Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuinen lapsi ei halua tavata isän uutta kumppania, mitä tehdä?
13.07.2016 |
Tilanne siis tämä, että erään perheen isukki lähti noin vuosi sitten uuden naisen matkaan 25 vuoden liiton jälkeen. Vaihtoi nuorempaan ja sitä rataa, tuttu tarina. Miehellä on exänsä kanssa 3 lasta, jotka jo aikuisia /nuoria aikuisia. Nuorimmainen (tyttö) oli eron aikaan 19 v. ja asui vielä kotona, nyt muuttanut jo omilleen. Ero oli ns. ruma ja perheen jätetty äiti oli luonnollisesti aika hajalla sen jälkeen, vaikka yrittikin varjella lapsiaan liialta kuormitukselta. Nyt äiti alkaa kai pikkuhiljaa jo toipumaan erosta.
Perheen 2 muuta lasta on jo tavannut isän uuden kumppanin (ja tämän 5 v. lapsen) ja ovat ilmeisesti ihan fine asian kanssa, mutta nuorimmainen ei suostu tapaamaan häntä. Isäänsä näkee joskus, mutta välit ovat melko etäiset. Mitä keinoja isällä olisi saada tytär tapaamaan ja hyväksymään naisen, jota hän rakastaa? Aikuista lasta kun ei voi oikein pakottaa. Tilanne on aika traaginen.
Isän ex eli tämän tytön äiti on käsittääkseni surustaan huolimatta ns. järki-ihminen, eli ei ole missään tapauksessa "vaatinut", että tytär ei saisi olla tekemisissä iskän uuden naisen kanssa. Isä oli eroon asti osallistuva ja hyvä isä, ei mikään etäinen tyyppi. Hän kärsii suunnattomasti huonoista väleistä tyttäreensä.
-Sivusta seuraaja
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, 19-vuotias on jo aikuinen ja tulisi myös käyttäytyä kuten aikuinen. Vaikka ero olisi ollut ruma ja ikävä, siihen on varmasti syynsä. Tuskin se äitikään ihan syytön uhri on. Uutta naista on turha kenenkään nimitellä naikkoseksi tms, hän on 19-vuotiaan tuskaan oletettavasti syytön.
Eli, mielestäni aikuisen kuuluu edes kohteliaisuudesta tavata isänsä uusi kumppani, jos ylipäätään mitään välejä tahtoo isäänsä pitää. Ihan sama kun vanhempienkin kuuluu lastensa kumppanivalintoja kunnioittaa, vaikkei niistä pitäisikään. Niin aikuiset nyt vaan toimivat.
Sä olet kyllä ihmeellinen lammas!
Aikuisuuteen juuri kuulu se, että ei enää tarvitse olla kaikkien kanssa samalla tavalla kuin lapsena oli pakko. Ei enää tarvitse sietää ja niellä loukkauksia vaan voi vapaasti valita seuransa.
Aikuisuuteen kuuluu myös vastuu ja velvollisuudet ja toisten ihmisten valintojen kunnioittaminen. Seuransa voi valita, mutta en näen yhtään syytä miksei voisi tavata isänsä mieliksi tämän uutta puolisoa. Ihan kuten isäkin uskoakseni tapaa lapsensa kumppanin, jos lapsi niin toivoo. Peruskäytöstapoja.
Jos isukki ei kunnioita perheen äitiä vaan päättää pettää tätä ja häippää uuden muijan kanssa niin miksi ihmeessä muiden pitäisi kunnioittaa tätä iskukkia ja sen uutta muijaa? Isukki on jo valintansa tehnyt.
Eron voi hoitaa siistimminkin. Mutta joka tapauksessa, aikuisten lasten ei enää tarvitse tavata näitä uusiokumppaneita jos eivät halua. Ne eivät enää ole heille relevantteja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa enemmän, että 19v on nyt vaan teinimäisesti päättänyt, että minähän en "naikkosta" tapaa. Jos kerran äiti ja muut lapset ovat jo tilanteen hyväksyneet. Kohtuullinen toipumisaika on ymmärrettävää, loputon kiukuttelu ei. Voihan se olla, että välejä ei ennalleen saada koskaan, mutta aikuisten välisissä suhteissa kyllä voidaan jo olettaa panostusta kummaltakin osapuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, 19-vuotias on jo aikuinen ja tulisi myös käyttäytyä kuten aikuinen. Vaikka ero olisi ollut ruma ja ikävä, siihen on varmasti syynsä. Tuskin se äitikään ihan syytön uhri on. Uutta naista on turha kenenkään nimitellä naikkoseksi tms, hän on 19-vuotiaan tuskaan oletettavasti syytön.
Eli, mielestäni aikuisen kuuluu edes kohteliaisuudesta tavata isänsä uusi kumppani, jos ylipäätään mitään välejä tahtoo isäänsä pitää. Ihan sama kun vanhempienkin kuuluu lastensa kumppanivalintoja kunnioittaa, vaikkei niistä pitäisikään. Niin aikuiset nyt vaan toimivat.
Sä olet kyllä ihmeellinen lammas!
Aikuisuuteen juuri kuulu se, että ei enää tarvitse olla kaikkien kanssa samalla tavalla kuin lapsena oli pakko. Ei enää tarvitse sietää ja niellä loukkauksia vaan voi vapaasti valita seuransa.
Aikuisuuteen kuuluu myös vastuu ja velvollisuudet ja toisten ihmisten valintojen kunnioittaminen. Seuransa voi valita, mutta en näen yhtään syytä miksei voisi tavata isänsä mieliksi tämän uutta puolisoa. Ihan kuten isäkin uskoakseni tapaa lapsensa kumppanin, jos lapsi niin toivoo. Peruskäytöstapoja.
Jos isukki ei kunnioita perheen äitiä vaan päättää pettää tätä ja häippää uuden muijan kanssa niin miksi ihmeessä muiden pitäisi kunnioittaa tätä iskukkia ja sen uutta muijaa? Isukki on jo valintansa tehnyt.
Eron voi hoitaa siistimminkin. Mutta joka tapauksessa, aikuisten lasten ei enää tarvitse tavata näitä uusiokumppaneita jos eivät halua. Ne eivät enää ole heille relevantteja ihmisiä.
Jos perheen äiti pystyy tilanteen hyväksymään, en ymmärrä miten se voi olla aikuisille lapsille ylitsepääsemätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, 19-vuotias on jo aikuinen ja tulisi myös käyttäytyä kuten aikuinen. Vaikka ero olisi ollut ruma ja ikävä, siihen on varmasti syynsä. Tuskin se äitikään ihan syytön uhri on. Uutta naista on turha kenenkään nimitellä naikkoseksi tms, hän on 19-vuotiaan tuskaan oletettavasti syytön.
Eli, mielestäni aikuisen kuuluu edes kohteliaisuudesta tavata isänsä uusi kumppani, jos ylipäätään mitään välejä tahtoo isäänsä pitää. Ihan sama kun vanhempienkin kuuluu lastensa kumppanivalintoja kunnioittaa, vaikkei niistä pitäisikään. Niin aikuiset nyt vaan toimivat.
Sä olet kyllä ihmeellinen lammas!
Aikuisuuteen juuri kuulu se, että ei enää tarvitse olla kaikkien kanssa samalla tavalla kuin lapsena oli pakko. Ei enää tarvitse sietää ja niellä loukkauksia vaan voi vapaasti valita seuransa.
Aikuisuuteen kuuluu myös vastuu ja velvollisuudet ja toisten ihmisten valintojen kunnioittaminen. Seuransa voi valita, mutta en näen yhtään syytä miksei voisi tavata isänsä mieliksi tämän uutta puolisoa. Ihan kuten isäkin uskoakseni tapaa lapsensa kumppanin, jos lapsi niin toivoo. Peruskäytöstapoja.
Jos isukki ei kunnioita perheen äitiä vaan päättää pettää tätä ja häippää uuden muijan kanssa niin miksi ihmeessä muiden pitäisi kunnioittaa tätä iskukkia ja sen uutta muijaa? Isukki on jo valintansa tehnyt.
Eron voi hoitaa siistimminkin. Mutta joka tapauksessa, aikuisten lasten ei enää tarvitse tavata näitä uusiokumppaneita jos eivät halua. Ne eivät enää ole heille relevantteja ihmisiä.
Miksei isän tai äidin puoliso ole omalle lapselle relevantti ihminen? Hankalaksi menee elämä, jos aikoo näitä loppuelämänsä inhota ja vältellä?
Asiaan ei voi vaikuttaa, aikuinen tytär päättää itse milloin haluaa tavata jos haluaa ollenkaan. Minusta on outoa että sua kiinnostaa näin paljon asia jolle ei mitään voi, sen on mentävä omalla painollaan piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, 19-vuotias on jo aikuinen ja tulisi myös käyttäytyä kuten aikuinen. Vaikka ero olisi ollut ruma ja ikävä, siihen on varmasti syynsä. Tuskin se äitikään ihan syytön uhri on. Uutta naista on turha kenenkään nimitellä naikkoseksi tms, hän on 19-vuotiaan tuskaan oletettavasti syytön.
Eli, mielestäni aikuisen kuuluu edes kohteliaisuudesta tavata isänsä uusi kumppani, jos ylipäätään mitään välejä tahtoo isäänsä pitää. Ihan sama kun vanhempienkin kuuluu lastensa kumppanivalintoja kunnioittaa, vaikkei niistä pitäisikään. Niin aikuiset nyt vaan toimivat.
Sä olet kyllä ihmeellinen lammas!
Aikuisuuteen juuri kuulu se, että ei enää tarvitse olla kaikkien kanssa samalla tavalla kuin lapsena oli pakko. Ei enää tarvitse sietää ja niellä loukkauksia vaan voi vapaasti valita seuransa.
Aikuisuuteen kuuluu myös vastuu ja velvollisuudet ja toisten ihmisten valintojen kunnioittaminen. Seuransa voi valita, mutta en näen yhtään syytä miksei voisi tavata isänsä mieliksi tämän uutta puolisoa. Ihan kuten isäkin uskoakseni tapaa lapsensa kumppanin, jos lapsi niin toivoo. Peruskäytöstapoja.
Jos isukki ei kunnioita perheen äitiä vaan päättää pettää tätä ja häippää uuden muijan kanssa niin miksi ihmeessä muiden pitäisi kunnioittaa tätä iskukkia ja sen uutta muijaa? Isukki on jo valintansa tehnyt.
Eron voi hoitaa siistimminkin. Mutta joka tapauksessa, aikuisten lasten ei enää tarvitse tavata näitä uusiokumppaneita jos eivät halua. Ne eivät enää ole heille relevantteja ihmisiä.
Miksei isän tai äidin puoliso ole omalle lapselle relevantti ihminen? Hankalaksi menee elämä, jos aikoo näitä loppuelämänsä inhota ja vältellä?
Meneekö? Ruman eron jälkeen elämä on jo valmiiksi hankalaa. Aikuinen lapsi voi itse päättää miten haluaa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, 19-vuotias on jo aikuinen ja tulisi myös käyttäytyä kuten aikuinen. Vaikka ero olisi ollut ruma ja ikävä, siihen on varmasti syynsä. Tuskin se äitikään ihan syytön uhri on. Uutta naista on turha kenenkään nimitellä naikkoseksi tms, hän on 19-vuotiaan tuskaan oletettavasti syytön.
Eli, mielestäni aikuisen kuuluu edes kohteliaisuudesta tavata isänsä uusi kumppani, jos ylipäätään mitään välejä tahtoo isäänsä pitää. Ihan sama kun vanhempienkin kuuluu lastensa kumppanivalintoja kunnioittaa, vaikkei niistä pitäisikään. Niin aikuiset nyt vaan toimivat.
Sä olet kyllä ihmeellinen lammas!
Aikuisuuteen juuri kuulu se, että ei enää tarvitse olla kaikkien kanssa samalla tavalla kuin lapsena oli pakko. Ei enää tarvitse sietää ja niellä loukkauksia vaan voi vapaasti valita seuransa.
Aikuisuuteen kuuluu myös vastuu ja velvollisuudet ja toisten ihmisten valintojen kunnioittaminen. Seuransa voi valita, mutta en näen yhtään syytä miksei voisi tavata isänsä mieliksi tämän uutta puolisoa. Ihan kuten isäkin uskoakseni tapaa lapsensa kumppanin, jos lapsi niin toivoo. Peruskäytöstapoja.
Jos isukki ei kunnioita perheen äitiä vaan päättää pettää tätä ja häippää uuden muijan kanssa niin miksi ihmeessä muiden pitäisi kunnioittaa tätä iskukkia ja sen uutta muijaa? Isukki on jo valintansa tehnyt.
Eron voi hoitaa siistimminkin. Mutta joka tapauksessa, aikuisten lasten ei enää tarvitse tavata näitä uusiokumppaneita jos eivät halua. Ne eivät enää ole heille relevantteja ihmisiä.
Miksei isän tai äidin puoliso ole omalle lapselle relevantti ihminen? Hankalaksi menee elämä, jos aikoo näitä loppuelämänsä inhota ja vältellä?
Meneekö? Ruman eron jälkeen elämä on jo valmiiksi hankalaa. Aikuinen lapsi voi itse päättää miten haluaa toimia.
No, itse nyt mietin, että miten yleensä ihmisiä tavataan. Mennään kylään puolin ja toisin. Nuoret aikuiset yleensä varmaan käyvät enemmän vanhemmillaan ennenkuin oma koti vakiintuu. Eli jos aina pitää tavata jossain neutraalilla maaperällä kahviloissa tms. kyllä se omaan korvaan hankalalta kuulostaa.
Erosta toipuminen ottaa aikansa, mutta jos äiti ja sisarukset ovat asiasta ja toipuneet, kuulostaa kyllä oudolta, että yksi lapsista jaksaa kaunaa kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta olisi kyllä "kiva" kuulla ihmisten omakohtaisia kokemuksia aiheesta, olipa sitten jättäjä tai jätetty tai itse aikuisena vanhempien eron kokenut. Se taitaa olla ihan myytti vaan, että ero olisi täysi-ikäisille lapsille muka jotenkin helpompi asia, kuin pikkulapsille? Toki riippuu paljon siitäkin, millainen se vanhempien suhde ja perheen fiilis on ollut (perhehelvetti vai ihan kiva perusperhe, josta nyt on sattunut vähän intohimoa puuttumaan.).
-Ap
Isä vaihtoi perhettä lennosta, kun olin 16v. Siihen asti ei ollut isoja riitoja, ei ankeaa kohtelua. Lähtöään edeltävällä viikolla oltiin koko perheenä mökillä (veli 17v ja äiti), suunniteltiin yhteistä talvilomareissua ja mietittiin keittiöremppaa. Maanantaina isä ilmoitti, että hän muuttaa. Shokki kaikille, ei vähiten äidille. Isän uudessa perheessä oli 3v ja 5v lapset ja isän oletuksena, että minä hoitaisin niitä, niin hän saisi yhteistä aikaa uuden puolison kanssa. Kun ne nyt olisi olleet pikkusiskojani, niin toki hoidan.
Isän kanssa en ollut sen jälkeen missään väleissä, en enää vastannut puheluihin ja veli teki samoin. Äiti murtui kokonaan ja on edelleen 10 vuotta myöhemmin hajalla. Isä puolestaan on väsynyt teinien isä ja valittaa omalle äidilleen, miten raskasta on ja rahaa kuluu.
Minä menin naimisiin vuosi sitten. Isää en kutsunut häihin. Jos hän voi jättää perheensä tuosta vain, ei minulla ole mitään velvollisuutta leikkiä, että hän on mukava ihminen. Veljen esikoispojan ristiäisiin isää ei kutsuttu. Kerran olivat kaupassa tavanneet ja isä halusi vauvaa nähdä, mutta veli oli sanonut, että miksi turhaan, vieraalle ihmiselle ei heidän asiat kuulu.
Ai kauhee, on kyllä karua. Sanoiko isä ihan heti suoraan, että sun pitää vahtia niitä lapsia?
Toisaalta on myös karua, että veljesi vauva ei saa isoisää.
Mehän ei tiedetä mitä on taustalla. Tämä tytär voi tietää tämän isän uuden naisen. Voi tietää vaikka jotain epämieluista mitä muut ei tiedä ja sen vuoksi ei halua olla tekemisissä.
Tässä perätään tämän tyttären aikuismaista käytöstä ja vastuuta. Missähän isän vastuu sitten on ollut? Lapsi tarvinnut isää, ja isä häipynyt. Ei muilla ole syytä puuttua toisten ihmissuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, 19-vuotias on jo aikuinen ja tulisi myös käyttäytyä kuten aikuinen. Vaikka ero olisi ollut ruma ja ikävä, siihen on varmasti syynsä. Tuskin se äitikään ihan syytön uhri on. Uutta naista on turha kenenkään nimitellä naikkoseksi tms, hän on 19-vuotiaan tuskaan oletettavasti syytön.
Eli, mielestäni aikuisen kuuluu edes kohteliaisuudesta tavata isänsä uusi kumppani, jos ylipäätään mitään välejä tahtoo isäänsä pitää. Ihan sama kun vanhempienkin kuuluu lastensa kumppanivalintoja kunnioittaa, vaikkei niistä pitäisikään. Niin aikuiset nyt vaan toimivat.
Sä olet kyllä ihmeellinen lammas!
Aikuisuuteen juuri kuulu se, että ei enää tarvitse olla kaikkien kanssa samalla tavalla kuin lapsena oli pakko. Ei enää tarvitse sietää ja niellä loukkauksia vaan voi vapaasti valita seuransa.
Aikuisuuteen kuuluu myös vastuu ja velvollisuudet ja toisten ihmisten valintojen kunnioittaminen. Seuransa voi valita, mutta en näen yhtään syytä miksei voisi tavata isänsä mieliksi tämän uutta puolisoa. Ihan kuten isäkin uskoakseni tapaa lapsensa kumppanin, jos lapsi niin toivoo. Peruskäytöstapoja.
Jos isukki ei kunnioita perheen äitiä vaan päättää pettää tätä ja häippää uuden muijan kanssa niin miksi ihmeessä muiden pitäisi kunnioittaa tätä iskukkia ja sen uutta muijaa? Isukki on jo valintansa tehnyt.
Eron voi hoitaa siistimminkin. Mutta joka tapauksessa, aikuisten lasten ei enää tarvitse tavata näitä uusiokumppaneita jos eivät halua. Ne eivät enää ole heille relevantteja ihmisiä.
Miksei isän tai äidin puoliso ole omalle lapselle relevantti ihminen? Hankalaksi menee elämä, jos aikoo näitä loppuelämänsä inhota ja vältellä?
Meneekö? Ruman eron jälkeen elämä on jo valmiiksi hankalaa. Aikuinen lapsi voi itse päättää miten haluaa toimia.
Yksi esimerkki elämästä: nuori aikuinen tyttö eli avoliitossa. Ihastui toiseen poikaan joka myös tahollaan eli avoliitossa. Vähän aikaa pettivät molemmat kumppaneitaan, tytön vanhemmat huomasivat mutteivat puuttuneet asiaan, ajattelivat tuon olevan molempien oma elämä. Josaain vaiheessa kun aikaa meni, tytön isä hieman varoitteli, tyttö kohautti olkapäitään, sanoi olevan oma asiansa. Muuttivat kuitenkin myöhemmin suoraan ex-kumppanien luota yhteen, vanhemmat auttoivat muutossa. Kun vanhempien nuorempi lapsi lähti kotoa vanhemmat erosivat. Eroa oli jo suunniteltu pitkään, äidillä oli uusi suhde joka kuitenkin eron jälkeen meni puihin. Tuon, ja erostressin (ja elintason laskun) vuoksi äiti romahti, haki lapset tuekseen. Kertoi asiat omalla tyylillään. Molemmat lapset kääntyivät isää vastaan, isä on kaikkeen syypää jota ei haluta tavata, erityisesti tuo vanhempi tyttö on katkera isälleen. Mies vaikeni, ei halunnut puhua pahaa ex-vaimostaan, lasten äidistä. Menikö elämä oikeudenmukaisesti isän kannalta?
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei tiedetä mitä on taustalla. Tämä tytär voi tietää tämän isän uuden naisen. Voi tietää vaikka jotain epämieluista mitä muut ei tiedä ja sen vuoksi ei halua olla tekemisissä.
Tässä perätään tämän tyttären aikuismaista käytöstä ja vastuuta. Missähän isän vastuu sitten on ollut? Lapsi tarvinnut isää, ja isä häipynyt. Ei muilla ole syytä puuttua toisten ihmissuhteisiin.
Lapsi oli 19 kun vanhemmat erosivat, monet tuonikäiset asuvat jo omillaan. Isä ei voi vaatia, mutta lapset eivät myöskään voi vaatia vanhemmiltaan kun ovat aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei tiedetä mitä on taustalla. Tämä tytär voi tietää tämän isän uuden naisen. Voi tietää vaikka jotain epämieluista mitä muut ei tiedä ja sen vuoksi ei halua olla tekemisissä.
Tässä perätään tämän tyttären aikuismaista käytöstä ja vastuuta. Missähän isän vastuu sitten on ollut? Lapsi tarvinnut isää, ja isä häipynyt. Ei muilla ole syytä puuttua toisten ihmissuhteisiin.
Ei tässä käsittääkseni ole tapahtunut muuta kuin että tytär ei halua tavata isän uutta naista. Isää tapaa kyllä. Käytännössä siis vain isällä on paha mieli ja hän on kyllä pienen mielenpahoituksen ansainnut
Olen tällainen pahamaineinen uusi vaimo. Mies tapaa aikuisia lapsiaan muutaman kerran vuodessa, mökkeilee ja viettää joulua omien vanhempiensa luona lastensa kanssa. Ne muutamat päivät vuodessa ei ole mitenkään multa pois, päinvastoin kannustan miestä pitämään yhteyttä lapsiinsa. Nämä olivat alussa hyvinkin vastentahtoisia tapaamaan isäänsä, mutta nyt jo hyväksyvät uuden tilanteen. Itse en halua tavat lapsia - uskon, että tunne on molemminpuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, 19-vuotias on jo aikuinen ja tulisi myös käyttäytyä kuten aikuinen. Vaikka ero olisi ollut ruma ja ikävä, siihen on varmasti syynsä. Tuskin se äitikään ihan syytön uhri on. Uutta naista on turha kenenkään nimitellä naikkoseksi tms, hän on 19-vuotiaan tuskaan oletettavasti syytön.
Eli, mielestäni aikuisen kuuluu edes kohteliaisuudesta tavata isänsä uusi kumppani, jos ylipäätään mitään välejä tahtoo isäänsä pitää. Ihan sama kun vanhempienkin kuuluu lastensa kumppanivalintoja kunnioittaa, vaikkei niistä pitäisikään. Niin aikuiset nyt vaan toimivat.
Sä olet kyllä ihmeellinen lammas!
Aikuisuuteen juuri kuulu se, että ei enää tarvitse olla kaikkien kanssa samalla tavalla kuin lapsena oli pakko. Ei enää tarvitse sietää ja niellä loukkauksia vaan voi vapaasti valita seuransa.
Aikuisuuteen kuuluu myös vastuu ja velvollisuudet ja toisten ihmisten valintojen kunnioittaminen. Seuransa voi valita, mutta en näen yhtään syytä miksei voisi tavata isänsä mieliksi tämän uutta puolisoa. Ihan kuten isäkin uskoakseni tapaa lapsensa kumppanin, jos lapsi niin toivoo. Peruskäytöstapoja.
Jos isukki ei kunnioita perheen äitiä vaan päättää pettää tätä ja häippää uuden muijan kanssa niin miksi ihmeessä muiden pitäisi kunnioittaa tätä iskukkia ja sen uutta muijaa? Isukki on jo valintansa tehnyt.
Eron voi hoitaa siistimminkin. Mutta joka tapauksessa, aikuisten lasten ei enää tarvitse tavata näitä uusiokumppaneita jos eivät halua. Ne eivät enää ole heille relevantteja ihmisiä.
Miksei isän tai äidin puoliso ole omalle lapselle relevantti ihminen? Hankalaksi menee elämä, jos aikoo näitä loppuelämänsä inhota ja vältellä?
Meneekö? Ruman eron jälkeen elämä on jo valmiiksi hankalaa. Aikuinen lapsi voi itse päättää miten haluaa toimia.
Yksi esimerkki elämästä: nuori aikuinen tyttö eli avoliitossa. Ihastui toiseen poikaan joka myös tahollaan eli avoliitossa. Vähän aikaa pettivät molemmat kumppaneitaan, tytön vanhemmat huomasivat mutteivat puuttuneet asiaan, ajattelivat tuon olevan molempien oma elämä. Josaain vaiheessa kun aikaa meni, tytön isä hieman varoitteli, tyttö kohautti olkapäitään, sanoi olevan oma asiansa. Muuttivat kuitenkin myöhemmin suoraan ex-kumppanien luota yhteen, vanhemmat auttoivat muutossa. Kun vanhempien nuorempi lapsi lähti kotoa vanhemmat erosivat. Eroa oli jo suunniteltu pitkään, äidillä oli uusi suhde joka kuitenkin eron jälkeen meni puihin. Tuon, ja erostressin (ja elintason laskun) vuoksi äiti romahti, haki lapset tuekseen. Kertoi asiat omalla tyylillään. Molemmat lapset kääntyivät isää vastaan, isä on kaikkeen syypää jota ei haluta tavata, erityisesti tuo vanhempi tyttö on katkera isälleen. Mies vaikeni, ei halunnut puhua pahaa ex-vaimostaan, lasten äidistä. Menikö elämä oikeudenmukaisesti isän kannalta?
Vanhemmat jotka sotkevat lapsensa eroriitoihin etäännyttävät helposti sekä isän että äidin lapsistaan. Lapsella on omakin elämä miksi tuhlata sitä toisten eropeleihin.
Aikuiset lapset eivät lisäksi ole tyhmiä. Itse kieltäydyn kuuntelemasta ns. avautumisia toisesta vanhemmasta.
Selvittäköön sotkunsa itse, en osallistu.
Et voi tehdä mitään eikä sinun pidäkkään. Tuli mieleen onko ap miehen uusi nainen tai hänen läheisensä.Mutta niin isä teki oman päätöksensä ja lapsi tekee nyt omat päätöksensä. Joko hyväksyy tai ei. Kukaan ei sitä päätöstä tee kuin hän itse ja niin sen pitääkin mennä. Teoilla on seuraukset ja ne pitää vaan hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei ole tehtävissä jos tytär ei halua uutta kumppania nähdä. Itse katkaisin välit isän naisystävään muutama vuosi sitten enkä ole kokenut asiaa ongelmana. Asuin jo omillani ja isä sai päättää tapaako minua minun kodissani vai onko tapaamatta. Sillointällöin koittaa kiristää ja esim. kun valmistuin niin uhkasi olla tulematta kakkukahveille jos vaimo ei pääse, tylysti ilmoitin että olkoon tulematta jos tyttärellä ei sen vertaa ole arvoa.
Tuossakin tapauksessa kun tytär asuu omillaan niin isähän voisi hyvin käydä tyttärellään kylässä vaikka kerran pari kuussa jos haluaisi tytärtään nähdä. Itse ainakin odotan innolla isän tuloa ja on aina ihan mahtavaa isän kanssa vaikka en vaimon kanssa tekemisissä olekkaan.
Ilman muuta näin voi tehdä, ja ainakin pian eron jälkeen voi olla järkevää, oli uusi kumppani mukana eron aikaan tai ei. Mutta ymmärrättehän, että teidän vanhemmillanne on sama oikeus valita haluavatko tutustua teidän uusiin kumppaneihin jos itse eroatte - vai meneekö se myös näin päin?
Aika lapsellinen ajatus, mutta näinkin se toki on.
Ja tosi elämässä tapahtuukin.
Eräs mies teki juuri tuon tempun että petti vaimoaan, oli pienet lapset.
Toinen nainen ilmoitti vaimolle että nyt sun mies alkaa olla mun kanssani.
Mies jäi toisen naisen luo siltä puhelinsoitolta eikä juuri lapsiaan enää tavannut.
Voi sitä isän ikävöinnin määrää.
Tilanne tuli vaimolle täysin puskista.
Edes jälkikäteen pohdittuna hän ei keksinyt mikä liitossa oli vikana.Miehen vanhemmat asettuivat vaimon ja lasten tueksi eivätkä suostuneet tapaamaan uutta naista ja poikaansakin välit ovat tietysti etääntyneet.
Missään nimessä en pidä hyvänä tuota. Mutta halusin tuolla "vastavuoroisuudella" esittää kuinka kompleksista on jos aikuiset ihmiset puuttuvat liikaa toistensa tekemisiin. Jos ette halua nähdä vanhemmillanne uusia puolisoja, entä jos vanhempanne laittaisivat saman ehdon teisän elämälle? Koska vanhemmat saavat itse päättää elämästään vai pitääkö se elää hautaan asti niiden aikuisten lasten ehdoilla ettei heille tule paha mieli? Kun aikuiset lapset taas vaihtavat kumppania jo kun heidän omat lapsensa ovat olleet päiväkoti-ikäisiä. Tämä ikäisteni sukupolvi näyttää olevan tiukassa paikassa: lähes paprikymppiseksi piti tehdä niin kuin vanhemmat sanoo, sitten hoitaa ne lapset vaikka kehnossakin liitossa ja nyt pitäisi elää niinkuin ne aikuiset lapset tahtoo? Tämä kärjistyksenä siitä mit täällä 20-40 vuotiaat kirjoittavat
Eiköhän tässä päde ihan normaali toisten huomioiminen.
Jos teet sanotaan suoraan paskatempun niin seuraukset ovat usein paskat.
Kyllä se näin menee elämässä.
Tämä kuvaamani isän 2 lasta ovat pärjänneet loistavasti elämässä, yliopistotutkinnot , toinen tekee väitöstä.
Lapsenlapsikin on.
Ovat tulleet hoidetuksi äidin ja miehen vanhempien voimin aikanaan.
Isä on ollut isänä uuden naisen lapselle joka ei kuulemma kaksisesti pärjää.
Voin kyllä arvata että isä on saattanut katuakin joskus kun joutuu etäältä seurata lastensa elämää.
Se on nimittäin eri juttu 30v ja 60+ v miehelle.
En ole sinänsä eroa vastaan jos se on välttämätöntä mutta on äärettömän suuria eroja sen suhteen miten sen hoitaa.
avioero- perheen lapsena olen tottunut uusiin ja taas uusiin kumppaneihin. Avoimesti ja hyväksyen alun tutustumisen jälkeen. Mutta aikuisena, kun oma moraalinen arvomaailmani oli jo rakentunut aika vahvaksi, niin en kertakaikkiaan voinut enää hyväksyä isäni selkärangattomuutta, kun hajotti silloisen perheensä uuden lemmen myötä. Miksi pitäisi hyväksyä moraalisesti arveluttavia tekoja vain siksi, että toinen on lähisukulainen?? En hyväksy sivusuhteita muiltakaan, niin miksi hyväksyisin isäni vastuuttomuuden ja valehtelun? Reilua olisi ensin erota ja sitten etsiä uusi. Näin toimiminen olisi kaikille osapuolille helpompi hyväksyä. Mutta kun ei, minä minä ja minun hyvä. Hyi hitto! Miettiessäni isääni, olen tullut tulokseen, että hän on tyypillinen häntäheikki, aina uusi mimmi kierroksessa, lapsista viis!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, 19-vuotias on jo aikuinen ja tulisi myös käyttäytyä kuten aikuinen. Vaikka ero olisi ollut ruma ja ikävä, siihen on varmasti syynsä. Tuskin se äitikään ihan syytön uhri on. Uutta naista on turha kenenkään nimitellä naikkoseksi tms, hän on 19-vuotiaan tuskaan oletettavasti syytön.
Eli, mielestäni aikuisen kuuluu edes kohteliaisuudesta tavata isänsä uusi kumppani, jos ylipäätään mitään välejä tahtoo isäänsä pitää. Ihan sama kun vanhempienkin kuuluu lastensa kumppanivalintoja kunnioittaa, vaikkei niistä pitäisikään. Niin aikuiset nyt vaan toimivat.
Sä olet kyllä ihmeellinen lammas!
Aikuisuuteen juuri kuulu se, että ei enää tarvitse olla kaikkien kanssa samalla tavalla kuin lapsena oli pakko. Ei enää tarvitse sietää ja niellä loukkauksia vaan voi vapaasti valita seuransa.
Aikuisuuteen kuuluu myös vastuu ja velvollisuudet ja toisten ihmisten valintojen kunnioittaminen. Seuransa voi valita, mutta en näen yhtään syytä miksei voisi tavata isänsä mieliksi tämän uutta puolisoa. Ihan kuten isäkin uskoakseni tapaa lapsensa kumppanin, jos lapsi niin toivoo. Peruskäytöstapoja.
Jos isukki ei kunnioita perheen äitiä vaan päättää pettää tätä ja häippää uuden muijan kanssa niin miksi ihmeessä muiden pitäisi kunnioittaa tätä iskukkia ja sen uutta muijaa? Isukki on jo valintansa tehnyt.
Eron voi hoitaa siistimminkin. Mutta joka tapauksessa, aikuisten lasten ei enää tarvitse tavata näitä uusiokumppaneita jos eivät halua. Ne eivät enää ole heille relevantteja ihmisiä.
Miksei isän tai äidin puoliso ole omalle lapselle relevantti ihminen? Hankalaksi menee elämä, jos aikoo näitä loppuelämänsä inhota ja vältellä?
Meneekö? Ruman eron jälkeen elämä on jo valmiiksi hankalaa. Aikuinen lapsi voi itse päättää miten haluaa toimia.
Yksi esimerkki elämästä: nuori aikuinen tyttö eli avoliitossa. Ihastui toiseen poikaan joka myös tahollaan eli avoliitossa. Vähän aikaa pettivät molemmat kumppaneitaan, tytön vanhemmat huomasivat mutteivat puuttuneet asiaan, ajattelivat tuon olevan molempien oma elämä. Josaain vaiheessa kun aikaa meni, tytön isä hieman varoitteli, tyttö kohautti olkapäitään, sanoi olevan oma asiansa. Muuttivat kuitenkin myöhemmin suoraan ex-kumppanien luota yhteen, vanhemmat auttoivat muutossa. Kun vanhempien nuorempi lapsi lähti kotoa vanhemmat erosivat. Eroa oli jo suunniteltu pitkään, äidillä oli uusi suhde joka kuitenkin eron jälkeen meni puihin. Tuon, ja erostressin (ja elintason laskun) vuoksi äiti romahti, haki lapset tuekseen. Kertoi asiat omalla tyylillään. Molemmat lapset kääntyivät isää vastaan, isä on kaikkeen syypää jota ei haluta tavata, erityisesti tuo vanhempi tyttö on katkera isälleen. Mies vaikeni, ei halunnut puhua pahaa ex-vaimostaan, lasten äidistä. Menikö elämä oikeudenmukaisesti isän kannalta?
Vanhemmat jotka sotkevat lapsensa eroriitoihin etäännyttävät helposti sekä isän että äidin lapsistaan. Lapsella on omakin elämä miksi tuhlata sitä toisten eropeleihin.
Aikuiset lapset eivät lisäksi ole tyhmiä. Itse kieltäydyn kuuntelemasta ns. avautumisia toisesta vanhemmasta.
Selvittäköön sotkunsa itse, en osallistu.
Tämän kun mahdollisimman moni tajuaisi. Minusta on tyhmää ja lyhytnäköistä sotkea lasten ja vanhemman suhteita vaikka lapset jo aikuisia olisivat. Kun ihmiset erokriisissä kykenisivät silti käyttäytymään niinkuin itse haluaisivat itselleen tehtävän. Moniko haluaa, että ex panettelee itseä lapsille ja yrittää vieraannuttaa lasta ja vanhempaa? Näin kostetaan omat virheet (itse sitä on puolisonsa valinnut) lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ajoittain esille tulevat keskustelut siitä, että aikuiset lapset eivät tapaa eron jälkeen vanhempaa tai uusia kumppaneita ovat varsin hämmentäviä. Onko tämäkin jotain uutta trendiä, että lapsilla ylipäänsä on sanottavaa tällaiseen?
Minunkin vanhempani erosivat täysikäisyyteni kynnyksellä rumasti, ja koskaan minulta ei ole kyselty haluanko olla tekemisissä uusien puolisoiden kanssa (avioliitto kaatui pettämiseen mutta tuosta henkilöstä ei tullut sitä uutta pysyvää suhdetta, sen sijaan molemmat vanhemmat hankkivat aivan sopimattoman nopeasti ketjun uusia puolisoita). Se on oletettu, ja jos olisin alkanut kintturoimaan minua olisi luultavasti kovisteltu itsekkyydestä ja siitä, etten osaa käyttäytyä. Koska ihmisten kanssa voi olla pintapuolisesti tekemisissä muodon vuoksi, vaikkei olisikaan kiintynyt.
Tilanne ei ehkä ollut optimaalinen eikä vanhempani fiksuja, mutta toisaalta hyvin nopeasti tyydyin ajattelemaan, että vanhemmilla on oma elämänsä ja minulla omani, enkä ole vaivannut päätäni heidän ihmissuhdesotkuillaan sittemmin. Jotenkin tuntuisi oudolta ajatella, että minulla on mitään oikeutta vaatia heitä elämään MINUN haluamallani tavalla. He ovat hyvin epätäydellisiä ihmisiä, mutta niihän me kaikki. Onko täydellinen onnellinen perhe-elämä sitten alunperinkin ollut jotain kuvitelmaa? Joskus on tervettä luopua kuvitelmistaan ja oppia elämään konfliktien ja särmien kanssa ja lakata odottamasta muilta ihmisiltä liikoja. Terapiassakin tämä opetetaan.
Ketjun ensimmäinen fiksu kommentti! Olen samaa mieltä; jos vanhemmat ovat sinnitelleet yhdessä niin kauan kunnes lapset ovat muuttaneet kotoa, niin mitä ihmettä se lapsille kuuluu mitä sen jälkeen tapahtuu? Vanhemmat ovat vanhemmuutensa suorittaneet. Eläköön omaa elämäänsä, määräilemättä vanhempiaan.
Niin niin mutta jos nyt ajatellaan että he ovat vanhemmuutensa suorittaneet , ovat he samalla viivalla kenen tahansa tuttavan kanssa.
Aikuinen lapsi ei voi määrätä vanhempaansa mutta jos aikuisen lapsen mielestä vanhempi on toiminut törkeästi ei hänelle näin ollen ole myöskään mitään velvollisuutta olla tekemisissä eikä hyväksyä noita tekosia.
Siinä joutuu vanhempi miettiä mitä tekee ja mikä on tärkeää ihan niin kuin muussakin elämässä ja muiden ihmisten kanssa.
Ne lapset eivät ole mikään itsestäänselvyys myöskään että teit mitä teit niin aina käy.
Alue: Aihe vapaa
Hei, sinä viisas ihminen, kiitos ymmärryksestä! Täällä nyt kuvatun keissin vuoksi korostuu turhan paljon malli, että aikuisten lasten vanhempien ero olisi aina sen nuoremman naisen perään lähtevän miehes syy, kyllä ne eron syyt ovat monesti vuosikymmeniä vanhat. Ehkä sen verran totta, että miehet monesti eroa suunnitellessaan etsivät jo seuraajaa kun naiset miettivät itseään: erossa nainen löytää itsensä ja mies uuden vaimon? Jos tilastoja katselee, niin itse asiassa keski-ikäiset miehet hakevat eroa harvemmin kuin heidän vaimonsa. Olettaisin, että se tyypillinen tapaus on keski-ikäinen nainen joka erolaput täyttää - ei lähteäkseen nuoren tai vanhemman rakastajan mukaan, vaan lapset aikuisiksi kasvatettuaan ei enää jaksa elää itselleen huonoa elämää johon on itsensä pakottanut lasten kasvatuksen ajaksi. Siinä jää sitten alkoholisoitumassa oleva isä yksin kun vaimo muuttaa pieneen asuntoon jonka pitää siistinä ja alkaa tyytyväisenä elää omaa elämäänsä. Kumpaanko tällaisessa tapauksessa niiden aikuisten lasten pitäisi välit poikki laittaa? Jopa voisivat molempia ymmärtää, heidän vuoronsa elää omalla laillaan nyt kun lapsilla on oma elämä. Ja pohtia olisiko heidän itse ensin elettävä se 25+ vuotta parisuhteessa ja vasta sen jälkeen neuvoa kuinka pitkässä parisuhteessa eletään?