Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette KonMarista?
21.07.2016 |
Haluaisin keskustella ilmiöstä ja sen herättämistä ajatuksista, mutta en uskalla sitä kyseisessä facebook-ryhmässä tehdä, etten saa lynkkausta.
Mielestäni aihe on mielenkiintoinen ja olen itsekin innostunut "marittamaan" kotiani, mutta samalla pohdin että missä määrin minun tulisi ottaa vastuu kaikesta siitä roinasta jota olen vuosien mittaan kerännyt. Moni marittaja viskoo kaiken kylmästi jätesäkkeihin "poissa silmistä, poissa mielestä", mutta mielestäni se on kestävän kehityksen vastaista. Hyvä olisi kyetä kierrättämään mahdollisimman paljon, antaa turhat astiat, lakanat ym. vaikka pakolaisille tms.
Toisekseen olen miettinyt missä kohtaa maritus uhkaa muuttua siivousortoreksiaksi tai jonkinlaiseksi pakkomielteeksi. On vähän ikävää jos esim. kajotaan puolison tai lasten tavaroihin ja suututaan jos eivät suostu luopumaan riittävän paljosta. Mietinkin, että missä määrin perheen konmaritus-touhu on yksinomaan yhden perheenjäsenen päsmäröimää ja kärsiikö muut siitä.
Joku totesi HS:n kolumnissa tai kommetissa, että "tavarasta on tullut uusi läski", mikä kuvaa ilmiötä loistavasti. Tavarapaljous on jotenkin hävettävää ja joidenkin mielestä se kertoo ihmisen huonosta itsekurista. En sano, etteikö ajatuksessa voisi olla jotain tervehdyttävääkin tämmöisille länsimaalaisille pösilöille, jotka ovat surutta ahnehtineet lisää ja lisää ja nyt vaikeroivat tavaravuoriensa alla.
Noniin. Eipä mulla muuta. Tämän olisin siis halunnut kirjoittaa face-ryhmään, mutta en viitsinyt, kun tunnelma siellä on mikä on.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Erinomainen teoria, joka on todistettu toimivaksi käytännössä. Nimeä ihmetteleville voi kertoa, että KonMari on kirjoittajan lempinimi. Lisätietoa löytyy vaikka googlettamalla, vai aloitatteko saman "kertokaapa nyt kahdella sanalla kaikki" -jankutuksen tässäkin ketjussa?
Suosittelen myös kirjan lukemista - LUKEMISTA, ei selailua tai silmäilyä - ennen metodin analysointia.
Lisäksi "minähän olen osannut jo vuodesta 1567 nämä asiat, ja paremmin" tyypit voivat mennä nukkumaan.
Ole hyvä ja lue aloitus. Tässä ketjussa keskustellaan metodista ja sen herättämistä ajatuksista.
Tämä ei ole mikään facebook-ryhmä tai salaseura, josta toisia voi savustaa pois, jos heidän mielipiteensä eivät ole oikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu se on hienoa jos oppii olemaan hankkimatta turhaa tavaraa. Mutta jotenkin olen huomannut että monella homma menee niin että tavaraa raivataan lähinnä jotta voi pikkuhiljaa alkaa ostamaan uutta ja jännää tilalle, sitten ahdistutaan uudestaan ja "puhdistaudutaan" jälleen raijaamalla kamat kirpparille (ja toki tehdään tästä iso numero kahvipöydissä ja blogeissa ja facebookissa). Eli siis vähän niinkuin jojo-laihdutusta toisin sanoen, raivausvaihe on se mehudieetti jota pitää ystäville mainostaa ja josta saa valheellista hallinnan tunnetta elämään.
Painuisivat vaan kaikki söpöjä pihakirppispöytiään pitävät Jutta-Kaarinat helvetin kuuseen ja oppisivat arvostamaan omaisuuttaan niinkuin vanhoina hyvinä aikoina.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos joku kokee valaistumisen jossain asiassa vaikka kirjan kautta, niin mikä minä siihen olen sanomaan, että väärin tajuttu? Miksi ylipäätään vaikka luetaan tai seurataan tv-ohjelmia, jos niistä ei voi tai saa ottaa vaikutteita? En ole itse lukenut Kondon kirjaa, mutta en ymmärrä tätä paheksumista. Jos tavarakasojen yltäkylläisyyteen turtunut nykyihminen saa kulutustottumuksensa johonkin järkevään mittaan, onko siinä jotain moitittavaa? Kyllä enemmistöllä suomalaisistakin on ne ei-niin-rakkaat appiukon sorvaamat kynttilänjalat ja äidin Myrna-astiastot siirtymässä muuttokuormasta toiseen ja ilman "marittamista" jäävät vielä lastenkin häkkikomerojen täytteeksi. Jos omaa suhdettaan tavaraan ja ostamiseen tulee tutkailtua tarkemmin kirja lukemalla niin go for it!
Sitten lapset voivat kirota, miten mutsi maritti kaikki mummon myrnat ja muut aarteet ulos kodista ja korvasi ne kiinaiittalalla kun se tuotti hänelle iloa.
Samalla tavalla lähtivät billnäsit roskalavalle 70-luvulla, kun kaikkien piti saada lastulevyä. Ei mitään uutta auringon alla.
Paitsi, että kirjassa kehotetaan unohtamaan juhla-astiasto ja siirtyä nauttimaan siitä arkikäytössä. Olisihan se kiva, että ne myrnatkin näkisivät käyttöä, eivätkä pölyttyisi jossain kaapinperällä. Ja minä ainakin säästin isoäidiltäni saaman tarjoiluastian - ainoa jäljellä oleva astia heidän ensimmäisestä astiastostaan. Sekin näkee meillä elämää, eikä pölyty missään kaapinperällä, vaan on kattauksissa aitiopaikalla.
Minusta on ihan mukavaa, että välillä on spesiaalimpaa ja juhlavampaa.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos joku kokee valaistumisen jossain asiassa vaikka kirjan kautta, niin mikä minä siihen olen sanomaan, että väärin tajuttu? Miksi ylipäätään vaikka luetaan tai seurataan tv-ohjelmia, jos niistä ei voi tai saa ottaa vaikutteita? En ole itse lukenut Kondon kirjaa, mutta en ymmärrä tätä paheksumista. Jos tavarakasojen yltäkylläisyyteen turtunut nykyihminen saa kulutustottumuksensa johonkin järkevään mittaan, onko siinä jotain moitittavaa? Kyllä enemmistöllä suomalaisistakin on ne ei-niin-rakkaat appiukon sorvaamat kynttilänjalat ja äidin Myrna-astiastot siirtymässä muuttokuormasta toiseen ja ilman "marittamista" jäävät vielä lastenkin häkkikomerojen täytteeksi. Jos omaa suhdettaan tavaraan ja ostamiseen tulee tutkailtua tarkemmin kirja lukemalla niin go for it!
Sitten lapset voivat kirota, miten mutsi maritti kaikki mummon myrnat ja muut aarteet ulos kodista ja korvasi ne kiinaiittalalla kun se tuotti hänelle iloa.
Samalla tavalla lähtivät billnäsit roskalavalle 70-luvulla, kun kaikkien piti saada lastulevyä. Ei mitään uutta auringon alla.
Paitsi, että kirjassa kehotetaan unohtamaan juhla-astiasto ja siirtyä nauttimaan siitä arkikäytössä. Olisihan se kiva, että ne myrnatkin näkisivät käyttöä, eivätkä pölyttyisi jossain kaapinperällä. Ja minä ainakin säästin isoäidiltäni saaman tarjoiluastian - ainoa jäljellä oleva astia heidän ensimmäisestä astiastostaan. Sekin näkee meillä elämää, eikä pölyty missään kaapinperällä, vaan on kattauksissa aitiopaikalla.
Minusta on ihan mukavaa, että välillä on spesiaalimpaa ja juhlavampaa.
Minustakin. Mutta silloin voi tehdä siitä spesiaalimpaa muilla keinoin. Ei ole mitään tarvetta pitää kahta astiastoa ja maksaa veroa/vastiketta/vuokraa siitäkin tilasta.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos joku kokee valaistumisen jossain asiassa vaikka kirjan kautta, niin mikä minä siihen olen sanomaan, että väärin tajuttu? Miksi ylipäätään vaikka luetaan tai seurataan tv-ohjelmia, jos niistä ei voi tai saa ottaa vaikutteita? En ole itse lukenut Kondon kirjaa, mutta en ymmärrä tätä paheksumista. Jos tavarakasojen yltäkylläisyyteen turtunut nykyihminen saa kulutustottumuksensa johonkin järkevään mittaan, onko siinä jotain moitittavaa? Kyllä enemmistöllä suomalaisistakin on ne ei-niin-rakkaat appiukon sorvaamat kynttilänjalat ja äidin Myrna-astiastot siirtymässä muuttokuormasta toiseen ja ilman "marittamista" jäävät vielä lastenkin häkkikomerojen täytteeksi. Jos omaa suhdettaan tavaraan ja ostamiseen tulee tutkailtua tarkemmin kirja lukemalla niin go for it!
Sitten lapset voivat kirota, miten mutsi maritti kaikki mummon myrnat ja muut aarteet ulos kodista ja korvasi ne kiinaiittalalla kun se tuotti hänelle iloa.
Samalla tavalla lähtivät billnäsit roskalavalle 70-luvulla, kun kaikkien piti saada lastulevyä. Ei mitään uutta auringon alla.
Paitsi, että kirjassa kehotetaan unohtamaan juhla-astiasto ja siirtyä nauttimaan siitä arkikäytössä. Olisihan se kiva, että ne myrnatkin näkisivät käyttöä, eivätkä pölyttyisi jossain kaapinperällä. Ja minä ainakin säästin isoäidiltäni saaman tarjoiluastian - ainoa jäljellä oleva astia heidän ensimmäisestä astiastostaan. Sekin näkee meillä elämää, eikä pölyty missään kaapinperällä, vaan on kattauksissa aitiopaikalla.
Minusta on ihan mukavaa, että välillä on spesiaalimpaa ja juhlavampaa.
kuinka usein sinulla on spesiaalimpaa ja juhlavampaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu se on hienoa jos oppii olemaan hankkimatta turhaa tavaraa. Mutta jotenkin olen huomannut että monella homma menee niin että tavaraa raivataan lähinnä jotta voi pikkuhiljaa alkaa ostamaan uutta ja jännää tilalle, sitten ahdistutaan uudestaan ja "puhdistaudutaan" jälleen raijaamalla kamat kirpparille (ja toki tehdään tästä iso numero kahvipöydissä ja blogeissa ja facebookissa). Eli siis vähän niinkuin jojo-laihdutusta toisin sanoen, raivausvaihe on se mehudieetti jota pitää ystäville mainostaa ja josta saa valheellista hallinnan tunnetta elämään.
Painuisivat vaan kaikki söpöjä pihakirppispöytiään pitävät Jutta-Kaarinat helvetin kuuseen ja oppisivat arvostamaan omaisuuttaan niinkuin vanhoina hyvinä aikoina.
Niin... Pointti vaan on, että juurikin KonMari -metodin mukaan mennessä on huomattavasti pienempi mahdollisuus siihen relapsiin, kuin muuten raivatessa. Perustuen juuri siihen arvostukseen. Ja se raivausvaihe on se, milloin opetellaan se arvostus ja sitä tehdään niin paljon, että se ehtii iskostua aivoihin. Kyseessä ei ole mikään valheellinen tunne, vaan uuden ajattelutavan aivoihin juurtamisvaihe (lue = kognitiivinen psykologia)
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos joku kokee valaistumisen jossain asiassa vaikka kirjan kautta, niin mikä minä siihen olen sanomaan, että väärin tajuttu? Miksi ylipäätään vaikka luetaan tai seurataan tv-ohjelmia, jos niistä ei voi tai saa ottaa vaikutteita? En ole itse lukenut Kondon kirjaa, mutta en ymmärrä tätä paheksumista. Jos tavarakasojen yltäkylläisyyteen turtunut nykyihminen saa kulutustottumuksensa johonkin järkevään mittaan, onko siinä jotain moitittavaa? Kyllä enemmistöllä suomalaisistakin on ne ei-niin-rakkaat appiukon sorvaamat kynttilänjalat ja äidin Myrna-astiastot siirtymässä muuttokuormasta toiseen ja ilman "marittamista" jäävät vielä lastenkin häkkikomerojen täytteeksi. Jos omaa suhdettaan tavaraan ja ostamiseen tulee tutkailtua tarkemmin kirja lukemalla niin go for it!
Sitten lapset voivat kirota, miten mutsi maritti kaikki mummon myrnat ja muut aarteet ulos kodista ja korvasi ne kiinaiittalalla kun se tuotti hänelle iloa.
Samalla tavalla lähtivät billnäsit roskalavalle 70-luvulla, kun kaikkien piti saada lastulevyä. Ei mitään uutta auringon alla.
Paitsi, että kirjassa kehotetaan unohtamaan juhla-astiasto ja siirtyä nauttimaan siitä arkikäytössä. Olisihan se kiva, että ne myrnatkin näkisivät käyttöä, eivätkä pölyttyisi jossain kaapinperällä. Ja minä ainakin säästin isoäidiltäni saaman tarjoiluastian - ainoa jäljellä oleva astia heidän ensimmäisestä astiastostaan. Sekin näkee meillä elämää, eikä pölyty missään kaapinperällä, vaan on kattauksissa aitiopaikalla.
Meillä ne Myrnat (kyllä, meillä todellakin on Myrnaa ja tykkään siitä), kristallit ja muut hienommat astiat on esillä lasivitriinissä ja pääsevät käyttöön silloin kun halutaan jotain hienompaa. Miksi todellakaan jättäisin kaapin perälle pölyttymään, kun voin nauttia kauniista astioistani näkemällä ne päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivouksen olemus asettuu oikeisiin uomiin vasta kun on palkannut pari aasialaista kodinhoitajaa. Pystyy keskittymään olennaiseen ja nousemaan siivouksen eksekutiivisen tason yläpuolelle miettimään ontologisia kysymyksiä. KonMarin eksistentiaalinen nihilismi on yksi aiheista joita käsittelin filosofian väitöskirjassani jonka tein viime vuonna Cambridgessa.
HEL-NYC kirjoitti:
Maricon kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Maricon kirjoitti:
Tulen juuri paikallisesta kirjakaupastamme ja lahjaostosteni siellä suorittamisen ohessa pyysin saada vielä nähtäväkseni tätä Konmari opusta. (Hinta oli 17,90) Myyjä otti sen hyllystä ja ojensi tarkasteltavakseni. Katselin sitä n. vartin verran.
Huomasin esim. että siellä oli kokonainen luku omistettu pelkästään sukkien ja sukkahousujen varastoinnin ja säilytyksen jalojen taitojen opastukselle.
Minulla ne ovat yleensä ensin avaamattomassa muovitetussa ostopakkauksessaan ja se pari jota käytän on käytössäni tai sitten lllalla pesuvadissa huuhdottavana ja sen jälkeen ripustan ne kuivamaan kuivatustelineeseen kylpyhuoneessani.
Käytössä on ytht'aikaa esillä siis vain kahdet .
Useampia pakkauksia en turhaan avaa ja näin kesällä käytänkin yleensä vain polvisukkia. Harvat kestävät viikkoa kauempaa,vaikka kuinka ne huolellisesti jalkaan laittaisi ja hyvin niistä huolehtisi.
Epäilen muuten aika vahvasti, että ihminen jolla on vähintään muutama miljoona painostuloja pankkitilillään (Kuten rva Kondolla taatusti jo on) oikeasti jaksaisi ihan hirveästi stressata niistä sukkapareistaan siellä kotona Japanissa säilytyslaatikossaan ja niiden 'Pyhästä Järjestyksestä' siellä elämänsä ihan sinä keskeisimpänä asiana...
Sukkien tarkat hoito,pesu- ja säilytysohjeetkin on muuten painettu melkein joka sukkapakkauksen takakanteen,tai siihen pahviliuskaan jolla ne on kiinnitetty yhteen, myyntitelineeseensä muovikoukustaan roikkumaan laitettaviksi.
Ne on siis syytä lukea tarkkaan jos ei sukkienhoito vielä itseltä kunnolla suju.Sieltä ne selviävät kyllä kaikki tarpeelliset ohjeet - ihan siis ilman mitään ylimääräistä opustakin.
Olisit lukenut tarkemmin. Siellä esitettiin ihan järkisyyt.
Kerro sinä järkisyyt tuollaiselle sukkahousujen paimentamiselle ja hypistelylle,varsinkaan enää sitten jos tilillä on jo miljoonia euroja ...
( ...ellei nyt sitten satu olemaan kyseessä joku asialleen fanaattisesti, henkeen ja vereen vihkiytynyt vaatefetisisti)
Onko se siis mielestäsi mielekästä ajankäyttöä ?
Eikö siinä siis todellakaan ole mitään sijaa koko tuollaisen puuhastelun mielekkyyden kritisoimiselle ?
Totta kai on. Mutta rehellisesti, minulla on tililläni useita miljoonia dollareita, ja kuitenkin hypistelin sukkahousut asiaankuuluvasti. Se kuuluu siihen arvostuksen opetteluun - ei ole mitään syytä hoitaa tavaroitaan huonosti, vaikka rahaa olisi kuinka. KonMari nimenomaan opettaa pois kertakäyttökulttuurista.
Sitten kun on metodin mukaisesti käynyt koko kotinsa läpi voi vapaasti päättää mitä haluaa tehdä. Minä en viikkaile sukkia, koska ne ovat meillä vain vähän aikaa - lapset kasvavat ja mies kuluttaa sukkia tehokkaasti. Mutta en tosin myöskään rullaa niitä pallolle tai venytä niitä muuten. Viikkasin kaikki kuitenkin koko metodin lävitse, koska tiesin sen psykologisen syyn siihen harjoitukseen.
No hienoa vaan kun on sentään joku miljonäärikin mukana tässä 'Konmari-koplassa',heh,heh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos joku kokee valaistumisen jossain asiassa vaikka kirjan kautta, niin mikä minä siihen olen sanomaan, että väärin tajuttu? Miksi ylipäätään vaikka luetaan tai seurataan tv-ohjelmia, jos niistä ei voi tai saa ottaa vaikutteita? En ole itse lukenut Kondon kirjaa, mutta en ymmärrä tätä paheksumista. Jos tavarakasojen yltäkylläisyyteen turtunut nykyihminen saa kulutustottumuksensa johonkin järkevään mittaan, onko siinä jotain moitittavaa? Kyllä enemmistöllä suomalaisistakin on ne ei-niin-rakkaat appiukon sorvaamat kynttilänjalat ja äidin Myrna-astiastot siirtymässä muuttokuormasta toiseen ja ilman "marittamista" jäävät vielä lastenkin häkkikomerojen täytteeksi. Jos omaa suhdettaan tavaraan ja ostamiseen tulee tutkailtua tarkemmin kirja lukemalla niin go for it!
Sitten lapset voivat kirota, miten mutsi maritti kaikki mummon myrnat ja muut aarteet ulos kodista ja korvasi ne kiinaiittalalla kun se tuotti hänelle iloa.
Samalla tavalla lähtivät billnäsit roskalavalle 70-luvulla, kun kaikkien piti saada lastulevyä. Ei mitään uutta auringon alla.
Paitsi, että kirjassa kehotetaan unohtamaan juhla-astiasto ja siirtyä nauttimaan siitä arkikäytössä. Olisihan se kiva, että ne myrnatkin näkisivät käyttöä, eivätkä pölyttyisi jossain kaapinperällä. Ja minä ainakin säästin isoäidiltäni saaman tarjoiluastian - ainoa jäljellä oleva astia heidän ensimmäisestä astiastostaan. Sekin näkee meillä elämää, eikä pölyty missään kaapinperällä, vaan on kattauksissa aitiopaikalla.
Minusta on ihan mukavaa, että välillä on spesiaalimpaa ja juhlavampaa.
Minustakin. Mutta silloin voi tehdä siitä spesiaalimpaa muilla keinoin. Ei ole mitään tarvetta pitää kahta astiastoa ja maksaa veroa/vastiketta/vuokraa siitäkin tilasta.
Niin, miksi maksaa asuntolainaa tai kiinteistöveroa astiaston vaatimasta tilasta, kun nekin rahat voi käyttää järkevästi autokaupoilla.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos joku kokee valaistumisen jossain asiassa vaikka kirjan kautta, niin mikä minä siihen olen sanomaan, että väärin tajuttu? Miksi ylipäätään vaikka luetaan tai seurataan tv-ohjelmia, jos niistä ei voi tai saa ottaa vaikutteita? En ole itse lukenut Kondon kirjaa, mutta en ymmärrä tätä paheksumista. Jos tavarakasojen yltäkylläisyyteen turtunut nykyihminen saa kulutustottumuksensa johonkin järkevään mittaan, onko siinä jotain moitittavaa? Kyllä enemmistöllä suomalaisistakin on ne ei-niin-rakkaat appiukon sorvaamat kynttilänjalat ja äidin Myrna-astiastot siirtymässä muuttokuormasta toiseen ja ilman "marittamista" jäävät vielä lastenkin häkkikomerojen täytteeksi. Jos omaa suhdettaan tavaraan ja ostamiseen tulee tutkailtua tarkemmin kirja lukemalla niin go for it!
Sitten lapset voivat kirota, miten mutsi maritti kaikki mummon myrnat ja muut aarteet ulos kodista ja korvasi ne kiinaiittalalla kun se tuotti hänelle iloa.
Samalla tavalla lähtivät billnäsit roskalavalle 70-luvulla, kun kaikkien piti saada lastulevyä. Ei mitään uutta auringon alla.
Paitsi, että kirjassa kehotetaan unohtamaan juhla-astiasto ja siirtyä nauttimaan siitä arkikäytössä. Olisihan se kiva, että ne myrnatkin näkisivät käyttöä, eivätkä pölyttyisi jossain kaapinperällä. Ja minä ainakin säästin isoäidiltäni saaman tarjoiluastian - ainoa jäljellä oleva astia heidän ensimmäisestä astiastostaan. Sekin näkee meillä elämää, eikä pölyty missään kaapinperällä, vaan on kattauksissa aitiopaikalla.
Minusta on ihan mukavaa, että välillä on spesiaalimpaa ja juhlavampaa.
Minustakin. Mutta silloin voi tehdä siitä spesiaalimpaa muilla keinoin. Ei ole mitään tarvetta pitää kahta astiastoa ja maksaa veroa/vastiketta/vuokraa siitäkin tilasta.
Sinäpä sen sanoit! Ilmoitankin heti vuokranantajalle, että vähennän jatkossa vuokrasta tyhjäksi jääneen kaappitilan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos joku kokee valaistumisen jossain asiassa vaikka kirjan kautta, niin mikä minä siihen olen sanomaan, että väärin tajuttu? Miksi ylipäätään vaikka luetaan tai seurataan tv-ohjelmia, jos niistä ei voi tai saa ottaa vaikutteita? En ole itse lukenut Kondon kirjaa, mutta en ymmärrä tätä paheksumista. Jos tavarakasojen yltäkylläisyyteen turtunut nykyihminen saa kulutustottumuksensa johonkin järkevään mittaan, onko siinä jotain moitittavaa? Kyllä enemmistöllä suomalaisistakin on ne ei-niin-rakkaat appiukon sorvaamat kynttilänjalat ja äidin Myrna-astiastot siirtymässä muuttokuormasta toiseen ja ilman "marittamista" jäävät vielä lastenkin häkkikomerojen täytteeksi. Jos omaa suhdettaan tavaraan ja ostamiseen tulee tutkailtua tarkemmin kirja lukemalla niin go for it!
Sitten lapset voivat kirota, miten mutsi maritti kaikki mummon myrnat ja muut aarteet ulos kodista ja korvasi ne kiinaiittalalla kun se tuotti hänelle iloa.
Samalla tavalla lähtivät billnäsit roskalavalle 70-luvulla, kun kaikkien piti saada lastulevyä. Ei mitään uutta auringon alla.
Paitsi, että kirjassa kehotetaan unohtamaan juhla-astiasto ja siirtyä nauttimaan siitä arkikäytössä. Olisihan se kiva, että ne myrnatkin näkisivät käyttöä, eivätkä pölyttyisi jossain kaapinperällä. Ja minä ainakin säästin isoäidiltäni saaman tarjoiluastian - ainoa jäljellä oleva astia heidän ensimmäisestä astiastostaan. Sekin näkee meillä elämää, eikä pölyty missään kaapinperällä, vaan on kattauksissa aitiopaikalla.
Minusta on ihan mukavaa, että välillä on spesiaalimpaa ja juhlavampaa.
Minustakin. Mutta silloin voi tehdä siitä spesiaalimpaa muilla keinoin. Ei ole mitään tarvetta pitää kahta astiastoa ja maksaa veroa/vastiketta/vuokraa siitäkin tilasta.
Sinäpä sen sanoit! Ilmoitankin heti vuokranantajalle, että vähennän jatkossa vuokrasta tyhjäksi jääneen kaappitilan.
Voihan olla, että kun konmaritat, huomaat, ettet tarvitsekaan niin isoa asuntoa ja voit muuttaa mukavasti pienempään.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos joku kokee valaistumisen jossain asiassa vaikka kirjan kautta, niin mikä minä siihen olen sanomaan, että väärin tajuttu? Miksi ylipäätään vaikka luetaan tai seurataan tv-ohjelmia, jos niistä ei voi tai saa ottaa vaikutteita? En ole itse lukenut Kondon kirjaa, mutta en ymmärrä tätä paheksumista. Jos tavarakasojen yltäkylläisyyteen turtunut nykyihminen saa kulutustottumuksensa johonkin järkevään mittaan, onko siinä jotain moitittavaa? Kyllä enemmistöllä suomalaisistakin on ne ei-niin-rakkaat appiukon sorvaamat kynttilänjalat ja äidin Myrna-astiastot siirtymässä muuttokuormasta toiseen ja ilman "marittamista" jäävät vielä lastenkin häkkikomerojen täytteeksi. Jos omaa suhdettaan tavaraan ja ostamiseen tulee tutkailtua tarkemmin kirja lukemalla niin go for it!
Sitten lapset voivat kirota, miten mutsi maritti kaikki mummon myrnat ja muut aarteet ulos kodista ja korvasi ne kiinaiittalalla kun se tuotti hänelle iloa.
Samalla tavalla lähtivät billnäsit roskalavalle 70-luvulla, kun kaikkien piti saada lastulevyä. Ei mitään uutta auringon alla.
Paitsi, että kirjassa kehotetaan unohtamaan juhla-astiasto ja siirtyä nauttimaan siitä arkikäytössä. Olisihan se kiva, että ne myrnatkin näkisivät käyttöä, eivätkä pölyttyisi jossain kaapinperällä. Ja minä ainakin säästin isoäidiltäni saaman tarjoiluastian - ainoa jäljellä oleva astia heidän ensimmäisestä astiastostaan. Sekin näkee meillä elämää, eikä pölyty missään kaapinperällä, vaan on kattauksissa aitiopaikalla.
Minusta on ihan mukavaa, että välillä on spesiaalimpaa ja juhlavampaa.
Minustakin. Mutta silloin voi tehdä siitä spesiaalimpaa muilla keinoin. Ei ole mitään tarvetta pitää kahta astiastoa ja maksaa veroa/vastiketta/vuokraa siitäkin tilasta.
Sinäpä sen sanoit! Ilmoitankin heti vuokranantajalle, että vähennän jatkossa vuokrasta tyhjäksi jääneen kaappitilan.
Voihan olla, että kun konmaritat, huomaat, ettet tarvitsekaan niin isoa asuntoa ja voit muuttaa mukavasti pienempään.
Tuskinpa huomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kierrätys ja kirppikset ottavat vastaan kaiken,vielä käyttökelpoisen kaman,jos ei satu olemaan kavereita tai tuttavia joille sitä jakaa.
Loput tietenkin jätteenkierrätyslavoille keräyspisteisiin.
Mitä niihin paikkoihin vietäväksi kokoaa ja laittaa ja milloin on tarvetta sinne jotain viedä, on kyllä ihan jokaisen itsensä pääteltävissä & päätettävissä omalta osaltaan.
Työtähän se saattaa tietysti vaatia, varsinkin jos on paljon sitä turhaa ja arvotonta roinaa päässyt nurkkiin kertymään,mutta kyllä siinä työssä silti jokainen se omien kamojensa ja niiden käytön paras asiantuntija on itselleen,kunhan vain uskoo siihen riittävästi voidakseen myös saattaa aloittamansa urakan päätökseen.
Ainahan siistissä asunnossa, jossa mitään ei tarvitse koskaan etsiä aina paremmin viihtyy kuin sellaisessa joka on sen vastakohta,mutta eikö tämä olekin ihan 'common sense' ?
"Paikka kaikelle ja kaikki paikalleen" on vanha hyvä sanonta johon mielessään voi tavaroitaan järjestellessään tukeutua (jos tukea kaipaa. )
Näin kesällä on tietenkin yleensä helpompaa siivota kuin keskellä talvea, tai syyssateilla.
Tarvitaan oikeastaan vain työhön ryhtymistä. (se juuri saattaakin monilla osoittautua siksi vaikeimmaksi kynnykseksi ylittää.)
Ei siihen kyllä minusta mitään Kondon oppaita ja niiden tutkisteluille ja niiden 'opinkohdista' ja 'teeseistä' väittelylle omistautuneita fb-ryhmiä tarvita, eikä kyllä välttämättä mitään muitakaan oppaita.
(Japanissahan kyllä osataan tehdä taitolaji vaikka kynän oikeaoppisesta teroittamisesta...)
Tämä on yhdenmuotoinen ryhtiliike yhteen elämänalueeseen. Ryhtiliikkeet tuottavat mielihyvää suorittajalleen.
Mulla meni Kondon kanssa sukset ristiin jo tuossa viikkaus-asiassa. Meillä on neljässä sukupolvessa viikattu sukat, kalsarit ja t-paidat just tuohon tapaan ja ollaan ihan vaan Länsi-Suomesta. Ja kaveritkin viikkas samalla tavalla eli ei se nyt mikään uusi mullistava keksintö tuo tapa viikata vaatteita ole. Luin sitten kirjan kokonaan ja siihen meni kohtalaisen kauan aikaa koska se oli niin sekavasti kirjoitettu.
Sitten mietin sitä kirjaa lukiessani että eräs sukulaiseni sairasti skitsofreniaa elämänsä loppuun asti ja hänellä oli tapana jutella tavaroille ja vaatteille. Patterinkin halusi kärrätä pois kun se ei tuonut iloa vaan saattoi olla että alakerran isäntä salakatseli ja kuunteli sitä kautta. Kupeilla ja lusikoillakin voi olla silmät ja kukkapurkki on saatettu valmistaa kaiuttimeksi koska sitä kautta joku tyyppi häntä huuteli välillä paikalle. varsinkin elektroniikka oli pahasta. Arvokorut oli pakko jakaa kaikki pois koska niillä oli pahan sielu. Niin että en oikein jaksanut lukea Marien kirjaa miettimättä että olikohan hänellä oikeastaan asiat ihan mallillaan. Sikäli kirja ei tuonut mitään uutta kun ei ole ollut tapana hamstrata mitään.
Luin vastikään hänen toisen kirjansa ja haluaisin mielelläni ihan oikeasta elämästä kuulla näiden kuuluisien parantuneiden asiakkaiden oma kertomus siitä miten asiat ovat menneet. Se vähän ihmetyttää että nämä oikeat asiakkaat mielipiteineen loistavat poissaolollaankummastakin kirjasta mutta ovat oikeastaan varsinkin toisessa ihan pääosassa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni Kondon kanssa sukset ristiin jo tuossa viikkaus-asiassa. Meillä on neljässä sukupolvessa viikattu sukat, kalsarit ja t-paidat just tuohon tapaan ja ollaan ihan vaan Länsi-Suomesta. Ja kaveritkin viikkas samalla tavalla eli ei se nyt mikään uusi mullistava keksintö tuo tapa viikata vaatteita ole. Luin sitten kirjan kokonaan ja siihen meni kohtalaisen kauan aikaa koska se oli niin sekavasti kirjoitettu.
Sitten mietin sitä kirjaa lukiessani että eräs sukulaiseni sairasti skitsofreniaa elämänsä loppuun asti ja hänellä oli tapana jutella tavaroille ja vaatteille. Patterinkin halusi kärrätä pois kun se ei tuonut iloa vaan saattoi olla että alakerran isäntä salakatseli ja kuunteli sitä kautta. Kupeilla ja lusikoillakin voi olla silmät ja kukkapurkki on saatettu valmistaa kaiuttimeksi koska sitä kautta joku tyyppi häntä huuteli välillä paikalle. varsinkin elektroniikka oli pahasta. Arvokorut oli pakko jakaa kaikki pois koska niillä oli pahan sielu. Niin että en oikein jaksanut lukea Marien kirjaa miettimättä että olikohan hänellä oikeastaan asiat ihan mallillaan. Sikäli kirja ei tuonut mitään uutta kun ei ole ollut tapana hamstrata mitään.
Luin vastikään hänen toisen kirjansa ja haluaisin mielelläni ihan oikeasta elämästä kuulla näiden kuuluisien parantuneiden asiakkaiden oma kertomus siitä miten asiat ovat menneet. Se vähän ihmetyttää että nämä oikeat asiakkaat mielipiteineen loistavat poissaolollaankummastakin kirjasta mutta ovat oikeastaan varsinkin toisessa ihan pääosassa.
Kondohan kertoo monessa kohden esimerkkejä asiakkaistaan. Samoin täällä palstalla ja muualla olevissa useissa keskusteluissa marituksen tehneet kertovat kokemuksiaan. Olipas sinulla melkoinen aasinsilta kun yhdistit mt-ongelmaisen sukulaisesikin tähän metodiin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni Kondon kanssa sukset ristiin jo tuossa viikkaus-asiassa. Meillä on neljässä sukupolvessa viikattu sukat, kalsarit ja t-paidat just tuohon tapaan ja ollaan ihan vaan Länsi-Suomesta. Ja kaveritkin viikkas samalla tavalla eli ei se nyt mikään uusi mullistava keksintö tuo tapa viikata vaatteita ole. Luin sitten kirjan kokonaan ja siihen meni kohtalaisen kauan aikaa koska se oli niin sekavasti kirjoitettu.
Sitten mietin sitä kirjaa lukiessani että eräs sukulaiseni sairasti skitsofreniaa elämänsä loppuun asti ja hänellä oli tapana jutella tavaroille ja vaatteille. Patterinkin halusi kärrätä pois kun se ei tuonut iloa vaan saattoi olla että alakerran isäntä salakatseli ja kuunteli sitä kautta. Kupeilla ja lusikoillakin voi olla silmät ja kukkapurkki on saatettu valmistaa kaiuttimeksi koska sitä kautta joku tyyppi häntä huuteli välillä paikalle. varsinkin elektroniikka oli pahasta. Arvokorut oli pakko jakaa kaikki pois koska niillä oli pahan sielu. Niin että en oikein jaksanut lukea Marien kirjaa miettimättä että olikohan hänellä oikeastaan asiat ihan mallillaan. Sikäli kirja ei tuonut mitään uutta kun ei ole ollut tapana hamstrata mitään.
Luin vastikään hänen toisen kirjansa ja haluaisin mielelläni ihan oikeasta elämästä kuulla näiden kuuluisien parantuneiden asiakkaiden oma kertomus siitä miten asiat ovat menneet. Se vähän ihmetyttää että nämä oikeat asiakkaat mielipiteineen loistavat poissaolollaankummastakin kirjasta mutta ovat oikeastaan varsinkin toisessa ihan pääosassa.
Kondohan kertoo monessa kohden esimerkkejä asiakkaistaan. Samoin täällä palstalla ja muualla olevissa useissa keskusteluissa marituksen tehneet kertovat kokemuksiaan. Olipas sinulla melkoinen aasinsilta kun yhdistit mt-ongelmaisen sukulaisesikin tähän metodiin..
Ei mikään aasinsilta vaan kirjan teksti oli paikoittain suoraan kuin tuon edesmenneeb sukulaiseni suusta. Marie kertoo omin sanoin asiakkaistaan mutta ihan yhtä hyvin jutut voivat olla suoraan omasta päästä keksittyjä. Luulisi että tässä vaiheessa näitä tyytyväisiä asiakkaita omin kasvoin ja kertomuksin ja kuvia heidän vuosikausia kondoilun jälkeen siistinä pysyneinä kodeistaan löytyisi pilvin pimein mutta ainoat julkisesti "tuloksia tehneet" asiakkaat ovat kirjan lukijat jotka esittelevät kotiaan heti tyhjennyksen jälkeen.
Olen palkannut ammattijärjestelijän enkä ymmärrä, miksi ihmiset höpisevät Konmarista. Mitä "lisää" se tuo verrattuna ammattijärjestelijään? En ole muuttanut tapaani viikata paitoja saati sukkia, enkä ymmärrä, miksi pitäisikään.
Kun joku tässä ketjussa valitti, ettei Konmari tuo kotiin yhtään lisää säilytystilaa, niin ihmettelen, että eikö se todella kuulu siihen? Ammattijärjestelijän kanssa olen ainakin kokenut, että nimenomaan sitä tapahtuu. Eli ensinnäkin meillä oli liian vähän säilytystilaa ihan faktana. Hänen avullaan kuitenkin tuli selväksi, minkälaista säilytystilaa tarvitsemme, koska sitäkin voi olla itse yllättävän vaikeaa hahmotyaa. Se oli uusi vaatekaappi. Tilasin ammattijärjestelystä innostuneena erittäin kauniin vaatekaapin, maksoihan se enemmän kun oli suomalaista työtä, mutta se ei haittaa, kun se on kaunis ja kohensi sisustuksen ilmettä. Toinen asia, jossa säilytystilaa tulee lisää on ammettijärjestelijöiden paljon viljelemät laatikot. Kaappeihin ei enää sullota purkkeja ja purnukoita noin vain kaatuilemaan ja hyllynperälle unohtumaan, vaan kaikki, melkeinpä kaikki laitetaan laatikoihin, joita on jelppo vetää esille ja nähdä yhdellä silmäyksellä mitä kaapissa on. Ja kun turha tavara karsitaan ne tavarat jotka aiemmin menivät 2-3 hyllylle mahtuvat yhteen laatikkoon, koska "takarivikin" tulee hyötykäyttöön.
Lisäksi ammatijärjestelijässä (useimmiten) on se etu, että he vievät lajitellut poisvietävät tavarat pois, ja vain pieni osa päätyy kaatopaikalle (heille annetaan sekin jäte mukaan).
Prosessi on vielä kesken ja maksaahan se, mutta olen äärettömän tyytyväinen. Vaikeinta tehdä tätä yksin oli minulle se, että se jäi aina kesken, vaikka miten ehti innostua ja aloittaa. Se vaihe kun tavarat on levitelty esille ja pitäisi lajitella, karsia ja saada vielä takaisin kaappeihin katkesi aina jostain kohtaa. Karsimisvaihe on se pahin, lajittelu vielä helppoa.
Meillä meni olohuoneen koko sisustuskin uusiksi ammattijärjestelijän myötävaikutuksella, koska sitä sisustustakaan ei aikaisemmin juurikaan ollut. Oli vain jotenkin sinnetänne mätkäistyjä ratkaisuja. Minulla ei ole sisutussilmää ollenkaan :( Mutta olohuoneesta tuli aivan ihana, meillä oli joitain ihan "arvokkaita" huonekaluja hautautuneena rojun keskelle ja epäedukseen väärin sijoitettuina, ja kun aj kanssa laitettiin ne fiksusti niin huoneeseen tuli lisää tilaa vaikka sinne hankittiin yksi kaappi lisää ja ennenkaikkea siitä tuli kaunis! Vasta nyt saatiin taulutkin seinille. Romukaaoskämppämme olkkarista tuli viehättävä ja jopa arvokkaan oloinen sali :) Suosittelen ammattijärjestäjää!
Erinomainen teoria, joka on todistettu toimivaksi käytännössä. Nimeä ihmetteleville voi kertoa, että KonMari on kirjoittajan lempinimi. Lisätietoa löytyy vaikka googlettamalla, vai aloitatteko saman "kertokaapa nyt kahdella sanalla kaikki" -jankutuksen tässäkin ketjussa?
Suosittelen myös kirjan lukemista - LUKEMISTA, ei selailua tai silmäilyä - ennen metodin analysointia.
Lisäksi "minähän olen osannut jo vuodesta 1567 nämä asiat, ja paremmin" tyypit voivat mennä nukkumaan.