Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimo on ihan hullu
05.07.2016 |
Olen 30-vuotias mies, ja erottiin hiljattain vaimon kanssa. Olimme 5 vuotta naimisissa ja meillä on 1-vuotias yhteinen lapsi. Lapsen syntymän jälkeen suhteemme muuttui ihan täysin. Naisesta tuli kiukkuinen ja tiuskiva, eikä hän tuntunut kunnioittavan minua enää yhtään. Kävin töissä, toin leivän pöytään ja lyhensin asuntolainaa, osallistuin kotitöihin ja hoidin lasta kotona ollessani. Sen sijaan, että olisimme viikonloppuina ja isyysvapaillani viettäneet yhteistä aikaa perheenä, häipyi vaimo aina jonnekin ja jätti minut kahdestaan lapsen kanssa. Meistä tuli kämppiksiä, joilla oli yhteinen lapsi.
Yritin puhua vaimolle suhteestamme, ehdotin jopa pariterapiaa mutta vaimo ei suostunut edes keskustelemaan. Siksi otin eron. Vaimo ei olisi halunnut erota, mutta ei ollut myöskään valmis tekemään suhteellemme mitään. Hänen mielestään kaikki oli hyvin. Talo ja laina oli minun nimissäni, joten vaimo muutti siitä lopulta pois.
Nyt ex-vaimo oli kuullut jostain, että olin käynyt yhden meidän lapsen hoitokaverin äidin (yh) kanssa kahvilla ja siitäkös hän suuttui. On alkanut siitä lähtien pommittaa viesteillä ja vannoo rakkautta ja vaatii palaamaan yhteen. On myös alkanut kiristää lapsen huoltajuudella, ja aikoo hankkia yksinhuoltajuuden, jos en ota häntä takaisin. Lapsi oli viikonloppuna minulla, ja opettelee parhaillaan kävelemään. Lapsi sitten kaatui kesken harjoitustensa ja kolhaisi hieman niin että otsaan tuli mustelma. Ei kuitenkaan lyönyt päätään niin pahasti, että olisi pitänyt lähteä päivystykseen, ja kerroin vaimolle tilanteesta kun haki lapsen. Nyt oli ottanut mustelmasta kuvia ja meinasi toimittaa ne jonnekin eteenpäin syyttäen, että olen pahoinpidellyt lasta.
Mitähän tässäkin nyt sitten kannattaisi tehdä?
Kommentit (142)
Voihan tirsk näitä tuon yhden hullun sopotuksia.. :D
Menis jo hoitoon, mutta ei. Tästä se saa vain lisää vettä myllyyn.
Mun on parempi pysyä taas pois keskustelupalstoilta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yhtäläinen vastuu yhteiselämästä naisellakin on. Mitä se ap:n nainen sen eteen teki?
t.Nainen-siivosi
-ruokki lapsen ja miehen
-pesi pyykit (sitä tulee vauvan kanssa paljon, kun opetellaan syömään)
-pesi peppua
-kylvetti vauvaa
-työnsi vauvaa vaunuissa tai ulkoilutti muuten
-luki vauvalle
-leikitti vauvaa
-heräsi yöllä sata kertaa
-lauloi tuutulauluja
-vahti, ettei lapsi loukkaa itseään
-kehui ja kannusti, opetti vauvaa
-puki ja riisui monta kertaa päivässä
-siivosi pukluja, oli puklussa itse
-hoisi masuvaivoja
-röyhtäytti
-oli huolissaan, kun toinen itki masukipuja tm.
-liekutti vaunuja, että vauva sai nukahdettua
-pesi hampaat sekunneissa, että ehti vahtimaan vauvaa
-kävi suihkussa kun ehti ja se oli sitä omaa-aikaa
-käytti kerhossa
-opetti konttaamaan, kävelemään ja syömään ym.
ja paljon muuta.
Ja tämän kaiken hän teki äärimmäisellä kärsivällisyydellä, niin kuin vain Äiti, joka lastaan ylikaiken Rakastaa.Ja mies teki tuota kaikkea samaa. Kerhossa hän ei lasta käyttänyt, koska oli sillä välin töissä.
Mutta kummankaan tekemänä nämä ei ole parisuhteen eteen tehtyä työtä vaan oman lapsen hoitamista ja kasvattamista. Ja tätä samaa voivat molemmat vanhemmat tehdä vielä eron jälkeenkin. Ei se yhteinen lapsi sitä parisuhdetta kaipaa vaan hoivaa ja huolenpitoa. Huolenpitoa se kaipaisi se parisuhdekin. Jos sitä ei ole, parisuhde näivettyy ja kuolee pois.
Tuo on ihan sairas kommentti. Miten niin ei se lapsi sitä parisuhdetta kaipaa? Meillä mies tekee tuosta vain puolet ja 4,5 tuntia siihen on aikaa työstä kotiintulon ja nukkumaan menon välissä. Minä hoidan jokaisen muun tunnin jopa sen nukkumisajan. Yhtäkään kulua mies ei suostu maksamaan kuin puolet ja minä siis toisen puolen. Mutta hän tienaa 3000€/kk ja minä 500€/kk. Olen siis köyhtymässä kovaa vauhtia, kohta velkaannun ja minä oikeasti teen enemmän kodin ja lasten eteen. Mies käy töissä tienatakseen omia menojaan varten ei kotia varten. Silti hänkin puhuu tuollaista paskaa että elättää perheensä ja on hyvä isä jne. Hän on itsekäs. Meillä parisuhde saakin näivettyä ja kuolla pois.
Mutta lapset eivät sitä tule huomaamaan kuin miehen itsekkäästä kiukuttelusta koska hänhän on muka maailman napa.
Kun tämä aihe edes koslettais sua mitenkään, mutta ei.. :'D
Ei mitenkään. Mikään mun elämässäni ei ole sulta pois tai kuulu sulle mitenkään.
Miten olis se oma elämä? Oisko siinä mitään askaretta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämän kaiken hän teki äärimmäisellä kärsivällisyydellä, niin kuin vain Äiti, joka lastaan ylikaiken Rakastaa.
Jep, ylikaiken, niin ettei aviomiehelleen riitä yhtään rakkauden murustakaan. Hän on äiti, ja vain äiti. Ei vaimo, koska on totaalisesti unohtanut miehensä. Laiminlyönyt. Torjunut. Ehkä jopa avoimesti halveksinut. Unohtaa, että jopa lapsi tulee kärsimään tästä hänen valinnasta.
Hyväksikäytetty, hölmö se mies on, jota tuommoista sietää. Orja.
Niin, listasta puuttui:
-antaa miehelleen öisin seksiä, vaikka haluaisi nukkua, koska on univelkainenSä taas olet vitun sairas paska, jonka kannattaa pysyä kaikista lapsista erittäin kaukana.
Niin se puuttuu, koska et sinä etkä APn vaimo sitä tehneet. Ei edes tullut mieleen. Vain ja ainoastaan lapsi mielessä, itsesi lisäksi.
Niinkö se menikin..? Se jäi pois, koska se ei ollut se ykkösprioriteetti. Tärkeä, mutta ei tärkein.
Se jäi pois koska unohdit sen, nyt, ja silloin. Et muistanut ylipäätään mitään, mikä liittyisi mieheesi tai avioliittoosi. Se kertoo aivan tarpeeksi asenteestasi.
Sinä ja lapsi. Sekä nöyrä palvelija ja maksaja.
Haluatko kuule kysyä suoraan mun mieheltä asiaa, kun tuntuu nämät meidän asiat sua kiinnostavan enemmän kuin oma elämätön elämäs?
Ei mun tarvii, kun itse kirjoitit tuon listan.
Kokeneen neuvo: Säästä kaikki tekstarit ja meilit. Sovi tarvittaessa asioista todistajien läsnäollessa tai meileillä. Ja säästä ne todisteena.
Älä ikinä ikinä ikinä provosoidu ja vastaa hänelle mitään tyhmää tekstarilla tai meilillä. Hän ottaa sen todisteena ja vie tarvittaessa eteenpäin. Tiedän erittäin rauhallisen ihmisen, jota jatkuvasti kohdeltiin epäasiallisesti. Sitten kerran vastasi rumasti tekstarilla, niin tätä tekstaria sitten pidettiin todisteena ties mistä. Surullista.
Onneksi käräjillä sitten tämä yksi tekstari ei riittänyt mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai lapsenhoito loisimista?
Mulla on ollut jo yli vuoden revähdys pohkeessa, kun nousin vauvan kanssa lattialta ylös.
Kun missäpä välissä olis ehtinyt parantua. Revähdys kun vaatisi lepoa..
Vierailija kirjoitti:
Kokeneen neuvo: Säästä kaikki tekstarit ja meilit. Sovi tarvittaessa asioista todistajien läsnäollessa tai meileillä. Ja säästä ne todisteena.
Älä ikinä ikinä ikinä provosoidu ja vastaa hänelle mitään tyhmää tekstarilla tai meilillä. Hän ottaa sen todisteena ja vie tarvittaessa eteenpäin. Tiedän erittäin rauhallisen ihmisen, jota jatkuvasti kohdeltiin epäasiallisesti. Sitten kerran vastasi rumasti tekstarilla, niin tätä tekstaria sitten pidettiin todisteena ties mistä. Surullista.
Onneksi käräjillä sitten tämä yksi tekstari ei riittänyt mihinkään.
Ja taas mennään... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämän kaiken hän teki äärimmäisellä kärsivällisyydellä, niin kuin vain Äiti, joka lastaan ylikaiken Rakastaa.
Jep, ylikaiken, niin ettei aviomiehelleen riitä yhtään rakkauden murustakaan. Hän on äiti, ja vain äiti. Ei vaimo, koska on totaalisesti unohtanut miehensä. Laiminlyönyt. Torjunut. Ehkä jopa avoimesti halveksinut. Unohtaa, että jopa lapsi tulee kärsimään tästä hänen valinnasta.
Hyväksikäytetty, hölmö se mies on, jota tuommoista sietää. Orja.
Niin, listasta puuttui:
-antaa miehelleen öisin seksiä, vaikka haluaisi nukkua, koska on univelkainenSä taas olet vitun sairas paska, jonka kannattaa pysyä kaikista lapsista erittäin kaukana.
Niin se puuttuu, koska et sinä etkä APn vaimo sitä tehneet. Ei edes tullut mieleen. Vain ja ainoastaan lapsi mielessä, itsesi lisäksi.
Niinkö se menikin..? Se jäi pois, koska se ei ollut se ykkösprioriteetti. Tärkeä, mutta ei tärkein.
Se jäi pois koska unohdit sen, nyt, ja silloin. Et muistanut ylipäätään mitään, mikä liittyisi mieheesi tai avioliittoosi. Se kertoo aivan tarpeeksi asenteestasi.
Sinä ja lapsi. Sekä nöyrä palvelija ja maksaja.
Haluatko kuule kysyä suoraan mun mieheltä asiaa, kun tuntuu nämät meidän asiat sua kiinnostavan enemmän kuin oma elämätön elämäs?
Ei mun tarvii, kun itse kirjoitit tuon listan.
No ei se noin järjettömän kanssa puhuiskaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakokemus: exän ex-vaimo oli ihan hullu. Exvaimoa ei miellyttänyt että hänen exänsä oli tavannut kultakimpaleen ja että mies oli onnellinen. Ei käynnyt ollenkaan. Niitä mustasukkaisia soittoja, joilla ei mieheltä saanut huomiota, eikä miestä takaisin pompoteltavaksi. Mies oli kuitenkin erittäin välittävä ja huippuisä heidän yhteiselle lapselleen. Mutta ei, sillä ei ollut merkitystä. Vain sillä, että ex-vaimon olisi pitänyt omistaa edelleen miehensä. Vaimo otti pelinappulan kentälle, heidän yhteisen lapsensa. Sairainta peliä, mitä ikinä naiselta olet nähnyt, piilossa. Ulkopuolisten edessä eri näytelmä. Hullu akka, jolle lapsi ei ollut oma lapsi, kun omat itsekkäät tarpeet kumpusivat katkeruuden alta.
Että tällaista kuuluu taas sinne sun päänsisäiseen laalaamaahan tänään.. :)
Mikäs sua vaivaa? Kolahtiko jotenkin? Onko sulla joku oma mielikuvitusmaailma vai mitä taassittelet.
Kuule ei kolahtanut. Mä vaan tunnen sun rikinkatkuisen, mädän ajatusmaailmas niin hyvin ja kirjoitustyylin tunnistan.
Oletko sä sairaseläkkeellä vai miten sulla on aikaa näitä tehtailla?
Siis millaista jengiä täällä pyörii?? Kerran kun kirjoittaa niin saa kimppuunsa jonkun hullun. Lapsista välitän, enkä siedä että heitä käytetään pelinappuloina, valitettavasti sen olen nähnyt. Terve olen päästäni ja ruumiistani. Hullu tuollainen on joka kuvittelee omiansa. Jatka vaan sekoiluitas, näytä oikein itses mikä sun ongelma on tämän aihealueen tiimoilla. Ei jää epäselväksi. Sustahan koko aloitus kertookin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että jätit tuon personaallisuushäiriöisen lahnan. Toivottavasti ei saa huoltajuutta ja voit todistaa kaikille tämän exän uhkailut ja kiristämiset.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakokemus: exän ex-vaimo oli ihan hullu. Exvaimoa ei miellyttänyt että hänen exänsä oli tavannut kultakimpaleen ja että mies oli onnellinen. Ei käynnyt ollenkaan. Niitä mustasukkaisia soittoja, joilla ei mieheltä saanut huomiota, eikä miestä takaisin pompoteltavaksi. Mies oli kuitenkin erittäin välittävä ja huippuisä heidän yhteiselle lapselleen. Mutta ei, sillä ei ollut merkitystä. Vain sillä, että ex-vaimon olisi pitänyt omistaa edelleen miehensä. Vaimo otti pelinappulan kentälle, heidän yhteisen lapsensa. Sairainta peliä, mitä ikinä naiselta olet nähnyt, piilossa. Ulkopuolisten edessä eri näytelmä. Hullu akka, jolle lapsi ei ollut oma lapsi, kun omat itsekkäät tarpeet kumpusivat katkeruuden alta.
Että tällaista kuuluu taas sinne sun päänsisäiseen laalaamaahan tänään.. :)
Mikäs sua vaivaa? Kolahtiko jotenkin? Onko sulla joku oma mielikuvitusmaailma vai mitä taassittelet.
Kuule ei kolahtanut. Mä vaan tunnen sun rikinkatkuisen, mädän ajatusmaailmas niin hyvin ja kirjoitustyylin tunnistan.
Oletko sä sairaseläkkeellä vai miten sulla on aikaa näitä tehtailla?Siis millaista jengiä täällä pyörii?? Kerran kun kirjoittaa niin saa kimppuunsa jonkun hullun. Lapsista välitän, enkä siedä että heitä käytetään pelinappuloina, valitettavasti sen olen nähnyt. Terve olen päästäni ja ruumiistani. Hullu tuollainen on joka kuvittelee omiansa. Jatka vaan sekoiluitas, näytä oikein itses mikä sun ongelma on tämän aihealueen tiimoilla. Ei jää epäselväksi. Sustahan koko aloitus kertookin.
Joo älä yritä..
Ynf ynf, voi kun muhun sattui ynf ynf.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että jätit tuon personaallisuushäiriöisen lahnan. Toivottavasti ei saa huoltajuutta ja voit todistaa kaikille tämän exän uhkailut ja kiristämiset.
Tsemppiä!
Puhu vaan itsestäs lisää.. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakokemus: exän ex-vaimo oli ihan hullu. Exvaimoa ei miellyttänyt että hänen exänsä oli tavannut kultakimpaleen ja että mies oli onnellinen. Ei käynnyt ollenkaan. Niitä mustasukkaisia soittoja, joilla ei mieheltä saanut huomiota, eikä miestä takaisin pompoteltavaksi. Mies oli kuitenkin erittäin välittävä ja huippuisä heidän yhteiselle lapselleen. Mutta ei, sillä ei ollut merkitystä. Vain sillä, että ex-vaimon olisi pitänyt omistaa edelleen miehensä. Vaimo otti pelinappulan kentälle, heidän yhteisen lapsensa. Sairainta peliä, mitä ikinä naiselta olet nähnyt, piilossa. Ulkopuolisten edessä eri näytelmä. Hullu akka, jolle lapsi ei ollut oma lapsi, kun omat itsekkäät tarpeet kumpusivat katkeruuden alta.
Että tällaista kuuluu taas sinne sun päänsisäiseen laalaamaahan tänään.. :)
Mikäs sua vaivaa? Kolahtiko jotenkin? Onko sulla joku oma mielikuvitusmaailma vai mitä taassittelet.
Kuule ei kolahtanut. Mä vaan tunnen sun rikinkatkuisen, mädän ajatusmaailmas niin hyvin ja kirjoitustyylin tunnistan.
Oletko sä sairaseläkkeellä vai miten sulla on aikaa näitä tehtailla?Siis millaista jengiä täällä pyörii?? Kerran kun kirjoittaa niin saa kimppuunsa jonkun hullun. Lapsista välitän, enkä siedä että heitä käytetään pelinappuloina, valitettavasti sen olen nähnyt. Terve olen päästäni ja ruumiistani. Hullu tuollainen on joka kuvittelee omiansa. Jatka vaan sekoiluitas, näytä oikein itses mikä sun ongelma on tämän aihealueen tiimoilla. Ei jää epäselväksi. Sustahan koko aloitus kertookin.
Sähän sen tiedät, mistä se kertoo..
Ja terveydestäs on vain sun sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:DDDD ynf-ynf-elämänkoululainen, yh-äiti katkerana kun mies lähti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa tietenkin loukkaantua, närkästyä ja olla eri mieltä. Mutta se on eri asia kuin puolison vihaaminen ja pikainen avioero.
En minä ap:n kirjoittelussa vihaa näekään. Enemmänkin tuntuu, että hän kyllästyi loukkaantuneena, närkästyneenä ja väärässä olemiseen ja päätti järjestää arkensa niin, ettei tähän olisi enää aihetta. Jonkun mielestä päätös saattoi olla pikainen, mutta tuskin ap sitä hetken mielijohteesta teki. Hänen jaksamisensa raja vain kulki tässä. Ja jos toinen ei yrityksistä huolimatta ollut valmis edes keskustelemaan asiasta, on helppo ymmärtää, ettei ap nähnyt valoa tunnelin päässä. Miksi jatkaa jotain mikä saa itsensä voimaan huonosta, jos ei kerran ole mitään muutosta odotettavissa? Eron jälkeen ap:lla on varmasti paljon enemmän energiaa keskittyä siihen tärkeimpään eli lapsestaan huolehtimiseen. Vaikea nähdä siinä mitään hirveän väärää.
Kyllä mä näen siinä väärää. Se että vanhemmat eivät eroaisi kun lapset on ihan pieniä (siinä elämänvaiheessa on tilastoissa piikki), on yleinen neuvo psykologien ja parisuhdeterapeuttien taholta. Koska se on parisuhdetta kuormittava vaihe, ja siinä tulisi antaa aikaa parisuhteelle kohentua. Siis vuosia, ei viikkoja tai kuukausia.
Lapsi ansaitsisi sen.
Vierailija kirjoitti:
:DDDD ynf-ynf-elämänkoululainen, yh-äiti katkerana kun mies lähti.
Eiiiii se lähde minnekään. Mä ole juuri tuo, joka ei halunnut aviohetoa. Eeeettä hajoa siihen.. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mies teki tuota kaikkea samaa. Kerhossa hän ei lasta käyttänyt, koska oli sillä välin töissä.
Mutta kummankaan tekemänä nämä ei ole parisuhteen eteen tehtyä työtä vaan oman lapsen hoitamista ja kasvattamista. Ja tätä samaa voivat molemmat vanhemmat tehdä vielä eron jälkeenkin. Ei se yhteinen lapsi sitä parisuhdetta kaipaa vaan hoivaa ja huolenpitoa. Huolenpitoa se kaipaisi se parisuhdekin. Jos sitä ei ole, parisuhde näivettyy ja kuolee pois.
Tuo kaikki on väistämättä pois parisuhteelta. Siksi kannattaa tietää, mihin lähtee.
Mies ei ole mikään tahdoton ressukka.. tai mun mies ainakaan.
Tottakai se on aina pois jostain. Mutta jos parisuhteelle ei järjesty edes sen vertaa aikaa, että asiasta puhuttaisiin, sitä tuskin kannattaa jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mies teki tuota kaikkea samaa. Kerhossa hän ei lasta käyttänyt, koska oli sillä välin töissä.
Mutta kummankaan tekemänä nämä ei ole parisuhteen eteen tehtyä työtä vaan oman lapsen hoitamista ja kasvattamista. Ja tätä samaa voivat molemmat vanhemmat tehdä vielä eron jälkeenkin. Ei se yhteinen lapsi sitä parisuhdetta kaipaa vaan hoivaa ja huolenpitoa. Huolenpitoa se kaipaisi se parisuhdekin. Jos sitä ei ole, parisuhde näivettyy ja kuolee pois.
Tuo kaikki on väistämättä pois parisuhteelta. Siksi kannattaa tietää, mihin lähtee.
Mies ei ole mikään tahdoton ressukka.. tai mun mies ainakaan.
Tottakai se on aina pois jostain. Mutta jos parisuhteelle ei järjesty edes sen vertaa aikaa, että asiasta puhuttaisiin, sitä tuskin kannattaa jatkaa.
Siksipä meidän parisuhteessa puhutaankin, ja naidaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa tietenkin loukkaantua, närkästyä ja olla eri mieltä. Mutta se on eri asia kuin puolison vihaaminen ja pikainen avioero.
En minä ap:n kirjoittelussa vihaa näekään. Enemmänkin tuntuu, että hän kyllästyi loukkaantuneena, närkästyneenä ja väärässä olemiseen ja päätti järjestää arkensa niin, ettei tähän olisi enää aihetta. Jonkun mielestä päätös saattoi olla pikainen, mutta tuskin ap sitä hetken mielijohteesta teki. Hänen jaksamisensa raja vain kulki tässä. Ja jos toinen ei yrityksistä huolimatta ollut valmis edes keskustelemaan asiasta, on helppo ymmärtää, ettei ap nähnyt valoa tunnelin päässä. Miksi jatkaa jotain mikä saa itsensä voimaan huonosta, jos ei kerran ole mitään muutosta odotettavissa? Eron jälkeen ap:lla on varmasti paljon enemmän energiaa keskittyä siihen tärkeimpään eli lapsestaan huolehtimiseen. Vaikea nähdä siinä mitään hirveän väärää.
Kyllä mä näen siinä väärää. Se että vanhemmat eivät eroaisi kun lapset on ihan pieniä (siinä elämänvaiheessa on tilastoissa piikki), on yleinen neuvo psykologien ja parisuhdeterapeuttien taholta. Koska se on parisuhdetta kuormittava vaihe, ja siinä tulisi antaa aikaa parisuhteelle kohentua. Siis vuosia, ei viikkoja tai kuukausia.
Lapsi ansaitsisi sen.
Ja ihan hyvä yleisneuvo onkin. Mutta jos ei vain kestä tilannetta, on parempi erota kuin jäädä katkeroitumaan ja hankkimaan lisää riidanaiheita, joita sitten kostetaan toinen toisilleen lapsen jäädessä riitakappaleeksi. Sitä se lapsi ei ansaitse.
Tuo on ihan sairas kommentti. Miten niin ei se lapsi sitä parisuhdetta kaipaa? Meillä mies tekee tuosta vain puolet ja 4,5 tuntia siihen on aikaa työstä kotiintulon ja nukkumaan menon välissä. Minä hoidan jokaisen muun tunnin jopa sen nukkumisajan. Yhtäkään kulua mies ei suostu maksamaan kuin puolet ja minä siis toisen puolen. Mutta hän tienaa 3000€/kk ja minä 500€/kk. Olen siis köyhtymässä kovaa vauhtia, kohta velkaannun ja minä oikeasti teen enemmän kodin ja lasten eteen. Mies käy töissä tienatakseen omia menojaan varten ei kotia varten. Silti hänkin puhuu tuollaista paskaa että elättää perheensä ja on hyvä isä jne. Hän on itsekäs. Meillä parisuhde saakin näivettyä ja kuolla pois.