Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksatte vanhenevien vanhempien (asioiden) hoitamisen?
07.07.2016 |
Omat ja appivanhemmat menevät päivä päivältä huonompaan kuntoon, ikää 70+ kaikilla. Kremppa on suurimmaksi osaksi vielä pientä mutta vakavia perussairauksiakin löytyy eikä ennuste ole tietenkään hyvä. loppu on joka päivä lähempänä.
Nyt ollaan pisteessä että pihatöissä, ikkunanpesussa ja toisen pariskunnan mökin kanssa tarvitaan apua enemmän tai vähemmän säännöllisesti ja jatkossa entistä enemmän; kaupassakäyntiä tms. en koe isona vaivana mutta pihatyöt vie paljon aikaa. Kaikki ovat pihejä; toisilla olisi varaa ostaakin palveluja mutta eivät osta. Ja nyt alkaa tulla kinaa apuvälineiden hankinnasta; mitään ei haluta ostaa eikä hankkiä. Ei seniorisänkyä vaikka tapaturman takia sängystä ylösnouseminen on vaikeaa ja kivuliasta. Ei turvapuhelinta vaikka yhdellä on Alzheimer-diagnoosi ja muutenkaan ei se kaatuminen tule etukäteen varoittemalla. Ei tukia vessaan eikä oviin. Kaikkeen tulee "ei,,, ei me nyt vielä tälläisiä tarvita... pitää miettiä..... ei, liian kallista... ei, kyllä me pärjätään. " Mutta kun ei pärjätä. Missä vaiheessa on vaan syytä kävellä vanhuksen tahdon yli ja ostaa ne turva/apuvälineet?
Ja mikä määrä apua on oikeasti järkevää? Jos nyt tarvitaan kahteen talouteen 3-5h/vko -käytännössä yksi ilta ja/tai toinen viikonlopun päivistä- ; niin tuntuu että paljon enempään ei omasta elämästä repeä. Ja tällä tahdilla ja Suomen vanhustenhoidon tasosta jotain hämärää tietävänä; niin kauan kuin vanhus jotenkin selviää päivästä toiseen; mihinkään laitokseen ei pääse/joudu. Eli enemmin tai myöhemmin on huolehtiminen pyykistä, siivouksesta ja ruokailusta omaisten harteilla ja sitten taistelu laitospaikasta, jota jonotetaan huonokuntoisena vuosia. Onko vaan pakko jaksaa?
Ja joo, ovat auttaneet meitä lastenhoidossa mutta se ei ole ikinä ollut yhtä säännöllistä eikä sitovaa; ainoastaan hätätapauksessa sairaspoissaolejen yhteydessä ja alakouluvuosien loma-aikoina muutamia päiviä.Ahdistaa!
Kommentit (247)
Aika harmi olisi säästöt ja talorahat tuhlata palvelukotiasumiseen, kun ne on niin nopeasti siihen käytetty. Sen jäkeen saa kaiken ilmaiseksi kunnalta, mutta mihinkään ekstraan ei sitten olekaan enää varaa ja kaikki meni. Vaivoin säästetystä omaisuudesta ei jäänyt mitään edes perijöille, joita sitä säästellessä oli ajatellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poliitikkojen puheet ovat sen suuntausia, että pian kirjataan lajiin jotain hoitovelvotteita myös omaisille.
No minä kerroinki,että oli tarkoitus saattaa äiti hoitokotiin.Paikkakin oli jo varauksessa,isä ei olisi jaksanut hoitaa,vaikka olisi elänytkin.Kaikella on rajansa,mutta nuo hirveät puheet.On sitten ollut varmaan kauheat vanhemmat,kun toivotaan kuolemaa ja muuta.Minä' ymmärsin,äidin persoonallisuus oli muuttunut,olisin silti käynyt hänen luonaan ja huolehtinut asioista,hoitamaan ei olisi ollut mahkuja,teimme vuorotyötä ja tytär oli i-3 vuotias tänä vaikeana aikana.
Kun huomasimme,ettei isä pärjää enää meidän tuella äidin kanssa,ryhdyimme sanoista tekoihin.Sairaalassa äiti siis kuoli.Mutta ihmettelen,miten tuo on niin ongelmallista tänä päivänä.Tietysti itsekkäiden tyhmien vanhojen ihmisten kanssa on vaikeaa kun eivät tiedosta ongelmiaan.Ei minunkaan äiti tiedostanut,mutta isä onneksi sitäkin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Poliitikkojen puheet ovat sen suuntausia, että pian kirjataan lajiin jotain hoitovelvotteita myös omaisille.
Kirjattaisiin nyt ensin kunnolla ne velvoitteet mitä vanhusten hoidon osalta on toteuduttava, ehkä sitten päästäisiin siihen kenen velvollisuus ne on hoitaa ja kenen kustantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun totuus on,että jokainen asia jää lasten hoidettavaksi.Ei se ettei jaksa ja viitsi joka asiaa enää tehä,oikeuta vanhainkotipaikkaan.Ja kotuapu on kallista ja yleensä ne ei siihen suostu.Turha ihmetellä..tää on jokaisella edessä jonka vanhukset ei kuole nuorena sykäriin.
Ei ole edessä, jos ei halua noita asioita tehdä. Turha syyttää olosuhteiden pakkoa päätöksestä, jonka on itse tehnyt.
No sinä et varmasti ole sitten ollenkasn vanhempiesi kanssa tekemisissä
Olen kyllä. Minä kun osaan itse säädellä sitä, minkälaiset välit minulla on vanhempiini ja mitä olen valmis heidän puolestaan tekemään.
Kyllähän ihmissuhteet eli nuo välit on kahden kauppa, ei niitä vain toinen osapuoli säätele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää pelottaa kyllä. Omat vanhemmat on "vasta" kuusikymppisiä (isä, äiti nuorempi) ja kyllähän se pahaa tekee nähdä miten he vanhenevat. Vielä kun geenit eivät kohtele kaikkia silkkihansikkain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun totuus on,että jokainen asia jää lasten hoidettavaksi.Ei se ettei jaksa ja viitsi joka asiaa enää tehä,oikeuta vanhainkotipaikkaan.Ja kotuapu on kallista ja yleensä ne ei siihen suostu.Turha ihmetellä..tää on jokaisella edessä jonka vanhukset ei kuole nuorena sykäriin.
Ei ole edessä, jos ei halua noita asioita tehdä. Turha syyttää olosuhteiden pakkoa päätöksestä, jonka on itse tehnyt.
No sinä et varmasti ole sitten ollenkasn vanhempiesi kanssa tekemisissä
Olen kyllä. Minä kun osaan itse säädellä sitä, minkälaiset välit minulla on vanhempiini ja mitä olen valmis heidän puolestaan tekemään.
Kyllähän ihmissuhteet eli nuo välit on kahden kauppa, ei niitä vain toinen osapuoli säätele.
Totta. Kirjoitin harhaanjohtavasti. Tarkoitin pikemminkin, että minä osaan itse asettaa rajat sille, miä minulta voi saada, enkä suostu sellaiseen suhteeseen, joka ei vastaa minun toiveitani. Vanhemmillani on tietenkin sama mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun totuus on,että jokainen asia jää lasten hoidettavaksi.Ei se ettei jaksa ja viitsi joka asiaa enää tehä,oikeuta vanhainkotipaikkaan.Ja kotuapu on kallista ja yleensä ne ei siihen suostu.Turha ihmetellä..tää on jokaisella edessä jonka vanhukset ei kuole nuorena sykäriin.
Ei ole edessä, jos ei halua noita asioita tehdä. Turha syyttää olosuhteiden pakkoa päätöksestä, jonka on itse tehnyt.
No sinä et varmasti ole sitten ollenkasn vanhempiesi kanssa tekemisissä
Olen kyllä. Minä kun osaan itse säädellä sitä, minkälaiset välit minulla on vanhempiini ja mitä olen valmis heidän puolestaan tekemään.
Kyllähän ihmissuhteet eli nuo välit on kahden kauppa, ei niitä vain toinen osapuoli säätele.
Aika usein se toinen osapuolikin voi yksinään säädellä mikälaiset välit on mahdollista pitää. Toisen puolesta on hiukan huonoa alkaa ehtoja luettelemaan sinun on hoidettava asiani sillä tai tuolla tavalla tai sinun on suostuttava että määrään miten minä hoidan asian. Voit toki päättää että et ota vastaan hoitoa tai palveluja jotka eivät sinua miellytä... voi tosin olla että kukaan muukaan ei tarjoa juuri sellaista kuin mitä sinä haluat tai voit päättää millä ehdoilla hoitoa tarjoat... voi hyvin olla että tarjoamasi palvelut ei kelpaa ja vastapuoli loukaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän huonossa kunnossa kyllä sun vanhemmat ja appivanhemmat. Mun äiti on 74 ja menee kuusikymppisestä, ite tekee kaiken.
Ja kyllä mäkin yllätyin kun sairastuin hiukka yli nelikymppisenä vakavasti, menen yli viisikymppisestä ja tarvitsen apua ihan kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikella on rajansa,mutta nuo hirveät puheet.On sitten ollut varmaan kauheat vanhemmat,kun toivotaan kuolemaa ja muuta.
Onko kuolema sinulle jotenkin pelottava ja paha asia? Jos itse, tai rakkani olisi peruuttamattomasti sairas, vanha ja raihnainen toivoisin luonnollisesti kuolemaa mahdollisimman pian. Toivotko että sinä itse, puolisosi tai lapsesi viettää vuosia täysin autettava, sidottuna sänkyyn ( konkreettisesti), syötettävänä, peloissaan ja epäluuloisena kun et tunne ketään? Minä en toivo, siksi kirjoitin tähänkin ketjuun, että toivon isän kuoleva "saappaat jalassa". Myös äidin kuolemaa toivoin kun hän makasi sairaalassa tiedottomana. Kun tieto kuolemasta tuli, olin helpottunut. Enää ei tarvinnut pelätä aina kun puhelin pirahti eikä viettää iltoja äidin vuoteen vierellä jättäen omat lapset yksin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harmi olisi säästöt ja talorahat tuhlata palvelukotiasumiseen, kun ne on niin nopeasti siihen käytetty. Sen jäkeen saa kaiken ilmaiseksi kunnalta, mutta mihinkään ekstraan ei sitten olekaan enää varaa ja kaikki meni. Vaivoin säästetystä omaisuudesta ei jäänyt mitään edes perijöille, joita sitä säästellessä oli ajatellut.
Minä olen pikemmin Aira Samulin linjoilla "– Vanhusten pitäisi muutenkin tehdä kuten haluavat ja käyttää rahansa itseensä, välttyisivät turhilta perintöriidoiltakin. Kyllä nuoret pärjäävät, ja jos eivät pärjää, eivät ne pärjäisi pitkään sillä perinnölläkään!" http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001035460.html
Enemmän hyvinvoivista vanhuksista on usein hyötyä jälkipolvillekin kuin niistä perintörahoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän huonossa kunnossa kyllä sun vanhemmat ja appivanhemmat. Mun äiti on 74 ja menee kuusikymppisestä, ite tekee kaiken.
Kivat sulle. Mun äiti on 72v, sairastanut 2 aivoninfarktia ja keuhkosyövän, liikuntakyky on kovin rajallinen, Mutta ulkopuolista apua se ei halua. Isä on muutamaa vuotta vanhempi, on sepelvaltimotautia ja tukirankaperäistä sairautta. Appivanhemmat on jo yllättävästi kuolleet. Sinun vanhempasi ovat yllättävän hyvässä kunnossa.
Omat vanhemmat myös 75v ja täysin toimintakykyisiä ja varmaan nauraisi päin naamaa jos ehdottaisin jotain vanhus-apua . En kyllä sanoisi että "yllättävän hyvässä kunnossa ", ovat eläneet ilman sairauksia ja vanhenneet luonnollisesti. Eri asia tietenkin on jos on sairauksia ollut matkalla mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette tietenkään jaksa.Lellipennut, joiden eteen vanhemmat ovat pakertaneet näkevät vain huonon vanhemmissaan kyetäkseen olemaan hitusenkaan heistä.
Miksi nuoriso ei enää kapinoi edellistä sukupolvea kritisoiden?
Nyt sairastutaan ulkonäkökriiseihin.Nuorille pitäisi antaa tilaa toimia itsekseen.Vanhat väistykää nuorten tieltä!
intj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen on " miksi teet /autat/käyt " niin paljon . Kun on PAKKO!
Voin vakuuttaa, ettei ole mitään muuta pakkoa kuin sinun sisäiset sääntösi.
Olet oikeassa ,ei minua kukaan aseella uhaten auttamaan vaatinut . Tiedän , että olemassa myös ihmisiä jotka pystyvät totaalisesti sulkemaan apua tarvitsevat vanhempansa pois elämästään ja ennenkaikkea päästään.
Minusta ei ollut jättämään heidän pyykkinsä pesemättä, avustamatta lääkäriin, olla kutsumatta ambulanssia , käymään kaupassa , jättää laskut maksamatta (joo tein elaskut kaikista kun tilanne meni siihen että tuli karhuja ) jne.
Kotihoito huolehti pesusta ja haavojen hoidosta. Ruokapalvelu toi ( ala-arvoista) ruokaa, siivoja siivosi , apuvälineitä oli , mutta em. ei riittänyt kuten jokainen samassa tilanteessa ollut hyvin tietää.
Se alkaa pienistä puroista ja lopulta se on koski joka lähes nielee sinut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu oudolta kuunnella näitä valituksia.Olisitte yleensä onnellisia että teillä on vanhemmat tai isovanhemmat.En nyt tietenkään tarkoita mitään hirviövanhempia,mutta ihan tavallisiakin,pienineongelmineenkin.Jos kuitenkin ovat teidät ihmisiksi kasvattaneet.
Miksi pitäisi olla onnellinen ihmissuhteesta, joka ei anna elämään juuri mitään positiivista verrattuna siihen, kuinka paljon se ottaa? Jos jonkun ystävä aiheuttaisi noin paljon vaivaa ja murhetta omalla käyttäytymisellään, sanoisitko silloinkin, että ainakin sinulla on ystävä?
Onhan se ihminen antanut sinulle elämän?
Ajattele, jos lapsesi ajattelee sinusta joku päivä noin kylmästi, ei viitsi auttaa sinua, kun et ole antanut hänen elämäänsä mitään?
Minun vanhempani ovat minulle rakkaat, ovat antaneet minulle huolenpitoa ja rakkautta koko elämäni, silloinkin kun en sitä välttämättä (ainakaan käytökselläni) olisi ansainnut. Nyt tarvitsevat minua, ja nyt on minun vuoroni auttaa, ja rakastaa.
Minusta tuo ajatustapa "onhan se antanut sinulle elämän" on idioottimainen. Ei minulta kukaan kysynyt halusinko sitä elämää. En olisi ottanut jos olisin voinut kieltäytyä. Kuolema on kuitenkin täysin eri asia siihen nähden ettei olisi ikinä syntynytkään, joten siihen on turha vedota. Joku ihmeellinen ajatus on, että pitäisi olla kiitollinen siitä että on syntynyt. Miksi?
Yhtä typerä ajatus on se, että pitäisi olla kiitollinen vanhemmilleen siitä, että on saanut ruokaa, rakkautta ja vaatteet päällensä. Voi hyvänen aika, jos ottaa lemmikin, tulee siitä lemmikistä huolehtia, sama juttu lapsen kanssa. Jos ei halua sitä huolehtimista tehdä, ei sitten hanki sitä lasta tai lemmikkiä. Ymmärrän että voi olla kiitollinen siitä, että on ollut hyvät vanhemmat. KiitollisuudenVELKAA se ei kuitenkaan kerrytä, koska sitä heidän kuuluukin olla jos lapsen päättävät omista itsekkäistä syistään tehdä.
Minä kyllä autan vanhempiani sen minkä voin, ottaen huomioon että välimatkaa on paljon, ja omakin elämä on elettävänä. En kuitenkaan tee sitä mistään kiitollisuudenvelasta, koska sellaista ei ole. Teen sen koska he ovat minun perhettäni ja perhettä autetaan sen mitä pystyy. Ei ole mitään vuoroja auttaa ja rakastaa, se viittaa siihen, että kyse on vastapalveluksesta. Minun rakkauteni ei ole (vasta)palvelus, eikä sitä saa rakennettua lapsenlapsia hoitamalla jos kaikki muu on sitä ennen ollut hirveää. Sitä rakkautta ei myöskään saa tapettua lapsenlapsien hoitamatta jättämisellä, vaikka se välillä ärsyttäisikin. Se auttaa ja rakastaa, kuka siihen kykenee. Loput tekevät jompaa kumpaa tai ei kumpaakaan. Kaikilla on syynsä, ja kaikkien tulee ensikädessä pitää huolta itsestään. Kukaan muu ei tiedä mitä tunnet ja koet niin hyvin kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Totuus siihen mitä homma oikeasti on.Itse hoitanut vanhempieni asioita monta vuotta.Nyt äiti huonossa kunnossa ja isä myös,tekee oikeasti kuolemaa rajun syövän takia.On nytkin kotilomalla sairaalasta.Äiti hoitaa,vaikka hänet
On määritetty liian sairaaksi olemaan omaishoita.
Apua,ruoka ja siivous ja kotisairaanhoito saa,mut se maksaa ihan vitusti!!!
Minä en voi olla omaishoitaja,koska äiti hoitaa isän.
Siivoan,hoidan laskut ja kaupat ynnä kaiken muun mitä elämään kuuluu saamatta siitä mitään.Jos vanhus ei halua apua,sitä EI omaisen toimesta saa ollenkaan..
Itse olen jo ihan väsynyt,antaa olla,olen apua pyytänyt kaikkialta..
Omistani maksan jo sairaalamaksujakin kun niitäkään ei mistään saa kun minä en voi niihin apua hakea ja "terve" äitini ei viitsi eikä jaksa.
Kaikki asiat ovat mielivaltaisten sossunämmien sormen alla.
Antakaa olla,älkää edes aloittako...ne tottuu siihen apuun ja ootte vankilassa.Hoitakoon yhteiskunta ne vanhainkotiin kun naapurit soittelee heitteillejätetyistä vanhuksista.....
Omaishoitajan ei tarvitse asua hoidettavan kanssa. Teet nyt jo niin paljon vanhempasi puolesta, että aivan hyvin voit hakea omaishoitajan tukea, kun kerran äitisikään ei sitä saa.
Kannattaa tehdä omat lapset nelikymppisenä, niin ei omat eikä appivanhemmat lankea hoidettaviksi ;).
Jos olisi rahaa niin ostaisin ison talon missä vanhenpanikin mahtuivat asumaan. Olisi paljon helpompaa.
Alue: Aihe vapaa
Olisitko sinä siis onnellinen jos saisit vielä vaikkapa parin kymmenen vuoden ajan hoitaa sen raivonpuuskia saavan, persoonallisuudeltaan muuttuneen äitisi kaikki asiat? Äiti haukkuisi, kiroilisi ja löisi. Lapsia tai puolisoasi äitisi ei sietäisi, joten he eivät voisi tulla kyläilemään mukaan.
Isäni on aina ollut äkkipikainen, inhonnu lapsia (ja suvakkeja, homoja, koulutettuja ihmisiä jne.). Iän myötä on tullut entistä ilkeämmäksi. Saan todella purra hammasta että jaksan auttaa häntä. Äiti kuoli kuusikymppisenä, häntä ei tarvinnut hoitaa kuin jokunen viikko.