Mitä pitkillä automatkoilla tehtiin ennen kun oli älypuhelimia?

Luin ennen älypuhelinta pitkillä automatkoilla kirjoja ja kuuntelin musiikkia.

Teen kyllä niitä vieläkin joskus.

T. 17v

Mielinmäärinmaisemia kirjoitti:

Mikään ei ole ihanampaa kuin vain katsella maisemia. Maisemien ei kovin kummoisia edes tarvi olla, kunhan ne vaan lipuvat silmien editse. Itse olen matkustellut yli kymmentuntisiakin matkoja ulkomailla, enkä ole koskaan pitkästynyt. Tai no, ehkä Sahelin alueella.

Minä katselin aina maisemia. En kaivannut mitään viihdykettä. Jos meitä oli takapenkillä useampi, saatettiin joskus kerätä autojen rekkareista numeroita. Aloitettiin nollasta ja lopetettiin lukuun 999. Pisimmälle jonkun tietyn matkan ainana päässyt oli voittaja. Paras rekkareiden bongauspaikka oli tietenkin kuljettajan takana, siitä näki vastaantulevien rekkarit.

Me pelattiin ristinollaa tai hirsipuuta, jos oli kyniä ja paperia matkassa. Tai sitten leikittiin laiva on lastattua, tai veikattiin vastaantulevien autojen merkkejä. Hyvällä säällä bongailtiin taivaalta eri muotoisia pilviä ja kuvailtiin, miltä ne  näyttävät. Pienempänä kuunneltiin paljon Rölli-kasetteja, ne olivat mökkimatkojen kestosuosikki. Joskus leikittiin koko perheellä tarinan kerrontaa, jossa vuorotellen, sana kerrallaan keksittiin tarinaa ja omalla vuorollaan piti aina toistaa koko siihen mennessä kehitetty juttu, ennen kuin sai jatkaa sitä yhdellä sanalla. Ehkä aika on kullannut muistot, mutta en muista, että koskaan olisi mennyt tappeluksi takapenkillä sisarusten kanssa. Vähän isompana ärsytti sääntö, jonka mukaan etupenkillä istuvat saivat valita radiokanavan, eli se oli aina Nova (tai joskus Lapin reissuilla joku Lapin radio, joka oli ainoa, joka kuului siellä), kun KissFM tai Radiomafia olisivat olleet parempia. Ja nyt kun tarkemmin mietin, niin taisi olla vanhempien kusetusta, ettei esim. Radiomafia kuulunut joka puolella Suomea...

Nukuin takapenkillä ja pikkuveli takaikkunalla hattuhyllyllä. Autossa ei ollut turvaväitö takana eikä turvaistuimia oltu vielä edes keksitty.

Hereillä ollessa valittiin numero ja bongattiin niitä vastaan tulevien rekisterinumeroista ja se voitti joka sai 10 omaa numeroa ensin. Samaa voitiin tehdä myös auton värillä tai automerkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän isompana ärsytti sääntö, jonka mukaan etupenkillä istuvat saivat valita radiokanavan, eli se oli aina Nova (tai joskus Lapin reissuilla joku Lapin radio, joka oli ainoa, joka kuului siellä), kun KissFM tai Radiomafia olisivat olleet parempia. Ja nyt kun tarkemmin mietin, niin taisi olla vanhempien kusetusta, ettei esim. Radiomafia kuulunut joka puolella Suomea...

Vähän tässä tuntee itsensä vanhaksi, radio Nova kun alkoi kuulua vasta meidän esikoisen syntymän jälkeen vuonna 1997.

Samaa kun nytkin,seurataan ympäristön tapahtumia ja katsellaan maisemia ja annetaan aivojen levätä.

Viihdyn erinomaisesti omien ajatusteni hienossa seurassa. Toisin sanoen, ei mitään ongelmaa möllöttää neljää tuntia paikallaan tekemättä mitään.

- kuunneltiin radiota

- juteltiin

- tuijoteltiin ikkunoista ja laskettiin lehmiä yms mielenkiintoista

- haaveiltiin eli käytetiin mielikuvitusta

- pelattiin

- luettiin sarjakuvia

- tai kirjoja, tosin siitä tuli huono olo mulle

- selailtiin lehtiä

- nukuttiin

- kiusattiin sisaruksia

- kiusattiin vanhempia kysymällä JOKO KOHTA OLLAAN PERILLÄ

- syötiin

- pysähdeltiin ja syötiin voipaperiin käärittyjä eväsleipiä, pullaa, kahvia ja mehua mätsäävistä ruskea-kelta-punasävyisistä muoviastioista levähdysalueella

- autetiin isää ajamisessa eli katsottiin ettei näy poroja tiellä

- tunnistettiin automerkkejä

- keksittiin juttuja rekkarimerkeistä

Lapsuus 70-luvulla ja muistan elävästi yhden pitkän matkan. Veljen kanssa takapenkillä, ei niskatukia, ei turvavöitä. Oli jo pimeä ja meillä oli uudet pienet taskulamput, niissä oli kirkkaanväriset kuoret, punaiset ja siniset. Osoiteltiin niillä kattoon ja leikittiin ufoja. Olin aiemmin lukenut Hymy-lehdestä ufojutun, jossa parikymppiset tytöt olivat kohdanneet Suomessa ufon ja se oli virittänyt mielikuvitukseni huippuunsa. Äiti istui edessä ja jutteli isälle. Isä ajoi varmasti ja hyvin, kojelaudassa vilkkuivat pienen pienet värikkäät Ford Cortinan valot <3

Vierailija kirjoitti:

Autokoulun opettaja sanoi, että nykynuoria on vaikea opettaa ajamaan. Niillä ei oo mitään käsitystä liikenteestä, kun matkalaisina vaan tuijottavat puhelinta.

Meillä ei vielä ole lapsilla puhelimia ja 6v tykkää kaikesta liikenteeseen liittyvästä. Tuntee jo melkein kaikki liikennemerkit ja pitkillä automatkoilla ihmettelee miks ei joku käyttäny vilkkua ja tietää kenellä on väistämisvelvollisuus ym. Eniten kulutettu kirja meillä on autokoulukirja.

Ai, itse aina tuijotin liikennettä mutta en kyllä oppinut liikennesääntöjä kun vasta autokoulussa. :D

Potkittiin ja lyötiin pikkuveljeä (eli minua) ajankuluksi, oli kivaa, not.

En voi esim. lukea, tulen pahoinvoivaksi. Katselen maisemia, jos en itse aja. Kuuntelen musiikkia.

Joulun aikaan laskettiin kilpaa kynttelikköjä, kun ei enää nähnyt vastaantulevien autojen merkkejä tai värejä. Kynttelikköjä näkyi pimeän aikaan keskellä maaseutuakin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuollaisilla matkoilla tehtiin?

T.16v

Laulettiin ja leikittiin! Välillä pysähdyttiin uimaan taukopaikoilla tai jos meistä lapsista oli kiinni, aina kun oli uintiin sopiva taukopaikka.

Luin minkä pystyin, mutta kärsin matkapahoinvoinnista toisinaan lukiessa. Mutta muuten laulu soi, vaikkei sitä kai ilmastoinnin vuoksi etupenkkiläisten äänelle aina parhaimpana pidetäkään. Leikittiin erilaisia bongailuleikkejä ( tyyliin mulle hepo ym) ja keskenämme kortti- ja soveltuvin osin lautapelejä.

Itse pidin laulamisesta ja uimisesta eniten. Kuului kotimaan kesämatkailuun, muina vuodenaikoina kaikki edellämainittu sans uinti.

Oltiin hiljaa (toki välillä joku jotain puhui), katseltiin maisemia, kuunneltiin radiota ja mietittiin omia juttuja. Itse tykkään istua autossa, vaipua ylirentoutuneeseen tilaan, kun maisemat livahtaa ohi ja ajatuksia lipuu päässä. Isovanhempien mökki oli 200 kilmoterin päässä, jossa tuli esikouluikäisestä käytyä kymmeniä kertoja vuodessa. Lisäksi ukin kanssa tuli tehtyä monet Lapin reissut täältä Etelä-Suomesta.

Oltiin hiljaa tai saatiin tukkapöllyä. 

-91

Oltiin autopeliä, kuunneltiin kasetteja. Katseltiin maisemia, muistan sen miten puhelinlangat laskivat ja nousivat pylväitten välillä ja sitä katsellessa saattoi vaipua melkein transsiin. Myös tähtitaivaan katselu talvi-iltoina oli mahtavaa.

Eipä silti, ei meidän kolmella lapsella edelleenkään ole puhelimia eikä muutakaan automatkoilla ja me reissataan paljon. Ihan samalla tavalla ne istuu kuin mekin lapsena. Ja tappelevat joskus.

Kun olin 16-vuotias oli isäni ollut kuolleena jo neljä vuotta. Olin ainoa lapsi,eikä äidilläni ollut autoa.

Kun joskus pääsimme muiden autojen kyydissä jonnekin, juttelin mielelläni äitini ystävien kanssa ja minun kanssani juteltiin.

Yhtään ikävää tai ikävystyttävääkään  matkaa en muista.

Opin jo varhain keskustelemaan myös aikuisten kanssa ja pääsääntöisesti se oli minusta aina kivaa.Matkakohteena oli yleensä kesämökki.

Pisin matka minkä muistan, oli erään äitini läheisen lapsuudenystävän ja hänen miehensä farmari-Volvolla Ruotsiin,Sundsvalliin täältä Imatralta.Silloin olin 12-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autokoulun opettaja sanoi, että nykynuoria on vaikea opettaa ajamaan. Niillä ei oo mitään käsitystä liikenteestä, kun matkalaisina vaan tuijottavat puhelinta.

Meillä ei vielä ole lapsilla puhelimia ja 6v tykkää kaikesta liikenteeseen liittyvästä. Tuntee jo melkein kaikki liikennemerkit ja pitkillä automatkoilla ihmettelee miks ei joku käyttäny vilkkua ja tietää kenellä on väistämisvelvollisuus ym. Eniten kulutettu kirja meillä on autokoulukirja.

Ai, itse aina tuijotin liikennettä mutta en kyllä oppinut liikennesääntöjä kun vasta autokoulussa. :D

Olet oikeassa. Mutta jos ihmisellä ei ole mitään lähtökohtaa autoilijan silmin. Esimerkiksi bussissakin istuessa voi tiirailla helsingissä millä kaistalla saa ajaa henkilöautolla.

Kesällä laskettiin oman ikkunan puolelta lehmiä ja "heinäukkoja" eli heinäseipäitä. Tapeltiin.

Juteltiin ja oikeasti kuunneltiin niiden kanssamatkustajien juttuja. Kerrottiin vitsejä. Kaipaan niitä aikoja niin, nykyään omat lapset 11 ja 14v vain tuijottavat puhelinta ja naureskelevat omille jutuilleen puhelimillaan.