Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette KonMarista?
21.07.2016 |
Haluaisin keskustella ilmiöstä ja sen herättämistä ajatuksista, mutta en uskalla sitä kyseisessä facebook-ryhmässä tehdä, etten saa lynkkausta.
Mielestäni aihe on mielenkiintoinen ja olen itsekin innostunut "marittamaan" kotiani, mutta samalla pohdin että missä määrin minun tulisi ottaa vastuu kaikesta siitä roinasta jota olen vuosien mittaan kerännyt. Moni marittaja viskoo kaiken kylmästi jätesäkkeihin "poissa silmistä, poissa mielestä", mutta mielestäni se on kestävän kehityksen vastaista. Hyvä olisi kyetä kierrättämään mahdollisimman paljon, antaa turhat astiat, lakanat ym. vaikka pakolaisille tms.
Toisekseen olen miettinyt missä kohtaa maritus uhkaa muuttua siivousortoreksiaksi tai jonkinlaiseksi pakkomielteeksi. On vähän ikävää jos esim. kajotaan puolison tai lasten tavaroihin ja suututaan jos eivät suostu luopumaan riittävän paljosta. Mietinkin, että missä määrin perheen konmaritus-touhu on yksinomaan yhden perheenjäsenen päsmäröimää ja kärsiikö muut siitä.
Joku totesi HS:n kolumnissa tai kommetissa, että "tavarasta on tullut uusi läski", mikä kuvaa ilmiötä loistavasti. Tavarapaljous on jotenkin hävettävää ja joidenkin mielestä se kertoo ihmisen huonosta itsekurista. En sano, etteikö ajatuksessa voisi olla jotain tervehdyttävääkin tämmöisille länsimaalaisille pösilöille, jotka ovat surutta ahnehtineet lisää ja lisää ja nyt vaikeroivat tavaravuoriensa alla.
Noniin. Eipä mulla muuta. Tämän olisin siis halunnut kirjoittaa face-ryhmään, mutta en viitsinyt, kun tunnelma siellä on mikä on.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Herregud, mikä materialismin metatasolle siirtyminen tämä on! Tehdään ideologia materian järjesteämisestä!
Se on vääjäämätön seuraava askel sille, että ensin tehdään tuotteita ääretön määrä ja vaaditaan ihmisiä ostamaan niitä talouden elpymisen nimissä.
Ihme, että tässä meni näinkin kauan, että tuli KonMari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri lukemassa ko. kirjaa, joten vielä en viitsi varsinaista metodia arvostella, mutta voi jessus mua ärsyttää välillä Facebookin KonMari-ryhmä! Nytkin joku siellä ilmoittaa heittävänsä turhat tavaransa roskiin (ei kierrätykseen) ja noin 60 tyyppiä tykkää. Siis tykkää roskaamisesta! Katsos kun oma prosessi ei etene tarpeeksi nopeasti jos pitää erikseen viedä tavarat vaikka SPR:lle tai Fidan (mitä näitä nyt on) bokseihin. Että se siitä vastuusta, kun oma "henkinen prosessi"...
Ja sit tää naurettava hokema, että ollaan konmarin myötä mukamas niin askeettisia ja tavara menettänyt merkityksensä, mutta silti samaan päivitykseen ahdetaan kuvia jostakin pyyhe-taulu-lusikka-kippo-tuikku-installaatiosta ja muut ihailee (OOOH, TAVARAA)! Tyypit myös heivaa ihan kelpo tavaraa pois, että sais vaan ostaa uuden, katsos kun vanha astiasto ei enää säteilekään iloa. Mitä helkkarin antimaterialismia se on?! Minusta se kuulostaa ihan hel-ve-tin materialistiselta.
Kakkoskirjassa Kondo muuten erikseen mainitsee kierrätyksen poisheiton sijaan.
Minäkin hankkiuduin eroon astiastoistani ja ostin uuden :D. En kuitenkaan heittänyt roskiin, vaan annoin kalliimmat 12hlö sarjat (mm. Medusan ja New Waven) sisaruksilleni, jotka ne halusivat ja halvemmat vein hyväntekeväisyyteen. Ostin Iittalan Teeman 6hlö sarjan tilalle :D
Minä en ainakaan ole askeettinen ja tavara ei ainakaan ole menettänyt merkitystään, vaan päinvastoin - tavara on saanut ansaitsemansa merkityksen. Minulla ei ole turhia tai kelpaavia tavaroita, ainoastaan ihania ja tarpeellisia.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri lukemassa ko. kirjaa, joten vielä en viitsi varsinaista metodia arvostella, mutta voi jessus mua ärsyttää välillä Facebookin KonMari-ryhmä! Nytkin joku siellä ilmoittaa heittävänsä turhat tavaransa roskiin (ei kierrätykseen) ja noin 60 tyyppiä tykkää. Siis tykkää roskaamisesta! Katsos kun oma prosessi ei etene tarpeeksi nopeasti jos pitää erikseen viedä tavarat vaikka SPR:lle tai Fidan (mitä näitä nyt on) bokseihin. Että se siitä vastuusta, kun oma "henkinen prosessi"...
Ja sit tää naurettava hokema, että ollaan konmarin myötä mukamas niin askeettisia ja tavara menettänyt merkityksensä, mutta silti samaan päivitykseen ahdetaan kuvia jostakin pyyhe-taulu-lusikka-kippo-tuikku-installaatiosta ja muut ihailee (OOOH, TAVARAA)! Tyypit myös heivaa ihan kelpo tavaraa pois, että sais vaan ostaa uuden, katsos kun vanha astiasto ei enää säteilekään iloa. Mitä helkkarin antimaterialismia se on?! Minusta se kuulostaa ihan hel-ve-tin materialistiselta.
Kakkoskirjassa Kondo muuten erikseen mainitsee kierrätyksen poisheiton sijaan.
Minäkin hankkiuduin eroon astiastoistani ja ostin uuden :D. En kuitenkaan heittänyt roskiin, vaan annoin kalliimmat 12hlö sarjat (mm. Medusan ja New Waven) sisaruksilleni, jotka ne halusivat ja halvemmat vein hyväntekeväisyyteen. Ostin Iittalan Teeman 6hlö sarjan tilalle :D
Minä en ainakaan ole askeettinen ja tavara ei ainakaan ole menettänyt merkitystään, vaan päinvastoin - tavara on saanut ansaitsemansa merkityksen. Minulla ei ole turhia tai kelpaavia tavaroita, ainoastaan ihania ja tarpeellisia.
Eikö teillä koskaan syö enempää kuin kuusi henkeä kerrallaan? Ja tiskaatteko aina jokaisen ruokailun jälkeen? Ilmeisesti käsin, koska kone tuskin tulee noin pienestä määrästä täyteen.Meillä kahden hengen taloudessa on runsaasti astioita mm. siksi, että voi antaa lautasen tai kahvikupin vieraillekin, ja että riittää puhtaita käytettäväksi vielä silloinkin, kun tiskikone on viittä vaille täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan konmarin läpikäynyt säilyttänyt (kodin kokoon nähden) paljon tavaraa? Löytyikö kaikelle paikka? Onko järjestys säilynyt ja kuinka kauan järjestämisestä on?
Eikö kukaan?
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri lukemassa ko. kirjaa, joten vielä en viitsi varsinaista metodia arvostella, mutta voi jessus mua ärsyttää välillä Facebookin KonMari-ryhmä! Nytkin joku siellä ilmoittaa heittävänsä turhat tavaransa roskiin (ei kierrätykseen) ja noin 60 tyyppiä tykkää. Siis tykkää roskaamisesta! Katsos kun oma prosessi ei etene tarpeeksi nopeasti jos pitää erikseen viedä tavarat vaikka SPR:lle tai Fidan (mitä näitä nyt on) bokseihin. Että se siitä vastuusta, kun oma "henkinen prosessi"...
Ja sit tää naurettava hokema, että ollaan konmarin myötä mukamas niin askeettisia ja tavara menettänyt merkityksensä, mutta silti samaan päivitykseen ahdetaan kuvia jostakin pyyhe-taulu-lusikka-kippo-tuikku-installaatiosta ja muut ihailee (OOOH, TAVARAA)! Tyypit myös heivaa ihan kelpo tavaraa pois, että sais vaan ostaa uuden, katsos kun vanha astiasto ei enää säteilekään iloa. Mitä helkkarin antimaterialismia se on?! Minusta se kuulostaa ihan hel-ve-tin materialistiselta.
Kakkoskirjassa Kondo muuten erikseen mainitsee kierrätyksen poisheiton sijaan.
Minäkin hankkiuduin eroon astiastoistani ja ostin uuden :D. En kuitenkaan heittänyt roskiin, vaan annoin kalliimmat 12hlö sarjat (mm. Medusan ja New Waven) sisaruksilleni, jotka ne halusivat ja halvemmat vein hyväntekeväisyyteen. Ostin Iittalan Teeman 6hlö sarjan tilalle :D
Minä en ainakaan ole askeettinen ja tavara ei ainakaan ole menettänyt merkitystään, vaan päinvastoin - tavara on saanut ansaitsemansa merkityksen. Minulla ei ole turhia tai kelpaavia tavaroita, ainoastaan ihania ja tarpeellisia.
Eikö teillä koskaan syö enempää kuin kuusi henkeä kerrallaan? Ja tiskaatteko aina jokaisen ruokailun jälkeen? Ilmeisesti käsin, koska kone tuskin tulee noin pienestä määrästä täyteen.Meillä kahden hengen taloudessa on runsaasti astioita mm. siksi, että voi antaa lautasen tai kahvikupin vieraillekin, ja että riittää puhtaita käytettäväksi vielä silloinkin, kun tiskikone on viittä vaille täynnä.
Syö. Silloin joko vuokraan astiat cateringilta tai lainaan sisaruksiltani. En kuitenkaan tarvitse niitä täyttämään kaappejani. Meillä pestään koneessa tiskit jokaisen ruokailun jälkeen. Ruoan teosta ja tarjoilusta tulee aina tiskejä konetta täyttämään. Juomalaseja on enemmän + viini- ja viskilasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hienoa kiintyä ja rakastaa tavaroitaan. Pitää niistä huolta koko elinkaari, käyttää tavarat loppuun saakka. Olen materialisti, ja haluan kiintyä tavaroihin. En halua mitään kakkosvaihtoehtoja, vaan omiin tarpeisiin soveltuvia, esteettisiä tavaroita. Miksi säilyttäisin kaapeissa jotain sellaista, mistä en erityisemmin pidä? Olen aina ostanut vain mieleisiä tavaroita, lahjaksi olen saanut sellaista, mistä en pidä, samoin perintönä. Nyt marituksen myötä olen hankkiutunut eroon juuri tuollaista kakkosvaihtoehtotavaroista. Joku muu saa niistä jatkossa iloa, ja jos joskus jotain uutta tarvitsen, kuten nyt uuteen työhön uudet työvaatteet, niin aion kyllä ne ostaa ja olla edelleen materialisti. Joko kaupasta tai kirppikseltä tai muuten käytettynä, jos hyviä löytyy. Veikkaisin, että ostelen muutenkin vain kohtuullisesti tavaraa.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "tuottaa iloa" -juttu muuten löytyy ainakin yhdestä jenkkioppaasta jo ennen KonMaria. Joten aika hyvin markkinoitu.
Valitettavasti en ole itse tajunnut tuotteistaa sitä, että kaikki negatiivisia tunteita sisältävät jutut pitää hävittää ja hankkia tavaraa vain niin, että sille on paikka kodissa tai varastossa. Näillä on pärjätty hyvin vuosikaudet.
Tää on vaan yksi kiero tapa saada ihmiset ostamaan enemmän. Yritetään istuttaa ihmisiin filosofiaa, että kodin tavarat ovat kertakäyttökamaa. Kirjahyllyäkään ei enää osteta ajatellen, että annetaan se sitten lapsille perinnöksi, vaan ostetaan siksi aikaa kun se "säteilee iloa". Aikamoinen odotus tavaralta. Tavaroihin kiintyminenkin koetaan pahaksi, kun sitten niistä luopuminen on vaikeaa (ja uuden ostaminen tilalle). Itselleni tavarat ovat noh, tavaroita. Eivät ne säteile mitään.
Mitä sinä oikein selität? Mitä lapset tekevät sitten sille olemassaolevalle kirjahyllylleen? Vai oliko se ok, että se oli kertakäyttökamaa?
Jos lukisit kirjan, niin ymmärtäisit mistä on kyse. Meillä on käytössä isoäidiltäni perimä tarjoiluastia. Se on minulle rakas ja tärkeä. Miksi sinun lastesi pitäisi ottaa sinun valitsemasi kirjahylly vain koska se on sinulle rakas? Ideana on, että tarkastelee kulutustottumuksiaan - minulla on ostaminen loppunut melkein kokonaan, koska en osta varalle, enkä osta tuotteita siten, että ehkä tarvitsen niitä, tai tarvitsen niitä kerran. Ostan tuotteen vasta, jos tuote tuntuu täydelliseltä. Minun kodissani on vain ihania ja täydellisiä esineitä. Jokaista valokuvakehystä, haarukkaa ja wc-paperitelinettä myöten. Miksei olisi? Osa on rakkaita perintötavaroita, osa itse ostettuja.
Tottakai ne tavarat nyt tuntuvatkin täydellisiltä, mutta entä vuoden kuluttua? Sitten pitää taas vähän marittaa ja homma jatkuu, uutta säkönöivää ostetaan tilalle jne. Tarkoitin, että esim. minun isovanhempani ostivat ruokapöydän, lipastot, kirjahyllyn ja sängyn, kun menivät naimisiin. Kaikki massiivipuuta, jotka on hiottu ja lakattu moneen kertaan vuosikymmenten aikana. En tiedä ajattelivatko perintöä vielä siinä vaiheessa, mutta takuulla ajattelivat, että nämä huonekalut ostetaan ja niiden kanssa eletään koko loppuelämä. Kuinka moni tekee enää samanlaisia hankintoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "tuottaa iloa" -juttu muuten löytyy ainakin yhdestä jenkkioppaasta jo ennen KonMaria. Joten aika hyvin markkinoitu.
Valitettavasti en ole itse tajunnut tuotteistaa sitä, että kaikki negatiivisia tunteita sisältävät jutut pitää hävittää ja hankkia tavaraa vain niin, että sille on paikka kodissa tai varastossa. Näillä on pärjätty hyvin vuosikaudet.
Tää on vaan yksi kiero tapa saada ihmiset ostamaan enemmän. Yritetään istuttaa ihmisiin filosofiaa, että kodin tavarat ovat kertakäyttökamaa. Kirjahyllyäkään ei enää osteta ajatellen, että annetaan se sitten lapsille perinnöksi, vaan ostetaan siksi aikaa kun se "säteilee iloa". Aikamoinen odotus tavaralta. Tavaroihin kiintyminenkin koetaan pahaksi, kun sitten niistä luopuminen on vaikeaa (ja uuden ostaminen tilalle). Itselleni tavarat ovat noh, tavaroita. Eivät ne säteile mitään.
Mitä sinä oikein selität? Mitä lapset tekevät sitten sille olemassaolevalle kirjahyllylleen? Vai oliko se ok, että se oli kertakäyttökamaa?
Jos lukisit kirjan, niin ymmärtäisit mistä on kyse. Meillä on käytössä isoäidiltäni perimä tarjoiluastia. Se on minulle rakas ja tärkeä. Miksi sinun lastesi pitäisi ottaa sinun valitsemasi kirjahylly vain koska se on sinulle rakas? Ideana on, että tarkastelee kulutustottumuksiaan - minulla on ostaminen loppunut melkein kokonaan, koska en osta varalle, enkä osta tuotteita siten, että ehkä tarvitsen niitä, tai tarvitsen niitä kerran. Ostan tuotteen vasta, jos tuote tuntuu täydelliseltä. Minun kodissani on vain ihania ja täydellisiä esineitä. Jokaista valokuvakehystä, haarukkaa ja wc-paperitelinettä myöten. Miksei olisi? Osa on rakkaita perintötavaroita, osa itse ostettuja.
Tottakai ne tavarat nyt tuntuvatkin täydellisiltä, mutta entä vuoden kuluttua? Sitten pitää taas vähän marittaa ja homma jatkuu, uutta säkönöivää ostetaan tilalle jne. Tarkoitin, että esim. minun isovanhempani ostivat ruokapöydän, lipastot, kirjahyllyn ja sängyn, kun menivät naimisiin. Kaikki massiivipuuta, jotka on hiottu ja lakattu moneen kertaan vuosikymmenten aikana. En tiedä ajattelivatko perintöä vielä siinä vaiheessa, mutta takuulla ajattelivat, että nämä huonekalut ostetaan ja niiden kanssa eletään koko loppuelämä. Kuinka moni tekee enää samanlaisia hankintoja?
No, kirjahylly meillä on kohta viisi vuotta vanha, edelleen aivan täydellinen (ja IKEAsta vielä!). Sohva saman ikäinen, oikein hyvässä kunnossa ja täydellinen. Saarnipöytä, saman ikäinen, nyt suojattuna lasilla kun lapset ovat pieniä, kestää vielä vaikka kuinka kauan. Sänky menee vaihtoon viiden vuoden sisään, kuten pitääkin.
Yöpöydät ovat isäni tekemät. Ne olen maalannut muutamaan kertaan.
Sohva ei kestä loppuikää ja sänky pitää jo selän vuoksi vaihtaa säännöllisesti (tai patja, jos on runko erikseen). Kirjahyllyä en ole ajatellut missään vaiheessa uusia, ostin täydellisen kerralla. Lisäksi pöytä on tarpeeksi iso kasvavan perheen tarpeisiin.
Toisessa asunnossa on aika pitkälti sama tilanne.
Astioiden en kuvittele kestävän elämää, vaikka ulkonäöllisesti ja laadullisesti kestävän sarjan ostinkin. Verhot on molempiin asuntoihin tilattu mittatilauksena, eikä minulla ole mitään hinkua niitä muuttaa.
En tunne ketään - opiskelijoita lukuunottamatta, jotka ostelisivat jatkuvasti (edes muutaman vuoden välein) uusia huonekaluja vanhojen tilalle.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos joku kokee valaistumisen jossain asiassa vaikka kirjan kautta, niin mikä minä siihen olen sanomaan, että väärin tajuttu? Miksi ylipäätään vaikka luetaan tai seurataan tv-ohjelmia, jos niistä ei voi tai saa ottaa vaikutteita? En ole itse lukenut Kondon kirjaa, mutta en ymmärrä tätä paheksumista. Jos tavarakasojen yltäkylläisyyteen turtunut nykyihminen saa kulutustottumuksensa johonkin järkevään mittaan, onko siinä jotain moitittavaa? Kyllä enemmistöllä suomalaisistakin on ne ei-niin-rakkaat appiukon sorvaamat kynttilänjalat ja äidin Myrna-astiastot siirtymässä muuttokuormasta toiseen ja ilman "marittamista" jäävät vielä lastenkin häkkikomerojen täytteeksi. Jos omaa suhdettaan tavaraan ja ostamiseen tulee tutkailtua tarkemmin kirja lukemalla niin go for it!
Sitten lapset voivat kirota, miten mutsi maritti kaikki mummon myrnat ja muut aarteet ulos kodista ja korvasi ne kiinaiittalalla kun se tuotti hänelle iloa.
Samalla tavalla lähtivät billnäsit roskalavalle 70-luvulla, kun kaikkien piti saada lastulevyä. Ei mitään uutta auringon alla.
Paitsi, että kirjassa kehotetaan unohtamaan juhla-astiasto ja siirtyä nauttimaan siitä arkikäytössä. Olisihan se kiva, että ne myrnatkin näkisivät käyttöä, eivätkä pölyttyisi jossain kaapinperällä. Ja minä ainakin säästin isoäidiltäni saaman tarjoiluastian - ainoa jäljellä oleva astia heidän ensimmäisestä astiastostaan. Sekin näkee meillä elämää, eikä pölyty missään kaapinperällä, vaan on kattauksissa aitiopaikalla.
Minusta on ihan mukavaa, että välillä on spesiaalimpaa ja juhlavampaa.
Meillä ainakin juhlapäivinä pöytää ym. koristellaan enemmän, on kauniit servetit jne. kun arkena on vain astiat. Arkena en myöskään laita tarjoiluastioihin kaikkia ruokia tai kaada vettä kannuun jne. joten juhlavampaa saa myös näillä keinoilla. Ja kahvi juodaan arkena mukeista. :)
Vähän sama asia pukeutumisen suhteen eli töissä käytän kauniita vaatteita, joita asustamalla niistä saa sopivia asuja myös ravintolaan jne. Juhlamekko on sitten asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko keskustelun läpi luettanu, vastaukseni otsikon kysymykseen on:
ajattelen, että konmaritus on jonkinlainen uskonto/aate. Uskonnon tai tyyliin vegaanisen elämäntavan kaltainen kiihkoisuutta herättävä aate. Ihmisillä tuntuu olevan siitä erittäin vahvoja ajatuskia, koevat suurta puolustushalua aatetaan kohtaan ja kokevat sen hyvin vallakumouksellisena.
Sellasia ajatuksia täällä tämä keskustelu Konmarista herätti.
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelun läpi luettanu, vastaukseni otsikon kysymykseen on:
ajattelen, että konmaritus on jonkinlainen uskonto/aate. Uskonnon tai tyyliin vegaanisen elämäntavan kaltainen kiihkoisuutta herättävä aate. Ihmisillä tuntuu olevan siitä erittäin vahvoja ajatuskia, koevat suurta puolustushalua aatetaan kohtaan ja kokevat sen hyvin vallakumouksellisena.
Sellasia ajatuksia täällä tämä keskustelu Konmarista herätti.
Oletko lukenut kirjat? Minulla on hyvin vahvoja ajatuksia ihmisiä kohtaan, jotka ymmärtämättä tuomitsevat. Se, että on ymmärtänyt asian ja vaikka jopa kokeillut ja silti kokee sen huonona tai yhdentekevänä, on täysin eri asia.
Minulle kirja oli hyvin vallankumouksellinen. Hienoa, jos jollakin ei ole tarvetta lisäkiitollisuudelle, lisäharmonisuudelle jne. elämässään. Mahtavaa, jos joku on löytänyt ne kaikki omillaan! Usein näin ei kuitenkaan ole, vaan ihmisillä on ihmeellisiä kuvitelmia metodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "tuottaa iloa" -juttu muuten löytyy ainakin yhdestä jenkkioppaasta jo ennen KonMaria. Joten aika hyvin markkinoitu.
Valitettavasti en ole itse tajunnut tuotteistaa sitä, että kaikki negatiivisia tunteita sisältävät jutut pitää hävittää ja hankkia tavaraa vain niin, että sille on paikka kodissa tai varastossa. Näillä on pärjätty hyvin vuosikaudet.
Tää on vaan yksi kiero tapa saada ihmiset ostamaan enemmän. Yritetään istuttaa ihmisiin filosofiaa, että kodin tavarat ovat kertakäyttökamaa. Kirjahyllyäkään ei enää osteta ajatellen, että annetaan se sitten lapsille perinnöksi, vaan ostetaan siksi aikaa kun se "säteilee iloa". Aikamoinen odotus tavaralta. Tavaroihin kiintyminenkin koetaan pahaksi, kun sitten niistä luopuminen on vaikeaa (ja uuden ostaminen tilalle). Itselleni tavarat ovat noh, tavaroita. Eivät ne säteile mitään.
Mitä sinä oikein selität? Mitä lapset tekevät sitten sille olemassaolevalle kirjahyllylleen? Vai oliko se ok, että se oli kertakäyttökamaa?
Jos lukisit kirjan, niin ymmärtäisit mistä on kyse. Meillä on käytössä isoäidiltäni perimä tarjoiluastia. Se on minulle rakas ja tärkeä. Miksi sinun lastesi pitäisi ottaa sinun valitsemasi kirjahylly vain koska se on sinulle rakas? Ideana on, että tarkastelee kulutustottumuksiaan - minulla on ostaminen loppunut melkein kokonaan, koska en osta varalle, enkä osta tuotteita siten, että ehkä tarvitsen niitä, tai tarvitsen niitä kerran. Ostan tuotteen vasta, jos tuote tuntuu täydelliseltä. Minun kodissani on vain ihania ja täydellisiä esineitä. Jokaista valokuvakehystä, haarukkaa ja wc-paperitelinettä myöten. Miksei olisi? Osa on rakkaita perintötavaroita, osa itse ostettuja.
Tottakai ne tavarat nyt tuntuvatkin täydellisiltä, mutta entä vuoden kuluttua? Sitten pitää taas vähän marittaa ja homma jatkuu, uutta säkönöivää ostetaan tilalle jne. Tarkoitin, että esim. minun isovanhempani ostivat ruokapöydän, lipastot, kirjahyllyn ja sängyn, kun menivät naimisiin. Kaikki massiivipuuta, jotka on hiottu ja lakattu moneen kertaan vuosikymmenten aikana. En tiedä ajattelivatko perintöä vielä siinä vaiheessa, mutta takuulla ajattelivat, että nämä huonekalut ostetaan ja niiden kanssa eletään koko loppuelämä. Kuinka moni tekee enää samanlaisia hankintoja?
Tää sun juttus ei liity konmariin mitenkään.
Kaikkein fanaattisimmat marittajat eivät todellakaan ole ymmärtäneet kirjoittajan pointtia joka ei millään tavalla liity mm. käytännöllisyyteen vaan tunteeseen. Jos ei tunnu kivalta niin ei tarvitse pitää ja jos kuitenkin tuntuu rahanhaaskuulta hävittää joku vähemmän kiva juttu niin aina sen voi selittää itselleen kivaksi ja jutella sille asialle kivoja. Todellakaan tämä ei ole käytännöllinen tapa järjestellä tavaroitaan ja elämäänsä. Täysin tunnejuttu joka siksi sopii hamstraajille luettavaksi ja heillehän tämä on tarkoitettu. Sitä ei olla missään todistettu että konmarin kerran läpikäynyt olisi pysyvästi "parantunut" sotkusta, siitä meillä on vain Matami Marien oma sana uskottavana että näin on käynyt.
Minulla on muuten vain yksi astiasto kuudelle hengelle. Täydellinen astiasto. Tarpeen mukaan riittää kahdelletoista syöjälle jos valitsee lautaset niin että kaikki eivät ole samanlaisia mutta kattauksesta tulee silti tasapainoinen. Aterimia ja laseja on kaksitoista kappaletta eikä yhtään enempää, samoin kahvikuppeja ja teemukeja:) Olemme kuuden henkilön perhe. Päädyin tähän jo kauan ennen konmaria puhtaasta laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Tajusin jo parikymppisenä nuorena mammana että mitä vähemmän tavaraa sitä kivempaa. Esim. imetys eliminoi tuttipullotiskin kokonaan. Vaippoina on neljällä lapsella ollut samat ruskovillat, meillä on aina olllut kuivausrumpu, helpompi laittaa vaippa suoraan pesukoneeseen sen jälkeen kun tuotos on lipsautettu pönttöön. Roskis on meillä aina ollut hankala täytettävä kun ei millään meinaa täyttyä. Vaipattomuus oli tosiasia kaikilla lapsilla ennen kahta ikävuotta koska mä olin hyvin laiska vaihtelemaan vaippoja. Tajusivat itse että on kivempi istua potalla. Sain ruskovilloista vielä ruhtinaallisesti neljän lapsen jälkeen Huudossa aikanaan. Lapset on aina puettu hyvin yksinkertaisesti mutta kivasti. Alusvaatteita 12 kappaletta kaikkea sukkahousuja ja pitkiä kalsareita myöten. Ei mitään collegehousuja tukkimaan pesusysteemiä. esim. Pojat eivät koskaan ole tarvinneet enempää kuin kaksi paria farkkuja ja neljä puseroa kerrallaan, yksi huppari ja ulkohaalarit /takki ja sään mukaan kengät/ kesäkengät tai talvikengät, tytöt tarvitsee himppasen enempi mekkoina. osa lapsista on jo aikuisia ja harrastavat samaa minimalismia omissa kodeissaan:) Teini-ikä ei ole tuottanut ongelmia kun se vähä mitä on ostettu on ollut sitä kaikkein hoteinta matskua mitä sen ikäinen voi haluta. Hyvin ollut varaa kun ei osteta paljon. En oo tarvinnut konmaria sotkemaan kuvioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "tuottaa iloa" -juttu muuten löytyy ainakin yhdestä jenkkioppaasta jo ennen KonMaria. Joten aika hyvin markkinoitu.
Valitettavasti en ole itse tajunnut tuotteistaa sitä, että kaikki negatiivisia tunteita sisältävät jutut pitää hävittää ja hankkia tavaraa vain niin, että sille on paikka kodissa tai varastossa. Näillä on pärjätty hyvin vuosikaudet.
Tää on vaan yksi kiero tapa saada ihmiset ostamaan enemmän. Yritetään istuttaa ihmisiin filosofiaa, että kodin tavarat ovat kertakäyttökamaa. Kirjahyllyäkään ei enää osteta ajatellen, että annetaan se sitten lapsille perinnöksi, vaan ostetaan siksi aikaa kun se "säteilee iloa". Aikamoinen odotus tavaralta. Tavaroihin kiintyminenkin koetaan pahaksi, kun sitten niistä luopuminen on vaikeaa (ja uuden ostaminen tilalle). Itselleni tavarat ovat noh, tavaroita. Eivät ne säteile mitään.
Mitä sinä oikein selität? Mitä lapset tekevät sitten sille olemassaolevalle kirjahyllylleen? Vai oliko se ok, että se oli kertakäyttökamaa?
Jos lukisit kirjan, niin ymmärtäisit mistä on kyse. Meillä on käytössä isoäidiltäni perimä tarjoiluastia. Se on minulle rakas ja tärkeä. Miksi sinun lastesi pitäisi ottaa sinun valitsemasi kirjahylly vain koska se on sinulle rakas? Ideana on, että tarkastelee kulutustottumuksiaan - minulla on ostaminen loppunut melkein kokonaan, koska en osta varalle, enkä osta tuotteita siten, että ehkä tarvitsen niitä, tai tarvitsen niitä kerran. Ostan tuotteen vasta, jos tuote tuntuu täydelliseltä. Minun kodissani on vain ihania ja täydellisiä esineitä. Jokaista valokuvakehystä, haarukkaa ja wc-paperitelinettä myöten. Miksei olisi? Osa on rakkaita perintötavaroita, osa itse ostettuja.
Tottakai ne tavarat nyt tuntuvatkin täydellisiltä, mutta entä vuoden kuluttua? Sitten pitää taas vähän marittaa ja homma jatkuu, uutta säkönöivää ostetaan tilalle jne. Tarkoitin, että esim. minun isovanhempani ostivat ruokapöydän, lipastot, kirjahyllyn ja sängyn, kun menivät naimisiin. Kaikki massiivipuuta, jotka on hiottu ja lakattu moneen kertaan vuosikymmenten aikana. En tiedä ajattelivatko perintöä vielä siinä vaiheessa, mutta takuulla ajattelivat, että nämä huonekalut ostetaan ja niiden kanssa eletään koko loppuelämä. Kuinka moni tekee enää samanlaisia hankintoja?
Tää sun juttus ei liity konmariin mitenkään.
Olen lukenut Kondoni. Miksi minun tulkintani kirjasta on väärin ja sinun oikein? Ai koska minun tulkintani ei säteilekään iloa? Ihmiset tulkitsevat kirjoja eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "tuottaa iloa" -juttu muuten löytyy ainakin yhdestä jenkkioppaasta jo ennen KonMaria. Joten aika hyvin markkinoitu.
Valitettavasti en ole itse tajunnut tuotteistaa sitä, että kaikki negatiivisia tunteita sisältävät jutut pitää hävittää ja hankkia tavaraa vain niin, että sille on paikka kodissa tai varastossa. Näillä on pärjätty hyvin vuosikaudet.
Tää on vaan yksi kiero tapa saada ihmiset ostamaan enemmän. Yritetään istuttaa ihmisiin filosofiaa, että kodin tavarat ovat kertakäyttökamaa. Kirjahyllyäkään ei enää osteta ajatellen, että annetaan se sitten lapsille perinnöksi, vaan ostetaan siksi aikaa kun se "säteilee iloa". Aikamoinen odotus tavaralta. Tavaroihin kiintyminenkin koetaan pahaksi, kun sitten niistä luopuminen on vaikeaa (ja uuden ostaminen tilalle). Itselleni tavarat ovat noh, tavaroita. Eivät ne säteile mitään.
Mitä sinä oikein selität? Mitä lapset tekevät sitten sille olemassaolevalle kirjahyllylleen? Vai oliko se ok, että se oli kertakäyttökamaa?
Jos lukisit kirjan, niin ymmärtäisit mistä on kyse. Meillä on käytössä isoäidiltäni perimä tarjoiluastia. Se on minulle rakas ja tärkeä. Miksi sinun lastesi pitäisi ottaa sinun valitsemasi kirjahylly vain koska se on sinulle rakas? Ideana on, että tarkastelee kulutustottumuksiaan - minulla on ostaminen loppunut melkein kokonaan, koska en osta varalle, enkä osta tuotteita siten, että ehkä tarvitsen niitä, tai tarvitsen niitä kerran. Ostan tuotteen vasta, jos tuote tuntuu täydelliseltä. Minun kodissani on vain ihania ja täydellisiä esineitä. Jokaista valokuvakehystä, haarukkaa ja wc-paperitelinettä myöten. Miksei olisi? Osa on rakkaita perintötavaroita, osa itse ostettuja.
Tottakai ne tavarat nyt tuntuvatkin täydellisiltä, mutta entä vuoden kuluttua? Sitten pitää taas vähän marittaa ja homma jatkuu, uutta säkönöivää ostetaan tilalle jne. Tarkoitin, että esim. minun isovanhempani ostivat ruokapöydän, lipastot, kirjahyllyn ja sängyn, kun menivät naimisiin. Kaikki massiivipuuta, jotka on hiottu ja lakattu moneen kertaan vuosikymmenten aikana. En tiedä ajattelivatko perintöä vielä siinä vaiheessa, mutta takuulla ajattelivat, että nämä huonekalut ostetaan ja niiden kanssa eletään koko loppuelämä. Kuinka moni tekee enää samanlaisia hankintoja?
Tää sun juttus ei liity konmariin mitenkään.
Olen lukenut Kondoni. Miksi minun tulkintani kirjasta on väärin ja sinun oikein? Ai koska minun tulkintani ei säteilekään iloa? Ihmiset tulkitsevat kirjoja eri tavalla.
Tää on vaan yksi kiero tapa saada ihmiset ostamaan enemmän. Yritetään istuttaa ihmisiin filosofiaa, että kodin tavarat ovat kertakäyttökamaa
Ja juu, sinä et tosiaan säteile iloa vaan ihan jotain muuta. Menen ottamaan joditabletin.
KonMaria hämmästelevät ja kauhistelevat ihmiset, jotka a) eivät ole lukeneet kirjaa b) ovat lukeneet mutta eivät ole kokeneet kirjaa itselleen tarpeelliseksi tai eivät hyväksy kaikkia kirjan ajatuksia. Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että joku toinen ihminen voi saada kirjasta herätyksen, jonka myötä tekee elämässään muutoksen, jotain hänelle merkityksellistä, joka kenties tekee olosta ja elosta helpompaa, iloisempaa ja jopa onnellisempaa?
Kyllähän minä sen tiedänkin, se on sama asia, joka nousee esille minkä tahansa ilmiön kanssa, jossa ihmiset toimivat eri tavoin: nostetaan oma tapa toisten yläpuolelle. Tuottaa suurta mielihyvää, kun voi ajatella, että olen parempi kuin muut. "Minä olen ymmärtänyt tämän ajat sitten ilman kirjaakin."
Olisi niin paljon helpompi olla ja elää, kun annettaisiin kaikkien kukkien kukkia. Arvostelematta, lyttäämättä. Myös KonMarittajien kesken - fb-ryhmässä toden totta ei aina ymmärretä, että kirjan oppeja kaikki eivät sovella samalla tavalla. Pääasia kun mielestäni on, että ihminen saisi iloa omaan elämäänsä ja kotiinsa juuri hänelle sopivalla tavalla, tekeepä hän "marituksensa" sitten Kondon mallin mukaan tai hieman säveltäen.
Mitä tulee tässä ketjussa erään kirjoittajan ärsyynnyttäneeseen sisustuskuvien julkaisuun fb-ryhmässä, se on juuri sitä marittamisen tuoman ilon levittämistä, jota ryhmäläiset ymmärtävät! Kun epämääräisen roinansa keskeltä löytää helmet, joita katsomalla päivittäin tulee hyvä mieli - kyllä tavaralla on suurimmalle osalle ihmisistä merkitystä ja ne tuovat iloa.
Uskomattoman tyhjällä opilla tehdään läjäpäin miljoonia kotitöissä ilmeisesti täysin uusavuttomien, ja mihinkään omaan siivous- ,(tai varsinkaan kierrätys)ajatteluun kykenemättömien kustannuksella.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Maricon kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Maricon kirjoitti:
Tulen juuri paikallisesta kirjakaupastamme ja lahjaostosteni siellä suorittamisen ohessa pyysin saada vielä nähtäväkseni tätä Konmari opusta. (Hinta oli 17,90) Myyjä otti sen hyllystä ja ojensi tarkasteltavakseni. Katselin sitä n. vartin verran.
Huomasin esim. että siellä oli kokonainen luku omistettu pelkästään sukkien ja sukkahousujen varastoinnin ja säilytyksen jalojen taitojen opastukselle.
Minulla ne ovat yleensä ensin avaamattomassa muovitetussa ostopakkauksessaan ja se pari jota käytän on käytössäni tai sitten lllalla pesuvadissa huuhdottavana ja sen jälkeen ripustan ne kuivamaan kuivatustelineeseen kylpyhuoneessani.
Käytössä on ytht'aikaa esillä siis vain kahdet .
Useampia pakkauksia en turhaan avaa ja näin kesällä käytänkin yleensä vain polvisukkia. Harvat kestävät viikkoa kauempaa,vaikka kuinka ne huolellisesti jalkaan laittaisi ja hyvin niistä huolehtisi.
Epäilen muuten aika vahvasti, että ihminen jolla on vähintään muutama miljoona painostuloja pankkitilillään (Kuten rva Kondolla taatusti jo on) oikeasti jaksaisi ihan hirveästi stressata niistä sukkapareistaan siellä kotona Japanissa säilytyslaatikossaan ja niiden 'Pyhästä Järjestyksestä' siellä elämänsä ihan sinä keskeisimpänä asiana...
Sukkien tarkat hoito,pesu- ja säilytysohjeetkin on muuten painettu melkein joka sukkapakkauksen takakanteen,tai siihen pahviliuskaan jolla ne on kiinnitetty yhteen, myyntitelineeseensä muovikoukustaan roikkumaan laitettaviksi.
Ne on siis syytä lukea tarkkaan jos ei sukkienhoito vielä itseltä kunnolla suju.Sieltä ne selviävät kyllä kaikki tarpeelliset ohjeet - ihan siis ilman mitään ylimääräistä opustakin.
Olisit lukenut tarkemmin. Siellä esitettiin ihan järkisyyt.
Kerro sinä järkisyyt tuollaiselle sukkahousujen paimentamiselle ja hypistelylle,varsinkaan enää sitten jos tilillä on jo miljoonia euroja ...
( ...ellei nyt sitten satu olemaan kyseessä joku asialleen fanaattisesti, henkeen ja vereen vihkiytynyt vaatefetisisti)
Onko se siis mielestäsi mielekästä ajankäyttöä ?
Eikö siinä siis todellakaan ole mitään sijaa koko tuollaisen puuhastelun mielekkyyden kritisoimiselle ?
Totta kai on. Mutta rehellisesti, minulla on tililläni useita miljoonia dollareita, ja kuitenkin hypistelin sukkahousut asiaankuuluvasti. Se kuuluu siihen arvostuksen opetteluun - ei ole mitään syytä hoitaa tavaroitaan huonosti, vaikka rahaa olisi kuinka. KonMari nimenomaan opettaa pois kertakäyttökulttuurista.
Sitten kun on metodin mukaisesti käynyt koko kotinsa läpi voi vapaasti päättää mitä haluaa tehdä. Minä en viikkaile sukkia, koska ne ovat meillä vain vähän aikaa - lapset kasvavat ja mies kuluttaa sukkia tehokkaasti. Mutta en tosin myöskään rullaa niitä pallolle tai venytä niitä muuten. Viikkasin kaikki kuitenkin koko metodin lävitse, koska tiesin sen psykologisen syyn siihen harjoitukseen.
Tarkoitat varmaan miehesi pankkitilillä? Ja jos sulla itselläsi olisi miljoonia, niin miten ihmeessä et tekisi jotain hiukkasen järkevämpää, kuin yksin itse karsisit tavaramääriäsi palkkaamatta siihen ammattijärjestelijää?
Meillä on yhteiset rahat. Mitä "järkevämpää" tekisin? Ylipäätään minua ihmetyttää se ihmisten käsitys, että jos olisi rahaa he tekisivät kummallisia juttua. Kuten matkustelisivat koko ajan, eivät koskaan enää siivoaisi kotiaan yms. No, en jaksa matkustella koko ajan. Haluan olla mieheni kanssa ja pienet lapset eivät ole kamalan hyvää matkaseuraa. Kyllä meillä käy siivooja, mutta ei todellakaan joka päivä. Ja vaikka minulla olisi rahaa ostaa joka päivä uudet vaatteet, en koe sitä kovin ekologisena tai eettisenä, vaan huolehdin tavaroistani hyvin.
Ammattijärjestelijä ei auta KonMari-metodissa tippaakaan. Ei ole kyse järjestelystä, vaan psykologisesta metodista, jolla koti laitetaan kerralla kuntoon ja elämää/tavaroitaan arvostaa sen jälkeen enemmän.
Hieno juttu, että jollekin oli tässä threadissa ammattijärjestelijä toiminut. Kuitenkin ammattijärjestelijä oli ostattanut lisää säilytystilaa :O. Ja mitään takuita ei ole, että ammattijärjestelijää ei tarvittaisi enää. KonMarissa on, sillä oikein tehtynä se muuttaa kulutustottumuksia radikaalisti.
Kirjassa ei oteta kantaa kulutustottumuksiin. Siinä myös todetaan, ettei tarkoitus ole, että tavaraa on mahdollisimman vähän. Koti voi olla ihan tupaten täynnäkin tavaraa, jos se tavara tuottaa iloa.
Mutta kakkoskirjassa Kondo kertoo, että ottaa aina lähtökohdaksi sen, että ainoastaan kiinteät säilytysratkaisut jäävät. Toki esim. keräilijällä voi olla tarpeen muutkin. Mutta lähtökohtaisesti kiinteät säilytysratkaisut pitäisi saada riittämään. Pakko kuitenkaan ei ole - jokaisen koti on sen nimenomaisen henkilön koti.
Ajatuksen tasolla ihan hyvä lähtökohta, mutta ne kiinteät säilytysratkaisut voi kovasti poiketa kodista toiseen. Mielestäni ei voi myöskään olettaa että kodissa valmiina olevat ratkaisut suoraan palvelisivat siellä asuvia, samanlaisessa asunnossahan voidaan asua hyvinkin erilaisella kokoonpanolla.
Mitä sinä oikein selität? Mitä lapset tekevät sitten sille olemassaolevalle kirjahyllylleen? Vai oliko se ok, että se oli kertakäyttökamaa?
Jos lukisit kirjan, niin ymmärtäisit mistä on kyse. Meillä on käytössä isoäidiltäni perimä tarjoiluastia. Se on minulle rakas ja tärkeä. Miksi sinun lastesi pitäisi ottaa sinun valitsemasi kirjahylly vain koska se on sinulle rakas? Ideana on, että tarkastelee kulutustottumuksiaan - minulla on ostaminen loppunut melkein kokonaan, koska en osta varalle, enkä osta tuotteita siten, että ehkä tarvitsen niitä, tai tarvitsen niitä kerran. Ostan tuotteen vasta, jos tuote tuntuu täydelliseltä. Minun kodissani on vain ihania ja täydellisiä esineitä. Jokaista valokuvakehystä, haarukkaa ja wc-paperitelinettä myöten. Miksei olisi? Osa on rakkaita perintötavaroita, osa itse ostettuja.