Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

On se yksi osa sitä. Siinähän juju piilee, että keräät KAIKKI asunnon kynät yhteen ja katsoo ja  tunnustelet ne kaikki läpi kerralla. Siinä näkee montako kynää todella omistaa ja mitkä ovat oikeasti tärkeitä. Jos ja kun ihmiset "marittavat" laatikko tai huone kerrallaan kyniä on aina pieni määrä, esimerkiksi 10 per huone. Siinä pientä kynäkasaa katsellessa ajattelee, että tästä ryhmästä 8 on kivaa. Kyniä jää jokaiseen huoneeseen kahdeksan. KUN taas jos kaikki kynät tuo yhteen (50 kpl) näkee ihminen paljon selkeämmin mistä kynistä oikeasti pitää.

Juuri tämän takia marittaminen onnistuu vain, jos koti oikeastaan on jo suht siisti. Ei hamstraajan kotoa pysty keräämään kaikkia saman ryhmän tavaroita kerralla yhteen.

Ja jos kerran koti on jo siisti, miksi edes pitäisi marittaa? Kontrollifriikit tarvitsevat ylitiöjärjestelmällisen kodin.

En ole lukenut kirjaa, mutta jos haluaisin marittaa oman hamsteri kotini:

1. kävisin kaiken läpi ja heittäisin selkeät roskat ja turhat tavarat veks

2. tämän jälkeen keräisin tavarat kategoroihin ja kalastelisin helmet kasasta mitkä oikeasti haluan.

Useimmat luultavasti menevät siinä metsään, että tekevät vain ykkösvaiheen ja sitten aletaan keräämään huomaamattaan lisää.

Ei minua haittaa, jos miellät asuvasi hamsterikodissa, mutta jos asuisit sellaisessa oikeasti, niin tietäisit, ettei ykkösvaihe onnistu ilman, että kantaa kotinsa sisällön ulos ja lajittelee siellä (kuten tv:n hamstrausohjelmissa tehdään). Kerrostalossa asuvalle se on mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on syntynyt silloin, kun on valmistettu esim. huonolaatuinen akryylineule, ja kun se on ostettu. Konmarin ym. tavaran raivaamisen avulla ihminen huomaa, ettei kannata ostella paljon tavaraa. Jos lahjoittaa sen huonon neuleen kirpparille, ja joku taas ostaa sen, vaikka ostajallekin tavaraa on jo ennestään kaapit pullollaan, on tavaran omistamisesta aiheutunut ongelma vain siirretty eteenpäin. Jos neuleen heittää suoraan roskiin (minne se joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin päätyy), omistamisen ongelma on poistettu.

On erikoista, että tällaiset viestit saavat niin runsaasti alapeukkuja. Ottaen huomioon, kuinka keräilijöitä ja hamstraajia haukutaan ja syyllistetään, niin sitten kun ihminen päättää siivota, niin te tulette huutamaan "väärin siivottu!"

Totta, ehjien tavaroiden päätyminen kaatopaikoille on vastenmielistä, mutta onko teillä tosiaan oikeus vaatia, että ihminen pitää ne rojunsa kotonaan, jos niitä ei saa esim. kirpparilla myytyä? Kyllä te tiedätte, ettei kierrätyskeskuskaan ota kaikkea vastaan. Joskus on vain pakko heittää tavaraa roskiin.

Minä toivon, ettei yksikään hamstraaja jää huonon omantunnon vuoksi rojujensa keskelle vain siksi, että te syyllistätte häntä roskiksen käytöstä.

Hyvä olisi, jos ensin yrittäisi joko myydä tai lahjoittaa ylimääräiset tavarat, ja heittää pois vain ne, mitkä eivät kelpaa muille. Voisi vaikka kokeilla, saisiko iloa siitä että ehjä ja käyttökelpoinen päätyy sitä tarvitsevalle.

Ai niin, liikaa vaivaa ja ehdottoman epäkonmarillista.

Oiva esimerkki mainitsemastani syyllistämisestä ja ivaamisesta.

Hyvä olisi sitä sun tätä. Oletko koskaan auttanut ihmistä, jolla oikeasti on hamstrausongelma? Siinä saat kokopäiväisesti auttaa kuukauden pari pelkässä asunnon raivaamisessa. Sen päälle kirpputorin pitäminen tai tavaroiden valokuvaaminen nettihuutokauppaan. Ajattelitko ottaa sapattivapaata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

On se yksi osa sitä. Siinähän juju piilee, että keräät KAIKKI asunnon kynät yhteen ja katsoo ja  tunnustelet ne kaikki läpi kerralla. Siinä näkee montako kynää todella omistaa ja mitkä ovat oikeasti tärkeitä. Jos ja kun ihmiset "marittavat" laatikko tai huone kerrallaan kyniä on aina pieni määrä, esimerkiksi 10 per huone. Siinä pientä kynäkasaa katsellessa ajattelee, että tästä ryhmästä 8 on kivaa. Kyniä jää jokaiseen huoneeseen kahdeksan. KUN taas jos kaikki kynät tuo yhteen (50 kpl) näkee ihminen paljon selkeämmin mistä kynistä oikeasti pitää.

Juuri tämän takia marittaminen onnistuu vain, jos koti oikeastaan on jo suht siisti. Ei hamstraajan kotoa pysty keräämään kaikkia saman ryhmän tavaroita kerralla yhteen.

Ja jos kerran koti on jo siisti, miksi edes pitäisi marittaa? Kontrollifriikit tarvitsevat ylitiöjärjestelmällisen kodin.

En ole lukenut kirjaa, mutta jos haluaisin marittaa oman hamsteri kotini:

1. kävisin kaiken läpi ja heittäisin selkeät roskat ja turhat tavarat veks

2. tämän jälkeen keräisin tavarat kategoroihin ja kalastelisin helmet kasasta mitkä oikeasti haluan.

Useimmat luultavasti menevät siinä metsään, että tekevät vain ykkösvaiheen ja sitten aletaan keräämään huomaamattaan lisää.

Ei minua haittaa, jos miellät asuvasi hamsterikodissa, mutta jos asuisit sellaisessa oikeasti, niin tietäisit, ettei ykkösvaihe onnistu ilman, että kantaa kotinsa sisällön ulos ja lajittelee siellä (kuten tv:n hamstrausohjelmissa tehdään). Kerrostalossa asuvalle se on mahdotonta.

Jos oma kotini muuttuisi hamsterikodiksi simsalabim, raivaisin ensimmäisenä "roska"tavaraa pois kodistani (sisällä tai ulkona) ja sen jälkeen tekisin kakkosvaiheen. En minä niihin tavaroihin jäisi vaikka asuisin pilvenpiirtäjässä, tai homma veisi vuoden. Sinne on kuitenkin lapattu ja ne saa myös pois sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain nainen kykenee tekemään näin merkityksettömästä ja yksinkertaisesta asiasta ongelman suuntaan tai toiseen.

Ihmettelen samaa minäkin :)  Joku hemmetin opus pitää lukea, että tietäisi miten tavarat laitetaan järjestykseen. Johan sen kirjan lukemisen ajalla olis saanut homman jo tehtyä :)

Ei minun lukunopeudellani, eikä minun (entisellä) tavaramäärälläni. Mutta ehkä miehet ovat hitaampia lukijoita. Ja tottuneet siihen, että vaimo tietää, missä se paras juhlapaita on, sitten kun sitä kerran vuodessa tarvitsee.

Minä asun kerrostalossa ja ilman autoa. Pelastusarmeija kävi ilmaiseksi hakemassa kotoa turhat tavarat, kun tein ison raivauksen 7 vuotta sitten. Sen jälkeen olen kiikuttanut turhat vähäiset tavarat Konttiin, Pelastusarmeijan myymälään ja keräyslaatikkoon.

Minä ihmettelen mistä teille kertyy roinaa tuollaisia määriä. Koriste-esineissä voi vedota lahjoihin, mutta miten onnistuu vahingossa saamaan kaappiinsa jätesäkeittäin vaatteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan paljon psykiatriasta ja psykologiasta, mainitaaan hermoratoja ja toisaalta koetaan koko homma kulttimaiseksi. Otanpa nyt asiaan kantaa minäkin.

Olen psykologi, lähdetään vaikka siitä. Tottakai ylimääräisen siivoaminen tekee hyvää. Tässä Marie Kondon ajattelumallissa kuitenkin jää se kovin oleellinen seikka huomiotta, että ongelmien varsinainen syy jää hoitamatta. EVähennetään, poistetaan, kiittellään ja innostutaan siten luodusta tilasta ja energiasta, mutta varsinaisestihan tämä ei pitkäkantoisesti monellekaan riitä. Voitaisiin vaikkapa verrata alkoholismiin, jossa siivottaisiin pullot pois, mutta se viinanhimon syy jäisi käsittelemättä, eikä sellainen näillä keinoilla monenkaan kohdalla poistuisi. Usein intohimoisen järjestelytarpeen takana onkin kyvyttömyys hallita sisäistä maailmaansa. Tämä on aivan tutkittua faktaa. Tavallaan järjestetään ulkoiset puitteet kuntoon ja saadaan siten tyydytystä.  Täällä puhutaan oppimisesta ja aivojen kouluttamisesta uudelleen, mutta en nyt sanoisi sen ihan näinkään toteutuvan - ja olen kyllä lukenut nuo kaikki kirjat ja katsonut hänestäkin luentoja. Siivoamalla ja vähentämällä voidaan todentaa ja havaita jonkin seuraus, muttei välttämättä, etten sanoisi usein, sen syytä. Siksi vaikkapa dietitkin usein epäonnistuvat. 

Mitä tulee sitten itse Marie Kondoon, niin hän on aivan julkisesti kertonut jatkuvasta tarpeestaan siivota ja järjestää pakkomielteisesti. Kyseessä ei kuulosta olevan varsinaisesti minkään saavuttaminen, vaan itse se järjestely ja jatkuva siivoaminen aiheuttaa ne niin sanotut kickisit.  Koska hän itsekin puhuu pakkomielteestään, voidaan jo siten kyseenalaistaa miten se on hänen henkilökohtaisella tasollan toiminut? Tavaraa on vähemmän, se kaikki tuottaa iloa ja kaikki on “in the best way  folded for perfect appearance” mutta silti pakkomielteinen järjestelytarve ei ole kadonnut. Marie kertoo, että hän on lapsesta saakka järjestänyt aina. Hän kertoo mm. koulussa järjestäneensä muidenkin tavarat ja koulun hyllyt aina, ja  nimenomaan jatkuvasti. Muiden pitäessä taukoa, Marie järjesti. Hän myös puhuu obsessioistaan, eli näistä pakkomielteistään, joten monen täälläkin esittämä kritiikki ei ole aivan tuulesta temmattua. Marie on kertonut mm. hermoromahduksistaan, pyörtymiskohtauksistaan ja todelliseksi kokemastaan äänestä, joka kehoittaa häntä järjestelemään. 

Krittinen suhtautuminen on ihan tervettä ajattelua. Konmari on ihan hyvä keino vapauttaa omaa energiaansa ja siistiä elinympäristöään, joka pahimmillaan tukahduttaa asukkaansa, mutta jos mennään pakkomielteisyyden puolelle, voidaan jo kysyä miten se valittu ismi toimiikaan, vai toimiiko lainkaan.

Tämä. Varsinkin wannabe-psykologi trolli HEL-NYCille.

Minä en ole psykologi (enkä edes trolli). En ole koskaan väittänytkään olevani psykologi. Toki jaksan epäillä tuon "psykologin" aitoutta, koska kuka tahansa psykologiaa opiskellut näkee ne toimintaperiaatteet Kondon metodin taustalla. Se ei myöskään ole ismi, eikä sen tarkoituksena ole suinkaan siivota - senkin jokainen psykologiaa oikeasti yliopistossa opiskelleen pitäisi tajuta. Tai edes Karate Kidin katsomisella, jos se yliopisto tuottaa vaikeuksia.

Tuolta "psykologilta", samoin, kuin sinulta on unohtunut silmälasit (tai äly) toisen "proffantakin" taskuun... 

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen mistä teille kertyy roinaa tuollaisia määriä. Koriste-esineissä voi vedota lahjoihin, mutta miten onnistuu vahingossa saamaan kaappiinsa jätesäkeittäin vaatteita?

Vaatteet menevät pois muodista, näyttävät kaupassa kivalta mutta käytännössä epämukavia, liian isoja tai pieniä, ostetaan uutta tilalle ja vanhat vaatteet unohtuvat kaapin perälle, ova olleet joskus kalliita ja siksi ei raski luopua vaikkei niitä käytäkkään... Äkkiseltään tuli tällaisia syitä mieleen mitä ihmisillä voi olla vaatteiden suhteen.

Tässä konmareilussa on se ärsyttävä piirre että sen harrastajat eivät tunnu ymmärtävän että aika moni osaa oikeasti ilmankin kyseistä kirjaa olla kiitollinen, harkita ostoksia ja kierrättää roinaa. Sama kuin itse olisin lukenut hyvän keittokirjan (jonka opit ovat lopulta yksinkertaisia ja omalla pohdinnalla oivallettavia) ja sitten vauhkoontuisin aina kun joku ihmettelee että eivätkös nuo ole ihan perusjuttuja.

Luin konmarin kun halusin tietää miksi sitä niin hehkutetaan ja olen nyt siinä käsityksessä että ilmeisesti vaan on paljon ihmisiä jotka eivät mieti miten esim koti kannattaa järjestää ennen kuin tilanne on räjähtänyt käsiin. Odotan myös sitä kun nämä ihmiset joskus tulevaisuudessa näkevät myös uuden ajattelutavan negatiiviset puolet. Paitsi että sille sahalle saattaakin tulla tarvetta, myös muuten huomaa ettei käytöksen tietoinen muokkaaminen ole ihan vailla sivuvaikutuksia. Onneksi prosessi johtaa lopulta useimmilla parempaan kun kultainen keskitie löytyy vaikka kerralla ei hyvä tulisikaan

Itse kirja oli todella inspiroiva ja hyödyllinen, ja sain asunnostani ihan hirveästi tavaraa pois. Tykkäsin myös siitä, että vaikka kirjan tyyli on ystävällinen, siinä kuitenkin sanotaan asiat suoraan : esimerkiksi se, että et koskaan tule lukemaan niitä kirjoja, jotka olet ajatellut "lukea joskus". Tai että vanhoilla luentomonisteilla tai kaikenlaisten laitteiden käyttöoppailla ei oikeasti tee yhtään mitään.

Mutta en todellakaan noudattanut kirjan ohjeita sataprosenttisesti. En tehnyt esim. ollenkaan tuota tavaroiden tunnustelua yksi kerrallaan, ja muutenkin lähestyin tavaroitani analyyttisesti lukumäärän kautta, en niinkään millään henkisellä tasolla. Eli mut varmaan heitettäis pihalle noista ryhmistä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen mistä teille kertyy roinaa tuollaisia määriä. Koriste-esineissä voi vedota lahjoihin, mutta miten onnistuu vahingossa saamaan kaappiinsa jätesäkeittäin vaatteita?

Vaatteet menevät pois muodista, näyttävät kaupassa kivalta mutta käytännössä epämukavia, liian isoja tai pieniä, ostetaan uutta tilalle ja vanhat vaatteet unohtuvat kaapin perälle, ova olleet joskus kalliita ja siksi ei raski luopua vaikkei niitä käytäkkään... Äkkiseltään tuli tällaisia syitä mieleen mitä ihmisillä voi olla vaatteiden suhteen.

Ja lisäksi se että vaatteet ovat nykyään todella huonolaatuisia. Neuleet nyppyyntyvät, saumat kiertävät, topit venähtävät ja lyhenevät. Ja turha antaa neuvoksi että osta kalliimpaa, niillä aikalailla sama. Voisin käyttää jatkuvasti samoja vaatteita jos ne kestäisivät. Juuri sain kehuja kuinka hyvännäköinen eräs neuleeni on ja kehuja muistaa että käytin samaa vuonna 2000. Joo, onhan se hieno, viides lähes identtinen käytössä, vähäisellä kesäkäytöllä olleena, eri kaupoista ostettuna.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos yksinkertaisesti heittäisitte tai antaisitte pois sen tarpeettoman roinanne ettekä miettisi tapahtuuko toiminta ortodoksi konmarillisesti tai peräti fundamentalistikonmarillisesti. 

Ihan oikeasti: Lopputulos on tässä paljon paljon PALJON oleellisempi asia kuin se, miten siihen päädytte.

Mutta mistä tietää mikä on tarpeetonta? Olen minä ennenkin vaatekaappiani raivannut, mutta tulos on aina ollut epätyydyttävä, miksi? Missä vika, kun on heittänyt pois kaikki turhat vaatteet (vääränkokoiset, ne joita ei ole käyttänyt yli vuoteen, rikkinäiset, hyvin loogisesti) ja silti kaapin oven avatessa vituttaa edelleen? Miksi eteinen näyttää edelleen sotkuiselta vaikka sen on raivannut viimeisen puolen vuoden aikana viidesti?

Vierailija kirjoitti:

Tässä konmareilussa on se ärsyttävä piirre että sen harrastajat eivät tunnu ymmärtävän että aika moni osaa oikeasti ilmankin kyseistä kirjaa olla kiitollinen, harkita ostoksia ja kierrättää roinaa. Sama kuin itse olisin lukenut hyvän keittokirjan (jonka opit ovat lopulta yksinkertaisia ja omalla pohdinnalla oivallettavia) ja sitten vauhkoontuisin aina kun joku ihmettelee että eivätkös nuo ole ihan perusjuttuja.

Luin konmarin kun halusin tietää miksi sitä niin hehkutetaan ja olen nyt siinä käsityksessä että ilmeisesti vaan on paljon ihmisiä jotka eivät mieti miten esim koti kannattaa järjestää ennen kuin tilanne on räjähtänyt käsiin. Odotan myös sitä kun nämä ihmiset joskus tulevaisuudessa näkevät myös uuden ajattelutavan negatiiviset puolet. Paitsi että sille sahalle saattaakin tulla tarvetta, myös muuten huomaa ettei käytöksen tietoinen muokkaaminen ole ihan vailla sivuvaikutuksia. Onneksi prosessi johtaa lopulta useimmilla parempaan kun kultainen keskitie löytyy vaikka kerralla ei hyvä tulisikaan

Luultavasti sinulla oli täydellinen äiti joka osasi opettaa siivouksen ja kokkaamisen käytännössä. Useimmilla näin ei olle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos yksinkertaisesti heittäisitte tai antaisitte pois sen tarpeettoman roinanne ettekä miettisi tapahtuuko toiminta ortodoksi konmarillisesti tai peräti fundamentalistikonmarillisesti. 

Ihan oikeasti: Lopputulos on tässä paljon paljon PALJON oleellisempi asia kuin se, miten siihen päädytte.

Mutta mistä tietää mikä on tarpeetonta? Olen minä ennenkin vaatekaappiani raivannut, mutta tulos on aina ollut epätyydyttävä, miksi? Missä vika, kun on heittänyt pois kaikki turhat vaatteet (vääränkokoiset, ne joita ei ole käyttänyt yli vuoteen, rikkinäiset, hyvin loogisesti) ja silti kaapin oven avatessa vituttaa edelleen? Miksi eteinen näyttää edelleen sotkuiselta vaikka sen on raivannut viimeisen puolen vuoden aikana viidesti?

Siitä tietää, että on tarpeeton, jos se ei tuota iloa eikä päädy käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Tässä konmareilussa on se ärsyttävä piirre että sen harrastajat eivät tunnu ymmärtävän että aika moni osaa oikeasti ilmankin kyseistä kirjaa olla kiitollinen, harkita ostoksia ja kierrättää roinaa. Sama kuin itse olisin lukenut hyvän keittokirjan (jonka opit ovat lopulta yksinkertaisia ja omalla pohdinnalla oivallettavia) ja sitten vauhkoontuisin aina kun joku ihmettelee että eivätkös nuo ole ihan perusjuttuja.

Luin konmarin kun halusin tietää miksi sitä niin hehkutetaan ja olen nyt siinä käsityksessä että ilmeisesti vaan on paljon ihmisiä jotka eivät mieti miten esim koti kannattaa järjestää ennen kuin tilanne on räjähtänyt käsiin. Odotan myös sitä kun nämä ihmiset joskus tulevaisuudessa näkevät myös uuden ajattelutavan negatiiviset puolet. Paitsi että sille sahalle saattaakin tulla tarvetta, myös muuten huomaa ettei käytöksen tietoinen muokkaaminen ole ihan vailla sivuvaikutuksia. Onneksi prosessi johtaa lopulta useimmilla parempaan kun kultainen keskitie löytyy vaikka kerralla ei hyvä tulisikaan

Samalla logiikalla voisi ihmetellä, että eikö ihmiset muka ihan itse tajua syödä terveellisesti tai kuntoilla. Tai mitä tahansa muuta.

Muuten, KonMari ei oikeastaan päde työkaluihin tai muihin puhtaasti hyötytavaroihin, koska niiden ei ole tarkoituskaan herättää mitään tuntemuksia. Tietenkin silloin jos niitä sahoja on kymmenittäin, pitää pohtia että tuottaako tämä sahapino oikeasti iloa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä konmareilussa on se ärsyttävä piirre että sen harrastajat eivät tunnu ymmärtävän että aika moni osaa oikeasti ilmankin kyseistä kirjaa olla kiitollinen, harkita ostoksia ja kierrättää roinaa. Sama kuin itse olisin lukenut hyvän keittokirjan (jonka opit ovat lopulta yksinkertaisia ja omalla pohdinnalla oivallettavia) ja sitten vauhkoontuisin aina kun joku ihmettelee että eivätkös nuo ole ihan perusjuttuja.

Luin konmarin kun halusin tietää miksi sitä niin hehkutetaan ja olen nyt siinä käsityksessä että ilmeisesti vaan on paljon ihmisiä jotka eivät mieti miten esim koti kannattaa järjestää ennen kuin tilanne on räjähtänyt käsiin. Odotan myös sitä kun nämä ihmiset joskus tulevaisuudessa näkevät myös uuden ajattelutavan negatiiviset puolet. Paitsi että sille sahalle saattaakin tulla tarvetta, myös muuten huomaa ettei käytöksen tietoinen muokkaaminen ole ihan vailla sivuvaikutuksia. Onneksi prosessi johtaa lopulta useimmilla parempaan kun kultainen keskitie löytyy vaikka kerralla ei hyvä tulisikaan

Luultavasti sinulla oli täydellinen äiti joka osasi opettaa siivouksen ja kokkaamisen käytännössä. Useimmilla näin ei olle

Ei ollut minullakaan. Siivoamisen ja kiitollisuuden opin varmaan 14-vuotiaana siivotessani kaapeista juuri kuolleen äitini omaisuutta ja ruokaa laittaessa käytän paljon keittokirjoja, mutta ymmärrän että maailma on pullollaan ihmisiä jotka ihmettelisivät ääneen kun joku ei osaa keittoa ilman kirjaa keittää.

Itse en missään vaiheessa kokenut vaikeaksi seurata kirjan ohjeita ja koti on tosiaan pysynyt järjestyksessä ja siistimpänä kuin ennen.

En myöskään ole kokenut tarvetta liittyä mihinkään vertaisryhmään, eikä tästä mielestäni ole tarkoituskaan tehdä mitään lahkoa. Kun kuulee näitä kauhutarinoita Facebook-ryhmästä, niin väkisinkin miettii miten näin positiivisesta asiasta voikaan saada niin negatiivisen? Kai kyse on vain perisuomalaisesta riidanhaastamisesta? Kirjan teksti on niin päivänselvää, että jos on sisäistänyt sanoman, niin mieleen tuleviin kysymyksiin löytää vastauksen itsekin. Viikkaamiseen löytyy toinen opas ja videoita netistä, jos siinä on epäselvyyksiä. Loppujen lopuksi, kukaan ei voi hoitaa hommaa puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä konmareilussa on se ärsyttävä piirre että sen harrastajat eivät tunnu ymmärtävän että aika moni osaa oikeasti ilmankin kyseistä kirjaa olla kiitollinen, harkita ostoksia ja kierrättää roinaa. Sama kuin itse olisin lukenut hyvän keittokirjan (jonka opit ovat lopulta yksinkertaisia ja omalla pohdinnalla oivallettavia) ja sitten vauhkoontuisin aina kun joku ihmettelee että eivätkös nuo ole ihan perusjuttuja.

Luin konmarin kun halusin tietää miksi sitä niin hehkutetaan ja olen nyt siinä käsityksessä että ilmeisesti vaan on paljon ihmisiä jotka eivät mieti miten esim koti kannattaa järjestää ennen kuin tilanne on räjähtänyt käsiin. Odotan myös sitä kun nämä ihmiset joskus tulevaisuudessa näkevät myös uuden ajattelutavan negatiiviset puolet. Paitsi että sille sahalle saattaakin tulla tarvetta, myös muuten huomaa ettei käytöksen tietoinen muokkaaminen ole ihan vailla sivuvaikutuksia. Onneksi prosessi johtaa lopulta useimmilla parempaan kun kultainen keskitie löytyy vaikka kerralla ei hyvä tulisikaan

Loppuuko sahojen valmistus, ettei uutta sahaa voi enää saada? Tarvitseeko kaikkea omistaa vai voisiko jopa olla sosiaalinen ja lainata joltain?

Se ettei kirjan ohjeita pysty noudattamaan, voi antaa tärkeää tietoa siitä, mikä se suhde ja ongelma sen tavaran kanssa ehkä on.