Rasittavaa työttömänä tavata tietyn tyyppisiä ihmisiä

Suomalaiset ovat lammaskansaa, täällä kaikkien tulee olla samasta muotista väännettyjä työn orjia joilla on omituinen tarve todistella yhteiskuntakelpoisuutta tuhlaamalla elämän parhaat vuodet rehkimällä kuin muurahaiset keossa. Ja kun joku näistä muurahaisista kuolee niin uusi muurahainen tulee tämän tilalle ja kaikki jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Sama jos pitää välivuotta miettien, mitä aikoo opiskella. "Joko oot keksiny jotain kivaa?" "Ootko jo hakenut kouluun? Haku loppuu viikon kuluttua." "Koita nyt jotain keksiä."

Tai jos lukee pääsykokeisiin: "Ootko jo lukenu paljon kokeisiin?"

Hyväähän nää tarkoittaa, mutta vois sitä omaa käytöstään vähän miettiä.

Jos työtön henkilö itse on armoton besserwisser, joka "osaa" kasvattaa lapset paremmin kuin kukaan muu (esim. pyörittelee näyttävästi silmiään kun lapselle antaa limsaa), kehuu jatkuvasti omia tuotoksiaan kuten leipomuksiaan, arvostelee muita ihmisiä, suhtautuu ivallisesti "paskaduuneihin" kuten ruokakaupassa työskentelyyn ja kuvittelee, että yhteiskunnalla on oikeasti ihan hyvin varaa maksaa paljon nykyisiä parempiakin etuuksia..... Niin TOTTAKAI minä kysyn maireasti tasaisin väliajoin, onko hyviä paikkoja ollut tarjolla :).

Ja on oikeastikin hyödyllisiä keskusteluja aiheesta, esim jonkun samalla alalla olevan/samassa tilanteessa olevan tai olleen kanssa, jolta voi saada ideoita ja vinkkejä, silloin on ojan ok puhua asiasta. Mutta joku täysin toisella alalla eläkevirassa oleva, jolla ei mitään käsitystä työnhausta, sellaisten kanssa keskustelu on pelkästään ikävää ja tuntuu kiusalliselta.

Yritän silti ymmärtää, että tuo on vain kömpelö yritys aloittaa jotain jutustelua, kun ei ole oikein muutakaan yhteistä keskusteltavaa, ja säästä on jo keskusteltu. Tuohon voi vastata jotain ympäripyöreää tyyliin "monenlaisia verkkoja on vesillä", eikä sen kummemmin tarvitse avata asiaa kysyjälle.

Mustakin suomalainen ilmiö

Tulipa vastaan suoraan sanottuna tällainen v ttuilija, ihan karsea naama n orsunvatulla oleva ä mmä ja eläkeöitynyt. Ilmeisen k yrpääntynyt ukko kotonanja yrittää hakea jotain paheksuttavaa ja pahaa puhuttavaa milloin kestäkin. Tämä yks asioiden utelu on vain white trash tyyppien omaa pienuutta ja yritystä korostaa edes jotenkin hukkaan mennyttä elämäänsä..

Miksi kertoa työttömyydestä?

Olen ollut 10 vuotta työttömänä eikä siitä tiedä kukaan.

Sama kokemus joidenkin kanssa, pahimmat vielä kaivaa mun edessä avoimien työpaikkojen ilmoituksia! En ole näitä henkilöitä enää juuri tavannut. Kai he nyt oikeasti ymmärtävät että minä, aikuinen korkeakoulutettu ihminen, olen luultavasti itsekin katsonut niitä avoimia työpaikkoja jo.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on työttömät katkeria. Kysyn seuraavan kerran että onko mukava rapsutella kasseja kotona? Mitäs teiltä saa kysyä? Olette hirveän negatiivista väkeä. Omista töistä ei saa puhua kun te pahoitatte mielenne "sulla sentään on työ blaablaa." Olette varmaan huomanneet, ettei kaikki työelämässäkään olijat ole onnellisia tilanteeseensa, en minä silti mieltäni pahoita jos joku minulta kysyy miten töissä menee: "voi hitto sentään kun minä olen muutakin kuin kökköinen työni." -voisin marista, mutta sen sijaan kerron ettei ole ollut herkkua, puhutaanko jostain muusta? Tämä on työttömälle siis aivan liian raskasta? Ei ihme että olette työttömiä....

Kärjistetty 60 sekunnissa.. et ehkä sieltä lautatarhalta katsellessa ole huomannut, että kaikki työttömätkään eivät ole samanlaisia, usko tai älä. Itse en kyllä ole vielä katkeroitunut pätkääkään siitä, jos jutellaan kaverin työkuulumisia. On vain jotenkin rasittavaa vastata kymmennen kerran uteluihin omasta työtilanteesta, vaikka kuinka oltaisiin "hyvää tarkoittavia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että he ehkä vain yrittävät jutustella niitä näitä? Itse olen työelämässä ja voi kyllä, joka kerta kun näen ystäviäni jotka myös ovat työelämässä, kysyn "Mites töissä on mennyt? Onko ollut kiirettä?" Jne. Miehen kaverit kysyvät aina häneltä "Onko töitä riittäny?" Jotenkin koen siis aivan luonnollisena, että sinulta kysytään onko työnhaussa tärpännyt. Olin kerran itse niin röyhkeä pröystäilijä, että kysyin juuri valmistuneelta kaveriltani, että onko saanut töitä, kun hän vastasi että ei ole, ilmoitin, että minun pomoni etsii uutta työntekijää ja oli minulta kysynyt, tiedänkö ketään hyvää ja sanoin, että voisin kaveriani suositella jos vaan ei ole jo muissa töissä. Kaverini sai paikan. Eli hyi miten ajattelematon olinkaan kun kehtasin kysyä kaveriltani, joko hän on saanut töitä, olisi pitänyt olla hiljaa ja antaa pomon laittaa rekry pystyyn ja odottaa kuukausia uutta työntekijää jota tarvittiin heti....

Äh, ihan toinen juttu kun mistä nuo muut puhuvat. Samanlaista lievästi ilkeämielistä utelua kuulee nuorilta jotka pyrkivät opiskelemaan kilpailluille aloille "eikö vieläkään tärpännyt?" Tsemppiä vaan Ap, suhdanteet on jo ylöspäin ja suuret ikäluokat eläköityvät, kyllä työmarkkinatkin alkaa pikku hiljaa vetää. Hymyile ja mieti päässäsi kuinka monen noiden kanssa osat vielä vaihtuvat, tosin sinä et sitten sorru samanlaiseen kyselyyn. Ja nuo varmojen työllistäjä-alojen emännät voit ohittaa olan kohautuksella. Muistan ajat kun IT-ihmisiä revittiin koulun penkiltä puolivalmiina ja muuntokoulutettiin muista akateemisista, silloin kukaan ei voinut aavistaa, että tuollakin alalla voi olla joskus työttömyyttä.

Heh, ne suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Joskus tuntuu että eivät muusta suostu keskustelemaankaan ennen kuin olen saanut töitä. Jos kerron käyneeni haastattelussa niin sitten ehkä voivat puhua lauseen toisestakin aiheesta. Varmaan katkaisisivat välit jos en vaan saisi töitä. Tosin taidan itse katkaista joka tapauksessa.

Tämä juuri ja ei sellaisten ihmisten kans kannata olla tekemisissä siinäkään mielessä että ne vie älyttömästi energiaa. Muutenkin jotkut ei lopeta asioiden utelua vaikka töykeästi vastaisit että mitä asia sulle edes kuuluu

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, etteivät ihmiset tietenkään ilkeyttään kysele, mutta samaistun kyllä ap:n fiiliksiin. Aina ei jaksaisi vastailla samaan kysymykseen ja puhua työnhausta, koska iso osa päivistäni menee muutenkin töiden hakemisen parissa, raha-asioita tuskaillessa ja masentumista vastaan kamppaillessa.

Kavereissa on muutama sellainen, jotka ovat työllistyneet sukunsa avulla tai ovat melkein koko ikänsä olleet jossakin suojatyöpaikassa. Nämä ovat pahimpia huutelijoita. Saattavat oikeasti heittää aika loukkaaviakin juttuja välillä. "Ai miten niin ei löydy töitä? On mullakin aina hommia ollu." Vielä pahempia ovat kliseiset heitot, kuten: "Kyllä tekevälle aina työtä löytyy!" 

Noita nepotisteja ja nepotismia edustavia ihmisiä on älyttömän paljon ketkä on päässeet vakituiseen suojatyöpaikkaan sukulaisen firmaan tai sukulaisen kautta. Eivät oo koskaan ikinä edes hakemalla joutuneet hakemaan ja kyseleen töitä ja kokevat itsensä älyttömän ahkeraksi kuinka olisivat " ansainneet " työpaikkansa.

Aina, kun törmään vanhoihin tuttuihin, on eka kysymus " missäs oot töissä" 😆

Todella tyhmä aloitus kysymys.

Itsellä on ihmissuhteet likimain nollassa, kun ainoa asia, mistä kukaan puhuu on työ, työ, työ. Kiviäkin kiinnostaa kuunnella jatkuvaa valitusta, kuinka pskaa siellä duunissa taas on ollut. Pomo on idari, työkaverit raskaita, palkka surkea jne. Luulisi, että niin ikävän elämän osa-alueen haluaisi vapaa-ajalla unohtaa ja puhua jostain ihan muusta.

Suomessa muutenkin on todella rasittava kulttuuri siinä mielessä, että ensimmäinen asia, mitä uudelta tuttavuudelta kysytään on, mitä teet työksesi. Ja vastaus sitten määrittää, miten tyyppiin jatkossa suhtaudutaan. Älytöntä, koska paljon paremmin ihmisiin tutustuisi, jos kyselisi harrastuksista, musiikki-, elokuva- ja kirjamieltymyksistä ym.

Mun kaveri on tällaista sorttia miehensä kanssa.

Oma mieheni on sairauden takia poissa työelämästä toistaiseksi. Silti kaveri jaksaa tavatessa tentata onko mieheni löytänyt jotakin työtä, miksei opiskele sitä tätä tai tuota, hänelle olisi ammatit X Z ja Y hyviä vaihtoehtoja. Samainen kaveri kertoi, miten hiillostanut sisartaan siitä, miksei puolisonsa opiskele/käy töissä. Ehdottanut hänelle jopa eroa, ja sitten ihmetteli kun toinen osapuoli suuttui. Miehensä taivasteli vieressä kuinka ei ymmärrä suhteita jossa toisella ei ole "mitään".

Hiton rasittavaa! Ei haluta edes ymmärtää ihmisten erilaisia tilanteita. Tai no, kaveri ymmärsi siihen asti kunnes alkoi tapailemaan miestään.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri on tällaista sorttia miehensä kanssa.

Oma mieheni on sairauden takia poissa työelämästä toistaiseksi. Silti kaveri jaksaa tavatessa tentata onko mieheni löytänyt jotakin työtä, miksei opiskele sitä tätä tai tuota, hänelle olisi ammatit X Z ja Y hyviä vaihtoehtoja. Samainen kaveri kertoi, miten hiillostanut sisartaan siitä, miksei puolisonsa opiskele/käy töissä. Ehdottanut hänelle jopa eroa, ja sitten ihmetteli kun toinen osapuoli suuttui. Miehensä taivasteli vieressä kuinka ei ymmärrä suhteita jossa toisella ei ole "mitään".

Hiton rasittavaa! Ei haluta edes ymmärtää ihmisten erilaisia tilanteita. Tai no, kaveri ymmärsi siihen asti kunnes alkoi tapailemaan miestään.

Minäkin olen sairauden takia kuntoutustuella ja kuulen aivan samaa... Hoitavalle lääkärille ja hoitajille riittää, että olen vielä hengissä ja pystyn hoitamaan itseni ja kotini. Se riittää myös itselleni.

Mä aloin aloittaa keskustelut noin, kun kyllästyin kaverin ainaiseen vinkumiseen miten rahat ei riitä.

Ei meistä varmaan kukaan tekisi töitä jos ei olisi pakko mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää elättää itsensä itse tai sitten hyväksyy omien valintojen seuraukset eikä vaadi elätystä niiltä jotka töissä käy

Valitettavasti tässä yhteiskunnassa suurin osa on todella robotteja, he eivät osaa keskustella mistään muusta kuin työstä...