Lue keskustelun säännöt.
Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.
07.07.2016 |
Olisi kiva seurata vinkkejä Konmari-facebook -ryhmästä, mutta ärsyttää se fanaattisuus jos joku uskaltaa olla vähänkin "eri mieltä" tai pohtia eri asioita, tai on tehnyt asioita vähän eri tavalla.
Siellä jopa poistetaan kommentteja ja ketjuja jos ei ole ihan samaa mieltä.
Ja toisaalta myös esim. "kantavat" henkilöt kyllä itse soveltavat esim. säilytystapojen suhteen, mutta sitten taas kun joku on tehnyt eri järjestyksessä tms., ollaan heti "tuomitsemassa" että tuo ei ole konmaria.
Perusidea hyvä ja itsekin haluaisi tuommoisen projektin läpikäydä - omalla tavalla. JOtain jo tehnytkin. Ja olisi kiva seurata muidenkin edistymistä, mutta mietin kyllä jo tuosta ryhmästä eroamista kun henki ei ole hyvä... en vaan tiedä muitakaan Konmari-aiheisia ryhmiä.
Onko joku muu tehnyt "maritusta" jotenkin omalla tavallaan??
Ja oletteko fb-ryhmässä/ryhmissä ja onko niistä apua vai enempi pahaa mieltä?
Kommentit (1255)
Vierailija kirjoitti:
Tottakai Konmarissa käydään kaikki tavarat läpi samasta ryhmästä eikä huoneittain koska konmarilla itsellään ei ole kokemusta monen huoneen asumisesta.
Japanissa ja Japanin ulkopuolella he asuvat pienissä tiloissa. esimerkiksi meidän naapurissa asuu viisihenkinen japanilaisperhe yhden makuuhuoneen asunnossa ja he ovat tyytyväisiä koska on paljon tilaa. Lapset nukkuvat olohuoneessa joka on samalla yhdistetty ruokailutila ja vanhemmat babyn kanssa makkarissa joka on myös työhuone. Vanhempien isovanhemmat ovat usein pitkiä aikoja majoitettuina asuntoon myös. Siinä on teille konmaria kerrakseen. Käsilaukut ja muut kassitkin askarrellaan aamulla sen mukaan millaista kantamusta tarvitaan. Niin että ei sitä käsilaukkuaKAAN tarvita kunhan kaapissa on oikean kokoisia kangaskappaleita. samasta kupista voi myös syödä ja juoda niin että jokainen perheessä tarvitsee vain YHDEN KUPIN. Voi syödä sormin niin että mihin te niitä haarukoita ja veitsiäkään tarvitsette. Soppa hörpitään kupista mikä tekee lusikat käyttökelvottomiksi turhakkeiksi. Lapset leikkivät paperilla aamut pitkät ja puuhelmillä niin että mukaan vaan!
Ruoka syödään lattialla istuen matalan kahvipöydän ääressä. Ihmettelin aluksi miksi futonsohva joka toimii myös lasten sänkynä öisin oli sijoitettu niin pitkälle pöydästä. Kyse ei siis ole mistään köyhästä perheestä vaan toimitusjohtajaperhe jonka isä on johtoasemassa yhdessä maailman parhaiten menestyvistä firmoista:) Olen ammentanut heiltä aika paljon omaan minimalismiini mutta ei meillä ihan vielä tarvitse lattialla istua vaikka lapsista se olis vaan kivaa kun naapurissakin niin tehdään. Kiva kun lasten parhaat ystävät ovat japanilaisia niin ei tarvitse kilpailla tavaralla:))))
Oletko ihan varma, että asut japanissa? Miten lapset muka leikkivät paperilla? Luulin, että Aasiassa alkaa preppaaminen tosi pienenä, samoin ohjatut ryhmät ja koulu.
Vaikuttaa, että ketju on jonkun hurahtaneen manipuloivan tarinankertojatyyppisen hörhön satuilua, sori.
Mitä kieltä lapsesi näiden kanssa puhuvat? sori, nyt meni valheet liian pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai Konmarissa käydään kaikki tavarat läpi samasta ryhmästä eikä huoneittain koska konmarilla itsellään ei ole kokemusta monen huoneen asumisesta.
Japanissa ja Japanin ulkopuolella he asuvat pienissä tiloissa. esimerkiksi meidän naapurissa asuu viisihenkinen japanilaisperhe yhden makuuhuoneen asunnossa ja he ovat tyytyväisiä koska on paljon tilaa. Lapset nukkuvat olohuoneessa joka on samalla yhdistetty ruokailutila ja vanhemmat babyn kanssa makkarissa joka on myös työhuone. Vanhempien isovanhemmat ovat usein pitkiä aikoja majoitettuina asuntoon myös. Siinä on teille konmaria kerrakseen. Käsilaukut ja muut kassitkin askarrellaan aamulla sen mukaan millaista kantamusta tarvitaan. Niin että ei sitä käsilaukkuaKAAN tarvita kunhan kaapissa on oikean kokoisia kangaskappaleita. samasta kupista voi myös syödä ja juoda niin että jokainen perheessä tarvitsee vain YHDEN KUPIN. Voi syödä sormin niin että mihin te niitä haarukoita ja veitsiäkään tarvitsette. Soppa hörpitään kupista mikä tekee lusikat käyttökelvottomiksi turhakkeiksi. Lapset leikkivät paperilla aamut pitkät ja puuhelmillä niin että mukaan vaan!
Ruoka syödään lattialla istuen matalan kahvipöydän ääressä. Ihmettelin aluksi miksi futonsohva joka toimii myös lasten sänkynä öisin oli sijoitettu niin pitkälle pöydästä. Kyse ei siis ole mistään köyhästä perheestä vaan toimitusjohtajaperhe jonka isä on johtoasemassa yhdessä maailman parhaiten menestyvistä firmoista:) Olen ammentanut heiltä aika paljon omaan minimalismiini mutta ei meillä ihan vielä tarvitse lattialla istua vaikka lapsista se olis vaan kivaa kun naapurissakin niin tehdään. Kiva kun lasten parhaat ystävät ovat japanilaisia niin ei tarvitse kilpailla tavaralla:))))
Ilmeisesti et lukenut kirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän luen näitä höpinöitä konmarista, sitä vakuuttuneempi olen ihmisten sisäiseistä arvotyhjiöstä. Ollaan siis valmiita ottamaan ties minkälainen japanilainen tai muu kotkotus oman elämän "johtotähdeksi". Sitten vielä uskotaan siihen ja sen autuaaksi tekevään vaikutukseen... "iloa tuottavat esineet" -voi anna mun kaikki kestää! Miksi ihmeessä esineiden pitäisi tuottaa iloa ja vain sitä? Miksei jollakin voi olla arvoa siinä, että se on vain tarpeellinen johonkin tarkoitukseen ja muuten turha. En edes halua koko ajan tiedostaa kaikkia mahdollisia tavaroita, joita kodista löytyy. Ne ovat tai eivät ole - aivan minusta riippumatta.
Jos anoppi tuo ruman keinutuolin olohuoneeseen johon lapsesi teloo itseään jatkuvasti, mutta anoppi nauttii oloskelusta siinä niin se on ok? ..........Japani ei ole tee se itse yhteiskunta joten konmari ei ole varmaan itse koskaan korjannut mitään. Jos hän tietäisi suomen tilanteen missä jos ei tee itse joutuu odottamaan noin vuoden niin olisi oma luku vasaroista jne.
Uusimmassa omakoti-lehdessä (ilmainen sanomalehti okt-talouksiin) lukee, että tällä hetkellä tekstiilijätteestä on tullut suuri ongelma, kun kymmeniä tuhansia kiloja tekstiilijätettä kipataan kaatopaikoille, tilanne "epätoivoinen", lukee lehdessä.
Mitä jos minulle on ihan sama olenko onnellinen vai ei? Tärkeämpää on olla kunnollinen ihminen. Mitä jos minusta eettisyys on tärkeämpää, eli ei tee kaatopaikalle jätettä ollenkaan tai hyvin vähän?
Mitä jos minusta on tosi itsekästä miettiä, etät tärkeintä että minä olen onnellinen, riippumatta siitä, että omat lapset ja lapsenlapset elävät kohta isossa kaatopaikassa?
Mitä jos en halua olla ihminen, jonka elämä on sitä, että miettii että voi, olen onnellinen, on kauniit lakanat ja rumat lahjaksi saadut on kaatopaikalla, ja voi, olen onnellinen, huolehdin ulkonäöstä ja liikun, ja kaikki mistä on minulle henkilökohtaista etua teen, oma onnellisuus vain mielessä?
En halua elää niin. Ei kaikkien tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sitten todellisuudessa toimii, että tavarat käydään läpi kategorioittain eikä vaikka huoneittain? Kuitenkin saman kategorian tavaroita saattaa olla useassa huoneessa, tai sitten esimerkiksi joku työhuone tai keittiö on niin selkeä itsenäinen kokonaisuus, että se tuntuisi järkevimmältä käydä läpi kerralla.
Itse olen "marittanut vaatteeni, asusteet, korut ja meikit. Kun maritin vaatteet, hain KAIKKI juuri kuten kirja neuvoo. Keräsin vaatteet lajeittain eli esim. kaikki housut valtavaan pinoon yhteen huoneeseen. Kävin läpi 4 isoa vaatekaappia, yhden walk in vaatehuoneen, yhden kaapin toisaalla sekä lisäksi häkkivaraston (ja kerrottakoon, että häkkivarastoni on täyteen ahdettu ja koostuu 99% vaatteista).
Jos olisin vain katsonut yhden kaapin, ei homma olisi onnistunut mitenkään. Nyt sain kokonaiskuvan vaatteiden määristä ja se oli järkyttävä. Tämä siitä huolimatta, että olin jo pari vuotta aiemmin luetteloinut ja kuvannut vaatteeni kännykässä olevaan ohjelmaan. Se oli se KEKO keskellä huonetta, mikä sai tajuamaan.
No tämä just. Eli tämän tyypin ihmisille opus on varmaan erittäin tarpeellinen. Mutta kun annetaan ymmärtää, että siitä olisi kaikille hyötyä, ikään kuin normaalipainoista laitettaisiin lukemaan laihdutusoppaita. Ihan viitteeksi mainitsen, että vaatteita ei ole yhtään häkkivarastossa, kaikki ovat jo nyt lajeittain lähellä toisiaan, joten riittää että nostaa sen pinon tai muutaman ulos kaapista ja käy ne läpi ja laittaa siistittynä takaisin. Joskus tulee tilanne, että tila meinaa loppua eli silloin tietää, että on taas siivouksen aika, jos sitä ei ole hetkeen tehnyt.
Miksi roikkua KONMARI ketjussa jos ei ole siitä kiinnostunut, eikä aio ikinä sitä kokeiila?
Voit ihan rauhassa siivota omaan tapaasi, tuskin ketään pahastuu, tai ketään edes kiinnostaa. Mutta tämän ketjun aihe on nimenomaan konmari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tämän sivun peukutus ei toimi, jos yritän laittaa peukun, se menee toiselle puolelle ja en siis ole konmari fani. Aika sairaaksi mennyt touhu tällä sivustolla.
Vierailija kirjoitti:
Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.
Itse asiassa näissä tilanteissa Marie kehottaa muuttamaan suhtautumista kyseiseen tavaraan. Voit vaikka haistella puhtaiden lakanoiden tuoksua. Sivellä niiden pehmeää pintaa ja tietoisesti arvostaa sitä miten hyvin ne työnsä hoitavat. Saattaa hyvinkin olla, että huomaat, että kyllähän ne iloa lopulta tuottavat tekemällä työnsä hyvin. Toisaalta, jos sulle on kertynyt vaikka kymmenen settiä pussilakanoita kaappiin, niin silloin voisi miettiä voisiko joistain luopua. (Meillä on aikuisille kaksi settiä. Yhdet kaapissa ja yhdet käytössä. Hyvin toimii ja vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin se jätesäkillinen, mikä siellä kaapissa aiemmin oli). Lakanat kuitenkin kestää hyvinkin 10-20 vuotta käyttöä, joten massiivista varastoa ei tarvitse, vaikka uusia ei olisikaan varaa ostaa.
Omasta mielestäni konmarin ydin on sen olemassa olevan tavaran arvostaminen ei uuden ostaminen. Tätä kautta se oma shoppailu vähenee automaattisesti, eikä uutta tavaraa enää raivauksen jälkeen kerry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
conmarymerrymari kirjoitti:
Uusimmassa omakoti-lehdessä (ilmainen sanomalehti okt-talouksiin) lukee, että tällä hetkellä tekstiilijätteestä on tullut suuri ongelma, kun kymmeniä tuhansia kiloja tekstiilijätettä kipataan kaatopaikoille, tilanne "epätoivoinen", lukee lehdessä.
Mitä jos minulle on ihan sama olenko onnellinen vai ei? Tärkeämpää on olla kunnollinen ihminen. Mitä jos minusta eettisyys on tärkeämpää, eli ei tee kaatopaikalle jätettä ollenkaan tai hyvin vähän?
Mitä jos minusta on tosi itsekästä miettiä, etät tärkeintä että minä olen onnellinen, riippumatta siitä, että omat lapset ja lapsenlapset elävät kohta isossa kaatopaikassa?
Mitä jos en halua olla ihminen, jonka elämä on sitä, että miettii että voi, olen onnellinen, on kauniit lakanat ja rumat lahjaksi saadut on kaatopaikalla, ja voi, olen onnellinen, huolehdin ulkonäöstä ja liikun, ja kaikki mistä on minulle henkilökohtaista etua teen, oma onnellisuus vain mielessä?
En halua elää niin. Ei kaikkien tarvitse.
Konmarin idea on, että olet onnellinen. sinua ei pakoteta mihinkään. Kehotetaan miettimään mikä on elämässäsi tärkeää
Konmaristit huolehtii vain OMASTA onnesta, ei maapallosta eikä muista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.
Tälläisiä lukiessa huokaan ja kiitän etten ole yhtään merkkitietoinen. Mulle on ihan paskan haisee kaikki merkit. Maksan tuotteesta tasan sen mikä on fiksua ja ostan tasan sen mikä miellyttää silmää. Kesäalesta tilasin upean värikkäät satiinipussilakanasetit 25,- parisänkyyn, hyvä diili, sain mitä halusinkin, fiksuun hintaan.
Kyse ei ole siitä ettenkö voisi ostaa vaikka merkkituotteita niin halutessani. Mulle tavarat on vain massaa mistä valikoin itselleni sopivat.
conmarymerrymari kirjoitti:
Uusimmassa omakoti-lehdessä (ilmainen sanomalehti okt-talouksiin) lukee, että tällä hetkellä tekstiilijätteestä on tullut suuri ongelma, kun kymmeniä tuhansia kiloja tekstiilijätettä kipataan kaatopaikoille, tilanne "epätoivoinen", lukee lehdessä.
Mitä jos minulle on ihan sama olenko onnellinen vai ei? Tärkeämpää on olla kunnollinen ihminen. Mitä jos minusta eettisyys on tärkeämpää, eli ei tee kaatopaikalle jätettä ollenkaan tai hyvin vähän?
Mitä jos minusta on tosi itsekästä miettiä, etät tärkeintä että minä olen onnellinen, riippumatta siitä, että omat lapset ja lapsenlapset elävät kohta isossa kaatopaikassa?
Mitä jos en halua olla ihminen, jonka elämä on sitä, että miettii että voi, olen onnellinen, on kauniit lakanat ja rumat lahjaksi saadut on kaatopaikalla, ja voi, olen onnellinen, huolehdin ulkonäöstä ja liikun, ja kaikki mistä on minulle henkilökohtaista etua teen, oma onnellisuus vain mielessä?
En halua elää niin. Ei kaikkien tarvitse.
Eettinen ihminen ei myöskään matkustele, ei omista autoa tai etenkään lennä lentokoneella, koska nämä asiat ovat maapallolle todella pahaksi. Eikä tietenkään syö lihaa eikä tee montaa muutakaan asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sitten todellisuudessa toimii, että tavarat käydään läpi kategorioittain eikä vaikka huoneittain? Kuitenkin saman kategorian tavaroita saattaa olla useassa huoneessa, tai sitten esimerkiksi joku työhuone tai keittiö on niin selkeä itsenäinen kokonaisuus, että se tuntuisi järkevimmältä käydä läpi kerralla.
Itse olen "marittanut vaatteeni, asusteet, korut ja meikit. Kun maritin vaatteet, hain KAIKKI juuri kuten kirja neuvoo. Keräsin vaatteet lajeittain eli esim. kaikki housut valtavaan pinoon yhteen huoneeseen. Kävin läpi 4 isoa vaatekaappia, yhden walk in vaatehuoneen, yhden kaapin toisaalla sekä lisäksi häkkivaraston (ja kerrottakoon, että häkkivarastoni on täyteen ahdettu ja koostuu 99% vaatteista).
Jos olisin vain katsonut yhden kaapin, ei homma olisi onnistunut mitenkään. Nyt sain kokonaiskuvan vaatteiden määristä ja se oli järkyttävä. Tämä siitä huolimatta, että olin jo pari vuotta aiemmin luetteloinut ja kuvannut vaatteeni kännykässä olevaan ohjelmaan. Se oli se KEKO keskellä huonetta, mikä sai tajuamaan.
No tämä just. Eli tämän tyypin ihmisille opus on varmaan erittäin tarpeellinen. Mutta kun annetaan ymmärtää, että siitä olisi kaikille hyötyä, ikään kuin normaalipainoista laitettaisiin lukemaan laihdutusoppaita. Ihan viitteeksi mainitsen, että vaatteita ei ole yhtään häkkivarastossa, kaikki ovat jo nyt lajeittain lähellä toisiaan, joten riittää että nostaa sen pinon tai muutaman ulos kaapista ja käy ne läpi ja laittaa siistittynä takaisin. Joskus tulee tilanne, että tila meinaa loppua eli silloin tietää, että on taas siivouksen aika, jos sitä ei ole hetkeen tehnyt.
Miksi roikkua KONMARI ketjussa jos ei ole siitä kiinnostunut, eikä aio ikinä sitä kokeiila?
Voit ihan rauhassa siivota omaan tapaasi, tuskin ketään pahastuu, tai ketään edes kiinnostaa. Mutta tämän ketjun aihe on nimenomaan konmari.
Koska olen live-elämässä joutunut parin ystävän kanssa keskustelemaan aiheesta ja yritän päästä lisää jyvälle siitä, miksi nämä ei-hamstraajat ovat niin hurahtaneet tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.
Tälläisiä lukiessa huokaan ja kiitän etten ole yhtään merkkitietoinen. Mulle on ihan paskan haisee kaikki merkit. Maksan tuotteesta tasan sen mikä on fiksua ja ostan tasan sen mikä miellyttää silmää. Kesäalesta tilasin upean värikkäät satiinipussilakanasetit 25,- parisänkyyn, hyvä diili, sain mitä halusinkin, fiksuun hintaan.
Kyse ei ole siitä ettenkö voisi ostaa vaikka merkkituotteita niin halutessani. Mulle tavarat on vain massaa mistä valikoin itselleni sopivat.
Miten tämä liittyy konmariin. Ilmeisesti et ole lukenut kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavaran poistaminen sujuu varmasti lapsettomalta konmarilta, mutta miten perheellinen voisi toisten tavaroita läpikäydä edes?
Lähes kaikki ostokset mitä tehty aikoihin, on muille, eli lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sitten todellisuudessa toimii, että tavarat käydään läpi kategorioittain eikä vaikka huoneittain? Kuitenkin saman kategorian tavaroita saattaa olla useassa huoneessa, tai sitten esimerkiksi joku työhuone tai keittiö on niin selkeä itsenäinen kokonaisuus, että se tuntuisi järkevimmältä käydä läpi kerralla.
Itse olen "marittanut vaatteeni, asusteet, korut ja meikit. Kun maritin vaatteet, hain KAIKKI juuri kuten kirja neuvoo. Keräsin vaatteet lajeittain eli esim. kaikki housut valtavaan pinoon yhteen huoneeseen. Kävin läpi 4 isoa vaatekaappia, yhden walk in vaatehuoneen, yhden kaapin toisaalla sekä lisäksi häkkivaraston (ja kerrottakoon, että häkkivarastoni on täyteen ahdettu ja koostuu 99% vaatteista).
Jos olisin vain katsonut yhden kaapin, ei homma olisi onnistunut mitenkään. Nyt sain kokonaiskuvan vaatteiden määristä ja se oli järkyttävä. Tämä siitä huolimatta, että olin jo pari vuotta aiemmin luetteloinut ja kuvannut vaatteeni kännykässä olevaan ohjelmaan. Se oli se KEKO keskellä huonetta, mikä sai tajuamaan.
No tämä just. Eli tämän tyypin ihmisille opus on varmaan erittäin tarpeellinen. Mutta kun annetaan ymmärtää, että siitä olisi kaikille hyötyä, ikään kuin normaalipainoista laitettaisiin lukemaan laihdutusoppaita. Ihan viitteeksi mainitsen, että vaatteita ei ole yhtään häkkivarastossa, kaikki ovat jo nyt lajeittain lähellä toisiaan, joten riittää että nostaa sen pinon tai muutaman ulos kaapista ja käy ne läpi ja laittaa siistittynä takaisin. Joskus tulee tilanne, että tila meinaa loppua eli silloin tietää, että on taas siivouksen aika, jos sitä ei ole hetkeen tehnyt.
Miksi roikkua KONMARI ketjussa jos ei ole siitä kiinnostunut, eikä aio ikinä sitä kokeiila?
Voit ihan rauhassa siivota omaan tapaasi, tuskin ketään pahastuu, tai ketään edes kiinnostaa. Mutta tämän ketjun aihe on nimenomaan konmari.
Koska olen live-elämässä joutunut parin ystävän kanssa keskustelemaan aiheesta ja yritän päästä lisää jyvälle siitä, miksi nämä ei-hamstraajat ovat niin hurahtaneet tähän.
Anna myös muiden siivota omalla tavallaan. Se ei ole sinulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sitten todellisuudessa toimii, että tavarat käydään läpi kategorioittain eikä vaikka huoneittain? Kuitenkin saman kategorian tavaroita saattaa olla useassa huoneessa, tai sitten esimerkiksi joku työhuone tai keittiö on niin selkeä itsenäinen kokonaisuus, että se tuntuisi järkevimmältä käydä läpi kerralla.
Itse olen "marittanut vaatteeni, asusteet, korut ja meikit. Kun maritin vaatteet, hain KAIKKI juuri kuten kirja neuvoo. Keräsin vaatteet lajeittain eli esim. kaikki housut valtavaan pinoon yhteen huoneeseen. Kävin läpi 4 isoa vaatekaappia, yhden walk in vaatehuoneen, yhden kaapin toisaalla sekä lisäksi häkkivaraston (ja kerrottakoon, että häkkivarastoni on täyteen ahdettu ja koostuu 99% vaatteista).
Jos olisin vain katsonut yhden kaapin, ei homma olisi onnistunut mitenkään. Nyt sain kokonaiskuvan vaatteiden määristä ja se oli järkyttävä. Tämä siitä huolimatta, että olin jo pari vuotta aiemmin luetteloinut ja kuvannut vaatteeni kännykässä olevaan ohjelmaan. Se oli se KEKO keskellä huonetta, mikä sai tajuamaan.
No tämä just. Eli tämän tyypin ihmisille opus on varmaan erittäin tarpeellinen. Mutta kun annetaan ymmärtää, että siitä olisi kaikille hyötyä, ikään kuin normaalipainoista laitettaisiin lukemaan laihdutusoppaita. Ihan viitteeksi mainitsen, että vaatteita ei ole yhtään häkkivarastossa, kaikki ovat jo nyt lajeittain lähellä toisiaan, joten riittää että nostaa sen pinon tai muutaman ulos kaapista ja käy ne läpi ja laittaa siistittynä takaisin. Joskus tulee tilanne, että tila meinaa loppua eli silloin tietää, että on taas siivouksen aika, jos sitä ei ole hetkeen tehnyt.
Miksi roikkua KONMARI ketjussa jos ei ole siitä kiinnostunut, eikä aio ikinä sitä kokeiila?
Voit ihan rauhassa siivota omaan tapaasi, tuskin ketään pahastuu, tai ketään edes kiinnostaa. Mutta tämän ketjun aihe on nimenomaan konmari.
Koska olen live-elämässä joutunut parin ystävän kanssa keskustelemaan aiheesta ja yritän päästä lisää jyvälle siitä, miksi nämä ei-hamstraajat ovat niin hurahtaneet tähän.
Anna myös muiden siivota omalla tavallaan. Se ei ole sinulta pois.
Siis nimen omaan olen antanutkin ja olen iloinen heidän puolestaan. Mutta kun molemmat ovat kuin uskoontulleita ja yrittäneet käännyttää minua (kukaan meistä ei ole hamstraaja eikä elä kaaoksen keskellä vaan ihan normaalissa kodissa).
mites kirjoitti:
Tavaran poistaminen sujuu varmasti lapsettomalta konmarilta, mutta miten perheellinen voisi toisten tavaroita läpikäydä edes?
Lähes kaikki ostokset mitä tehty aikoihin, on muille, eli lapsille.
marie kondo sanoo, että vain omista tavaroistaan saa poistaa. Sinun tarvitsee kysyä lapsiesi mielipidettä, että mitkä tavarat on turhia.
Eli KonMarin mukaan tavaroita ei mielellään pitäisi lahjoittaa eteenpäin, koska silloin turha tavara siirtyy jonkun muun huoleksi.
Mutta: Jos heittää turhat tavarat roskikseen, silloinkinhan ne myös siirtyvät "jonkun muun" huoleksi. Eivät ne roskapussiin suljetut tavarat katoa tästä maailmasta olemattomiin, vaikka olisivatkin kaatopaikalla ja siten poissa omista silmistä. 467 kirjoittikin pursuilevista kaatopaikoista ja valtavista jätemääristä, jotka tulevat olemaan vielä tulevienkin sukupolvien riesana.
KonMarissa on epäilemättä hyviä ideoita, mutta minä en halua heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin, vaikka se olisikin itselleni tarpeetonta. Mieluummin lahjoitan jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.
Tälläisiä lukiessa huokaan ja kiitän etten ole yhtään merkkitietoinen. Mulle on ihan paskan haisee kaikki merkit. Maksan tuotteesta tasan sen mikä on fiksua ja ostan tasan sen mikä miellyttää silmää. Kesäalesta tilasin upean värikkäät satiinipussilakanasetit 25,- parisänkyyn, hyvä diili, sain mitä halusinkin, fiksuun hintaan.
Kyse ei ole siitä ettenkö voisi ostaa vaikka merkkituotteita niin halutessani. Mulle tavarat on vain massaa mistä valikoin itselleni sopivat.
Miten tämä liittyy konmariin. Ilmeisesti et ole lukenut kirjaa.
En olekkaan enkä lue mutta olen tutustunut asiaan ja lukenut pätkiä kirjasta. Kokeilin myös eräitä kon-Marin oppeja kotiini viime kesänä.
Kyse oli siitä etten arvota materiaa niiden hinnan tai merkin mukaan. En siis ymmärrä tuota että joku pussilakana on inhottava, haluan (ylihinnoiteltua) vallilaa tai marimekkoa. Monesti nämä ihmiset haluaa tälläisiä tuotteita tunnistettavuuden toivossa. Eikö vaikka se hiton pussilakana olla kaunis ilman kallista hintalappua?
Mitä enemmän luen näitä höpinöitä konmarista, sitä vakuuttuneempi olen ihmisten sisäiseistä arvotyhjiöstä. Ollaan siis valmiita ottamaan ties minkälainen japanilainen tai muu kotkotus oman elämän "johtotähdeksi". Sitten vielä uskotaan siihen ja sen autuaaksi tekevään vaikutukseen... "iloa tuottavat esineet" -voi anna mun kaikki kestää! Miksi ihmeessä esineiden pitäisi tuottaa iloa ja vain sitä? Miksei jollakin voi olla arvoa siinä, että se on vain tarpeellinen johonkin tarkoitukseen ja muuten turha. En edes halua koko ajan tiedostaa kaikkia mahdollisia tavaroita, joita kodista löytyy. Ne ovat tai eivät ole - aivan minusta riippumatta.