Mitä pitkillä automatkoilla tehtiin ennen kun oli älypuhelimia?

*kuin

Ap

Ei tehdä nytkään älypuhelimella mitään, tulee huono olo, samoin kuin jos vaikka lukisi kirjaa. Autossa kuunnellaan musiikkia tai jutellaan, ja katsellaan maisemia, lapset leikkii leluilla tai nukkuu.

Pelattiin pelejä ja sana- ym. leikkejä, kuunneltiin musiikkia, syötiin eväitä, nukuttiin.

Neljä tuntia ei ole Suomessa mikään erikoisen pitkä matka. 

Nuorempana vanhempien kyydissä istuessa luin kirjaa silloin kun se oli mahdollista, eli päivänvalossa ja suht tasaisella tiellä. Muulloin kuuntelin musiikkia ja miestiskelin omiani.

Kuunneltiin musiikkia tai vaikka äänikirjoja. Juteltiin jos jaksettiin. Luettiin jos pystyttiin. 

Luin kirjaa, kuuntelin musiikkia korvalappustereoilla ja myöhemmin kannettavalla cd-soittimella, piirsin, katselin maisemia (opin ajoreitin meidän mökille alle 6 vuotiaana), bongattiin tietyn värisiä /merkkisiä autoja.

Me pidettiin pikku kisoja, kuten kuka näkee eniten traktoreita, tai arvuuteltiin erilaisia juttuja. Tai sitten vain siedettiin tylsyyttä.

Pienenä tapeltiin takapenkillä sisarusten kesken. Siis sitten kun Aku Ankan taskukirjat oli jo luettu ja alkoi turhauttaa.

Sisaruksilla oli myös erilaisia pattereilla toimivia pelikoneita.

6

Kirjoja luettiin ja se oli jopa kivaa. Kannattaa lukea kirjoja koska yo kirjoituksissa sillä on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Pienenä tapeltiin takapenkillä sisarusten kesken. Siis sitten kun Aku Ankan taskukirjat oli jo luettu ja alkoi turhauttaa.

Sitte äitee antoi piiskaa kun tappelu kesti liian kauan.

No ei nämä nykypäivän kännyidiootit maisemia katsele, sitä ennen tehtiin.

Otettiin suihin ja naitiin välillä

Mikään ei ole ihanampaa kuin vain katsella maisemia. Maisemien ei kovin kummoisia edes tarvi olla, kunhan ne vaan lipuvat silmien editse. Itse olen matkustellut yli kymmentuntisiakin matkoja ulkomailla, enkä ole koskaan pitkästynyt. Tai no, ehkä Sahelin alueella.

Muksuna luin akkareita, tein kryptoja ja serkkujen ollessa mukana pidettiin jotain kisoja vastaantuleviin autoihin liittyen (en muista kunnolla). Nykyisin kuuntelen musaa ja katselen maisemia. Joskus saatan lukea tai virkata.

Nahisteltiin sisarusten kanssa, katseltiin maisemia, kuunneltiin autoradiosta kasetilta Mattia ja Teppoa tai korvalappustereoilla omia c-kasetteja.

Kuuntelen aina musiikkia ja katson ikkunasta ulos. Aina oon tehnyt niin.

Oksenneltiin Anttilan muovipusseihin.

Lähinnä kai mietiskelin asioita, tosin en kyllä 16-vuotiaana enää tehnyt mitään matkoja vanhempieni kanssa. On hyvä joskus olla ilman mitään viihdykettä ja varsinaista "ajankulua", olla vain ja ajatella tai unelmoida ja leikkiä mielikuvitusleikkejä.

Eräillä oli rekisterinumerokisa. Olivat aloittaneet ykkösestä ja sitten etsineet vastaan tulevista autoista suurempia numeroita. Vain järjestyksessä tulevat sai huomioida, eli jos etsittävänä oli 99 ja seuraavaksi tuli 101, niin sitä ei saanut huomioida. Eräs pääsi tuossa kisassa aika pitkälle, mutten muista montako sataa niitä oli.

Silloin kun minä olin lapsi, ei ollut tuvavyöpakkoa. Riekuttiin takapenkillä, vilkuteltiin ohiajaville autoille, kiusattiin sisaruksia ( koska oli tylsää) pelattiin korttipelejä, luettiin sarjakuvia, pysähdeltiin levähdyspaikoille syömään eväitä, mahdollisesti käytiin uimassa yms .