Hassuin uskomus, joka sinulla on ollut pienenä?

Tonttuihin jotka oikeasti vakoilee käyttäytymistäni ikkunasta käsin, vakoilee täysin satunnaiseen aikaan. Joskus olin olevinaan näkevinäni pikku tonttupoikia omakotitalon ikkunoissa vaivihkaa vilahtaen. Se oli niin jännittävää.

Luulin, että Simpsonit ovat oma lajinsa kuten muumitkin.

Iskä kertoi minulle pienenä, että lapsia syntyy silloin, kun isä yksinoikeudella saa laittaa pienen siemenen äidin mahaan. Luulin, että niitä siemeniä (appelsiinin siemenen kokoisia) saa ostaa apteekista ja muistan vieläkin, minkälaiset pussit ja niiden etiketit olin kuvitellut erikseen poika- ja tyttösiemenille! Ajattelin siis myös, että apteekissa saa valita, kumpia haluaa.. heh..

Luulin myös penskana, että kaikkien muiden maiden oli opeteltava oman äidinkielensä lisäksi puhumaan suomea ja että se oli koko maailman yhteinen kieli.

Vierailija kirjoitti:

Iskä kertoi minulle pienenä, että lapsia syntyy silloin, kun isä yksinoikeudella saa laittaa pienen siemenen äidin mahaan. Luulin, että niitä siemeniä (appelsiinin siemenen kokoisia) saa ostaa apteekista ja muistan vieläkin, minkälaiset pussit ja niiden etiketit olin kuvitellut erikseen poika- ja tyttösiemenille! Ajattelin siis myös, että apteekissa saa valita, kumpia haluaa.. heh..

Luulin myös penskana, että kaikkien muiden maiden oli opeteltava oman äidinkielensä lisäksi puhumaan suomea ja että se oli koko maailman yhteinen kieli.

Minä luulin, että miehillä on kaksi kivestä siksi, että toisessa on "tyttösiittiöt" eli siittiöt, josta kehittyy äidin mahassa tyttö ja toisessa "poikasiittiöt" eli siittiöt, joista kehittyy kohdussa poika ja koska omilla vanhemmillani on vain poikia, niin se johtuu siitä, että kaikki siittiöt ovat isältä tulleet toisesta kiveksestä. Silloin olin jo kuullut, että mies antaa naiselle vauvan siemenen, josta kehittyy naisen mahassa vauva. Luulin vauvan kehittyvän vain tästä miehen siemenestä eikä nainen ollut muuta kuin jonkunlainen kasvualusta vauvalle.

Minä uskoin myös, että kaikki maailman ihmiset osaavat syntyessään suomen kielen ja oppivat vasta myöhemmin sitten sen oman maansa kielen. Sitten kerran menin puhumaan jollain leirintäalueella joillekin turisteille suomea ja ihmettelin kun he eivät ymmärtäneet minua. Se ihmetytti minua kovasti, sillä vaikka näin heidän olevan ulkomaalaisia ja kuulin heidän puhuvan keskenään oman maansa kieltä, niin en voinut ymmärtää, että miten he eivät ymmärrä sen lisäksi tätä suomen kieltä varsinkin kun he olivat Suomessa.

Kuvittelin, että voisin Peppi Pitkätossun tapaan muuttaa asumaan johonkin omaan taloon lapsena yksin asumaan. Haaveilin, että minulla olisi siellä paljon kaikkia eläimiä, luonani kävisi paljon muita lapsia ja kuinka me vain päivät pitkät leikkisimme ja pitäisimme hauskaa yhdessä ilman, että kasvamme koskaan aikuisiksi. Ikävä kyllä minusta tuli aikaa myöten aikuinen ja muutin vasta aikuisena asumaan yksin eikä nyt lähemmäs 40-vuotiaana enää huvittaisi vain leikkiä, katsoa televisiota ja syödä pelkkiä herkkuja aamusta iltaan ja illasta aamuun kuten kuvittelin tekeväni.

Tämä nyt on enemmänkin pelko: kun olin lapsena hiihtämässä leikkikentällä jossa oli syvälle lumeen uponneita jalanjälkiä, olin 100% varma että jos hiihdän sellaisen päältä, suksi katkeaa säpäleiksi ja putoan sinne loputtoman syvään (n. 10 cm) jalanjälkeen ja vähintään kuolen.

Luulin että rahaa saa aina lisää, kun vain hakee pankista. Ajattelin että aikuisilla on aina rahaa.

Ajattelin muutenkin, että aikuisten maailmassa kaikki ongelmat ratkeavat sillä, että menee johonkin virastoon, jossa selaillaan papereita, availlaan ja suljetaan kansioita ja höpötetään asiallisesti jonkin aikaa.

Tällaiset käsitykset minulla oli siitä huolimatta, että isämme teki pitkää työpäivää kodin ulkopuolella (äitimme oli kotiäitinä lapsuudessani). Ajattelin että isämme tekee töitä muuten vaan, koska sekin kuuluu aikuisuuteen tms., mutta että rahat tulevat virastoista ja pankista kaikille aikuisille.

Edustan ensimmäistä TV-sukupolvea, eli meille tuli mustavalko-TV 1960-luvun alussa.

Kovasti sitä me lapset ihmettelimme, että kuinka ne ruudussa näkyneet ihmiset oikein mahtuivat menemään sinne ruutuun sitä ohutta töpselijohtoa pitkin?

Ihan pienenä luulin, että televisiossa näkyvät ihmiset ovat oikeita ja eläviä, mutta minikokoisia. Ne siis asuivat television sisällä. Harkitsin usein television rikkomista, että saisin ne pienet ihmiset leikkeihini. Onneksi jäi harkinnan asteelle.

Luulin, että tähdet voivat pudota taivaalta maahan.

Luulin, että aikuisena ei ole ongelmia ja kaikki on helppoa, kun aikuisena tietää kaikesta kaiken, mitään ei tarvitse jännittää, kukaan ei käske tekemään mitään, kukaan ei kiusaa, olet vapaa tekemään mitä vain.

Samaan aikaan ihmettelin, miksi monet aikuiset on aina kovin kärttyisiä, lyhytpinnaisia ja ahdistuneen oloisia. Päätin, että minä en ainakaan aio olla sellainen aikuinen ja vanhempi.

Ja nyt olen ahdistunut ja masentunut kolmikymppinen.

Ihmettelin miksi aikuiset ovat usein niin stressaantuneita ja kiukkuisia, vaikka saavat valvoa myöhään ja syödä jätskiä aamupalaksi. Luulin myös, että kahvi on juoma jota pitää ruveta juomaan aikuisena, siis ihan pakko tykkää tai ei :D

Luulin että kukkaset ovat pieniä puita :)

Faith kirjoitti:

Luulin että rahaa saa aina lisää, kun vain hakee pankista. Ajattelin että aikuisilla on aina rahaa.

Ajattelin muutenkin, että aikuisten maailmassa kaikki ongelmat ratkeavat sillä, että menee johonkin virastoon, jossa selaillaan papereita, availlaan ja suljetaan kansioita ja höpötetään asiallisesti jonkin aikaa.

Tällaiset käsitykset minulla oli siitä huolimatta, että isämme teki pitkää työpäivää kodin ulkopuolella (äitimme oli kotiäitinä lapsuudessani). Ajattelin että isämme tekee töitä muuten vaan, koska sekin kuuluu aikuisuuteen tms., mutta että rahat tulevat virastoista ja pankista kaikille aikuisille.

Muta nainhhan se toimmi. Aina paljo rahha ja puelin. Ei koska tyo

"Jumala" helvetintulineen. Ahdisti vuosikymmeniä

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että aikuisena ei ole ongelmia ja kaikki on helppoa, kun aikuisena tietää kaikesta kaiken, mitään ei tarvitse jännittää, kukaan ei käske tekemään mitään, kukaan ei kiusaa, olet vapaa tekemään mitä vain.

Samaan aikaan ihmettelin, miksi monet aikuiset on aina kovin kärttyisiä, lyhytpinnaisia ja ahdistuneen oloisia. Päätin, että minä en ainakaan aio olla sellainen aikuinen ja vanhempi.

Ja nyt olen ahdistunut ja masentunut kolmikymppinen.

Moni asia onkin helpompaa aikuisena, koska on vapaaehtoista onko vai ei kenenkin kanssa väleissä.

Mutta eihän tuosta jännittämisestä pääse kai ikinä.

Meidän kylän näkötornista näkyy Ruotsiin asti! Tähysteltiin serkkujen ja sisarusten kanssa ihan ihmeissämme näkötornista että ohhoh, kylläpä Ruotsi näyttää samalta kuin Suomi! Ei mitään eroa!

Joo ei kai, se oli metsänreuna joka sieltä näkyi.. :D

Minä luulin että isä oli meidän sisaruskatsaan vanhin. Siis että äiti on synnyttänyt meidät kaikki. Niin uusavuton ja lapsellinen (ei hyvällä tavalla) oli minun isäni :D

Nikkari kirjoitti:

Lapsena katsottiin Mulan -elokuvaa, ja siinähän on pahiksena se hunni Shan Yu. Jossain keskivaiheilla elokuvaa ne hunnit jäljittää niitä keisarin joukkoja ja tuhoaa kyliä mennessään. Shan Yun haukka tuo lähikylästä nuken merkiksi lähellä olevista sotilaista ja siviileistä. Shan Yu sanoo nukesta: "Palautetaan se!" ja minä lapsena kirkkain silmin ajattelin, että siinäpä mukava mies, sääli että ne muut hunnit ovat niin ilkeitä että tuhosivat kylän, vaikka Shan Yu halusi vain palauttaa nuken lapselle!

Olen facepalmannut tälle ajatukselle ties kuinka monesti näin aikuisiällä.

Noo mä uskoin ihan samoin. Samoin luulin, että ne asukkaat olivat myöhemmin vain paenneet sieltä kylästä, koska eihän Disney-leffoissa  ruumiita näytetä. Ihmettelin, että miksi Mulan ja muut kauhistuivat autiosta kylästä niin kovin :D

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että Sisu-pastillit on Gifu-pastilleja.

Mä luuliin samaa. Ja että 7up juoma on nimeltään Zup