Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?
Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?
Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.
Kommentit (835)
Vierailija kirjoitti:
Itse havahduin minimalismiin noin vuosi sitten ja sen jälkeen olen tyhjentänyt asunnostani ainakin neljä täyttä autokuormaa tavaraa. Osan olen myynyt, osan lahjoittanut ja aika ison osan sitten dumpannut ihan kaatopaikalle. Itseäni poisheittäminen ahdistaa ekologisista syistä ja ehkä siksi olenkin säästellyt mitä kummallisempia tavaroita. Nyt kun tuon valtavan työn on tehnyt, ei todellakaan halua enää ostaa kotiinsa yhtäkään turhaa tavaraa, enää koskaan.
Itseäni on kyllä aina viehättänyt ajatus tulla toimeen mahdollisimman vähällä. Joskus nuorena niin tuli elettyä ihan välttämättömyyden pakosta. Olen aina myös nauttinut reppureissaamisesta ja pienissä tiloissa pärjäämisestä tyyliin siirtolapuutarhamökki ja purjevene. On jotenkin vapauttavaa, kun tajuaa, ettei elääkseen oikeastaan tarvitse juuri mitään.
Meillä on keskimäärin tavaraa ihan liikaa, moninkertaisesti yli oman tarpeen. Asia mistä useimmilla on pulaa on aika.
Tästä oli jossain youtuben aiheeseen liittyvässä luennossa puhetta - ihminen käyttää elämästään vuosittain todella paljon aikaa tavaroiden etsimiseen. Mikä vain pahentaa tunnetta siitä, että aikaa ei ole.
Kun tavaroita on vähän ja niillä on oma "koti" kodissasi, aikaa ei kulu etsimiseen.
En tajua. Ostatteko huviksenne asioita jotka eivät ole tarpeellisia? Kirjat eivät ole ongelma, nehän ovat hyllyissä ja en enää edes omista kirjastokorttia. Mutta muita tavaroita ostan vain tarpeeseen, esimerkiksi hajonneiden tilalle tai tarpeeseen, enimmäkseen työkaluja tai varaosia.
Kemikaalit ja kaikki epäluonnollinen oli se syy.
Juuri oli uutisissa että tulehdukselliset suolistosairaudet lisääntyneet lapsilla räjähdysmäisesti.
Jokainen ostamatta jätetty tuote vähentää kodin kemikaalikuormaa.
Ruoat on luomua ja selkeitä makuja, aitoja makuja. Ei lisäaineita.
Laihduin 10kiloa kahdessa vuodessa kun siirryin itse tehtyyn luomu ruokaan.
Ostamatta oleminen on.perheemme ihanin harrastus. Kiva katsella tuotteita kaupassa ja nauraa lopulta....kjäh kjäh, en osta!!!!
Meillä on tavaraa joka lähtöön. Ei voi mitään kun saa ilmaiseksi niin pakkohan se on ottaa. Joskus viedään jotain pois mutta samalla tulee jo jotain tilalle.
Tuntuu jotenkin hullunkuriselta, että minimalistiketjuissa aina kehoitetaan lisäämään omaa riippuvuuttaan digiteknologiasta (valokuvat, kirjat, musiikki, kaikki digimuotoon).
Jotenkin oma käsitykseni toimivasta minimalismista on sellaista 1940-luvun funktionalismia. Ei silloin ihmisillä ollut liikaa ylimääräistä krääsää, vaikka joillain tavaroilla olikin puhtaasti esteettistä tai tunnearvoa. Eikä kirjat hyllyssä omilla paikoillaan tainneet juuri ketään ahdistaa.
Moni tuntuu ymmärtävän minimalismin väärin. Minimalismi ei ole sitä, että heität mahdollisimman paljon tavaraa pois, vaan sitä, että ostat mahdollisimman vähän tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisen kommentoijan listassa oli "tavarat mitä ei ole käytetty vuoteen"
Tämä ei kyllä päde. Minulla on paljon vaatteita ja harrastuksiin liittyviä juttuja, joita en välttämättä käytä kertaakaan edes vuositasolla. Mutta eivät ne turhia ole, päinvastoin. Hölmöä olisi joutua ostamaan uusia vaatteita/tavaroita siksi, että on vanhat heittänyt menemään. Tai jättää harrastamatta, kun ei lle enää välineitä. Esim. sukset, luistimet.
Minulla on 10-15 v vanhoja vaatteita, jotka tulevat ajoittain käyttöön vieläkin. Mökille vien tavaraa myös. Äitivainaa tapasi sanoa, että "aika tavaran nautitsee". Keksin tavaroille uusiokäyttöä, käytän "varaosina" ja korjausmateriaalina.
Ehken siis ole minimalisti vaan hyötykäyttäjä, loppuunkäyttäjä.Kuinka moni käyttää vuonna 2003 hankittuja kenkiä? Takkia? Puseroa? Niinpä.
Ostat huonolaatuista tavaraa, jos kengät tai takki ei kestä 15 vuotta. Osta jatkossa laadukkaampaa.
Minimalismiksiko tätä ennen niin normaalia elämää nykyään kutsutaan? Siis että käyttämätöntä tavaraa tarjotaan läheisille ja jos eivät tarvitse, viedään hyväntekeväisyyteen. Roskat toimitetaan roskiin. Ja että vaatteita ostetaan tarpeeseen ja käytetään loppuuun ja koti kalustetaan lopulliseksi omien tarpeiden ja kauneusarvojen mukaan, vaihdetaan vain uusia tekstiilejä kuluneiden tilalle (kuluneet käytetään loppuun esim. rätteinä). Joulu -ym koristeet ovat samat vuodesta toiseen (tunnearvoakin tulee). Kauneus kestää aikaa, trendit vaihtuvat ja ovat joskus rumia ja kylmiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu jotenkin hullunkuriselta, että minimalistiketjuissa aina kehoitetaan lisäämään omaa riippuvuuttaan digiteknologiasta (valokuvat, kirjat, musiikki, kaikki digimuotoon).
Jotenkin oma käsitykseni toimivasta minimalismista on sellaista 1940-luvun funktionalismia. Ei silloin ihmisillä ollut liikaa ylimääräistä krääsää, vaikka joillain tavaroilla olikin puhtaasti esteettistä tai tunnearvoa. Eikä kirjat hyllyssä omilla paikoillaan tainneet juuri ketään ahdistaa.
Juuri näin. Todella moni "minimalisti" korostaa, kuinka ei ole riippuvainen markkinavoimista, vaikka digibisnes on tämän ajan jättibisnes.
Ei tarvitse olla mikään foliohattu ymmärtääkseen, että kun ihmisten koko elämä on verkossa, verkon hallinnoija voi pyytää palveluksistaan mitä vain. Ilmaiset palvelut ovat vain välivaihe.
Minimalismi, te edes tiedä mitä se tarkoittaa. Elämä teiltä puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin toissa viikonloppuna jeesaamassa ystävääni. Hänellä on 3 lasta ja yhden synttäreitä juhlittiin Hoplopissa.
Olin siellä n 4 h, minut haettiin kotoa, vietiin kotiin. Juhlissa minulla oli tosi hauskaa. Autoin , otin vieraita vastaan , katsoin menoa jne.
Ystäväni oli pakannut minulle tarpeetonta heiltä minulle. 3 kassillista vaatteita ja pari perusmuovikassillista kaikkea muuta.
Lapset halusivat n 10 vaatetta ja kaikki muut laitettiin kirppiskasaan.
2 x vuodessa minulla on 10 banaanilaatikon kiintiö. Tavarat haetaan n touko- ja marraskuussa ja silloin myös tilitetään puolen vuoden myyntilasku.
Tämä on tapahtunut jo reippaasti yli 10 krt, minulla oli joulu- ja tammikuussa tullut vain muutama tavara, nyt sain 3 laatikollista.
Esim minulla on paljon vaatteita, mutta niistä on rakennettu vaatekokonaisuuksia ja on paljon vaatteita, joita käytän vain pari krt vuodessa. Vaatteet ovat valtaosin lahjoituksia tai minun erittäin vanhoja. Minun onneni ihmiset ostavat paljon vaatteita.
Meidän kotia voi sanoa lähes minimalistin kodiksi.
Laskin joululomalla irtaimiston, esim laskin Legot yhdeksi mutta jokainen kirja omanaan ja omaisuutta on n 5000 kpl. Olin hyvin luopua vaikka tuhannesta, mutta pidän kaikista.Teen paljon aina askarteluja ja nyt on tilanne, että käytännössä kaikki raaka-aine on loppu. Ompelulankaa löytyy, mutta eipä hirveesti muuta. Valmiita käsitöitä on pääsiäiseksi tehty. Viime joulun joulukäsityöt menivät lähes kaikki kaupaksi , loput annoin joululahjoiksi.
Kuulostaa ihan mukavalta elämäntavalta, jos on paljon aikaa ja mielenkiintoa kamojen pyörittelyyn. Mutta aikuinen ihminen, joka kutsuu itseään minimalistiksi ja suoltaa samaan aikaan askarteluja lahjaksi toisille, on hieman... epälooginen. Lasten askartelut vielä ymmärrän.
Mitä epäloogisuutta on siinä, että itseään minimalististiksi kutsuva ihminen harrastaa? Toiset osaavat oikeasti tehdä kauniita asioita. Sukulaiseni askartelee paljon kaikkea, on jo eläkkeellä. Myy myös näitä tuotoksiaan ja osa jopa viedään käsistä, en ole kuullut kenenkään valittavan näistä askarteluista vaikka lahjaksi tulisi.
Taas moni hoitsu luulee että kakun voi syödä ja säästää! Kyllä se elämä valuu ohi kun ei koskaan saa mitään, matkusta missään, nysvää vaan kakaroitten kanssa vitivalkoisen tyhjän asunnon keskellä naama kokonaan somessa.
Vierailija kirjoitti:
Taas moni hoitsu luulee että kakun voi syödä ja säästää! Kyllä se elämä valuu ohi kun ei koskaan saa mitään, matkusta missään, nysvää vaan kakaroitten kanssa vitivalkoisen tyhjän asunnon keskellä naama kokonaan somessa.
Tämä.
Itse havahduin minimalismiin noin vuosi sitten ja sen jälkeen olen tyhjentänyt asunnostani ainakin neljä täyttä autokuormaa tavaraa. Osan olen myynyt, osan lahjoittanut ja aika ison osan sitten dumpannut ihan kaatopaikalle. Itseäni poisheittäminen ahdistaa ekologisista syistä ja ehkä siksi olenkin säästellyt mitä kummallisempia tavaroita. Nyt kun tuon valtavan työn on tehnyt, ei todellakaan halua enää ostaa kotiinsa yhtäkään turhaa tavaraa, enää koskaan.
Itseäni on kyllä aina viehättänyt ajatus tulla toimeen mahdollisimman vähällä. Joskus nuorena niin tuli elettyä ihan välttämättömyyden pakosta. Olen aina myös nauttinut reppureissaamisesta ja pienissä tiloissa pärjäämisestä tyyliin siirtolapuutarhamökki ja purjevene. On jotenkin vapauttavaa, kun tajuaa, ettei elääkseen oikeastaan tarvitse juuri mitään.
Meillä on keskimäärin tavaraa ihan liikaa, moninkertaisesti yli oman tarpeen. Asia mistä useimmilla on pulaa on aika.