Aikuinen lapsi ei halua tavata isän uutta kumppania, mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun ensimmäinen fiksu kommentti! Olen samaa mieltä; jos vanhemmat ovat sinnitelleet yhdessä niin kauan kunnes lapset ovat muuttaneet kotoa, niin mitä ihmettä se lapsille kuuluu mitä sen jälkeen tapahtuu? Vanhemmat ovat vanhemmuutensa suorittaneet. Eläköön omaa elämäänsä, määräilemättä vanhempiaan.

Ei kuulukaan, vanhempi tekee mistä lystää ja aikuinen lapsi päättää omasta seurastaan. Missä ongelma?

No kun täällähän näitä kaikenlaisia tapaamisiin liittyviä sääntöjä eronneelle vanhemmalle on motivoitu rangaistusmentaliteetilla, että oppisi kestämään tekojensa seuraukset jne. Mitä muuta se on kuin muiden elämiin sekaantumista, vaikkakin epäsuoralla manipuloinnilla (naisille tyypillistä)? Pakostahan tuo vaikuttaa lapsen ja vanhemmankin väleihin, jos sanellaan sääntöjä. Ihan yhtä naurettavaa, kuin jos vanhempi sanelisi aikuiselle lapselleen, ettei suostu tapaamaan puolisoa josta ei pidä tai ei tue taloudellisesti jos lapsi opiskelee epätoivottua ammattialaa tms. Tietysti jos uusi puoliso on kerrassaan ilkeä niin ei sellaista tietenkään kannata tavata, mutta olen edelleen sitä mieltä että pitkällä aikavälillä on parempi vaikka pinnallisetkin mutta jotakuinkin tasapainoiset välit vanhempiin, ilman mitään omituisia ihmissuhdepelejä, sääntöjä ja kiristystä kummankaan taholta. Siis tietenkään myöskään vanhemman taholta.

Menee ehkä keittiöpsykologisoinnin puolelle, mutta kieltämättä jos joku ei vuosikymmeniin suostu edes näkemään vanhempansa uutta puolisoa niin yrittää siinä epätoivoisesti säilyttää illuusionsa vanhempien täydellisestä parisuhteesta tai ylipäänsä täydellisten rikkumattomien ja ongelmattomien parisuhteiden olemassaolosta. Itse sanoisin kuitenkin Paasikiveä lainaten että kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Ja elämä ON helpompaa kun opettelee elämään niiden tosiasioiden kanssa.

Tulee mieleen kirjailija Laura Honkasalo jokseenkin tasapainottoman tuntuisesti avautui omasta avioerostaan mediassa, koska oli vanhempiensa rumahkon avioeron takia päättänyt ettei epäonnistu itse. Mutta se ei ole aina itsestä kiinni. Jotenkin tuli myös mieleen että tämä joustamaton ja ehdoton ajattelu on jopa saattanut altistaa hänet sille avioerolle, eikä päinvastoin.

Itse taas ajattelen niin että ihminen joka voi tehdä toiselle kovin " ruman" eron, on ehkä jo liitossa ollut itsekeskeinen tms ja liitto on pysynyt kasassa toisen osapuolen joustolla ja sopeutumisella.

Aikuiset lapset ovat tämän jollain tasolla nähneet ja ymmärtäneet.

Enkä puhu tässä silmin nähden huonoista liitoista vaan" tavallisista" joissa kuitenkin asiat menevät usein toisen tahdon mukaan.

Sitten kun tämä osapuoli tekee ison ruman tempun, niin lapset vaistomaisesti ottavat sen puolen jonka kokevat oikeudenmukaiseksi.

En yhtään usko että kukaan jaksaa vuosikymmeniä ainoastaan kostaa tai opettaa huonosti kätttäytynyttä vanhempaansa vaan uskon että jos välit ei myöhemminkään palaudu niin kyse on muustakin kuin tuosta erosta.

Aika oudosti sanottu ap, että aikuista lasta ei voi pakottaa. Ei minkään ikäistä lasta voi pakottaa hyväksymään tai pitämään biovanhempansa uudesta kumppanista. 

Niin siis olet "sivusta seuraaja" joten et voi tietää miten asiat todella ovat menneet. 

Mikään pakko kenenkään ei ole tutustua jos ei halua. Eikä laki velvoita pitämään yhteyttää vanhempiinkaan jos katsoo, ettei aihetta ole. Aikuinen ihminen saa ihan itse päättää. Isänsä oli päätöksensä tehnyt ja arvomaailmansa näyttänyt, entinen perhe sai mennä pytystä alas uuden edessä. Turha sitten uikuttaa. 

Itselleni kävi niin kun erosin, että vanhempani lopettivat yhteydenpidon minuun. Ehkä niin olikin helpompaa, parempi kuin kuunnella syyttelyjä tai voivottelua. Onneksi ystävät olivat tukena.

Vierailija kirjoitti:

Aika oudosti sanottu ap, että aikuista lasta ei voi pakottaa. Ei minkään ikäistä lasta voi pakottaa hyväksymään tai pitämään biovanhempansa uudesta kumppanista. 

Ei mutta pieni lapsi voidaan helpostikin pakottaa samaan huusholliin mutta aikuista lasta ei voi pakottaa edes tapaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, 19-vuotias on jo aikuinen ja tulisi myös käyttäytyä kuten aikuinen. Vaikka ero olisi ollut ruma ja ikävä, siihen on varmasti syynsä. Tuskin se äitikään ihan syytön uhri on. Uutta naista on turha kenenkään nimitellä naikkoseksi tms, hän on 19-vuotiaan tuskaan oletettavasti syytön.

Eli, mielestäni aikuisen kuuluu edes kohteliaisuudesta tavata isänsä uusi kumppani, jos ylipäätään mitään välejä tahtoo isäänsä pitää. Ihan sama kun vanhempienkin kuuluu lastensa kumppanivalintoja kunnioittaa, vaikkei niistä pitäisikään. Niin aikuiset nyt vaan toimivat.

Sä olet kyllä ihmeellinen lammas!

Aikuisuuteen juuri kuulu se, että ei enää tarvitse olla kaikkien kanssa samalla tavalla kuin lapsena oli pakko. Ei enää tarvitse sietää ja niellä loukkauksia vaan voi vapaasti valita seuransa. 

Aikuisuuteen kuuluu myös vastuu ja velvollisuudet ja toisten ihmisten valintojen kunnioittaminen. Seuransa voi valita, mutta en näen yhtään syytä miksei voisi tavata isänsä mieliksi tämän uutta puolisoa. Ihan kuten isäkin uskoakseni tapaa lapsensa kumppanin, jos lapsi niin toivoo. Peruskäytöstapoja.

Jos isukki ei kunnioita perheen äitiä vaan päättää pettää tätä ja häippää uuden muijan kanssa niin miksi ihmeessä muiden pitäisi kunnioittaa tätä iskukkia ja sen uutta muijaa? Isukki on jo valintansa tehnyt.

Eron voi hoitaa siistimminkin. Mutta joka tapauksessa, aikuisten lasten ei enää tarvitse tavata näitä uusiokumppaneita jos eivät halua. Ne eivät enää ole heille relevantteja ihmisiä. 

Miksei isän tai äidin puoliso ole omalle lapselle relevantti ihminen? Hankalaksi menee elämä, jos aikoo näitä loppuelämänsä inhota ja vältellä? [/quote

Kerrotko millä tavalla menee hankalaksi?

Oon lukenut nyt koko ketjun ja ihmettelen miten muille ei tullut samat asiat mieleen.

Ero on kaatunut tämän tytön päälle paljon raskaampana entä sisarustensa, koska tämä asui sillon vielä kotona. Nähnyt äitinsä tuskan päivittäin, se on varmasti ollut hyvin konkreettista. Tuon ikäisellä on yleensä toisen asteen koulutus loppu suoralla (yo kirjoitukset?) ja muutenkin stressaava vaihe elämässä, jolloin tarvitsisi enemmän tukea perheeltä. Eiköhän tyttö oo saanu pärjätä ihan omillaan. Onko äiti kyennyt edes huolehtimaan kodista, vai onko kaikki jäänyt nuorimmaisen vastuulle?

Trine kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oo koskaan tajunnut näitä miehiä, joilla on omat kersat jo aikuisia ja sitten lähtevät pikkulapsi rumbaan uudestaan jonkun uuden naisen kanssa. Hullut.

Ikäkriisi. Nuoruus takaisin hinnalla millä hyvänsä.   Surullista on se, että se "hinta" on monesti tulehtuneet välit vanhempiin lapsiin.

Niin, ja yleensä se on kuitenkin todellakin vain se hetken huuma. Oma exäni alkoi just 1-v lapsen isäksi, meidän yhteiset on jo isoja koululaisia. Onnea vaan siihen rumbaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, 19-vuotias on jo aikuinen ja tulisi myös käyttäytyä kuten aikuinen. Vaikka ero olisi ollut ruma ja ikävä, siihen on varmasti syynsä. Tuskin se äitikään ihan syytön uhri on. Uutta naista on turha kenenkään nimitellä naikkoseksi tms, hän on 19-vuotiaan tuskaan oletettavasti syytön.

Eli, mielestäni aikuisen kuuluu edes kohteliaisuudesta tavata isänsä uusi kumppani, jos ylipäätään mitään välejä tahtoo isäänsä pitää. Ihan sama kun vanhempienkin kuuluu lastensa kumppanivalintoja kunnioittaa, vaikkei niistä pitäisikään. Niin aikuiset nyt vaan toimivat.

Sä olet kyllä ihmeellinen lammas!

Aikuisuuteen juuri kuulu se, että ei enää tarvitse olla kaikkien kanssa samalla tavalla kuin lapsena oli pakko. Ei enää tarvitse sietää ja niellä loukkauksia vaan voi vapaasti valita seuransa. 

Ohiksena kysyn, että mikä teidät lapsina pakotti tähän, mikä ei enää aikuisena ole voimassa? Meinaan minun äitini mielestä se on edelleen voimassa juurikin joihinkin käytössääntöihin vedoten. No, ne säännöt ovat samantasoisia kuin se, että mä asettaisin sitten säännön, ettei avioliitosta saa erota, ellei ole oma henki uhattuna tai toinen täysi juoppo.

Mutta siis tiesittekö aina lapsina, että tottelua kestää vain hetken, eikä aikuisena enää tarvitse totella? Eli noudattaa samoja sääntöjä kuin lapsena? Miten se oli mahdollista? Vanhempanne eivät kasvattaneet manipuloimalla, vai, miten se oli mahdollista?

Aikuisia ihmisiä ei voi tietenkään pakottaa tapaamaa ketään, joita ei halua tavata - itsestään selvä asiahan tuo on.

Itseäni harmittaa tämän ketjun monissa viesteissä se, että aikuisen lapsen käyttäytyminen perustellaan sillä, että isä on pettänyt ja ansaitseekin tällaista kohtelua.

Itse olen tullut jätetyksi, kun exäni halusi oman elämän, johon minä en kuulu. Yritin kaikin keinoin rakastaa ja säilyttää perheen kasassa, mutta mikään ei auttanut. Nyt, kun löysin uuden naisystävän, aikuiset lapseni eivät hyväksy seurusteluani ja eivät suostu tapaamaan häntä lainkaan. Kuka tässä tarinassa saa, mitä ansaitsee, ja miksi tyttäreni eivät halua hyväksyä uutta kumppaniani?

Ainoa mikä auttaa on aika. Tytöllä on silti täysi oikeus olla tapaamatta isäänsä jos ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisia ihmisiä ei voi tietenkään pakottaa tapaamaa ketään, joita ei halua tavata - itsestään selvä asiahan tuo on.

Itseäni harmittaa tämän ketjun monissa viesteissä se, että aikuisen lapsen käyttäytyminen perustellaan sillä, että isä on pettänyt ja ansaitseekin tällaista kohtelua.

Itse olen tullut jätetyksi, kun exäni halusi oman elämän, johon minä en kuulu. Yritin kaikin keinoin rakastaa ja säilyttää perheen kasassa, mutta mikään ei auttanut. Nyt, kun löysin uuden naisystävän, aikuiset lapseni eivät hyväksy seurusteluani ja eivät suostu tapaamaan häntä lainkaan. Kuka tässä tarinassa saa, mitä ansaitsee, ja miksi tyttäreni eivät halua hyväksyä uutta kumppaniani?

Millainen suhde teillä oli ennen kumppanisi löytymistä? Siis sinulla ja lapsillasi? Vaikea veikkailla ilman taustatietoja, jos sittenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisia ihmisiä ei voi tietenkään pakottaa tapaamaa ketään, joita ei halua tavata - itsestään selvä asiahan tuo on.

Itseäni harmittaa tämän ketjun monissa viesteissä se, että aikuisen lapsen käyttäytyminen perustellaan sillä, että isä on pettänyt ja ansaitseekin tällaista kohtelua.

Itse olen tullut jätetyksi, kun exäni halusi oman elämän, johon minä en kuulu. Yritin kaikin keinoin rakastaa ja säilyttää perheen kasassa, mutta mikään ei auttanut. Nyt, kun löysin uuden naisystävän, aikuiset lapseni eivät hyväksy seurusteluani ja eivät suostu tapaamaan häntä lainkaan. Kuka tässä tarinassa saa, mitä ansaitsee, ja miksi tyttäreni eivät halua hyväksyä uutta kumppaniani?

Millainen suhde teillä oli ennen kumppanisi löytymistä? Siis sinulla ja lapsillasi? Vaikea veikkailla ilman taustatietoja, jos sittenkään.

Minulla oli hyvä suhde lapsiini ennen uutta suhdettani. Oikeastaan suhde lapsiini parantui avioeron myötä. Suhde lapsiini on edelleen hyvä. Ainoastaan seurusteluani he eivät hyväksy. Tämä rajoittaa kyllä elämääki, koska en voi koskaan viettää aikaa sekä lastenieni että kumppanini kanssa kaikki yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Et voi tehdä mitään eikä sinun pidäkkään. Tuli mieleen onko ap miehen uusi nainen tai hänen läheisensä.Mutta niin isä teki oman päätöksensä ja lapsi tekee nyt omat päätöksensä. Joko hyväksyy tai ei. Kukaan ei sitä päätöstä tee kuin hän itse ja niin sen pitääkin mennä. Teoilla on seuraukset ja ne pitää vaan hyväksyä.

Mulle taas tuli mieleen että ap on tarinan isä itse.

up

Kuulostaapa tosi surulliselta mitä tässä ketjussa jotkut ovat kertoneet, että ensin isälle tuli toinen nainen jonka luo muutti, ja sitten ei suostu tapaamaan lapsiaan ilman että mukana on tämä nainen joka on syy (ei siis syyllinen vaan syy) sille että lasten vanhemmat erosivat ja aiheuttivat kenties koko lapsuusiän pahimman kriisin ja trauman.

Isän tai sen uuden rouvan kannattaisi miettiä mitä tuossa iässä tapahtuva tietynlainen vanhempien ero on vaikuttanut tytön kykyyn solmia suhteita ja pysyä niissä..

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa tosi surulliselta mitä tässä ketjussa jotkut ovat kertoneet, että ensin isälle tuli toinen nainen jonka luo muutti, ja sitten ei suostu tapaamaan lapsiaan ilman että mukana on tämä nainen joka on syy (ei siis syyllinen vaan syy) sille että lasten vanhemmat erosivat ja aiheuttivat kenties koko lapsuusiän pahimman kriisin ja trauman.

Ei se niin ollut, että isä ei suostunut tapaamaan lapsiaan ilman nasitaan vaan lapset eivät suostuneet tapaamaan isän uutta naisystävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisia ihmisiä ei voi tietenkään pakottaa tapaamaa ketään, joita ei halua tavata - itsestään selvä asiahan tuo on.

Itseäni harmittaa tämän ketjun monissa viesteissä se, että aikuisen lapsen käyttäytyminen perustellaan sillä, että isä on pettänyt ja ansaitseekin tällaista kohtelua.

Itse olen tullut jätetyksi, kun exäni halusi oman elämän, johon minä en kuulu. Yritin kaikin keinoin rakastaa ja säilyttää perheen kasassa, mutta mikään ei auttanut. Nyt, kun löysin uuden naisystävän, aikuiset lapseni eivät hyväksy seurusteluani ja eivät suostu tapaamaan häntä lainkaan. Kuka tässä tarinassa saa, mitä ansaitsee, ja miksi tyttäreni eivät halua hyväksyä uutta kumppaniani?

Millainen suhde teillä oli ennen kumppanisi löytymistä? Siis sinulla ja lapsillasi? Vaikea veikkailla ilman taustatietoja, jos sittenkään.

Minulla oli hyvä suhde lapsiini ennen uutta suhdettani. Oikeastaan suhde lapsiini parantui avioeron myötä. Suhde lapsiini on edelleen hyvä. Ainoastaan seurusteluani he eivät hyväksy. Tämä rajoittaa kyllä elämääki, koska en voi koskaan viettää aikaa sekä lastenieni että kumppanini kanssa kaikki yhdessä.

Miten lasten tapaaminen ilman vaimoasi rajoittaa elämääsi? Lisäksi en oikein usko tuota suhteet paranivat eron myötä. Ehkä sinulle itsellesi tuli sen jälkeen parempi olo, mutta miten se tuli lapsillesi? Mietin vain, kun minunkin mieheni mielestä parisuhteemme parani lasten syntymän myötä ja minä koin sen huononevan, eli suhde ei välttämätä parane vaikka toinen kokisikin niin.

En väitäkään, ett lasteni olo kokonaisvaltaisesti parani eron myötä - ainoastaan sitä, että olemme lasteni kanssa läheisempi nyt kuin ennen eroa.

Elämäni tilanne vaikeuttaa siten, että haluaisin, että voisimme kaikki viettää aikaa yhdessä. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista.