Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä konmareilussa on se ärsyttävä piirre että sen harrastajat eivät tunnu ymmärtävän että aika moni osaa oikeasti ilmankin kyseistä kirjaa olla kiitollinen, harkita ostoksia ja kierrättää roinaa. Sama kuin itse olisin lukenut hyvän keittokirjan (jonka opit ovat lopulta yksinkertaisia ja omalla pohdinnalla oivallettavia) ja sitten vauhkoontuisin aina kun joku ihmettelee että eivätkös nuo ole ihan perusjuttuja.

Luin konmarin kun halusin tietää miksi sitä niin hehkutetaan ja olen nyt siinä käsityksessä että ilmeisesti vaan on paljon ihmisiä jotka eivät mieti miten esim koti kannattaa järjestää ennen kuin tilanne on räjähtänyt käsiin. Odotan myös sitä kun nämä ihmiset joskus tulevaisuudessa näkevät myös uuden ajattelutavan negatiiviset puolet. Paitsi että sille sahalle saattaakin tulla tarvetta, myös muuten huomaa ettei käytöksen tietoinen muokkaaminen ole ihan vailla sivuvaikutuksia. Onneksi prosessi johtaa lopulta useimmilla parempaan kun kultainen keskitie löytyy vaikka kerralla ei hyvä tulisikaan

Samalla logiikalla voisi ihmetellä, että eikö ihmiset muka ihan itse tajua syödä terveellisesti tai kuntoilla. Tai mitä tahansa muuta.

Muuten, KonMari ei oikeastaan päde työkaluihin tai muihin puhtaasti hyötytavaroihin, koska niiden ei ole tarkoituskaan herättää mitään tuntemuksia. Tietenkin silloin jos niitä sahoja on kymmenittäin, pitää pohtia että tuottaako tämä sahapino oikeasti iloa ;)

Pätee. Vaikka työkalu ei sellaisenaan aiheuttaisi ilon värinää, se mitä sillä voi saada aikaan voi. Siitä voi tuntea kiitollisuutta ja säilyttää sitä yhtä kunnioittavasti kuin rakkaimpia esineitä. Seuraavalla ostokerralla sitten tietää ostaa sellaisen josta oikeasti pitää. Esteettisesti miellyttävän, käytännöllinen tms omiin kriteereihin sopivan.

Voi jukra. Lapset ja mies kanssa vaan sitten vaihtoon heti kun eivät tuota iloa. 

Kyllä minusta on luonnollista jättää aika paljonkin tavaraa jäljelle, jos ostopuoli on kunnossa - ei ostella harkitsemattomasti, liikaa tai huonoa laatua tai epämieluisaa eikä ole hamstraaja. Minusta liian minimalistinen koti on karu ja tavaraa on hyvä olla sen verran, että elämä sujuu niiden avulla helposti.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös siinä ryhmässä ja ihmetyttää se dogmaattisuus...siis yksi ihminen, tämä Marie, on kehitellyt jonkinlaisen menetelmän tavaramäärän taltuttamiseksi ja ihmiset kyselee ihan tyhmiä asioita että miten toimia että varmasti menisi "oikein"...

Itse ajattelen että kirja toimii hyvänä inspiraationa, kun pohtii omaa suhdettaan tavaraan ja sen järjestämiseen, mutta ei niistä ohjeista mitään opinkappaleita kannata tehdä, saati että laitettaisiin ihmisiä nokkimisjärjestykseen sen perusteella miten puhdasoppisesti näitä neuvoja noudattaa.

Ehkä fanaattisuus johtuu siitä, että vaikka he uskovat, että tavarasta luopuminen ja karsiminen on tie nirvanaan- niin se ei sitä todellisuudessa kuitenkaan ole. Eli tyhjäät sitä "ihanaa tilaa" kotiisi, "puhdistut" kun luovut kaikesta, mutta loppupeleissä sitten mietitkin, no olen antanut kaiken pois, entäs nyt? Jotain lisäarvoa tilanteessa ehkä tuo se, että ihminen kuvittelee olevansa sitten joku puhdasverinen konmaristi.

Tavaran raivaaminen, siirtely, järjestely, poisheittämien on loppupeleissä vain sijaistoimintaa jollekin. Se on oikein "sitku"-elämän metafora. Sitten kun olen siivonnut sotkun nimeltä "elämä" talostani, voin elää, hengittää... on tilaa olla. Niinpä. Oleminen vaan on vaikeaa. Tavaran kanssa tai ilman.

Tää ketju oli hyvä mainos sivustolle. Torstain ja perjantain aikana tuli 250 uutta jäsentä.

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju oli hyvä mainos sivustolle. Torstain ja perjantain aikana tuli 250 uutta jäsentä.

Voihan se johtua niistä parin viikon aikana julkaistuista artikkeleistakin (hs, hidasta elämää, hyvä terveys, mtv3...)

Tuottaako se iloa on varmaan yhtä hyvä kysymys kuin ostaisinko samanlaisen jos se tuhoutuisi. Tärkeyttä voi määritellä senkin kautta, että pelastaisinko tulipalosta. Tai olenko käyttänyt viimeiseen vuoteen.

Noille muille kysymyksille en tiedä onko kehitelty minkäänlaista metodia tai toimintasuunnitelmaa. Tuskin ainakaan on noin pieniksi pilkottu kategorioita.

Vierailija kirjoitti:

Tuottaako se iloa on varmaan yhtä hyvä kysymys kuin ostaisinko samanlaisen jos se tuhoutuisi. Tärkeyttä voi määritellä senkin kautta, että pelastaisinko tulipalosta. Tai olenko käyttänyt viimeiseen vuoteen.

Noille muille kysymyksille en tiedä onko kehitelty minkäänlaista metodia tai toimintasuunnitelmaa. Tuskin ainakaan on noin pieniksi pilkottu kategorioita.

Kun itse teen vuosisiivousta, oleelliset kriteerit ovat tuon pitämisen/kaipaamisen/uudelleenhankinnan sekä ehjyyden ja todennäköisen käyttötarpeen lisäksi se, ettei tavara tuota negatiivisia tunteita tai ole olemassa vain velvollisuudesta. Toki heitän risaa ja tarpeetonta tavaraa pois myös havaitsemishetkellä. Eikä tavaraa voi olla tilaa enempää. Ja tilassa pitää voida hengittää vapaasti.

Minulle mieluisin juttu kirjaa lukiessani oli juuri se esineitten kiittäminen. Minusta se oli hyvin sympaattista ja sen osan omaksuin heti. :) Muu on vielä vähän vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju oli hyvä mainos sivustolle. Torstain ja perjantain aikana tuli 250 uutta jäsentä.

Joo ei ollut tarkoitus mainostaa, enkä arvannut että tästä ihan NÄIN paljon keskustelua tulee...

Mutta hyvää on se että nyt mun mielestä on jo ehkä vähän parempi henki jo ryhmässä :) ainakaan ei ole poistettu ketjuja, ja on ihmiset saanut rakentavasti ilmaista omia mielipiteitään. SItä ikävää oli eniten ehkä vähän ennen kuin tän ketjun aloitin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju oli hyvä mainos sivustolle. Torstain ja perjantain aikana tuli 250 uutta jäsentä.

Onneksi mun "konmaritukseen" kuuluu myös sellaisten somekanavien välttäminen, jotka eivät tuota minulle iloa. Face on yksi näistä :)

Oletteko muuten noudattaneet samaa metodia suhteessa esim. siihen mitä tallennatte koneelle, mitä tiedostoja teillä on siellä, mitä kirjanmerkkejä teillä on, millä sivuilla ja foorumeilla käytte sekä nämä eri mediat ja somet? Jos ette, kannattaa miettiä. Tuottaako tämä minulle iloa?

Voi juma! Jeesus on roskiksessa ja nyt on Konmari?

Kuulostaa sairaalta, kun luin jostain, että kirja kirjoitettiin jotenkin yhteistyössä kustantamoon, eli tarkoitus sillä oli tehdä paljon rahaa.

Kirjaa en ole lukenut, joten kiinnostaa kovasti, miten teillä tyhjässä kodissa asuvilla aivot ovat nyt uusiutuneet ja miten se näkyy käytännössä? Siis tarkoitan, miten muu elämä lähti nyt paranemaan, kun ne halveksitut halpisroskat heitettiin menemään. 

Itselleni häiritsee jotenkin tässä materialismi ja pinnallisuus. Vaikka muuta väittäisitte, niin osassa kirjoituksista On selvästi jotenkin hienompaa, jos se tavara mitä on, maksaa paljon ja kaikki mistä esim lapsi saa iloa, eli se halpa posliinikissa (jonka on joku suunnitellut, vaikka se nimi ei olisi minkään vanhan suvun vesa, tai muuten ennestään rahakas, jonka on helpompi saada nimensä esiin tuossa maailmassa).

Entä sitten kun kaikki ovat heittäneet tavarat menemään? Kotona voi olla vain koneella tai katsoa telkkaria?

Tässä ajatuksia sellaiselta perässä hiihtelijältä, joka tiedostaa, että ei kulje muotivirtauksissa kovin helposti mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju oli hyvä mainos sivustolle. Torstain ja perjantain aikana tuli 250 uutta jäsentä.

Onneksi mun "konmaritukseen" kuuluu myös sellaisten somekanavien välttäminen, jotka eivät tuota minulle iloa. Face on yksi näistä :)

Oletteko muuten noudattaneet samaa metodia suhteessa esim. siihen mitä tallennatte koneelle, mitä tiedostoja teillä on siellä, mitä kirjanmerkkejä teillä on, millä sivuilla ja foorumeilla käytte sekä nämä eri mediat ja somet? Jos ette, kannattaa miettiä. Tuottaako tämä minulle iloa?

Käsittääkseni nekin kuuluu konmarittaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle mieluisin juttu kirjaa lukiessani oli juuri se esineitten kiittäminen. Minusta se oli hyvin sympaattista ja sen osan omaksuin heti. :) Muu on vielä vähän vaiheessa.

Tämä sai minutkin palaamaan tähän ketjuun, kun eilen luin tätä, sairaan siistiä mielestäni juuri tuo. Kirjaa en ole lukenut.

eimuotivirtauksia kirjoitti:

Voi juma! Jeesus on roskiksessa ja nyt on Konmari?

Kuulostaa sairaalta, kun luin jostain, että kirja kirjoitettiin jotenkin yhteistyössä kustantamoon, eli tarkoitus sillä oli tehdä paljon rahaa.

Kirjaa en ole lukenut, joten kiinnostaa kovasti, miten teillä tyhjässä kodissa asuvilla aivot ovat nyt uusiutuneet ja miten se näkyy käytännössä? Siis tarkoitan, miten muu elämä lähti nyt paranemaan, kun ne halveksitut halpisroskat heitettiin menemään. 

Itselleni häiritsee jotenkin tässä materialismi ja pinnallisuus. Vaikka muuta väittäisitte, niin osassa kirjoituksista On selvästi jotenkin hienompaa, jos se tavara mitä on, maksaa paljon ja kaikki mistä esim lapsi saa iloa, eli se halpa posliinikissa (jonka on joku suunnitellut, vaikka se nimi ei olisi minkään vanhan suvun vesa, tai muuten ennestään rahakas, jonka on helpompi saada nimensä esiin tuossa maailmassa).

Entä sitten kun kaikki ovat heittäneet tavarat menemään? Kotona voi olla vain koneella tai katsoa telkkaria?

Tässä ajatuksia sellaiselta perässä hiihtelijältä, joka tiedostaa, että ei kulje muotivirtauksissa kovin helposti mukana.

Tyhjä koti ei ole konmarin idea. Ja mitäpä sitä teet sellasessakaan kodissa, mistä et mitään löydä? Ihan yhtä tylsistyttävää tavaratulva on kuin täys tavarattomuus.

eimuotivirtauksia kirjoitti:

Voi juma! Jeesus on roskiksessa ja nyt on Konmari?

Kuulostaa sairaalta, kun luin jostain, että kirja kirjoitettiin jotenkin yhteistyössä kustantamoon, eli tarkoitus sillä oli tehdä paljon rahaa.

Kirjaa en ole lukenut, joten kiinnostaa kovasti, miten teillä tyhjässä kodissa asuvilla aivot ovat nyt uusiutuneet ja miten se näkyy käytännössä? Siis tarkoitan, miten muu elämä lähti nyt paranemaan, kun ne halveksitut halpisroskat heitettiin menemään. 

Itselleni häiritsee jotenkin tässä materialismi ja pinnallisuus. Vaikka muuta väittäisitte, niin osassa kirjoituksista On selvästi jotenkin hienompaa, jos se tavara mitä on, maksaa paljon ja kaikki mistä esim lapsi saa iloa, eli se halpa posliinikissa (jonka on joku suunnitellut, vaikka se nimi ei olisi minkään vanhan suvun vesa, tai muuten ennestään rahakas, jonka on helpompi saada nimensä esiin tuossa maailmassa).

Entä sitten kun kaikki ovat heittäneet tavarat menemään? Kotona voi olla vain koneella tai katsoa telkkaria?

Tässä ajatuksia sellaiselta perässä hiihtelijältä, joka tiedostaa, että ei kulje muotivirtauksissa kovin helposti mukana.

Niin, siis automaattisesti iloa tuottaa osalle kirjoittajista jos on suunnittelijan häkkyrä ja kallis, tai sellainen, kuin blogisteilla on joita sitten haukutte tällä palstalla, kun taas mikään halpa ei tuota iloa vaan kuuluu automaattisesti roskiin.

Kyllähän esim suuret ikäluokat aikoinaan halveksi kaikkea vanhaa ja monet heittivät pois vanhat talot, huonekalut, pihapiiriin piti tehdä toinen talo. Sittemmin samat henkilöt alkoivatkin kerätä kaiken varastoihin, varastoja tuli omakotitalon pihaan uusia muutaman vuoden välein.

Mielenkiintoista.

perässähiihtäjä kirjoitti:

eimuotivirtauksia kirjoitti:

Voi juma! Jeesus on roskiksessa ja nyt on Konmari?

Kuulostaa sairaalta, kun luin jostain, että kirja kirjoitettiin jotenkin yhteistyössä kustantamoon, eli tarkoitus sillä oli tehdä paljon rahaa.

Kirjaa en ole lukenut, joten kiinnostaa kovasti, miten teillä tyhjässä kodissa asuvilla aivot ovat nyt uusiutuneet ja miten se näkyy käytännössä? Siis tarkoitan, miten muu elämä lähti nyt paranemaan, kun ne halveksitut halpisroskat heitettiin menemään. 

Itselleni häiritsee jotenkin tässä materialismi ja pinnallisuus. Vaikka muuta väittäisitte, niin osassa kirjoituksista On selvästi jotenkin hienompaa, jos se tavara mitä on, maksaa paljon ja kaikki mistä esim lapsi saa iloa, eli se halpa posliinikissa (jonka on joku suunnitellut, vaikka se nimi ei olisi minkään vanhan suvun vesa, tai muuten ennestään rahakas, jonka on helpompi saada nimensä esiin tuossa maailmassa).

Entä sitten kun kaikki ovat heittäneet tavarat menemään? Kotona voi olla vain koneella tai katsoa telkkaria?

Tässä ajatuksia sellaiselta perässä hiihtelijältä, joka tiedostaa, että ei kulje muotivirtauksissa kovin helposti mukana.

Niin, siis automaattisesti iloa tuottaa osalle kirjoittajista jos on suunnittelijan häkkyrä ja kallis, tai sellainen, kuin blogisteilla on joita sitten haukutte tällä palstalla, kun taas mikään halpa ei tuota iloa vaan kuuluu automaattisesti roskiin.

Kyllähän esim suuret ikäluokat aikoinaan halveksi kaikkea vanhaa ja monet heittivät pois vanhat talot, huonekalut, pihapiiriin piti tehdä toinen talo. Sittemmin samat henkilöt alkoivatkin kerätä kaiken varastoihin, varastoja tuli omakotitalon pihaan uusia muutaman vuoden välein.

Mielenkiintoista.

Niitä suuria ikäluokkia alkoi kiinnostaa ne vanhat esineet uudestaan VASTA kun nuorempi väestö niitä alkoi keräillä ja kuulivat, miten arvokkaiksi ne on noussut. $_$

Nyt ei sitten uskalleta luopua enää mistään, koska kaikki voi mukamas nostaa arvoaan. Ei vaan tajuta, että niistä tavaroista pitäisi myös pystyä pitämään hyvä huolikin, rikkinäisella on vähän arvoa, jos lainkaan. Kun on paljon tavaraa, niin kasan pohjimmaiset aina kärsii.

Ketä varten niitä edes enää vanhan ihmisen pitää säästää? Mukaas et saa. Jos jälkeläisille, niin kannattanee ensin kysyä, että kiinnostaako niitä edes.

eimuotivirtauksia kirjoitti:

Voi juma! Jeesus on roskiksessa ja nyt on Konmari?

Kuulostaa sairaalta, kun luin jostain, että kirja kirjoitettiin jotenkin yhteistyössä kustantamoon, eli tarkoitus sillä oli tehdä paljon rahaa.

Kirjaa en ole lukenut, joten kiinnostaa kovasti, miten teillä tyhjässä kodissa asuvilla aivot ovat nyt uusiutuneet ja miten se näkyy käytännössä? Siis tarkoitan, miten muu elämä lähti nyt paranemaan, kun ne halveksitut halpisroskat heitettiin menemään. 

Itselleni häiritsee jotenkin tässä materialismi ja pinnallisuus. Vaikka muuta väittäisitte, niin osassa kirjoituksista On selvästi jotenkin hienompaa, jos se tavara mitä on, maksaa paljon ja kaikki mistä esim lapsi saa iloa, eli se halpa posliinikissa (jonka on joku suunnitellut, vaikka se nimi ei olisi minkään vanhan suvun vesa, tai muuten ennestään rahakas, jonka on helpompi saada nimensä esiin tuossa maailmassa).

Entä sitten kun kaikki ovat heittäneet tavarat menemään? Kotona voi olla vain koneella tai katsoa telkkaria?

Tässä ajatuksia sellaiselta perässä hiihtelijältä, joka tiedostaa, että ei kulje muotivirtauksissa kovin helposti mukana.

Siis tajusinko nyt oikein? Kuulostaa sairaalta, että kirjan tarkoituksena oli tehdä rahaa?

Mun kommentti poistettiin tästä. Puhuin siitä, että suuret ikäluokat aikoinaan sai saman villityksen. Kaikki piti hävittää. Häpesivät juuriaan. Se talo ei kelvannut mikä oli, uusi piti saada viereen. massiivipuiset huonekalut hävitettiin. ym

Kohta kuitenkin alkoivat hamstrata, varastoa nousi pihaan muutaman vuoden välein, jonne kaikki säilöttiin.

Nyt taas osa on tässä mukana. Syklejä.

Miksi jonkun varakkaan suvun vesan, joka pääsee helpommin suunnittelemaan häkkyröitä, tekemä varjostin on automaattisesti parempi kuin jonkun tuntemattoman? siksi että se on kallis.

Ei kalliimpia ja halvempia tavaroita enää erota laatu. Tekonahkaa ja muovivetoketjuja käyttävät myös kalliimmat merkit vaatteissa ja kengissä jne

Vierailija kirjoitti:

eimuotivirtauksia kirjoitti:

Voi juma! Jeesus on roskiksessa ja nyt on Konmari?

Kuulostaa sairaalta, kun luin jostain, että kirja kirjoitettiin jotenkin yhteistyössä kustantamoon, eli tarkoitus sillä oli tehdä paljon rahaa.

Kirjaa en ole lukenut, joten kiinnostaa kovasti, miten teillä tyhjässä kodissa asuvilla aivot ovat nyt uusiutuneet ja miten se näkyy käytännössä? Siis tarkoitan, miten muu elämä lähti nyt paranemaan, kun ne halveksitut halpisroskat heitettiin menemään. 

Itselleni häiritsee jotenkin tässä materialismi ja pinnallisuus. Vaikka muuta väittäisitte, niin osassa kirjoituksista On selvästi jotenkin hienompaa, jos se tavara mitä on, maksaa paljon ja kaikki mistä esim lapsi saa iloa, eli se halpa posliinikissa (jonka on joku suunnitellut, vaikka se nimi ei olisi minkään vanhan suvun vesa, tai muuten ennestään rahakas, jonka on helpompi saada nimensä esiin tuossa maailmassa).

Entä sitten kun kaikki ovat heittäneet tavarat menemään? Kotona voi olla vain koneella tai katsoa telkkaria?

Tässä ajatuksia sellaiselta perässä hiihtelijältä, joka tiedostaa, että ei kulje muotivirtauksissa kovin helposti mukana.

Siis tajusinko nyt oikein? Kuulostaa sairaalta, että kirjan tarkoituksena oli tehdä rahaa?

Ei, vaan tämä intensiteetti, jolla tähän on hurahdettu, on lähes mielipuolista,varsinkin kun kirjailija halusi vain rahaa.