Mies pani väkisin, miten tästä eteenpäin?

Tekisin rikosimoituksen ihan vastaisuuden varalle. Jos kykenee tuohon kerran, mihin muuhun kykenee? Voi tulla vielä päivä jolloin taistelet huoltajuudesta. On hyvä jos on vähän näyttöä. Sikamainen ukko. Eikö se sen vertaa osaa tumputtaa kun on yhdessä lapsi hankittu - ja hänen osuutensa siitä oli se muutaman minuutin sisään-ulos-liike. Älä ainakaan toista tee tuollaisen miehen kanssa. Raiskaus on rikos myös avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Voi luoja. Tässä ketjussa ei käsitellä oikeudenkäyntiä laisinkaan. Mutta, laki sanoo, että kieltäytyminen riittää perusteeksi raiskaukselle, ei tarvitse panna vastaan yms. Ainoastaan se kieltäytyminen ratkaisee. Ja jos ei kykene sanomaan ei, on sekin raiskaus.

Tottakai käsitellään mahdollista oikeudenkäyntiäkin koska rikosilmoituksen tekemistä pohditaan. Kieltäytyminen ei riitä perusteeksi raiskaukselle. Raiskauksen on joko tapahduttava väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten tai sitten uhrin oltava sellaisessa tilassa jossa ei pysty kieltoa ilmaisemaan.

Jaa, no kyllä riitti kieltäytyminen minun kohdallani. Olin niin shokissa koko tilanteesta etten pystynyt muuta kuin makaamaan paikallani, itkemään ja hokemaan ei ja älä. Mies tuomittiin raiskauksesta. Aikaa tästä on nyt viitisen vuotta.

Boldasin olennaiset osat. Tuo täyttää raiskauspykälän toisen kappaleen vaatimuksen tilasta jossa ei pysty puolustautumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Voi luoja. Tässä ketjussa ei käsitellä oikeudenkäyntiä laisinkaan. Mutta, laki sanoo, että kieltäytyminen riittää perusteeksi raiskaukselle, ei tarvitse panna vastaan yms. Ainoastaan se kieltäytyminen ratkaisee. Ja jos ei kykene sanomaan ei, on sekin raiskaus.

Tottakai käsitellään mahdollista oikeudenkäyntiäkin koska rikosilmoituksen tekemistä pohditaan. Kieltäytyminen ei riitä perusteeksi raiskaukselle. Raiskauksen on joko tapahduttava väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten tai sitten uhrin oltava sellaisessa tilassa jossa ei pysty kieltoa ilmaisemaan.

Jaa, no kyllä riitti kieltäytyminen minun kohdallani. Olin niin shokissa koko tilanteesta etten pystynyt muuta kuin makaamaan paikallani, itkemään ja hokemaan ei ja älä. Mies tuomittiin raiskauksesta. Aikaa tästä on nyt viitisen vuotta.

Mulla vähän sama, mies tuomittiin raiskauksesta, aikaa tästä kolmisen vuotta. Sanoin useasti ei ja itkin, mies oli fyysisesti minua paljon isompi eli tuskin oisin päässyt irti, vaikka olisin yrittänytkin. En voi edes kuvitella, miten järkyttynyt siinä tapauksessa olisin, jos raiskaaja olis tuttu ja rakas ihminen. Miten sellaista voi tehdä ihmiselle, jota pitäis rakastaa?

Rikosilmoitus ja tutkinta selvittää myös onko muita epäilyjä . Ellei niin sehän hyvä. Saat myös tältäosin rauhaa . Se antaa pohjat sovitteluille vaikka tuohan on ylisen syyttöjän asia ei vain sinun?

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Siinä ei sanota, että tai oltava sellaisessa tilassa jossa ei pysty panemaan vastaan tai olemaan uhkailun/väkivallan kohteena!

Kas kun se sanotaan siinä heti rikoslain 20 luvun 1. pykälässä ensimmäinen kappale.

Ei vaan sanota:

Raiskaus

Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

Jos raiskaus huomioon ottaen uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähemmän vakava kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetut teot, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Samoin tuomitaan se, joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta, jos raiskauksessa on käytetty väkivaltaa.

Yritys on rangaistava.

Tuosta siis vetoat ensimmäiseen kappaleeseen? Et kuitenkaan ymmärrä, että koko pykälä on luettava. Ja sieltä mm. tällainen lause: Samoin tuomitaan se, joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen. Ja sukupuoliyhteyteen pakottamista on jos ei kuuntele sanaa ei ja lopeta. Ymmärtänet nyt yskän?

Emmekä nyt edes puutu pykälän muotoon kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Joka aivan selvällä suomen kielellä sanoo, että jos henkilö ei kykene ilmaisemaan tahtoaan, on se raiskaus. Eikö? Jos henkilö kykenee ilmaisemaan tahtonsa -> tarkoittaa se että hän joko suostuu seksiin tai ei suostu -> jos ei suostu ja jatkat siitä huolimatta = raiskaus. 

Voin kuvitella tilanteen omalle kohdalleni, sillä olen myös pienen vauvan väsynyt äiti. Miehesi ei varmasti tulkinnut tilannetta alussa oikein, ja on siitä hyvin järkyttynyt itsekin tällähetkellä. Olisiko ollut, että hän tulkitsi jonkin viestisi väärin? Esim, et reagoinut juuri mitenkään, joten on ok että tässä nyt ollaan yhdynnässä. Siltä minusta ainakin kuulostaisi, koska sanot, että aiemmin ei ole käynyt vastaavaa. Itselleni on käynyt tässä myös niin, että mies on tajunnut tilanteiden vakavuuden vasta sitten, kun olen itse lopulta itkenyt hysteerisenä, saanut jopa paniikkikohtauksen. Hyvä että ootte pystynyt puhumaan asiasta! Miehesi kuulosta kaikesta huolimatta fiksulta ja huolehtivaiselta puolisolta. 

Tuollaien asia voi kuitenkin jäädä pitkäksi aikaa kummittemaan mieleen, vaikka saisitekkin asian puhuttua, ja mahdollisen "sovinnon" asian osalta tehtyä. Kannattaa kuitenkin hakea myös ulkopuolista apua, jos siltä yhtään tuntuu. Asian käsittely ulkopuolisen avun kanssa auttaa yleensä näkemään asian toisenlaisessa valossa. Itse olen sen tässä niin monesti tämän uuden ja hämmentävän tilanteen keskellä huomannut! Silloinkin, kun luulin, että kukaan ei ymmärä, eikä osaa auttaa, niin asiat ovat selvinneet :) 

Olet rohkea, ja mahtavaa kun olette saaneet keskustelun aluille! Siitä on hyvä jatkaa, kun miehesi palaa työmatkaltaan. Tekee varmasti molemmille hyvää tuuletella ajatuksiaan. Ehkä voit tällä aikaa jo jutella asiasta jonkun kanssa? Olisiko esim. neuvolasta, psykologista, tms apua? Itseäni on välillä hävettänyt soittaa näistä "sekoiluistani" neuvolaan, vaikka ne ovat ihan oikeita kriisejä ja tärkeitä aiheita olletkiin, joten kannustan sinua samaan :)

HEL-NYC kirjoitti:

1. Samoin tuomitaan se, joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen.

2. Ja sukupuoliyhteyteen pakottamista on jos ei kuuntele sanaa ei ja lopeta.

1. Tarkoittaa jollain muulla uhkaamista tai painostamista kuin väkivallalla. Esimerkiksi raha-asioilla tai jollain salaisuudella kiristäminen.

2. Ei, siihen jatkamiseen on käytettä joko ensimmäisessä kappaleessa mainittua väkivaltaa, sillä uhkailua tai 1. kohdan muunlaista pakotetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Voi luoja. Tässä ketjussa ei käsitellä oikeudenkäyntiä laisinkaan. Mutta, laki sanoo, että kieltäytyminen riittää perusteeksi raiskaukselle, ei tarvitse panna vastaan yms. Ainoastaan se kieltäytyminen ratkaisee. Ja jos ei kykene sanomaan ei, on sekin raiskaus.

Tottakai käsitellään mahdollista oikeudenkäyntiäkin koska rikosilmoituksen tekemistä pohditaan. Kieltäytyminen ei riitä perusteeksi raiskaukselle. Raiskauksen on joko tapahduttava väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten tai sitten uhrin oltava sellaisessa tilassa jossa ei pysty kieltoa ilmaisemaan.

Jaa, no kyllä riitti kieltäytyminen minun kohdallani. Olin niin shokissa koko tilanteesta etten pystynyt muuta kuin makaamaan paikallani, itkemään ja hokemaan ei ja älä. Mies tuomittiin raiskauksesta. Aikaa tästä on nyt viitisen vuotta.

Boldasin olennaiset osat. Tuo täyttää raiskauspykälän toisen kappaleen vaatimuksen tilasta jossa ei pysty puolustautumaan.

Ja ap oli kieltäytynyt ainakin kahdesti ja itki hysteerisesti. Kuitenkin tunnut olevan sitä mieltä, että hänen tilanteessaan raiskauksen tunnusmerkistö ei täyty??

Heipsan Ap!

Ymmärrän että olet järkyttynyt, mutta ei kannata tehdä hätiköityjä ratkaisuja.

Kerron oman kokemukseni.

Myös mun mies on tehnyt lapsen syntymän jälkeen saman, vaikka kieltäydyin. Oli todella pahoillaan tapahtuneesta. Oli kaivannut läheisyyttä ja toivonut minun syttyvän touhuun, mutta eihän se sitä muuta että teki väärin. Kyse ei siis kohdallamme ollut vain seksitarpeista, vaan kaipuusta minua kohtaan ja lähelleni. En edes miettinyt mitään rikosilmoituksia. Asiat ei aina ole niin mustavalkoisia. Itselleni riitti toisen aito katumus. Me teemme kaikki virheitä. Minä annoin anteeksi, eikä minulla ole koskaan sen jälkeen ollut tarvetta muistella asiaa.

Miehesi ei kuulosta kertomasi perusteella pahalta ihmiseltä. En kuitenkaan äkkiseltään keksi, miten kukaan voisi yhtäkkiä todistaa konkreettisesti ettei toistaisi tekoa. Muuten kuin katumalla aidosti.

Jos et voi antaa anteeksi vaikka mies olisi pahoillaan, asia jäänee kaivertelemaan parisuhdettanne. Keskustelkaa, puhu ja anna miehen puhua. Voit lähteä jos siltä tuntuu, mutta itse antaisin sitä ennen miehelle mahdollisuuden korjata luottamusta. Jos ette pääse asiasta yli ajankaan kanssa, voi aina lähteä eri teille.

Eiköhän tuossa ero ennen pitkää tule, koska luottamus on auttamatta mennyt. Seksuaalisuus on herkkä asia ja tässä mies viestitti, että vauvan huonounisuus ei ole syy olla täyttämättä hänen halujaan. Eli miehen seksihalut ovat tärkeämmät kuin naisen oikeus omaan kehoon ja myös uneen. Lisäksi tästä jää kamala muisto varjostamaan vauva-aikaa.

Vaikeaahan se ero on, tiedän kokemuksesta. Kun on se vauva, mies on vain puutteessa ja molemmilla on stressiä, se oli vain yksi kerta, kyllä tämä puhumalla selviää, eihän mua oikeastaan sattunut ja mahdoinkohan kuitenkaan kieltäytyä selkeästi? Ja mitä ne muutkin ajattelee kun vauva-aikana erotaan, miten isä tapaisi jatkossa lastaan ja miten pärjään yksin. Plus mahdolliset taloudelliset rasitteet kuten yhteinen talo.

Noita ajatuksia on ihan jokaisella, joka harkitsee eroa väärin tehneestä kumppanista. En tarkoita vain seksuaalista väkivaltaa (kyllä ap, tämä tapauksesi oli juuri sitä) vaan muitakin asioita. Mieli etsii syitä hyväksyä ikävät asiat, joita ei muuten hyväksyisi missään nimessä. Vai kuinka moni sinkkuna ajattelee, että esim juoppo mies on ihan ok ja hyvä puoliso? Niinpä.

Sinä pärjäät vauvan kanssa yksinkin. Mieti millaisessa ilmapiirissä haluat lapsen kasvattaa.

Seksi kuuluu vakisuhteeseen. Se on ihan normaalia kaikissa kulttuureissa. Suomessa on tässä suhteessa nyt jokin mennyt överiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ihan oikeasti voi olla niin vaikeaa, vaikka olisi kuinka väsynyt! Miehelle monesti riittäisi lahnaseksikin tai kauniimmin sanottuna sellainen läheisyys, että nainen ei olisi ihan täysillä mukana. Niin pahassa puutteessa toimitus ei vie kuin enintään viisi minuuttia, ja sillä pärjätään taas pari viikkoa eteenpäin. Ja tietysti rakastava puoliso joustaa vastavuoroisesti monessa muussa asiassa. Pihtaaminen katkeroittaa ja voi vuosia jatkuessaan kostautua ikävästi.

Ei ole oikea kommentti tähän paikkaan, oikeastaan ei yhtään mihinkään. Vaikeahan sitä on ymmärtää jos ei vaan ymmärrä, mutta sillon ois parempi olla hiljaa. 

Vierailija kirjoitti:

Seksi kuuluu vakisuhteeseen. Se on ihan normaalia kaikissa kulttuureissa. Suomessa on tässä suhteessa nyt jokin mennyt överiksi.

Tätä ei varmaan kukaan ole kieltänyt. Vakisuhteeseen ei kuulu se, että jatkaa puolison kieltäytymisestä ja itkusta huolimatta panemista.

Meillä mies välillä ottaa mut väkisin, mutta se on mun toive ja ennalta sovittu. On myös sovittu turvasana, jos musta ei enää tunnu kivalta. Minäkään en tykkäis, jos mies kieltäytymisestäni huolimatta lykkis sisään. Seksiä parin viikon välein ei oikeesti ole edes vielä vähän, jos olis kerran kuukaudessa tai parissa, sit vois oikeesti puhua vähäisestä seksistä.

Olen niin, niin pahoillani puolestasi. Meillä väkivalta alkoi, kun olimme olleet 3 vuotta yhdessä. Vauva oli 6 kk ikäinen. Mies kävi käsiksi, löi vartaloon mutta ei kasvoihin. Lähdin samantien turvakotiin, mutta siellä ei ollut tilaa jäädä yöksi ja koska kyseessä oli ensimmäinen kerta, arvelimme turvakodin työntekijän kanssa että riski ei ole kovin suuri, että väkivalta toistuisi. Kunpa olisin tiennyt paremmin. Jatkoimme yhdessä, alkuun meni ihan ok. Mies oli kamalan pahoillaan tapahtuneesta, vannoi, että ei ikinä tekisi minulle mitään. Hänellä oli vain napsahtanut päässä, kun kävi töissä ja joutui valvomaan myös vauvan kanssan. Pian mies aloitti rankan henkisen väkivallan. Halusin niin kovasti onnellista perusperhettä, että palasin aina suhteeseen, vaikka erosimme välillä. Saimme vielä toisen lapsen, henkinen väkivalta vaihtui fyysiseksi. Erosimme lopulta kun lapset olivat alle kouluikäisiä.  Mies vei huoltajuusriidan oikeuteen ja lapset määrättiin vuoroviikoiksi minulle ja miehelle. Lasten kautta hän jatkoi alistamistani vuosikausia. Kunpa olisin silloin ensimmäisellä kerralla tehnyt rikosilmoituksen. Olisin ollut aivan eri pohjalla huoltajuusasiassa. 

Olet vielä shokissa. Et osaa ajatella selkeästi. Tunnen parikymmentä seksuaalisesta tai muusta fyysisestä väkivallasta kärsinyttä. Omien ja näiden alistettujen naisten kokemusten perusteella sanon: tee rikosilmoitus. En tunne ketään sellaista miestä, joka olisi oikeasti jättänyt väkivallanteon yhteen kertaan. Kun raja on kerran ylitetty, on se helppoa "kuormittavassa tilanteessa" tehdä uudelleen. Pidä huoli, että et jää tyhjän päälle. Jos jatkat suhdetta, hae kuitenkin apua esim pariterapiasta.  Mies tulee mukaan tai sitten ei, jos ei, on syytä miettiä onko järkevää jatkaa. Raiskaus on raiskaus, vaikka sen mille kukkaiskielelle kääntäisi. Olet rukouksissani.

Vierailija kirjoitti:

Seksi kuuluu vakisuhteeseen. Se on ihan normaalia kaikissa kulttuureissa. Suomessa on tässä suhteessa nyt jokin mennyt överiksi.

Raiskaus ei kuulu mihinkään suhteeseen, vakinaiseen tai satunnaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Voi luoja. Tässä ketjussa ei käsitellä oikeudenkäyntiä laisinkaan. Mutta, laki sanoo, että kieltäytyminen riittää perusteeksi raiskaukselle, ei tarvitse panna vastaan yms. Ainoastaan se kieltäytyminen ratkaisee. Ja jos ei kykene sanomaan ei, on sekin raiskaus.

Tottakai käsitellään mahdollista oikeudenkäyntiäkin koska rikosilmoituksen tekemistä pohditaan. Kieltäytyminen ei riitä perusteeksi raiskaukselle. Raiskauksen on joko tapahduttava väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten tai sitten uhrin oltava sellaisessa tilassa jossa ei pysty kieltoa ilmaisemaan.

Jaa, no kyllä riitti kieltäytyminen minun kohdallani. Olin niin shokissa koko tilanteesta etten pystynyt muuta kuin makaamaan paikallani, itkemään ja hokemaan ei ja älä. Mies tuomittiin raiskauksesta. Aikaa tästä on nyt viitisen vuotta.

Boldasin olennaiset osat. Tuo täyttää raiskauspykälän toisen kappaleen vaatimuksen tilasta jossa ei pysty puolustautumaan.

Ja ap oli kieltäytynyt ainakin kahdesti ja itki hysteerisesti. Kuitenkin tunnut olevan sitä mieltä, että hänen tilanteessaan raiskauksen tunnusmerkistö ei täyty??

Ap:nkin pitää selittää shokki tms syyksi miksei hän torjunut miestä. Pelkkä "ei" ja sitten makaa pantavana ilman uskottavaa syytä miksi vain makaa pantavana eikä ala torjua ei riitä. Syyksi käy tekijän väkivalta, väkivallalla uhkailu, muu uhkailu/kiristäminen, Ap niin uninen ettei pystynyt, shokki .. ihan mikä vaan kunhan se on jollainlailla uskottavaa.

Jos ei ole uskottava niin on vain juupaseipäs sana sanaa vastaan ja syyte raukeaa.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Sitä paitsi, todistamiset yms. kuuluvat ihan muille henkilöille, kuin sinulle, minulle tai edes ap:lle. Todisteiden etsintä on poliisien ja syyttäjän heiniä. 

Jos Ap nostaa syytteen miestään vastaan niin tottakai todistustaakasta on iso osa hänelläkin etenkin ellei fyysisiä todisteita raiskauksesta ole (väkivallan merkit, käynti polilla yms) koska tällöin syyte perustuu vain Ap:n kertomukseen. Kertomuksen on oltava oikeuden mielestä uskottava.

Ellei mies tunnusta. Tahallaan tai vahingossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei pakollinen kirjoitti:

Kannattaa pelisäännöt sopia heti alkuunsa. Meillä vaimon kanssa sovittiin jo ekojen viikkojen jälkee tavattuamme, et kumpikin saa ihan koska vaan. Eihän siinä nopeassa panosta edes mene ku muutama minuutti, eikä toisen edes tarvi tehä mitään. Tai sitten, jos toinen ei syystä tai toisesta jaksa ihan yhdyntää, niin koskettelemallakin onnistuu. Ja ei vie tosiaan ku ne hassut muutamat minuutit puolin, jos toisinkin. Vaikka keskellä yötä, ku aamulla pitää nousta viideltä duuniin ja oltu hereillä puol yötä vauvojen kanssa. Meillä toi on rakkauden osoittamista ja läheisyyttä, stressin ja väsymyksen poistamista. Meillä toisen koskettelu ja muu nimenomaan poistaa sitä vauvoista johtuvaa väsymystä ja turhautumista ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäten ehkä tunnetta lapsiakin kohtaan "tää on mun perhe". Ikävää, että on parisuhteita, joissa toisen kosketus tuntuu vastenmieliseltä. Jo toi ajatusmaailma on tietyllä tavalla tyydyttävä, ettei sitä seksiä edes yllättäen haluakaan niin usein.

Siis mitä - pitääkö näissä pelisäännöissä sopia, että ei saa raiskata? Pitääkö kenties myös sopia erikseen, että ei saa hakata? Tai ehkä myös sekin, että lasta ei saa käyttää seksuaalisesti hyväksi. Vai onko lapsella kuitenkin koskemattomuuden suoja? Miten sairas ajatusmaailma..

Aivan itsestäänselvää on, että raiskaus on raiskaus, parisuhteessakin. Miehet, jotka puoltavat parisuhteessa raiskaamista "puutteen takia" tai selittelevät sitä vahinkona ovat pahinta saastaa. Mamuraiskaaja on siis paha, koska ottaa jotain, joka näiden isänmaan toivojen mukaan kuuluu suomalaiselle miehelle (ja siksi ei pidä naisten mamulähiöihin mennä, right?). Hyi saakeli. Edelleen vielä joidenkin ihmiseten päässä ei ole selvää, että myös parisuhteessa olevilla ihmisillä on täydet ihmisoikeudet ja vapaa tahto. 

Raiskaus parisuhteessa on jopa pahempi kuin puskaraiskaus. Se on väkisinmakuu kuten joku puskaraiskaus, mutta sen tekee vain ihminen, joka on rakkain ja läheisin. Hän tekee rikoksen, joka kohdistuu siihen, jota hänen piti rakastaa ja suojella. Jos seksuaaliset tarpeet eivät kohtaa, pakottaminen ei koskaan ole tapa ratkaista tuota asiaa. 

Olen ollut naimisissa yli 20 vuotta. Mieheni ei ikinä, kuuna päivänä löisi tai seksuaalisesti pakottaisi minua. Ajatuskin kuvottaa. Jos hän sen tekisi, ei enää olisi mies, jonka tunnen ja jota rakastan. Meillä on hyvä seksielämä, mutta väsynyt tai haluton saa olla, tottakai. Miksi haluaisin naida miestä, joka haluaisi levätä/nukkua/surra/olla omissa ajatuksissaan? Minulla on terveet kädet ja osaan niitä taitavasti käyttää, jos mies haluaa nukkua. Samoin on miehellä. Nautitaan toisistamme, kun molemmat aidosti haluavat - eli aika usein.

Ap ja muut tällaiseen tilanteeseen joutuvat - se Tukinainen on aluksi hyvä osoite. Olen pahoillani. Pidä huolta itsestäsi ja lapsestasi. Miehen tekoa ei mikään oikeuta.

Mistä vitusta sä sait päähäs, että puolustelen raiskauksia? Se että aikuinen pari huomaa ja keskustelee siitä, että heille ei toisen koskettaminen tunnu koskaan vastenmieliseltä on sulle raiskauksen hyväksymistä? Aika sairas mieli taitaa sulla olla tyttö.

Vituttelusi ja tytöttelysi kertoo sinusta ihan kaiken tarpeellisen. Sille tasolle en alennu.

Ap kertoi, että hänet on raiskattu ja raiskaus alkoi, kun hän nukkui. Mitä siis tarkalleen ottaen halusit hänelle kertoa? Sen, että koska sinun parisuhteessasi on pakko hyväksyä seksi milloin vain, myös ap:n olisi ollut parasta tällaisesta säännöstä sopia - näin itkevän naisen väkisinmakuu ei olisi ollut raiskaus, niinkö? Suurin osa normaaleista ihmisistä haluaa itse päättää, milloin haluaa tulla kosketetuksi ja toisaalta hyväksyy, jos toinen ei kosketusta halua. Ei tarvitse erikseen sopia pakkoseksisääntöjä. Ei tosiaa tulisi mieleenkään vaatia nukkuvalta - aikaisin heräämään joutuvalta - mieheltäni seksiä kesken hänen uniaan omien tarpeideni vuoksi.

Kun osallistuu keskusteluun, olettaisi, että on jotain annettavaa. Sinun antisi oli kertoa raiskatulle, että kannattaisi sopia pelisäännöistä. Se ei liity raiskauksen mitenkään. Raiskaus kun on rikos.

Ehkä vähän asiatonta kieltä käytin, vaikka en ymmärrä tytöttelystä loukkaantumista.

En hyväksy raiskauksia. En millään tasolla. Ite olin 9v pikkukundi, kun pantiin perseeseen ekan kerran ja vieläpä omassa sängyssä. Et jotain aiheesta tiedän.

En yrittänyt vittuilla, väheksyä tms av:ta. Kerroin vain ja ainoastaan toisenkaltaisesta elämästä. En koskaan ole ottanut ketään väkisin ja vaimon kanssa tällaisia tilanteita ei ole. On aivan lukijan omaa ennakkoluuloisuutta tai halua ymmärtää tekstini raiskauksia vähättelevänä tai mitään muuta sellaista. Meidän parisuhteessa ei oteta ketään väkisin. Ei todellakaan, koska kuten yritin asian selittää toisen läheisyys on meille aina positiivinen asia.

Eli ap: ei ollut mikään neuvo tai mitään sellasta. Ainoastaan tarina meidän perheestä.

Selvä. Olen todella pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaista ja vielä lapsena. Todella aidosti ja vilpittömästi hirvän pahoillani. t. Sinulle vastannut (ei ap)

ja kaikille vänkyttäjille: jos ei halua seksiä niin ei sitä tarvitse edes säälistä "antaa!" Se tuntuu hyväksikäytöltä jos vasten tahtoaan pitää jalat levittää "velvollisuudesta"

Oksettavaa

Vierailija kirjoitti:

En eroaisi, mutta keskustelisin kyllä hyvin vakavasti miehen kanssa. Jos oikeasti katuu, niin katse vain eteenpäin - mutta pidä huolta, ettei pääse tapahtumaan toiste. Eli jos myöhemmin tulisi tuollaiseen käytökseen edes pieniä viitteitä, niin mies ulos.

Näissä "katsellaan ja annetaan toinen mahdollisuus" todennäköisyys on se, että toisen kerran jälkeen uhri on henkisesti jo niin kuralla että ei toivi. Tai kun toipuu, ei luota enää koskaan keneenkään tai siirtää omat pertymykset lapseen/lapsiinsa. Sinä kohtaa ero on hyvin pieni paha sen rinnalla kun yhden ihmisen minuus ja mielenterveys on runtattu. Ja kuviossa mukana on vielä se lapsikin! Ja raiskaaja, joka pitää myös hoitaa.

Siksi kehotetaan ensimmäisestä raiskauksesta tai lyönnistä eri osoitteisiin. Myös silloin kun halutaan vielä yrittää yhdessä. Silloin mennään terapiaan yhdessä ja/tai erikseen, asutaan eri paikoissa ja ajan kanssa varovasti rakennetaan uutta suhdetta, jos on ylipäätään mistä rakentaa. Raiskaus on vakava asia, sitä ei saisi jäädä yksin kumppanin kanssa ratkomaan. Varsinkin kun on yhteinen lapsi.

Vai meinaako joku että Ap:lla tai vastaavaa kokeneella ihmisellä parisuhde ja seksielämä jatkuu siitä mihin se viime kerralla jäi? Puhutaan ja sovitaan että ei näin ja anteeksi?

Ihminen on paljon herkempi kokonaisuus kun uhriutuva ja itsensä kovettanut suomalainen av-mamma antaa ymmärtää. Sellainen nainen antaa itseään huonosti kohdeltavan. Kun kovettaa itsensä ja uskoo ihmeisiin niin silloin ei henkisesti yleensä toivu, eikä pärjää pitkässä juoksussa.