Mitä pitkillä automatkoilla tehtiin ennen kun oli älypuhelimia?

Laskettiin lehmiä laitumilla, kilpailtiin, kuka tunnistaa eniten vastaantulevien autojen merkkejä, arvosteltiin teiden laidoilla olevia taloja ja bongattiin kartanoita, kuunneltiin kasetteja, laulettiin, paljastettiin sisarusten tekemiä hölmöyksiä etupenkillä istuvalle äidille, luettiin Nakke Nakuttajia, pidäteltiin pissahätää ja tietenkin tapeltiin elintilasta sisarusten kanssa ja siitä kuka joutuu istumaan keskellä takapenkkiä, kilpailtiin, kuka pystyy olemaan hengittämättä pisimpään tai kuka pystyy olemaan puhumatta pisimpään. Tämän viimeksimainitun leikin otti äiti aina ilolla vastaan.

Olen puoliksi britti ja serkut opettivat "keltainen auto" pelin. Se joka ensinmäisenä näkee keltaisen auton saa lyödä vieressä istuvaa. Äiti ei tykännyt yhtään mutta eipä noita keltaisia autoja oikein liikenteessä ole. Suomessa tai briteissä.

Kitistiin, että on tylsää, pelattiin sisarusten kans pelejä, käytiin toistemme hermoille ja kiusattiin toisiamme. Omat teinit seurailee kartasta missä ollaan menossa, juttelee kavereilleen facessa/skypessä, katsoo netflixiä ja käy toistensa hermoille. Ennen älyluureja ja tabletteja tekivät samaa mitä minä tein ennen.

Laskettiin lehmiä tai bongattiin autoja, esim. sisko sinisiä ja minä punaisia ja se, joka ensimmäisenä pääsi esim. 100, voitti. Kuunnelttiin musiikkia ja hoilattiin mukana. Pidäteltiin hengitystä, kun molemmat vanhemmat tupakoivat autossa, eikä auton ikkunoita saanut avata, ettei isällä tule niskat kipeiksi.

64, kohtalotoveri. Aina kun menimme sukulaisiin niin oli pakko ottaa kaksi polttavaa tätiämme mukaan ja ikkunoita ei saanut avata samasta syystä. Hyi helvetti, en ikinä kiduttaisi omia lapsiani niin. T. 2- ja 5-vuotiaiden ihanien tyttöjen äiti

Katselin maisemia. Laskettiin lehmiä (niitä näkyi silloin paljon enemmän kuin nykyään). Jos nukutti niin nukuttiin.

70-luvulla ei ollut turvavyöpakkoa saati mitään istumakaukaloita lapsille, joten takapenkillä saattoi vaikka pitää painimatsin pikkuveljen kanssa. Kaikenmoinen leikkiminen oli helpompaa.

Meillä siinä 70-luvun alkuvuosina kaadettiin takapenkin selkänoja nurin ja sinne taakse lapsille patjat, jossa sai loikoilla.

Keksittiin kaikenlaisia pelejä vastaantulevista autoista ja muista ulkona näkyvistä asioista, mitä milloinkin keksittiin.

Pelattiin veljen kanssa korttia/ ristinollaa/ laivanupotusta jne.

Kuunneltiin musiikkia, luettiin tai nukuttiin.

Kensittiin myös erilaisia arvausleikkejä, laulunsanoista tai melidioista.

Tai ihan vaan tuijotettiin ulos ja juteltiin.

Olen matkustanut paljon takapenkkiläisenä 70- ja 80-luvuilla. Turvavyöpakko takapenkille tuli joskus 80-luvun puolivälin tietämissä. Itse olin tiedostava "nuori" ja pakotin sisareni ja serkkumme turvavöihin jo aiemmin. Kauheat protestit tuli siitäkin.

Ennen turvavyöpakkoa takapenkillä oli paljon puuhaa. Ajoimme joka kesä n. 3000 kilometrin kesälomareissun. Äiti osti ennakkoon jo muutaman yllätyksen meille autoon. Usein saimme alkumatkasta pikkuautot siskoni kanssa. Aika kului autoleikeissä. Takapenkin jalkatilassa oli makuupussit ja -alustat. Pikkusiskoni nukkui siinä, minä penkillä, kun ajomatkat olivat pitkiä ja monesti jopa yöaikaan. Myöhemmin äitini ihmetteli, miten emme aja oman tyttäreni kanssa yhtä pitkiä matkoja tauotta. Muistutin että nykylapset on turvaistuimiinsa sidottuja ja varmasti paikat puutuvat ihan eri tahtiin kuin meillä 70-luvun lapsilla.

Takapenkillä oli kiva makoilla ja katsoa puhelinlankojen ohimarssia sivuikkunasta. Pelasimme paljon korttipelejä, tappelimme, kuuntelimme äidin ja isän valitsemaa musiikkia (iskelmiä, iskelmiä, iskelmiä), pongasimme lehmiä, autoja ja milloin mitäkin. Luimme ja väritimme. Söimme karkkia ja muita eväitä. Kuuma oli, mutta se ei ollut niin ahdistavaa, kun pystyi siirtyilemään autossa vähän. Kesään kuului ehdottomasti lämpö. :)

Minulla on 11- ja 14-vuotiaat lapset. Uskokaa tai älkää, meillä on kännykkäkielto autossa. Kuuntelemme äänikirjoja, juttelemme, katselemme maisemia. Toki esikoinen välillä vilkaisee maailman kuulumiset puhelimeltaan (maailman = whatsapp tai snap). Mutta pääasiassa irtaannumme puhelimista matkan ajaksi ja kellumme matkanteossa. Puhelimista irtaannumme myös mökillä ja reissuilla. Olen itsekin aika puhelinriippuvainen, silti minä jätän sen reissuissa useinkin matkasta pois ja olen läsnä hetkessä. Tätä yritän opettaa lapsillenikin.

Vierailija kirjoitti:

64, kohtalotoveri. Aina kun menimme sukulaisiin niin oli pakko ottaa kaksi polttavaa tätiämme mukaan ja ikkunoita ei saanut avata samasta syystä. Hyi helvetti, en ikinä kiduttaisi omia lapsiani niin. T. 2- ja 5-vuotiaiden ihanien tyttöjen äiti

Meillä ei poltettu, mutta ikkunoita ei saanut myöskään avata, ettei tule vetoa ja niskat mene jumiin. Hyi sitä tunnetta kun paljaat sääret ovat tarttuneet hikiseen tulisen kuumaan nahkapenkkiin ja tuntee että tulee hitaasti hulluksi.

Meilläkään ei saanut aukaista ikkunoita, mutta isä osti takaikkunoihin sellaiset imukupilla kiinnitettävät "pimennysverhot". Niiden kanssa tapeltiinkin sitten suurin osa matkasta, kun eihän ne pysynyeet kuin ensimmäiset puoli tuntia, kunnes tipahtivat.