Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.

Konmaritus menee musta samaan hyvinvointielämän kategoriaan mindfullnessin, self-help –oppaiden tai vaikka fitnessin kanssa. Tavoitteena on tehdä itsensä onnelliseksi, mutta sen sijaan että keskityttäisiin pohtimaan syitä omaan onnettomuuteen tai siihen mikä on itselle oikeasti tärkeää, keskitytään vain siihen metodiin ja suorittamiseen.  

Konmarin kulutuskriittisyys on toki hienoa, mutta pikkuhiljaa vaan toivoisin ihmisten lakkaavan keskittymästä omaan napaansa tai vaatekaappiinsa ja kiinnittävän huomiota myös ympärilleen. Pitäisi pohtia enemmän mitä vaikutusta omilla valinnoilla on muihin ihmisiin tai ympäristöön, eikä vain sitä, mitä vaikutusta niillä on itseensä.

Niin, miksi tavaran pitäisi tehdä onnelliseksi? Miksi se ei saisi tehdä onnelliseksi?

Jos tavaraan ei saisi liittää ilon tunnetta, niin ihan yhtä tuomittavaa pitäisi olla muutkin tunteet, kuten ahdistus sotkusta, stressi tilanpuutteesta, suru jonkin esineen rikkoontumisesta, ärtymys varpaan satuttamisesta, kiukku tai kaipuu hukkaamisesta, helpotus apuvälineestä jne.

Tässä ketjussa haukutaan ihmisiä hamstereiksi. Kun itse en ainakaan ole koskaan nähnyt mitään kotia, jossa tavaraa olisi niin paljon, että se vaikeuttaisi normaalia elämistä, esim liikkumista tai aina olisi kaikki hukassa.

Minusta osa näistä ihmisistä, jotka kannattavat tavaran karsimista, ovat kontrollifriikkejä, jotka vahtivat myös muiden elämää. Ei saa olla läskiä, ei tavaraa, ei tupakkaa, ei alkoa, pitää ulkoilla jne. eli kiusaajia, jotka luulevat tulevansa onnelliseksi kiusaamalla muita.

Ulkokuori ei kerro kaikkea. Ennen vain lapset ja teinit luulivat, etät jos ostaa dödön, s aa muutkin mainoksesta, eli kivan ulkonäön ja kivan elämän. Ei se niin mene.

Nykyän aikuiset luulevat, että jos näyttää oikealta, eli käy salilla ja pukeutuu niin kuin muutkin ja heivaa tavarat roskiin, on parempi ihminen. Ei ole. Läski jättikokoisia salaatteja työssä syövä ja tavarapaljouden keskellä asuva tupakoija voi olla paljon puhtaampi ja kauniimpi ihminen sisäisesti, kuin toisia arvosteleva ja vauvalla läski, ym aloituksia kirjoittava urheilullinen ulkokuoren omaavaihminen. Kokemusta on...

Luovu turhasta ja järjestele omaisuutesi ja olet kontrollifriikki?

ei kaikki kivoja ihmisiä kirjoitti:

Tässä ketjussa haukutaan ihmisiä hamstereiksi. Kun itse en ainakaan ole koskaan nähnyt mitään kotia, jossa tavaraa olisi niin paljon, että se vaikeuttaisi normaalia elämistä, esim liikkumista tai aina olisi kaikki hukassa.

Minusta osa näistä ihmisistä, jotka kannattavat tavaran karsimista, ovat kontrollifriikkejä, jotka vahtivat myös muiden elämää. Ei saa olla läskiä, ei tavaraa, ei tupakkaa, ei alkoa, pitää ulkoilla jne. eli kiusaajia, jotka luulevat tulevansa onnelliseksi kiusaamalla muita.

Ulkokuori ei kerro kaikkea. Ennen vain lapset ja teinit luulivat, etät jos ostaa dödön, s aa muutkin mainoksesta, eli kivan ulkonäön ja kivan elämän. Ei se niin mene.

Nykyän aikuiset luulevat, että jos näyttää oikealta, eli käy salilla ja pukeutuu niin kuin muutkin ja heivaa tavarat roskiin, on parempi ihminen. Ei ole. Läski jättikokoisia salaatteja työssä syövä ja tavarapaljouden keskellä asuva tupakoija voi olla paljon puhtaampi ja kauniimpi ihminen sisäisesti, kuin toisia arvosteleva ja vauvalla läski, ym aloituksia kirjoittava urheilullinen ulkokuoren omaavaihminen. Kokemusta on...

Osa Konmarittajista on kontrollifriikkejä, osa salilla käyvistä on kontrollifriikkejä, osa kasvissyöjistä on kontrollifriikkejä jne... Ei se tarkoita että Konmari-metodi pitäisi sisällään kontrollifriikkeyden aineksia. 

Olen seurannut facebookin Konmari-ryhmää n. puoli vuotta ja minun silmiini se on täynnä tavallisia ihmisiä virheineen ja heikkouksineen. Ihmiset laittavat kuvia sotkuisista nurkistaan ja tavaravuoristaan, pyytävät ja saavat apua ja iloitsevat yhdessä prosessin etenemisestä.

Jos joku kokee saavansa elämänsä hallintaan samalla kun järjestelee kotiaan, se ei ole sinulta pois. Konmarista iloitseminen ei myöskään tarkoita että tuomitsee ne ihmiset jotka eivät sitä harrasta.

Vierailija kirjoitti:

Konmaritus menee musta samaan hyvinvointielämän kategoriaan mindfullnessin, self-help –oppaiden tai vaikka fitnessin kanssa. Tavoitteena on tehdä itsensä onnelliseksi, mutta sen sijaan että keskityttäisiin pohtimaan syitä omaan onnettomuuteen tai siihen mikä on itselle oikeasti tärkeää, keskitytään vain siihen metodiin ja suorittamiseen.  

Konmarin kulutuskriittisyys on toki hienoa, mutta pikkuhiljaa vaan toivoisin ihmisten lakkaavan keskittymästä omaan napaansa tai vaatekaappiinsa ja kiinnittävän huomiota myös ympärilleen. Pitäisi pohtia enemmän mitä vaikutusta omilla valinnoilla on muihin ihmisiin tai ympäristöön, eikä vain sitä, mitä vaikutusta niillä on itseensä.

Ja kirjaa ei oltu taidettu lukea sielläkään?

jaavainii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei halua pursuilevan runsasta kotia, on joillekin aikamoinen uhka. Ei ole kiva joutua haastamaan omia tottumuksiaan.

Enemmän ihmetyttää marin ja muide asenne, että kaikkien elämänlaatu paranisi karsimalla tavaraa. Jokuhan voi tuntea itsensä niin hyvin, että ei tee virheitä kaupassa ja pitää ja tarvitsee kaikkea mitä on haalinut.

Jos ei muista kirjoja, jotka on lukenut, jos ne eivät ole hyllyssä. Jos nihin voi palata.

Jos koko vaihtelee ja joskus menee 36 ja välillä 38? 

Miksi halpa kinderlelu on krääsä ja joku varjostinhäkkyrä on design?

Mitä jos alamittaisen mielestä ilo ja arvo onkin ihan toisinpäin? Ja me aikuisetkin van olemme oppineet että kuuluu arvostaa kalliimpaa.

Enemmän ihmetyttää näiden konmarien tarve tuomita muut hamstraajiksi, joilla on enemmän tavaraa. Jos ne tavarat ovat ihan kaapissa tasoilla ja varastossa ja siivoaminen onnistuu ihan hyvin ja tavaran määrän kasvu on normaalia lapsiperheen tarpeista johtuvaa. Kuten että lapsi on saanut jouluna ja syntärinä leluja ja kasvaessaan vaatteita ja osa niistä on jäänyt vähemmälle pidolle eikä vain ole nin rahantarpeessa tai pää niin sekaisin että kokisi ne ongelmaksi.

Eli sinulla ei ole käsitystäkään koko metodista, mutta tuomitset sen silti? Ei ole tarkoitus, että kaikki halpa heitetään pois ja säästetään vain kalliit design-tuotokset. Itse asiassa aika kaukana siitä. Eikä päätarkoituksena ole edes heittää tavaraa pois, vaan varmistaa, että kotona on vain iloa tuottavia asioita. 

Tässä metodissa ei heitetä pois sitä kakkuvatia, jota ei ole käyttänyt kolmeen vuoteen, mutta joka kuitenkin tuottaa iloa sitä katsellessa ja koskiessa (omistaessa). Eikä sitä äitienpäiväkorttia, jonka lapsi kyhäsi kierrätyspaperista tarhassa vuonna 2002, jos se tuottaa iloa. 

Tarkoitus on heittää pois ne asiat, joista ei enää oikein välitä, mutta joita saattaa pitää velvollisuudentunteesta; vaikka ne naapurilta toissavuonna saadut kakkuottimet, jotka ei oikeastaan edes sovi astiasarjaan ja omistaa jo mieluisat kakkuottimet.

Metodin mukaan ei tarvitse mitään heittää pois, jos kaikki tuottavat iloa. Se vain pitää varmistaa, ottamalla jokainen esine erikseen käteen oman kategoriansa keskellä - ja säilyttää ne, jotka tuottavat iloa, vaikka välillisesti (esim. vasara) ja laittaa pois ne jotka eivät - kallis juhlajakku, jota käytti kerran, mutta säilyttää sitä vain koska se on kallis, vaikkei siitä niin välitäkään. Sen sijaan se halpispaita, jossa on jo reikiä, mutta joka sykähdyttää silti sitä kotona pitäessä, tulee säilyttää. 

en ymmärrä kirjoitti:

kyllähän jo maalla maatalousvaltaisessa yhteiskunnissa ihmisillä oli paljon tavaraa. Varastoissa. Mitään ei voi tehdä ilman tavaraa. Paitsi käydä luonnossa.

Kyllä se on eri asia tehdä käsitöitä, kun on 100 kangassävyä kuin että jos on 3.

Tai että kaikki värit pitää laittaa samaan paikkaan. Miten? siis öljyvärit, akryylivärit, puukynät, pastellivärit, vahavärit, tussit, stabilot, lyijykynät kaikki samaan? Häh?

Jos lukisit kirjan, niin ymmärtäisit ehkä paremmin... Sinun ei tarvitse (eikä pidä) luopua mistään, mikä tuottaa iloa. Jos kaikki 100 kangassävyä tuottavat sinulle iloa, niin hieno juttu! 

Miksi et säilöisi kaikkia värejäsi samassa paikassa? Ei niitä nyt samaan purkkiin tarvitse laittaa, mutta miksi et säilöisi niitä vaikka yhdessä laatikostossa studiossasi, vaan keittiössä ja kylpyhuoneessa ja makuuhuoneessa ja olohuoneessa... 

nohhh kirjoitti:

Kyllä näen, että tähän hurahtaneissa yhdistyy usein kontrollifriikkiys, ei haittaisi, jos eivät yrittäisi muitakin ojentaa, mutta tavaraa karsivat myös valittavat muiden läskeistä, muiden tavaroista, ja yleensäkin kaikkien pitäisi olla kuin heidän.

Sehän tämä meuhkaaminenkin osoittaa.

Eivät "hamstraajat" yritäkään tehdä kirjaa tai julistaa, miten kaikilla on oltava tavaraa, vaan puolustelevat muodin vastaisesti omaa elämäänsä.

Niin, on se kamalaa haluta olla onnellisempi ja kiitollisempi juuri siitä omasta elämästään. KonMarissa ei ole tarkoitus heittää mahdollisimman paljon tavaraa pois ja elää askeettisesti. KonMarissa on tarkoitus tunnistaa ne itselle tärkeät tavarat (ja sitten myös asiat) ja kohdella niitä entistä kunnioittavammin ja kiitollisemmin. Hirveä muotivirtaus. 

Onneksi on niitä ihmisiä, jotka julistavat isoon ääneen osaavansa valikoida jo kaupassa kaiken, eikä tarvitse apua siivoukseen... Siitähän tässä olikin kyse. Hienosti sisäistetty :D

Haluaisin huomauttaa poistamista kritisoiville, ettei kaikkien kohdalla ole kyse siitä, että ostaisi mitään ylimääräistä, vaan siitä, että tässä takana on jo kaksi sukupolvea tavarameressä kylpeneitä sukulaisia, joiden tavarat kaatuvat syliin.Ekologinen ja muutenkin tiukka omatunto käskee miettimään tarkkaan, mitä tavaralla tekee. Siksi voi olla helpotus ymmärtää, että ei, minun ei tarvitse säästää mummin lasipullokokoelmaa, vaikka se tuotti aikanaan hänelle iloa. Ei tarvitse pitää mummon arvokasta pöytäliinaa, jos en sitä koskaan käytä. Minulle iloa tuotti myös tajuta, että koti ei koskaan ole valmis. Tavara kiertää, ylimääräistä saa olla. On paljon suvun vanhoja asioita, joita en tarvinnut ensimmäiseen 20 vuoteen, mutta nyt niitä käytän. Osaa säästän lapsille. Poistaminen vaatii itsetuntemusta, että tietää, minkä pöytäliinat voi antaa pois ja mitä kannattaa säilyttää, vaikka ilo ei juuri nyt purskahtele niitä katsoessa. Hiljaa hyvä tulee.

Kuten ryhmässäkin on nähty, on hyvin vaihtelevaa se, mikä kullekin iloa tuottaa. Jotkut rakastaa yli kaiken pikaruokaravintolan oheistuotelaseja ja toisille ne ovat silkkaa roskaa. Se lopputulos ei ole koskaan samanlainen, vaikka matka tehtäisiin 100 % samalla tavalla.

Miten tää menetelmä toimii masentuneilla, joille mikään ei tuota sen kummemmin iloa tai onnen tunteita? 

Moni asia joka tuottaa mulle nykyään iloa, oli masentuneena hyvin ahdistavia esineitä: läppäri, alani kirjallisuus, kuntoiluvälineet tai harrastusvälineet joita en käyttänyt (en vaan jaksanut ja jo niiden välineiden olemassaolo lisäsi ahdistusta syyllisyyden muodossa, mutta joita olen ryhtynyt käyttämään taas parannuttuani), televisio, siivousvälineet ja jopa kahvinkeitin.

Kannattaako masentuneen vaan olla yrittämättä tätä metodia?

Vierailija kirjoitti:

Miten tää menetelmä toimii masentuneilla, joille mikään ei tuota sen kummemmin iloa tai onnen tunteita? 

Moni asia joka tuottaa mulle nykyään iloa, oli masentuneena hyvin ahdistavia esineitä: läppäri, alani kirjallisuus, kuntoiluvälineet tai harrastusvälineet joita en käyttänyt (en vaan jaksanut ja jo niiden välineiden olemassaolo lisäsi ahdistusta syyllisyyden muodossa, mutta joita olen ryhtynyt käyttämään taas parannuttuani), televisio, siivousvälineet ja jopa kahvinkeitin.

Kannattaako masentuneen vaan olla yrittämättä tätä metodia?

Tämä onkin erinomainen kysymys. Onko kellään masentuneella kokemusta?

En ole lukenut KonMaria mutta useampaakin kommaria. Tässä ohjeeni:

- jos esine on ruma, rikki pahasti eikä elintärkeä, heitä se pois

- jos esine on ruma mutta ehjä sekä käyttökelpoinen muttei tarvittava, anna se pois

- jos esine on ruma mutta käyttökelpoinen ja tarvittava, säästä se mutta pidä piilossa

- jos esine on kaunis mutta rikki, laita se piiloon laatikkoon johon katsot 6kk kuluttua oletko korjannut sen, jos et, anna se pois

- jos esine on kaunis mutta turha, anna se pois

- jos esine on kaunis ja tarvittava, pidä se esillä

- jos tarvitset esineen, hanki käytettynä kaunis tai kallis joka ei mene rikki

Ensisijaisesti, jos et tahdo säästää jotain niin anna se pois äläkä koskaan myy, silloin et tuhlaa mihinkään mitä et oikeasti tahdo tai tarvitse. Esim. jos hankit kulutushysteriassasi 500€ design-lampun josta et pidä vuoden kuluttua, anna se vähävaraiselle tuttavalle äläkä myy FB-kirpparilla.

Näin olen elänyt 15 vuotta ja kotiani on pyydetty sisustuslehteen parikin kertaa. En suostu sillä en halua että joku ryhtyy tavoittelemaan sisustustani onlineshoppailemalla Ellokselta.

Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.

Vierailija kirjoitti:

Miten tää menetelmä toimii masentuneilla, joille mikään ei tuota sen kummemmin iloa tai onnen tunteita? 

Moni asia joka tuottaa mulle nykyään iloa, oli masentuneena hyvin ahdistavia esineitä: läppäri, alani kirjallisuus, kuntoiluvälineet tai harrastusvälineet joita en käyttänyt (en vaan jaksanut ja jo niiden välineiden olemassaolo lisäsi ahdistusta syyllisyyden muodossa, mutta joita olen ryhtynyt käyttämään taas parannuttuani), televisio, siivousvälineet ja jopa kahvinkeitin.

Kannattaako masentuneen vaan olla yrittämättä tätä metodia?

Voisi olla masentuneelle ihan puhdistavaa poistaa asunnostaan kaikki henkinen lisäkuormitus. Jos jotain todella tarvitsee myöhemmin, vois hankkia sen sitten.

Eri asia sitten että hakeutuuko masentunut tällaisen positiivisen elämänhallintaoppaan äärelle ja haluaako/voiko se sitoutua prosessin läpivientiin kerralla, yhtenä max. 6 kuukauden ajanjaksona.

Vierailija kirjoitti:

Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.

pyydä iskää ostamaan uudet pussilakanat. Niin japanilainen nainen toimisi.

Vierailija kirjoitti:

Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.

Marimekkoa tai vallilaa voi ostaa käytettynäkin ja rahoja siihen voi tienata myymällä alkuun vaikka jotain iloa tuottamatonta pois. Ellei koko omaisuus ole sitten roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.

Niin se käsittääkseni toimiikin. Välttämättömyydet uusitaan sitä mukaa kun on varaa - tällä kertaa täydelliseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden järjestely on kivaa, kun tietää saavansa lisätilaa, jotain vaatettakaan ei tule käytettyä se vain unohtuu kaapin perälle.  Tätäkin ominaisuutta tuttavani ahdistuneena tarkkaili.   Jos ei käytä jotain keittiötarviketta, laitan surutta kierrätykseen.  Tilan puute on se joka ratkaisee.  En ymmärrä hamstraajia jotka kuitenkaan eivät tarvitse kaikkea.

Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Tässä se taikasana taas tuli. Hamstraaja. Onko ihminen todella hamstraaja, jos säilyttää hyvin harvoin tarvittavaa tavaraa? Itse olen aina mieltänyt hamstraajan sellaiseksi, jolle ei ole niinkään merkitystä tavaran kunnolla, käytettävyydellä, määrällä tai edes sillä mikä se tavara on. Esimerkiksi keittiötarvikkeet. Omasta keittiöstäni löytyy mm. jalallinen kakkulautanen, pelkästään juhlakäyttöön varattu kahvikuppisarja, boolimalja ja -kauha, suklaamuotteja, 10 litran kattila... ihan muutamia mainitakseni. Osaa näistä ei ole käytetty kertaakaan, jotain olen käyttänyt viimeksi useampi vuosi sitten, eikä ole aavistustakaan koska näille on seuraavan kerran käyttöä vai onko koskaan. Olenko hamstraaja? Omasta mielestäni en, konmarittajien mielestä varmaankin olen.

Ne jotka eivät ole lukeneet kirjaa, jaksavat vain pauhata minimalismista.

Ei hätää voot pitää tavarasi, kun ne ovat hyödyllisiä ja selvästi myös tuottavat sinulle iloa.

Jaksuhali sulle. :)

Ensinnäkään en pauhaa minimalismista, vaan mietin millä perusteilla toisia kutsutaan hamstraajiksi. Monien konmaristien mielestä ns. normaali omistaminen, se että kaikki ei tuota iloa tai ole tarpeellista, on hamstraamista.

Mitä tulee mainitsemiini tavaroihin, ne eivät ole erityisen hyödyllisiä eivätkä tuota minulle iloa, eivät toisaalta aiheuta ahdistustakaan. Eivätkä myöskään huutele uusia astiastoja tai suklaamuotteja seurakseen. Ne vain ovat siellä kaappien kätköissä odottamassa käyttöä, vaikka en tiedäkään tuleeko niitä (enää) koskaan käytettyä.