kerro pahimmat piheilysi

Käytän vaatteiden pesuun pesupähkinöitä kuudella pähkinöitä pesen viisi koneellista. Säästän näin kymmeniä euroja vuodessa.

Kävelin valtavan isoa matkalaukkua kantaen kolmen kilometrin matkan, sillä halusin säästää bussilipun hinnan, joka oli tuolloin 2.30 euroa. Mitään pakkoa tuohon ei ollut, säästössä minulla oli yli 40 000 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tee mitään. Istun kotona sohvalla ja yritän olla liikkumatta, etten tuhlaisi kaloreita. Näin säästän monta euroa päivässä![/quote

Minä istun lattialla. Säästin, kun en ostanut sohvaa. Lattialla ei ole mattoa.

Minä istun kannon päässä metsässä. Säästin, kun en ostanut asuntoa. Mattona on vihreä sammal.

Kulutan kissan ruokaan enemmän kuin itseni.

Vierailija kirjoitti:

En käy ikinä elokuvissa vaan katson uudet elokuvat ulkomaisilta ilmaissivustoilta.

Linkkejä, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Kulutan kissan ruokaan enemmän kuin itseni.

Näinhän kaikki hyvät lemmikinomistajat tekevät: kissat rokotetaan huolletaan ja hoidetaan viimeisen päälle, ja ruoka on täydellistä viimeiseen asti hiottua. Se on oikein, ja se on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivosin vanhempien hyllyjä ja otin sieltä 15 - 20 vuotta vanhoja mausteita kotiini :)

Juma. Tässä on melkee 30 alapeukkua, miksi ??

Ehkä ne ajattelevat, että varastat eikä asia ole ok vanhemmillesi?

Minä kyllä alapeukutin, koska ruoka-aineet - myös mausteet - vanhenevat tuossa ajassa siinä määrin, ettei niitä enää kannata suuhunsa pistää. Eli "säästöä" oman hyvinvoinnin kustannuksella = alapeukku.

Tuskin vanhat mausteet ovat terveydelle vaarallisia, mutta ei niissä varmaan ole enää makua.

Jos niissä on kirjoittalle tarpeeksi? Ja panee enemmän, niin irtoaa vielä. Kyllä mä luulen että vaikka kokonaine mustapippuri tai cayenne/chili maistuu vaikka olisi 30 vuotta vanhaa.

Vierailija kirjoitti:

Tilillä on 45 000 e, enkä silti raaski ostaa itselleni mitään tai esim. matkustella tai syödä ravintoloissa.

Ei sinun tarvitseksaan ostaa. Olennaista on, kärsitkö piheydestäsi vai nautitko siitä, että rahat ovat tilillä. Ne tuovat ainakin varmuutta ja vakautta elämään. Ja se on paljon se. Lisäksi säästät luontoa, kun et osta turhanpäiväisyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesen keittiöliinat (sini) aina pesukoneessa 90 asteessa ja käytän samoja liinoja niin kauan kuin kuluvat puhki. Muutamassa on ruvennut jo reuna vähän rispaantumaan. Varmaan jo vuoden käyttänyt samoja. Vaikka uusi paketti samanmoisia ei paria euroa enempää maksaisi. 😋

Mulla on käytössä virkatut tiskirätit, joita siiten pesen aina pyyhe- ja lakanapyykin mukana. 

Menetelty näin.   Huomattu että kuluu useita kymppejä pelkästään siivoustarvikkeisiin - summa ei tunnu isolta mutta jos se on viimeinen, ruoka ensimmäinen prioriteetti.    Keittiössäkin kannattaisi käyttää mikroliinoja.   Wettexit uusiokäytössä siivouksessa.  Yhden pesun ne kestävät.

Pesen minigrip- ja vastaavat pussit. Nytkin laitoin mustikoita pakkaseen pestyihin pusseihin. Olen säästäväinen mutta ennen kaikkea olen laista käymään kaupassa tällaisten hankintojen vuoksi. Lisäksi en heit pois vanhoja vaatteita, jos niistö voi leikata matonkudetta. Virkkaan siitä patalappuja, sisustuskoreja ja sen sallaista.

Pihtailu-On-Ihanaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinilleni antoi 15-vuotis-lahjaksi leipäjonosta saadun keksipaketin jossa päiväys mennyt.

 

Lukaisin koko ketjun. Tämä oli mun suosikkini. :)

Joku on kertonut köyhyyttään pihistelleen, mutta yllättävän moni kehuskelee myös kymppitonnien säästöillä. Näin olen ajatellutkin: kaikista piheimmät eivät ole köyhiä ollenkaan. Vaan ovat ahneita. 

Itse pihistelen muun muassa näin:

- Jos kulkiessani näen puoliksi poltetun savukkeen, poimin sen taskuuni ja poltan myöhemmin kotona. 

- Käytän samoja alusvaatteita vuosikausia. Risaiset alushousut menevät hyvin esimerkiksi lenkkialusvaatteina. (Ennen vanhaan käytin myös muutkin kuluneet vaatteet lenkkivaatteina. Nykypäivänä sama meno ei valitettavasti käy, ainakaan Kaivopuiston-lenkillä: olen joutunut ostamaan ihan juoksuasuja. Onneksi Lidlistä saa halvalla.)

- Lenkkarit juoksen puhki. Kirjaimellisesti pohjat puhki.

- En ole koskaan ostanut hiuslenkkejä. Niitä löytyy riittämiin asfaltilta. 

- Kuulakärkikyniä en osta, vaan hamstraan näytekyniä. Parasta laatua tähän mennessä on ollut Keskustan Edustakuntaryhmällä (ensi keväänä onkin jo seuraavat vaalit ja lisää kyniä jaossa).

- Hampaani reikiintyvät helposti, joten säästääkseni hammaslääkärikuluissa, olen opetellut käyttämään hammaslankainta. Käytän samaa lankainta useita kertoja, kunnes se menee rikki. 

- En koskaan osta pullotettua vettä tai muitakaan janojuomia: aina on oma vesipullo mukana. 

- Kotona juon usein teetä. Samoista puruista keittää monet teet. 

- Kierrän kauppoja kytäten punaisella/keltaisella merkittyjä tuotteita. Välillä menen Alepaan jo 20 vaille 21 hamstraamaan ale-tuotteita. Niin tekevät toisetkin. (Tosin ne toiset ryöväävät koreihinsa tai jopa kärryihinsä vielä enemmän tavaraa kuin minä.)

- En koskaan osta yli kaksi euro kilolta maksavia hedelmiä tai vihanneksia. Omenoiden kuorista järsin hedelmälihan.

- Ennen jatkoin einessilakkalaatikkoa keitetyillä perunoilla. Nykyään en syö perunoita, koska ovat kalliita. Pirkka-ohra tulee halvemmaksi. (Pihiydelläni on ilmeisesti jonkinlainen raja, koska en ole alkanut ostamaan Lidl-riisiä, joka lienee kaikista halvoin ruoka-aine. En viitsi kantaa kahta kilometriä painavia riisipaketteja.)

- Sanomalehdet haen taloyhtiön roskalaatikosta (onneksi talossa asuu paljon rikkaita, jotka kantavat Hesarit lukemattomina roskikseen.)

Pihtailu on harrastus, joka tuottaa paljon iloa. Mutta joku raja pihtailussakin. Viime vuonna yritin dyykkausta: Se hävetti niin paljon, että lopetin sen nopeaan, vaikka roskiksesta näytti saavankin esimerkiksi vihanneksia ja yrttejä oikein mukavasti.

Ja kyllä: säästöstä löytyy muutama kymppitonni. :)

Niin löytyy mullakin muutakaan kymppitonni enkä tosiaankaan elä noin ankeasti vaikka olenkin todella pienipalkkainen. Risaiset alusvaatteet, jonkun vanha hiuslenkki ja tupakat kadulta... Helpommalla pääsee kun ei polta ollenkaan, ostaa yhden paketin puhelinlankaponnareita eikä hävitä niitä ja... No, käyttää ne rikkinäiset kalsarit vaikka rätteinä ja ostaa uudet.

Ei toi oo mitään elämää jolla kannattais kehuskella.

Säästöraha tilillä antaa vapautta enemmän kuin velkaraha tilillä. Siksi kannattaa kerätä edes hitusen rahaa tilille vaikkapa sitten säästämällä tai viisaasti valitsemalla saman tuotteen halvemmalla toisesta paikasta.

Raha on vaihdon väline yhä edelleen. Ja kun on säästettyä rahaa, voi elää huolettomammin. Tämä vaikuttaa jopa aivojemme mielihyväkeskukseen ja onnellisuuden tunteeseen. Mieluummin olen säästäväinen onnellinen kuin velkavankeudessa elävä tuhlari. Elämä on valintaa, ja joskus on vain hyväksyttävä, että on ensin ponnisteltava saadakseen jotain.

Vierailija kirjoitti:

 Risaiset alusvaatteet, jonkun vanha hiuslenkki ja tupakat kadulta... Helpommalla pääsee kun ei polta ollenkaan, ostaa yhden paketin puhelinlankaponnareita eikä hävitä niitä ja...

Rahan käyttäminen ahdistaa minua. Ilmaiseksi saaminen taas tuottaa tyydytystä. Tyydytystä saan myös siitä, jos saan jotain halvalla. Mitä halvemmalla sitä enemmän iloa. 

Pihtailun voi nähdä myös luovuuteena. Tulee keksittyä mitä erilaisempia kikkoja selvitä vähin rahoin.

Miten muuten olet saanut säästettyä noin paljon rahaa, jos olet todella pienipalkkainen, niin kuin kerroit? 

P.S. Muistan 90-luvulla säästäneeni sähkökuluissa laittamalla talvella jääkaapin pois päältä. Jääkaappituotteet säilytin ikkunan välissä. 

Elän säästäväisesti opiskelijabudjetilla mutta piilolinssit EI ole asia josta säästetään. Leikitte terveydellänne, jos käytätte kertalinssejä useammin kuin kerran. Halvemmaksi tulisi ostaa ne kuukausilinssit. 

Hei tiskirättien pesijät! Ettekö ole käyneet köksän tunneilla?

KEITTÄKÄÄ ne rätit! menee muutama minuutti ja takuulla vähemmän vettä kuin pyykissä. Eli kattila hellalle ja tähän voi ottaa hanasta vaikka tulikuumaa vettä, tosi pihi ehkä keittäisi vedenkeittimellä? En jaksa enkä viitsi laskea hintaa.... Ihan ripaus pesuainetta ja rätit isoon kattilaan. Anna veden kiehahtaa, jos kiehuu yli, saat samalla pesuaineveden hellan putsausta varten. Rätit ovat kuin uusia ja myös noi virkatut rätit kestävät keittämisen. Tämä opetettiin meillä köksän tunneilla 80-luvulla ja nimenomaan tuon ylikiehumisen vinkki tuli sieltä.

Käytän aina mikrokuiturättejä, jotka olen tuonut ulkomailta siellä asuessamme (mikähän näissäkin Suomessa maksaa niin kauheasti?) ja käytän niitä monta vuotta, keitän aina välillä, koska inhoan suunnattomasti haisevia rättejä.

Rätit on luonnollisesti värikoodattu: Sininen = keittiö, vaaleanpunainen = vessanpömnttö ja lattia siitä ympäriltä + tahrat lattioissa muuten ennen mopilla pesemistä, vihreä = vessa muuten, keltainen = pölyt

Olen aina ollut ihan kamalan pihi. Opittu kotona ja vahvistui entisestään opiskeluaikana yksin asuessa kun raha oli oikeasti tiukassa. Teen miehelle ja itselleni edelleenkin joka työpäiväksi eväät, yksi annos ei saa maksaa enempää kuin 2 euroa. Saan tyydytystä tähteiden muuntamisesta herkulliseen muotoon, meillä ei oikeasti mene koskaan syömäkelpoista ruokaa roksikseen. Ostan ruokakaupassa tarjoustuotteita, eikä meillä syödä kuin ehkä pari kertaa vuodessa lihaa jonka kilohinta on yli 15 eur/kg. Olisin varmaan jättänyt lihan pois kokonaan ruokavaliostani jos tuore kala ei olisi niin kamalan kallista. Tykkään käydä ravintolassa, mutta hintojen vuoksi käydän ehkä 2 kertaa vuodessa maksimissaan. Yleensä silloinkin miehen aloitteesta... Baarissa käydessä ostan yhden juoman jotten vaikuttaisi oudolta, mutta sitä latkinkin sitten koko illan. Sisäänpäsymaksu saa minut skippaamaan illanvieton.

Parsin kuluneita sukkia ja vaatteita uudelleen ja uudelleen, korjauskelvottomat vaatteet ja muut tekstiilit käytetään siivousrätteinä. Leipäpussit menee säilytyskäytöön tai toimii roskapusseina. En värjää tukkaa, käy kampaajalla tai muissa kauneudenhoitoalan yrityksissä koska se on niin kallista. Valitsen harrastukseni hintalapun mukaan. Ostan uudet silmälasit vasta kun linssit ovat niin naarmuiset ettei kunnolla näe läpi.

Ei käydä juuri koskaan ulkomailla koska se maksaa liikaa. Olen unelmoinut 10-vuotiaasta saakka matkasta Japaniin, mutta vaikka rahaa olisi, matkan hinta on niin kamala pelkästään jo lentojen osalta että en halua edes tosissani lähteä suunnittelemaan reissua. Huomaan varmaan kiikkustuolissa että haaveeksi jäi:(.

En itsekään ihan täysin ymmärrä miksi piheilen näin ja jopa usein nautinkin siitä. Vaikka siis siihen ei olisi edes tarvetta - meillä on molemmilla ihan kivat kuukausitulot, iso asunto ja sen verran rahaa tilllä että vaikka molemmat jäisivät työttömiksi selvittäisiin pari vuotta oikein hyvin. Rahaakin jää kuukausittain säästöön nelinumeroinen summa. Kai yritän hakea tässä jotain turvaa elämääni - työttömäksi jääminen ja toisten rahalliseen apuun turvautuminen on yksi pahimmista peloistani. Isä aina sanoi kuinka ihmisen tulee tehdä kovasti töitä, pärjätä omillaan ja kuinka laiskottelu ja rahan tuhlaaminen on kamalan pahasta. Meni opit hyvin perille näköjään:).

Vierailija kirjoitti:

Hei tiskirättien pesijät! Ettekö ole käyneet köksän tunneilla?

KEITTÄKÄÄ ne rätit! menee muutama minuutti ja takuulla vähemmän vettä kuin pyykissä. Eli kattila hellalle ja tähän voi ottaa hanasta vaikka tulikuumaa vettä, tosi pihi ehkä keittäisi vedenkeittimellä? En jaksa enkä viitsi laskea hintaa.... Ihan ripaus pesuainetta ja rätit isoon kattilaan. Anna veden kiehahtaa, jos kiehuu yli, saat samalla pesuaineveden hellan putsausta varten. Rätit ovat kuin uusia ja myös noi virkatut rätit kestävät keittämisen. Tämä opetettiin meillä köksän tunneilla 80-luvulla ja nimenomaan tuon ylikiehumisen vinkki tuli sieltä.

Käytän aina mikrokuiturättejä, jotka olen tuonut ulkomailta siellä asuessamme (mikähän näissäkin Suomessa maksaa niin kauheasti?) ja käytän niitä monta vuotta, keitän aina välillä, koska inhoan suunnattomasti haisevia rättejä.

Rätit on luonnollisesti värikoodattu: Sininen = keittiö, vaaleanpunainen = vessanpömnttö ja lattia siitä ympäriltä + tahrat lattioissa muuten ennen mopilla pesemistä, vihreä = vessa muuten, keltainen = pölyt

Onko jotain muistisääntöä miten noi vois muistaa? Mies hankki eri tiskiharjan mm. altaan pesua varten enkä ikinä muista kumpi on kumpi. Salaa sitten hutaisen toisella ettei huomaa.. joten ei mitään toivoa muistaa et "sininen on keittiö".

Vierailija kirjoitti:

Elän säästäväisesti opiskelijabudjetilla mutta piilolinssit EI ole asia josta säästetään. Leikitte terveydellänne, jos käytätte kertalinssejä useammin kuin kerran. Halvemmaksi tulisi ostaa ne kuukausilinssit. 

Kaveri säästi 90-luvulla nesteissä ja hehkutti minulle kuinka paljon halvemmaksi tulee ostaa iso pullo suolaliusta säilytystä varten. Seurauksena silmätulehduksia, kipuja ja silmälasien takaisin ottaminen..

Joka kerta kun pullo tai muu astia avataan, se kontaminoituu.

Luulen kyllä et kertislinssit kestävät pari käyttöä. Käyttöiäksi on todennäköisesti suunniteltu päivä, joten jos niitä pitää esim. kolmena päivänä 3 tuntia niin ok - jos vain puhdistus, aineet ja hygienia on kunnossa.

Oma pihistelyvinkkini on silmien laserointi normaaleiksi. Ei enää tuhansia silmälaseihin, erikoisarskoihin, piilareihin ja loputonta pohtimista ja järjestelyä matkoilla ja harrastuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Säästöraha tilillä antaa vapautta enemmän kuin velkaraha tilillä. Siksi kannattaa kerätä edes hitusen rahaa tilille vaikkapa sitten säästämällä tai viisaasti valitsemalla saman tuotteen halvemmalla toisesta paikasta.

Raha on vaihdon väline yhä edelleen. Ja kun on säästettyä rahaa, voi elää huolettomammin. Tämä vaikuttaa jopa aivojemme mielihyväkeskukseen ja onnellisuuden tunteeseen. Mieluummin olen säästäväinen onnellinen kuin velkavankeudessa elävä tuhlari. Elämä on valintaa, ja joskus on vain hyväksyttävä, että on ensin ponnisteltava saadakseen jotain.

Säästäväisyys on eri asia kuin piheys. Pihi ankeuttaa omaa elämäänsä turhan päiten eikä anna itsensä nauttia mistään. Tässä ketjussa valtaosa on säästäväisiä eli säästävät jossakin, että voivat tuhlata toisessa.

Piheys on esim. sitä, että syödään pilaantunutta ruokaa ja pahimmillaan tarjotaan sitä muille, annetaan lahjaksi kirpparilta ostettu krääsää, jolla lahjansaaja ei tee mitään, käytetään kohtuuttomasti aikaa tarjousten perässä juoksemiseen ja koko elämän ohjenuora on se, että pitää saada mahdollisimman halvalla ja silloinkaan ei voi oikein kunnolla nauttia, kun parempi olisi olla ilman!

Mä säästän monessa asiassa, mutta matkustaa haluan silti. Nimenomaan en halua sitten kiikkustuolissa miettiä, mitä olisi voinut tehdä ja missä käydä. Matkat teen luonnollisesti pienellä budjetilla. Mielummin näen ja koen, kun haalin materiaa. Niin ja kuussa mulla jää käteen alle 1400€ :) kohta loppuu työtkin ja jatkosta ei tietoa.