Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette KonMarista?
21.07.2016 |
Haluaisin keskustella ilmiöstä ja sen herättämistä ajatuksista, mutta en uskalla sitä kyseisessä facebook-ryhmässä tehdä, etten saa lynkkausta.
Mielestäni aihe on mielenkiintoinen ja olen itsekin innostunut "marittamaan" kotiani, mutta samalla pohdin että missä määrin minun tulisi ottaa vastuu kaikesta siitä roinasta jota olen vuosien mittaan kerännyt. Moni marittaja viskoo kaiken kylmästi jätesäkkeihin "poissa silmistä, poissa mielestä", mutta mielestäni se on kestävän kehityksen vastaista. Hyvä olisi kyetä kierrättämään mahdollisimman paljon, antaa turhat astiat, lakanat ym. vaikka pakolaisille tms.
Toisekseen olen miettinyt missä kohtaa maritus uhkaa muuttua siivousortoreksiaksi tai jonkinlaiseksi pakkomielteeksi. On vähän ikävää jos esim. kajotaan puolison tai lasten tavaroihin ja suututaan jos eivät suostu luopumaan riittävän paljosta. Mietinkin, että missä määrin perheen konmaritus-touhu on yksinomaan yhden perheenjäsenen päsmäröimää ja kärsiikö muut siitä.
Joku totesi HS:n kolumnissa tai kommetissa, että "tavarasta on tullut uusi läski", mikä kuvaa ilmiötä loistavasti. Tavarapaljous on jotenkin hävettävää ja joidenkin mielestä se kertoo ihmisen huonosta itsekurista. En sano, etteikö ajatuksessa voisi olla jotain tervehdyttävääkin tämmöisille länsimaalaisille pösilöille, jotka ovat surutta ahnehtineet lisää ja lisää ja nyt vaikeroivat tavaravuoriensa alla.
Noniin. Eipä mulla muuta. Tämän olisin siis halunnut kirjoittaa face-ryhmään, mutta en viitsinyt, kun tunnelma siellä on mikä on.
Kommentit (139)
Maricon kirjoitti:
Tekisi kuitenkin mieli esittää eräs hauska ja mielenkiintoinen kysymys kaikille konmarittajille ja muillekin Konmari-opusten fanittajille....
Oletetaan...siis 'visioidaan' ensinnäkin...että kotisi olisi täydellisessä Konmari järjestyksessä. Niin hienossa ,että saisit siitä kansainvälisen Konmari-liiton kunniakirjan ja erityismaininnan ja itsensä Mari Kondon kädestä tietenkin jossain luennolla luentosaliksi muutetussa katsomossa hänen matkojensa varrella...sitten matkustaisit tietenkin iloisella mielellä kotiin.
Olisit kokonaan unohtanut tarkastaa viime viikolla jättämäsi . lottokupongin arvontatuloksen. Yllätykseksesi tapaisit Oy Veikkaus&Lotto Ab:n edustajat kotiovellasi kukkapuskan kanssa. Saisit tietää voittaneesi,sanokaamme vaikkapa neljän ja puolen miljoonan pääpotin kierroksella.
Nyt seuraakin vasta se varsinainen kysymys: Jatkaisitko viitsisitkö ja haluaisitko rahojen tililläsi näkymisen jälkeen jatkaa yhä vain suuremmalla innolla vanhaan malliin tuttua 'siksakkia' kotonasi siististi viikattujen sukkapakkausten,ihanteellisen kompaktisti laskostettujen astiapyyhkeittesi ja kirjahyllysi kaunisselkäisten kirjojesi välillä,niitä katseellasi siellä hyväillen ja ihaillen ja niiden ilonsäteilyannoksista ohikulkiessasi mielenorgastisesti nauttien ?
Vai tekisikö mielesi jotain muuta ? (Esim.vaikka sitten viitata puhtaalla kintaalla koko näpertelylle...)
Eihän mitään sellaista ole olemassakaan kuin "täydellinen konmari-järjestys". Sehän on ihan itse kustakin kiinni, miten haluaa kotinsa järjestää. Ei barokkinen runsauskaan ole mahdoton, jos sitä haluaa. Olennaista on, että on järjestys, joka tavaralla paikka.
Toiseksi en todellakaan haluaisi kodistani mitään kunniakirjaa, saati julkisessa tilaisuudessa luovutettuna, eikä minulla ole mitään mielenkiintoa tavata Marie Kondoa henkilökohtaisesti. Riittää, että kotini tuottaa iloa itselleni.
Mutta jos voittaisin jossain rahapelissä jättipotin (mikä sekin on vaikeaa kun en niitä pelaa :)), niin totta kai jatkaisin entiseen malliin. Muutaman esineen voisin vaihtaa toiseen samaa tarkoitusta palvelevaksi, esim. ruokapöydän. Mutta edelleen haluan, että löydän kotoani vaivattomasti sen, mitä kulloinkin tarvitsen. Vessan remontoisin, mutta sehän ei vaikuta siihen, miten pitäisin järjestystä.
Toki haluaisin silti muutakin, esim. enemmän vapaa-aikaa, ja voisin jättäytyä töistä pois. Ehkä matkustelisin, ehkä tilaisin jatkossa vaatteita ompelijalta kun niitä seuraavan kerran aion hankkia. Mutta tätä et ehkä tarkoittanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se miksi konmarissa on muka niin tarkkaa tehdä juuri oikein johtuu kirjan kirjoittajan pakko-oireista ja siitä että hän saa enemmän rahaa, kun voi myydä kirjan lisäksi konmarisiivous-kursseja ja konmarisiivoojia ja muuta muka sen varjolla että kaikki täytyy tehdä tarkkaan oikein.
En minä kirjaa lukiessani saanut sitä fiilistä, että kaikki on tarkkaa tehdä juuri oikein. Tai siis sitä, että olisi lukuisia pikku sääntöjä, joita on noudatettava.
On muutama perusperiaate, jotka mielestäni määrittelevät sen, mitä on konmari. Jokainen saa tietenkin järjestää kotinsa miten haluaa, mutta jos ei menettele noiden perusperiaatteiden mukaan, niin se ei ole konmarittamista, vaan jotakin muuta järjestämistä. Ihan kuten on lukuisia tapoja pelata pallopeliä, mutta jos pallon saa kopata käsiinsä milloin tahansa, se ei ole jalkapalloa.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni pitäisi lakata ostamasta enemmän kuin heittää pois. Silloin tavara vähitellen vähenee.Toisaalta en itse koskaan himoshoppaillut
Siihenhän konmari myös tähtää. Että ostelisi vähemmän.
Mutta ei se tavara itsekseen vähene. Kyllä se pitää myös heittää pois.
Minäkään en ole himoshoppailija, mutta toisaalta en ole osannut heittää mitään pois.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että Konmari on kuva tämän ajan pahoinvoinnista länsimaisen yltäkylläisyyden keskellä. Itsellänikin on liikaa tavaraa säilytystiloihin nähden (nelihenkinen perhe kolmiossa), mutta en sentään kiittele tavaroita ja heivaa niitä sitten roskiin. Ennemmin pyytelisin anteeksi luonnolta ja ihmisiltä, joita me riistämme tavaranhimossamme.
Auttaako sinun tavaranhimoosi, jos pyytelet luonnolta ja ihmisiltä anteeksi? Jos auttaa, niin pyytele kaikin mokomin!
Minua taas on auttanut tavaroiden kiittely. Tuskin se on sinulta pois? En himoitse uutta, päinvastoin minua harmittaa kun vanhat lopulta hajoavat niin ettei enää voi korjata jolloin on pakko ostaa uutta. En vain osaa niitä vanhoja heittää pois, vaikka pitäisi. Kiittäminen on helpottanut sitä.
Pohjimmiltaan kiittäminen toimintana kai voi myös johtaa tuntemaan suurempaa kiitollisuutta ja sitä kautta olemaan tyytyväinen ja pienentää tarvetta ostaa aina uutta. Tätä tosin en itse ole kokenut kun en alun alkaenkaan ole ollut mikään shoppailuholisti.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhjää elämää elävät tyhjäpäiset ihmiset sekoavat milloin mistäkin.Tämä lienee yksi niitä sekoamisen aiheita.Jos aikuinen ihminen tarvitsee milloin mitäkin elämäntaito-opuksia tai kyökkipsykologiateoksia,on hän melko kujalla.Voi Paolo Coelho sentään!
Tämäkin kritiikki olisi huomattavasti varteenotettavampaa, jos viestin kirjoittaja olisi joskus lukenut yhdenkin kirjan, edes sen Paolo Coelhon, saati sitten sen kirjan, jonka metodia seuraavia kritisoi.
Olen valitettavasti lukenut Alkemistin.Se oli lapsellinen,tekosyvällinen räpöstys.Kritiikin pointti oli:aikuinen ihminen,joka tarvitsee toista ihmistä kertomaan mitä ajatella ja tehdä,kuinka elämää elää on mielestäni kujalla.Ihmisten olisi hyvä tutustua itseensä,löytää omat arvonsa ja oma ääneensä niin ei olisi tarve etsiä milloin mitäkin guruja ja hömppäfilosofeja elämänoppaikseen
Jaa. No, minä olen aikuisuudestani huolimatta epätäydellinen, ja joskus jossakin kirjassa saattaa olla jotain, mitä en ole tullut ajatelleeksikaan. Konmari-opuksessa oli muutama tällainen pointti.
Ja siinähän kanssa kehotetaan tutustumaan itseensä ja omiin arvoihinsa: Kun miettii, millainen haluaa kotinsa olevan, pitää kanssa kysyä, miksi haluaa sen olevan sellainen. Mikä itselle oikeasti on tärkeää, millaista elämää haluaa viettää, ja miten oma koti näihin itse tärkeäksi kokemiin asioihin liittyy. Kun miettii joku esine kädessään, miksi ihmeessä minulla on tällainenkin, niin siinähän sitä tutustuu itseensä samalla. Ei tarvitse vaikka olla jotain kahviastiastoa ihan vain siksi, että on äidiltä oppinut että tottakai sellainen pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos joku kokee valaistumisen jossain asiassa vaikka kirjan kautta, niin mikä minä siihen olen sanomaan, että väärin tajuttu? Miksi ylipäätään vaikka luetaan tai seurataan tv-ohjelmia, jos niistä ei voi tai saa ottaa vaikutteita? En ole itse lukenut Kondon kirjaa, mutta en ymmärrä tätä paheksumista. Jos tavarakasojen yltäkylläisyyteen turtunut nykyihminen saa kulutustottumuksensa johonkin järkevään mittaan, onko siinä jotain moitittavaa? Kyllä enemmistöllä suomalaisistakin on ne ei-niin-rakkaat appiukon sorvaamat kynttilänjalat ja äidin Myrna-astiastot siirtymässä muuttokuormasta toiseen ja ilman "marittamista" jäävät vielä lastenkin häkkikomerojen täytteeksi. Jos omaa suhdettaan tavaraan ja ostamiseen tulee tutkailtua tarkemmin kirja lukemalla niin go for it!
Sitten lapset voivat kirota, miten mutsi maritti kaikki mummon myrnat ja muut aarteet ulos kodista ja korvasi ne kiinaiittalalla kun se tuotti hänelle iloa.
Samalla tavalla lähtivät billnäsit roskalavalle 70-luvulla, kun kaikkien piti saada lastulevyä. Ei mitään uutta auringon alla.
Paitsi, että kirjassa kehotetaan unohtamaan juhla-astiasto ja siirtyä nauttimaan siitä arkikäytössä. Olisihan se kiva, että ne myrnatkin näkisivät käyttöä, eivätkä pölyttyisi jossain kaapinperällä. Ja minä ainakin säästin isoäidiltäni saaman tarjoiluastian - ainoa jäljellä oleva astia heidän ensimmäisestä astiastostaan. Sekin näkee meillä elämää, eikä pölyty missään kaapinperällä, vaan on kattauksissa aitiopaikalla.
Minusta on ihan mukavaa, että välillä on spesiaalimpaa ja juhlavampaa.
Minustakin. Mutta silloin voi tehdä siitä spesiaalimpaa muilla keinoin. Ei ole mitään tarvetta pitää kahta astiastoa ja maksaa veroa/vastiketta/vuokraa siitäkin tilasta.
Sehän on ihan kunkin oma asia, miten sen spesiaalimman ja juhlavamman tekee. Konmarinkin mukaan. Jos haluaa (eli on elämänsä näin visioinut), voi toki säilyttää jotain erityistä spesiaali-juhla-astiastoa. Minullakin on varastokomerossa joulukoristeet, jotka otan esiin vain jouluksi. Nykyään vain löydän ne sieltä vaivattomasti, kun edestä on poistunut suuri määrä muuta tavaraa ja tiedän tasan tarkkaan, missä ne ovat ja sinne loppiaisen jälkeen palautan.
Vierailija kirjoitti:
jos taas tarkoitat että Konmarittamalla kerran ei tarvitse enää koskaan karsia tavaroitaan niin nauran.
Naura pois, sanotaanhan että se pidentää ikää.
Miten niin tarvitsisi uudelleen ryhtyä johonkin massiiviseen karsimisurakkaan? Jollei enää haali liikaa tavaraa, eikä hanki ja säilyttele mitään vain koska niin "pitää tehdä" tai "koska voi vielä tarvita " tai "koska nyt sai halvalla", ja vieläpä osaa luopua vanhoista silloin kun aika on, niin tilannehan pysyy hallinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma tahto kirjoitti:
Mielestäni KonMari-järjestelmä on hyvä, ja siitä saa uusia ideoita. Itse olen viikannut kaappiin vaatteet toisinpäin, ja esim tämä pystyyn viikkaaminen on parempi.
Mutta tätä varten täytyykin olla lipastoja joissa on ne hyvänkokoiset laatikot. sama määrä puseroita menee aina samankokoiseen, ei ne pienene vaikka viikkaisi mitenpäin tahansa.
Järkevintä onkin ottaa vain itselle sopivat vinkit KonMarista, eikä tehdä siitä jotain idolia jota pitää palvoa ja toimia tasan sen systeemin mukaisesti.
Taatusti jokaisella on sellaista tavaraa, joka ei juuri ilahduta, mutta se saattaa puolen vuoden päästä ilahduttaa omia lapsia, tai vaikkapa lapsenlapsia.
Kohtuus kaikessa, hävittämisessäkin. Ja jokaisen oma koti, siitähän on jo sanonta: kotini on linnani, ei sinne tarvitse kaikenmaailman kondoja päästää huseeraamaan, siis päänsä sisälle varsinkaan.
P.S. sitäpaitsi sillä kirjalla on myös tarkoitus rahastaa, ei maailmassa kukaan ilmaiseksi mitään tee.
Se, että kirjalla on tarkoitus rahastaa, ei tee siitä huonoa. Kyllä minunkin hammaslääkäriasemallani on tarkoitus rahastaa siitä kun hoitavat minua, ja silti olen tyytyväinen palveluun!
Jokaisen koti on oma koti, kyllä, Kondo on juuri sitä mieltä. Siksi järjestämisurakka pitääkin aloittaa miettimällä, millainen juuri sinä haluat sen kotisi olevan.
Joku viikkaus on menetelmässä kohtalaisen epäolennainen yksityiskohta.
Herregud, mikä materialismin metatasolle siirtyminen tämä on! Tehdään ideologia materian järjesteämisestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herregud, mikä materialismin metatasolle siirtyminen tämä on! Tehdään ideologia materian järjesteämisestä!
Kaikkien äitien tulisi opettaa lapsilleen konmari metodi. Itse vasta aikuisena tajusin kuinka helppoa järjestys ja siivous on kun ei tarvitse tunkea ja piilottaa tavaraa saadakseen lattiatilan vapaaksi. Konmari on yksi tärkeimmistä asioista joita olen oppinut vapaa-ajallani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos taas tarkoitat että Konmarittamalla kerran ei tarvitse enää koskaan karsia tavaroitaan niin nauran.
Naura pois, sanotaanhan että se pidentää ikää.
Miten niin tarvitsisi uudelleen ryhtyä johonkin massiiviseen karsimisurakkaan? Jollei enää haali liikaa tavaraa, eikä hanki ja säilyttele mitään vain koska niin "pitää tehdä" tai "koska voi vielä tarvita " tai "koska nyt sai halvalla", ja vieläpä osaa luopua vanhoista silloin kun aika on, niin tilannehan pysyy hallinnassa.
Noh..minkähän ikäinen olet? Ihmisellä kyllä tuppaa kertymään liikaa tavaraa vaikkei hanki jotain koska niin pitää tehdä (en ole koskaan tehnyt niin) tai koska saa halvalla (vaikka saisi, niin kun ne eivät mahdu mihinkään niin itse en ainakaan hanki, edes tulevasta Anttilan loppuunmyynnistä!) ja silti on liikaa tavaraa. Tietenkin aikamoinen avainsana on osata luopua turhasta. Jos sen oppii loppuelämäkseen, niin ehkä sitten on mahdollisuuksia, ettei tarvitse enää ikinä tehdä isona urakkana moista. Mutta nimenomaan se, että luopuu on minusta kyseistä "tekemistä", joten en oikein ymmärrä mitä tarkoitit sanoessasi, ettei tätä tarvitse enää ikinä tehdä. Ai superisoa siivousurakkaa? No, ei välttämättä ammattijärjestäjän kanssa läpikäydyn prosessinkaan jälkeen tarvitse, samallalailla siinä tulee sisäistettyä se, että anna turha tavara pois ja oppii luopumaan siitä helpommin kuin ennen. Ja jos menneisyystauhka on kerran karsittu, niin uutta ei ehkä(?) enää synny. Paitsi jos vaikkapa masennut, sairastut, läheisesi tekee jotain kaunista ja sitten kuolee, niin ehkä menee monta vuotta sumussa, jolloin et karsikaan taas yhtäkkiä mitään ja uusi taakkatavara on kertynyt. Tiedä häntä. Lapset ovat osalle ainakin sellaisen tavaran kertymisen lähde. Siis muistojen laatikko -tavaran kertmisen lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Maricon kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Maricon kirjoitti:
Tulen juuri paikallisesta kirjakaupastamme ja lahjaostosteni siellä suorittamisen ohessa pyysin saada vielä nähtäväkseni tätä Konmari opusta. (Hinta oli 17,90) Myyjä otti sen hyllystä ja ojensi tarkasteltavakseni. Katselin sitä n. vartin verran.
Huomasin esim. että siellä oli kokonainen luku omistettu pelkästään sukkien ja sukkahousujen varastoinnin ja säilytyksen jalojen taitojen opastukselle.
Minulla ne ovat yleensä ensin avaamattomassa muovitetussa ostopakkauksessaan ja se pari jota käytän on käytössäni tai sitten lllalla pesuvadissa huuhdottavana ja sen jälkeen ripustan ne kuivamaan kuivatustelineeseen kylpyhuoneessani.
Käytössä on ytht'aikaa esillä siis vain kahdet .
Useampia pakkauksia en turhaan avaa ja näin kesällä käytänkin yleensä vain polvisukkia. Harvat kestävät viikkoa kauempaa,vaikka kuinka ne huolellisesti jalkaan laittaisi ja hyvin niistä huolehtisi.
Epäilen muuten aika vahvasti, että ihminen jolla on vähintään muutama miljoona painostuloja pankkitilillään (Kuten rva Kondolla taatusti jo on) oikeasti jaksaisi ihan hirveästi stressata niistä sukkapareistaan siellä kotona Japanissa säilytyslaatikossaan ja niiden 'Pyhästä Järjestyksestä' siellä elämänsä ihan sinä keskeisimpänä asiana...
Sukkien tarkat hoito,pesu- ja säilytysohjeetkin on muuten painettu melkein joka sukkapakkauksen takakanteen,tai siihen pahviliuskaan jolla ne on kiinnitetty yhteen, myyntitelineeseensä muovikoukustaan roikkumaan laitettaviksi.
Ne on siis syytä lukea tarkkaan jos ei sukkienhoito vielä itseltä kunnolla suju.Sieltä ne selviävät kyllä kaikki tarpeelliset ohjeet - ihan siis ilman mitään ylimääräistä opustakin.
Olisit lukenut tarkemmin. Siellä esitettiin ihan järkisyyt.
Kerro sinä järkisyyt tuollaiselle sukkahousujen paimentamiselle ja hypistelylle,varsinkaan enää sitten jos tilillä on jo miljoonia euroja ...
( ...ellei nyt sitten satu olemaan kyseessä joku asialleen fanaattisesti, henkeen ja vereen vihkiytynyt vaatefetisisti)
Onko se siis mielestäsi mielekästä ajankäyttöä ?
Eikö siinä siis todellakaan ole mitään sijaa koko tuollaisen puuhastelun mielekkyyden kritisoimiselle ?
Totta kai on. Mutta rehellisesti, minulla on tililläni useita miljoonia dollareita, ja kuitenkin hypistelin sukkahousut asiaankuuluvasti. Se kuuluu siihen arvostuksen opetteluun - ei ole mitään syytä hoitaa tavaroitaan huonosti, vaikka rahaa olisi kuinka. KonMari nimenomaan opettaa pois kertakäyttökulttuurista.
Sitten kun on metodin mukaisesti käynyt koko kotinsa läpi voi vapaasti päättää mitä haluaa tehdä. Minä en viikkaile sukkia, koska ne ovat meillä vain vähän aikaa - lapset kasvavat ja mies kuluttaa sukkia tehokkaasti. Mutta en tosin myöskään rullaa niitä pallolle tai venytä niitä muuten. Viikkasin kaikki kuitenkin koko metodin lävitse, koska tiesin sen psykologisen syyn siihen harjoitukseen.
Tarkoitat varmaan miehesi pankkitilillä? Ja jos sulla itselläsi olisi miljoonia, niin miten ihmeessä et tekisi jotain hiukkasen järkevämpää, kuin yksin itse karsisit tavaramääriäsi palkkaamatta siihen ammattijärjestelijää?
Meillä on yhteiset rahat. Mitä "järkevämpää" tekisin? Ylipäätään minua ihmetyttää se ihmisten käsitys, että jos olisi rahaa he tekisivät kummallisia juttua. Kuten matkustelisivat koko ajan, eivät koskaan enää siivoaisi kotiaan yms. No, en jaksa matkustella koko ajan. Haluan olla mieheni kanssa ja pienet lapset eivät ole kamalan hyvää matkaseuraa. Kyllä meillä käy siivooja, mutta ei todellakaan joka päivä. Ja vaikka minulla olisi rahaa ostaa joka päivä uudet vaatteet, en koe sitä kovin ekologisena tai eettisenä, vaan huolehdin tavaroistani hyvin.
Ammattijärjestelijä ei auta KonMari-metodissa tippaakaan. Ei ole kyse järjestelystä, vaan psykologisesta metodista, jolla koti laitetaan kerralla kuntoon ja elämää/tavaroitaan arvostaa sen jälkeen enemmän.
Hieno juttu, että jollekin oli tässä threadissa ammattijärjestelijä toiminut. Kuitenkin ammattijärjestelijä oli ostattanut lisää säilytystilaa :O. Ja mitään takuita ei ole, että ammattijärjestelijää ei tarvittaisi enää. KonMarissa on, sillä oikein tehtynä se muuttaa kulutustottumuksia radikaalisti.
Kirjassa ei oteta kantaa kulutustottumuksiin. Siinä myös todetaan, ettei tarkoitus ole, että tavaraa on mahdollisimman vähän. Koti voi olla ihan tupaten täynnäkin tavaraa, jos se tavara tuottaa iloa.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos joku kokee valaistumisen jossain asiassa vaikka kirjan kautta, niin mikä minä siihen olen sanomaan, että väärin tajuttu? Miksi ylipäätään vaikka luetaan tai seurataan tv-ohjelmia, jos niistä ei voi tai saa ottaa vaikutteita? En ole itse lukenut Kondon kirjaa, mutta en ymmärrä tätä paheksumista. Jos tavarakasojen yltäkylläisyyteen turtunut nykyihminen saa kulutustottumuksensa johonkin järkevään mittaan, onko siinä jotain moitittavaa? Kyllä enemmistöllä suomalaisistakin on ne ei-niin-rakkaat appiukon sorvaamat kynttilänjalat ja äidin Myrna-astiastot siirtymässä muuttokuormasta toiseen ja ilman "marittamista" jäävät vielä lastenkin häkkikomerojen täytteeksi. Jos omaa suhdettaan tavaraan ja ostamiseen tulee tutkailtua tarkemmin kirja lukemalla niin go for it!
Sitten lapset voivat kirota, miten mutsi maritti kaikki mummon myrnat ja muut aarteet ulos kodista ja korvasi ne kiinaiittalalla kun se tuotti hänelle iloa.
Samalla tavalla lähtivät billnäsit roskalavalle 70-luvulla, kun kaikkien piti saada lastulevyä. Ei mitään uutta auringon alla.
Paitsi, että kirjassa kehotetaan unohtamaan juhla-astiasto ja siirtyä nauttimaan siitä arkikäytössä. Olisihan se kiva, että ne myrnatkin näkisivät käyttöä, eivätkä pölyttyisi jossain kaapinperällä. Ja minä ainakin säästin isoäidiltäni saaman tarjoiluastian - ainoa jäljellä oleva astia heidän ensimmäisestä astiastostaan. Sekin näkee meillä elämää, eikä pölyty missään kaapinperällä, vaan on kattauksissa aitiopaikalla.
Minusta on ihan mukavaa, että välillä on spesiaalimpaa ja juhlavampaa.
Minustakin. Mutta silloin voi tehdä siitä spesiaalimpaa muilla keinoin. Ei ole mitään tarvetta pitää kahta astiastoa ja maksaa veroa/vastiketta/vuokraa siitäkin tilasta.
Sehän on ihan kunkin oma asia, miten sen spesiaalimman ja juhlavamman tekee. Konmarinkin mukaan. Jos haluaa (eli on elämänsä näin visioinut), voi toki säilyttää jotain erityistä spesiaali-juhla-astiastoa. Minullakin on varastokomerossa joulukoristeet, jotka otan esiin vain jouluksi. Nykyään vain löydän ne sieltä vaivattomasti, kun edestä on poistunut suuri määrä muuta tavaraa ja tiedän tasan tarkkaan, missä ne ovat ja sinne loppiaisen jälkeen palautan.
Mun mielestä on jotenkin hassua, että sitä spesiaalia juhla-astiastoa ei muka saisi säilyttää vain juhlatilanteissa käytettäväksi. Ilmeisesti on ihan käsittämätön ajatus, että jollain voisi olla useampikin kaunis astiasto joista ei halua luopua. Yksi kaunis ja pienempi astiasto arkikäyttöön, yksi juhlakäyttöön, ehkä vielä kolmatta sarjaa kahvikuppejakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan konmarin läpikäynyt säilyttänyt (kodin kokoon nähden) paljon tavaraa? Löytyikö kaikelle paikka? Onko järjestys säilynyt ja kuinka kauan järjestämisestä on?
Tuo "tuottaa iloa" -juttu muuten löytyy ainakin yhdestä jenkkioppaasta jo ennen KonMaria. Joten aika hyvin markkinoitu.
Olen juuri lukemassa ko. kirjaa, joten vielä en viitsi varsinaista metodia arvostella, mutta voi jessus mua ärsyttää välillä Facebookin KonMari-ryhmä! Nytkin joku siellä ilmoittaa heittävänsä turhat tavaransa roskiin (ei kierrätykseen) ja noin 60 tyyppiä tykkää. Siis tykkää roskaamisesta! Katsos kun oma prosessi ei etene tarpeeksi nopeasti jos pitää erikseen viedä tavarat vaikka SPR:lle tai Fidan (mitä näitä nyt on) bokseihin. Että se siitä vastuusta, kun oma "henkinen prosessi"...
Ja sit tää naurettava hokema, että ollaan konmarin myötä mukamas niin askeettisia ja tavara menettänyt merkityksensä, mutta silti samaan päivitykseen ahdetaan kuvia jostakin pyyhe-taulu-lusikka-kippo-tuikku-installaatiosta ja muut ihailee (OOOH, TAVARAA)! Tyypit myös heivaa ihan kelpo tavaraa pois, että sais vaan ostaa uuden, katsos kun vanha astiasto ei enää säteilekään iloa. Mitä helkkarin antimaterialismia se on?! Minusta se kuulostaa ihan hel-ve-tin materialistiselta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo "tuottaa iloa" -juttu muuten löytyy ainakin yhdestä jenkkioppaasta jo ennen KonMaria. Joten aika hyvin markkinoitu.
Valitettavasti en ole itse tajunnut tuotteistaa sitä, että kaikki negatiivisia tunteita sisältävät jutut pitää hävittää ja hankkia tavaraa vain niin, että sille on paikka kodissa tai varastossa. Näillä on pärjätty hyvin vuosikaudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "tuottaa iloa" -juttu muuten löytyy ainakin yhdestä jenkkioppaasta jo ennen KonMaria. Joten aika hyvin markkinoitu.
Valitettavasti en ole itse tajunnut tuotteistaa sitä, että kaikki negatiivisia tunteita sisältävät jutut pitää hävittää ja hankkia tavaraa vain niin, että sille on paikka kodissa tai varastossa. Näillä on pärjätty hyvin vuosikaudet.
Tää on vaan yksi kiero tapa saada ihmiset ostamaan enemmän. Yritetään istuttaa ihmisiin filosofiaa, että kodin tavarat ovat kertakäyttökamaa. Kirjahyllyäkään ei enää osteta ajatellen, että annetaan se sitten lapsille perinnöksi, vaan ostetaan siksi aikaa kun se "säteilee iloa". Aikamoinen odotus tavaralta. Tavaroihin kiintyminenkin koetaan pahaksi, kun sitten niistä luopuminen on vaikeaa (ja uuden ostaminen tilalle). Itselleni tavarat ovat noh, tavaroita. Eivät ne säteile mitään.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Maricon kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Maricon kirjoitti:
Tulen juuri paikallisesta kirjakaupastamme ja lahjaostosteni siellä suorittamisen ohessa pyysin saada vielä nähtäväkseni tätä Konmari opusta. (Hinta oli 17,90) Myyjä otti sen hyllystä ja ojensi tarkasteltavakseni. Katselin sitä n. vartin verran.
Huomasin esim. että siellä oli kokonainen luku omistettu pelkästään sukkien ja sukkahousujen varastoinnin ja säilytyksen jalojen taitojen opastukselle.
Minulla ne ovat yleensä ensin avaamattomassa muovitetussa ostopakkauksessaan ja se pari jota käytän on käytössäni tai sitten lllalla pesuvadissa huuhdottavana ja sen jälkeen ripustan ne kuivamaan kuivatustelineeseen kylpyhuoneessani.
Käytössä on ytht'aikaa esillä siis vain kahdet .
Useampia pakkauksia en turhaan avaa ja näin kesällä käytänkin yleensä vain polvisukkia. Harvat kestävät viikkoa kauempaa,vaikka kuinka ne huolellisesti jalkaan laittaisi ja hyvin niistä huolehtisi.
Epäilen muuten aika vahvasti, että ihminen jolla on vähintään muutama miljoona painostuloja pankkitilillään (Kuten rva Kondolla taatusti jo on) oikeasti jaksaisi ihan hirveästi stressata niistä sukkapareistaan siellä kotona Japanissa säilytyslaatikossaan ja niiden 'Pyhästä Järjestyksestä' siellä elämänsä ihan sinä keskeisimpänä asiana...
Sukkien tarkat hoito,pesu- ja säilytysohjeetkin on muuten painettu melkein joka sukkapakkauksen takakanteen,tai siihen pahviliuskaan jolla ne on kiinnitetty yhteen, myyntitelineeseensä muovikoukustaan roikkumaan laitettaviksi.
Ne on siis syytä lukea tarkkaan jos ei sukkienhoito vielä itseltä kunnolla suju.Sieltä ne selviävät kyllä kaikki tarpeelliset ohjeet - ihan siis ilman mitään ylimääräistä opustakin.
Olisit lukenut tarkemmin. Siellä esitettiin ihan järkisyyt.
Kerro sinä järkisyyt tuollaiselle sukkahousujen paimentamiselle ja hypistelylle,varsinkaan enää sitten jos tilillä on jo miljoonia euroja ...
( ...ellei nyt sitten satu olemaan kyseessä joku asialleen fanaattisesti, henkeen ja vereen vihkiytynyt vaatefetisisti)
Onko se siis mielestäsi mielekästä ajankäyttöä ?
Eikö siinä siis todellakaan ole mitään sijaa koko tuollaisen puuhastelun mielekkyyden kritisoimiselle ?
Totta kai on. Mutta rehellisesti, minulla on tililläni useita miljoonia dollareita, ja kuitenkin hypistelin sukkahousut asiaankuuluvasti. Se kuuluu siihen arvostuksen opetteluun - ei ole mitään syytä hoitaa tavaroitaan huonosti, vaikka rahaa olisi kuinka. KonMari nimenomaan opettaa pois kertakäyttökulttuurista.
Sitten kun on metodin mukaisesti käynyt koko kotinsa läpi voi vapaasti päättää mitä haluaa tehdä. Minä en viikkaile sukkia, koska ne ovat meillä vain vähän aikaa - lapset kasvavat ja mies kuluttaa sukkia tehokkaasti. Mutta en tosin myöskään rullaa niitä pallolle tai venytä niitä muuten. Viikkasin kaikki kuitenkin koko metodin lävitse, koska tiesin sen psykologisen syyn siihen harjoitukseen.
Tarkoitat varmaan miehesi pankkitilillä? Ja jos sulla itselläsi olisi miljoonia, niin miten ihmeessä et tekisi jotain hiukkasen järkevämpää, kuin yksin itse karsisit tavaramääriäsi palkkaamatta siihen ammattijärjestelijää?
Meillä on yhteiset rahat. Mitä "järkevämpää" tekisin? Ylipäätään minua ihmetyttää se ihmisten käsitys, että jos olisi rahaa he tekisivät kummallisia juttua. Kuten matkustelisivat koko ajan, eivät koskaan enää siivoaisi kotiaan yms. No, en jaksa matkustella koko ajan. Haluan olla mieheni kanssa ja pienet lapset eivät ole kamalan hyvää matkaseuraa. Kyllä meillä käy siivooja, mutta ei todellakaan joka päivä. Ja vaikka minulla olisi rahaa ostaa joka päivä uudet vaatteet, en koe sitä kovin ekologisena tai eettisenä, vaan huolehdin tavaroistani hyvin.
Ammattijärjestelijä ei auta KonMari-metodissa tippaakaan. Ei ole kyse järjestelystä, vaan psykologisesta metodista, jolla koti laitetaan kerralla kuntoon ja elämää/tavaroitaan arvostaa sen jälkeen enemmän.
Hieno juttu, että jollekin oli tässä threadissa ammattijärjestelijä toiminut. Kuitenkin ammattijärjestelijä oli ostattanut lisää säilytystilaa :O. Ja mitään takuita ei ole, että ammattijärjestelijää ei tarvittaisi enää. KonMarissa on, sillä oikein tehtynä se muuttaa kulutustottumuksia radikaalisti.
Kirjassa ei oteta kantaa kulutustottumuksiin. Siinä myös todetaan, ettei tarkoitus ole, että tavaraa on mahdollisimman vähän. Koti voi olla ihan tupaten täynnäkin tavaraa, jos se tavara tuottaa iloa.
Mutta kakkoskirjassa Kondo kertoo, että ottaa aina lähtökohdaksi sen, että ainoastaan kiinteät säilytysratkaisut jäävät. Toki esim. keräilijällä voi olla tarpeen muutkin. Mutta lähtökohtaisesti kiinteät säilytysratkaisut pitäisi saada riittämään. Pakko kuitenkaan ei ole - jokaisen koti on sen nimenomaisen henkilön koti.
up