kerro pahimmat piheilysi
usein kun piheilen niin ei ehkä ollutkaan vaivan arvoista. jos ajattelee että aikaaki kului enemmä vaikeimman kautta
Kommentit (291)
Varasin kylpyläloman mutta ahdistuin kun ajattelin rahanmenoa. Sain peruttua loman ja olin ihan onnesta soikeana kun rahat säästyi 😃
Käytän samaa hammastikkua monta kertaa. Kotona mulla on 1-2 hammastikkua aina keittiössä tietyssä paikassa ja käytän niitä niin kauan eku pystyy, voi mennä useampi viikkoki. Samoin laukussa on aina mukana hammastikkurasia, jossa on muutama hammastikku, joita käytän ja laitan sitten takaisin. Odotan kauhulla sitä hetkeä kun joku huomaa että mulla on hammastikkuja ja pyytää sellaista itselleen.. :D
Vierailija kirjoitti:
Teinilleni antoi 15-vuotis-lahjaksi leipäjonosta saadun keksipaketin jossa päiväys mennyt.
Lukaisin koko ketjun. Tämä oli mun suosikkini. :)
Joku on kertonut köyhyyttään pihistelleen, mutta yllättävän moni kehuskelee myös kymppitonnien säästöillä. Näin olen ajatellutkin: kaikista piheimmät eivät ole köyhiä ollenkaan. Vaan ovat ahneita.
Itse pihistelen muun muassa näin:
- Jos kulkiessani näen puoliksi poltetun savukkeen, poimin sen taskuuni ja poltan myöhemmin kotona.
- Käytän samoja alusvaatteita vuosikausia. Risaiset alushousut menevät hyvin esimerkiksi lenkkialusvaatteina. (Ennen vanhaan käytin myös muutkin kuluneet vaatteet lenkkivaatteina. Nykypäivänä sama meno ei valitettavasti käy, ainakaan Kaivopuiston-lenkillä: olen joutunut ostamaan ihan juoksuasuja. Onneksi Lidlistä saa halvalla.)
- Lenkkarit juoksen puhki. Kirjaimellisesti pohjat puhki.
- En ole koskaan ostanut hiuslenkkejä. Niitä löytyy riittämiin asfaltilta.
- Kuulakärkikyniä en osta, vaan hamstraan näytekyniä. Parasta laatua tähän mennessä on ollut Keskustan Edustakuntaryhmällä (ensi keväänä onkin jo seuraavat vaalit ja lisää kyniä jaossa).
- Hampaani reikiintyvät helposti, joten säästääkseni hammaslääkärikuluissa, olen opetellut käyttämään hammaslankainta. Käytän samaa lankainta useita kertoja, kunnes se menee rikki.
- En koskaan osta pullotettua vettä tai muitakaan janojuomia: aina on oma vesipullo mukana.
- Kotona juon usein teetä. Samoista puruista keittää monet teet.
- Kierrän kauppoja kytäten punaisella/keltaisella merkittyjä tuotteita. Välillä menen Alepaan jo 20 vaille 21 hamstraamaan ale-tuotteita. Niin tekevät toisetkin. (Tosin ne toiset ryöväävät koreihinsa tai jopa kärryihinsä vielä enemmän tavaraa kuin minä.)
- En koskaan osta yli kaksi euro kilolta maksavia hedelmiä tai vihanneksia. Omenoiden kuorista järsin hedelmälihan.
- Ennen jatkoin einessilakkalaatikkoa keitetyillä perunoilla. Nykyään en syö perunoita, koska ovat kalliita. Pirkka-ohra tulee halvemmaksi. (Pihiydelläni on ilmeisesti jonkinlainen raja, koska en ole alkanut ostamaan Lidl-riisiä, joka lienee kaikista halvoin ruoka-aine. En viitsi kantaa kahta kilometriä painavia riisipaketteja.)
- Sanomalehdet haen taloyhtiön roskalaatikosta (onneksi talossa asuu paljon rikkaita, jotka kantavat Hesarit lukemattomina roskikseen.)
Pihtailu on harrastus, joka tuottaa paljon iloa. Mutta joku raja pihtailussakin. Viime vuonna yritin dyykkausta: Se hävetti niin paljon, että lopetin sen nopeaan, vaikka roskiksesta näytti saavankin esimerkiksi vihanneksia ja yrttejä oikein mukavasti.
Ja kyllä: säästöstä löytyy muutama kymppitonni. :)
En vaihtanutkaa autoani uuteen, väliraha 18500€.
Alkoi tuntua mukavemmalle kun tuokin raha säilyy rahastossa kasvamassa korkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti ostaa auto työmatka-autoksi ja nuukailin hinnassa ja kyllä riepoi korjautella joka välissä sitä lahoa paskaa.. Jos olisin sijoittanu 400e enemmän ja saanu siten paremman kiesin, olisin säästänyt korjauksissa ja harmeilta, myöhästymisiltä sekä harmailta hiuksilta olis säästyny. Auto siis maksoi 600e ja sain onneksi tingattua ostohetkellä 500e. Typerä kauppa, ei uusiksi enää vastaavaa.
Minua taas tympäisee se tämä:
Ostin 500 euron töissäkäyntiauton, jolla ajoin 3 vuotta ilman mitään sen kummempaa korjailua. Öljyt ja suodattimen vaihdatin ja jotain pyyhkijänsulkaa yms. piti uusia. Autoon tuli vika, jonka korjauttaminen olisi maksanut arviolta noin 250 euroa. En raskinut korjauttaa tuon hintaista autoa niin kalliilla. Myin tosi halvalla rikkinäisen auton ja ostin itselleni uuden, 1500 euroa maksaneen auton. Auto on ollut minulla nyt vuodan ja olen joutunut korjauttamaan sitä jo yli 1000 eurolla eikä se ole kunnossa vieläkään. Lähes vituttaa.
Tuon hintaisten autojen osto on aina onnenkauppaa.
Pihtailu-On-Ihanaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinilleni antoi 15-vuotis-lahjaksi leipäjonosta saadun keksipaketin jossa päiväys mennyt.
Lukaisin koko ketjun. Tämä oli mun suosikkini. :)
Joku on kertonut köyhyyttään pihistelleen, mutta yllättävän moni kehuskelee myös kymppitonnien säästöillä. Näin olen ajatellutkin: kaikista piheimmät eivät ole köyhiä ollenkaan. Vaan ovat ahneita.
Itse pihistelen muun muassa näin:
- Jos kulkiessani näen puoliksi poltetun savukkeen, poimin sen taskuuni ja poltan myöhemmin kotona.
- Käytän samoja alusvaatteita vuosikausia. Risaiset alushousut menevät hyvin esimerkiksi lenkkialusvaatteina. (Ennen vanhaan käytin myös muutkin kuluneet vaatteet lenkkivaatteina. Nykypäivänä sama meno ei valitettavasti käy, ainakaan Kaivopuiston-lenkillä: olen joutunut ostamaan ihan juoksuasuja. Onneksi Lidlistä saa halvalla.)
- Lenkkarit juoksen puhki. Kirjaimellisesti pohjat puhki.
- En ole koskaan ostanut hiuslenkkejä. Niitä löytyy riittämiin asfaltilta.
- Kuulakärkikyniä en osta, vaan hamstraan näytekyniä. Parasta laatua tähän mennessä on ollut Keskustan Edustakuntaryhmällä (ensi keväänä onkin jo seuraavat vaalit ja lisää kyniä jaossa).
- Hampaani reikiintyvät helposti, joten säästääkseni hammaslääkärikuluissa, olen opetellut käyttämään hammaslankainta. Käytän samaa lankainta useita kertoja, kunnes se menee rikki.
- En koskaan osta pullotettua vettä tai muitakaan janojuomia: aina on oma vesipullo mukana.
- Kotona juon usein teetä. Samoista puruista keittää monet teet.
- Kierrän kauppoja kytäten punaisella/keltaisella merkittyjä tuotteita. Välillä menen Alepaan jo 20 vaille 21 hamstraamaan ale-tuotteita. Niin tekevät toisetkin. (Tosin ne toiset ryöväävät koreihinsa tai jopa kärryihinsä vielä enemmän tavaraa kuin minä.)
- En koskaan osta yli kaksi euro kilolta maksavia hedelmiä tai vihanneksia. Omenoiden kuorista järsin hedelmälihan.
- Ennen jatkoin einessilakkalaatikkoa keitetyillä perunoilla. Nykyään en syö perunoita, koska ovat kalliita. Pirkka-ohra tulee halvemmaksi. (Pihiydelläni on ilmeisesti jonkinlainen raja, koska en ole alkanut ostamaan Lidl-riisiä, joka lienee kaikista halvoin ruoka-aine. En viitsi kantaa kahta kilometriä painavia riisipaketteja.)
- Sanomalehdet haen taloyhtiön roskalaatikosta (onneksi talossa asuu paljon rikkaita, jotka kantavat Hesarit lukemattomina roskikseen.)
Pihtailu on harrastus, joka tuottaa paljon iloa. Mutta joku raja pihtailussakin. Viime vuonna yritin dyykkausta: Se hävetti niin paljon, että lopetin sen nopeaan, vaikka roskiksesta näytti saavankin esimerkiksi vihanneksia ja yrttejä oikein mukavasti.
Ja kyllä: säästöstä löytyy muutama kymppitonni. :)
Perunat ovat edullisia, ja kesäisin uudet perunat, hyviä. Keitetyt perunat ovat vähäkalorisia, tillisilppua ja kermaviilikastike,tulee hyvää ja jämäpotuista voi tehdä vaikka majoneesilla höystetyn perunasalaatin. Kuka pystyy keräämään ja polttamaan tupakantumppeja? Ei terveellistä.
Miksi et käytä kymppitonnejasi, mene vaikka matkoille tai ala harrastamaan jotain, joka ei jää rahasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Olettepa vähän nähneet kun dyykkaaminen ilmiönä täysin vieras. Monilta roskalavoilta löytyy entisöitäviä aarteita
Tässä oli puhe ruuan dyykkaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivosin vanhempien hyllyjä ja otin sieltä 15 - 20 vuotta vanhoja mausteita kotiini :)
Juma. Tässä on melkee 30 alapeukkua, miksi ??
Ehkä ne ajattelevat, että varastat eikä asia ole ok vanhemmillesi?
Minä kyllä alapeukutin, koska ruoka-aineet - myös mausteet - vanhenevat tuossa ajassa siinä määrin, ettei niitä enää kannata suuhunsa pistää. Eli "säästöä" oman hyvinvoinnin kustannuksella = alapeukku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivosin vanhempien hyllyjä ja otin sieltä 15 - 20 vuotta vanhoja mausteita kotiini :)
Juma. Tässä on melkee 30 alapeukkua, miksi ??
Ehkä ne ajattelevat, että varastat eikä asia ole ok vanhemmillesi?
Minä kyllä alapeukutin, koska ruoka-aineet - myös mausteet - vanhenevat tuossa ajassa siinä määrin, ettei niitä enää kannata suuhunsa pistää. Eli "säästöä" oman hyvinvoinnin kustannuksella = alapeukku.
Tuskin vanhat mausteet ovat terveydelle vaarallisia, mutta ei niissä varmaan ole enää makua.
np_ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pesen keittiöliinat (sini) aina pesukoneessa 90 asteessa ja käytän samoja liinoja niin kauan kuin kuluvat puhki. Muutamassa on ruvennut jo reuna vähän rispaantumaan. Varmaan jo vuoden käyttänyt samoja. Vaikka uusi paketti samanmoisia ei paria euroa enempää maksaisi. 😋
Hahaa *nauraa kippurassa* ....ja kuinkahan paljon pesuun menee energiaa ja vettä. Tää on ihan paras sivusto, saa nauraa ihan kippurassa tolloille =D.
Toisaalta pyykkikone kuulemma tykkää ajoittaisesta 90 pesuohjelmasta, ja jollei paljon muutakaan sen kestävää ole pesuun niin mikäs sen näppärämpää.
Ostin Lidlistä pari mikrokuitutyyppistä keittiörättiä. Niitä sitten pesen esim. pyyhkeiden kanssa. Hyvin tulevat raikkaiksi ja tahrattomiksi ihan 60 asteessa ja kuivurissa, kokeilkaa vaikka.
Ostan aina ison käsisaippuakanisterin Citymarketista tai muusta isosta kaupasta. Kanisterista sitten täytän saippuaputeleita. Sitä paitsi ne kertakäyttöiset saippuaputelit eivät ole niin kivannäköisiä. :)
Yritän vältellä muovikassien ostamista.
Vanhat rikkinäiset pyyhkeet leikkelen sopiviksi paloiksi, joita voi käyttää saunan laudeliinoina tai tarvittaessa vaikka jostain siivouspuuhassa, kuten ikkunanpesussa suojaamassa lattiaa tippuvalta vedeltä.
En kyllä tiedä ovatko nämä piheilytavat nyt niin kamalia.
Vierailija kirjoitti:
Ostan kyllä muovipusseja kun menevät roskispusseiksi, hassua olisi erikseen ostella roskspussirullaa.
Roskispussirullasta kappalehinnaksi tulee halvempi kuin kaupan muovikasseille. Voisit tässä kyllä vähän pihistää. Kestokassi mukaan senkin tuhlari.
Vierailija kirjoitti:
En tee mitään. Istun kotona sohvalla ja yritän olla liikkumatta, etten tuhlaisi kaloreita. Näin säästän monta euroa päivässä![/quote
Minä istun lattialla. Säästin, kun en ostanut sohvaa. Lattialla ei ole mattoa.
Nolottaa, että nuorempana en älynnyt osallistua kustannuksiin, jos sain autokyydin kaverilta tai tutulta. Tai välttelin osallistumasta.
Nykyisin yritän olla säästäväinen, mutta hyvien tapojen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tankkaan viipurissa. Tuon 10 litraa ja myyn eteenpäin kalliimmalla.
Hölmö ajaa Viipuriin asti kun halpaa bensaa saa rajan läheltäkin.
Tää nyt ei varmastikaan ole mitenkään erityisen paha piheily, mutta vähän hävettää, koska onhan tää verkkokaupalle ikävästi tehty. Eli tarvitsen kipeästi uusia vaatteita ja päätinkin sitten tilata erään nettikaupan alesta uutta päällepantavaa. Tilauksesta seuraavana päivänä sain sähköpostia, jossa oli tarjous, että kaikista ko. nettikaupan aletuotteista sai vielä 30 % lisäalennuksen alennuskoodia käyttämällä. Tilasin sitten samat vaatteet uudestaan (kaikista oli onneksi vielä mun kokoa jäljellä) ja hyödynsin vielä 30 % alen. Ensimmäisenä saapunutta pakettia en käynyt noutamassa postista ollenkaan.
Lohduttaudun sillä, että onneksi kyseessä on iso ulkomaalainen nettikauppa eikä mikään suomalainen pikkufirma. Ja sain tällä kuitenkin 60 euroa säästöön, se on aika paljon opiskelijalle :)
Uimarannalla en anna lasten kuivata pyyhkeisiin koska ne kuluvat. Kyllä aurinko kuivattaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et käytä kymppitonnejasi, mene vaikka matkoille tai ala harrastamaan jotain, joka ei jää rahasta kiinni.
Itse asiassa näin olen tehnytkin, eli matkustellut. Mutta matkallakin pihtailen: asun halvimmissa majoituslaitoksissa, kävelen sen sijaan että käyttäisin takseja/riksoja/tuktukeja/yms, juon kraanavettä, syön katuruokaa. Ravintolassa en tietenkään koskaan tilaa juotavaa aterian yhteydessä. Viime matkalla en raaskinut edes hedelmiä (juurikaan) ostaa, kun olivat samoissa hinnoissa kuin Suomessa, vaikka kuinka oltiin kehitysmaassa.
Lopullinen säästökohde on tulevaisuuteni. Bisnekset ovat kääntyneet laskuun ja tiedän, että nousua ei ole luvassa alallani. Vielä nyt tulen mukavasti toimeen, mutta jo muutaman vuoden jälkeen tilanne voi olla se, että työlläni saan enää vuokrani maksettua Myös eläkkeeni tulee olemaan vähimmäiseläke.
Näistä syistä pitää säästää, ettei kerjuulle joudu tulevaisuudessa.
Eräs hlö kertoi mulle niksin. Hänellä on aina käsilaukussa pieni muovipullo johon laittaa yleisten vessojen ja yritysten automaateista saippuaa. Hotellihuoneet käyttää myös tarkasti hyödyksi.