Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.

Pussilakana välttämättömyys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tää menetelmä toimii masentuneilla, joille mikään ei tuota sen kummemmin iloa tai onnen tunteita? 

Moni asia joka tuottaa mulle nykyään iloa, oli masentuneena hyvin ahdistavia esineitä: läppäri, alani kirjallisuus, kuntoiluvälineet tai harrastusvälineet joita en käyttänyt (en vaan jaksanut ja jo niiden välineiden olemassaolo lisäsi ahdistusta syyllisyyden muodossa, mutta joita olen ryhtynyt käyttämään taas parannuttuani), televisio, siivousvälineet ja jopa kahvinkeitin.

Kannattaako masentuneen vaan olla yrittämättä tätä metodia?

Voisi olla masentuneelle ihan puhdistavaa poistaa asunnostaan kaikki henkinen lisäkuormitus. Jos jotain todella tarvitsee myöhemmin, vois hankkia sen sitten.

Eri asia sitten että hakeutuuko masentunut tällaisen positiivisen elämänhallintaoppaan äärelle ja haluaako/voiko se sitoutua prosessin läpivientiin kerralla, yhtenä max. 6 kuukauden ajanjaksona.

Kun muistelen itseäni masentuneena, iloa tuottavin ratkaisu olisi ollut marittaa itseni pois olemasta. No, vakavasti puhuen, masentuneenatai muuten psyykkisesti sairaana tuskin pystyy käsittelemään asioita sillä positiivisella otteella kuin tässä ilmeisesti on tarkoitus, vaan tulisi vain tehtyä hätiköityjä ratkaisuja ja heitettyä pois sellaista, mitä ei ehkä myöhemmin enää saisi hankittua mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden järjestely on kivaa, kun tietää saavansa lisätilaa, jotain vaatettakaan ei tule käytettyä se vain unohtuu kaapin perälle.  Tätäkin ominaisuutta tuttavani ahdistuneena tarkkaili.   Jos ei käytä jotain keittiötarviketta, laitan surutta kierrätykseen.  Tilan puute on se joka ratkaisee.  En ymmärrä hamstraajia jotka kuitenkaan eivät tarvitse kaikkea.

Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Tässä se taikasana taas tuli. Hamstraaja. Onko ihminen todella hamstraaja, jos säilyttää hyvin harvoin tarvittavaa tavaraa? Itse olen aina mieltänyt hamstraajan sellaiseksi, jolle ei ole niinkään merkitystä tavaran kunnolla, käytettävyydellä, määrällä tai edes sillä mikä se tavara on. Esimerkiksi keittiötarvikkeet. Omasta keittiöstäni löytyy mm. jalallinen kakkulautanen, pelkästään juhlakäyttöön varattu kahvikuppisarja, boolimalja ja -kauha, suklaamuotteja, 10 litran kattila... ihan muutamia mainitakseni. Osaa näistä ei ole käytetty kertaakaan, jotain olen käyttänyt viimeksi useampi vuosi sitten, eikä ole aavistustakaan koska näille on seuraavan kerran käyttöä vai onko koskaan. Olenko hamstraaja? Omasta mielestäni en, konmarittajien mielestä varmaankin olen.

Ne jotka eivät ole lukeneet kirjaa, jaksavat vain pauhata minimalismista.

Ei hätää voot pitää tavarasi, kun ne ovat hyödyllisiä ja selvästi myös tuottavat sinulle iloa.

Jaksuhali sulle. :)

Ensinnäkään en pauhaa minimalismista, vaan mietin millä perusteilla toisia kutsutaan hamstraajiksi. Monien konmaristien mielestä ns. normaali omistaminen, se että kaikki ei tuota iloa tai ole tarpeellista, on hamstraamista.

Mitä tulee mainitsemiini tavaroihin, ne eivät ole erityisen hyödyllisiä eivätkä tuota minulle iloa, eivät toisaalta aiheuta ahdistustakaan. Eivätkä myöskään huutele uusia astiastoja tai suklaamuotteja seurakseen. Ne vain ovat siellä kaappien kätköissä odottamassa käyttöä, vaikka en tiedäkään tuleeko niitä (enää) koskaan käytettyä.

Konmaristit tuskin ovat kiinnostuneita määrittelemään toisia ja toisten tavaroita, kun omissakin on täysi työ. Konmaristit ovat myös alkaneet projektin, koska _itsellä_ on ollut ongelma liian tavaran kanssa, mahdollisesti juuri jonkinlaista hamstrausta. Konmaristi myös tietää, että ei ole "normaalia tavaramäärää" vaan se on ihan yksilöllistä, miten paljon omistaa projektin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tää menetelmä toimii masentuneilla, joille mikään ei tuota sen kummemmin iloa tai onnen tunteita? 

Moni asia joka tuottaa mulle nykyään iloa, oli masentuneena hyvin ahdistavia esineitä: läppäri, alani kirjallisuus, kuntoiluvälineet tai harrastusvälineet joita en käyttänyt (en vaan jaksanut ja jo niiden välineiden olemassaolo lisäsi ahdistusta syyllisyyden muodossa, mutta joita olen ryhtynyt käyttämään taas parannuttuani), televisio, siivousvälineet ja jopa kahvinkeitin.

Kannattaako masentuneen vaan olla yrittämättä tätä metodia?

Voisi olla masentuneelle ihan puhdistavaa poistaa asunnostaan kaikki henkinen lisäkuormitus. Jos jotain todella tarvitsee myöhemmin, vois hankkia sen sitten.

Eri asia sitten että hakeutuuko masentunut tällaisen positiivisen elämänhallintaoppaan äärelle ja haluaako/voiko se sitoutua prosessin läpivientiin kerralla, yhtenä max. 6 kuukauden ajanjaksona.

Kun muistelen itseäni masentuneena, iloa tuottavin ratkaisu olisi ollut marittaa itseni pois olemasta. No, vakavasti puhuen, masentuneenatai muuten psyykkisesti sairaana tuskin pystyy käsittelemään asioita sillä positiivisella otteella kuin tässä ilmeisesti on tarkoitus, vaan tulisi vain tehtyä hätiköityjä ratkaisuja ja heitettyä pois sellaista, mitä ei ehkä myöhemmin enää saisi hankittua mistään.

Voi olla, mutta en usko tosiaan, että projektiin kukaan masentuneena lähtisi. Sehän edellyttäisi kokonaisen kirjan lukemista ja aika paljon muutakin aikaansaavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden järjestely on kivaa, kun tietää saavansa lisätilaa, jotain vaatettakaan ei tule käytettyä se vain unohtuu kaapin perälle.  Tätäkin ominaisuutta tuttavani ahdistuneena tarkkaili.   Jos ei käytä jotain keittiötarviketta, laitan surutta kierrätykseen.  Tilan puute on se joka ratkaisee.  En ymmärrä hamstraajia jotka kuitenkaan eivät tarvitse kaikkea.

Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Tässä se taikasana taas tuli. Hamstraaja. Onko ihminen todella hamstraaja, jos säilyttää hyvin harvoin tarvittavaa tavaraa? Itse olen aina mieltänyt hamstraajan sellaiseksi, jolle ei ole niinkään merkitystä tavaran kunnolla, käytettävyydellä, määrällä tai edes sillä mikä se tavara on. Esimerkiksi keittiötarvikkeet. Omasta keittiöstäni löytyy mm. jalallinen kakkulautanen, pelkästään juhlakäyttöön varattu kahvikuppisarja, boolimalja ja -kauha, suklaamuotteja, 10 litran kattila... ihan muutamia mainitakseni. Osaa näistä ei ole käytetty kertaakaan, jotain olen käyttänyt viimeksi useampi vuosi sitten, eikä ole aavistustakaan koska näille on seuraavan kerran käyttöä vai onko koskaan. Olenko hamstraaja? Omasta mielestäni en, konmarittajien mielestä varmaankin olen.

Ne jotka eivät ole lukeneet kirjaa, jaksavat vain pauhata minimalismista.

Ei hätää voot pitää tavarasi, kun ne ovat hyödyllisiä ja selvästi myös tuottavat sinulle iloa.

Jaksuhali sulle. :)

Ensinnäkään en pauhaa minimalismista, vaan mietin millä perusteilla toisia kutsutaan hamstraajiksi. Monien konmaristien mielestä ns. normaali omistaminen, se että kaikki ei tuota iloa tai ole tarpeellista, on hamstraamista.

Mitä tulee mainitsemiini tavaroihin, ne eivät ole erityisen hyödyllisiä eivätkä tuota minulle iloa, eivät toisaalta aiheuta ahdistustakaan. Eivätkä myöskään huutele uusia astiastoja tai suklaamuotteja seurakseen. Ne vain ovat siellä kaappien kätköissä odottamassa käyttöä, vaikka en tiedäkään tuleeko niitä (enää) koskaan käytettyä.

Konmaristit tuskin ovat kiinnostuneita määrittelemään toisia ja toisten tavaroita, kun omissakin on täysi työ. Konmaristit ovat myös alkaneet projektin, koska _itsellä_ on ollut ongelma liian tavaran kanssa, mahdollisesti juuri jonkinlaista hamstrausta. Konmaristi myös tietää, että ei ole "normaalia tavaramäärää" vaan se on ihan yksilöllistä, miten paljon omistaa projektin jälkeen.

Lainausketjun ensimmäisessä viestissä on lause En ymmärrä hamstraajia jotka kuitenkaan eivät tarvitse kaikkea. Muutamat muutkin ovat hamstraamisen maininneet, vaikka eivät ilmeisesti olekaan tarkoittaneet sillä varsinaista hamstraamista. Kirjoitin ns. normaali omistaminen, koska en keksinyt parempaakaan termiä. Tarkoitin sillä sitä, että omistaa kaikenlaista ei niin tarpeellistakin se tarpeellisen lisäksi, vähemmän iloa tuottavia tavaroita niiden iloa tuottavien lisäksi, ymmärrätte varmaan (toivottavasti) mitä tarkoitan. Siis että ei kiinnitä siihen omistamiseen sen kummemmin huomiota.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tää menetelmä toimii masentuneilla, joille mikään ei tuota sen kummemmin iloa tai onnen tunteita? 

Moni asia joka tuottaa mulle nykyään iloa, oli masentuneena hyvin ahdistavia esineitä: läppäri, alani kirjallisuus, kuntoiluvälineet tai harrastusvälineet joita en käyttänyt (en vaan jaksanut ja jo niiden välineiden olemassaolo lisäsi ahdistusta syyllisyyden muodossa, mutta joita olen ryhtynyt käyttämään taas parannuttuani), televisio, siivousvälineet ja jopa kahvinkeitin.

Kannattaako masentuneen vaan olla yrittämättä tätä metodia?

Tämä onkin erinomainen kysymys. Onko kellään masentuneella kokemusta?

Masentuneelle tärkeintä ja vaikeinta on metodiin kuuluva visualisointi. Olen pitkäaikaisesti masentunut ja huolimatta hyvistä elämäntavoista, terapiasta ja sitä tukevasta lääkityksestä en ole vielä täysin parantunut. Olen ennen sairastumistani nauttinut järjestyksestä ja siisteydestä ja kotini on nykyiselläänkin kaunis, mutta en pysty nauttimaan siitä. Ongelmaksi muodostuu se, että olen jotenkin kyllästynyt sisustukseeni ja sen väreihin, mutta en tiedä mihin suuntaan lähtisin sitä muuttamaan.

Sehän tässä masennuksessakin on ongelmana, ainakin minulla. Nykyinen elämä aiheuttaa pahaa mieltä ja tympäisee, mutta masennuksen oireiden vuoksi on vaikea visualisoida miten asiat olisivat paremmin. Marittaessa vision kodista ja elämästä tulisi olla kirkkaana mielessä ja sen puuttuessa prosessi takkuaa. 

En sano ettei Konmari sopisi masentuneelle, mutta metodia kannattaa toteuttaa rauhallisesti eikä soimata itseään jos tavaroiden läpikäynti ei etene. Vanhoihin tavaroihin ja muistoihin uppoutuminen saattaa nostaa tunteita pintaan terveelläkin, joten vaikeat kategoriat voi olla parasta jättää myöhemmäksi. Itse en todennäköisesti voi käydä läpi vanhoja valokuvia ja muistoja ennen kuin olen henkisesti paremmassa kunnossa. 

Toisaalta jos Konmari sujuu, se voi olla mahtava tuki toipumiselle ja uuden elämän rakentamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.

Tai älä heitä niitä pois lainkaan vaan käytä.

Mua ei ainakaan huvita säästä rahaa johonkin "täydelliseen" tavaraan, jos mulla on jo täysin toimiva versio käytössä. Säästän nekin rahat mieluummin esimerkiksi kokemuksiin, harrastuksiin tai vaikka matkusteluun. Mua ei kiinnosta herättääkö mun lakanat mussa onnellisuuden tunteita vai ei, kunhan ne täyttää tarkoituksensa. Onnellisuus tulee sitten jostain muusta kuin täydellisten tavaroiden omistamisesta. 

Huh, viime viikon aikana lähti 2 peräkärrykuormallista tavaraa kaatopaikalle. Asunnossa vain ruokapöytä, sohva, ruokailuvälineet ja välttämättömät vaate- ja peseytymisvälineet. Kyllä puhdisti. Saa nähdä, miten selvitään. Uskon, että jotain on pakko ostaa...

Vierailija kirjoitti:

Huh, viime viikon aikana lähti 2 peräkärrykuormallista tavaraa kaatopaikalle. Asunnossa vain ruokapöytä, sohva, ruokailuvälineet ja välttämättömät vaate- ja peseytymisvälineet. Kyllä puhdisti. Saa nähdä, miten selvitään. Uskon, että jotain on pakko ostaa...

Ilmeisesti et lukenut kirjaa.

Miten se sitten todellisuudessa toimii, että tavarat käydään läpi kategorioittain eikä vaikka huoneittain? Kuitenkin saman kategorian tavaroita saattaa olla useassa huoneessa, tai sitten esimerkiksi joku työhuone tai keittiö on niin selkeä itsenäinen kokonaisuus, että se tuntuisi järkevimmältä käydä läpi kerralla.

Mietin näiden kaikkien Konmari- ajatusten tässä ketjussa puntaroimisesta ,että kyllä aika isonkin kodin olisi tänäkin aikana (kun kaikki nämäkin kommentit tänne siis  tulivat)  ehtinyt  kyllä jo siivoamaan ja vieläpä   oikein perusteellisestikin....

Tottakai Konmarissa käydään kaikki tavarat läpi samasta ryhmästä eikä huoneittain koska konmarilla itsellään ei ole kokemusta monen huoneen asumisesta.

Japanissa ja Japanin ulkopuolella he asuvat pienissä tiloissa. esimerkiksi meidän naapurissa asuu viisihenkinen japanilaisperhe yhden makuuhuoneen asunnossa ja he ovat tyytyväisiä koska on paljon tilaa. Lapset nukkuvat olohuoneessa joka on samalla yhdistetty ruokailutila ja vanhemmat babyn kanssa makkarissa joka on myös työhuone. Vanhempien isovanhemmat ovat usein pitkiä aikoja majoitettuina asuntoon myös. Siinä on teille konmaria kerrakseen. Käsilaukut ja muut kassitkin askarrellaan aamulla sen mukaan millaista kantamusta tarvitaan. Niin että ei sitä käsilaukkuaKAAN tarvita kunhan kaapissa on oikean kokoisia kangaskappaleita. samasta kupista voi myös syödä ja juoda niin että jokainen perheessä tarvitsee vain YHDEN KUPIN. Voi syödä sormin niin että mihin te niitä haarukoita ja veitsiäkään tarvitsette. Soppa hörpitään kupista mikä tekee lusikat käyttökelvottomiksi turhakkeiksi.  Lapset leikkivät paperilla aamut pitkät ja puuhelmillä niin että mukaan vaan!

Ruoka syödään lattialla istuen matalan kahvipöydän ääressä. Ihmettelin aluksi miksi futonsohva joka toimii myös lasten sänkynä öisin oli sijoitettu niin pitkälle pöydästä. Kyse ei siis ole mistään köyhästä perheestä vaan toimitusjohtajaperhe jonka isä on johtoasemassa yhdessä maailman parhaiten menestyvistä firmoista:) Olen ammentanut heiltä aika paljon omaan minimalismiini mutta ei meillä ihan vielä tarvitse lattialla istua vaikka lapsista se olis vaan kivaa kun naapurissakin niin tehdään. Kiva kun lasten parhaat ystävät ovat japanilaisia niin ei tarvitse kilpailla tavaralla:))))

Vierailija kirjoitti:

Mietin näiden kaikkien Konmari- ajatusten tässä ketjussa puntaroimisesta ,että kyllä aika isonkin kodin olisi tänäkin aikana (kun kaikki nämäkin kommentit tänne siis  tulivat)  ehtinyt  kyllä jo siivoamaan ja vieläpä   oikein perusteellisestikin....

Tai vaikkapa käydä uimassa, leipoa pikkuleipiä, käydä päiväkylpylässä hoidoissa jne. kaikkea muutakin KonMariin yhtä liittymätöntä.  

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin näiden kaikkien Konmari- ajatusten tässä ketjussa puntaroimisesta ,että kyllä aika isonkin kodin olisi tänäkin aikana (kun kaikki nämäkin kommentit tänne siis  tulivat)  ehtinyt  kyllä jo siivoamaan ja vieläpä   oikein perusteellisestikin....

Tai vaikkapa käydä uimassa, leipoa pikkuleipiä, käydä päiväkylpylässä hoidoissa jne. kaikkea muutakin KonMariin yhtä liittymätöntä.  

Eivät nuo sinänsä ja se niiden Konmarin oppeihin mitenkään liittymättömyys välttämättä tee noista tekemisistä mitenkään huonompia vaihtoehtoina niihin oppeihin paneutumiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.

Tai älä heitä niitä pois lainkaan vaan käytä.

Mua ei ainakaan huvita säästä rahaa johonkin "täydelliseen" tavaraan, jos mulla on jo täysin toimiva versio käytössä. Säästän nekin rahat mieluummin esimerkiksi kokemuksiin, harrastuksiin tai vaikka matkusteluun. Mua ei kiinnosta herättääkö mun lakanat mussa onnellisuuden tunteita vai ei, kunhan ne täyttää tarkoituksensa. Onnellisuus tulee sitten jostain muusta kuin täydellisten tavaroiden omistamisesta. 

No mulle tuo ainakin iloa ja onnellisuutta jos kotona on kauniita asioita, kuten vaikka ne nätit pussilakanat tai verhot. Katsonhan niitä kuitenkin lähes joka päivä. Ja vieraitakin voi hyvillä mielin kutsua kauniiseen kotiin. Lomareissukkin kestäis kuitenkin korkeintaan pari viikkoa ja sillä samalla rahalla sais kodista useiksi vuosiksi enemmän iloa tuottavan. Mutta ihmiset on erilaisia...

Vierailija kirjoitti:

Miten se sitten todellisuudessa toimii, että tavarat käydään läpi kategorioittain eikä vaikka huoneittain? Kuitenkin saman kategorian tavaroita saattaa olla useassa huoneessa, tai sitten esimerkiksi joku työhuone tai keittiö on niin selkeä itsenäinen kokonaisuus, että se tuntuisi järkevimmältä käydä läpi kerralla.

Itse olen "marittanut vaatteeni, asusteet, korut ja meikit. Kun maritin vaatteet, hain KAIKKI juuri kuten kirja neuvoo. Keräsin vaatteet lajeittain eli esim. kaikki housut valtavaan pinoon yhteen huoneeseen. Kävin läpi 4 isoa vaatekaappia, yhden walk in vaatehuoneen, yhden kaapin toisaalla sekä lisäksi häkkivaraston (ja kerrottakoon, että häkkivarastoni on täyteen ahdettu ja koostuu 99% vaatteista).

Jos olisin vain katsonut yhden kaapin, ei homma olisi onnistunut mitenkään. Nyt sain kokonaiskuvan vaatteiden määristä ja se oli järkyttävä. Tämä siitä huolimatta, että olin jo pari vuotta aiemmin luetteloinut ja kuvannut vaatteeni kännykässä olevaan ohjelmaan. Se oli se KEKO keskellä huonetta, mikä sai tajuamaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.

Minä päätin että tiettyjä kuluneita otin tehokäyttöön - käytin ja pesin ja käytin ja pesin. Sitten kun piti heittää pois ostin kivat tilalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se sitten todellisuudessa toimii, että tavarat käydään läpi kategorioittain eikä vaikka huoneittain? Kuitenkin saman kategorian tavaroita saattaa olla useassa huoneessa, tai sitten esimerkiksi joku työhuone tai keittiö on niin selkeä itsenäinen kokonaisuus, että se tuntuisi järkevimmältä käydä läpi kerralla.

Itse olen "marittanut vaatteeni, asusteet, korut ja meikit. Kun maritin vaatteet, hain KAIKKI juuri kuten kirja neuvoo. Keräsin vaatteet lajeittain eli esim. kaikki housut valtavaan pinoon yhteen huoneeseen. Kävin läpi 4 isoa vaatekaappia, yhden walk in vaatehuoneen, yhden kaapin toisaalla sekä lisäksi häkkivaraston (ja kerrottakoon, että häkkivarastoni on täyteen ahdettu ja koostuu 99% vaatteista).

Jos olisin vain katsonut yhden kaapin, ei homma olisi onnistunut mitenkään. Nyt sain kokonaiskuvan vaatteiden määristä ja se oli järkyttävä. Tämä siitä huolimatta, että olin jo pari vuotta aiemmin luetteloinut ja kuvannut vaatteeni kännykässä olevaan ohjelmaan. Se oli se KEKO keskellä huonetta, mikä sai tajuamaan.

No tämä just. Eli tämän tyypin ihmisille opus on varmaan erittäin tarpeellinen. Mutta kun annetaan ymmärtää, että siitä olisi kaikille hyötyä, ikään kuin normaalipainoista laitettaisiin lukemaan laihdutusoppaita. Ihan viitteeksi mainitsen, että vaatteita ei ole yhtään häkkivarastossa, kaikki ovat jo nyt lajeittain lähellä toisiaan, joten riittää että nostaa sen pinon tai muutaman ulos kaapista ja käy ne läpi ja laittaa siistittynä takaisin. Joskus tulee tilanne, että tila meinaa loppua eli silloin tietää, että on taas siivouksen aika, jos sitä ei ole hetkeen tehnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.

Tai älä heitä niitä pois lainkaan vaan käytä.

Mua ei ainakaan huvita säästä rahaa johonkin "täydelliseen" tavaraan, jos mulla on jo täysin toimiva versio käytössä. Säästän nekin rahat mieluummin esimerkiksi kokemuksiin, harrastuksiin tai vaikka matkusteluun. Mua ei kiinnosta herättääkö mun lakanat mussa onnellisuuden tunteita vai ei, kunhan ne täyttää tarkoituksensa. Onnellisuus tulee sitten jostain muusta kuin täydellisten tavaroiden omistamisesta. 

Minä käyttäisin ja olisin iloinen siitä, että minulla on pussilakana ja se on puhdas. Kun silmät panee kiinni, kuosia ei näe, mutta voi silti nauttia puuvillan (oletan, että ne ovat puuvillaa) tunnusta iholla ja puhtaan petivaatteen ihanasta tuoksusta :)

Itselläni oli useita pussilakanoita, osa lahjaksi saatuja. Ja ne lahjaksi saadut oli niin rumia. En voinut käyttää niitä ja aina kun näin ne laatikossa, tuli ahdistava olo. Sitten päätin, että ei. En halua tuntea oloani paskaksi PUSSILAKANAN takia. Laitoin ne rumat roskiin - osa taisi mennä autonrassaukseen räteiksi. Jätin vain kahdet kappaleet ja molemmat ovat kauniita. Olo helpottui ja tilaa tuli lisää.

Aika monella on varmaan useita petivaatteita joita ei koskaan käytä. Ja jotka haisevat ummehtuneelle, koska ovat aina kaapissa. Kannattaa miettiä, voisiko ne lahjoittaa vaikka edellisen kirjoittajan kaltaisille köyhille, jos ovat siis pakkauksessa ja käyttämättömiä. Tai sitten eläinkoteihin, joissa on tarvetta. Tai käyttää itse pesurätteinä ja sitten roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se sitten todellisuudessa toimii, että tavarat käydään läpi kategorioittain eikä vaikka huoneittain? Kuitenkin saman kategorian tavaroita saattaa olla useassa huoneessa, tai sitten esimerkiksi joku työhuone tai keittiö on niin selkeä itsenäinen kokonaisuus, että se tuntuisi järkevimmältä käydä läpi kerralla.

Itse olen "marittanut vaatteeni, asusteet, korut ja meikit. Kun maritin vaatteet, hain KAIKKI juuri kuten kirja neuvoo. Keräsin vaatteet lajeittain eli esim. kaikki housut valtavaan pinoon yhteen huoneeseen. Kävin läpi 4 isoa vaatekaappia, yhden walk in vaatehuoneen, yhden kaapin toisaalla sekä lisäksi häkkivaraston (ja kerrottakoon, että häkkivarastoni on täyteen ahdettu ja koostuu 99% vaatteista).

Jos olisin vain katsonut yhden kaapin, ei homma olisi onnistunut mitenkään. Nyt sain kokonaiskuvan vaatteiden määristä ja se oli järkyttävä. Tämä siitä huolimatta, että olin jo pari vuotta aiemmin luetteloinut ja kuvannut vaatteeni kännykässä olevaan ohjelmaan. Se oli se KEKO keskellä huonetta, mikä sai tajuamaan.

No tämä just. Eli tämän tyypin ihmisille opus on varmaan erittäin tarpeellinen. Mutta kun annetaan ymmärtää, että siitä olisi kaikille hyötyä, ikään kuin normaalipainoista laitettaisiin lukemaan laihdutusoppaita. Ihan viitteeksi mainitsen, että vaatteita ei ole yhtään häkkivarastossa, kaikki ovat jo nyt lajeittain lähellä toisiaan, joten riittää että nostaa sen pinon tai muutaman ulos kaapista ja käy ne läpi ja laittaa siistittynä takaisin. Joskus tulee tilanne, että tila meinaa loppua eli silloin tietää, että on taas siivouksen aika, jos sitä ei ole hetkeen tehnyt. 

Good for you :) Mikä sen mukavampaa, jos sinulla ei ole elämässäsi mitään aluetta, jossa kaivattaisiin "puhdistusta". Ei esim. turhia tiedostoja koneella, ei turhaa paperia tai koinsyömiä vanhoja vaatteita ullakolla. Joskus se "kama" voi olla myös henkistä, eli pitää tuulettaa päätään tai heivata negatiiviset ystävät elämästä.