Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee sitten itse Marie Kondoon, niin hän on aivan julkisesti kertonut jatkuvasta tarpeestaan siivota ja järjestää pakkomielteisesti. Kyseessä ei kuulosta olevan varsinaisesti minkään saavuttaminen, vaan itse se järjestely ja jatkuva siivoaminen aiheuttaa ne niin sanotut kickisit.  Koska hän itsekin puhuu pakkomielteestään, voidaan jo siten kyseenalaistaa miten se on hänen henkilökohtaisella tasollan toiminut?

Otan mielummin vastaan neuvoja ihmiseltä jolle järjestys ja siivoaminen on intohimo ja joka on tutkinut ko. asioita koko elämänsä, kuin sellaiselta jolla vain sattuu olemaan siisti koti.

Olivatko Einsteinin keksinnöt epäilyttäviä koska hänellä oli pakkomielle tieteeseen ja sen vuoksi hänen muu elämänsä oli rempallaan?

Voiko Mozartin musiikkia pitää hyvänä kun tiedetään että hän suhtautui pakkomielteisesti säveltämiseen? Eikö olisi parempi kuunnella sellaisen sunnuntaisäveltäjän tuotoksia, joka on suhtautunut harrastukseensa vähän kevyemmin ja jonka muu elämä on täysin tasapainossa?

En vertaa Marie Kondoa Einsteiniin tai Mozartiin, mutta ihmettelen miksi intohimoa, syventymistä ja paneutumista pidetään huonona asiana juuri Kondon kohdalla. Kirjan luettuani ajattelin että siinä on ihminen, jolla oma elämäntehtävä on ollut selvillä nuoresta asti. Marie Kondo on kirjan kirjoittamisen lisäksi auttanut lukuisia ihmisiä järjestämään kotinsa, ja on varmasti oppinut paljon erilaisista ihmisistä ja erilaisista tavoista järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Kondo sanoo, ettei toisten tavaroihin tule koskea, mutta kuinka moni marittaja siihen oikeasti pystyy? Voin sanoa, että se on lapselle ihan hirveää, kun omaa tavaraa katoaa koko ajan ja itselle tärkeitä aarteita annetaan pois. Omat rajat menee rikki tollaisessa touhussa.

Mielenkiintoista, että hän ei itse noudata tätä neuvoaan. Hänhän jo lapsena järjesteli muiden tavaroita omin luvin ja aikuisena äheistensäkin kotona. Eräällä luennolla (löytyy tubesta) hän naurahtaen kertoo, miten jonkun ystävänsä mies oli hieman suuttunut, kun Kondo oli mennyt omin luvin järkkäilemään vessakäynnin yhteydessä heidän lääkekaappinsa. Freekyä mun mielestä, mutta ehkä se ei vaan voi oireilleen mitään. Kornia silti tuo ehdottomuus kaikessa.

Kondo kertoo siitä millainen hän oli lapsena ja aiemmin, ennen kuin löysi tämän metodin. Ymmärrätkö?

Tavaroiden järjestely on kivaa, kun tietää saavansa lisätilaa, jotain vaatettakaan ei tule käytettyä se vain unohtuu kaapin perälle.  Tätäkin ominaisuutta tuttavani ahdistuneena tarkkaili.   Jos ei käytä jotain keittiötarviketta, laitan surutta kierrätykseen.  Tilan puute on se joka ratkaisee.  En ymmärrä hamstraajia jotka kuitenkaan eivät tarvitse kaikkea.

Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

eimuotivirtauksia kirjoitti:

Voi juma! Jeesus on roskiksessa ja nyt on Konmari?

Kuulostaa sairaalta, kun luin jostain, että kirja kirjoitettiin jotenkin yhteistyössä kustantamoon, eli tarkoitus sillä oli tehdä paljon rahaa.

Kirjaa en ole lukenut, joten kiinnostaa kovasti, miten teillä tyhjässä kodissa asuvilla aivot ovat nyt uusiutuneet ja miten se näkyy käytännössä? Siis tarkoitan, miten muu elämä lähti nyt paranemaan, kun ne halveksitut halpisroskat heitettiin menemään. 

Itselleni häiritsee jotenkin tässä materialismi ja pinnallisuus. Vaikka muuta väittäisitte, niin osassa kirjoituksista On selvästi jotenkin hienompaa, jos se tavara mitä on, maksaa paljon ja kaikki mistä esim lapsi saa iloa, eli se halpa posliinikissa (jonka on joku suunnitellut, vaikka se nimi ei olisi minkään vanhan suvun vesa, tai muuten ennestään rahakas, jonka on helpompi saada nimensä esiin tuossa maailmassa).

Entä sitten kun kaikki ovat heittäneet tavarat menemään? Kotona voi olla vain koneella tai katsoa telkkaria?

Tässä ajatuksia sellaiselta perässä hiihtelijältä, joka tiedostaa, että ei kulje muotivirtauksissa kovin helposti mukana.

Ei herrajumala. Suurin osa kirjoista tehdään yhteydessä kustantamoiden kanssa ja 100% kirjoista on tarkoitus tehdä rahaa.

Jos kuvittelet että Marie Kondo on keksinyt koko systeemin dollarinkuvat silmissä vilkkuen, olet aika harhainen. On paljon helpompiakin tapoja rikastua kuin kirjoittaa siivousmenetelmästä joka on monien mielestä hulluutta, pakkomielteisyyttä tai uskonto.

Se ettei halua pursuilevan runsasta kotia, on joillekin aikamoinen uhka. Ei ole kiva joutua haastamaan omia tottumuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden järjestely on kivaa, kun tietää saavansa lisätilaa, jotain vaatettakaan ei tule käytettyä se vain unohtuu kaapin perälle.  Tätäkin ominaisuutta tuttavani ahdistuneena tarkkaili.   Jos ei käytä jotain keittiötarviketta, laitan surutta kierrätykseen.  Tilan puute on se joka ratkaisee.  En ymmärrä hamstraajia jotka kuitenkaan eivät tarvitse kaikkea.

Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Tässä se taikasana taas tuli. Hamstraaja. Onko ihminen todella hamstraaja, jos säilyttää hyvin harvoin tarvittavaa tavaraa? Itse olen aina mieltänyt hamstraajan sellaiseksi, jolle ei ole niinkään merkitystä tavaran kunnolla, käytettävyydellä, määrällä tai edes sillä mikä se tavara on. Esimerkiksi keittiötarvikkeet. Omasta keittiöstäni löytyy mm. jalallinen kakkulautanen, pelkästään juhlakäyttöön varattu kahvikuppisarja, boolimalja ja -kauha, suklaamuotteja, 10 litran kattila... ihan muutamia mainitakseni. Osaa näistä ei ole käytetty kertaakaan, jotain olen käyttänyt viimeksi useampi vuosi sitten, eikä ole aavistustakaan koska näille on seuraavan kerran käyttöä vai onko koskaan. Olenko hamstraaja? Omasta mielestäni en, konmarittajien mielestä varmaankin olen.

Vierailija kirjoitti:

Se ettei halua pursuilevan runsasta kotia, on joillekin aikamoinen uhka. Ei ole kiva joutua haastamaan omia tottumuksiaan.

Enemmän ihmetyttää marin ja muide asenne, että kaikkien elämänlaatu paranisi karsimalla tavaraa. Jokuhan voi tuntea itsensä niin hyvin, että ei tee virheitä kaupassa ja pitää ja tarvitsee kaikkea mitä on haalinut.

Jos ei muista kirjoja, jotka on lukenut, jos ne eivät ole hyllyssä. Jos nihin voi palata.

Jos koko vaihtelee ja joskus menee 36 ja välillä 38? 

Miksi halpa kinderlelu on krääsä ja joku varjostinhäkkyrä on design?

Mitä jos alamittaisen mielestä ilo ja arvo onkin ihan toisinpäin? Ja me aikuisetkin van olemme oppineet että kuuluu arvostaa kalliimpaa.

Enemmän ihmetyttää näiden konmarien tarve tuomita muut hamstraajiksi, joilla on enemmän tavaraa. Jos ne tavarat ovat ihan kaapissa tasoilla ja varastossa ja siivoaminen onnistuu ihan hyvin ja tavaran määrän kasvu on normaalia lapsiperheen tarpeista johtuvaa. Kuten että lapsi on saanut jouluna ja syntärinä leluja ja kasvaessaan vaatteita ja osa niistä on jäänyt vähemmälle pidolle eikä vain ole nin rahantarpeessa tai pää niin sekaisin että kokisi ne ongelmaksi.

jos jostain muusta kansallisuudesta kirjoitettaisiin yhtä rumasti ja rasistisesti kuin japanilaisista tässä ketjussa, tämä ketju olisi jo historiaa. olen todella pettynyt moniin kirjoittajiin, miten ämpärissä kasvaneita ihmisiä ja millaisia arvoja heillä onkaan :(

kyllähän jo maalla maatalousvaltaisessa yhteiskunnissa ihmisillä oli paljon tavaraa. Varastoissa. Mitään ei voi tehdä ilman tavaraa. Paitsi käydä luonnossa.

Kyllä se on eri asia tehdä käsitöitä, kun on 100 kangassävyä kuin että jos on 3.

Tai että kaikki värit pitää laittaa samaan paikkaan. Miten? siis öljyvärit, akryylivärit, puukynät, pastellivärit, vahavärit, tussit, stabilot, lyijykynät kaikki samaan? Häh?

Ja sinä, joka kirjoitit shintolaisuudesta ja animismista ikäänkuin kyse olisi ala-arvoisesta filosofiasta ja/tai uskonnosta, häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden järjestely on kivaa, kun tietää saavansa lisätilaa, jotain vaatettakaan ei tule käytettyä se vain unohtuu kaapin perälle.  Tätäkin ominaisuutta tuttavani ahdistuneena tarkkaili.   Jos ei käytä jotain keittiötarviketta, laitan surutta kierrätykseen.  Tilan puute on se joka ratkaisee.  En ymmärrä hamstraajia jotka kuitenkaan eivät tarvitse kaikkea.

Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Tässä se taikasana taas tuli. Hamstraaja. Onko ihminen todella hamstraaja, jos säilyttää hyvin harvoin tarvittavaa tavaraa? Itse olen aina mieltänyt hamstraajan sellaiseksi, jolle ei ole niinkään merkitystä tavaran kunnolla, käytettävyydellä, määrällä tai edes sillä mikä se tavara on. Esimerkiksi keittiötarvikkeet. Omasta keittiöstäni löytyy mm. jalallinen kakkulautanen, pelkästään juhlakäyttöön varattu kahvikuppisarja, boolimalja ja -kauha, suklaamuotteja, 10 litran kattila... ihan muutamia mainitakseni. Osaa näistä ei ole käytetty kertaakaan, jotain olen käyttänyt viimeksi useampi vuosi sitten, eikä ole aavistustakaan koska näille on seuraavan kerran käyttöä vai onko koskaan. Olenko hamstraaja? Omasta mielestäni en, konmarittajien mielestä varmaankin olen.[/quo

te]

Ne jotka eivät ole lukeneet kirjaa, jaksavat vain pauhata minimalismista.

Ei hätää voot pitää tavarasi, kun ne ovat hyödyllisiä ja selvästi myös tuottavat sinulle iloa.

Jaksuhali sulle. :)

Vierailija kirjoitti:

jos jostain muusta kansallisuudesta kirjoitettaisiin yhtä rumasti ja rasistisesti kuin japanilaisista tässä ketjussa, tämä ketju olisi jo historiaa. olen todella pettynyt moniin kirjoittajiin, miten ämpärissä kasvaneita ihmisiä ja millaisia arvoja heillä onkaan :(

? Missä näin? Mitä tarkoitat? Itse olen aivan hurmaantunut heidän tavasta kiittää ja liittää elottomaankin sielu. Ihanaa ja hurmaavaa.

Pohdin ainoastaan suomalaisten hurahtamista tähän asiaan.

Vierailija kirjoitti:

eimuotivirtauksia kirjoitti:

Voi juma! Jeesus on roskiksessa ja nyt on Konmari?

Kuulostaa sairaalta, kun luin jostain, että kirja kirjoitettiin jotenkin yhteistyössä kustantamoon, eli tarkoitus sillä oli tehdä paljon rahaa.

Kirjaa en ole lukenut, joten kiinnostaa kovasti, miten teillä tyhjässä kodissa asuvilla aivot ovat nyt uusiutuneet ja miten se näkyy käytännössä? Siis tarkoitan, miten muu elämä lähti nyt paranemaan, kun ne halveksitut halpisroskat heitettiin menemään. 

Itselleni häiritsee jotenkin tässä materialismi ja pinnallisuus. Vaikka muuta väittäisitte, niin osassa kirjoituksista On selvästi jotenkin hienompaa, jos se tavara mitä on, maksaa paljon ja kaikki mistä esim lapsi saa iloa, eli se halpa posliinikissa (jonka on joku suunnitellut, vaikka se nimi ei olisi minkään vanhan suvun vesa, tai muuten ennestään rahakas, jonka on helpompi saada nimensä esiin tuossa maailmassa).

Entä sitten kun kaikki ovat heittäneet tavarat menemään? Kotona voi olla vain koneella tai katsoa telkkaria?

Tässä ajatuksia sellaiselta perässä hiihtelijältä, joka tiedostaa, että ei kulje muotivirtauksissa kovin helposti mukana.

Siis tajusinko nyt oikein? Kuulostaa sairaalta, että kirjan tarkoituksena oli tehdä rahaa?

Tämä on kyllä järkyttävää. Että kirjasta pitäisi saada rahaa ja kustantamokin, tuo paheiden ja demonien villi pesäke, on tässä mukana. Huh huh.

jaavainii kirjoitti:

Miksi halpa kinderlelu on krääsä ja joku varjostinhäkkyrä on design?.

Miten tämä liittyy asiaan? Joku "krääsä" voi olla juurikin jollekin iloa tuottava tärkeä esine, vaikka se olisi halpa. Vaikka hassu t-paita, joka ei ole minkään arvoinen.

jaavainii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei halua pursuilevan runsasta kotia, on joillekin aikamoinen uhka. Ei ole kiva joutua haastamaan omia tottumuksiaan.

Enemmän ihmetyttää marin ja muide asenne, että kaikkien elämänlaatu paranisi karsimalla tavaraa. Jokuhan voi tuntea itsensä niin hyvin, että ei tee virheitä kaupassa ja pitää ja tarvitsee kaikkea mitä on haalinut.

Jos ei muista kirjoja, jotka on lukenut, jos ne eivät ole hyllyssä. Jos nihin voi palata.

Jos koko vaihtelee ja joskus menee 36 ja välillä 38? 

Miksi halpa kinderlelu on krääsä ja joku varjostinhäkkyrä on design?

Mitä jos alamittaisen mielestä ilo ja arvo onkin ihan toisinpäin? Ja me aikuisetkin van olemme oppineet että kuuluu arvostaa kalliimpaa.

Enemmän ihmetyttää näiden konmarien tarve tuomita muut hamstraajiksi, joilla on enemmän tavaraa. Jos ne tavarat ovat ihan kaapissa tasoilla ja varastossa ja siivoaminen onnistuu ihan hyvin ja tavaran määrän kasvu on normaalia lapsiperheen tarpeista johtuvaa. Kuten että lapsi on saanut jouluna ja syntärinä leluja ja kasvaessaan vaatteita ja osa niistä on jäänyt vähemmälle pidolle eikä vain ole nin rahantarpeessa tai pää niin sekaisin että kokisi ne ongelmaksi.

Tässä ketjussa hamstraajaksi haukkuminen tuntuu olevan vain vastareaktio siihen miten konmarittajia haukutaan pakkomielteisiksi ja hurahtaneiksi. Ei sekään viisasta ole, mutta koita ymmärtää kokonaistilanne.

Rahakin on ihan turhaa. Ihmisellä ei ole huolia ja pää selkenee ja aivot uusiutuvat ilman rahaa. Nyt vain roskikseen siivoamaan kaikki turha raha. Ihminen laihtuu kun ei ole rahaa ostaa ruokaa ja elää pidempään, on nimittäin tutkittu että pisimpään eläneet ovat nähneet nälkää, pientä. Aina pieni nälkä on hyvä asia.

Ja selviää ketkä ovat oikeita ystäviä.

Mutta kenellekään ei saa antaa vaan roskikseen, niin ei tule huoleksi muille se raha.

vai oliko kuitenkin niin että vain kaikki tavara jolla ei ole rahallista arvoa, roskiin...

Pidän ajatuksesta, että tavarat käydään läpi kategorioittain eikä esim. huone kerrallaan. 

Jos on monta taloa, niin tarvitaanko niitä kaikkia? tuhansia kiinteistöjä, näillä maailman rikkaimmilla. Satoja firmoja. Nyt siivoamaan?

katoaako muilta viestejä tästä? ehkä taas palautuvat. tulenarka aihe?

Mielestäni on hamstraaja jos on pakko säilyttää tavaraa jolle ei koskaan ole käyttöä. Hamstraustaipumus voi olla lievemmässä muodossa, eivät kaikki ole jenkkiohjelmien kaltaisia mustavalkoisia joko-tai tyyppejä.

T: 3:n jalallisen kakkulautasen, pelkästään juhlakäyttöön varatun kahvikuppisarjan, boolimaljan -kauhan, suklaamuottien ja 10 litran kattilan konmarittava omistaja