Onko sinkkunaisia niin paljon koska miehet ovat niin huonoja?

Ei ole totta, naiset eivät koskaan milloinkaan syytä sinkkuudestaan vastakkaista sukupuolta!

Vierailija kirjoitti:

Jep. Suomessa on naisten taso helvetin paljon kovempi kuin miesten. Kaikille hyville naisille ei vaan riitä hyvää miestä.

Ei perustu mihinkään muuhun kuin omaan feminismin pehmittämään päähän ja mutuun. 

Kyllä miehissä on osa sellaisia täydellisen menetettyjä tapauksia, jotka nyt vain eivät pääse parisuhteeseen, koska eivät ole kykeneviä elämään sellaisessa. Anteeksi vain. Näitä on varmaan naisissakin, mutta huomattavasti vähemmän. 

Ei se mene niin, että koko populaatio laitetaan kummankin sukupuolen osalta "paremmuusjärjestykseen", ne jonot laitetaan vieretysten, ja sitten kukin ottaa kädestä kiinni sitä joka sattui siihen viereen osumaan. Markkina-arvoteorian lähtöoletuksena on, että tällainen olisi tavoitetilanne, mutta lapsikin ymmärtää ettei pariutuminen onnistu jos mennään pelkän markkina-arvon mukaan tuolla tavalla. Ja että naisissa voi olla paljon enemmän markkina-arvoltaan keskitasoisia kun taas miehissä on enemmän niitä hikikomoripornorunkkareita, joille äiti tuo ruuat postiluukusta. Ei naisten MA-skaalan alapäässä oleva nainen ole tuollaiselle miehelle sopiva kumppani, vaikka Laasanen miten kääntäisi ja vääntäisi niitä tilastoaineistojaan.

Sun kysymys on aseteltu väärin. Onko pariutuminen harvinaista, koska miehet eivät kelpaa naisille? Tai onko sinkkumiehiä niin paljon, koska he eivät kelpaa suhteeseen?

Kai ymmärrät, että sinkkunaisia on ainakin vastaava määrä, kuin miehiäkin (nyt kaiketi poikkeuksellisesti hieman vähemmän), koska polyamoria on aika harvinaista.

Musta on ihan hyvä, että miehet joutuvat vähän miettimään sinkkuuttaan. Sellaiset katkerat naisvihaajat, mitä täälläkin palstalla pyörii, ei ansaitse minkäänlaista naista. Hyvät tyypit tietenkin kelpaa aina.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät tyypit tietenkin kelpaa aina.

Siis ne jotka ostavat kiinnitykseen naiseen ja maksavat kiinnityksestään tasaisesti joka kuukausi.

Asun yliopistokaupungissa, ja täällä on naisia enemmän kuin miehiä. Mieskokemukseni ovat tähän mennessä olleet melko huonoja: pettämistä, päihteiden liikakäyttöä, oman koulutukseni ja persoonani väheksyntää, selkään puukottamista ym., joten pakko sanoa, että omien kokemuksieni myötä  -  ja siis omassa mielessäni - sinkkuuteni johtuu miesten kelvottomuudesta. Kelpaisin vieläkin monelle, mutta olen jo vetäytynyt omaan kuplaani, koska en kaipaa (tai kestä) lisää huonoja kokemuksia. Siksi sanon "ei" kaikille lähestyjille, ja yksin on parempi ja turvallisempi olla.

Elämä on lisäksi opettanut, ettei kenestäkään miehestä voi tietää etukäteen niitä negatiivisia puolia ja ainoa taho mihin voin todella luottaa löytyy omasta mielestäni ja lähipiiristäni. Eihän se näin välttämättä todellisuudessa mene, mutta olen tosiaan oppinut jo varomaan. Mies kuin mies on aina jonkinlainen riskitekijä, joka pyrkii hyväksikäyttämään naista fyysisesti/emotionaalisesti omaa pahoinvointiaan paikaten toisella ihmisellä. Olisin aivan varmasti toista mieltä, jos omat kokemukseni olisivat olleet positiivisempia, mutta elämä jatkuu siitä huolimatta, ettei miestä ole, eikä tule. Itse asiassa se on aina omalla kohdallani ollut paljon kivempaa ilman miestä, joten miksi minun edes pitäisi haluta joku mies onneani pilaamaan?

N30

Mitä nainen hyötyy suhteesta surkeamman kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä nainen hyötyy suhteesta surkeamman kanssa?

Niinpä. Niillä kun ei ole rahaa eikä tarvetta hankkia sitä enempää, joten noiden miesten avulla naiset ei saa autoja, omakotitaloja, kesämökkejä, jne.

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset myös karsastaa homofobiaa ja rasismia, jotka on miehillä yleisempiä.

Monet miehet karsastavat homojen ihannointia ja neekereiden hyysäämistä, jotka ovat naisilla yleisempiä.

Mäkin asun yliopistokaupungissa ja täällä nyt vaan on enemmän naisia kuin miehiä sinkkuina. Miestarjonta on luokattoman surkeaa, jos vertaa naisiin. Itse haluan, että parisuhde tuo elämään jotain lisää, positiivisia asioita ja näillä kriteereillä ei ole sopivaa miestä löytynyt ja sen vuoksi olenkin ollut jo pitkään yksin. Jonkinlaisen miehen kyllä varmasti saisin, mutta miksi tyytyä elämänlaatua huonontavaan mieheen, jos yksin on ihan hyvä olla?

Olin ennen raitis, hyväkuntoinen ja muutenkin elämäni kanssa sinut oleva ukkeli.

Nykyään olen päihdeongelmainen läski.

Mikään ei ole muuttunut parisuhderintamalla.

Vierailija kirjoitti:

Mies kuin mies on aina jonkinlainen riskitekijä, joka pyrkii hyväksikäyttämään naista fyysisesti/emotionaalisesti omaa pahoinvointiaan paikaten toisella ihmisellä.

Ja se mies on alkanut tehdä näin todennäköisesti vain siitä syystä, että hänellä on huonoja kokemuksia naisista. Kun sikailee, niin sydän ei säry.

Miehissä on enemmän negatiivisia narisijoita, valittajia ja sohvaperunoita, joilla ei ole minkäänlaista yritystä kehittää itseään. Tuntemani sinkkunaiset opiskelevat työn ohessa ja kehittävät itseään jatkuvasti niin liikunnallisissa kuin henkisissäkin harrastuksissa, joten eipä ihme, ettei samanhenkistä miesseuraa löydy.

Tuntemiani sinkkumiehiä, näistäkö pitäisi sitten valita:

- naapurin noin nelikymppinen mies, pukeutuu kuin vanha pappa, käyttää vyölaukkua yms. Muuten varmasti ihan fiksu mies, mutta kaipaisi pientä stailausta. Valitettavasti pukeutuminen kertoo aika paljon myös ihmisen luonteesta ja kovin jämähtäneestä pappalookista voi vetää tiettyjä johtopäätöksiä.

- työpaikalla parisuhdetta jatkuvasti vaihtava 46-vuotias mies, harrastaa taidetta ja käyttää tosi paljon alkoholia. Seurustelee aina itseään 20 vuotta nuorempien naisten kanssa, henkinen taso ilmeisesti sama.

- työnarkomaani tuttu, joka on töissä 20 tuntia vuorokaudessa ja arvot pyörivät vahvasti materialistisissa asioissa. Empatiakykyä ei ole lainkaan ja myisi varmasti oman mummonsakin, jos siihen tulisi tilaisuus.

Siinäpä ne.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat liian nirsoja. Olen asettanut mahdolliselle kumppanille vaatimuksiksi vain ne mitä pystyn itsekin tarjoamaan: ei päihdeongelmaa, huolehtii kunnostaan, hygienia kunnossa.

Eipä löydy ketään noilla kriteereillä joten olen mielummin yksin.

Varmasti noinkin, mutta miehenä väittäisin, että myös ujoudella on suuri osuus tässä eli monet miehet eivät kehtaa mennä juttelemaan naisille. Syitä on varmasti monia: Kokemattomuus puhua vieraille naisille, neitsyys, sosiaalisten tilanteiden pelko, koulukiusaaminen...

Yritetään jutella naisille enemmän, miehet! Ei ne naiset pure:)

Vierailija kirjoitti:

Miehissä on enemmän negatiivisia narisijoita, valittajia ja sohvaperunoita, joilla ei ole minkäänlaista yritystä kehittää itseään. Tuntemani sinkkunaiset opiskelevat työn ohessa ja kehittävät itseään jatkuvasti niin liikunnallisissa kuin henkisissäkin harrastuksissa, joten eipä ihme, ettei samanhenkistä miesseuraa löydy.

Valitettavasti en voi auttaa. Olen opiskellut paljon, edennyt työssä jopa poikkeuksellisen hyvin, harrastan liikuntaa, henkisessä harrastuksessani olen ammattitasoa (olinkin hetken puoliammattilainen ja elätin itseni harrastuksellani opiskelijana). Valitettavasti olen myös lyhyt ja ruumiinrakenteeltani feminiininen. Paljon olen naisiin tutustunut ja mukavaa on yleensä ollut, mutta kerta toisensa jälkeen "se jokin" on puuttunut naisen mielestä. Sanoisinkin, että mainitsemasi kriteeristö ei aivan ole tyhjentävä.

Vierailija kirjoitti:

Sun kysymys on aseteltu väärin. Onko pariutuminen harvinaista, koska miehet eivät kelpaa naisille? Tai onko sinkkumiehiä niin paljon, koska he eivät kelpaa suhteeseen?

Kai ymmärrät, että sinkkunaisia on ainakin vastaava määrä, kuin miehiäkin (nyt kaiketi poikkeuksellisesti hieman vähemmän), koska polyamoria on aika harvinaista.

Musta on ihan hyvä, että miehet joutuvat vähän miettimään sinkkuuttaan. Sellaiset katkerat naisvihaajat, mitä täälläkin palstalla pyörii, ei ansaitse minkäänlaista naista. Hyvät tyypit tietenkin kelpaa aina.

Mikä sitten erottaa sinkkunaiset sinkkumiehistä? Sinkkunaiset eivät halua miestä koska ovat mielestään parempi? Eivät kelpuuta normaaleita miehiä vikoineen?

Nalkuttava perusläskimamma on monelle miehelle suhteeseen kelpaava koska on ihminen vikoineen, toisinpäin näin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun kysymys on aseteltu väärin. Onko pariutuminen harvinaista, koska miehet eivät kelpaa naisille? Tai onko sinkkumiehiä niin paljon, koska he eivät kelpaa suhteeseen?

Kai ymmärrät, että sinkkunaisia on ainakin vastaava määrä, kuin miehiäkin (nyt kaiketi poikkeuksellisesti hieman vähemmän), koska polyamoria on aika harvinaista.

Musta on ihan hyvä, että miehet joutuvat vähän miettimään sinkkuuttaan. Sellaiset katkerat naisvihaajat, mitä täälläkin palstalla pyörii, ei ansaitse minkäänlaista naista. Hyvät tyypit tietenkin kelpaa aina.

Mikä sitten erottaa sinkkunaiset sinkkumiehistä? Sinkkunaiset eivät halua miestä koska ovat mielestään parempi? Eivät kelpuuta normaaleita miehiä vikoineen?

Nalkuttava perusläskimamma on monelle miehelle suhteeseen kelpaava koska on ihminen vikoineen, toisinpäin näin ei ole.

Toivottavasti sinulla vielä tärppää, nalkuttava ja vikoja täynnä oleva perusläskipappa.

Vierailija kirjoitti:

Miehissä on enemmän negatiivisia narisijoita, valittajia ja sohvaperunoita, joilla ei ole minkäänlaista yritystä kehittää itseään. Tuntemani sinkkunaiset opiskelevat työn ohessa ja kehittävät itseään jatkuvasti niin liikunnallisissa kuin henkisissäkin harrastuksissa, joten eipä ihme, ettei samanhenkistä miesseuraa löydy.

Mainitsemasi ominaisuudet naisissa lasketaan normiksi koska onhan vika miehessä jos nainen on tyytymätön.

Vierailija kirjoitti:

Itse haluan, että parisuhde tuo elämään jotain lisää, positiivisia asioita.

Miksi vaan rehellisesti myönnä, että haluat parisuhteen tuomaan elämään lisää rahaa?