Lue keskustelun säännöt.
Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.
07.07.2016 |
Olisi kiva seurata vinkkejä Konmari-facebook -ryhmästä, mutta ärsyttää se fanaattisuus jos joku uskaltaa olla vähänkin "eri mieltä" tai pohtia eri asioita, tai on tehnyt asioita vähän eri tavalla.
Siellä jopa poistetaan kommentteja ja ketjuja jos ei ole ihan samaa mieltä.
Ja toisaalta myös esim. "kantavat" henkilöt kyllä itse soveltavat esim. säilytystapojen suhteen, mutta sitten taas kun joku on tehnyt eri järjestyksessä tms., ollaan heti "tuomitsemassa" että tuo ei ole konmaria.
Perusidea hyvä ja itsekin haluaisi tuommoisen projektin läpikäydä - omalla tavalla. JOtain jo tehnytkin. Ja olisi kiva seurata muidenkin edistymistä, mutta mietin kyllä jo tuosta ryhmästä eroamista kun henki ei ole hyvä... en vaan tiedä muitakaan Konmari-aiheisia ryhmiä.
Onko joku muu tehnyt "maritusta" jotenkin omalla tavallaan??
Ja oletteko fb-ryhmässä/ryhmissä ja onko niistä apua vai enempi pahaa mieltä?
Kommentit (1255)
Vierailija kirjoitti:
conmarymerrymari kirjoitti:
Uusimmassa omakoti-lehdessä (ilmainen sanomalehti okt-talouksiin) lukee, että tällä hetkellä tekstiilijätteestä on tullut suuri ongelma, kun kymmeniä tuhansia kiloja tekstiilijätettä kipataan kaatopaikoille, tilanne "epätoivoinen", lukee lehdessä.
Mitä jos minulle on ihan sama olenko onnellinen vai ei? Tärkeämpää on olla kunnollinen ihminen. Mitä jos minusta eettisyys on tärkeämpää, eli ei tee kaatopaikalle jätettä ollenkaan tai hyvin vähän?
Mitä jos minusta on tosi itsekästä miettiä, etät tärkeintä että minä olen onnellinen, riippumatta siitä, että omat lapset ja lapsenlapset elävät kohta isossa kaatopaikassa?
Mitä jos en halua olla ihminen, jonka elämä on sitä, että miettii että voi, olen onnellinen, on kauniit lakanat ja rumat lahjaksi saadut on kaatopaikalla, ja voi, olen onnellinen, huolehdin ulkonäöstä ja liikun, ja kaikki mistä on minulle henkilökohtaista etua teen, oma onnellisuus vain mielessä?
En halua elää niin. Ei kaikkien tarvitse.
Konmarin idea on, että olet onnellinen. sinua ei pakoteta mihinkään. Kehotetaan miettimään mikä on elämässäsi tärkeää
Ok. No minulle on tärkeää olla kunnollinen ihminen, tärkeämpää kuin olla onnellinen: minä minä minä ja minun onni ja vallilan verhot ja lakanat...
Mutta ihmetyttää propaganda tämän asian ympärillä. Esim iltalehdissä usein on kuvia dementikkojen kodeista, jotka varmaan jostain briteistä ja tekemällä tehty, kukaan ei ole oikeassa elämässä nähnyt mitään sekasotkua, jossa ei mahtuisi kävelemään.
On kuitenkin epäreilua kuvata vanhan dementikon kotia, ihan sama kuin kuvaisi lapsiperheen keittiötä kun pari pientä lasta on omatoimisesti syönyt. Ennen keittiön siivousta. Nopeasti tulee sotkuinen kuva.
Eihän samanlaisia juttuja tehdä näistä järjestykseen seonneista, vaan heistä tehdään ihan erilaisia, kivoja juttuja. Ihan kuin se hesarin juttu viime viikolla, tyypillä kotona kolme paitaa ja saman verran housuja ja sukkia. Onpa hienoa.
Järjestykseen ja kontrollointiin seonneita on varmasti myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli KonMarin mukaan tavaroita ei mielellään pitäisi lahjoittaa eteenpäin, koska silloin turha tavara siirtyy jonkun muun huoleksi.
Mutta: Jos heittää turhat tavarat roskikseen, silloinkinhan ne myös siirtyvät "jonkun muun" huoleksi. Eivät ne roskapussiin suljetut tavarat katoa tästä maailmasta olemattomiin, vaikka olisivatkin kaatopaikalla ja siten poissa omista silmistä. 467 kirjoittikin pursuilevista kaatopaikoista ja valtavista jätemääristä, jotka tulevat olemaan vielä tulevienkin sukupolvien riesana.
KonMarissa on epäilemättä hyviä ideoita, mutta minä en halua heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin, vaikka se olisikin itselleni tarpeetonta. Mieluummin lahjoitan jonnekin.
Mieluummin minun ylimääräiset kirpparille / uffille jne. Ehkä sitte joku ottaa sen hyvän vanhan ja ei tartte uutta tehdä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.
Tälläisiä lukiessa huokaan ja kiitän etten ole yhtään merkkitietoinen. Mulle on ihan paskan haisee kaikki merkit. Maksan tuotteesta tasan sen mikä on fiksua ja ostan tasan sen mikä miellyttää silmää. Kesäalesta tilasin upean värikkäät satiinipussilakanasetit 25,- parisänkyyn, hyvä diili, sain mitä halusinkin, fiksuun hintaan.
Kyse ei ole siitä ettenkö voisi ostaa vaikka merkkituotteita niin halutessani. Mulle tavarat on vain massaa mistä valikoin itselleni sopivat.
Miten tämä liittyy konmariin. Ilmeisesti et ole lukenut kirjaa.
En olekkaan enkä lue mutta olen tutustunut asiaan ja lukenut pätkiä kirjasta. Kokeilin myös eräitä kon-Marin oppeja kotiini viime kesänä.
Kyse oli siitä etten arvota materiaa niiden hinnan tai merkin mukaan. En siis ymmärrä tuota että joku pussilakana on inhottava, haluan (ylihinnoiteltua) vallilaa tai marimekkoa. Monesti nämä ihmiset haluaa tälläisiä tuotteita tunnistettavuuden toivossa. Eikö vaikka se hiton pussilakana olla kaunis ilman kallista hintalappua?
ideahan on valita tavaroita joista pidät. jos rakastat muumi paituleita ja legginsejä niin säästät ne ja heität vihaamasi merkkituotteet jollekin muulle josta et pidä/joka haluaa ne tai roskikseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.
Tälläisiä lukiessa huokaan ja kiitän etten ole yhtään merkkitietoinen. Mulle on ihan paskan haisee kaikki merkit. Maksan tuotteesta tasan sen mikä on fiksua ja ostan tasan sen mikä miellyttää silmää. Kesäalesta tilasin upean värikkäät satiinipussilakanasetit 25,- parisänkyyn, hyvä diili, sain mitä halusinkin, fiksuun hintaan.
Kyse ei ole siitä ettenkö voisi ostaa vaikka merkkituotteita niin halutessani. Mulle tavarat on vain massaa mistä valikoin itselleni sopivat.
Miten tämä liittyy konmariin. Ilmeisesti et ole lukenut kirjaa.
En olekkaan enkä lue mutta olen tutustunut asiaan ja lukenut pätkiä kirjasta. Kokeilin myös eräitä kon-Marin oppeja kotiini viime kesänä.
Kyse oli siitä etten arvota materiaa niiden hinnan tai merkin mukaan. En siis ymmärrä tuota että joku pussilakana on inhottava, haluan (ylihinnoiteltua) vallilaa tai marimekkoa. Monesti nämä ihmiset haluaa tälläisiä tuotteita tunnistettavuuden toivossa. Eikö vaikka se hiton pussilakana olla kaunis ilman kallista hintalappua?
Tuskin kukaan täällä arvottaa tavaraa merkin mukaan. Kirjoittajalla oli varmasti mielessään näkemänsä kauniit pussilakanat jotka ilahduttaisivat juuri häntä.
Iso peukku numerolle 484. Ydin on siinä, että on tärkeämpää tehdä oikein kuin olla onnellinen.
Sama filosofia löytyy muun muassa budhalaisuudesta. Kun unohtaa itsensä ja oman ilon tavoittelun materialla, saa rauhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon varma että tuo "kunnollinen ihminen", joka raivoaa siitä kun joku haluaa yhdet Vallilan pussilakanat, omistaa itse auton ja ajelee sillä joka päivä ja syö monta kertaa viikossa punaista lihaa ja käyttää lentokoneita useamman kerran vuodessa, kuluttaa hurjat määrät sähköä jne.
http://yle.fi/uutiset/vaara_ruokavalio_ja_tuhlaileva_energiankaytto_saa…
en oikein usko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai Konmarissa käydään kaikki tavarat läpi samasta ryhmästä eikä huoneittain koska konmarilla itsellään ei ole kokemusta monen huoneen asumisesta.
Japanissa ja Japanin ulkopuolella he asuvat pienissä tiloissa. esimerkiksi meidän naapurissa asuu viisihenkinen japanilaisperhe yhden makuuhuoneen asunnossa ja he ovat tyytyväisiä koska on paljon tilaa. Lapset nukkuvat olohuoneessa joka on samalla yhdistetty ruokailutila ja vanhemmat babyn kanssa makkarissa joka on myös työhuone. Vanhempien isovanhemmat ovat usein pitkiä aikoja majoitettuina asuntoon myös. Siinä on teille konmaria kerrakseen. Käsilaukut ja muut kassitkin askarrellaan aamulla sen mukaan millaista kantamusta tarvitaan. Niin että ei sitä käsilaukkuaKAAN tarvita kunhan kaapissa on oikean kokoisia kangaskappaleita. samasta kupista voi myös syödä ja juoda niin että jokainen perheessä tarvitsee vain YHDEN KUPIN. Voi syödä sormin niin että mihin te niitä haarukoita ja veitsiäkään tarvitsette. Soppa hörpitään kupista mikä tekee lusikat käyttökelvottomiksi turhakkeiksi. Lapset leikkivät paperilla aamut pitkät ja puuhelmillä niin että mukaan vaan!
Ruoka syödään lattialla istuen matalan kahvipöydän ääressä. Ihmettelin aluksi miksi futonsohva joka toimii myös lasten sänkynä öisin oli sijoitettu niin pitkälle pöydästä. Kyse ei siis ole mistään köyhästä perheestä vaan toimitusjohtajaperhe jonka isä on johtoasemassa yhdessä maailman parhaiten menestyvistä firmoista:) Olen ammentanut heiltä aika paljon omaan minimalismiini mutta ei meillä ihan vielä tarvitse lattialla istua vaikka lapsista se olis vaan kivaa kun naapurissakin niin tehdään. Kiva kun lasten parhaat ystävät ovat japanilaisia niin ei tarvitse kilpailla tavaralla:))))
Oletko ihan varma, että asut japanissa? Miten lapset muka leikkivät paperilla? Luulin, että Aasiassa alkaa preppaaminen tosi pienenä, samoin ohjatut ryhmät ja koulu.
Vaikuttaa, että ketju on jonkun hurahtaneen manipuloivan tarinankertojatyyppisen hörhön satuilua, sori.
Mitä kieltä lapsesi näiden kanssa puhuvat? sori, nyt meni valheet liian pitkälle.
Oletko kuullut origamista? Ja kyllä joka aamu nyt näin kesälomalla opiskellaan matematiikkaa niillä puuhelmillä, et ole kuullut ABACUSkesta, minunkin lapseni laskevat nyt niillä, se on trendikästä tällä hetkellä ja mahdollisuuksia on monia. Ja me puhumme yhdessä kaikki englantia. Emme asu Japanissa, eivät kaikki japanilaisetkaan asu Japanissa, melko moni heistä on tullut tänne rahan perässä niinkuin mekin. Olemme Japaniin lähdössä lomamatkalle piakkoin ystäväperheemme kanssa. He menevät sukuloimaan ja me tutustumme heidän maahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sitten todellisuudessa toimii, että tavarat käydään läpi kategorioittain eikä vaikka huoneittain? Kuitenkin saman kategorian tavaroita saattaa olla useassa huoneessa, tai sitten esimerkiksi joku työhuone tai keittiö on niin selkeä itsenäinen kokonaisuus, että se tuntuisi järkevimmältä käydä läpi kerralla.
Itse olen "marittanut vaatteeni, asusteet, korut ja meikit. Kun maritin vaatteet, hain KAIKKI juuri kuten kirja neuvoo. Keräsin vaatteet lajeittain eli esim. kaikki housut valtavaan pinoon yhteen huoneeseen. Kävin läpi 4 isoa vaatekaappia, yhden walk in vaatehuoneen, yhden kaapin toisaalla sekä lisäksi häkkivaraston (ja kerrottakoon, että häkkivarastoni on täyteen ahdettu ja koostuu 99% vaatteista).
Jos olisin vain katsonut yhden kaapin, ei homma olisi onnistunut mitenkään. Nyt sain kokonaiskuvan vaatteiden määristä ja se oli järkyttävä. Tämä siitä huolimatta, että olin jo pari vuotta aiemmin luetteloinut ja kuvannut vaatteeni kännykässä olevaan ohjelmaan. Se oli se KEKO keskellä huonetta, mikä sai tajuamaan.
No tämä just. Eli tämän tyypin ihmisille opus on varmaan erittäin tarpeellinen. Mutta kun annetaan ymmärtää, että siitä olisi kaikille hyötyä, ikään kuin normaalipainoista laitettaisiin lukemaan laihdutusoppaita. Ihan viitteeksi mainitsen, että vaatteita ei ole yhtään häkkivarastossa, kaikki ovat jo nyt lajeittain lähellä toisiaan, joten riittää että nostaa sen pinon tai muutaman ulos kaapista ja käy ne läpi ja laittaa siistittynä takaisin. Joskus tulee tilanne, että tila meinaa loppua eli silloin tietää, että on taas siivouksen aika, jos sitä ei ole hetkeen tehnyt.
Miksi roikkua KONMARI ketjussa jos ei ole siitä kiinnostunut, eikä aio ikinä sitä kokeiila?
Voit ihan rauhassa siivota omaan tapaasi, tuskin ketään pahastuu, tai ketään edes kiinnostaa. Mutta tämän ketjun aihe on nimenomaan konmari.
Koska olen live-elämässä joutunut parin ystävän kanssa keskustelemaan aiheesta ja yritän päästä lisää jyvälle siitä, miksi nämä ei-hamstraajat ovat niin hurahtaneet tähän.
Anna myös muiden siivota omalla tavallaan. Se ei ole sinulta pois.
Onhan se toki jonkin verran pois, jos jokainen alkaisi kuorma-autollisia romua ajaa kaatopaikalle. Mietin vaan että ne kasvaisivat nopeasti, rottia ja hiiriä alkaisi vilistä. Ja sitten pääsee ostamaan jotain parempaa merkkiä, joka tietenkin miellyttää enemmän silmää, koska muutkin tunnistavat sen kalliimmaksi merkiksi, onhan siinä se merkki näkyvillä, vai otatko sen pois? Tosin ne kuositkin on tehty nykyään tunnistettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.
Tälläisiä lukiessa huokaan ja kiitän etten ole yhtään merkkitietoinen. Mulle on ihan paskan haisee kaikki merkit. Maksan tuotteesta tasan sen mikä on fiksua ja ostan tasan sen mikä miellyttää silmää. Kesäalesta tilasin upean värikkäät satiinipussilakanasetit 25,- parisänkyyn, hyvä diili, sain mitä halusinkin, fiksuun hintaan.
Kyse ei ole siitä ettenkö voisi ostaa vaikka merkkituotteita niin halutessani. Mulle tavarat on vain massaa mistä valikoin itselleni sopivat.
Miten tämä liittyy konmariin. Ilmeisesti et ole lukenut kirjaa.
En olekkaan enkä lue mutta olen tutustunut asiaan ja lukenut pätkiä kirjasta. Kokeilin myös eräitä kon-Marin oppeja kotiini viime kesänä.
Kyse oli siitä etten arvota materiaa niiden hinnan tai merkin mukaan. En siis ymmärrä tuota että joku pussilakana on inhottava, haluan (ylihinnoiteltua) vallilaa tai marimekkoa. Monesti nämä ihmiset haluaa tälläisiä tuotteita tunnistettavuuden toivossa. Eikö vaikka se hiton pussilakana olla kaunis ilman kallista hintalappua?
Ööh, niin? Miten tämä siis liittyy Konmariin? Ei siinä ole mistään desgin/kalliin arvostuksesta kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en oikein usko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai Konmarissa käydään kaikki tavarat läpi samasta ryhmästä eikä huoneittain koska konmarilla itsellään ei ole kokemusta monen huoneen asumisesta.
Japanissa ja Japanin ulkopuolella he asuvat pienissä tiloissa. esimerkiksi meidän naapurissa asuu viisihenkinen japanilaisperhe yhden makuuhuoneen asunnossa ja he ovat tyytyväisiä koska on paljon tilaa. Lapset nukkuvat olohuoneessa joka on samalla yhdistetty ruokailutila ja vanhemmat babyn kanssa makkarissa joka on myös työhuone. Vanhempien isovanhemmat ovat usein pitkiä aikoja majoitettuina asuntoon myös. Siinä on teille konmaria kerrakseen. Käsilaukut ja muut kassitkin askarrellaan aamulla sen mukaan millaista kantamusta tarvitaan. Niin että ei sitä käsilaukkuaKAAN tarvita kunhan kaapissa on oikean kokoisia kangaskappaleita. samasta kupista voi myös syödä ja juoda niin että jokainen perheessä tarvitsee vain YHDEN KUPIN. Voi syödä sormin niin että mihin te niitä haarukoita ja veitsiäkään tarvitsette. Soppa hörpitään kupista mikä tekee lusikat käyttökelvottomiksi turhakkeiksi. Lapset leikkivät paperilla aamut pitkät ja puuhelmillä niin että mukaan vaan!
Ruoka syödään lattialla istuen matalan kahvipöydän ääressä. Ihmettelin aluksi miksi futonsohva joka toimii myös lasten sänkynä öisin oli sijoitettu niin pitkälle pöydästä. Kyse ei siis ole mistään köyhästä perheestä vaan toimitusjohtajaperhe jonka isä on johtoasemassa yhdessä maailman parhaiten menestyvistä firmoista:) Olen ammentanut heiltä aika paljon omaan minimalismiini mutta ei meillä ihan vielä tarvitse lattialla istua vaikka lapsista se olis vaan kivaa kun naapurissakin niin tehdään. Kiva kun lasten parhaat ystävät ovat japanilaisia niin ei tarvitse kilpailla tavaralla:))))
Oletko ihan varma, että asut japanissa? Miten lapset muka leikkivät paperilla? Luulin, että Aasiassa alkaa preppaaminen tosi pienenä, samoin ohjatut ryhmät ja koulu.
Vaikuttaa, että ketju on jonkun hurahtaneen manipuloivan tarinankertojatyyppisen hörhön satuilua, sori.
Mitä kieltä lapsesi näiden kanssa puhuvat? sori, nyt meni valheet liian pitkälle.
Oletko kuullut origamista? Ja kyllä joka aamu nyt näin kesälomalla opiskellaan matematiikkaa niillä puuhelmillä, et ole kuullut ABACUSkesta, minunkin lapseni laskevat nyt niillä, se on trendikästä tällä hetkellä ja mahdollisuuksia on monia. Ja me puhumme yhdessä kaikki englantia. Emme asu Japanissa, eivät kaikki japanilaisetkaan asu Japanissa, melko moni heistä on tullut tänne rahan perässä niinkuin mekin. Olemme Japaniin lähdössä lomamatkalle piakkoin ystäväperheemme kanssa. He menevät sukuloimaan ja me tutustumme heidän maahansa.
Täs on sulle vielä Abacusta:
mites kirjoitti:
Tavaran poistaminen sujuu varmasti lapsettomalta konmarilta, mutta miten perheellinen voisi toisten tavaroita läpikäydä edes?
Lähes kaikki ostokset mitä tehty aikoihin, on muille, eli lapsille.
Aloitat itsestäsi ja todennäköisesti muut seuraavat.
Ja kun lapset ovat isoja ja lähtevät kotoa, sinä et arkistoi heidän tavaroitaan vaan heidän pitää ottaa haluamansa mukaan. Loput kierrätykseen/roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin köyhänä on pakko todeta että en pystyis heittämään kaikkea iloa tuottamatonta pois, koska tarvin niitä. En esim. tykkää ollenkaan meidän pussilakanoista. Ottaisin mielummin tilalle marimekkoa tai vallilaa, koska ne tuottaa mulle iloa. Ei ole varaa enkä voi heittää niitä rumia pois, kun ilman pussilakanoitakaan ei voi olla. Sanoisin että tuo metodi olisi kivempi jos kaikkea iloa tuottamatonta ei heitettäisi max. puolen vuoden sisällä pois, vaan niitä voisi heitellä sitä mukaa kun välttämättömyydet saa korvattua sillä iloa tuottavalla versiolla.
Tälläisiä lukiessa huokaan ja kiitän etten ole yhtään merkkitietoinen. Mulle on ihan paskan haisee kaikki merkit. Maksan tuotteesta tasan sen mikä on fiksua ja ostan tasan sen mikä miellyttää silmää. Kesäalesta tilasin upean värikkäät satiinipussilakanasetit 25,- parisänkyyn, hyvä diili, sain mitä halusinkin, fiksuun hintaan.
Kyse ei ole siitä ettenkö voisi ostaa vaikka merkkituotteita niin halutessani. Mulle tavarat on vain massaa mistä valikoin itselleni sopivat.
Miten tämä liittyy konmariin. Ilmeisesti et ole lukenut kirjaa.
En olekkaan enkä lue mutta olen tutustunut asiaan ja lukenut pätkiä kirjasta. Kokeilin myös eräitä kon-Marin oppeja kotiini viime kesänä.
Kyse oli siitä etten arvota materiaa niiden hinnan tai merkin mukaan. En siis ymmärrä tuota että joku pussilakana on inhottava, haluan (ylihinnoiteltua) vallilaa tai marimekkoa. Monesti nämä ihmiset haluaa tälläisiä tuotteita tunnistettavuuden toivossa. Eikö vaikka se hiton pussilakana olla kaunis ilman kallista hintalappua?
Kyllä huomaa, ettet ole lukenut kirjaa, kun kommentoit ihan mitä sattuu. Konmari ei ota mitään kantaa tavaroiden merkkeihin. Se mahdollinen merkkien arvostus tulee tai ei tule ihan ihmisestä itsestään. Koita nyt tajuta, että metodin idea on, että se oman vision mukainen iloa tuottava tavara säilytetään. Ihan sama onko se eurolla ostettu kirppislakana vai monen sadan euron Marimekko. Kertakäyttökulttuuria konmari toki vastustaa ankarasti.
Vierailija kirjoitti:
Oon varma että tuo "kunnollinen ihminen", joka raivoaa siitä kun joku haluaa yhdet Vallilan pussilakanat, omistaa itse auton ja ajelee sillä joka päivä ja syö monta kertaa viikossa punaista lihaa ja käyttää lentokoneita useamman kerran vuodessa, kuluttaa hurjat määrät sähköä jne.
http://yle.fi/uutiset/vaara_ruokavalio_ja_tuhlaileva_energiankaytto_saa…
Kyllä toimin mielestäni kaikilla mainitsemillasi elämän osa-alueilla ainakin eettisemmin kuin keskimääräinen perheellinen suomalainen. Vaikka parannettavaa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli KonMarin mukaan tavaroita ei mielellään pitäisi lahjoittaa eteenpäin, koska silloin turha tavara siirtyy jonkun muun huoleksi.
Mutta: Jos heittää turhat tavarat roskikseen, silloinkinhan ne myös siirtyvät "jonkun muun" huoleksi. Eivät ne roskapussiin suljetut tavarat katoa tästä maailmasta olemattomiin, vaikka olisivatkin kaatopaikalla ja siten poissa omista silmistä. 467 kirjoittikin pursuilevista kaatopaikoista ja valtavista jätemääristä, jotka tulevat olemaan vielä tulevienkin sukupolvien riesana.
KonMarissa on epäilemättä hyviä ideoita, mutta minä en halua heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin, vaikka se olisikin itselleni tarpeetonta. Mieluummin lahjoitan jonnekin.
Et ole sinäkään lukenut kirjaa.. huoh.
On kurja olla köyhä ja tuntea valtavaa syyllisyyttä siitä että on niin monen tuotteen loppukäyttäjä eli joutuu lähes kaikki maritettavat tavaransa heittämään suoraan roskiin (h&m jne). Vaatteet on jo ties kuinka monella olleet, verhot ja vanhat lastulevyhuonekalut dumpattu köyhälle jonka on pakko tyytyä kun ei ole varaa uusiakaan ostaa. Paras oli kun rikki mennen pesukoneen tilalle lahjoitettiin uusi. Hommasin kyydin ja apulaiset. Paikanpäällä odotti 80-luvun kone joka kuulemma kyllä toimi. Kotona ei inahtanutkaan vaikka minkäännäköistä kuljetusvaurioo tai edes kallistusta ei tullut tehtyä. No, siitä lisää kustannuksia että sain kotoani sen pois. Olisi tehnyt mieli viedä se sen kalliin talon pihalle jossa uudet omistajat tekivät remppaa ja hävittivät vanhan asukkaan kodinkoneita.
Ja täältä saa lukea kuinka huono ihminen ja luonnonvarojen tuhlaaja on. Sori ettei minulla kertakaikkiaan ole mitään mitä myydä kirpparilla jolloin maailma voisi pelastua.
Vierailija kirjoitti:
mites kirjoitti:
Tavaran poistaminen sujuu varmasti lapsettomalta konmarilta, mutta miten perheellinen voisi toisten tavaroita läpikäydä edes?
Lähes kaikki ostokset mitä tehty aikoihin, on muille, eli lapsille.
Aloitat itsestäsi ja todennäköisesti muut seuraavat.
Ja kun lapset ovat isoja ja lähtevät kotoa, sinä et arkistoi heidän tavaroitaan vaan heidän pitää ottaa haluamansa mukaan. Loput kierrätykseen/roskiin.
Niinpä. Jätin tavaroitani lapsuuskotiin poismuuttaessani, koska huonettani ei heti purettu (olen ainoa lapsi). Äiti sitten oli heittänyt kaikki teiniaikaiset kirjeenvaihtoni ja valokuvani roskiin. Tosi hieno juttu. Eli jos haluaa olla varma siitä, ettei mitään tärkeää katoa, kannattaa pitää siitä huoli.
Vinkki: Sellaiset tekstiilit, jotka on jo niin kuluneita ettei ne enää kelpaa kirppiksille voi repiä siivousräteiksi itselle. Siivousrättejä kaikki tarvii aina ja ei tarvi myöskään ostaa kaupasta muovisia siivousrättejä sitten.
conmarymerrymari kirjoitti:
Uusimmassa omakoti-lehdessä (ilmainen sanomalehti okt-talouksiin) lukee, että tällä hetkellä tekstiilijätteestä on tullut suuri ongelma, kun kymmeniä tuhansia kiloja tekstiilijätettä kipataan kaatopaikoille, tilanne "epätoivoinen", lukee lehdessä.
Mitä jos minulle on ihan sama olenko onnellinen vai ei? Tärkeämpää on olla kunnollinen ihminen. Mitä jos minusta eettisyys on tärkeämpää, eli ei tee kaatopaikalle jätettä ollenkaan tai hyvin vähän?
Mitä jos minusta on tosi itsekästä miettiä, etät tärkeintä että minä olen onnellinen, riippumatta siitä, että omat lapset ja lapsenlapset elävät kohta isossa kaatopaikassa?
Mitä jos en halua olla ihminen, jonka elämä on sitä, että miettii että voi, olen onnellinen, on kauniit lakanat ja rumat lahjaksi saadut on kaatopaikalla, ja voi, olen onnellinen, huolehdin ulkonäöstä ja liikun, ja kaikki mistä on minulle henkilökohtaista etua teen, oma onnellisuus vain mielessä?
En halua elää niin. Ei kaikkien tarvitse.
Yritätkö sanoa, että konmari olisi jotenkin syypää tekstiileihin kaatopaikalla? Ilmeisesti, kun purjehdit tähän ketjuun syyllistämään meitä oma kierrätysluomupuuvillainen ekotekolippu heiluen.
Fb-ryhmäläiset konmaristit ovat varsin tietoisia siitä, miten jätteet kierrätetään oikein.
Miten se kuluneesta tekstiilistä luopuminen on muka niin saatanan itsekäs teko? Oliko tämä elämä jokin kilpailu siitä, kuka saa pisimpään käytettyä kestämättömäksi suunniteltua tuotetta? Oliko lakanatkin jokin keskeneräinen rästitehtävä, joka pitää suorittaa loppuun ennen kuin on lupa ottaa seuraavat nuhjuiset käyttöön?
Mitä enemmän sitä huonoa tavaraa käyttää, vaikka parempaakin on hyllyssä, ja joka kategoriassa on sitä huonoa mutta jotenkuten käyttökelpoista, niin sitä todennäköisemmin se parempi tavara kuluu ja virttyy samaan aikaan muiden tavaroiden alla, kasoissa. "Parhaassa" tapauksessa se hyvä tavara jää kokonaan käyttämättä ennen kuin se on hylättynä tuhoutunut. Lakanoiden ja vaatteiden kohdalla se ei tarvitse kuin yhden kodintekstiilejä syövän tuholaisen.
Vähemmän tavaraa, niin siitä jaksaa pitää hyvän huolen. Hyvää tavaraa, ja siitä haluaa pitää hyvän huolen.
käyttäjä-8607 kirjoitti:
On kurja olla köyhä ja tuntea valtavaa syyllisyyttä siitä että on niin monen tuotteen loppukäyttäjä eli joutuu lähes kaikki maritettavat tavaransa heittämään suoraan roskiin (h&m jne). Vaatteet on jo ties kuinka monella olleet, verhot ja vanhat lastulevyhuonekalut dumpattu köyhälle jonka on pakko tyytyä kun ei ole varaa uusiakaan ostaa. Paras oli kun rikki mennen pesukoneen tilalle lahjoitettiin uusi. Hommasin kyydin ja apulaiset. Paikanpäällä odotti 80-luvun kone joka kuulemma kyllä toimi. Kotona ei inahtanutkaan vaikka minkäännäköistä kuljetusvaurioo tai edes kallistusta ei tullut tehtyä. No, siitä lisää kustannuksia että sain kotoani sen pois. Olisi tehnyt mieli viedä se sen kalliin talon pihalle jossa uudet omistajat tekivät remppaa ja hävittivät vanhan asukkaan kodinkoneita.
Ja täältä saa lukea kuinka huono ihminen ja luonnonvarojen tuhlaaja on. Sori ettei minulla kertakaikkiaan ole mitään mitä myydä kirpparilla jolloin maailma voisi pelastua.
En kyllä saanut oikein tolkkua tekstistäsi. Mitä yrität sanoa?
Tuskinpa ne siellä kaatopaikkalla pussilakanoita ovat. Pussilakanat on useimiten kokonaan puuvillaa eli se tarkoittaa sitä että ne voi halutessaan polttaa yhtä turvallisesti kuten polttopuutkin. Ja ne myös luonnonkuituna maatuu. Eiköhän tuo tekstiilijäte ole vaatteita, jota nykyihminen ostaa ihan sairaita määriä erilaisia että voi laittaa joka päivä uudet vaattet päälle ja olla trendikäs. Ja ne useimmat vaatteet on ties mitä keinokuitua eli muovia, jota ei voi turvallisesti polttaa eikä se maadu.