Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?
Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?
Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.
Kommentit (835)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minimalisti vähentää esimerkiksi kirjoja tai askarteluesineitä? Minua kiinnostaa minimalismi kovasti, mutta aina tuntuu, että se siivoaminen kaatuu siihen että "ei raaski luopua" hyvistä kirjoista jne. Pahinta on, että ammatiltani ja harrastuksiltani minulla on hurjat määrät käsityö- ja maalaustarvikkeita, sekä kokonainen kokoelma taidekirjoja. Olen joskus miettinyt erillistä studiotilaa, jonne kyöräisin kaikki nuo tavarat. Muut tavarat kuten vaatteet minulla pysyvät joten kuten hallinnassa, enkä hirvesti ostele uutta.
Minä rakastan kirjoja ja olen luopunut perinteisistä kirjoista. Ostan nykyisin amazonista kirjat sähköisessä muodossa ja luen padilta. Jos taidekirjat ovat rakkaita niitä voi tutkia myös isommalta näytöltä. Kuvien yksityiskohtien katseluun nykymedia antaa itse asiassa paremmat mahdollisuudet.
Ennen minua kummastutti joidenkin ihmisten kodeissa kirjahyllyt, joilta puuttuivat kirjat. Nykyisin en kummastele, koska kirjattomuus ei kerro vielä mitään.
Minua taas aina kummastuttavat ihmiset, jotka tarjoavat e-kirjoja kokonaisen huolella kuratoidun kirjahyllyn korvikkeeksi. Erityisesti taidekirjojen kohdalla e-kirja on heikko korvike. Samoin kirjailijan itsensä signeeraama ensipainos on vaan kiva omistaa.
Voi myös laskea, paljonko maksaa tuhannen kirjan vaihtaminen e-kirjoiksi. Varovaisella viiden euron kappalehinnalla kirjahyllystä eroon pääsemiselle tulee hintaa 5000 euroa, eikä mitään takuuta ole olemassa sille, kuinka kauan laitteet ja formaatit ovat käytössä. Puhumattakaan siitä, että monia kirjoja ei edes saa e-versioina.
Itsekin luen uutuuksia e-kirjoina, mutten ikinä väittäisi, että voisin korvata niillä omaa kirjahyllyäni. Koska en voi.
Mitä tulee tuon edeltävän kirjoittajan pohdintoihin, minimalismia voi soveltaa eri elämänalueilla. Jos rakastaa maalausta ja käsitöitä, ei tietenkään pidä luopua näihin liittyvistä tarvikkeista. Sen sijaan voi vaikka yksinkertaistaa keittiörutiineitaan, jotta jää enemmän aikaa näille tärkeille harrastuksille.
Kannattaa myös tutkailla, onko oikeasti tyytyväinen niihin kättensä tuotoksiin, eli menevätkö ne käyttöön/esille. Jos eivät, kannattaa miettiä, miten voisi toimia toisin. Itse ostan nykyään vain ohuita neulelankoja, koska paksut neuleet valmistuvat liian nopeasti, eikä niille juurikaan ole käyttöä. Jos en ole 100 % tyytyväinen työhön, puran sen ja pesen langat. Mieluummin yksi todella hieno, ohut kirjoneule, jota teen vuoden, kuin viisi vähän sinnepäin sutaistua.
Yksi aineeton taiteen muoto on musiikki. Esimerkiksi viulu vie mitättömän vähän tilaa, mutta sen parissa ei riitä ihmisikä.
hah :) Laaja kirjakokoelma on yhtä hölmö kuin levykokoelma. Sen voi todentaa matemaattisesti. Voit ihan laskea, kuinka monta kertaa ehdit keskivertoelämän aikana kuunnella/lukea jonkin teoksen ja mikä on todennäköisyys, että ehdit inhimillisesti ottaen tehdä sen.
eKirjat ja kirjasto ovat ratkaisu. Vain hamstraaja haluaa sen kosketeltavan tavaran joka tuo turvaa.
Lukunopeus vaihtelee. Minulla oli jo alakouluikäisenä satoja kirjoja (joskus aloin laskemaan,lopetin 500 kohdalla), olin lukenut ne kaikki. Lisäksi käytin jo silloin ahkerasti kirjastoa, mutta eihän siellä kaikkia kirjoja ole saatavilla, ei myöskään sähköisessä muodossa. En tiedä montako kirjaa olen näiden 40 lukutaitoisen vuoden aikana ehtinyt lukea, mutta tuhansia niitä on.
Tämä oli niin ihana viesti, johon oli saatu sopimaan niin monenlaista itsekehua.
Minä opin lukemaan jo neljävuotiaana...
Minä olen nopea lukemaan...
Minä olen kulttuurikodista, jossa minut jo lapsena hukutettiin kirjapaljouteen...
Minulla on niin laaja kirjamaku, ettei tavallisten ihmisten kirjasto tyydytä sitä alkuunkaan...
Ja jos ei vielä teille hitaammille tullut selviksi, niin loppuun vielä kertaan että minä luen joka vuosi todella paljon kirjoja...Lukea kyllä varmasti osaat, mutta keskustelutaidoissa taito on vasta kehittymässä.
Ei vaan että joku asia mikä on toiselle turhuutta ja sen voi korvata jollain digitaalisella, on toiselle sitä tärkeintä, ja hän mieluummin luopuu kaikista astioistaan ja huonekaluistaan ennen kuin siitä. Jos olisi pakko. Mitä ei ole btw.
Ohis kirjarakastaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minimalisti vähentää esimerkiksi kirjoja tai askarteluesineitä? Minua kiinnostaa minimalismi kovasti, mutta aina tuntuu, että se siivoaminen kaatuu siihen että "ei raaski luopua" hyvistä kirjoista jne. Pahinta on, että ammatiltani ja harrastuksiltani minulla on hurjat määrät käsityö- ja maalaustarvikkeita, sekä kokonainen kokoelma taidekirjoja. Olen joskus miettinyt erillistä studiotilaa, jonne kyöräisin kaikki nuo tavarat. Muut tavarat kuten vaatteet minulla pysyvät joten kuten hallinnassa, enkä hirvesti ostele uutta.
Minä rakastan kirjoja ja olen luopunut perinteisistä kirjoista. Ostan nykyisin amazonista kirjat sähköisessä muodossa ja luen padilta. Jos taidekirjat ovat rakkaita niitä voi tutkia myös isommalta näytöltä. Kuvien yksityiskohtien katseluun nykymedia antaa itse asiassa paremmat mahdollisuudet.
Ennen minua kummastutti joidenkin ihmisten kodeissa kirjahyllyt, joilta puuttuivat kirjat. Nykyisin en kummastele, koska kirjattomuus ei kerro vielä mitään.
Minua taas aina kummastuttavat ihmiset, jotka tarjoavat e-kirjoja kokonaisen huolella kuratoidun kirjahyllyn korvikkeeksi. Erityisesti taidekirjojen kohdalla e-kirja on heikko korvike. Samoin kirjailijan itsensä signeeraama ensipainos on vaan kiva omistaa.
Voi myös laskea, paljonko maksaa tuhannen kirjan vaihtaminen e-kirjoiksi. Varovaisella viiden euron kappalehinnalla kirjahyllystä eroon pääsemiselle tulee hintaa 5000 euroa, eikä mitään takuuta ole olemassa sille, kuinka kauan laitteet ja formaatit ovat käytössä. Puhumattakaan siitä, että monia kirjoja ei edes saa e-versioina.
Itsekin luen uutuuksia e-kirjoina, mutten ikinä väittäisi, että voisin korvata niillä omaa kirjahyllyäni. Koska en voi.
Mitä tulee tuon edeltävän kirjoittajan pohdintoihin, minimalismia voi soveltaa eri elämänalueilla. Jos rakastaa maalausta ja käsitöitä, ei tietenkään pidä luopua näihin liittyvistä tarvikkeista. Sen sijaan voi vaikka yksinkertaistaa keittiörutiineitaan, jotta jää enemmän aikaa näille tärkeille harrastuksille.
Kannattaa myös tutkailla, onko oikeasti tyytyväinen niihin kättensä tuotoksiin, eli menevätkö ne käyttöön/esille. Jos eivät, kannattaa miettiä, miten voisi toimia toisin. Itse ostan nykyään vain ohuita neulelankoja, koska paksut neuleet valmistuvat liian nopeasti, eikä niille juurikaan ole käyttöä. Jos en ole 100 % tyytyväinen työhön, puran sen ja pesen langat. Mieluummin yksi todella hieno, ohut kirjoneule, jota teen vuoden, kuin viisi vähän sinnepäin sutaistua.
Yksi aineeton taiteen muoto on musiikki. Esimerkiksi viulu vie mitättömän vähän tilaa, mutta sen parissa ei riitä ihmisikä.
hah :) Laaja kirjakokoelma on yhtä hölmö kuin levykokoelma. Sen voi todentaa matemaattisesti. Voit ihan laskea, kuinka monta kertaa ehdit keskivertoelämän aikana kuunnella/lukea jonkin teoksen ja mikä on todennäköisyys, että ehdit inhimillisesti ottaen tehdä sen.
eKirjat ja kirjasto ovat ratkaisu. Vain hamstraaja haluaa sen kosketeltavan tavaran joka tuo turvaa.
Lukunopeus vaihtelee. Minulla oli jo alakouluikäisenä satoja kirjoja (joskus aloin laskemaan,lopetin 500 kohdalla), olin lukenut ne kaikki. Lisäksi käytin jo silloin ahkerasti kirjastoa, mutta eihän siellä kaikkia kirjoja ole saatavilla, ei myöskään sähköisessä muodossa. En tiedä montako kirjaa olen näiden 40 lukutaitoisen vuoden aikana ehtinyt lukea, mutta tuhansia niitä on.
Tämä oli niin ihana viesti, johon oli saatu sopimaan niin monenlaista itsekehua.
Minä opin lukemaan jo neljävuotiaana...
Minä olen nopea lukemaan...
Minä olen kulttuurikodista, jossa minut jo lapsena hukutettiin kirjapaljouteen...
Minulla on niin laaja kirjamaku, ettei tavallisten ihmisten kirjasto tyydytä sitä alkuunkaan...
Ja jos ei vielä teille hitaammille tullut selviksi, niin loppuun vielä kertaan että minä luen joka vuosi todella paljon kirjoja...Lukea kyllä varmasti osaat, mutta keskustelutaidoissa taito on vasta kehittymässä.
Ei vaan että joku asia mikä on toiselle turhuutta ja sen voi korvata jollain digitaalisella, on toiselle sitä tärkeintä, ja hän mieluummin luopuu kaikista astioistaan ja huonekaluistaan ennen kuin siitä. Jos olisi pakko. Mitä ei ole btw.
Ohis kirjarakastaja
Kirjoista pitäminen on ilmeisesti asia, jota on vaikea ymmärtää ellei itse ole kirjojen ystävä. Näissä keskusteluissa on muun muassa väitetty, että kirjat ovat hyllyssä näyttämisen halun vuoksi. Ei, ei, ei.
Samoin nuo sävyltään suorastaan aggressiiviset "neuvot", kuinka kirjoja ei nykypäivänä tarvitse mihinkään, ovat jotenkin hupaisia. Minulle minimalismi on muun muassa sitä, että elän autotonta elämää kaupungissa, jossa melkein kaikilla on auto. En silti ala täällä riehua, miten turha se "jatke" muille on. En ole käännyttämässä ketään.
Ja omasta minimalismistani sen verran, että lupauduin juuri tekemään 50-prosenttista työaikaa vuoteen 2020, ja tarkoitus on sovittaa kulutus tähän. Kirjojen osalta käytän omaa hyllyäni ja kirjastoa, ja muutenkin pyrin pitämään hyvää huolta kaikesta omistamastani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minimalisti vähentää esimerkiksi kirjoja tai askarteluesineitä? Minua kiinnostaa minimalismi kovasti, mutta aina tuntuu, että se siivoaminen kaatuu siihen että "ei raaski luopua" hyvistä kirjoista jne. Pahinta on, että ammatiltani ja harrastuksiltani minulla on hurjat määrät käsityö- ja maalaustarvikkeita, sekä kokonainen kokoelma taidekirjoja. Olen joskus miettinyt erillistä studiotilaa, jonne kyöräisin kaikki nuo tavarat. Muut tavarat kuten vaatteet minulla pysyvät joten kuten hallinnassa, enkä hirvesti ostele uutta.
Minä rakastan kirjoja ja olen luopunut perinteisistä kirjoista. Ostan nykyisin amazonista kirjat sähköisessä muodossa ja luen padilta. Jos taidekirjat ovat rakkaita niitä voi tutkia myös isommalta näytöltä. Kuvien yksityiskohtien katseluun nykymedia antaa itse asiassa paremmat mahdollisuudet.
Ennen minua kummastutti joidenkin ihmisten kodeissa kirjahyllyt, joilta puuttuivat kirjat. Nykyisin en kummastele, koska kirjattomuus ei kerro vielä mitään.
Minua taas aina kummastuttavat ihmiset, jotka tarjoavat e-kirjoja kokonaisen huolella kuratoidun kirjahyllyn korvikkeeksi. Erityisesti taidekirjojen kohdalla e-kirja on heikko korvike. Samoin kirjailijan itsensä signeeraama ensipainos on vaan kiva omistaa.
Voi myös laskea, paljonko maksaa tuhannen kirjan vaihtaminen e-kirjoiksi. Varovaisella viiden euron kappalehinnalla kirjahyllystä eroon pääsemiselle tulee hintaa 5000 euroa, eikä mitään takuuta ole olemassa sille, kuinka kauan laitteet ja formaatit ovat käytössä. Puhumattakaan siitä, että monia kirjoja ei edes saa e-versioina.
Itsekin luen uutuuksia e-kirjoina, mutten ikinä väittäisi, että voisin korvata niillä omaa kirjahyllyäni. Koska en voi.
Mitä tulee tuon edeltävän kirjoittajan pohdintoihin, minimalismia voi soveltaa eri elämänalueilla. Jos rakastaa maalausta ja käsitöitä, ei tietenkään pidä luopua näihin liittyvistä tarvikkeista. Sen sijaan voi vaikka yksinkertaistaa keittiörutiineitaan, jotta jää enemmän aikaa näille tärkeille harrastuksille.
Kannattaa myös tutkailla, onko oikeasti tyytyväinen niihin kättensä tuotoksiin, eli menevätkö ne käyttöön/esille. Jos eivät, kannattaa miettiä, miten voisi toimia toisin. Itse ostan nykyään vain ohuita neulelankoja, koska paksut neuleet valmistuvat liian nopeasti, eikä niille juurikaan ole käyttöä. Jos en ole 100 % tyytyväinen työhön, puran sen ja pesen langat. Mieluummin yksi todella hieno, ohut kirjoneule, jota teen vuoden, kuin viisi vähän sinnepäin sutaistua.
Yksi aineeton taiteen muoto on musiikki. Esimerkiksi viulu vie mitättömän vähän tilaa, mutta sen parissa ei riitä ihmisikä.
hah :) Laaja kirjakokoelma on yhtä hölmö kuin levykokoelma. Sen voi todentaa matemaattisesti. Voit ihan laskea, kuinka monta kertaa ehdit keskivertoelämän aikana kuunnella/lukea jonkin teoksen ja mikä on todennäköisyys, että ehdit inhimillisesti ottaen tehdä sen.
eKirjat ja kirjasto ovat ratkaisu. Vain hamstraaja haluaa sen kosketeltavan tavaran joka tuo turvaa.
Lukunopeus vaihtelee. Minulla oli jo alakouluikäisenä satoja kirjoja (joskus aloin laskemaan,lopetin 500 kohdalla), olin lukenut ne kaikki. Lisäksi käytin jo silloin ahkerasti kirjastoa, mutta eihän siellä kaikkia kirjoja ole saatavilla, ei myöskään sähköisessä muodossa. En tiedä montako kirjaa olen näiden 40 lukutaitoisen vuoden aikana ehtinyt lukea, mutta tuhansia niitä on.
Ja monetko niistä viidestä sadasta olet lukenut uudestaan? Siitähän tässä oli kyse, että kannattaako niitä lukemiaan kirjoja säilyttää, koska hyvin harvaa niistä enää lukee uusiksi.
Niistä 500 + lapsuudenaikaisista kirjoista luin kaikki moneen, moneen kertaan. Ja samoin nyt omistuksessani olevista kirjoista olen kaikki (poislukien pieni pino uusia kirjoja jotka kesken/odottavat vuoroaan mutta näitä on alle 10 kpl) lukenut/käyttänyt useampaan kertaan, vaikka niitä kirjoja on varmaan parituhatta tai saattaa olla enemmänkin. Olen esim. nyt tammikuun aikana lukenut 10 kirjaa (uusia ja vanhoja), joten vuodessa ehtii aika paljon. Jos kirjan lukee vain kerran, ei sitä kannata luultavasti säilyttää, itsekin laitan sellaiset kiertoon. Mutta osa meistä ei koe turhana lukea jo tuttuja kirjoja moneen kertaan, ja haluaa ne nimenomaan paperiversioina vaikka niitä olisi satoja tai tuhansia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minimalisti vähentää esimerkiksi kirjoja tai askarteluesineitä? Minua kiinnostaa minimalismi kovasti, mutta aina tuntuu, että se siivoaminen kaatuu siihen että "ei raaski luopua" hyvistä kirjoista jne. Pahinta on, että ammatiltani ja harrastuksiltani minulla on hurjat määrät käsityö- ja maalaustarvikkeita, sekä kokonainen kokoelma taidekirjoja. Olen joskus miettinyt erillistä studiotilaa, jonne kyöräisin kaikki nuo tavarat. Muut tavarat kuten vaatteet minulla pysyvät joten kuten hallinnassa, enkä hirvesti ostele uutta.
Minä rakastan kirjoja ja olen luopunut perinteisistä kirjoista. Ostan nykyisin amazonista kirjat sähköisessä muodossa ja luen padilta. Jos taidekirjat ovat rakkaita niitä voi tutkia myös isommalta näytöltä. Kuvien yksityiskohtien katseluun nykymedia antaa itse asiassa paremmat mahdollisuudet.
Ennen minua kummastutti joidenkin ihmisten kodeissa kirjahyllyt, joilta puuttuivat kirjat. Nykyisin en kummastele, koska kirjattomuus ei kerro vielä mitään.
Minua taas aina kummastuttavat ihmiset, jotka tarjoavat e-kirjoja kokonaisen huolella kuratoidun kirjahyllyn korvikkeeksi. Erityisesti taidekirjojen kohdalla e-kirja on heikko korvike. Samoin kirjailijan itsensä signeeraama ensipainos on vaan kiva omistaa.
Voi myös laskea, paljonko maksaa tuhannen kirjan vaihtaminen e-kirjoiksi. Varovaisella viiden euron kappalehinnalla kirjahyllystä eroon pääsemiselle tulee hintaa 5000 euroa, eikä mitään takuuta ole olemassa sille, kuinka kauan laitteet ja formaatit ovat käytössä. Puhumattakaan siitä, että monia kirjoja ei edes saa e-versioina.
Itsekin luen uutuuksia e-kirjoina, mutten ikinä väittäisi, että voisin korvata niillä omaa kirjahyllyäni. Koska en voi.
Mitä tulee tuon edeltävän kirjoittajan pohdintoihin, minimalismia voi soveltaa eri elämänalueilla. Jos rakastaa maalausta ja käsitöitä, ei tietenkään pidä luopua näihin liittyvistä tarvikkeista. Sen sijaan voi vaikka yksinkertaistaa keittiörutiineitaan, jotta jää enemmän aikaa näille tärkeille harrastuksille.
Kannattaa myös tutkailla, onko oikeasti tyytyväinen niihin kättensä tuotoksiin, eli menevätkö ne käyttöön/esille. Jos eivät, kannattaa miettiä, miten voisi toimia toisin. Itse ostan nykyään vain ohuita neulelankoja, koska paksut neuleet valmistuvat liian nopeasti, eikä niille juurikaan ole käyttöä. Jos en ole 100 % tyytyväinen työhön, puran sen ja pesen langat. Mieluummin yksi todella hieno, ohut kirjoneule, jota teen vuoden, kuin viisi vähän sinnepäin sutaistua.
Yksi aineeton taiteen muoto on musiikki. Esimerkiksi viulu vie mitättömän vähän tilaa, mutta sen parissa ei riitä ihmisikä.
hah :) Laaja kirjakokoelma on yhtä hölmö kuin levykokoelma. Sen voi todentaa matemaattisesti. Voit ihan laskea, kuinka monta kertaa ehdit keskivertoelämän aikana kuunnella/lukea jonkin teoksen ja mikä on todennäköisyys, että ehdit inhimillisesti ottaen tehdä sen.
eKirjat ja kirjasto ovat ratkaisu. Vain hamstraaja haluaa sen kosketeltavan tavaran joka tuo turvaa.
Lukunopeus vaihtelee. Minulla oli jo alakouluikäisenä satoja kirjoja (joskus aloin laskemaan,lopetin 500 kohdalla), olin lukenut ne kaikki. Lisäksi käytin jo silloin ahkerasti kirjastoa, mutta eihän siellä kaikkia kirjoja ole saatavilla, ei myöskään sähköisessä muodossa. En tiedä montako kirjaa olen näiden 40 lukutaitoisen vuoden aikana ehtinyt lukea, mutta tuhansia niitä on.
Tämä oli niin ihana viesti, johon oli saatu sopimaan niin monenlaista itsekehua.
Minä opin lukemaan jo neljävuotiaana...
Minä olen nopea lukemaan...
Minä olen kulttuurikodista, jossa minut jo lapsena hukutettiin kirjapaljouteen...
Minulla on niin laaja kirjamaku, ettei tavallisten ihmisten kirjasto tyydytä sitä alkuunkaan...
Ja jos ei vielä teille hitaammille tullut selviksi, niin loppuun vielä kertaan että minä luen joka vuosi todella paljon kirjoja...Lukea kyllä varmasti osaat, mutta keskustelutaidoissa taito on vasta kehittymässä.
Heh, kirjastosta löytyy kyllä tosi paljon luettavaa, muttei kaikkea. Esim. englanninkielistä ammattikirjallisuutta on ollut tosi vaikea löytää eikä kaikkea kiinnostavaa kaunokirjallisuuttakaan, ja lisäksi haluan että ne suosikit löytyvät kotoa että voin lukea ne milloin vaan, riippumatta siitä onko kirjasto auki, ovatko kaikki kappaleet lainassa ja joutuisi jonottamaan pitkään jne. Enkä oppinut lukemaan vielä 4-vuotiaana ;)
Minä olen minimalisti ja uuttera lukija - käsitykseni mukaan aika moni minimalisteista ylipäätään on. Jos se on jonkinlainen auktoriteettiperustelu, niin minäkin opin nelivuotiaana lukemaan, luen kymmeniä kirjoja vuodessa jne, mutta liputan kyllä e-kirjojen puolesta. Minulla on vielä ehkä reilu satakunta kirjaa paperisena, mutta kyllä ne joka vuosi vähenevät. Ja onhan se työhuoneessa ilmakin raikkaampi, kun ei ole täysinäisiä kirjahyllyjä. Aina kun lasiovet avaa, se painomusteen tuoksu levähtää noinkin pienestä määrästä kirjoja.
Paperikirjoistani suurin osa on ammatillisia tai muiden luonnontieteiden oppikirjoja. Olen siis juuri niin nörtti, että en luen luonnontieteellisiä oppikirjoja harrasteenani. :) Kaikki oppikirjathan on näillä aloilla ollut jo pitkään e-kirjoina, ja niihin olen minäkin vähin erin siirtymässä. Oppikirjat ovat vain niin hyytävän kalliita, ettei yleensä mitään saa alta satasella, ja kalliimmat ovat 200-300 euron tai dollarin väliltä. En siis yksinkertaisesti ole raaskinut vielä siirtyä kokonaan e-kirjoihin. Mutta tietohan vanhenee kaiken aikaa (jopa historian oppikirjat), ja yleensä ostan vuodessa pari ammatillisen alani järkälettä e-kirjana ja sitä myöten laitan vanhoja paperikirjoja kiertoon.
Perinteisissä kirjoissa oli se hyvä puoli, että edellisiä painoksia oppikirjoista saattoi Helsingin Akateemisesta saada hyvinkin halvalla. E-kirjoissa vastaavaa alea ei ole koskaan ollut. Eikä kyllä ole enää muutamaan vuoteen ollut tuota alea paperikirjoissakaan, kun Akateeminen on tuntunut käytännössä lopettaneen kaikkien harvinaisempien nimekkeiden tilaamiseen hyllyyn. Edellisiä painoksia voi yhä metsästää esim. Amazonilta, mutta siihen en ole enää lähtenyt.
Monen mielestä kuulostaa hullulta, mutta usein romaaneja yms. "tasaista tekstiä" on hyvä lukea kännykän näytöltä. Näyttö on niin pieni, että koko rivin näkee yhdellä katseen kohdistamisella, ja katsetta täytyy siirtää ainoastaan ylhäältä alaspäin. Varsinkin jos on yhtään hajataittoa, kännykirjan lukeminen väsyttää silmiä selvästi vähemmän.
Tieteellisemmät kirjani luen läppärini näytöltä. Kuvat ja ihan erityisesti röntgenkuvat näkyvät ylivoimaisesti parhaiten laadukkaalta näytöltä, paperinen kirjan sivu on vain kelmeä toisinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nin, kukapa ei haluaisi 56 000 kirjaa ja vielä ilmaiseksi. Ei mitään väliä vaikka haluaisin lukea uutta kirjallisuutta suomeksi, kun nyt saa läjäpäin vanhaa englanniksi. Eläköön minimalismi jee jee!
Sinä nyt et ole lukenut edes tätä ketjua. 😛 Ainakin kymmenen vuotta kirjat on julkaistu myös e-kirjoina, joten sitä uutta kirjallisuutta voit ongelmitta ostaa ihan millä tahansa kielellä. Tässä ketjussa ongelmana oli, ettei vanhoja klassikoita löytynyt e-kirjoina - ja siihen vastattiin että löytyy ja vielä ilmaiseksi.
Ei kaikkia, mulla on yöpöydällä tällä hetkellä pari kirjaa joita ei ole saatavilla digitaalisessa muodossa. Yksi kesken olevista taas on sähköisenä kalliimpi kuin pokkarina, ja osa kirjoista on ainakin minusta näppärämpi paperisina (esim. keittokirjat ja määritysoppaat).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minimalisti vähentää esimerkiksi kirjoja tai askarteluesineitä? Minua kiinnostaa minimalismi kovasti, mutta aina tuntuu, että se siivoaminen kaatuu siihen että "ei raaski luopua" hyvistä kirjoista jne. Pahinta on, että ammatiltani ja harrastuksiltani minulla on hurjat määrät käsityö- ja maalaustarvikkeita, sekä kokonainen kokoelma taidekirjoja. Olen joskus miettinyt erillistä studiotilaa, jonne kyöräisin kaikki nuo tavarat. Muut tavarat kuten vaatteet minulla pysyvät joten kuten hallinnassa, enkä hirvesti ostele uutta.
Minä rakastan kirjoja ja olen luopunut perinteisistä kirjoista. Ostan nykyisin amazonista kirjat sähköisessä muodossa ja luen padilta. Jos taidekirjat ovat rakkaita niitä voi tutkia myös isommalta näytöltä. Kuvien yksityiskohtien katseluun nykymedia antaa itse asiassa paremmat mahdollisuudet.
Ennen minua kummastutti joidenkin ihmisten kodeissa kirjahyllyt, joilta puuttuivat kirjat. Nykyisin en kummastele, koska kirjattomuus ei kerro vielä mitään.
Minua taas aina kummastuttavat ihmiset, jotka tarjoavat e-kirjoja kokonaisen huolella kuratoidun kirjahyllyn korvikkeeksi. Erityisesti taidekirjojen kohdalla e-kirja on heikko korvike. Samoin kirjailijan itsensä signeeraama ensipainos on vaan kiva omistaa.
Voi myös laskea, paljonko maksaa tuhannen kirjan vaihtaminen e-kirjoiksi. Varovaisella viiden euron kappalehinnalla kirjahyllystä eroon pääsemiselle tulee hintaa 5000 euroa, eikä mitään takuuta ole olemassa sille, kuinka kauan laitteet ja formaatit ovat käytössä. Puhumattakaan siitä, että monia kirjoja ei edes saa e-versioina.
Itsekin luen uutuuksia e-kirjoina, mutten ikinä väittäisi, että voisin korvata niillä omaa kirjahyllyäni. Koska en voi.
Mitä tulee tuon edeltävän kirjoittajan pohdintoihin, minimalismia voi soveltaa eri elämänalueilla. Jos rakastaa maalausta ja käsitöitä, ei tietenkään pidä luopua näihin liittyvistä tarvikkeista. Sen sijaan voi vaikka yksinkertaistaa keittiörutiineitaan, jotta jää enemmän aikaa näille tärkeille harrastuksille.
Kannattaa myös tutkailla, onko oikeasti tyytyväinen niihin kättensä tuotoksiin, eli menevätkö ne käyttöön/esille. Jos eivät, kannattaa miettiä, miten voisi toimia toisin. Itse ostan nykyään vain ohuita neulelankoja, koska paksut neuleet valmistuvat liian nopeasti, eikä niille juurikaan ole käyttöä. Jos en ole 100 % tyytyväinen työhön, puran sen ja pesen langat. Mieluummin yksi todella hieno, ohut kirjoneule, jota teen vuoden, kuin viisi vähän sinnepäin sutaistua.
Yksi aineeton taiteen muoto on musiikki. Esimerkiksi viulu vie mitättömän vähän tilaa, mutta sen parissa ei riitä ihmisikä.
hah :) Laaja kirjakokoelma on yhtä hölmö kuin levykokoelma. Sen voi todentaa matemaattisesti. Voit ihan laskea, kuinka monta kertaa ehdit keskivertoelämän aikana kuunnella/lukea jonkin teoksen ja mikä on todennäköisyys, että ehdit inhimillisesti ottaen tehdä sen.
eKirjat ja kirjasto ovat ratkaisu. Vain hamstraaja haluaa sen kosketeltavan tavaran joka tuo turvaa.
Lukunopeus vaihtelee. Minulla oli jo alakouluikäisenä satoja kirjoja (joskus aloin laskemaan,lopetin 500 kohdalla), olin lukenut ne kaikki. Lisäksi käytin jo silloin ahkerasti kirjastoa, mutta eihän siellä kaikkia kirjoja ole saatavilla, ei myöskään sähköisessä muodossa. En tiedä montako kirjaa olen näiden 40 lukutaitoisen vuoden aikana ehtinyt lukea, mutta tuhansia niitä on.
Tämä oli niin ihana viesti, johon oli saatu sopimaan niin monenlaista itsekehua.
Minä opin lukemaan jo neljävuotiaana...
Minä olen nopea lukemaan...
Minä olen kulttuurikodista, jossa minut jo lapsena hukutettiin kirjapaljouteen...
Minulla on niin laaja kirjamaku, ettei tavallisten ihmisten kirjasto tyydytä sitä alkuunkaan...
Ja jos ei vielä teille hitaammille tullut selviksi, niin loppuun vielä kertaan että minä luen joka vuosi todella paljon kirjoja...Lukea kyllä varmasti osaat, mutta keskustelutaidoissa taito on vasta kehittymässä.
Heh, kirjastosta löytyy kyllä tosi paljon luettavaa, muttei kaikkea. Esim. englanninkielistä ammattikirjallisuutta on ollut tosi vaikea löytää eikä kaikkea kiinnostavaa kaunokirjallisuuttakaan, ja lisäksi haluan että ne suosikit löytyvät kotoa että voin lukea ne milloin vaan, riippumatta siitä onko kirjasto auki, ovatko kaikki kappaleet lainassa ja joutuisi jonottamaan pitkään jne. Enkä oppinut lukemaan vielä 4-vuotiaana ;)
Englanninkielinen ammattikirjallisuus löytyy kyllä sekin kirjastosta - ei tietenkään kaupunginkirjastosta vaan yliopiston kirjastosta. :) Toki kotiinsa saa hamstrata mitä vaan akuutintarpeen varalle luotiliiveistä Sven Tuuvan tarinaan, mutta jotenkin se vaan on minimalismikeskustelussa hullun kuuloista. :) Eiköhän kirjastotkin siirtyne enenevissä määrin e-materiaaleihin. Muuten kun Suomessa digiloikka ja tietoyhteiskunta tuntuvat olevan jostain syystä ihan sinällään itseisarvoja, on vähän kummallista että e-kirjastot laahaavat lapsuudenkengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen minimalisti ja uuttera lukija - käsitykseni mukaan aika moni minimalisteista ylipäätään on. Jos se on jonkinlainen auktoriteettiperustelu, niin minäkin opin nelivuotiaana lukemaan, luen kymmeniä kirjoja vuodessa jne, mutta liputan kyllä e-kirjojen puolesta. Minulla on vielä ehkä reilu satakunta kirjaa paperisena, mutta kyllä ne joka vuosi vähenevät. Ja onhan se työhuoneessa ilmakin raikkaampi, kun ei ole täysinäisiä kirjahyllyjä. Aina kun lasiovet avaa, se painomusteen tuoksu levähtää noinkin pienestä määrästä kirjoja.
Paperikirjoistani suurin osa on ammatillisia tai muiden luonnontieteiden oppikirjoja. Olen siis juuri niin nörtti, että en luen luonnontieteellisiä oppikirjoja harrasteenani. :) Kaikki oppikirjathan on näillä aloilla ollut jo pitkään e-kirjoina, ja niihin olen minäkin vähin erin siirtymässä. Oppikirjat ovat vain niin hyytävän kalliita, ettei yleensä mitään saa alta satasella, ja kalliimmat ovat 200-300 euron tai dollarin väliltä. En siis yksinkertaisesti ole raaskinut vielä siirtyä kokonaan e-kirjoihin. Mutta tietohan vanhenee kaiken aikaa (jopa historian oppikirjat), ja yleensä ostan vuodessa pari ammatillisen alani järkälettä e-kirjana ja sitä myöten laitan vanhoja paperikirjoja kiertoon.
Perinteisissä kirjoissa oli se hyvä puoli, että edellisiä painoksia oppikirjoista saattoi Helsingin Akateemisesta saada hyvinkin halvalla. E-kirjoissa vastaavaa alea ei ole koskaan ollut. Eikä kyllä ole enää muutamaan vuoteen ollut tuota alea paperikirjoissakaan, kun Akateeminen on tuntunut käytännössä lopettaneen kaikkien harvinaisempien nimekkeiden tilaamiseen hyllyyn. Edellisiä painoksia voi yhä metsästää esim. Amazonilta, mutta siihen en ole enää lähtenyt.
Monen mielestä kuulostaa hullulta, mutta usein romaaneja yms. "tasaista tekstiä" on hyvä lukea kännykän näytöltä. Näyttö on niin pieni, että koko rivin näkee yhdellä katseen kohdistamisella, ja katsetta täytyy siirtää ainoastaan ylhäältä alaspäin. Varsinkin jos on yhtään hajataittoa, kännykirjan lukeminen väsyttää silmiä selvästi vähemmän.
Tieteellisemmät kirjani luen läppärini näytöltä. Kuvat ja ihan erityisesti röntgenkuvat näkyvät ylivoimaisesti parhaiten laadukkaalta näytöltä, paperinen kirjan sivu on vain kelmeä toisinto.
Haluaisin vielä antaa erityismaininnan Lonely Planetin matkaopaskirjoille. Ne maksavat e-kirjoina huomattavan paljon vähemmän kuin painettuina, ja sähköiset versiot ovat sangen keveitä reissukavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nin, kukapa ei haluaisi 56 000 kirjaa ja vielä ilmaiseksi. Ei mitään väliä vaikka haluaisin lukea uutta kirjallisuutta suomeksi, kun nyt saa läjäpäin vanhaa englanniksi. Eläköön minimalismi jee jee!
Sinä nyt et ole lukenut edes tätä ketjua. 😛 Ainakin kymmenen vuotta kirjat on julkaistu myös e-kirjoina, joten sitä uutta kirjallisuutta voit ongelmitta ostaa ihan millä tahansa kielellä. Tässä ketjussa ongelmana oli, ettei vanhoja klassikoita löytynyt e-kirjoina - ja siihen vastattiin että löytyy ja vielä ilmaiseksi.
Ei kaikkia, mulla on yöpöydällä tällä hetkellä pari kirjaa joita ei ole saatavilla digitaalisessa muodossa. Yksi kesken olevista taas on sähköisenä kalliimpi kuin pokkarina, ja osa kirjoista on ainakin minusta näppärämpi paperisina (esim. keittokirjat ja määritysoppaat).
Tuo on ihan totta, että Suomessa e-kirjat ovat välillä jopa kalliimpia kuin painetut. Kirjoillahan on alennettu alv, mutta sähköisistä kirjoista maksetaan normaali alv. Sinällään älytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nin, kukapa ei haluaisi 56 000 kirjaa ja vielä ilmaiseksi. Ei mitään väliä vaikka haluaisin lukea uutta kirjallisuutta suomeksi, kun nyt saa läjäpäin vanhaa englanniksi. Eläköön minimalismi jee jee!
Sinä nyt et ole lukenut edes tätä ketjua. 😛 Ainakin kymmenen vuotta kirjat on julkaistu myös e-kirjoina, joten sitä uutta kirjallisuutta voit ongelmitta ostaa ihan millä tahansa kielellä. Tässä ketjussa ongelmana oli, ettei vanhoja klassikoita löytynyt e-kirjoina - ja siihen vastattiin että löytyy ja vielä ilmaiseksi.
Ei kaikkia, mulla on yöpöydällä tällä hetkellä pari kirjaa joita ei ole saatavilla digitaalisessa muodossa. Yksi kesken olevista taas on sähköisenä kalliimpi kuin pokkarina, ja osa kirjoista on ainakin minusta näppärämpi paperisina (esim. keittokirjat ja määritysoppaat).
Tuo on ihan totta, että Suomessa e-kirjat ovat välillä jopa kalliimpia kuin painetut. Kirjoillahan on alennettu alv, mutta sähköisistä kirjoista maksetaan normaali alv. Sinällään älytöntä.
Kannattaa tilata amazonista alkuperäisellä kielellä. Jos lukee vain käännettyä kirjallisuutta jää paljosta paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nin, kukapa ei haluaisi 56 000 kirjaa ja vielä ilmaiseksi. Ei mitään väliä vaikka haluaisin lukea uutta kirjallisuutta suomeksi, kun nyt saa läjäpäin vanhaa englanniksi. Eläköön minimalismi jee jee!
Sinä nyt et ole lukenut edes tätä ketjua. 😛 Ainakin kymmenen vuotta kirjat on julkaistu myös e-kirjoina, joten sitä uutta kirjallisuutta voit ongelmitta ostaa ihan millä tahansa kielellä. Tässä ketjussa ongelmana oli, ettei vanhoja klassikoita löytynyt e-kirjoina - ja siihen vastattiin että löytyy ja vielä ilmaiseksi.
Ei kaikkia, mulla on yöpöydällä tällä hetkellä pari kirjaa joita ei ole saatavilla digitaalisessa muodossa. Yksi kesken olevista taas on sähköisenä kalliimpi kuin pokkarina, ja osa kirjoista on ainakin minusta näppärämpi paperisina (esim. keittokirjat ja määritysoppaat).
Tuo on ihan totta, että Suomessa e-kirjat ovat välillä jopa kalliimpia kuin painetut. Kirjoillahan on alennettu alv, mutta sähköisistä kirjoista maksetaan normaali alv. Sinällään älytöntä.
Kannattaa tilata amazonista alkuperäisellä kielellä. Jos lukee vain käännettyä kirjallisuutta jää paljosta paitsi.
Mä olen just eri mieltä. Olen asunut useaan otteeseen englanninkielisissä maissa ja muun muassa tehnyt tekstianalyyseja Shakespearesta natiivien kanssa. Ja tullut siihen tulokseen, että kyllä hyvästä käännöksestä saa usein enemmän irti kuin originaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minimalisti vähentää esimerkiksi kirjoja tai askarteluesineitä? Minua kiinnostaa minimalismi kovasti, mutta aina tuntuu, että se siivoaminen kaatuu siihen että "ei raaski luopua" hyvistä kirjoista jne. Pahinta on, että ammatiltani ja harrastuksiltani minulla on hurjat määrät käsityö- ja maalaustarvikkeita, sekä kokonainen kokoelma taidekirjoja. Olen joskus miettinyt erillistä studiotilaa, jonne kyöräisin kaikki nuo tavarat. Muut tavarat kuten vaatteet minulla pysyvät joten kuten hallinnassa, enkä hirvesti ostele uutta.
Minä rakastan kirjoja ja olen luopunut perinteisistä kirjoista. Ostan nykyisin amazonista kirjat sähköisessä muodossa ja luen padilta. Jos taidekirjat ovat rakkaita niitä voi tutkia myös isommalta näytöltä. Kuvien yksityiskohtien katseluun nykymedia antaa itse asiassa paremmat mahdollisuudet.
Ennen minua kummastutti joidenkin ihmisten kodeissa kirjahyllyt, joilta puuttuivat kirjat. Nykyisin en kummastele, koska kirjattomuus ei kerro vielä mitään.
Minua taas aina kummastuttavat ihmiset, jotka tarjoavat e-kirjoja kokonaisen huolella kuratoidun kirjahyllyn korvikkeeksi. Erityisesti taidekirjojen kohdalla e-kirja on heikko korvike. Samoin kirjailijan itsensä signeeraama ensipainos on vaan kiva omistaa.
Voi myös laskea, paljonko maksaa tuhannen kirjan vaihtaminen e-kirjoiksi. Varovaisella viiden euron kappalehinnalla kirjahyllystä eroon pääsemiselle tulee hintaa 5000 euroa, eikä mitään takuuta ole olemassa sille, kuinka kauan laitteet ja formaatit ovat käytössä. Puhumattakaan siitä, että monia kirjoja ei edes saa e-versioina.
Itsekin luen uutuuksia e-kirjoina, mutten ikinä väittäisi, että voisin korvata niillä omaa kirjahyllyäni. Koska en voi.
Mitä tulee tuon edeltävän kirjoittajan pohdintoihin, minimalismia voi soveltaa eri elämänalueilla. Jos rakastaa maalausta ja käsitöitä, ei tietenkään pidä luopua näihin liittyvistä tarvikkeista. Sen sijaan voi vaikka yksinkertaistaa keittiörutiineitaan, jotta jää enemmän aikaa näille tärkeille harrastuksille.
Kannattaa myös tutkailla, onko oikeasti tyytyväinen niihin kättensä tuotoksiin, eli menevätkö ne käyttöön/esille. Jos eivät, kannattaa miettiä, miten voisi toimia toisin. Itse ostan nykyään vain ohuita neulelankoja, koska paksut neuleet valmistuvat liian nopeasti, eikä niille juurikaan ole käyttöä. Jos en ole 100 % tyytyväinen työhön, puran sen ja pesen langat. Mieluummin yksi todella hieno, ohut kirjoneule, jota teen vuoden, kuin viisi vähän sinnepäin sutaistua.
Yksi aineeton taiteen muoto on musiikki. Esimerkiksi viulu vie mitättömän vähän tilaa, mutta sen parissa ei riitä ihmisikä.
hah :) Laaja kirjakokoelma on yhtä hölmö kuin levykokoelma. Sen voi todentaa matemaattisesti. Voit ihan laskea, kuinka monta kertaa ehdit keskivertoelämän aikana kuunnella/lukea jonkin teoksen ja mikä on todennäköisyys, että ehdit inhimillisesti ottaen tehdä sen.
eKirjat ja kirjasto ovat ratkaisu. Vain hamstraaja haluaa sen kosketeltavan tavaran joka tuo turvaa.
Lukunopeus vaihtelee. Minulla oli jo alakouluikäisenä satoja kirjoja (joskus aloin laskemaan,lopetin 500 kohdalla), olin lukenut ne kaikki. Lisäksi käytin jo silloin ahkerasti kirjastoa, mutta eihän siellä kaikkia kirjoja ole saatavilla, ei myöskään sähköisessä muodossa. En tiedä montako kirjaa olen näiden 40 lukutaitoisen vuoden aikana ehtinyt lukea, mutta tuhansia niitä on.
Tämä oli niin ihana viesti, johon oli saatu sopimaan niin monenlaista itsekehua.
Minä opin lukemaan jo neljävuotiaana...
Minä olen nopea lukemaan...
Minä olen kulttuurikodista, jossa minut jo lapsena hukutettiin kirjapaljouteen...
Minulla on niin laaja kirjamaku, ettei tavallisten ihmisten kirjasto tyydytä sitä alkuunkaan...
Ja jos ei vielä teille hitaammille tullut selviksi, niin loppuun vielä kertaan että minä luen joka vuosi todella paljon kirjoja...Lukea kyllä varmasti osaat, mutta keskustelutaidoissa taito on vasta kehittymässä.
Heh, kirjastosta löytyy kyllä tosi paljon luettavaa, muttei kaikkea. Esim. englanninkielistä ammattikirjallisuutta on ollut tosi vaikea löytää eikä kaikkea kiinnostavaa kaunokirjallisuuttakaan, ja lisäksi haluan että ne suosikit löytyvät kotoa että voin lukea ne milloin vaan, riippumatta siitä onko kirjasto auki, ovatko kaikki kappaleet lainassa ja joutuisi jonottamaan pitkään jne. Enkä oppinut lukemaan vielä 4-vuotiaana ;)
Englanninkielinen ammattikirjallisuus löytyy kyllä sekin kirjastosta - ei tietenkään kaupunginkirjastosta vaan yliopiston kirjastosta. :) Toki kotiinsa saa hamstrata mitä vaan akuutintarpeen varalle luotiliiveistä Sven Tuuvan tarinaan, mutta jotenkin se vaan on minimalismikeskustelussa hullun kuuloista. :) Eiköhän kirjastotkin siirtyne enenevissä määrin e-materiaaleihin. Muuten kun Suomessa digiloikka ja tietoyhteiskunta tuntuvat olevan jostain syystä ihan sinällään itseisarvoja, on vähän kummallista että e-kirjastot laahaavat lapsuudenkengissä.
Jos tarvitset ammattikirjallisuutta jatkuvasti, onko järkevää tai suotavaa pitää sitä jonkinmoisessa pysyväislainassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minimalisti vähentää esimerkiksi kirjoja tai askarteluesineitä? Minua kiinnostaa minimalismi kovasti, mutta aina tuntuu, että se siivoaminen kaatuu siihen että "ei raaski luopua" hyvistä kirjoista jne. Pahinta on, että ammatiltani ja harrastuksiltani minulla on hurjat määrät käsityö- ja maalaustarvikkeita, sekä kokonainen kokoelma taidekirjoja. Olen joskus miettinyt erillistä studiotilaa, jonne kyöräisin kaikki nuo tavarat. Muut tavarat kuten vaatteet minulla pysyvät joten kuten hallinnassa, enkä hirvesti ostele uutta.
Minä rakastan kirjoja ja olen luopunut perinteisistä kirjoista. Ostan nykyisin amazonista kirjat sähköisessä muodossa ja luen padilta. Jos taidekirjat ovat rakkaita niitä voi tutkia myös isommalta näytöltä. Kuvien yksityiskohtien katseluun nykymedia antaa itse asiassa paremmat mahdollisuudet.
Ennen minua kummastutti joidenkin ihmisten kodeissa kirjahyllyt, joilta puuttuivat kirjat. Nykyisin en kummastele, koska kirjattomuus ei kerro vielä mitään.
Minua taas aina kummastuttavat ihmiset, jotka tarjoavat e-kirjoja kokonaisen huolella kuratoidun kirjahyllyn korvikkeeksi. Erityisesti taidekirjojen kohdalla e-kirja on heikko korvike. Samoin kirjailijan itsensä signeeraama ensipainos on vaan kiva omistaa.
Voi myös laskea, paljonko maksaa tuhannen kirjan vaihtaminen e-kirjoiksi. Varovaisella viiden euron kappalehinnalla kirjahyllystä eroon pääsemiselle tulee hintaa 5000 euroa, eikä mitään takuuta ole olemassa sille, kuinka kauan laitteet ja formaatit ovat käytössä. Puhumattakaan siitä, että monia kirjoja ei edes saa e-versioina.
Itsekin luen uutuuksia e-kirjoina, mutten ikinä väittäisi, että voisin korvata niillä omaa kirjahyllyäni. Koska en voi.
Mitä tulee tuon edeltävän kirjoittajan pohdintoihin, minimalismia voi soveltaa eri elämänalueilla. Jos rakastaa maalausta ja käsitöitä, ei tietenkään pidä luopua näihin liittyvistä tarvikkeista. Sen sijaan voi vaikka yksinkertaistaa keittiörutiineitaan, jotta jää enemmän aikaa näille tärkeille harrastuksille.
Kannattaa myös tutkailla, onko oikeasti tyytyväinen niihin kättensä tuotoksiin, eli menevätkö ne käyttöön/esille. Jos eivät, kannattaa miettiä, miten voisi toimia toisin. Itse ostan nykyään vain ohuita neulelankoja, koska paksut neuleet valmistuvat liian nopeasti, eikä niille juurikaan ole käyttöä. Jos en ole 100 % tyytyväinen työhön, puran sen ja pesen langat. Mieluummin yksi todella hieno, ohut kirjoneule, jota teen vuoden, kuin viisi vähän sinnepäin sutaistua.
Yksi aineeton taiteen muoto on musiikki. Esimerkiksi viulu vie mitättömän vähän tilaa, mutta sen parissa ei riitä ihmisikä.
hah :) Laaja kirjakokoelma on yhtä hölmö kuin levykokoelma. Sen voi todentaa matemaattisesti. Voit ihan laskea, kuinka monta kertaa ehdit keskivertoelämän aikana kuunnella/lukea jonkin teoksen ja mikä on todennäköisyys, että ehdit inhimillisesti ottaen tehdä sen.
eKirjat ja kirjasto ovat ratkaisu. Vain hamstraaja haluaa sen kosketeltavan tavaran joka tuo turvaa.
Lukunopeus vaihtelee. Minulla oli jo alakouluikäisenä satoja kirjoja (joskus aloin laskemaan,lopetin 500 kohdalla), olin lukenut ne kaikki. Lisäksi käytin jo silloin ahkerasti kirjastoa, mutta eihän siellä kaikkia kirjoja ole saatavilla, ei myöskään sähköisessä muodossa. En tiedä montako kirjaa olen näiden 40 lukutaitoisen vuoden aikana ehtinyt lukea, mutta tuhansia niitä on.
Tämä oli niin ihana viesti, johon oli saatu sopimaan niin monenlaista itsekehua.
Minä opin lukemaan jo neljävuotiaana...
Minä olen nopea lukemaan...
Minä olen kulttuurikodista, jossa minut jo lapsena hukutettiin kirjapaljouteen...
Minulla on niin laaja kirjamaku, ettei tavallisten ihmisten kirjasto tyydytä sitä alkuunkaan...
Ja jos ei vielä teille hitaammille tullut selviksi, niin loppuun vielä kertaan että minä luen joka vuosi todella paljon kirjoja...Lukea kyllä varmasti osaat, mutta keskustelutaidoissa taito on vasta kehittymässä.
Heh, kirjastosta löytyy kyllä tosi paljon luettavaa, muttei kaikkea. Esim. englanninkielistä ammattikirjallisuutta on ollut tosi vaikea löytää eikä kaikkea kiinnostavaa kaunokirjallisuuttakaan, ja lisäksi haluan että ne suosikit löytyvät kotoa että voin lukea ne milloin vaan, riippumatta siitä onko kirjasto auki, ovatko kaikki kappaleet lainassa ja joutuisi jonottamaan pitkään jne. Enkä oppinut lukemaan vielä 4-vuotiaana ;)
Englanninkielinen ammattikirjallisuus löytyy kyllä sekin kirjastosta - ei tietenkään kaupunginkirjastosta vaan yliopiston kirjastosta. :) Toki kotiinsa saa hamstrata mitä vaan akuutintarpeen varalle luotiliiveistä Sven Tuuvan tarinaan, mutta jotenkin se vaan on minimalismikeskustelussa hullun kuuloista. :) Eiköhän kirjastotkin siirtyne enenevissä määrin e-materiaaleihin. Muuten kun Suomessa digiloikka ja tietoyhteiskunta tuntuvat olevan jostain syystä ihan sinällään itseisarvoja, on vähän kummallista että e-kirjastot laahaavat lapsuudenkengissä.
Jos tarvitset ammattikirjallisuutta jatkuvasti, onko järkevää tai suotavaa pitää sitä jonkinmoisessa pysyväislainassa?
Riippuu varmaan siitä, tarvitseeko toistuvasti samaa vai erilaista ammattikirjallisuutta. :) Ainakin meillä yliopiston kirjaston lainoja voi uusia määrättömästi, ellei niistä ole varausta. Jos siitä ammattikirjasta tulee uusi painos joka vuosi (tai edes joka toinen), se maksaa 200-300 euroa ja sitä voi lainata ja uusia lainaa rajattomasti - minusta se on 200-300 euroa silkkaa säästöä joka vuosi. Lainan uusiminen vie ehkä puoli minuuttia kerrallaan, joten kyllä siinä minun mielestäni tuntipalkalle pääsee.
Sinällään kirjaston kirjat on tehty lainattaviksi. Sitä mitä lainataan, ostetaan valikoimiin jatkossakin ja mahdollisesti vielä enenevässä määrin ja sama toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle minimalismi on varmaan alitajuntainen vastareaktio omien vanhempieni tavalle kuluttaa. Kliininen sisustus on varmaan seurausta siitä myös. Tyhjähkön selkeälinjaisen valkoisen kodin tuleminen muotiin ei johtunut siitä, että joku olisi aloittanut muodin ja muut olisivat seurailleet vaan monille se on tuntunut rauhoittavalta tavaravuorien ja epämääräisten sisustusten keskellä elämisen jälkeen.
Ei lapsia, asun yksin. Oon aina jossain määrin ollut minimalistinen, mutta viimeisimpinä vuosina vasta olen pitänyt itseäni minimalistina. Rahaa ei mene yhtään vähemmän kuin ennenkään, kun materian sijaan tuhlaan ruokaan ja kokemuksiin, kuten esimerkiksi matkustamiseen. Kun tarvitsen jotain ja ostan sen, niin panostan laatuun, eli saatan ostaa vähän kalliimpaa, koska tarkoitukseni on käyttää sitä pitkään. Pyrin myös usein ostamaan käytettyä, koska ajattelen ekologisesti. En kuitenkaan harrasta zero waste elämäntyyliä, vaikka osittain siihen pyrinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nin, kukapa ei haluaisi 56 000 kirjaa ja vielä ilmaiseksi. Ei mitään väliä vaikka haluaisin lukea uutta kirjallisuutta suomeksi, kun nyt saa läjäpäin vanhaa englanniksi. Eläköön minimalismi jee jee!
Sinä nyt et ole lukenut edes tätä ketjua. 😛 Ainakin kymmenen vuotta kirjat on julkaistu myös e-kirjoina, joten sitä uutta kirjallisuutta voit ongelmitta ostaa ihan millä tahansa kielellä. Tässä ketjussa ongelmana oli, ettei vanhoja klassikoita löytynyt e-kirjoina - ja siihen vastattiin että löytyy ja vielä ilmaiseksi.
Ei kaikkia, mulla on yöpöydällä tällä hetkellä pari kirjaa joita ei ole saatavilla digitaalisessa muodossa. Yksi kesken olevista taas on sähköisenä kalliimpi kuin pokkarina, ja osa kirjoista on ainakin minusta näppärämpi paperisina (esim. keittokirjat ja määritysoppaat).
Tuo on ihan totta, että Suomessa e-kirjat ovat välillä jopa kalliimpia kuin painetut. Kirjoillahan on alennettu alv, mutta sähköisistä kirjoista maksetaan normaali alv. Sinällään älytöntä.
Kannattaa tilata amazonista alkuperäisellä kielellä. Jos lukee vain käännettyä kirjallisuutta jää paljosta paitsi.
Mä olen just eri mieltä. Olen asunut useaan otteeseen englanninkielisissä maissa ja muun muassa tehnyt tekstianalyyseja Shakespearesta natiivien kanssa. Ja tullut siihen tulokseen, että kyllä hyvästä käännöksestä saa usein enemmän irti kuin originaalista.
Mun on vaikea uskoa, että tämän palstan kirjahoardaajien enemmistö lukee Shakespearea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nin, kukapa ei haluaisi 56 000 kirjaa ja vielä ilmaiseksi. Ei mitään väliä vaikka haluaisin lukea uutta kirjallisuutta suomeksi, kun nyt saa läjäpäin vanhaa englanniksi. Eläköön minimalismi jee jee!
Sinä nyt et ole lukenut edes tätä ketjua. 😛 Ainakin kymmenen vuotta kirjat on julkaistu myös e-kirjoina, joten sitä uutta kirjallisuutta voit ongelmitta ostaa ihan millä tahansa kielellä. Tässä ketjussa ongelmana oli, ettei vanhoja klassikoita löytynyt e-kirjoina - ja siihen vastattiin että löytyy ja vielä ilmaiseksi.
Ei kaikkia, mulla on yöpöydällä tällä hetkellä pari kirjaa joita ei ole saatavilla digitaalisessa muodossa. Yksi kesken olevista taas on sähköisenä kalliimpi kuin pokkarina, ja osa kirjoista on ainakin minusta näppärämpi paperisina (esim. keittokirjat ja määritysoppaat).
Tuo on ihan totta, että Suomessa e-kirjat ovat välillä jopa kalliimpia kuin painetut. Kirjoillahan on alennettu alv, mutta sähköisistä kirjoista maksetaan normaali alv. Sinällään älytöntä.
Kannattaa tilata amazonista alkuperäisellä kielellä. Jos lukee vain käännettyä kirjallisuutta jää paljosta paitsi.
Mä olen just eri mieltä. Olen asunut useaan otteeseen englanninkielisissä maissa ja muun muassa tehnyt tekstianalyyseja Shakespearesta natiivien kanssa. Ja tullut siihen tulokseen, että kyllä hyvästä käännöksestä saa usein enemmän irti kuin originaalista.
Mun on vaikea uskoa, että tämän palstan kirjahoardaajien enemmistö lukee Shakespearea.
Lukekoon jokainen mitä haluaa. Kommentoin viestiä, jossa väitettiin että jää paljosta paitsi jos lukee vain käännettyä kirjallisuutta. Itse uskoisin, että "kirjahoardaajien enemmistö" pärjää kyllä käännöskirjallisuudella, jos nimenomaan siitä tykkää. Sekä tietysti erinomaisella suomalaisella kirjallisuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minimalisti vähentää esimerkiksi kirjoja tai askarteluesineitä? Minua kiinnostaa minimalismi kovasti, mutta aina tuntuu, että se siivoaminen kaatuu siihen että "ei raaski luopua" hyvistä kirjoista jne. Pahinta on, että ammatiltani ja harrastuksiltani minulla on hurjat määrät käsityö- ja maalaustarvikkeita, sekä kokonainen kokoelma taidekirjoja. Olen joskus miettinyt erillistä studiotilaa, jonne kyöräisin kaikki nuo tavarat. Muut tavarat kuten vaatteet minulla pysyvät joten kuten hallinnassa, enkä hirvesti ostele uutta.
Minä rakastan kirjoja ja olen luopunut perinteisistä kirjoista. Ostan nykyisin amazonista kirjat sähköisessä muodossa ja luen padilta. Jos taidekirjat ovat rakkaita niitä voi tutkia myös isommalta näytöltä. Kuvien yksityiskohtien katseluun nykymedia antaa itse asiassa paremmat mahdollisuudet.
Ennen minua kummastutti joidenkin ihmisten kodeissa kirjahyllyt, joilta puuttuivat kirjat. Nykyisin en kummastele, koska kirjattomuus ei kerro vielä mitään.
Minua taas aina kummastuttavat ihmiset, jotka tarjoavat e-kirjoja kokonaisen huolella kuratoidun kirjahyllyn korvikkeeksi. Erityisesti taidekirjojen kohdalla e-kirja on heikko korvike. Samoin kirjailijan itsensä signeeraama ensipainos on vaan kiva omistaa.
Voi myös laskea, paljonko maksaa tuhannen kirjan vaihtaminen e-kirjoiksi. Varovaisella viiden euron kappalehinnalla kirjahyllystä eroon pääsemiselle tulee hintaa 5000 euroa, eikä mitään takuuta ole olemassa sille, kuinka kauan laitteet ja formaatit ovat käytössä. Puhumattakaan siitä, että monia kirjoja ei edes saa e-versioina.
Itsekin luen uutuuksia e-kirjoina, mutten ikinä väittäisi, että voisin korvata niillä omaa kirjahyllyäni. Koska en voi.
Mitä tulee tuon edeltävän kirjoittajan pohdintoihin, minimalismia voi soveltaa eri elämänalueilla. Jos rakastaa maalausta ja käsitöitä, ei tietenkään pidä luopua näihin liittyvistä tarvikkeista. Sen sijaan voi vaikka yksinkertaistaa keittiörutiineitaan, jotta jää enemmän aikaa näille tärkeille harrastuksille.
Kannattaa myös tutkailla, onko oikeasti tyytyväinen niihin kättensä tuotoksiin, eli menevätkö ne käyttöön/esille. Jos eivät, kannattaa miettiä, miten voisi toimia toisin. Itse ostan nykyään vain ohuita neulelankoja, koska paksut neuleet valmistuvat liian nopeasti, eikä niille juurikaan ole käyttöä. Jos en ole 100 % tyytyväinen työhön, puran sen ja pesen langat. Mieluummin yksi todella hieno, ohut kirjoneule, jota teen vuoden, kuin viisi vähän sinnepäin sutaistua.
Yksi aineeton taiteen muoto on musiikki. Esimerkiksi viulu vie mitättömän vähän tilaa, mutta sen parissa ei riitä ihmisikä.
hah :) Laaja kirjakokoelma on yhtä hölmö kuin levykokoelma. Sen voi todentaa matemaattisesti. Voit ihan laskea, kuinka monta kertaa ehdit keskivertoelämän aikana kuunnella/lukea jonkin teoksen ja mikä on todennäköisyys, että ehdit inhimillisesti ottaen tehdä sen.
eKirjat ja kirjasto ovat ratkaisu. Vain hamstraaja haluaa sen kosketeltavan tavaran joka tuo turvaa.
Mikä sinä olet päättämään mikä on kenestäkin hölmöä? Minusta on hölmöä pilata silmänsä lukemalla laitteilta ja olemalla paljon päätteellä. Ja itse saan päänsäryn, jos joudun lukemaan pidempää tekstiä näytöltä. Kerran pääsykokeeseen yritin, ei tullut mitään, seuraavana vuonna ostin kirjana materiaalin ja meni kokeetkin hyvin.
Minulla ei ole paljoa kirjoja, käytän kirjastoa enemmän. Mutta ymmärrän ihmisten erilaisuuden. Toinen haluaa kerätä kirjoja ja se on jokaisen oikeus, se ei vielä hamsteriksi tee. Voi luoja.
En toki mikään. Kuten ei tämäkään minimalismin vastaaja ja kummastelija aiemmin tässä ketjussa: "Minua taas aina kummastuttavat ihmiset, jotka tarjoavat e-kirjoja kokonaisen huolella kuratoidun kirjahyllyn korvikkeeksi" Eli kummastellaan, mutta hyväksytään molemmat tahot, vai mitä?
Tabletilla lukemisesta ei tullut kyllä mitään, mutta "oikea" ereader on hankintalistalla.
Tämä oli niin ihana viesti, johon oli saatu sopimaan niin monenlaista itsekehua.
Minä opin lukemaan jo neljävuotiaana...
Minä olen nopea lukemaan...
Minä olen kulttuurikodista, jossa minut jo lapsena hukutettiin kirjapaljouteen...
Minulla on niin laaja kirjamaku, ettei tavallisten ihmisten kirjasto tyydytä sitä alkuunkaan...
Ja jos ei vielä teille hitaammille tullut selviksi, niin loppuun vielä kertaan että minä luen joka vuosi todella paljon kirjoja...
Lukea kyllä varmasti osaat, mutta keskustelutaidoissa taito on vasta kehittymässä.