Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä tavaroita kiitellään?

Ja milloin?

Aina poisotettaessa (esim vaatteet.) kotia kotiin tullessa, tavarasta luovuttaessa kiitetään vaikka siitä, että on palvellut hienosti tai opettanut, että leveälahkeiset housut eivät sovi minulle... 

Tuo kuulostaa niin sekopäiseltä oikeasti :D Älkää nyt tuollaiseen yhden sekopään takia ryhtykö, joku vie vielä piipaa-autolla teidät hoitoon kun vaikuttaa siltä että teidän todellisuudentaju on pettänyt.

Eli, koska sinun käsityskykysi ei riitä ymmärtämään aivojen hermoradoittumista, on se sekopäistä ja suhteellisuudentajun vastaista?

No kannattaa tuossa kiittelyssä keskittyä vaikka ihan ihmisiin. Ne ymmärtääkin sen kiitoksen ja koskaan ei voi kiitellä tarpeeksi ihmisiä. Tavaraa on sen sijaan turha kiitellä, koska se tavara ei sitä ymmärrä ja sillä ei ole aivoja,  kiitokset menee silloin aivan hukkaan.

Se juttelu on itseä varten. Autisti.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö haluta olla minimalisti, jotta voi noudattaa kirjan oppeja? Ei kaikilla ole tarvetta tai halua minimalismiin vaan ihan vaan karsia rönsyjä ja oppia heittämään risat ja epämieluisat jutut pois. 

Konmari ei ole vieläkään minimalismia. Pidä vaikka kaikki, jos se tekee onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, jota monet kirjan lukeneetkaan eivät tunnu tajuavan, on että Marie Kondo aika suoraan sanoo että turha tavara kannattaa heittää pois. Ei siis antaa kenellekään tai myydä kirpputorilla, koska sitten tavara on taas muiden ihmisten riesana loppujen lopuksi.

Täysin idioottimaista heittää hyvää tavaraa roskiin. Oikeastihan se menee niin että toisen roska on toisen aarre.  Ja kirpparilla jokainen ostaa tavarat oman valintansa ja tarpeensa mukaan, ei ketään pakoteta mitään sieltä ottamaan mukaan.

Eikä ketään pakoteta kaupastakaan uusia tavaroita ostamaan, mutta silti niitä ostetaan, vaikkei niitä tarvita, ja ihan sama kirppareiden suhteen. Kirpparilta on vaan jopa helpompi hamstrata sitä tavaraa, koska sehän on ekologista eikä maksa paljon. Ja sitten taas ollaan liemessä turhan tavaran kanssa.

Siksi on monesti parempi heittää tavara pois, kuin langettaa ongelma muiden niskaan.

Mutta ei tietenkään kannata heittää oikeasti hyvää ja tarpeellista tavaraa pois, vaan turhakkeet, joita ilmankin tulee toimeen.

Mutta kuka sen loppujen lopuksi määrittelee, mikä on hyvää ja tarpeellista ja mikä on turhake. Heittämällä jotain käyttökelpoista mutta ei itselle tarpeellista pois on paitsi epäekologinen, myös estää jotakin toista ihmistä tuntemasta tavaraa tarpeelliseksi ja iloa tuovaksi.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä tavaroita kiitellään?

Ja milloin?

Aina poisotettaessa (esim vaatteet.) kotia kotiin tullessa, tavarasta luovuttaessa kiitetään vaikka siitä, että on palvellut hienosti tai opettanut, että leveälahkeiset housut eivät sovi minulle... 

Tuo kuulostaa niin sekopäiseltä oikeasti :D Älkää nyt tuollaiseen yhden sekopään takia ryhtykö, joku vie vielä piipaa-autolla teidät hoitoon kun vaikuttaa siltä että teidän todellisuudentaju on pettänyt.

Eli, koska sinun käsityskykysi ei riitä ymmärtämään aivojen hermoradoittumista, on se sekopäistä ja suhteellisuudentajun vastaista?

No kannattaa tuossa kiittelyssä keskittyä vaikka ihan ihmisiin. Ne ymmärtääkin sen kiitoksen ja koskaan ei voi kiitellä tarpeeksi ihmisiä. Tavaraa on sen sijaan turha kiitellä, koska se tavara ei sitä ymmärrä ja sillä ei ole aivoja,  kiitokset menee silloin aivan hukkaan.

Eipä siinä sen tavaran aivojen hermoradoittumista pyritäkään muuttamaan, vaan sen kiittäjän...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, jota monet kirjan lukeneetkaan eivät tunnu tajuavan, on että Marie Kondo aika suoraan sanoo että turha tavara kannattaa heittää pois. Ei siis antaa kenellekään tai myydä kirpputorilla, koska sitten tavara on taas muiden ihmisten riesana loppujen lopuksi.

Täysin idioottimaista heittää hyvää tavaraa roskiin. Oikeastihan se menee niin että toisen roska on toisen aarre.  Ja kirpparilla jokainen ostaa tavarat oman valintansa ja tarpeensa mukaan, ei ketään pakoteta mitään sieltä ottamaan mukaan.

Eikä ketään pakoteta kaupastakaan uusia tavaroita ostamaan, mutta silti niitä ostetaan, vaikkei niitä tarvita, ja ihan sama kirppareiden suhteen. Kirpparilta on vaan jopa helpompi hamstrata sitä tavaraa, koska sehän on ekologista eikä maksa paljon. Ja sitten taas ollaan liemessä turhan tavaran kanssa.

Siksi on monesti parempi heittää tavara pois, kuin langettaa ongelma muiden niskaan.

Mutta ei tietenkään kannata heittää oikeasti hyvää ja tarpeellista tavaraa pois, vaan turhakkeet, joita ilmankin tulee toimeen.

Kondo muistuttaa tavaroidenkin onnesta (shintolainen animismi), ja tavara on varmasti onnellisempi käytettynä, kuin toimettomana kaapissa/roskalavalla. Selvät roskat lajittelun kautta roskiin ja muut kierrätykseen.

Maritushan ei ole minimalismia. Ja lukemattomat kerrat olen halunnut jotain mutta tyytynyt halvempaan ihan ok tavaraan hinnan vuoksi. esim vaikka nyt ajankohtaisia aterimia. Opiskelijana 15 vuotta sitten ei ollut varaa ostaa mitään hackmannia vaan tyydyin halpakaupan settiin. Nyt se halpakaupan setti on edelleen käytössä, vähän vääntyilleenä, ruostepilkkuja monessa eivätkä ne mene tiskikoneen niille varattuihin reikiin. Joudunko noita opiskeluaikojen halpiksia käyttämään loppuelämäni vai saanko näin lähes nelikymppisenä jo ostaa ne alunperinkin haluamani hackmanit? Entä ne 10 eriparia olevaa kahvikuppia ja lasia?

Täytyykö ihmisen elää loppuikänsä tavaroiden kanssa jotka on köyhänä haalittu ties mistä?

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä nämä marittajat hamstraavat uusia pyyhkeitä, jotta saavat lisää täytettyä tyhjentämiinsä kaappeihin eivätkä vain pyyhkeet täyttäisi kaappia liikaa... :) Jep jep. Eli vanhat heitetään mäkeen ja tilalle sitten vaan shoppailaan hamamia.

Se on ihan suotavaa, jos vanhat oli ihan risoja ja huonosti kuivaavia. Miksi ei sitten niitä uusiessa ostaisi toimivat?

Juu aivan varmasti kaikki olivat risoja, joka ikinen vanha pyyhe. ;) Saahan sitä perustella uuden ostamista toki itselleen ihan miten huvittaa. Naurattaa vain tämä "minimalismi", jonka nimissä sitten ostellaan purnukoita, laatikoita, pyyhkeitä ja ties mitä.

Mitä väärää on ostaa itselleen paremmin sopivaa tavaraa, vaikka sitten minimalismin hengessä? Jos pääsee eroon 18 vanhasta pyyhkeestä, ostamalla hyviä tilalle 4kpl. Varsinkin, jos hyvät ovat kauniit ja mieluisat. Sopivat paremmin minimalismiin, jos vaikka vanhat ovat olleet kirjavia ja uudet täysvalkoisia tms. Kaikkien minimalismi ei ole ekologista minimalismia.

Käyttökelpoisen tavaran heittäminen roskiin on älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä nämä marittajat hamstraavat uusia pyyhkeitä, jotta saavat lisää täytettyä tyhjentämiinsä kaappeihin eivätkä vain pyyhkeet täyttäisi kaappia liikaa... :) Jep jep. Eli vanhat heitetään mäkeen ja tilalle sitten vaan shoppailaan hamamia.

Se on ihan suotavaa, jos vanhat oli ihan risoja ja huonosti kuivaavia. Miksi ei sitten niitä uusiessa ostaisi toimivat?

Juu aivan varmasti kaikki olivat risoja, joka ikinen vanha pyyhe. ;) Saahan sitä perustella uuden ostamista toki itselleen ihan miten huvittaa. Naurattaa vain tämä "minimalismi", jonka nimissä sitten ostellaan purnukoita, laatikoita, pyyhkeitä ja ties mitä.

Mitä väärää on ostaa itselleen paremmin sopivaa tavaraa, vaikka sitten minimalismin hengessä? Jos pääsee eroon 18 vanhasta pyyhkeestä, ostamalla hyviä tilalle 4kpl. Varsinkin, jos hyvät ovat kauniit ja mieluisat. Sopivat paremmin minimalismiin, jos vaikka vanhat ovat olleet kirjavia ja uudet täysvalkoisia tms. Kaikkien minimalismi ei ole ekologista minimalismia.

Käyttökelpoisen tavaran heittäminen roskiin on älytöntä.

Missä minä sanoin, että ne heitettäisi roskiin? Kierrätän aina kaiken, minkä voin. Enkä sitäpaitsi ole hävittänyt yhtään pyyhettä KonMarituksessani...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun kirjaa lukemattomat ovat kovaäänisimmin valittamassa muita lukijoita tyhmiksi jne. KonMarin pääpointin voisi oikeastaan kiteyttää siihen, saatko itsesi onnelliseksi niillä tavaroilla, joilla olet ympäröinyt itsesi? Jos et, miksi ihmeessä täyttäisit kotisi moisilla tavaroilla.

Saan totta kai. Ostan vain asioita, jotka tekevät minut iloiseksi, oli kyse sitten sitten kauniista tuikkukiposta tai uudesta paistinlastasta. En tarvitse kirjaa kertomaan minulle, miten minun tulee sukkani viikata.

Saan iloa myös kirjoistani, viherkasveistani, sohvatyynyistäni, valokuvistani ja päiväkirjoista, en todellakaan halua heittää näitä menemään.

Onnea siitä. Mutta mitä annettavaa sinulla mahdollisesti sitten voisi olla meille tällaisessa keskustelussa, jossa tavara on ongelma? Meepä nyt siitä muualle tärkeilemään, jooko.

Jos et huomannut, niin tämän ketjun tarkoituksena oli keskustella Konmarista ja siitä, miten meininki vaikuttaa marittajien keskuudessa menevän välillä hieman yli. Eli ei, tämä ei ole pelkästään keskustelua siitä, miten maritus on parasta ja ihanaa ja ilman sitä ei voi tulla toimeen. Täällä todella saa esittää myös vastakkaisia mielipiteitä ja kertoa mielipiteensä jopa ilman, että on lukenut kirjaa (hui!). Toisin siis kuin Facebookissa.

Pyyhkeet ostin ekaan kotiin muuttaessani vuonna 99, niiden langat roikkuvat, värit kulahtaneet. Käsipyyhkeet sain citymarketista pesuainekylkiäisenä vuonna 2002. Kyllä ne asiansa ajavat mutta rumia kuin mitkä. Uimahallissa aina hävettää. Ja edelleenkin pitäisi mennä samoilla?

Tähän asti olen kaikkia näitä käyttänyt vaikka rahaa olisi. Vasta konmari antoi luvan hävittää kun eivät tuota iloa.

Älkää nyt liittykö tuollaisiin ryhmiin, aivonne hermoradoittuu vain kärttyisäksi ja tappelemaan toisten ihmisten kanssa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun kirjaa lukemattomat ovat kovaäänisimmin valittamassa muita lukijoita tyhmiksi jne. KonMarin pääpointin voisi oikeastaan kiteyttää siihen, saatko itsesi onnelliseksi niillä tavaroilla, joilla olet ympäröinyt itsesi? Jos et, miksi ihmeessä täyttäisit kotisi moisilla tavaroilla.

Saan totta kai. Ostan vain asioita, jotka tekevät minut iloiseksi, oli kyse sitten sitten kauniista tuikkukiposta tai uudesta paistinlastasta. En tarvitse kirjaa kertomaan minulle, miten minun tulee sukkani viikata.

Saan iloa myös kirjoistani, viherkasveistani, sohvatyynyistäni, valokuvistani ja päiväkirjoista, en todellakaan halua heittää näitä menemään.

Onnea siitä. Mutta mitä annettavaa sinulla mahdollisesti sitten voisi olla meille tällaisessa keskustelussa, jossa tavara on ongelma? Meepä nyt siitä muualle tärkeilemään, jooko.

Jos et huomannut, niin tämän ketjun tarkoituksena oli keskustella Konmarista ja siitä, miten meininki vaikuttaa marittajien keskuudessa menevän välillä hieman yli. Eli ei, tämä ei ole pelkästään keskustelua siitä, miten maritus on parasta ja ihanaa ja ilman sitä ei voi tulla toimeen. Täällä todella saa esittää myös vastakkaisia mielipiteitä ja kertoa mielipiteensä jopa ilman, että on lukenut kirjaa (hui!). Toisin siis kuin Facebookissa.

Mutta miksi tulla tänne huutelemaan ja jakamaan mielipiteitään, kun ei selkeästi ymmärrä mistä on kyse? Kritiikki on aina hyvä asia, oli kyse mistä tahansa, mutta rakentava kritiikki vaatii asiaan perehtymistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, jota monet kirjan lukeneetkaan eivät tunnu tajuavan, on että Marie Kondo aika suoraan sanoo että turha tavara kannattaa heittää pois. Ei siis antaa kenellekään tai myydä kirpputorilla, koska sitten tavara on taas muiden ihmisten riesana loppujen lopuksi.

Täysin idioottimaista heittää hyvää tavaraa roskiin. Oikeastihan se menee niin että toisen roska on toisen aarre.  Ja kirpparilla jokainen ostaa tavarat oman valintansa ja tarpeensa mukaan, ei ketään pakoteta mitään sieltä ottamaan mukaan.

Sepä se. Enkä usko että Kondo tarkoitti roskiin, vaan kierrätykseen. Japanissa kierrätys on vägän erilaista.

Ainakin jenkkiryhmässä discarding tarkoittaa hyvin usein sitä, että tavara kulkee eteenpäin kohti pihakirppistä ja kierrätyskeskusta.

Kondon kirjassa on viisi lukua. Toisen luvun nimi on "Heitä ensin pois". Kirjassa myös puhutaan kautta linjan roinan pois heittämisestä. No, yhdessä kohtaa lahjoitettiin arvokas teeseremonia-astiasto eteenpäin. Meillä kaikilla on tavaraa, joka kannattaa lahjoittaa tai myydä pois, ja tavaraa, joka kannattaa heittää pois.

En pidä itseäni erityisen epäekologisena ihmisenä, mutta itselleni oli vapauttava oivallus, että kun raivaan tavaroita, voin todellakin heittää osan tavaroista pois hyvällä omallatunnolla, koska siten en siirrä ongelmaa tavaroista eteenpäin kenellekään muulle. Toisaalta ymmärrän, että tämä ajatus herättää hirveästi vastustusta, koska olemme niin tottuneet ajattelemaan, että se epäekologista. Niin kuin tietysti onkin, mutta toisaalta jos se muuttaa ajatukset ja käytöksen niin, ettei enää osta turhaan, niin sehän taas on erittäin ekologista.

Vierailija kirjoitti:

Maritushan ei ole minimalismia. Ja lukemattomat kerrat olen halunnut jotain mutta tyytynyt halvempaan ihan ok tavaraan hinnan vuoksi. esim vaikka nyt ajankohtaisia aterimia. Opiskelijana 15 vuotta sitten ei ollut varaa ostaa mitään hackmannia vaan tyydyin halpakaupan settiin. Nyt se halpakaupan setti on edelleen käytössä, vähän vääntyilleenä, ruostepilkkuja monessa eivätkä ne mene tiskikoneen niille varattuihin reikiin. Joudunko noita opiskeluaikojen halpiksia käyttämään loppuelämäni vai saanko näin lähes nelikymppisenä jo ostaa ne alunperinkin haluamani hackmanit? Entä ne 10 eriparia olevaa kahvikuppia ja lasia?

Täytyykö ihmisen elää loppuikänsä tavaroiden kanssa jotka on köyhänä haalittu ties mistä?

Ei tarvitse, joten jos on tuollaisia ongelmia eikä osaa antaa itse itselleen lupaa niin on varmaan ihan tervetullutta lukea opas.

Oma äitini on jo murrosiästäni asti sanonut, ettei minulle uskalla ostaa juuri mitään, koska olen niin tarkka. Minulla on sisäänrakennettuna tuo mekanismi, että en ota vastaan kovin hyvin kompromisseja ja osaan vaivattomasti korvata ne mieluisilla, kun rahkeet ovat kasvaneet. 

Vierailija kirjoitti:

Pyyhkeet ostin ekaan kotiin muuttaessani vuonna 99, niiden langat roikkuvat, värit kulahtaneet. Käsipyyhkeet sain citymarketista pesuainekylkiäisenä vuonna 2002. Kyllä ne asiansa ajavat mutta rumia kuin mitkä. Uimahallissa aina hävettää. Ja edelleenkin pitäisi mennä samoilla?

Tähän asti olen kaikkia näitä käyttänyt vaikka rahaa olisi. Vasta konmari antoi luvan hävittää kun eivät tuota iloa.

Minulle taas kävi talon kanssa niin, että aloin haluta pienempää taloa. Koen ison talon epäekologiseksi ja turhaksi. Jotenkin tajusin, että minä olen puolet tästä parisuhteesta ja saan kertoa mielipiteeni. Ja että mielipiteeni saa olla yleisen mielipiteen / miehen mielipiteen vastainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, jota monet kirjan lukeneetkaan eivät tunnu tajuavan, on että Marie Kondo aika suoraan sanoo että turha tavara kannattaa heittää pois. Ei siis antaa kenellekään tai myydä kirpputorilla, koska sitten tavara on taas muiden ihmisten riesana loppujen lopuksi.

Täysin idioottimaista heittää hyvää tavaraa roskiin. Oikeastihan se menee niin että toisen roska on toisen aarre.  Ja kirpparilla jokainen ostaa tavarat oman valintansa ja tarpeensa mukaan, ei ketään pakoteta mitään sieltä ottamaan mukaan.

Sepä se. Enkä usko että Kondo tarkoitti roskiin, vaan kierrätykseen. Japanissa kierrätys on vägän erilaista.

Ainakin jenkkiryhmässä discarding tarkoittaa hyvin usein sitä, että tavara kulkee eteenpäin kohti pihakirppistä ja kierrätyskeskusta.

Kondon kirjassa on viisi lukua. Toisen luvun nimi on "Heitä ensin pois". Kirjassa myös puhutaan kautta linjan roinan pois heittämisestä. No, yhdessä kohtaa lahjoitettiin arvokas teeseremonia-astiasto eteenpäin. Meillä kaikilla on tavaraa, joka kannattaa lahjoittaa tai myydä pois, ja tavaraa, joka kannattaa heittää pois.

En pidä itseäni erityisen epäekologisena ihmisenä, mutta itselleni oli vapauttava oivallus, että kun raivaan tavaroita, voin todellakin heittää osan tavaroista pois hyvällä omallatunnolla, koska siten en siirrä ongelmaa tavaroista eteenpäin kenellekään muulle. Toisaalta ymmärrän, että tämä ajatus herättää hirveästi vastustusta, koska olemme niin tottuneet ajattelemaan, että se epäekologista. Niin kuin tietysti onkin, mutta toisaalta jos se muuttaa ajatukset ja käytöksen niin, ettei enää osta turhaan, niin sehän taas on erittäin ekologista.

Mun tavara on niin ajatuksella hankittua, että se on otettu mielihyvin vastaan tai siitä on maksettu. Risat ja kulahtaneet on asia erikseen, niitä ei halua kukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun kirjaa lukemattomat ovat kovaäänisimmin valittamassa muita lukijoita tyhmiksi jne. KonMarin pääpointin voisi oikeastaan kiteyttää siihen, saatko itsesi onnelliseksi niillä tavaroilla, joilla olet ympäröinyt itsesi? Jos et, miksi ihmeessä täyttäisit kotisi moisilla tavaroilla.

Saan totta kai. Ostan vain asioita, jotka tekevät minut iloiseksi, oli kyse sitten sitten kauniista tuikkukiposta tai uudesta paistinlastasta. En tarvitse kirjaa kertomaan minulle, miten minun tulee sukkani viikata.

Saan iloa myös kirjoistani, viherkasveistani, sohvatyynyistäni, valokuvistani ja päiväkirjoista, en todellakaan halua heittää näitä menemään.

Onnea siitä. Mutta mitä annettavaa sinulla mahdollisesti sitten voisi olla meille tällaisessa keskustelussa, jossa tavara on ongelma? Meepä nyt siitä muualle tärkeilemään, jooko.

Jos et huomannut, niin tämän ketjun tarkoituksena oli keskustella Konmarista ja siitä, miten meininki vaikuttaa marittajien keskuudessa menevän välillä hieman yli. Eli ei, tämä ei ole pelkästään keskustelua siitä, miten maritus on parasta ja ihanaa ja ilman sitä ei voi tulla toimeen. Täällä todella saa esittää myös vastakkaisia mielipiteitä ja kertoa mielipiteensä jopa ilman, että on lukenut kirjaa (hui!). Toisin siis kuin Facebookissa.

Mitä sanottavaa voi olla kirjasta, jota ei ole lukenut? Arvostelet varmaan myös ruokia, joita muut syövät.

Itse heitin ihan kylmästi vaan roskiin kaiken roinan mitä nurkista löytyi, jota en halunnut pitää. Nimittäin tiesin, että jos sen valtavan määrän vaatteita, kirjoja ja ties mitä yrittäisin jotenkin kierrättää tai myydä, siihen menisi vaikka kuinka kauan, ja sisu loppuisi kesken, ja siihen jäisi koko projekti. Mutta minä päätin hoitaa koko Konmarin viikonlopussa, ja tosiaan kannoin jätesäkeissä roskiin kaiken mitä en halunnut pitää. 

Nyt on vuosi Konmari-raivauksesta ja siisteyden ylläpito on ollut tosi helppoa kun on enää vähän tavaraa, ja vain ehdottoman tarpeellinen ja mieleinen. 

"Mun tavara on niin ajatuksella hankittua, että se on otettu mielihyvin vastaan tai siitä on maksettu."

Hienoa että jollain on näin. Itse olin vaan ostellut kaikenlaista, ilman kummempia ajatuksia, usein halpaa ja huonolaatuista. Sitten niitä oli joka paikka täynnä, esim. vaatteita joiden tyyli oli jo vanhanaikainen, pakattuina säilytyslaatikoihin häkkivarastoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, jota monet kirjan lukeneetkaan eivät tunnu tajuavan, on että Marie Kondo aika suoraan sanoo että turha tavara kannattaa heittää pois. Ei siis antaa kenellekään tai myydä kirpputorilla, koska sitten tavara on taas muiden ihmisten riesana loppujen lopuksi.

Täysin idioottimaista heittää hyvää tavaraa roskiin. Oikeastihan se menee niin että toisen roska on toisen aarre.  Ja kirpparilla jokainen ostaa tavarat oman valintansa ja tarpeensa mukaan, ei ketään pakoteta mitään sieltä ottamaan mukaan.

Eikä ketään pakoteta kaupastakaan uusia tavaroita ostamaan, mutta silti niitä ostetaan, vaikkei niitä tarvita, ja ihan sama kirppareiden suhteen. Kirpparilta on vaan jopa helpompi hamstrata sitä tavaraa, koska sehän on ekologista eikä maksa paljon. Ja sitten taas ollaan liemessä turhan tavaran kanssa.

Siksi on monesti parempi heittää tavara pois, kuin langettaa ongelma muiden niskaan.

Mutta ei tietenkään kannata heittää oikeasti hyvää ja tarpeellista tavaraa pois, vaan turhakkeet, joita ilmankin tulee toimeen.

-No onko se jotain 'rangaistuksen muiden niskaan langettamista' jos esim. vie vaikkapa 'Pelastakaa lapset'-kirpparille, sanotaan esim. vaikka käytetyn termoskannun jota ei itse tarvitse ?

Esim. joku vähävarainen saa siitä 10x halvemmalla siitä käyttöesineen,kuin jos ostaisi sen jostain marketista.

'Pelalle' ei muuten edes oteta monia sellaisia esineitä joista on katsottu olevan lähinnä riesaa ja mikä vie siellä tilaa hyödyllisemmältä (esim. VHS-kasetit, jotka ovat jo vanhentunut katseluformaatti eikä laitteitakaan katseluun ole monikaan enää säilyttänyt) 

Kyllä kai nyt jokainen osaa itse omilla aivoillaan päätellä mitä tarvitsee ja mitä ei. Voi olla ,että onkin joku VHS-keräilijä ja jos tunnen sellaisen ,niin miksen antaisi itselleni jo hyödyttömiä ja  jo näkemiäni videoita hänelle ?

Ellei nyt siis  puhuta aivan jostain rikkinäisestä ja loppuunkäytetystä  mihinkään tai kenellekäänkelpaamattomasta roinasta, niin se mikä minulla on kotona aivan vain pölyä keräämässä ,saattaakin olla sellaista,jota joku toinen on suorastaan kuumeisesti etsinyt. 

Sitä taas  ei voi koskaan tietää,mikä sellaista kamaa on.Vain sen haluaja tietää.

Tähän perustuu koko kirppiksen idea ja olisikin mielenkiintoista nyt tässä yhteydessä tietää,että onko tällaisia, suomalaistyylisiä kirppiksiä siellä  Japanissa ylipäätään lainkaan?

Tietääkö joku miten on siellä tällainen  tavarankierrätys järjestetty ?

Oho, olipas tänne tullut viestejä.

Kaipaan itse just semmoista keskustelua, jossa välillä myös "usko loppuu vähän kesken". Taustaa on itsellä semmoisesta epäterveellisestä uskonnollisesta yhteisöstä lapsuusajoilta, jossa ei saanut yhtään kritisoida ikinä mitään, kysellä tai kyseenalaistaa, ja sellainen nostaa mulla heti karvat pystyyn jos törmään vastaavaan jossain.

Eli miksei saa ihmetellä sitä, onko tarpeen tosiaan hävittää kaikki paperit esim., vai saisiko niitä kuitenkin säästää jos itse haluaa? Tmv.

Olen itse lukenut molemmat kirjat, mutta miksi on niin kauhean tärkeää olla lukenut koko kirja ennen kuin saa kommentoida mitään - miksei sitten vaadita että olisi lukenut ihan jo molemmat kirjat.

Miksi tuntuu että se ekan kirjan sisältö on ryhmässä on se ainoa oikea, tärkeämpi kuin tokan, joka mielestäni hyvin täsmensi ekan kirjan juttuja?

MIksei saisi elämäntilanteesta riippuen sitten kuitenkin järjestää vaikka huone tai kaappi kerrallaan, ja iloita siitä tuloksesta - onko pakko jonkun heti kommentoida ett"ei toi oo mitään oikeeta marittamista hei..."

Miksei saisi iloita siitä, että saa opuksista jo inspiraatiota tehdä edes JOTAIN, vaikkei se sitten olisikaan sitä puhdasoppista maritusprosessia psykologisine aspekteineen?

Semmoinen pieni epäröinti ja sitten puolin toisin sparrailu olisi jotenkin kivaa. Ja se salliva ja ymmärtävä asenne.

Tuntuu että ekaa kirjaa yritetään ryhmässä välillä tulkita liiankin prikulleen, vaikka sitten toisen osan luettua ymmärtää ettei kaikki ihan niin ehdotonta ollutkaan, esim. tavaroiden hävittämisen suhteen.

ap