Rasittavaa työttömänä tavata tietyn tyyppisiä ihmisiä

ovat itse varmaankin vakipaikoissa

oho en tiennyt, että tuosta voi loukkaantua. Mun mielestä ihan normaalia ystävältä tiedustella, että miten työpaikan/koulupaikan haku onnistuu. 

Kysyjä voi myös vain haluta tietää, onko toisella aikaa eli lähdetäänkö joskus lenkille tai torille hengailemaan tai mitä ikinä sen ihmisen kanssa yleensä tekeekin. Työ nimittäin vie niin paljon aikaa ja voimia, että harvoin tavatessa automaattisesti utelee tuttavan aikataulua.

Mutta totta, kun itse jäin ensimmäistä kertaa työttömäksi, ei ollut kiva kuulla työttömyyskysymystä heti alkuun, sikseen kurjaa (ja syyttä) noloa se on.

Ymmärrän, etteivät ihmiset tietenkään ilkeyttään kysele, mutta samaistun kyllä ap:n fiiliksiin. Aina ei jaksaisi vastailla samaan kysymykseen ja puhua työnhausta, koska iso osa päivistäni menee muutenkin töiden hakemisen parissa, raha-asioita tuskaillessa ja masentumista vastaan kamppaillessa.

Kavereissa on muutama sellainen, jotka ovat työllistyneet sukunsa avulla tai ovat melkein koko ikänsä olleet jossakin suojatyöpaikassa. Nämä ovat pahimpia huutelijoita. Saattavat oikeasti heittää aika loukkaaviakin juttuja välillä. "Ai miten niin ei löydy töitä? On mullakin aina hommia ollu." Vielä pahempia ovat kliseiset heitot, kuten: "Kyllä tekevälle aina työtä löytyy!" 

Tai sitten kun se kyselijä on töissä ja toinen osapuoli työtön, niin valitetaan, että hirvittävä kiire töissä eikä jaksa kotona tehdä mitään blaa blaa blaa. Ihan niinkuin se työtön olisi siihen syyllinen. Ystäväpiiri mennyt aika uusiksi tuollaisista valittajista. Nimim. kaksi vuotta aktiivisesti töitä hakenut.

Pahimmillaan joku haluaa nöyryyttää tunnin, että osaakko hakea ja tee näin ja näin. Mikä kun ei tärppää. Voi kun minä silloin joskus.. Blaah.. Ei ystävien kesken töistäkään puhuta tuntia yleensä.

Jotkut ihmiset ovat moukkia. Itselläni on hyviä jo lapsuuden ajan kavereita. Mun oli vaikea saada sitä "ensimmäistä" työpaikkaa, mutta kaverit olivat kuin mitään ei olisi vialla. Arvostan.

Sen sijaan vaimon amisviiksiveli ja sisko katsoivat oikeudekseen syväkuulustella millä meinaan elättää perheeni yms. Samoin jos jotain jännää kuten ylinopeussakot tai muuta on kyseessä tämä idiootti nostaa aiheen esiin SUKUJUHLISSA!

No, yksi kavereistani käytti hyväksi kaikki suhteensa, sai järkättyä mulle haastattelun ja sillä tiellä ollaan edelleen. Ei udellut eikä painostanut koskaan vaan toimi.

Ymmärrän ap:n pointin täysin. Nykyään en vastaa mitään liian tungetteleviin kysymyksiin. En itsekkään kysele joutavia vaan annan toisen kertoa. Ehkä tässä on kyse myös introvertin ja extrovertismin sovittamattomasta ristiriidasta??

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että he ehkä vain yrittävät jutustella niitä näitä? Itse olen työelämässä ja voi kyllä, joka kerta kun näen ystäviäni jotka myös ovat työelämässä, kysyn "Mites töissä on mennyt? Onko ollut kiirettä?" Jne. Miehen kaverit kysyvät aina häneltä "Onko töitä riittäny?" Jotenkin koen siis aivan luonnollisena, että sinulta kysytään onko työnhaussa tärpännyt. Olin kerran itse niin röyhkeä pröystäilijä, että kysyin juuri valmistuneelta kaveriltani, että onko saanut töitä, kun hän vastasi että ei ole, ilmoitin, että minun pomoni etsii uutta työntekijää ja oli minulta kysynyt, tiedänkö ketään hyvää ja sanoin, että voisin kaveriani suositella jos vaan ei ole jo muissa töissä. Kaverini sai paikan. Eli hyi miten ajattelematon olinkaan kun kehtasin kysyä kaveriltani, joko hän on saanut töitä, olisi pitänyt olla hiljaa ja antaa pomon laittaa rekry pystyyn ja odottaa kuukausia uutta työntekijää jota tarvittiin heti....

Oli hyvin tehty. Oikeastaan onkin kummallista, että käyttäydyt nyt tuolla tavalla tahallasi mielesi pahoittaen, koska kuitenkin tajuat, että aloittaja puhuu eri asiasta, jatkuvasta työttömyyden esilläpidosta. 

Itse kokisin ehkä enemmän loukkaavana sen, että kukaan ei koskaan kysyisi, että mites työrintamalla. Onhan siinä toki eroa, että miten kysyy. Jos nyt tiedustelee, että miten työrintamalla niin en tiedä onko se niin kovin väärin. Mielestäni ihan normaalia kysellä kuulumisia. Ihan samalla tavalla kuin joku voi selostaa omasta työstään tai vaikka äitiyslomastaan. Kyllä sen aika nopeasti myös huomaa, jos toinen vaivaantuu kysymyksestä niin ehkä sitten keskustelu muutenekin aika nopeasti kääntyy muihin asioihin. 

Eri asia myös, jos yksi ja sama ihminen jatkuvasti tiedustelee, että joko nyt on töitä löytänyt ja ai, eikö vieläkään. Se on jo tilannetajuttomuutta ja törkeää. Ehkä kannattaa miettii juurikin joku ympäripyöreä vastaus, jota voi sitten viljellä, nämä jankkaajat voi jättää omaan arvoonsa. 

En tämän kyselykauden takia halua törmätä tuttuihin jotka kyselevät mitä teet nykyään, jolloin joutuisin vastaamaan siivoan (kun en muuta saa vaikka paperit on korkeammalla..)

Hävettää olla jossiarn solilla! :/

Siis jossain

Itselläni on eräs tuttava, joka jaksaa tasaisin väliajoin muistuttaa, että minulla ei ole töitä. Olen siis opiskelija, enkä ole edes hakenut kesätöitä, koska tässä muutama vuosi on ollut hieman vaikeaa ja olen ajatellut nyt vain keskittyä kursseihin ja kesälläkin yritän saada kursseja suoritettua. Tämä tuttava siis tietää, että haluan nyt keskittyä vain kouluun mutta silti hän aina "vitsailee", että miten hän on varmasti jo eläkkeellä, kun minä vihdoin menen töihin ja hän voi taas kysellä kesäkuulumisia ja, kun sanon ettei kummempaa niin hän tulkitsee, että minun pitäisi mennä töihin, jotta on rahaa toteuttaa asioita. 

Nämä kommentit ovat tuntuneet jokseenkin todella loukkaavilta, ensinnäkin töihin ei niin vain mennä, ja toiseksi hakisin töitä, jos pystyisin tällä hetkellä kesittymään sekä työhön että opiskeluun mutta en pysty. Viimeksi kivahdin tälle henkilölle ja sanoin suoraan mitä ajattelin hänen ihanista kommenteistaan, niin hän kuulemma vain vitsailee. 

TE-toimistovirkailijoita

Tiedän ihmistyypin :D Mulla on tuttavissa yksi sellainen, jolla ei ole sitä jotakin hienotunteisuus-sosiaalinen taju -palikkaa päässä. Kyselee joka ikinen kerta samat kysymykset ("ooks hakenu töitä", "ooks miettiny palkkatukihommia, jos sitä kautta...", "mitä sä nyt sit oot tehny") ja kaikki nuo siis nimenomaan työnhakuun liittyen. Mulla pitäisi varmaan olla mun exceliin tehty lista mukana aina tuon ihmisen tapaamisessa, jotta voisin sitten oikein numeraalista ja faktatietoa näyttää hänelle, miten moneen paikkaan oon hakenut. Olen tässä valmitumassa oleva maisteri, ja tämä tuttavani on saman alan ihminen kuin minä, ja luulisi että huonot työllisyysnäkymät olisi hänelle myös selvillä. 

Jos oikein ilkeäksi heittäytysi itse, niin samalla lailla kyselisin tältä sinkulta (joka kyllä valittaa kun ei löydä miestä) että "mites, ootko käyny treffeillä?", "mites, onko ollu miehiä?", "mites, ootko aatellu hankkia itelles miehen ja kyllä se sunkin jo tuossa iässä viimeistään kannattais mies löytää".

Vierailija kirjoitti:

TE-toimistovirkailijoita

Liittyen siis tuohon "Rasittavaa työttömänä tavata tietyn tyyppisiä ihmisiä".

Huh. Muistinkin juuri, että työttömyydessä sietämättömintä oli nuo kyselijät. Mieluummin tämä kuluttava burn-out -duunikin.

Nuo kysymykset ovat puhdasta henkistä väkivaltaa.

Joo, mikä ihme siinä on, että pitää asiaa taivastella. Tekis kesällä mieli jättää väliin isot sukujuhlatkin näiden kyselyiden pelossa. Ikävintä on isossa porukassa kysyä kaikkien kuullen, ja idi porukka kaikki toljottavat ja odottavat vastausta, kun yksi tenttaa. Kerran yksi tyyppi (en tunne hyvin, naapuri) alkoi tentata paljonko saan työttömyyskorvausta!

Oon aatellu, jos alkais vaan ihan pokkana ja vakavalla naamalla heittämään sukujuhlissa jotakin "niin, töitä..jooo, no ei oo tällä hetkellä varsinaista työpaikkaa. Myyn huumeita ihan kotoa käsin." Tai: "Työhakua? Ei ole oikeastaan tarvetta tällä hetkellä. Pärjään hyvin myymällä pimppaani." 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on työttömät katkeria. Kysyn seuraavan kerran että onko mukava rapsutella kasseja kotona? Mitäs teiltä saa kysyä? Olette hirveän negatiivista väkeä. Omista töistä ei saa puhua kun te pahoitatte mielenne "sulla sentään on työ blaablaa." Olette varmaan huomanneet, ettei kaikki työelämässäkään olijat ole onnellisia tilanteeseensa, en minä silti mieltäni pahoita jos joku minulta kysyy miten töissä menee: "voi hitto sentään kun minä olen muutakin kuin kökköinen työni." -voisin marista, mutta sen sijaan kerron ettei ole ollut herkkua, puhutaanko jostain muusta? Tämä on työttömälle siis aivan liian raskasta? Ei ihme että olette työttömiä....

Voit kysyä mutta kannattaa varmaan opetella vaihtamaan levyä jos toisella ei työtä ole ja haettu on. Työnhaku ja työttömyys ei kaikille ole herkkua eikä siitä jaksa jauhaa ja tuntee itsensä nimenomaan helposti huonoks kun sitä työtä ei ole. Mut nää tärkeet työssäkäyvät utelijat on niitä just joitten mielestä kaikki työttömät haluaakin istua kotona eikä mikään kiinnosta.

Ai kauhee, mulla on kans yksi tämän tyyppinen naapuri. Hän on pari kertaa sattunut paikalle, kun leikkaan nurmikkoa, harvennan kasvimaata yms, ja alkanut kysellä enkö haekaan töitä vaan olen vaan puutarhanhoidossa. Tulee olo, että toinen kyttää, että varmasti istun koneella sen 8 h/pvä kirjoittamassa hakemuksia.