Hassuin uskomus, joka sinulla on ollut pienenä?

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että hiukset kasvavat latvoista.

Aloin opettelemaan englantia 7 vuotiaana ja päättelin, että kaikki yhdyssanat voi kääntää kirjaimellisesti englanniksi, esimerkiksi moottoritie olisi engineroad ja kaupantäti shopaunt. Ihmettelin, miksi isä sanoi, ettei se niin toimi. Väitin vielä, että opettaja olisi sanonut, että se menee niin..

Minä luulin, että maksalaatikko kääntyy liver box ja perunalaatikko potato box jne.  

Vierailija kirjoitti:

Luulin lapsena että tv:seen mennään sisälle tv:n takaa. Kurkistinkin tv:n taakse et miten ihmeessä sinne mennään. :D

Itse luulin jossain vaiheessa, että näyttelijät ovat oikeasti tv:n sisällä, joku kauhea ristiriita siinä tuntui olevan, mutta ajattelin, että ei se muutenkaan voi olla.

Ai niin! Uskoin myös Helsingin sijaitsevan eteläisellä pallonpuoliskolla, koska olin kuullut sen sijaitsevan etelässä :D

-2082

Minä luulin pienenä ja aika isonakin että minulla on täydelliset vanhemmat, varsinkin isä. Nyt tmmärrän että hän oli narsistinen despootti.

Minä kuvittelin pentuna, 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, että aikuisena tienaan kymppitonnin kuukaudessa ja asun omassa omakotitalossa. En ymmärtänyt, että niiden eteen olisi pitänyt käydä ensin koulut kunnolla, lukea läksyt ja saada hyviä arvosanoja, jotta voi saada hyvän työpaikan. Kuvittelin, että ne vain tulee mulle ilman että niiden eteen tarvitsee tehdä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Uskoin, että barbien hiukset ja ponien harjat kasvavat takaisin sen jälkeen kun ne leikkaa ekan kerran, mutta toisella kerralla eivät kasvakaan. Eli kerran voi kokeilla mutta sitten ei enää kannata. Ei muistikuvaa kuka välitti minulle tämän tiedon, mutta itse jaoin sen varmana pikkusiskolleni... Kaikilla poneillamme oli sitten irokeesit.

Minä en millään uskonut, etteivät barbien hiukset kasva takaisin, vaikka äiti sanoi niin, leikkasin monta barbia klanipäiksi ja itkin sen jälkeen kun niistä tuli rumia 😂 Myöhemmin kaljut barbit esittivät leikeissä miehiä(en omistanut Ken-nukkeja).

Musta kissa varasti mun uudet vihreät varvastossut. Ne oli mulla ekaa päivää jalassa, kun mentiin naapuripihalle kiipeilemään sellaiseen vanhanaikaiseen kiipeilytelineeseen (olen siis syntynyt -66). Pudotin varvastossut maahan, koska niiden kanssa oli niin vaikeaa kiivetä. Kun tulin alas, ei niitä varvastossuja ollut missään. Ainut joka kävi siinä lähellä ja poistui paikalta oli musta kissa. Eikä niitä varvastossuja ikinä löytynyt mistään.

- luulin, että kun kasvaa aikuiseksi, paino pysyy koko eliniän samana eli mihin kilomäärään se nyt sitten kullakin kasvun päätyttyä oli noussut

- luulin, että on vain yksi ukkonen ja olin helpottunut jos ukkosti esim. etelässä, ei voinut keskisuomessa silloin ukkostaa

- luulin, että talvella ei kaupoissa myydä jäätelöä (joku näin kertoi), en yltänyt itse kurkistamaan pakastealtaaseen

Että Jumala on olemassa ja yläkerran setä on joulupukki.

Että eläimet eivät sairastele.

Luulin pitkään että aataminomenan oikea nimitys on viinahissi, kun isä oli niin kertonut kun kysyin mikä se on : D

Luulin myös että painajaiset on mustavalkoisia muuten tavallisia unia

Luulin, että pojalla/miehellä ei voi olla emätintä tai rintoja eikä tytöllä/naisella penistä ja kiveksiä.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että voikukissa olevaa keltaista voi syödä, koska kukan nimi on voikukka.

Sitähän - voi - syödä.

Ja margariini tehdään kukista, rypsistä ja rapsista, joten ihan ok.

Voikukat ovat syötäviä, ihan juurista lehtiin ja kukkaan. Vartta en ole kuullut kenenkään syövän, mutta miksipä ei.

Vierailija kirjoitti:

"jumala" helvetin tulineen ahistaa vieläkin ;-(

Jumalalla on taivas.

Helvetti on toinen paikka.

Tiedoksi nyt aikuisena.

Kantsii avata Raamattu avoimin mielin.

Ei tarvi ahdistua enää.

Netissä myös Päivän sana, missä hyvät selitykset ymmärtämään mistä kyse.

Paha voitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei huvita elää enää tälläisessä maailmassa

Ymmärrän.

Aika hyvin.

Täällä on muutkin samaa sanoneet.

Niin mitä ootte ite tehny? Oottehan tehny jotain sen eteen, että meillä kaikilla olis kivempaa? Ettehän mee rahan perässä?

Oottehan auttaneet kadun kulmassa itkemässä ollutta tai yksin istujaa?

Ootteko antaneet tölkin kerääjälle euron ylimääräistä? Ootteko pyytäneet anteeksi kun ootte toimineet väärin?

Ootteko puhuneet suoraan kun on sen aika?

Ootteko miettineet mistä vaatteenne ostatte?

Ootteko pyrkineet auttamaan luontoa pärjäämään ihmisten rakentamassa maapallossa? Toivottavasti ootte olleet niinkuin lapsuudessa olisitte ihannoineet.

Vielä kymmenvuotiaana luulin, että maailma on ollut mustavalkoinen ja värit on saatu aikaan teknisen kehityksen vuoksi.

Että maailma on viaton ja kiva paikka eleskellä

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että pilvenpiirtäjissä tehdään oikeasti pilviä. Ja luulin siis, että tehtaat joissa on isoja savua tupruttavia piippuja, olisivat niitä pilvenpiirtäjiä ja se savu on sitä pilveä.

Minä taas luulin, että pilvenpiirtäjä on ammatti. Joku istuu korkean talon ylimmässä kerroksessa ja piirtelee niitä pilviä lehtiöönsä. Niin, miksi piirtelisi mutta ammatti muiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei näin kirjoitti:

Luulin että poliisit hakevat vankilaan, kun riideltiin ja huudettiin sisarusten kanssa, koska niin meille sanottiin..... Pelkäsin kuollakseni poliiseja lapsena.

Meidän huushollissa taas peloteltiin, että kiukuttelusta ja riitelystä joutuu LÄÄKÄRIIN... Äiti oli usein luuri kädessä että hänen on nyt soitettava LÄÄKÄRILLE kun ei ole normaalia tuollainen. Jeps, pelkäsin lapsena kuollakseni lääkäreitä ja edelleenkään en vapaaehtoisesti mene, vaikka aikuisjärki selittää että toisinaan se olisi ihan hyvä juttu :/  Olin melkoisen terve mukula joten kokemuksia lääkäreistä ei tullut, joten jotenkin tuosta lääkärille joutumisesta muodostui kammottava uhkakuva.

Meitä peloteltiin, että jos riehumaan liikaa, naapurit valittaa, saadaan häätö ja muutetaan veneen alle asumaan. Toinen uhkaus oli että minä ja veljeni joudutaan lastenkotiin. Uskoimme ja olimme taas vähän aikaa kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Ite uskoin, että kaikki sukulaiset kuolee ellen rukoile joka ilta pitkiä litanioita. No näin aikuisena sitten diagnosoitiinkin pakko-oireinen häiriö :)

Tämä on hymiöstä huolimatta ihan kauhean surullinen juttu, ja kun tunnen kaksi pakko-oireisesta häiriöstä kärsivää niin perhana vie, haluaisin jotenkin auttaa heitä... Ko. häiriö on käsittääkseni yhdenlainen reaktio sellaisiin lapsuudenoloihin joista minäkin kärsin. Minä satuin saamaan dissosiaatiohäiriön, jotkut saavat pakko-oireisen häiriön.

Koitetaan jaksaa näistä ongelmista huolimatta.

Kokonaisuutenahan tämä ketju on ollut hurjan sympaattinen; on helppo samaistua niin kovin moniin lapsen väärinkäsityksiin.