Mies pani väkisin, miten tästä eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

En mä rikosilmoitusta lähtis tekemään, Suomessa lisäksi ihan turhaa, kun ei siitä tule seuraamuksia. Ehkä olisi kuitenkin hyvä, että mies ainakin hetkeksi muuttaisi muualle? Saisitte molemmat miettiä, että mitä oikein tapahtui. Shokkitilassa on hankala ajatella järjellä eli saattaa paniikissa päättää jatkaa tai olla jatkamatta ja taas myöhemmin katua tekemäänsä päätöstä.

Ihan tyypillinen RAISKAUShan tuo oli.

Ei ne mitään puskaraiskauksia eli tuntemattomien tekemiä (sek.)väkivallan tekoja ole - suurin osa raiskauksista on TUTTUJEN ihmisten tekoja.

Miten ihmiset on vieläkin näin pihalla 2000- luvulla VAKAVISTA TEOISTA - vähätellään vain ("En mä rikosilmoitusta lähtis tekemään").

Pyhä yksin kertaisuus! Varmaan raa'asta pahoinpitelyäkin vähättelisit??!!

Ei katuminen poista tekoa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kohta 5kk ikäinen vauva, joka on todella itkuinen ja myös nukkuu huonosti. Lienee sanomattakin selvää, että myös minä olen väsynyt, vaikka mies hoitaakin kerran tai kaksi viikossa vauvan heräilyt ja syötöt.

Pari yötä sitten mies herätteli mua ja tiesin jo ennen kysymistä, että hän haluais seksiä. Sanoin kuitenkin miehelle ei, koska olin todella väsynyt. Ilmeisesti torkahdin ainakin hetkeks, koska sitten kun havahduin niin mies hyväili minua. Sanoin miehelle uudestaan ei, mutta mies ei kuunnellut vaan otti mut väkisin. Lopetti vasta, kun itkin hysteerisesti.

En ois ikinä uskonut, että mies vois tehdä noin. Olen ihan järkyttynyt. Ymmärrän kyllä, että mies on puutteessa, koska synnytyksen jälkeen seksiä oli ekan kerran kun vauva oli 2kk ja sen jälkeen noin parin viikon välein.

Voiko tällaisen jälkeen enää luottaa toiseen? Mies on pyytänyt anteeksi monta kertaa ja sanonut, ettei se toistu. Voinko oikeasti luottaa siihen, että jatkossa mies lopettaa, jos sanon ei? Erokin tuntuisi kamalalta ratkaisulta, kun vauva on vielä niin pieni..

Laita se mies hoitamaan vauvaa öisin vähintään joka toinen yö, jos ei joka yö. Ei ole tasavertaista, että sinä hoidat 5-6 yötä viikossa.

Raiskaushan tuo on ja se on myös laissa siksi määritelty. Tee rikosilmoitus.

AP, lopeta tämän ketjun lukeminen ja keskustele asiasta jonkun asiantuntevan kanssa. Omaksi parhaaksesi. 

Tämä ketju on täynnä aivan sairaasti ajattelevien ihmisten sairaita kirjoituksia. Älä anna niiden vaikuttaa päätöksessi . Mieti, mitä itse sanoisit jos toinen nainen kertoisi hänen tulleensa raiskatuksi? Tuskin kehottaisit häntä pysymään yhdessä raiskaajan kanssa ja antamaan anteeksi!

Normaali ihminen ei raiskaa, edes "vahingossa". Miehessäsi on jotain pahasti vialla ja katuminen ei sitä muuta. Jos sanoit selvästi EI, niin mies tietää tasan mitä teki. 

Raiskaajat yleensä uusivat tekonsa ja parisuhteessa  mukaan tulee usein muutakin väkivaltaa. Jos annat miehelle anteeksi, hän tajuaa että voi tehdä sinulle (ja ehkä lapsellenne) mitä vain, joutumatta vastuuseen teoistaan. Kaikki pahoinpitelijät osaavat esittää katuvaa ja lupailla kuinka kaikki tulee muuttumaan. Luottamus on jo mennyt, pidä nyt kiinni edes omasta turvallisuudestasi ja itsekunnioituksestasi. 

Todennäköisesti nämä raiskausta puolustelevat viestit ovat miesten kirjoittamia (myös ne jotka esittävät olevansa naisia) ja todennäköisesti nämä miehet itse ovat syyllistyneet samaan kuin miehesi tai ainakin fantasioivat jo siitä. RIKOSILMOITUS ON AINA OIKEA TAPA TOIMIA RAISKAUKSEN TAPAHTUESSA. 

HERÄTYS kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä rikosilmoitusta lähtis tekemään, Suomessa lisäksi ihan turhaa, kun ei siitä tule seuraamuksia. Ehkä olisi kuitenkin hyvä, että mies ainakin hetkeksi muuttaisi muualle? Saisitte molemmat miettiä, että mitä oikein tapahtui. Shokkitilassa on hankala ajatella järjellä eli saattaa paniikissa päättää jatkaa tai olla jatkamatta ja taas myöhemmin katua tekemäänsä päätöstä.

Ihan tyypillinen RAISKAUShan tuo oli.

Ei ne mitään puskaraiskauksia eli tuntemattomien tekemiä (sek.)väkivallan tekoja ole - suurin osa raiskauksista on TUTTUJEN ihmisten tekoja.

Miten ihmiset on vieläkin näin pihalla 2000- luvulla VAKAVISTA TEOISTA - vähätellään vain ("En mä rikosilmoitusta lähtis tekemään").

Pyhä yksin kertaisuus! Varmaan raa'asta pahoinpitelyäkin vähättelisit??!!

Sanoinko tuossa ettei ollut raiskaus? Miten vähättelin?

Sanoin, että Suomessa ei saa raiskaajat tuomioita, joten en lähtisi käräjille. En tiedä lähtisinkö edes puskaraiskauksesta kulkemaan sitä pitkää ja kivistä tietä.

MUTTA, olen sitä mieltä, että pieni mietintätauko olisi hyväksi. Päätyy sitten ITSE mihin lopputulokseen tahansa. Vaakakupissa on kuitenkin aika paljon ja edelleen, molempiin suuntiin siinäkin.

Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:

Lopetakaa jo. Te, jotka ette ole synnyttäneet, olleet pienen vauvan vanhempia, tai muuten vaan samanlaisessa tilanteessa  (vaikka aiemmat edellytykset täyttyisi), ette voi väittää, että tässä on nyt raiskaus kyseessä. Tosin, kaikki, kenellä on kykyä ajatella, ymmärtävät tämän kyllä. Itsekin uskon tajuavani tilanteen ap:n näkökulmasta, vaikka en juuri samaa ole itse koenutkaan. 

Jos ap sanoisi itse, että kokee asian raiskauksena niin tilanne olisi eri. Mutta hän on sanonut että, MIES TUNTUU AIDOSTI KATUVAN TEKOAAN, JA ON SIITÄ JÄRKYTTYNYT ITSEKIN. 

Mies voi katua ja olla järkyttynyt. Se ei poista sitä tosiasiaa, että ap pyysi lopettamaan useampaan kertaan, ei sitä, että ap käännettiin väkisin selälleen eikä sitä, että ap itki kivusta. Tämä ei ole normaalia parisuhdekäytöstä. Eikä normaalia intiimikäyttäytymistä. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, siihen, että itse saa määrätä miten kosketaan ja milloin. Se, että siitä ei halua käyttää nimeä parisuhderaiskaus, koska se tuntuu liian pahalta, ei muuta sitä tosiasiaa, että raiskaus on tapahtunut. Ei se kieltämällä, matonalle lakaisemalla tai mykistymällä mihinkään häviä. 

Itse olen myös parisuhderaiskauksen läpikäynyt. En usko, että silloinen kumppanini sitä tajusi tehdessään. Kun otin asian puheeksi, hän mykistyi ja jätti minut välittömästi. Luulen, että häpeä ja syyllisyys olivat hänelle liian kovia paloja purtavaksi. Traumaattinen tilanne oli kuitenkin, koska en sitä kyennyt edes muistamaan moneen moneen vuoteen. Tilanne palasi "kehomuistin" kautta mieleen vuosien jälkeen toisessa tilanteessa. Sen jälkeen olen pystynyt asian käsittelemään, mutta ymmärrän, että kehoni tekee edelleen töitä tämän asian kanssa. Raiskaus on rankka juttu. Ja oman leimansa siihen lyö se, että sen tekee se ihminen, jonka pitäisi suojella sinua, rakastaa, kunnioittaa ja haluta sinulle aina ja vain hyvää. Ei koskaan pahaa, saati tehdä pahaa. 

Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:

Lopetakaa jo. Te, jotka ette ole synnyttäneet, olleet pienen vauvan vanhempia, tai muuten vaan samanlaisessa tilanteessa  (vaikka aiemmat edellytykset täyttyisi), ette voi väittää, että tässä on nyt raiskaus kyseessä. Tosin, kaikki, kenellä on kykyä ajatella, ymmärtävät tämän kyllä. Itsekin uskon tajuavani tilanteen ap:n näkökulmasta, vaikka en juuri samaa ole itse koenutkaan. 

Jos ap sanoisi itse, että kokee asian raiskauksena niin tilanne olisi eri. Mutta hän on sanonut että, MIES TUNTUU AIDOSTI KATUVAN TEKOAAN, JA ON SIITÄ JÄRKYTTYNYT ITSEKIN. 

Idiootti. Raiskaus mikä raiskaus. Kun sanotaan EI niin se tarkoittaa sitä. Jos vasten tahtoa toinen kuitenkin panee = raiskaus. Selkeää ja yksinkertaista. Sammuneen paneminenkin on ollut jo vuosia raiskaus, kun panijalla ei ole lupaa sekstata.

Kyllä ne murhamiehetkin katuu, järkyttyy teostaan ja on pahoillaan - ei se kuitenkaan murhaa poista!

Herätkää nyt jumalauta ihmiset. Raiskausta ei voi vähätellä.

Ap:lle asian todistaminen on tosin toinen juttu. Mutta älä siitäkään huolimatta jätä rikosilmoitusta tekemättä - asia jää vaivaamaan. Monien raiskattujen ihmisten kokemuksella sanon tämän, myös itse raiskauksen uhri ja ilmoitus jäi tekemättä. Aluksi se oli helpompi tie, mutta vuosien saatossa asia jää vaiheeseen kun ilmoitusta ja oikeuden hakua itselle ei vienyt loppuun. Usko tämä.

Jos viet asian poliisille ja tulee esim. syyttämättäjättämispäätös niin olet puolustanut itseäsi ja ainakin yrittänyt hakea oikeutta. ET OLE ENÄÄ JÄÄNYT AVUTTOMAKSI UHRIKSI VAAN OLET OTTANUT VALLAN OMIIN KÄSIIN JA SIIRTYNYT UHRISTA AKTIIVISEKSI TOIMIJAKSI. Tekijän ja teon häpeä ei ole enää sinun (uhrin) häpeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sua ei haluta viikkoihin, et voi muuta kuin antaa luvan käydä vieraissa.

Entä kun mies pihtaa? meillä ei taas ole kahteen viikkoon ollut seksiä koska mies ei halua.

Vai että kahteen viikkoon ei seksiä?!! Meillä mies on pihdannut 14 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:

Lopetakaa jo. Te, jotka ette ole synnyttäneet, olleet pienen vauvan vanhempia, tai muuten vaan samanlaisessa tilanteessa  (vaikka aiemmat edellytykset täyttyisi), ette voi väittää, että tässä on nyt raiskaus kyseessä. Tosin, kaikki, kenellä on kykyä ajatella, ymmärtävät tämän kyllä. Itsekin uskon tajuavani tilanteen ap:n näkökulmasta, vaikka en juuri samaa ole itse koenutkaan. 

Jos ap sanoisi itse, että kokee asian raiskauksena niin tilanne olisi eri. Mutta hän on sanonut että, MIES TUNTUU AIDOSTI KATUVAN TEKOAAN, JA ON SIITÄ JÄRKYTTYNYT ITSEKIN. 

Idiootti. Raiskaus mikä raiskaus. Kun sanotaan EI niin se tarkoittaa sitä. Jos vasten tahtoa toinen kuitenkin panee = raiskaus. Selkeää ja yksinkertaista. Sammuneen paneminenkin on ollut jo vuosia raiskaus, kun panijalla ei ole lupaa sekstata.

Kyllä ne murhamiehetkin katuu, järkyttyy teostaan ja on pahoillaan - ei se kuitenkaan murhaa poista!

Herätkää nyt jumalauta ihmiset. Raiskausta ei voi vähätellä.

Ap:lle asian todistaminen on tosin toinen juttu. Mutta älä siitäkään huolimatta jätä rikosilmoitusta tekemättä - asia jää vaivaamaan. Monien raiskattujen ihmisten kokemuksella sanon tämän, myös itse raiskauksen uhri ja ilmoitus jäi tekemättä. Aluksi se oli helpompi tie, mutta vuosien saatossa asia jää vaiheeseen kun ilmoitusta ja oikeuden hakua itselle ei vienyt loppuun. Usko tämä.

Jos viet asian poliisille ja tulee esim. syyttämättäjättämispäätös niin olet puolustanut itseäsi ja ainakin yrittänyt hakea oikeutta. ET OLE ENÄÄ JÄÄNYT AVUTTOMAKSI UHRIKSI VAAN OLET OTTANUT VALLAN OMIIN KÄSIIN JA SIIRTYNYT UHRISTA AKTIIVISEKSI TOIMIJAKSI. Tekijän ja teon häpeä ei ole enää sinun (uhrin) häpeää.

Jos uhri ei ole tehnyt rikosilmoitusta, uhrit katuvat asiaa vuosien saatossa - tämän voi todistaa ammattilaiset (tukinaiset = raiskauskriisikeskus vahvistaa, että uhrit tuppaavat jäädä katumaan ilmoituksen tekemättömyyttä, "olisi sittenkin pitänyt tehdä..."). Siinä jäät ikään kuin kiinni tekoon ja uhriudut vielä teon jälkeenkin, kun et nouse puolustamaan itseäsi hakemalla oikeutta ja nousemalla barrikadeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:

Lopetakaa jo. Te, jotka ette ole synnyttäneet, olleet pienen vauvan vanhempia, tai muuten vaan samanlaisessa tilanteessa  (vaikka aiemmat edellytykset täyttyisi), ette voi väittää, että tässä on nyt raiskaus kyseessä. Tosin, kaikki, kenellä on kykyä ajatella, ymmärtävät tämän kyllä. Itsekin uskon tajuavani tilanteen ap:n näkökulmasta, vaikka en juuri samaa ole itse koenutkaan. 

Jos ap sanoisi itse, että kokee asian raiskauksena niin tilanne olisi eri. Mutta hän on sanonut että, MIES TUNTUU AIDOSTI KATUVAN TEKOAAN, JA ON SIITÄ JÄRKYTTYNYT ITSEKIN. 

Idiootti. Raiskaus mikä raiskaus. Kun sanotaan EI niin se tarkoittaa sitä. Jos vasten tahtoa toinen kuitenkin panee = raiskaus. Selkeää ja yksinkertaista. Sammuneen paneminenkin on ollut jo vuosia raiskaus, kun panijalla ei ole lupaa sekstata.

Kyllä ne murhamiehetkin katuu, järkyttyy teostaan ja on pahoillaan - ei se kuitenkaan murhaa poista!

Herätkää nyt jumalauta ihmiset. Raiskausta ei voi vähätellä.

Ap:lle asian todistaminen on tosin toinen juttu. Mutta älä siitäkään huolimatta jätä rikosilmoitusta tekemättä - asia jää vaivaamaan. Monien raiskattujen ihmisten kokemuksella sanon tämän, myös itse raiskauksen uhri ja ilmoitus jäi tekemättä. Aluksi se oli helpompi tie, mutta vuosien saatossa asia jää vaiheeseen kun ilmoitusta ja oikeuden hakua itselle ei vienyt loppuun. Usko tämä.

Jos viet asian poliisille ja tulee esim. syyttämättäjättämispäätös niin olet puolustanut itseäsi ja ainakin yrittänyt hakea oikeutta. ET OLE ENÄÄ JÄÄNYT AVUTTOMAKSI UHRIKSI VAAN OLET OTTANUT VALLAN OMIIN KÄSIIN JA SIIRTYNYT UHRISTA AKTIIVISEKSI TOIMIJAKSI. Tekijän ja teon häpeä ei ole enää sinun (uhrin) häpeää.

Jos uhri ei ole tehnyt rikosilmoitusta, uhrit katuvat asiaa vuosien saatossa - tämän voi todistaa ammattilaiset (tukinaiset = raiskauskriisikeskus vahvistaa, että uhrit tuppaavat jäädä katumaan ilmoituksen tekemättömyyttä, "olisi sittenkin pitänyt tehdä..."). Siinä jäät ikään kuin kiinni tekoon ja uhriudut vielä teon jälkeenkin, kun et nouse puolustamaan itseäsi hakemalla oikeutta ja nousemalla barrikadeille.

Tämä (vaikea!) askel sinun täytyy ottaa - Raiskauskriisikeskuksen mukaan harva sen ottaa, mutta sinun taytyy - itseesi takia.

Tee ilmoitus.

T. Raiskattu

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Voi luoja. Tässä ketjussa ei käsitellä oikeudenkäyntiä laisinkaan. Mutta, laki sanoo, että kieltäytyminen riittää perusteeksi raiskaukselle, ei tarvitse panna vastaan yms. Ainoastaan se kieltäytyminen ratkaisee. Ja jos ei kykene sanomaan ei, on sekin raiskaus.

Tottakai käsitellään mahdollista oikeudenkäyntiäkin koska rikosilmoituksen tekemistä pohditaan. Kieltäytyminen ei riitä perusteeksi raiskaukselle. Raiskauksen on joko tapahduttava väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten tai sitten uhrin oltava sellaisessa tilassa jossa ei pysty kieltoa ilmaisemaan.

Peen marjat. Raiskaus on lain mukaan raiskaus myös silloin, kun uhri ei pelkotilansa vuoksi pysty puolustautumaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Laissa ei sanota, että pelkotilan tulee olla aina seurausta väkivallasta tai sen uhasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:

Lopetakaa jo. Te, jotka ette ole synnyttäneet, olleet pienen vauvan vanhempia, tai muuten vaan samanlaisessa tilanteessa  (vaikka aiemmat edellytykset täyttyisi), ette voi väittää, että tässä on nyt raiskaus kyseessä. Tosin, kaikki, kenellä on kykyä ajatella, ymmärtävät tämän kyllä. Itsekin uskon tajuavani tilanteen ap:n näkökulmasta, vaikka en juuri samaa ole itse koenutkaan. 

Jos ap sanoisi itse, että kokee asian raiskauksena niin tilanne olisi eri. Mutta hän on sanonut että, MIES TUNTUU AIDOSTI KATUVAN TEKOAAN, JA ON SIITÄ JÄRKYTTYNYT ITSEKIN. 

Idiootti. Raiskaus mikä raiskaus. Kun sanotaan EI niin se tarkoittaa sitä. Jos vasten tahtoa toinen kuitenkin panee = raiskaus. Selkeää ja yksinkertaista. Sammuneen paneminenkin on ollut jo vuosia raiskaus, kun panijalla ei ole lupaa sekstata.

Kyllä ne murhamiehetkin katuu, järkyttyy teostaan ja on pahoillaan - ei se kuitenkaan murhaa poista!

Herätkää nyt jumalauta ihmiset. Raiskausta ei voi vähätellä.

Ap:lle asian todistaminen on tosin toinen juttu. Mutta älä siitäkään huolimatta jätä rikosilmoitusta tekemättä - asia jää vaivaamaan. Monien raiskattujen ihmisten kokemuksella sanon tämän, myös itse raiskauksen uhri ja ilmoitus jäi tekemättä. Aluksi se oli helpompi tie, mutta vuosien saatossa asia jää vaiheeseen kun ilmoitusta ja oikeuden hakua itselle ei vienyt loppuun. Usko tämä.

Jos viet asian poliisille ja tulee esim. syyttämättäjättämispäätös niin olet puolustanut itseäsi ja ainakin yrittänyt hakea oikeutta. ET OLE ENÄÄ JÄÄNYT AVUTTOMAKSI UHRIKSI VAAN OLET OTTANUT VALLAN OMIIN KÄSIIN JA SIIRTYNYT UHRISTA AKTIIVISEKSI TOIMIJAKSI. Tekijän ja teon häpeä ei ole enää sinun (uhrin) häpeää.

Jos uhri ei ole tehnyt rikosilmoitusta, uhrit katuvat asiaa vuosien saatossa - tämän voi todistaa ammattilaiset (tukinaiset = raiskauskriisikeskus vahvistaa, että uhrit tuppaavat jäädä katumaan ilmoituksen tekemättömyyttä, "olisi sittenkin pitänyt tehdä..."). Siinä jäät ikään kuin kiinni tekoon ja uhriudut vielä teon jälkeenkin, kun et nouse puolustamaan itseäsi hakemalla oikeutta ja nousemalla barrikadeille.

Tämä (vaikea!) askel sinun täytyy ottaa - Raiskauskriisikeskuksen mukaan harva sen ottaa, mutta sinun taytyy - itseesi takia.

Tee ilmoitus.

T. Raiskattu

Ei pidä kuitenkaan tässäkään yleistää.

Itse en tehnyt ilmoitusta enkä ole katunut vaikka päätohtoria olenkin tarvinnut selvitäkseni.

T. Myös raiskattu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:

Lopetakaa jo. Te, jotka ette ole synnyttäneet, olleet pienen vauvan vanhempia, tai muuten vaan samanlaisessa tilanteessa  (vaikka aiemmat edellytykset täyttyisi), ette voi väittää, että tässä on nyt raiskaus kyseessä. Tosin, kaikki, kenellä on kykyä ajatella, ymmärtävät tämän kyllä. Itsekin uskon tajuavani tilanteen ap:n näkökulmasta, vaikka en juuri samaa ole itse koenutkaan. 

Jos ap sanoisi itse, että kokee asian raiskauksena niin tilanne olisi eri. Mutta hän on sanonut että, MIES TUNTUU AIDOSTI KATUVAN TEKOAAN, JA ON SIITÄ JÄRKYTTYNYT ITSEKIN. 

Idiootti. Raiskaus mikä raiskaus. Kun sanotaan EI niin se tarkoittaa sitä. Jos vasten tahtoa toinen kuitenkin panee = raiskaus. Selkeää ja yksinkertaista. Sammuneen paneminenkin on ollut jo vuosia raiskaus, kun panijalla ei ole lupaa sekstata.

Kyllä ne murhamiehetkin katuu, järkyttyy teostaan ja on pahoillaan - ei se kuitenkaan murhaa poista!

Herätkää nyt jumalauta ihmiset. Raiskausta ei voi vähätellä.

Ap:lle asian todistaminen on tosin toinen juttu. Mutta älä siitäkään huolimatta jätä rikosilmoitusta tekemättä - asia jää vaivaamaan. Monien raiskattujen ihmisten kokemuksella sanon tämän, myös itse raiskauksen uhri ja ilmoitus jäi tekemättä. Aluksi se oli helpompi tie, mutta vuosien saatossa asia jää vaiheeseen kun ilmoitusta ja oikeuden hakua itselle ei vienyt loppuun. Usko tämä.

Jos viet asian poliisille ja tulee esim. syyttämättäjättämispäätös niin olet puolustanut itseäsi ja ainakin yrittänyt hakea oikeutta. ET OLE ENÄÄ JÄÄNYT AVUTTOMAKSI UHRIKSI VAAN OLET OTTANUT VALLAN OMIIN KÄSIIN JA SIIRTYNYT UHRISTA AKTIIVISEKSI TOIMIJAKSI. Tekijän ja teon häpeä ei ole enää sinun (uhrin) häpeää.

Jos uhri ei ole tehnyt rikosilmoitusta, uhrit katuvat asiaa vuosien saatossa - tämän voi todistaa ammattilaiset (tukinaiset = raiskauskriisikeskus vahvistaa, että uhrit tuppaavat jäädä katumaan ilmoituksen tekemättömyyttä, "olisi sittenkin pitänyt tehdä..."). Siinä jäät ikään kuin kiinni tekoon ja uhriudut vielä teon jälkeenkin, kun et nouse puolustamaan itseäsi hakemalla oikeutta ja nousemalla barrikadeille.

Itsekin tosiaan raiskattujen ja pahoinpideltyjen naisten keskuksessa vapaaehtoistyötä (kohta 10v) tehneenä en todellakaan sanoisi asiaa noin yksinkertaiseksi. Itse kadun, etten tehnyt ilmoitusta siitä kun minut raiskattiin alaikäisenä.

Mutta, en kadu päivääkään, että en tehnyt ilmoitusta aviomiehestäni, joka sekosi unilääkkeestä ja suoraan sanottuna raiskasi minut väkivalloin. Kyseessä oli minullakin lasteni isä ja oma aviomieheni. Vaikka olisimme eronneet, olisi lastemme perässä ollut ikuisesti stigma jostain, mitä heidän isänsä oli tehnyt. Mieheni olisi menettänyt yrityksensä, maineensa, kaikki. Yhden virheen vuoksi. 

Se, minkä itse katsoin merkitykselliseksi, oli 1) minulla oli valta siinä tilanteessa. Minä sain päättää mitä tein. 2) tapahtuisiko se mahdollisesti uudestaan joko minun tai jonkun muun kanssa - jos niin, se minun olisi estettävä. 

Asiaa toki meillä yksinkertaisti se, että se johtui unilääkkeestä - mies ei enää koskaan ota unilääkettä. Minä saatoin helposti olla varma siitä, ettei se tapahtuisi uudestaan. Minä löysin vahvuutta siitä, että minä sain päättää mitä teen. En muuten koskaan kertonut keskuksessa tapahtuneesta. Mies myös myönsi mitä teki, vaikkei muistanutkaan, ei kyseenalaistanut sanojani eikä yrittänyt selitellä. 

Se ei vaikuttanut seksielämäämme, en antanut sen. En sano, että olisin yli-inhimillinen, vaan ehkä koulutukseni ansiosta (psykologia yliopistossa) kykenin laittamaan sen oikeisiin mittasuhteisiin. En ole katunut. 

Täällä taitaa nyt joku provo kirjoitella, kun ap:n tarina kääntyikin ykskaks ihan päälaelleen. Ensin ap kirjoittaa, että mies tuntuu aidosti katuvan tekoaan, ja viimeisimmissä "ap:n" kirjoittamissa vastauksissa hänelle esitettyihin kysymyksiin ja ehdotuksiin hän kääntääkin ykskaks tilanteen ihan päälaelleen? Ei nyt täsmää yhtään. Olisi varmasti sanonut oikea ap jo aiemmin, että ei ykskaks pystykään enää keskustelemaan miehensä kanssa, vaikka juuri oli sanonut, että ovat saaneet keskustelun hyvin alulleen, ja onneksi mies on nyt työmatkalla ja saavat molemmat sopivasti etäisyyttä tilanteeseen. Sitäpaitsi ei edes kirjoitustyylit täsmää. 

Tulethan oikea ap kertomaan tilanteestasi tällähetkellä!

Vierailija kirjoitti:

Sama trolli aloittelee ketjuja, että mies sitä ja mies tätä:) Jos näin edes oikeasti kävisi niin ei kukaan tulisi siitä aavelle avautumaan. Voi vittu mammat olette tyhmiä.

t:Vela

Mihin sinä avautuisit? Ystävillesi? Sisaruksillesi? Ammattilaisille? 

Vierailija kirjoitti:

Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:

Lopetakaa jo. Te, jotka ette ole synnyttäneet, olleet pienen vauvan vanhempia, tai muuten vaan samanlaisessa tilanteessa  (vaikka aiemmat edellytykset täyttyisi), ette voi väittää, että tässä on nyt raiskaus kyseessä. Tosin, kaikki, kenellä on kykyä ajatella, ymmärtävät tämän kyllä. Itsekin uskon tajuavani tilanteen ap:n näkökulmasta, vaikka en juuri samaa ole itse koenutkaan. 

Jos ap sanoisi itse, että kokee asian raiskauksena niin tilanne olisi eri. Mutta hän on sanonut että, MIES TUNTUU AIDOSTI KATUVAN TEKOAAN, JA ON SIITÄ JÄRKYTTYNYT ITSEKIN. 

Mies voi katua ja olla järkyttynyt. Se ei poista sitä tosiasiaa, että ap pyysi lopettamaan useampaan kertaan, ei sitä, että ap käännettiin väkisin selälleen eikä sitä, että ap itki kivusta. Tämä ei ole normaalia parisuhdekäytöstä. Eikä normaalia intiimikäyttäytymistä. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, siihen, että itse saa määrätä miten kosketaan ja milloin. Se, että siitä ei halua käyttää nimeä parisuhderaiskaus, koska se tuntuu liian pahalta, ei muuta sitä tosiasiaa, että raiskaus on tapahtunut. Ei se kieltämällä, matonalle lakaisemalla tai mykistymällä mihinkään häviä. 

Itse olen myös parisuhderaiskauksen läpikäynyt. En usko, että silloinen kumppanini sitä tajusi tehdessään. Kun otin asian puheeksi, hän mykistyi ja jätti minut välittömästi. Luulen, että häpeä ja syyllisyys olivat hänelle liian kovia paloja purtavaksi. Traumaattinen tilanne oli kuitenkin, koska en sitä kyennyt edes muistamaan moneen moneen vuoteen. Tilanne palasi "kehomuistin" kautta mieleen vuosien jälkeen toisessa tilanteessa. Sen jälkeen olen pystynyt asian käsittelemään, mutta ymmärrän, että kehoni tekee edelleen töitä tämän asian kanssa. Raiskaus on rankka juttu. Ja oman leimansa siihen lyö se, että sen tekee se ihminen, jonka pitäisi suojella sinua, rakastaa, kunnioittaa ja haluta sinulle aina ja vain hyvää. Ei koskaan pahaa, saati tehdä pahaa. 

Olen pahoillani siitä, mitä sinulle on tapahtunut. Se ei silti ole täysin verrattavissa ap:n tilanteeseen. Raiskaus on vakava asia, ja siihen pitää ehdottomasti suhtautua asiaan kuuluvalla tavalla. Sitä en kiellä enkä ole missään vaiheessa kieltänytkään.

Synnytyksen jälkeen pienen vauvan vanhemmat ovat molemmat niin uuden ja häämentävän asian äärellä, että tällöin ei voida läheskään aina verrata tilanteita kuvailemaasi normaaliin parisuhteeseen. Sitä on hyvin vaikea ymmärtää täysin, jos ei ole ollut itse vastaavassa tilanteessa. Ymmärrän kuitenkin asian sinun näkökulmastasi, mutta haluan sanoa sinulle, ja kaikille muille, että ap:n tilanne ei ole juuri nyt verrattavissa siihen "normaaliin" parisuhteeseen. 

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama trolli aloittelee ketjuja, että mies sitä ja mies tätä:) Jos näin edes oikeasti kävisi niin ei kukaan tulisi siitä aavelle avautumaan. Voi vittu mammat olette tyhmiä.

t:Vela

Mihin sinä avautuisit? Ystävillesi? Sisaruksillesi? Ammattilaisille? 

Oletko tosissasi? Ei tyhmyydellä ole rajaa:)

Provo taas valloillaan kirjoitti:

Täällä taitaa nyt joku provo kirjoitella, kun ap:n tarina kääntyikin ykskaks ihan päälaelleen. Ensin ap kirjoittaa, että mies tuntuu aidosti katuvan tekoaan, ja viimeisimmissä "ap:n" kirjoittamissa vastauksissa hänelle esitettyihin kysymyksiin ja ehdotuksiin hän kääntääkin ykskaks tilanteen ihan päälaelleen? Ei nyt täsmää yhtään. Olisi varmasti sanonut oikea ap jo aiemmin, että ei ykskaks pystykään enää keskustelemaan miehensä kanssa, vaikka juuri oli sanonut, että ovat saaneet keskustelun hyvin alulleen, ja onneksi mies on nyt työmatkalla ja saavat molemmat sopivasti etäisyyttä tilanteeseen. Sitäpaitsi ei edes kirjoitustyylit täsmää. 

Tulethan oikea ap kertomaan tilanteestasi tällähetkellä!

Miten kääntyi päälaelleen? Kyllä minä siis tän ketjun aloittaja olen kirjoittanut kaikki nuo kommentit, joissa on perässä ap. Kyllä mies on vaikuttanut tekoaan katuvan, missä tämän kiistin? En ole mielestäni missään kommentissani sanonut, etten pystyisi miehen kanssa keskustelemaan, varmasti pystymme ainakin jossain määrin, mutta uskon myös, että ulkopuolinen saisi varmasti näkemään asiaa eri kantilta ja ehkä neuvoja onko tällaisesta oikeasti mahdollista päästä yli jne.

ap

Rikosilmoituksen tekeminen ei missään nimessä kannata. Siitä ei hyödy kukaan, vaan tuo tässä tilanteessa ainoastaan suurta haittaa koko teidän perheelle. Rikosilmoitus ei tee tehtyä tekemättömäksi eikä myöskään tule parantamaan oloasi. Välit lapsesi isään tuhoutuvat lopullisesti ja yhteiselon jatkumisesta missään muodossa on turha edes haaveilla.

Lapsesi isä saa vakavan rikosrekisterimerkinnän ja hänen työsuhteensä vaarantuu vakavasti. Näin vaarantuu myös perheen tulovirta. Prosessi ja raiskaajan-leima luultavasti rikkoo myös lapsesi isän henkisesti - ehkä todella tuhoisin seurauksin. Tämä taas voi vaarantuu lapsesi tulevaisuuden.

Mahdollisista korvauksista et hyödy mitään (olettaen, että olette naimisissa), sillä eron sattuessa varanne kuitenkin tasataan (olettaen, että ei avio-ehtoa).

Olette nyt suuren kriisin edessä ja parasta on selvittää se keskenänne. Asiat kannattaa ottaa viileästi ja välttää turhaa dramatisointi.

Jos hätiköiden erehdyt rikosilmoitukset laittamaan alulle, niin prosessi alkaa pyöriä eikä sitä voi sen jälkeen enää pysäyttää. 

Mieti nyt rauhassa, että mitä hyötyjä rikosilmoituksen tekeminen voi tuoda ja vertaa niitä mahdollisiin haittoihin.

Vierailija kirjoitti:

Esikoisensa saanut juuri itsekin kirjoitti:

Lopetakaa jo. Te, jotka ette ole synnyttäneet, olleet pienen vauvan vanhempia, tai muuten vaan samanlaisessa tilanteessa  (vaikka aiemmat edellytykset täyttyisi), ette voi väittää, että tässä on nyt raiskaus kyseessä. Tosin, kaikki, kenellä on kykyä ajatella, ymmärtävät tämän kyllä. Itsekin uskon tajuavani tilanteen ap:n näkökulmasta, vaikka en juuri samaa ole itse koenutkaan. 

Jos ap sanoisi itse, että kokee asian raiskauksena niin tilanne olisi eri. Mutta hän on sanonut että, MIES TUNTUU AIDOSTI KATUVAN TEKOAAN, JA ON SIITÄ JÄRKYTTYNYT ITSEKIN. 

Idiootti. Raiskaus mikä raiskaus. Kun sanotaan EI niin se tarkoittaa sitä. Jos vasten tahtoa toinen kuitenkin panee = raiskaus. Selkeää ja yksinkertaista. Sammuneen paneminenkin on ollut jo vuosia raiskaus, kun panijalla ei ole lupaa sekstata.

Kyllä ne murhamiehetkin katuu, järkyttyy teostaan ja on pahoillaan - ei se kuitenkaan murhaa poista!

Herätkää nyt jumalauta ihmiset. Raiskausta ei voi vähätellä.

Ap:lle asian todistaminen on tosin toinen juttu. Mutta älä siitäkään huolimatta jätä rikosilmoitusta tekemättä - asia jää vaivaamaan. Monien raiskattujen ihmisten kokemuksella sanon tämän, myös itse raiskauksen uhri ja ilmoitus jäi tekemättä. Aluksi se oli helpompi tie, mutta vuosien saatossa asia jää vaiheeseen kun ilmoitusta ja oikeuden hakua itselle ei vienyt loppuun. Usko tämä.

Jos viet asian poliisille ja tulee esim. syyttämättäjättämispäätös niin olet puolustanut itseäsi ja ainakin yrittänyt hakea oikeutta. ET OLE ENÄÄ JÄÄNYT AVUTTOMAKSI UHRIKSI VAAN OLET OTTANUT VALLAN OMIIN KÄSIIN JA SIIRTYNYT UHRISTA AKTIIVISEKSI TOIMIJAKSI. Tekijän ja teon häpeä ei ole enää sinun (uhrin) häpeää.

Itse näytät olevan idiootti kun et tajunnut lukemaani. Raiskaus on aina vakava asia, ja sitä on turha kenenkään kiistää.