläni miehen moisia ostella jos innostuu, mutta ei meillä kyllä sitten usein sisustetakaan vai mitä se on, erilaisten rimpsujen ostelu ja ripustelu. Lomamatkoihin voin ottaa kantaa, mutta ei haittaa, jos toinen siitä päättää ja mielellään vielä hoitaa käytännön jutut, kuten varaamiset. Ruokaa teen, jos kaapissa on aineksia ja menen toki itsekin joskus kauppaan. Mutta en välitä, mitä mies sieltä tuo, vaan syön, mitä saan. Ero kuitenkin on siinä, että en ole koskaan teeskennellyt, että tämä olisi kiltteyttä (ei, kyllä tää on laiskuutta) tai että toimisin näin, koska haluan antaa miehen päättää häntä miellyttääkseni.
Sen sijaan suhteemme on täynnä erilaista keskustelua, usein myös kiivasta kiistelyä, maailman tapahtumista, leffoista, kirjoista, dokkareista ja omastakin elämästä, toisen ja omista mielipiteistä. Paljon puhutaan myös työstä, koska molemmilla siinä omat vaatimukset ja haasteet.
Mutta jos hän oikeasti selkeästi kysyy mielipidettäni jostain - minun mielestä - turhasta ja vähäpätöisestä, kuten vaikkapa uusi lamppu, tottakai siihen keskityn ja sen annan. Tosin hän noudattaa mielipidettäni vain, jos se on sama kuin hänen:-) tai sitten minulla täytyy olla todella voimakas mielipide = tosiaan inhoan sitä, mitä hän ostattelee.
En ole lukenut koko ketjua, mutta pari ensimmäistä sivua. Näin aikuisena miehenä totean AP:lle, että käytöksesi ja tuntemuksesi on täysin ja ainoastaan luonnollista. Länsimainen mies on niin täysin munaton ja hukassa miehisyydestä, ettei ole mikään ihme jos naista ei kiinnosta. Mitä luulette minkä takia naiset ovat kiinnostuneita näistä kouluttamattomista, kieltä osaamattomista niljakkaista pakolaisista? Koska he ovat röyhkeitä ja himokkaita naista kohtaan.
Kaikista pahinta on jos mies sössöttää ja hänelle on ihan sama, kunhan nainen on tyytyväinen. Ei mikään eläinkään jaksaisi tuollaista, saati sitten moderni nainen.
AP kirjoittaa ja kokee puhdasta biologiaa, AV-mammojen on aivan turha kritisoida tuota ja koittaa jollain muulla opitulla humanismilla koittaa perustella miksi nöyrä kiltti mies on hyvä. Se on hyvä jossain paperilla tai teoriassa, mutta käytännössä luonto ei toimi noin.
Pakko kertoa omakin versio tähän. Olin naimisissa miehen kanssa, jolle kaverit olivat tärkeämpiä kuin minä ja muita naisia riitti.
Erosimme ja löysin tällaisen kiltin miehen. Seurustelin hänen kanssaan 2 ihanaa vuotta. Ihana olla miehen kanssa, joka nostaa sinut korokkeelle ja haluaa viettää kaiken vapaa-aikansa kanssasi. Vuoden jälkeen lopetin seksin, en enää halunnut. Toisen vuoden sinnittelin, sitten erosimme. Olen 3 lapsen yh ja tuon miehen apu todella olisi tarpeen perheessämme ja kaipaan yhdessä vietettyä aikaa. Lapsetkin pitivät miehestä. Mietin olenko hullu, kun eroan. Mutta en tuntenut vetoa ja suhde tuntui uuvuttavan minua kaikesta avusta huolimatta.
Erosimme sovussa ja seuraavalla viikolla miehellä oli uusi nainen. Jälleen yksinhuoltaja, ovat kuulemma onnellisia. Mietin kuitenkin, että jotakin outoa tähän mieheen liittyy....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa miehistä ei onneksi ole tohvelisankareita eikä jännämiehiä vaan normaaleja miehiä.
Aivan, eli liian tavallisia miehiä, joten niistäkin täytyy ottaa ero ja ryhtyä yksinhuoltajaksi.
Eron syy on siis aina miehen, olipa tämä sitten millainen tahansa. Liian kiltti, liian tavallinen, liian jännä tai liian väkivaltainen, liian työnarkomaani, ...
Selitys kyllä löytyy aina. Mitäpä jos vastaisuudessa abortoisitte kaikki miespuoliset alkiot, eihän heistä kuitenkaan mihinkään ole siitä syystä, että ovat miehiä. sataa naista kohti pitäisi syntyä korkeintaan 5 miestä, nykyinen biologinen 104 miestä sataa naista kohti on 20 kertaisesti tarvittava määrä, ja tilanteen korjamainen vaatisi naisilta tässä suhteessa aktiivisempaa otetta. Toki voi myös hoitaa homman valikoimalla sukupuolen keinohedelmöityksessä, niin ei tarvitse tuhlata lääkärien aikaa abortteihin. Se onnistuu nykytekniikalla aivan helposti.
Muuten toimisi, mutta jonkun pitää rakentaa ja ylläpitää yhteiskuntaa, että prinsessat voi harhailla.
Miksi siltä toiselta ihmiseltä aina odotetaan elämän täyttymystä suuntaan tai toiseen? Itse voi muuttua, itse voi vietellä kumppanin sänkypuuhiin, itse voi hankkia myös oman elämän jne. Voi bu-huu kun on aina väärinpäin kaikki. Tällaset happy problemit on jo merkki siitä, että elämä on tosiaan mennyt liian helpoksi, kaikki on tylsää ja millään ei ole mitään merkitystä. Siihenkin voi ITSE hankkia terapiaa ITSELLEEN.
Joka viides vuosi saisi olla eroamassa jos ero perustuu siihen ettei tunne vetoa toiseen. Voi jeesus teitä ihmiset!
Ap, me voidaan vaihtaa ukkoja päikseen. Saat tällaisen kuuman ja tulisen muslimimiehen joka ottaa heti ohjat käsiinsä. Hän juoksee yöt kaveriensa luona eikä menoistaan ilmoittele. Jännitystä elämään tuo kaikenlaiset ihanat ylläripyllärit, kuten että machomies on ajellut ylinopeutta tai ajanut rallia yöllä kaveriensa kanssa ja menettää ajokorttinsa. Poliisikin muistaa ajoittain joko sakoilla tai muilla kivoilla tuomioilla.
Mies määrää ja sinä sitten vikiset. Seksi on kyllä intohimoista jos sitä kaipaat. Mitään henkistä yhteyttä ei todellakaan kannata odottaa mutta ethän sinä sellaisesta syttyisikään? Turha odottaa että auttaisi kotona mitenkään. Itse kannat kauppakassisi viikosta toiseen ja hoidat lapset kotona yksin. Mihinkään perheongelmaan ei ota kantaa, muu kuin iloiset jutut kotona ei miestä kiinnosta. Kiltistä kaukana, erittäin itsekeskeinen mutta hei... hemmetin komea ja seksikäs!!!
Mulle kelpaisi ap tuon sun miehesi heti. Hartioilta lähtisi se iso satakiloinen kivi pois sekä saisi elää rauhassa ja nukkua yönsä levollisesti. Valitsisin vaikka heti seksittömän lupsakan elämäntyylin ja partnerin kuin tällaisen arvaamattoman kuumakallen joka aiheuttaa minulle vielä ennenaikaisen kuoleman tempauksillaan ja itsekkyydellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen melko samanlaisessa tilanteessa. Tottakai on ihanaa, että mies on kiltti ja huomaavainen, mutta liika on kaikessa oikeasti liikaa. Meillä se kiltteys ja tossumaisuus on johtanut siihen, että mä päätän ihan kaikesta. Mitä tehdään ruuaksi? Mitä tehdään lomalla? Minne mennää illalla? Lähdetäänkö noihin juhliin? Mitä elokuvaa katsotaan? Pitäisikö tänään pitää siivouspäivä? Mille alueelle muutetaan? Mies: "ihan sama, mitä sä haluaisit?" Se että joutuu päättämään kaikesta ja olemaan vastuussa kaikesta on todella uuvuttavaa. Suhde on enemmänkin kuin äiti-lapsi suhde, ei tasa-arvoinen parisuhde. Mies ei edes tee seksialoitteita, koska se ei halua vahingossakaan ehdottaa seksiä silloin kun musta ei tunnu siltä, ettei se loukkaisi mua.
Mjoo, toisaalta yksi asia mitä naiset usein eivät voi käsittää, on että näillä asioilla ei oikeasti ole mitään väliä useille miehille. Itselleni sillä on väliä että naiseni pylly on timmi, että minä saan nauttia siitä tarpeeksi usein, että nainen ottaa minut arjessakin huomioon ja käyttäytyy kunnioittavasti, ei siis lyttää eikä vittuile, koskaan.
Haluaa mielyttää minua vähintään yhtä paljon kuin minä häntä.
Se että mitä syödään, missä asutaan, sisustus, vaatteeni, lomakohde, millään tuommoisella ei ole mitään merkitystä kunhan minulla on naiseni.
Mutta, sen verran olen kyllä ymmärtänyt että hänen vuoksi sitten päätän mitä syödään ja mihin mennään aina välillä, esitän piittaavani jostain asiasta, vaikka oikeasti välitän vain hänestä.
Vähän kärjistettyä tietenkin, mutta jotenkuten näin se menee.
Lainatakseni koomikkoa: "If a man could fuck a woman in a cardboard box, he wouldn't buy a house."
M38
Miten sä ikinä selviäisit elämästä, jos sun puoliso haluaisi erota tai vaikka kuolisi tai vaikka loukkaantuisi niin, ettei pystyisi enää harrastamaan seksiä?
No jos eroaisi tai kuolisi, niin lähtisin tavoittelemaan jotain toista naista, surutyön jälkeen.
M38
Joo tää tulikin mieleen jo ensimmäisestä kirjoituksestasi. Todennäköisesti eroaa sinä päivänä, kun ymmärtää, että emmäätiiäihansamamulle-vastauksiesi takana ei olekaan kiltteys ja halu olla mieliksi, vaan pelkkä välinpitämättömyys yhteisistä asioista, yhteisestä elämästä. Voihan olla, että säkin eroat, ellei pylly pysy timminä. Mutta todennäköisemmin sulle onkin ihan sama, kuka siinä niistä verhoista länkyttää, kunhan nainen vaan on ja timmi pylly saatavilla.
Siis, jos puoliso kuolee niin pitää jäädä yksin loppuelämäksi? Omituista.
Liian huomaavainen puoliso asettaa omat tarpeensa kakkossijalle ja tekee aina, kuten toinen haluaa. Mitä hyvänsä ehdottaa, toinen on heti mukana. Kuulostaa ihanalta, mutta pidemmän päälle sekin väsyttää, koska ei tiedä mitä toinen aidosti haluaa. Jatkuva toisen miellyttäminen alkaa ahdistaa, koska puolisolla ei ole omaa tahtoa. Tässä käy herkästi niin, että puoliso joutuu tossun alle ja siinä vaiheessa viimeistään seksuaalinen kiinnostus omaa kumppania kohtaan on mennyttä.
Sitten ihmetellään kun monen mies ei tee mitään. Useimmat ymmärtävät jo varhain, että naisia on turha yrittää mielyttää.
Minulla oli tällainen liian kiltti mies. Rakastuin häneen kusipäisen miehen jälkeen helposti ja tunsin olevani prinsessa. Hänelle kävi kaikki, hän oli ritarillinen, avasi ovet, kantoi kassit, ei riidellyt. Jos oli eri mieltä, piti sen sisällään. Kysyi aina minulta mitä haluat tehdä, mitä haluat syödä jne. Hän oli myös paljon töissä, koska jos joku kaveri tai pomo keksi hänelle lisähommia, hän hoiti ne mukisematta. Pikkuhiljaa tuo kiltteys alkoi ärsyttämään kun huomasin, että hän välttelee konflikteja kuin ruttoa ja meidän ongelmat sen kuin kasaantui, kun niistä ei keskusteltu eikä niitä ikinä käsitelty. Sanoin niistä ja hän totesi aina vaan ettei halua riidellä. Hänen äitinsä oli ollut hyvin manipuloiva ja kasvattanut lapsensa pelolla, huutamalla ja fyysisesti jopa rankaisemalla. Miehellä oli myös veli, joka kuitenkin oli täysin vastakohta ja osasi pitää puoliaan, jopa jyrätä välillä.
Minulta kaikkosi halut miestä kohtaan, vaikka hän oli huomaavainen ja hyvä myös sängyssä, mutta ärsyyntymiskynnys ylittyi enkä enää halunnut häntä. Hän yritti vongata välillä, mutta ei tällöinkään suoraan maininnut asiasta vaan sängyssä silitteli päätä ja pussaili kasvoja ja oli pelokkaan oloinen.
Halusin edelleen avata keskustelua ongelmista, mutta se ei sopinut hänelle, hän meni täysin lukkoon.
Kiltti mies oli siis myös paljon pois kotoa, koska teki niin paljon töitä, tai näin minä luulin. Hän oli myös sairaalloisen tarkka puhelimestaan eikä mennyt edes yöllä vessaan ilman sitä. Tämä herätti itsessä outoja tuntemuksia kun jätän aina puhelimen pöydälle enkä piilottele sitä.
Kerran sitten hän oli vahingossa jättänyt puhelimensa yöpöydälle kun oli lähtenyt käymään kaupassa enkä voinut vastustaa kiusausta katsoa sinne. Kävi ilmi, että kilttimiehellä olikin parisuhteensa ohessa useita seksisuhteita ja lähetteli näille naisille härskejä viestejä, kehui heidän perseitään ja sanoi jopa rakastavansa ja ikävöivänsä sekä odottavansa, milloin pääsee taas panemaan.
Tunsin että maa vajoaa altani ja koko huone pyörii. Kuka tämä mies on, jonka kanssa olin ollut yhdessä jo 8 vuotta?
Kerroin löydöstäni ja mies raivostui - ensimmäistä kertaa 8 vuoden aikana kilttimies suuttui, koska hänen pyhään puhelimeensa oli kajottu ja hänen salailunsa ja epärehellisyytensä paljastui. Siihen asti kaikki ystävänikin suunnilleen palvoivat häntä, koska hän oli niin mukava ja auttavainen. Mitä tahansa pyysi, hän auttoi.
Niin hän selitti myös näiden naisten tulleen hänen elämäänsä - työpaikalla aloittivat flirttailemaan hänelle ja koska hän ei halua loukata koskasn ketään niin ajautui panemaan heitä vaikka ei olisi halunnut. Minä olen kuitenkin hänen elämänsä suurin rakkaus kuulemma.
Jätin miehen ja minulla meni todella pitkään etyä pystyin luottamaan yhteenkään mieheen. Nykyiseen mieheeni luotan sillä me juttelemme paljon, myös vaikeista asioista.
Kilttimiehen päästin elämääni ystävänä myöhemmin, hän käy onneksi terapiassa työstämässä ongelmiaan, ja hän on yhä minulle tärkeä ihminen, mutta vain ystävänä. Hänestä ei ole kenellekään seurustelukumppaniksi, koska kuulemma edelleen vaihtaa keskustelun sujuvasti mieluisempaan, jos jokin ikävä asia pitäisi käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kertoa omakin versio tähän. Olin naimisissa miehen kanssa, jolle kaverit olivat tärkeämpiä kuin minä ja muita naisia riitti.
Erosimme ja löysin tällaisen kiltin miehen. Seurustelin hänen kanssaan 2 ihanaa vuotta. Ihana olla miehen kanssa, joka nostaa sinut korokkeelle ja haluaa viettää kaiken vapaa-aikansa kanssasi. Vuoden jälkeen lopetin seksin, en enää halunnut. Toisen vuoden sinnittelin, sitten erosimme. Olen 3 lapsen yh ja tuon miehen apu todella olisi tarpeen perheessämme ja kaipaan yhdessä vietettyä aikaa. Lapsetkin pitivät miehestä. Mietin olenko hullu, kun eroan. Mutta en tuntenut vetoa ja suhde tuntui uuvuttavan minua kaikesta avusta huolimatta.
Erosimme sovussa ja seuraavalla viikolla miehellä oli uusi nainen. Jälleen yksinhuoltaja, ovat kuulemma onnellisia. Mietin kuitenkin, että jotakin outoa tähän mieheen liittyy....
kuulostaa niin tutulta. Minä kun jätin mieheni 8 tuon puhelinepisodin jälkeen niin vaikka olin hänen elämänsä suurin rakkaus näin hänet viikko eron jälkeen kahvilassa suutelemassa toista naista, jolla oli pieni lapsi mukana. Kuulin, että yh tämäkin (kuten minä). Hän tarvitsi siis nopeasti tilalle jonkun uuden pelastettavan.
Kannattaa hakeutua terapiaan. Todennäköisesti vanhempiesi parisuhde tai parisuhteet ovat ajatustesi taustalla.
Siis miten sekopäitä jotkut naiset voivatkaan olla... Kyllä hyville miehille on ottajia, joten päästäkää pois! Räväkät a kat voivat etsiä sitten kaltaisensa miehen, joka ei siivoa ja vetää t urpaan. Sitten nyyhkytätte elämän kurjuutta...
Mä luulen, että ap on niin herkästi kyllästyvä, että mies kuin mies menee vaihtoon tietyn ajan päästä. Eli ongelma ei ole miehessä vaan ap:n omassa levottomassa luonteessa.
Ja, pari suhde kuin parisuhde menee ketuiksi, kun alkaa päässään miettimään vain toisen huonoja puolia. Toimii myös toisin päin.
Mutta joo, päästä miehesi vapaaksi, sinä et ansaitse hyvää miestä.
on nää per**** ihmeellisiä kirjoituksia.
Nämä liian kiltit on just yleisesti niitä, jotka ei kerro eroaikeistaan vaan lataavat sitä sisälleen ja yksi kaunis päivä ottavat äkkilähdöt, kun ovat kadottaneet omat identiteettinsä. Nähty!
Vierailija kirjoitti:
Siis miten sekopäitä jotkut naiset voivatkaan olla... Kyllä hyville miehille on ottajia, joten päästäkää pois! Räväkät a kat voivat etsiä sitten kaltaisensa miehen, joka ei siivoa ja vetää t urpaan. Sitten nyyhkytätte elämän kurjuutta...
Hyville miehille on ottajia, mutta aloituksessa kuvaillun kaltaiset miehet hakevat yleensä suhteeseen juuri temperamenttisia, räväköitä naisia. Tuokin mies päätyy seuraavaksi taas samanlaisen naisen luokse, koska kokee, ettei muiden kanssa ole kipinää. Miehet jostain syystä hakevat lähes aina parisuhteeseen itsensä vastakohtaa. Rauhallisille ja kilteille naisille on tarjolla lähinnä vain räväkämpiä miehiä.
Täällä AP ja vieläkin saman miehen kanssa. Samat pohdinnat taas käynnissä. Ehkä pitäisi vaan luovuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. On ihan normaalia toivoa parisuhteelta tasaveroista kumppanuutta. Liian kiltti ja kaikessa myötäilevä puoliso käy pidemmän päälle yhtä rasittavaksi kuin teini, joka jokaiseen kysymykseen vastaa "emmä tiiä" tai "ihan sama".
Minäkin ymmärrän. Se kiltti myötäilijä on myös raskas kun haluaisi tasaveroisen kumppanin, jonka kanssa voisi joskus olla myös asioista eri mieltä. Sen sijaan, että itse valitsee aina ajanvieton, ruoan, kauppakassin sisällön ym. ym. koska toinen on joo-joo -mies. Ja ei, kiltin myötäilijän sijaan en halua vaimonhakkaajaa vaan suoraselkäisen miehen, jolla on oma mielipide eikä mahdollisen kinan pelossa luovu omasta mielipiteestään vaan on valmis siitä keskustelemaan silti, vaikka en olisikaan samaa mieltä.
Nyt osuit pointtiin. Tällaisten miesten pitäisi aina huutaa välillä jostain vähäpätöisestä, muuten nainen hoksaa totuuden.