Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastenvalvojasta ok, että 6kk vauva isällään 2yötä putkeen, mitä tehdä?
10.07.2016 |
En löytänyt aiemmin aloittamaani keskustelua, jossa kyselin onko minun suostuttava siihen, että sillon 5kk vauva (nyt siis 6kk ikäinen) olisi isällään joka toinen viikonloppu kaksi yötä putkeen ja sen lisäksi 1-2 arki-iltana muutaman tunnin. Tämä oli miehen ehdotus, joka oli lastenvalvojan mielestä tuollon ekalla tapaamisella ok ja kun minä en ollut tähän suostuvainen niin varattiin uusi aika ja kun nyt taas käytiin niin lastenvalvoja edelleen sitä mieltä, että se pari yötä putkeen on ihan ok. Tällä kertaa vauva oli mukana tuolla tapaamisessa (tätä joku ehdotti edellisessä ketjussa), mutta tästä huolimatta lastenvalvojan mielestä vauva voi olla isällä sen pari yötä putkeen.
Sain paljon neuvoja, miten yrittää saada mies ymmärtämään, ettei hänen ehdotuksensa ole näin pienelle toimiva. Kokeilin neuvoja toteuttaa myös käytännössä, mutta miehen pää ei vaan käänny vaan hän haluaa sen kaks yötä putkeen eikä niin, että vauva olis joka viikonloppu yhden yön hänellä ja lisäks ne arkitapaamiset.
Täällä on vaan yks lastenvalvoja eli toisen mielipiteen kysyminen ei ole mahdollista. Mies on nyt tämän "väliajan", kun varsinaista sopimusta ei ole niin nähnyt vauvaa kolme kertaa arkipäivinä aina muutaman tunnin kerrallaan ja viikonlopulla on pitänyt vauvaa koko päivän, mutta yöksi on tuonut kotiin. Muutaman kerran on jäänyt kyllä meille yöksi ja hoitanut vauvan yöheräilyt ja mä oon saanut nukkua. Ei jostain syystä ole halunnut ottaa vauvaa edes siksi yhdeksi yöksi luokseen, kun ei ole saanut tahtoaan läpi, että vauva olisi hänellä kaksi yötä putkeen.
Niin ja minä oon siis ollut vauvan pääasiallinen huoltaja alusta saakka, osin jo siksi, että mies on käynyt töissä. Sillon, kun vielä oltiin yhdessä ja mies hoiti kerran viikossa vauvan kanssa yöheräilyt, että mä sain nukkua niin aina seuraavana päivänä sai kuulla, että miten miestä väsyttää jne. Tämän takia vähän ihmetyttää, että miksi se on nyt niin äärettömän tärkeää, että vauvan pitäisi näin pienestä asti olla se kaks yötä putkeen isällään. Olen sanonut miehelle myös, että lapsen ollessa isompi voidaan siirtyä hänen ehdottamaansa, mutta nyt se ei ole millään muotoa vauvan etu.
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imetätkö?
Se on ainakin selkeä syy, että ei voi olla.
Imetän kyllä, mutta maitoa tulee sen verran paljon että myös lypsän ja välillä vauva saa myös tissimaitoa pullosta. Joutuisin siis lypsämään enemmän, mikäli vauva ei söisi ollenkaan. Imetys ei kuitenkaan varsinaisesti se ongelma ole vaan minusta ei ole näin pienelle hyväksi olla pääasiallisesta hoitajastaan sitä kahta yötä erossa putkeen ja tästä on ihan tutkimustuloksiakin.
ap
Pointti oli se että kun imetät niin lasta ei tarvitse antaa isälle pitkäksi aikaa. Jättäkää pullo kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosimme kun vauva oli 3kk, alusta saakka lapsi ollut isällään joka toinen viikonloppu. Ei ole ollut mitään ongelmia, lapsi nyt 15v.
No yhyy kun ei nyt vaan ole lapsen etu tuossa iässä olla ensisijaisesta hoivaajasta päiväkausia erossa, vaikka miten päin kääntäisi. Pienellä vauvalla ei ole kykyjä muodostaa useita tasa-arvoisia kiintymyssuhteita. Yksi on ylitse muiden, yleensä äiti. Ei se siitä muutu eron myötä. Vauvalle voi olla hyvinkin traumatisoivaa olla äidistä noin pitkään erossa, ei tee hyvää kehitykselle. Toimita lastenvalvojalle joku perusteos kiintymyssuhdeteoriasta ja etsi miehellekin selkokielelistä tietoa asiasta.
Tasan puoliksi jaetun vanhemmuuden ja yökyläilyn aika on myöhemmin. Isä voi kyllä tavata ja hoitaa lasta nytkin, mutta pitkään ei pitäisi äidistä vielä olla erossa. Luulisi, että mies asian tajuaa, jos rauhassa selittää. Ei kai hän lapselleen haittaa halua aiheuttaa? On myös suuri riski sille, että maidontulo loppuu kokonaan, ei pelkkä lypsäminen riitä kaikilla sitä ylläpitämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö imetä?
Ei imetä. Maidontuotanto loppui kai stressin vuoksi. Luin siis sitä aikaisempaa ketjua aiemmin. :D
Ei loppunut. Imetän, mutta maitoa tulee niin paljon, että joudun joka tapauksessa lypsämään, koska vauva ei syö niin paljon ja välillä vauva saa pullosta tissimaitoa.
ap
Mitä enemmän kypsät sitä enemmän sitä tulee
Onpa idiootin kuuloinen lastenvalvoja. Tulosta ensikerralla luotettavia tutkimuksia mukaan, otat myös jotain aihetta käsitteleviä kirjoja. Yksi yö olisi mielestäni maksimi. Sitä ainakin puolen vuoden ajan, silloin voisi siirtyä kahteen yöhön jos kaikki on mennyt hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mitä? Olet siis riistämässä lapsen isältä oikeuden viettää vauvan kanssa aikaa??
Edelleenkään en ole vaan isä saa kyllä tavata lastaan ja on tavannutkin, niin kun aloituksessa kirjoitin. En vaan ymmärrä miksi näin pieni pitäisi erottaa pääasiallisesta hoitajasta kahdeksi yöksi, se ei todennäköisesti ole hyväksi myöskään vauvalle, jos tutkimustuloksia on uskominen.
ap
Ei se vauva siitä vahingoitu jos viettää isän kanssa aikaa, jopa yön ylikin. Vanhempana ei muista mitään näistä tapahtumista.
Vierailija kirjoitti:
Erosimme kun vauva oli 3kk, alusta saakka lapsi ollut isällään joka toinen viikonloppu. Ei ole ollut mitään ongelmia, lapsi nyt 15v.
Oli varmaan helpotus sulle, niin pääsit ns. tuulettumaan?
Kasvaahan niistä lapsista ihan ihmisiä, kunhan vain hengissä säilyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on yhtä paljon isänsä kuin sinunkin. Ajattelepa vaihtaa paikkaa isän kanssa - jos lapsi olisikin hänen luonaan pääasiallisesti ja sinä olisit etävanhempi, niin paljonko itse haluaisit olla lapsen kanssa? Paljonko lapsesi haluaisi olla sinun kanssasi?
On hyvä jos lapsi oppii jo pienestä pitäen että isä on yhtä pätevä hoitaja kuin äitikin, lapsen etu.
Tavallaan vastasin tähän jo aiemmassa kommentissani, mutta mikäli isä olisi alusta asti ollut vauvan pääasiallinen hoitaja, niin mulle olis ok, että aluksi näkisin vauvaa pari kertaa viikossa muutaman tunnin ja että kerran viikossa vauva olisi yhden yön minulla. Ja kun lapsi kasvaa niin tapaamisia muutetaan sitten sen myötä.
ap
Jos mies vierailisi vaikka joka päivä sinun luonasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusturvallisuuden tunne kehittyy 1-v saakka.
Kun pääasiallinen hoitaja (ja äitihän on kantanut vauvaa jo kauan sisällään,syke ym tuo turvallisuutta)
katoaa vauvan näköpiiristä, vauva kokee kauhun tunnetta, sillä hän ei ole vielä eriytynyt äidistä.
Hän uskoo, että äiti ja hän, vauva on yhtä.
Ei ole oikein vauvaa kohtaan tuollainen sopimus. Älä turhaan tunne syyllisyyttä.
Sanot asiat suoraan ja puolustat lapsesi oikeuksia!
Mies saa kyllä haluamansa myöhemmin. Ensin vauvan oikeudet ja sitten vasta isän velvollisuudet.
Onko paikkakunnallasi neuvolapsykologia tai perheneuvolaa josta saisit lausunnon siitä, ettei näin pienelle vauvalle ole hyväksi olla niin pitkään erossa ensisijaisesta hoitajastaan? Mietityttää onko lastenvalvoja edes pätevä, kun ei moista asiaa nykyaikana tiedä! Pikkupaikkakunnille kun on joskus vaikea saada päteviä työntekijöitä niin voidaan palkata määräaikaisesti joku joka ei täytä kelpoisuusvaatimuksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mitä? Olet siis riistämässä lapsen isältä oikeuden viettää vauvan kanssa aikaa??
Edelleenkään en ole vaan isä saa kyllä tavata lastaan ja on tavannutkin, niin kun aloituksessa kirjoitin. En vaan ymmärrä miksi näin pieni pitäisi erottaa pääasiallisesta hoitajasta kahdeksi yöksi, se ei todennäköisesti ole hyväksi myöskään vauvalle, jos tutkimustuloksia on uskominen.
ap
Ei se vauva siitä vahingoitu jos viettää isän kanssa aikaa, jopa yön ylikin. Vanhempana ei muista mitään näistä tapahtumista.
Voi luoja... Siis jos ei muista, se ei ole voinut vaikuttaa? Että kaikki mahdolliset tutkimustulokset varhaislapsuuden tärkeydestä voidaan noin vaan unohtaa?
En ota kantaa siihen, onko isällä oikeus kuinka laajaan tai lyhyeen tapaamisaikaan kerrallaan. Mielestäni on kuitenkin selvää, että imeväisikäisen (vielä imetettävänä olevan) lapsen etu EI ainakaan ole olla erossa imettäjästään kahta yötä. Tämä on mielestäni aika selvä asia, puntaroi sitä sitten äiti, isä tai lastenvalvoja. Ei, vaikka pulloruokinta onnituisi. Ei, vaikka maidontuotanto ei loppuisi. Ei, vaikka se kaikille osapuolille sopisi. Lapsen etu ratkaisee, ei vanhempien. Tämän minun mielestäni ymmärtää aivan maalaisjärjelläkin, ilman erityistä koulutusta tai edes vanhemmuuden kokemusta. Piste.
T. Äippänlan terkkari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, henkilökohtaisesti mä kyllä erotilanteessa antaisin vauvan isälleen tuollaisella sopimuksella. Tärkeä se isäkin on. Meillä on kotivuoro vaihtunut molempien poikien kanssa siinä 6kk iässä, eli äiti on palannut opintoihin/töihin ja isä ollut päivät vauvan kanssa. Olen myös ihan surutta käynyt omissa menoissani heti lasten syntymän jälkeen, siinä missä isäkin.
Tätä ei voi täysin verrata aloittajan tilanteeseen. Kyseessä on ollut vain päivän erossa olo, aloittajan tapauksessa pienen vauvan pitäisi olla kaksi vuorokautta erossa ensisijaisesta hoitajastaan ja tämä ei ole millään muotoa hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mitä? Olet siis riistämässä lapsen isältä oikeuden viettää vauvan kanssa aikaa??
Edelleenkään en ole vaan isä saa kyllä tavata lastaan ja on tavannutkin, niin kun aloituksessa kirjoitin. En vaan ymmärrä miksi näin pieni pitäisi erottaa pääasiallisesta hoitajasta kahdeksi yöksi, se ei todennäköisesti ole hyväksi myöskään vauvalle, jos tutkimustuloksia on uskominen.
ap
Ei se vauva siitä vahingoitu jos viettää isän kanssa aikaa, jopa yön ylikin. Vanhempana ei muista mitään näistä tapahtumista.
Yksi yö olisi minusta vielä ok, mutta kaksi yötä liikaa.
ap
Mitä hulluäitejä täällä on koko palsta täynnä? Totta kai isä voi ja osaa hoitaa vauvaa 2 yötä. Eihän se mikään ventovieras ole vaan vauvan isä joka on hoitanut ennenkin vauvaa. Nyt valot päälle, eihän tuossa ole mistään muusta kyse kuin äidin halusta erottaa lapsi isästään.
Tämä ei ole asia, jossa anekdotaaliset tiedot ("kyllä meidänkin Lilli-Petteri oli vauvana puolet viikosta isovanhempien luona kun äitiä vähän väsytti, ja ihan hyvä siitä tuli") ovat juuri minkään arvoisia, koska tutkimustieto hyvinkin yksiselitteisesti osoittaa, että pienen lapsen erottaminen ensisijaisesta kiintymysuhteestaan on riski tuleville kiintymyssuhteen häiriöille. Joo, voi olla että mitään ongelmia ei tule, mutta voi olla että tulee. Millainen vanhempi haluaa riskeerata lapsen kehityksen noin herkässä iässä? Toivon kovasti, että kyseessä on vain ahdistunut isä, joka ei tiedä asioista, eikä kiusanteko äitiä kohtaan lapsi välikappaleena.
Olen todella voimakkaasti sitä mieltä, että isille pitäisi antaa enemmän vastuuta lastenhoidossa ja heidän pitäisi myös ottaa sitä mm. pitämällä aktiivisemmin hoitovapaita. 6kk ikäinen vauva ei kuitenkaan vielä ole sopivassa iässä liialliselle vastuunjaolle, vaikka isä voikin toki osallistua arjen hoitotoimiin. Vaikkapa vuoden kuluttua tilanne on ihan eri, ja isäkin saa enemmän aikaa lapsen kanssa kahden kesken.
"Samoihin aikoihin hänen tarkkaavaisuutensa kohdistuu voimakkaasti siihen ihmiseen, joka poistaa hänen epämukavan olonsa. Vauvan kokemukset mielihyvästä ja –pahasta ovat pohjimmainen syy siihen, että hän alkaa rakentaa psyykkistä suhdetta äitiinsä. Vauva ei kuitenkaan erota itseään aluksi äidistä, vaan kokee olevansa yhtä äidin kanssa; vauvan ja äidin suhde on symbioottinen (0 - 4 kk).
Vauvan ja äidin symbioosi on edellytys lapsen itsenäistymiselle erilliseksi yksilöksi. Jos ei ole ollut psyykkisesti toisesta riippuvainen, ei voi psyykkisesti erotakaan toisesta. Mahlerin mukaan lapsi ymmärtää oman erillisyytensä 2 - 3 vuoden iässä. Oman erillisyyden ja yksilöllisyyden ymmärtäminen vaatii kuitenkin pitkän prosessin, joka käynnistyy 4 - 5 kuukauden iässä ja jonka aikana lapsi tiedostaa yhä enenevässä määrin itsensä ja muut ihmiset. Tätä neljän vaiheen kautta etenevää prosessia kutsutaan lapsen psykologiseksi syntymäksi.
1) eriytymisen aika 5 - 8/10 kk
2) harjoitteluvaihe 8/10 - 15 kk
3) lähentymisvaihe 15 - 24 kk
4) yksilöllisyyden vaihe 24 kk ->
Symbioosia seuraavassa eriytymisvaiheessa lapsi tutustuu aktiivisesti ulkoiseen maailmaan. Hänen tarkkaavaisuutensa vaihtelee äidin ja ulkomaailman välillä. Psyykkinen irtautuminen äidistä alkaa. Tälle kaudelle tyypillistä ovat tarkistuskatseet: lapsi kääntää katseensa äitiin tarkistaakseen, että tämä on yhä olemassa. Lapsi tiedostaa nyt, että äiti aiheuttaa mielihyvää, ja siksi vieraitten ihmisten kohtaaminen voi olla pelottavaa. Vieraat herättävät pelon siitä, että äidin voi menettää, että hänestä voi joutua erilleen. Tätä lapsen kauhua kutsutaan eroahdistukseksi eli eropeloksi.
Vuoden ikää lähestyessään, minätietoisuuden harjoitteluvaiheessa, lapsi pystyy liikkumaan ensin kontaten, sitten kävellen. Hän tutkii aktiivisesti maailmaa, kaikki uusi kiinnostaa ja vetää puoleensa. Lapsi pystyy nyt pitämään jonkin aikaa mielessään mielikuvaa äidistä, ja mielikuva turvanaan hän uskaltautuu tekemään tutkimusretkiään. Mielikuva on kuitenkin vielä hauras ja siksi lapsi käy välillä koskettamassa äitiä, “tankkaamassa turvallisuutta”, vahvistaakseen sitä.
Lähentymisvaiheessa lapsi alkaa kognitiivisen ja fyysisen kehityksensä myötä vähitellen ymmärtää, ettei hänen mielikuvansa äidistä ja äiti ole yksi ja sama. Kuvitelmat omasta ja äidin kaikkivoipaisuudesta heikkenevät, ja lapsi tuntee itsensä avuttomaksi. Tämä sisäsyntyinen eroahdistus ilmenee äidin varjostamisena ja kiukutteluna. Jos lapsi ei saa äidin huomiota osakseen, hän tekee jotain sellaista, mikä saa äidin kiinnittämään huomionsa häneen. Lapsen on vähitellen hyväksyttävä se, että hän on äidistä erillinen yksilö. Lapsi ratkaisee tämän riippuvuuden ja itsenäisyyden ristiriidan kehittämällä omaa itsenäisyyttään. Hän mm. haluaa syödä itse. Kontaktia aikuiseen lapsi hakee nyt sanojen ja leikin avulla.
Kolmanteen ikävuoteen mennessä, yksilöitymisen vaiheessa, lapsi vähitellen hyväksyy oman erillisyytensä,
Hyvän ja pahan yhdistäminen omaan minäkäsitykseen on keskeistä persoonallisuuden integraatiossa. Symbioosissa (0 - 4 kk) vauva ei Mahlerin mukaan vielä koe minäkokemuksia. Eriytymisvaiheessa (5 - 10 kk) lapsi tuntee fyysisen erillisyyden riemua ja liittää itseensä pelkästään mielihyvää. Mielipaha sijoittuu vain ulkomaailmaan. Vähitellen kokemusten karttuessa lapsi oppii, että häneen kuuluu myös heikkoutta ja tarvitsevuutta. Kävelemisen ja kielen oppiminen ovat tärkeitä taitoja minäkäsityksen muodostumisessa. Jos lapsi ei pysty hyväksymään itsessään sekä hyvää että pahaa, hänen on vaikea kestää mielipahaa, ja hän on altis persoonallisuuden häiriöille. (Himberg ym. 2 000, s. 65 - 68)."
Ensimmäinen vastaus hakusanoilla: vauvan eriytyminen äidistä
Mieti vauvan kannalta asioita! Ja älä väheksy tuntemuksiasi. Olethan herkistynyt pienen ihmistaimen tarpeille luonnon mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei muuttunut. Tämän saman olen kirjoittanut aiempaan ketjuuni.
ap