Lue keskustelun säännöt.
Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.
07.07.2016 |
Olisi kiva seurata vinkkejä Konmari-facebook -ryhmästä, mutta ärsyttää se fanaattisuus jos joku uskaltaa olla vähänkin "eri mieltä" tai pohtia eri asioita, tai on tehnyt asioita vähän eri tavalla.
Siellä jopa poistetaan kommentteja ja ketjuja jos ei ole ihan samaa mieltä.
Ja toisaalta myös esim. "kantavat" henkilöt kyllä itse soveltavat esim. säilytystapojen suhteen, mutta sitten taas kun joku on tehnyt eri järjestyksessä tms., ollaan heti "tuomitsemassa" että tuo ei ole konmaria.
Perusidea hyvä ja itsekin haluaisi tuommoisen projektin läpikäydä - omalla tavalla. JOtain jo tehnytkin. Ja olisi kiva seurata muidenkin edistymistä, mutta mietin kyllä jo tuosta ryhmästä eroamista kun henki ei ole hyvä... en vaan tiedä muitakaan Konmari-aiheisia ryhmiä.
Onko joku muu tehnyt "maritusta" jotenkin omalla tavallaan??
Ja oletteko fb-ryhmässä/ryhmissä ja onko niistä apua vai enempi pahaa mieltä?
Kommentit (1255)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sitten varmaan kanssa pakkohäiriö, kun mielelläni pidän tavarat tarkasti tietyissä paikoissa kategorioittain, tai mahdollisimman selkeästi. Siksi varmaan Konmari-metodi onkin itselläni tuottanut tulosta "ylijäämän" poistamisessa ja kodin siivous ja ylläpito vie vähemmän aikaa kuin aiemmin, ja voin keskittyä enemmän ajoittaista sekamelskaa aiheuttaviin käsityö- ja taideharrastuksiin. Minulle sopii hyvin pakko-oireinen siisteys yhdistettynä luovaan kaaokseen. on asiat balanssissa.
Et ole :) Siisteys ja järjestelmällisyys ei ole pakkomielteisyyttä. Pakko-oireista se on vasta sitten jos yksikin kynä väärässä paikassa aiheuttaa suhteettoman ahdistuksen, jos sinulla on pakonomaisesti pakko järjestellä tietyllä tavalla jatkuvasti tai maailmasi kaatuu ja jos koko järjestelmällisyydestä tulee elämäsi määrittelevä asia :) Pakko-oire on jotain, mitä on pakko tehdä (toistuvasti ja suhteettomissa määrin), halusi tai ei. Tämä Konmarin tyyppi järjestelee ja siivoaa jatkuvasti koska ei voi olla järjestelemättä ja siivoamatta jatkuvasti. Hänelle tuo "ammatti" kuulostaa varmaan monelle täydelliseltä, mutta yhtälailla kulissien takana voi olla ja varmaan onkin vähän sama tilanne kuin alkoholistilla viininmaistajana ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli ja on elämäntapa-OCD-marittaja. Kaikki lensi roskiin, jos siitä ei pitänyt kaksin käsin kiinni. Lapsuudesta on jäljellä vain niitä muistoja, joita isoäiti otti säilytykseen. Sukumme vanhusten kuollessa piti olla kärppänä paikalla ennen kuin marittaja ehti viemään valokuva-albumeita myöden kaiken kaatikselle.
Kondo sanoo, ettei toisten tavaroihin tule koskea, mutta kuinka moni marittaja siihen oikeasti pystyy? Voin sanoa, että se on lapselle ihan hirveää, kun omaa tavaraa katoaa koko ajan ja itselle tärkeitä aarteita annetaan pois. Omat rajat menee rikki tollaisessa touhussa.
Oma kotini on nykyään siisti, mutta kaikki suvun aarteet, jotka onnistuin pelastamaan marittajan kynsistä ovat minulle erityisen tärkeitä. En keräile rojuja, mutta en myöskään tunne mitään vetoa konmaritouhuun.
Kummatkin ääripäät ovat melko ahdistavia, tavaroiden/vaatteiden/rojujen keräily ja säilyttely ja pursuavat kaapit ja säilytyslaatikot pitkin asuntoa ovat kuluttavia yhtä lailla kuin ääri-maritus.
Onko tuonne fb ryhmään tullut viimeaikoina paljon lisää jäseniä? Tuntuu että ihan viimeaikoina se on muuttunut aivan huonoksi. Nytkin siellä komeilee kaksi mummon kahvikuppia nätisti aseteltuna. Liittyy maritukseen miten? Jotain asu-selfieitä kun on "marinoinut" riepua kellarissaan vuosia. Ihmetellään tupperwaren laatua jne.
Tuossa ryhmässä on asiallinen keskustelu hukkumassa diipadaapan sekaan, niinkuin niin monessa muussa alunperin hyvässä ryhmässä. Saisi yp nyt kyllä käyttää konmaria apunaan ja siivota nurkat :D
Tai voihan kaiken tuon kiertoteitse konmariinkin liittää kun "se tuo minulle iloa". En silti haluaisi katsella päivän asu -kuvia (jotka löytyy maritetusta kaapista helposti), luontokuvia (tuo minulle iloa), kuvia ties mistä tilpehööristä (kun marinoinut ties kuinka kauan), varsinkaan kun niissä ei ole tarkoituskaan keskustella marittamisesta, vaan odotellaan vaan kehuja hienoista löydöistä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuonne fb ryhmään tullut viimeaikoina paljon lisää jäseniä? Tuntuu että ihan viimeaikoina se on muuttunut aivan huonoksi. Nytkin siellä komeilee kaksi mummon kahvikuppia nätisti aseteltuna. Liittyy maritukseen miten? Jotain asu-selfieitä kun on "marinoinut" riepua kellarissaan vuosia. Ihmetellään tupperwaren laatua jne.
Tuossa ryhmässä on asiallinen keskustelu hukkumassa diipadaapan sekaan, niinkuin niin monessa muussa alunperin hyvässä ryhmässä. Saisi yp nyt kyllä käyttää konmaria apunaan ja siivota nurkat :D
Tai voihan kaiken tuon kiertoteitse konmariinkin liittää kun "se tuo minulle iloa". En silti haluaisi katsella päivän asu -kuvia (jotka löytyy maritetusta kaapista helposti), luontokuvia (tuo minulle iloa), kuvia ties mistä tilpehööristä (kun marinoinut ties kuinka kauan), varsinkaan kun niissä ei ole tarkoituskaan keskustella marittamisesta, vaan odotellaan vaan kehuja hienoista löydöistä.
Jep... Ihan ihme settiä
Vierailija kirjoitti:
Kondo sanoo, ettei toisten tavaroihin tule koskea, mutta kuinka moni marittaja siihen oikeasti pystyy? Voin sanoa, että se on lapselle ihan hirveää, kun omaa tavaraa katoaa koko ajan ja itselle tärkeitä aarteita annetaan pois. Omat rajat menee rikki tollaisessa touhussa.
Mielenkiintoista, että hän ei itse noudata tätä neuvoaan. Hänhän jo lapsena järjesteli muiden tavaroita omin luvin ja aikuisena äheistensäkin kotona. Eräällä luennolla (löytyy tubesta) hän naurahtaen kertoo, miten jonkun ystävänsä mies oli hieman suuttunut, kun Kondo oli mennyt omin luvin järkkäilemään vessakäynnin yhteydessä heidän lääkekaappinsa. Freekyä mun mielestä, mutta ehkä se ei vaan voi oireilleen mitään. Kornia silti tuo ehdottomuus kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli ja on elämäntapa-OCD-marittaja. Kaikki lensi roskiin, jos siitä ei pitänyt kaksin käsin kiinni. Lapsuudesta on jäljellä vain niitä muistoja, joita isoäiti otti säilytykseen. Sukumme vanhusten kuollessa piti olla kärppänä paikalla ennen kuin marittaja ehti viemään valokuva-albumeita myöden kaiken kaatikselle.
Kondo sanoo, ettei toisten tavaroihin tule koskea, mutta kuinka moni marittaja siihen oikeasti pystyy? Voin sanoa, että se on lapselle ihan hirveää, kun omaa tavaraa katoaa koko ajan ja itselle tärkeitä aarteita annetaan pois. Omat rajat menee rikki tollaisessa touhussa.
Oma kotini on nykyään siisti, mutta kaikki suvun aarteet, jotka onnistuin pelastamaan marittajan kynsistä ovat minulle erityisen tärkeitä. En keräile rojuja, mutta en myöskään tunne mitään vetoa konmaritouhuun.
Kummatkin ääripäät ovat melko ahdistavia, tavaroiden/vaatteiden/rojujen keräily ja säilyttely ja pursuavat kaapit ja säilytyslaatikot pitkin asuntoa ovat kuluttavia yhtä lailla kuin ääri-maritus.
Voisitko olla käyttämättä marittamissanaa tuossa yhteydessä, kun siitä ei selkeästikään ollut kyse?
Vierailija kirjoitti:
ettei minulla ikinä ole tai tule olemaan ongelmia tavaroiden tai siivouksen kanssa, sillä rakastan suursiivouksia sekä järjestelyä!
Onhan sinulla ongelmia tavaroiden kanssa, jos joudut tekemään suursiivouksia. Vai tyhjää tilaako järjestelet ja puunaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kondo sanoo, ettei toisten tavaroihin tule koskea, mutta kuinka moni marittaja siihen oikeasti pystyy? Voin sanoa, että se on lapselle ihan hirveää, kun omaa tavaraa katoaa koko ajan ja itselle tärkeitä aarteita annetaan pois. Omat rajat menee rikki tollaisessa touhussa.
Mielenkiintoista, että hän ei itse noudata tätä neuvoaan. Hänhän jo lapsena järjesteli muiden tavaroita omin luvin ja aikuisena äheistensäkin kotona. Eräällä luennolla (löytyy tubesta) hän naurahtaen kertoo, miten jonkun ystävänsä mies oli hieman suuttunut, kun Kondo oli mennyt omin luvin järkkäilemään vessakäynnin yhteydessä heidän lääkekaappinsa. Freekyä mun mielestä, mutta ehkä se ei vaan voi oireilleen mitään. Kornia silti tuo ehdottomuus kaikessa.
Se olikin aikaa ennen metodia, oli tajunnut että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Lukekaa nyt hitto se kirja ennen ku ees osallistutte keskusteluun, ettette ihan idiootilta vaikuttaisi.
Mitäs jos yksinkertaisesti heittäisitte tai antaisitte pois sen tarpeettoman roinanne ettekä miettisi tapahtuuko toiminta ortodoksi konmarillisesti tai peräti fundamentalistikonmarillisesti.
Ihan oikeasti: Lopputulos on tässä paljon paljon PALJON oleellisempi asia kuin se, miten siihen päädytte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sitten varmaan kanssa pakkohäiriö, kun mielelläni pidän tavarat tarkasti tietyissä paikoissa kategorioittain, tai mahdollisimman selkeästi. Siksi varmaan Konmari-metodi onkin itselläni tuottanut tulosta "ylijäämän" poistamisessa ja kodin siivous ja ylläpito vie vähemmän aikaa kuin aiemmin, ja voin keskittyä enemmän ajoittaista sekamelskaa aiheuttaviin käsityö- ja taideharrastuksiin. Minulle sopii hyvin pakko-oireinen siisteys yhdistettynä luovaan kaaokseen. on asiat balanssissa.
Et ole :) Siisteys ja järjestelmällisyys ei ole pakkomielteisyyttä. Pakko-oireista se on vasta sitten jos yksikin kynä väärässä paikassa aiheuttaa suhteettoman ahdistuksen, jos sinulla on pakonomaisesti pakko järjestellä tietyllä tavalla jatkuvasti tai maailmasi kaatuu ja jos koko järjestelmällisyydestä tulee elämäsi määrittelevä asia :) Pakko-oire on jotain, mitä on pakko tehdä (toistuvasti ja suhteettomissa määrin), halusi tai ei. Tämä Konmarin tyyppi järjestelee ja siivoaa jatkuvasti koska ei voi olla järjestelemättä ja siivoamatta jatkuvasti. Hänelle tuo "ammatti" kuulostaa varmaan monelle täydelliseltä, mutta yhtälailla kulissien takana voi olla ja varmaan onkin vähän sama tilanne kuin alkoholistilla viininmaistajana ;)
Jos se siivoaminen/järjestely ois sille oikea pakko-oire, niin se ei varmaan vois mennä niihin epäsiisteihin koteihin pelkästään opettamaan metodiaan, vaan kyllä se menis siihen toisten puolesta tekemiseks. Mutta ei se ainakaan siinä sarjassa tehnyt toisten puolesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on syntynyt silloin, kun on valmistettu esim. huonolaatuinen akryylineule, ja kun se on ostettu. Konmarin ym. tavaran raivaamisen avulla ihminen huomaa, ettei kannata ostella paljon tavaraa. Jos lahjoittaa sen huonon neuleen kirpparille, ja joku taas ostaa sen, vaikka ostajallekin tavaraa on jo ennestään kaapit pullollaan, on tavaran omistamisesta aiheutunut ongelma vain siirretty eteenpäin. Jos neuleen heittää suoraan roskiin (minne se joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin päätyy), omistamisen ongelma on poistettu.
On erikoista, että tällaiset viestit saavat niin runsaasti alapeukkuja. Ottaen huomioon, kuinka keräilijöitä ja hamstraajia haukutaan ja syyllistetään, niin sitten kun ihminen päättää siivota, niin te tulette huutamaan "väärin siivottu!"
Totta, ehjien tavaroiden päätyminen kaatopaikoille on vastenmielistä, mutta onko teillä tosiaan oikeus vaatia, että ihminen pitää ne rojunsa kotonaan, jos niitä ei saa esim. kirpparilla myytyä? Kyllä te tiedätte, ettei kierrätyskeskuskaan ota kaikkea vastaan. Joskus on vain pakko heittää tavaraa roskiin.
Minä toivon, ettei yksikään hamstraaja jää huonon omantunnon vuoksi rojujensa keskelle vain siksi, että te syyllistätte häntä roskiksen käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan paljon psykiatriasta ja psykologiasta, mainitaaan hermoratoja ja toisaalta koetaan koko homma kulttimaiseksi. Otanpa nyt asiaan kantaa minäkin.
Olen psykologi, lähdetään vaikka siitä. Tottakai ylimääräisen siivoaminen tekee hyvää. Tässä Marie Kondon ajattelumallissa kuitenkin jää se kovin oleellinen seikka huomiotta, että ongelmien varsinainen syy jää hoitamatta. EVähennetään, poistetaan, kiittellään ja innostutaan siten luodusta tilasta ja energiasta, mutta varsinaisestihan tämä ei pitkäkantoisesti monellekaan riitä. Voitaisiin vaikkapa verrata alkoholismiin, jossa siivottaisiin pullot pois, mutta se viinanhimon syy jäisi käsittelemättä, eikä sellainen näillä keinoilla monenkaan kohdalla poistuisi. Usein intohimoisen järjestelytarpeen takana onkin kyvyttömyys hallita sisäistä maailmaansa. Tämä on aivan tutkittua faktaa. Tavallaan järjestetään ulkoiset puitteet kuntoon ja saadaan siten tyydytystä. Täällä puhutaan oppimisesta ja aivojen kouluttamisesta uudelleen, mutta en nyt sanoisi sen ihan näinkään toteutuvan - ja olen kyllä lukenut nuo kaikki kirjat ja katsonut hänestäkin luentoja. Siivoamalla ja vähentämällä voidaan todentaa ja havaita jonkin seuraus, muttei välttämättä, etten sanoisi usein, sen syytä. Siksi vaikkapa dietitkin usein epäonnistuvat.
Mitä tulee sitten itse Marie Kondoon, niin hän on aivan julkisesti kertonut jatkuvasta tarpeestaan siivota ja järjestää pakkomielteisesti. Kyseessä ei kuulosta olevan varsinaisesti minkään saavuttaminen, vaan itse se järjestely ja jatkuva siivoaminen aiheuttaa ne niin sanotut kickisit. Koska hän itsekin puhuu pakkomielteestään, voidaan jo siten kyseenalaistaa miten se on hänen henkilökohtaisella tasollan toiminut? Tavaraa on vähemmän, se kaikki tuottaa iloa ja kaikki on “in the best way folded for perfect appearance” mutta silti pakkomielteinen järjestelytarve ei ole kadonnut. Marie kertoo, että hän on lapsesta saakka järjestänyt aina. Hän kertoo mm. koulussa järjestäneensä muidenkin tavarat ja koulun hyllyt aina, ja nimenomaan jatkuvasti. Muiden pitäessä taukoa, Marie järjesti. Hän myös puhuu obsessioistaan, eli näistä pakkomielteistään, joten monen täälläkin esittämä kritiikki ei ole aivan tuulesta temmattua. Marie on kertonut mm. hermoromahduksistaan, pyörtymiskohtauksistaan ja todelliseksi kokemastaan äänestä, joka kehoittaa häntä järjestelemään.
Krittinen suhtautuminen on ihan tervettä ajattelua. Konmari on ihan hyvä keino vapauttaa omaa energiaansa ja siistiä elinympäristöään, joka pahimmillaan tukahduttaa asukkaansa, mutta jos mennään pakkomielteisyyden puolelle, voidaan jo kysyä miten se valittu ismi toimiikaan, vai toimiiko lainkaan.
Tämä. Varsinkin wannabe-psykologi trolli HEL-NYCille.
Vierailija kirjoitti:
[
On se yksi osa sitä. Siinähän juju piilee, että keräät KAIKKI asunnon kynät yhteen ja katsoo ja tunnustelet ne kaikki läpi kerralla. Siinä näkee montako kynää todella omistaa ja mitkä ovat oikeasti tärkeitä. Jos ja kun ihmiset "marittavat" laatikko tai huone kerrallaan kyniä on aina pieni määrä, esimerkiksi 10 per huone. Siinä pientä kynäkasaa katsellessa ajattelee, että tästä ryhmästä 8 on kivaa. Kyniä jää jokaiseen huoneeseen kahdeksan. KUN taas jos kaikki kynät tuo yhteen (50 kpl) näkee ihminen paljon selkeämmin mistä kynistä oikeasti pitää.
Juuri tämän takia marittaminen onnistuu vain, jos koti oikeastaan on jo suht siisti. Ei hamstraajan kotoa pysty keräämään kaikkia saman ryhmän tavaroita kerralla yhteen.
Ja jos kerran koti on jo siisti, miksi edes pitäisi marittaa? Kontrollifriikit tarvitsevat ylitiöjärjestelmällisen kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi...ääniä kuulevat ihmiset on aina pahojen henkien vallassa. Ei pidä sekaantua moisiin, jottei ole kohta itsekin niiden henkien vallassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on syntynyt silloin, kun on valmistettu esim. huonolaatuinen akryylineule, ja kun se on ostettu. Konmarin ym. tavaran raivaamisen avulla ihminen huomaa, ettei kannata ostella paljon tavaraa. Jos lahjoittaa sen huonon neuleen kirpparille, ja joku taas ostaa sen, vaikka ostajallekin tavaraa on jo ennestään kaapit pullollaan, on tavaran omistamisesta aiheutunut ongelma vain siirretty eteenpäin. Jos neuleen heittää suoraan roskiin (minne se joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin päätyy), omistamisen ongelma on poistettu.
On erikoista, että tällaiset viestit saavat niin runsaasti alapeukkuja. Ottaen huomioon, kuinka keräilijöitä ja hamstraajia haukutaan ja syyllistetään, niin sitten kun ihminen päättää siivota, niin te tulette huutamaan "väärin siivottu!"
Totta, ehjien tavaroiden päätyminen kaatopaikoille on vastenmielistä, mutta onko teillä tosiaan oikeus vaatia, että ihminen pitää ne rojunsa kotonaan, jos niitä ei saa esim. kirpparilla myytyä? Kyllä te tiedätte, ettei kierrätyskeskuskaan ota kaikkea vastaan. Joskus on vain pakko heittää tavaraa roskiin.
Minä toivon, ettei yksikään hamstraaja jää huonon omantunnon vuoksi rojujensa keskelle vain siksi, että te syyllistätte häntä roskiksen käytöstä.
Hyvä olisi, jos ensin yrittäisi joko myydä tai lahjoittaa ylimääräiset tavarat, ja heittää pois vain ne, mitkä eivät kelpaa muille. Voisi vaikka kokeilla, saisiko iloa siitä että ehjä ja käyttökelpoinen päätyy sitä tarvitsevalle.
Ai niin, liikaa vaivaa ja ehdottoman epäkonmarillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ettei minulla ikinä ole tai tule olemaan ongelmia tavaroiden tai siivouksen kanssa, sillä rakastan suursiivouksia sekä järjestelyä!
Onhan sinulla ongelmia tavaroiden kanssa, jos joudut tekemään suursiivouksia. Vai tyhjää tilaako järjestelet ja puunaat?
Eipäs ole. En vain vuoden aikana jaksa ehkä heittää mitään pois (paitsi rikkoutuneet yms heitän), teen poistot vaatteille siis kerran vuodessa. Saatan ostaa esimerkiksi kaksi uutta toppia jotka tulevat ahkeraan käyttöön. Sitten kun käyn vaateet läpi huomaan etten ole käyttänyt tämän takia yhtä vanhaa toppia koko vuotena, joten laitan sen pois. Samalla tavalla saattaa käydä muiden tavaroiden kanssa. Kerään myös vuosittain paperini yhteen ja katson jokaisen läpi tarvitsenko vai en, esimerkiksi koulumuistiinpanoista lähtee aina pois, mutta edellisenä vuotena niistä en olisi voinut luopua.
KUITENKIN tämän kaiken ideana on vain itse siivous, purkit, kaapit ja kaikki pölystyvät joten tavaroiden läpikäyminen on siinä sivussa "pakko", tosin itse tykkään järjestelystä ja usein jokavuosi vaihdan myös tavaroiden säilytyspaikkoja.
Nyt kun olen lukenut monta kysymystä ja väitettä Japanin kirppis- ja kierrätyskulttuurista, niin voin siitä teille kertoa: suomalaistyyliset kirpputorit on melko harvinaisia, mutta koska japanilaiset suosivat laatua (/merkkituotteita), monet tavarat pysyvät arvossa ja siinä kunnossa että ne pystyy myymään second hand liikkeisiin.
Kierrätys taas on todella pilkun päälle viilattua ja kehittynyttä. Täällä ei voi vaan heittää roskaa mäkeen, vaan tiettynä päivänä kerätään tietyt roskat, ja jos jokin ylittää tietyn mitan tai on tiettyä materiaalia, sitä varten pitää kutsua erillinen jäteauto. Kaikesta vaivasta huolimatta ihmiset lajittelee melko kiltisti.
T: tokiolainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
On se yksi osa sitä. Siinähän juju piilee, että keräät KAIKKI asunnon kynät yhteen ja katsoo ja tunnustelet ne kaikki läpi kerralla. Siinä näkee montako kynää todella omistaa ja mitkä ovat oikeasti tärkeitä. Jos ja kun ihmiset "marittavat" laatikko tai huone kerrallaan kyniä on aina pieni määrä, esimerkiksi 10 per huone. Siinä pientä kynäkasaa katsellessa ajattelee, että tästä ryhmästä 8 on kivaa. Kyniä jää jokaiseen huoneeseen kahdeksan. KUN taas jos kaikki kynät tuo yhteen (50 kpl) näkee ihminen paljon selkeämmin mistä kynistä oikeasti pitää.
Juuri tämän takia marittaminen onnistuu vain, jos koti oikeastaan on jo suht siisti. Ei hamstraajan kotoa pysty keräämään kaikkia saman ryhmän tavaroita kerralla yhteen.
Ja jos kerran koti on jo siisti, miksi edes pitäisi marittaa? Kontrollifriikit tarvitsevat ylitiöjärjestelmällisen kodin.
En ole lukenut kirjaa, mutta jos haluaisin marittaa oman hamsteri kotini:
1. kävisin kaiken läpi ja heittäisin selkeät roskat ja turhat tavarat veks
2. tämän jälkeen keräisin tavarat kategoroihin ja kalastelisin helmet kasasta mitkä oikeasti haluan.
Useimmat luultavasti menevät siinä metsään, että tekevät vain ykkösvaiheen ja sitten aletaan keräämään huomaamattaan lisää.
Vierailija kirjoitti:
Voihan tämä Kondon siivousfilosofi tietysti herättää keskustelua ja onhan se hyvä sinänsä, mutta emmeköhän me silti ihan omilla opeillamme täällä saa paikkoja puhtaaksi kotonamme ja asuntoamme juuri meille(siis itsekullekin meistä) parhaiten sopivaan ja toimivaan järjestykseen ?
Saihan Tapio Rautavaarakin aikanaan nuolensa ihan olympiatarkasti maaliin. Ihan varmaan ollenkaan tuntematta mitään japanilaisten jousiammunnan filosofioita.
Siellähän kaikesta on tehty oma mestarien sukupolvelta toiselle saattama ja tiukkojen koulukuntasääntöjensä ohjaama ja opastama taiteenlajinsa ja filosofiansa,niin jousiammunnasta kuin teenjuonnista kuin kukkien asetttelustakin.
Jopa istumisessakin on siellä omat oikeaoppiset,kunnioitetut ja senkin taiteen sääntöjen mukaan arvostetut sääntönsä....
Ihan samalla tavalla ne japanilaisetkin istuu. Ei siellä elämä ole mitään robotinlailla etiketin noudattamista ja ihan samalla tavalla suomalainen oppii jousiammuntaa "senseiltä".
Olen kyllä miettinyt kun ryhmässä huomannut, että jotkut säästävät hirveästi tavaraa (juu tiedän, että kaikki iloa tuottavat tms. tulee säästää eikä tässä pyritä mahdollisimman vähään tavaraan). Mutta entä sitten kun (paljot) tavarat on hienosti paikoillaan ja järjestyksessä ja elämä menee taas eteenpäin, voiko muka kaikki tavaransa muistaa sieltä varastosta? Siis jos niitä on paljon? Vaikka ne olisi marittanut huolella? En usko. Mielestäni homma ei varmasti kestä lopun elämän jos varastoon jää 9/10 tavaraa jäljelle, ei ihminen voi muistaa niin paljoa.